|
Post by Ros on Sept 16, 2009 16:06:42 GMT 2
Edelleenkin otan tallille vain hevosia joilla on Todistetusti piirretyt kuvat sivuillaan.. Elä hötkyile ;>
|
|
|
Post by Keikki on Sept 19, 2009 7:20:10 GMT 2
19.09.2009 Syystuulahdukset.
- Tänään on sun aika opetella kouluratsastusta! Julisti Yuff innostunut ilme naamallaan. Mutristin suutani ja pohdin asiaa hetken. - Pyh. Sitten sä hyppäät. Tuhahdin ja kännähdin kannoillani lähtien marssimaan kohti Blondin karsinaa. Portaiden loppuessa astelin satulahuoneeseen ja nappasin hoidokkin varusteet mukaani. Käytävällä pieni tuulenvire pyyhkäisi hiukset naamalleni. - Pryyh! Puhalsin kutittelevia hiuksia silmiltäni. - Mitä sä oikeen pärisyttelet? Kysyi vierelleni harpponut Yuff. Katsoin jo ystäväksi muodostuneeseen naiseen tuimasti ja jatkoin matkaani, huitaisten Yuffia ohittaessani tätä. Ripeästi suitsimme harjatun Blondin. Yuff kiinnitti solkia ja ryhdyin satuloimaan tammaa. - Tä vyö jää pian lyhyeksi. Minun oli pakko myöntää asia, valkoinen hevonen oli jäänyt liikunnan puolesta hieman vähemmälle. Hammasta purren kiskaisin vyön ensimmäiseen reikään ja mittasin jalustimet itselleni sopiviksi.
Ähkien vetäisin mustat saappaat jalkoihini. Yuff oli jo taluttanut Blondin kentälle, joten kipitin perään. Kentällä ponnistin selkään ja olin jo lähdössä liikkeelle, kun kuulin moittivan äänen takanani. - Mitä sä luulet tekeväs? Et sä voi pitää noin lyhyitä jalustimia. Tää on kou-lu-rat-sas-tus-ta! Tavasi Yuff ja pujahti takaisin kentälle pidentämään jalustimiani.
- Nä ei varmasti pysy mun jalassa! Kiukuttelin koettaessani pysyä satulassa hölskymättä. Jalustimien tuki, johon olin tottunut, oli kadonnut. Tai ainakin muuttunut. Nyrpistin nenääni ja otin tukevan asennon ja yritin rentoutua. Se ei kauhean hyvin onnistunut.
Annoin tavalliset laukkapohkeet Blondille ja nautin pehmeästä menosta. Ainakin kunnes Yuffin ääni kuului kentän laidalta. - Nyt Keikki ei tarkkuudesta pihistellä! Koitappa antaa pieni, mutta selkeä ja erittäin napakka käsky, johon tamma vastaa heti. Ei mitään tollasia kiihdytyksiä ja rymistelyjä, jos sä meinaat ratsastajana kehittyä! Ja raippa vahvistaa sun käskyä jos ei reaktiota kuulu. Näytin kieltäni nuorelle naiselle, ja ulos se kieli sitten jäikin, niin keskittyneesti ratsastin. Vähitellen tunsin, kuinka allani liikkuva Blondi herkistyi käskyille, kun keskityin, ei laukannoston tarvinnut olla kuin huomaamaton, pieni käsky, kunhan se oli selkeä ja tuli paerille varmana ja päättäväisenä. Laukannosto laukannostojen perään harjoittelin, aina muutama askel kerrallaa laukkaa, sitten viisi ravia ja uusi nosto. Vihdoin allani liikkui minulle ennennäkemättömän pehmeä ja kuuliainen hevonen, joka nosti laukan niin joustavasti ja tarkasti, etten ollut sellaista aiemmin kokenut. Ja sitten Yuff palautti minut takaisin maan pinnalle. - Paranihan ne nostot silmissä, mutta sulla on vielä ihan järjettömän pitkä matka edessäspäin. Ja ota se kieli takas suuhus, sinne minne se kuuluukin! Tuo selitti ja nolona suljin suuni ilman, että kieli jäi sen ulkopuolelle. Minulla oli tosiaan pitkä matka siihen, miten Yuff ratsasti koulua. Nyt oli kuitenkin Yuffin aika todistaa taitonsa esteiden parissa!
Asettauduin mukavasti kentän laidalle. Olin kasannut kentälle muutamat puomit, joiden parissa olisi hyvä hieman aloitella. Riisuin kypärän päästäni ja vedin hikisen, punaisen toppini päälle pehmeän ja lämpimän hupparin. Syksy oli tehnyt tulojaan jo kovin pitkään. Vihdoinkin puiden lehdet alkoivat muuttua punaisiksi ja keltaisiksi, parasta syksyssä. Aamut kylmenivät nopsaan, sormiin oli aamulla vedettävä hansikkaat. Henki huurusi ja kylmyys nipisteli poskipäitä. Sadetta tuli joinakin päivinä lähestulkoon liikaa. Kaikkessa kauneudessaan loistavat lehdet olivat siis syksyn valttikortti. Ilman niitä syksy olisi vain yksi, pitkä ja kolea, ajanjakso.
Huokaisten kävin vielä nostamassa viimeisen kolmannen esteen pieneksi pystyksi ja katselin, kuinka Blondi liiteli sen ylitse kevyesti. Ei Yuffin taidoissa ollut esteiden puolellakaan moittimistä, mikä oli yllättänyt minut hieman, kun tyttö aina paasasi kouluratsastuksesta.
Viimein Yuff liukui pois Blondin selästä, hikisenä ja iloinen virne naamallaan. Nuorukainen ojensi ohjat minulle, kaikeksi hämmennyksekseni. - Huh kun oli hauskaa, siitä on niin pitkään kun oon viimeksi hypännyt! Paasasi tuo. - Ja sä voisit mennä sen jäähdyttelemään masstoon, eikö? Mä kuitenkin ratsastin.. Ootas. Jatkoi Yuff ja vilkaisi kännykkäänsä. - Siis puoltuntia kauemmin. Joten käy sellanen rauhallinen ja rentouttava lenkki, jonka aikana mä pääsen kaffelle.
Viileä tuulenvire humisi korvissa, puiden lehdet rapisivat. Päästin ohjat pitkiksi ja istuin syvälle satulaan. Tämä oli kyllä paras tapa nauttia kauniin syyspäivän antimista!
Keikki, Blondi ja Yuff 47HM
|
|
|
Post by Yuff on Sept 23, 2009 17:05:11 GMT 2
23. syyskuuta 2009 Tänään ei huomista murehditaTähän sain mielestäni tunnelman vangittua paremmin kun yhteenkään aijemmista tekeleistäni (: henk.koht oon tähän tosi tyytyväinen (: Häntä on vähän kummitus mutta eeeei se haittaa. Yuff & Blondi
63
|
|
|
Post by Keikki on Sept 25, 2009 15:02:29 GMT 2
25.09.2009 Syyskurat niskassa. " Ah tätä ihanuutta.. " Totesin Sinille sarkastisesti osoitellen Blondia. Valkoinen hoidokkini oli piehtaroinut mutaisessa tarhassaan ja olikin nyt ihan rapakunnossa. Silmäluomet lupsuen tamma rapsutteli selvästi puhtaampa Sikkeä. Haukotellen puistelin päätäni ja näin silmäkulmastani toisen tunnistamattoman hevosen. Sinin katse seurasi omaani ja tytön suu jäi ammolleen. " Onks toi oikeesti Humu? Vai valehteleeks mun silmät? " Kysyi ystävä, järkytys naamalta paistaen. Humu makasi tarhan suurimmassa kuralammikossa, vaimeasti tuhisten. Hetken hykerreltyäni hihitys yltyi kovaääniseksi nauruksi, johon Sini pian yhtyi. Jos en aikaisemmin ollut syksyn tuloa sisäistänyt, niin likaista hoidokkiani kuuratessa ehtisin kyllä asian tajuamaan. " Hopihopi! " Sini rääkyi Humulle, joka ei suostunut silmäänsä räpäyttämään. Seisoin vaalean tytön vieressä pällistelemässä lätäkössä nuokkuvaa hevosta, joka haukotteli pian pitkään ja syvään. " Kuinka ihmeessa se voi olla välittämästä sun huitovasta riimunnarusta? " Kysyin ällistyneenä. Pyhähtäen Sini katsoi minuun ja levitti käsiään sen merkiksi, ettei itsekään tiennyt. Blondi hönkäisi niskaani ja säikähtäen kiljaisin. Tamma kavahti taaksepäin, mutta asteli pian takaisin luokeni. Nappasin viininpunaisesta riimusta kiinni ja käänsin katseeni takaisin Humuun. Samassa Humu alkoi kömpelösti kiivetä takaisin jaloilleen, pöristen samalla. Kylmä tuulenvire puhalsi mutaisen tamman päälle likaan takertuvia lehtiä, jotka saivat Sinin irvistämään. " Mitä sä irvailet, oranssihan sopii sille vallan hyvin! " Nauroin, osoitellen vapaalla kädelläni keltaisia ja oransseja lehtiä. Tolloteltuaan meitä hetken, Humu päästi innokkaan pärskädyksen ja ravisutteli itseään kuin koira. Tunsin valitettavan hyvin, kuinka mustanruskea kura täplitti naamani, vilkaisu alaspäin todisti sen, että myös vaatteeni olivat aivan mudassa. Katsoin Siniin.
Kun katseemme kohtasivat, purskahdimme nauruun kuin käskystä. Sinin naama oli kuin täynnä harmahtavia, suuria pisamia. Hysteerisesti hihittäen tyttö tarrasi kiinni Humun riimun ja lähti taluttamaan hoidokkiaan kohti tarhan porttia. Räkättäen seurasin perässä, kiskoen Blondia (joka ei enää ollut kovinkaan blondi) mukanani.
Huokaisten syvään huuhdoin, jo paikoin valkoista, hoitohevostani lämpimällä vedellä. Olin hoitanut tamman harjan ja hännän ensimmäiseksi, siirtyen sitten kaulaan ja kylkiin, joita nyt kuurasin. Omat sormeni olivat muuttuneet vedestä ryppyisiksi, kuin rusinoiksi, ja kurasta, jota oli paakkuina Blondissa, ruskeiksi. Herkeämättä pyörittelin sormenpäitäni kovettuneella mutapeitteellä ja vähitellen kuran alta alkoi pilkistää valkoista karvaa. Sammutin veden hetkeksi, riisuin märän ja kuraisen takkini ja jatkoin hommia. Jotenkin minusta tuntui, että joutuisin pian riisumaan myös sähkönsinisen neuleeni.
Vedin hikiviilaa tamman kylkiä pitkin pitkin, rauhallisin vedoin. Blondi huokaisi, laski päätään ja nappasi huuliensa väliin muutaman heinänkorren. Olin onneksi putsannut karsinan aikaisemmin, sillä tämän homman jälkeen en olisi millään jaksanut. Nakkasin hikiviilan karsinan ulkopuolella ja tartuin pyyhkeeseen, jolla kuivasin valkoista hevosta vielä hetken. Haukotellen astuin ulos karsinasta, otin tamman harjat mukaani, ja lähdin kohti Blondin kaappia.
Avatessani kaapin jälleen uusi yllätys odotti minua. Tavarat pursusivat ulos lokeroista, osa putosi jalkojeni juureen. Kulmia kurtistellen sörkin ne takaisin, jätin harjat kaappiin ja nappasin mukaani vastapesdyn, viininpunaisen loimen sekä puoliksi syödyn näkkäripaketin.
Heitin pehmeän loimen Blondin selkään ja kiinnitin soljet. Tamma käänsi päätään ja puhalsi lämmintä ilmaa naamalleni. Hymyillen sivelin tamman otsaa turtuneilla sormanpäilläni, nauttien sen vartalosta huokuvasta lämmöstä. Painoin kylmässä syysilmassa punehtuneen nenäni tamman harjaan ja nojasin hoidokkiini. Blondi tuoksui puhtaalta hevoselta, yksi parhaista tuoksuista, jonka tiesin.
Pyllähdin kankeasti karsinan lattialle ja purut pölähtivät vaimeasti altani. Nappasin näkkäri paketista muutaman näkkileivän, joista toisen ojensin tammalle ja toista aloin itse nakertaa. Huokaisten hiljaa keskityin hampaistani kuuluvaan narskeeseen, ulkona humisevaan tuuleen sekä käytävältä kajastavaan nauruun.
Keikki & Blondi (+ Sini ja Humu) 48 HM
Kirjoitellessani ajattelin, että tulipas pitkä. Nyt huomaan, ettei niin ollutkaan : D Ihana kuva Yuff! <3
|
|
|
Post by Yuff on Oct 7, 2009 19:38:48 GMT 2
7. lokakuuta 2009 Lähes vuosipäiväJotain erilaista tai erikoista. Koitin vaan jotai väsäillä : D Yuff & Blondi
64
|
|
|
Post by Yuff on Oct 11, 2009 13:31:18 GMT 2
11. lokakuuta 2009 1 - vuottaKädessäni oli muovikassi. Se kiilteli välillä auringossa kun se heilui kävelyni tahdissa keinahdellen puolelta toiselle. Aurinko oli vasta nousemassa, ja se piirsi pitkät varjot puiden ja rakennusten lomaan. Niissä oli vielä aamun huurretta, mikä oli minusta tosi huvittavaa. Hengitykseni huurusi paksun kaulaliinani lävitse. Elohopea tuskin oli kohonnut vielä lämpöasteillekaan. Kävelin suorinta tietä kohti tarhaa, jossa Blondi laidunsi. Sen eleistä huomasi, kuinka se olisi tahtonut pistää piehtaroiden, mutta ei uskaltanut selkänsä vuoksi. " Blondii " Huikkasin tammalle, joka minut kuullessaan nosti päänsä hiekkaa haisteltuaan. Muutaman kerran se nyökkäsi, mutta lähti sitten askeltamaan kohti minua. Määrätietoisesti, mutta silti niin varovasti. " Onko selkäsi noin kipeä? " Kysyin, jääden katselemaan Blondin tuijottelua ympärilleen. Rapistin hieman muovisäkkiä, ja tamman korvat pyörähtivät eteenpäin. Uteliaisuus heräsi, ja se alkoi haistella pussiani. " Mitä löytyy? " Sanoin ja avasin hieman pussia. Blondi upotti turpansa sinne, alkaen hetken pupeltamisen jälkeen rouskuttaa. Hän nosti päänsä ylös, jolloin pieni porkkanan pala tipahti routaiseen maahan. " Ole hyvä, mamma " Sanoin, ja silitin tämän poskea. " Loput saat myöhemmin. " Jatkoin hymyillen. Käänsin kenkäni kohti kerhohuonetta jonkin asteen kahvihypnoosissa. Vilkutin vielä Blondille vaikka tiesin palaavani yhden tai viiden kahvikupin jälkeen. Kiipesin yläkerran raput, ja kun ilmestyin ovelle kerhohuoneen valtasi epäilyttävä hiljaisuus. Kaikkien katseet kääntyivät kohti minua, kuin olisin tullut mahdollisimman huonoon aikaan. Kohotin kulmiani, mutta sitten kaikki kääntyivät takaisin tekemisiensä pariin. Heti päällimmäisin puolin näin huoneessa olevan Jossun, Rosin, Jennan, Ilun, Elkun sekä Maissin. Kiusallinen tunne selkäpiissäni kävelin kahvinkeittimen luo, ja katsoin vielä epäilevänä taakseni. Hiljaisuus kerhohuoneessa oli jotenkin ennenkuulumaton käsite. Avasin tottuneesti kaapin jossa kahvinporot olivat. Se oli jälleen pelottavan kevyt, ja avattuani kannen huomasin sen olevan tyhjä. " No voi perk.. " Aloitin jo, kunnes kuulin takaani naurua. Hiljaisuuden rikkovaa, juuri sellaista jota oltaisiin odotettu. " Te ilkimykset! " Kivahdin muka vihaisena ja astelin määrätietoisesti kahvipurkki kädessä tallilaisten tykö. Nauru alkoi vaimeta tirskumiseksi, kunnes lopulta Jossu sanoi: " Eihän seppeleessä kahvia juoda. " " HEI! " Huudahdin ja laitoin käteni puuskaan. " Mä JUST tulin Artsilasta, tiiätte kyllä että nyt jos koska tarvin kahvini! " Koitin perustella. Aloin ehkä pikkuhiljaa hiiltymään tähän, sillä mieleni teki todellakin kahvia. " Noh, ettepä sitten saa kakkuani. " Nyrpistin nokkaani. " Mitä kakkua? " Jennan mielenkiinto heräsi. En vastannut, joten hän toisti kysymyksen. " Ei kakkua voi syödä ilman kahvia. " Sanoin päätäni pudistaen ja asetin reppuni pöydälle. Tiesin että tähän oli jokin koira haudattuna. Otin repusta laatikon, ja sieltä suklaakuorrutetun daim-kakun, asettaen sen katseiden keskipisteeksi kahvipöydälle. Iskin siihen vielä kynttilän, joka oli 1- muotoinen, sytytin sen ja jäin kädet puuskassa katsomaan muita. " Oliko sitä kahvia vai ei? " Ros epäröimättä heitti selkänsä takaa minulle uuden juhla-mokka paketin, jonka hymyillen avasin ja pistin porisemaan. Blondi hörähteli minulle, kun kävelin sitä vastaan tarhassa. Sitten se otti muutaman askeleen, mutta huomatessaan että kävelin sen luo, se pysähtyi. Ei ollut todellakaan minun tapaistani kävellä hevosta vastaan. Mutta tänään kävelin. Kaivoin taskustani porkkanan jonka annoin mamman rouskuteltavaksi. " Tässä sinullekin vähän 'kakkua'. " Sanoin hymyillen, silittäen sitten tamman vankkaa kaulaa ja lapaa. Blondi söi porkkanan onnellisena, jääden sitten nuuhkimaan minua. " Ei ole enempää, pöhkö. " Tänään oli vuosipäivä, jolloin olin ensimmäisen kerran Blondin tavannut. Saapunut katsomaan, millainen tämä kauramoottori olisi. Ihastuin siihen ensisilmäyksellä. Ollaan sen jälkeen koettu niin paljon, ja kaikesta ollaan selvitty. Ensimmäinen kiima, sitten Roseley, ja Keikin saapuminen oli meille molemmille todella mukava yllätys. Sen jälkeen vielä Blondi sairastui ähkyyn, josta selvittiin jälleen. Blondi on todellinen hevonen. Kiinnitin tamman riimunnaruun, lähtien kävelyttämään kohti maastoja. En jaksanut tänään valjastaa kärreihin, sitäpaitsi kevyt liikunta tekee hyvää Blondille. Eipähän ole valjaatkaan painamassa selkään. 65 ! Ja 1 vuosi !
|
|
|
Post by Keikki on Oct 13, 2009 20:19:37 GMT 2
13.10.09 Rääkymistä ja takkuilevia ajatuksia.
"Tomorrow tomorrow i'll love ya tomorrow, tomorrow's a day a-waaayyyyy!" Rääyin turhautumisen kyyneleet luomien alla kirvellen. Paiskasin typerät valjaat karsinan eteen ja työnsin alahuuleni ulos ja eteen. "Today is not my day." Mökötin Blondille. Sen selkä oli kipeytynyt juuri väärään aikaan, juuri kun stressilleni oli ollut hyväksi pitkä maastolenkki - satulasta käsin. Kärttyisesti liu'utin tamman päähän riimun ja napsautin siihen pehmeän riimunnarun. Tosiaan, huomiseen oli vielä päivä aikaa, siihen mennessä olisin varmaan leppoisammalla tuulella. Hidastin ripeitä askeliani tamman löntystelyyn sopivaksi, kulmiani kurtistellen. Päivä oli ollut aamusta alkaen huono. Herätyskello oli pärähtänyt käyntiin jo vartin vaille seitsemän, jonka jälkeen olin vihaisesti asettanut sen soimaan uudelleen vartin yli seitsemään. Yllätyksekseni nouseminen ei ollut ollut puoli tuntia myöhemmin helpompaa. Tosin puolikas tunti oli vaikuttanut koko aamun aikatauluihin, olinkin jälleen myöhästynyt tunnilta. Läksyjä oli päivän aikana tullut aimo kasa, eikä se parantanut myöhäisestä nukkumaanmenostani muistuttavaa päänsärkyä. Lisäksi kemianopettaja oli muistuttanut ylihuomenna palautettavasta selostuksesta, jonka vaikutus arvosanaan oli kolmasosa. Vastaukseksi opettaja oli saanut aivastusta muistuttavan pärskähdyksen, jota oli seurannut syksyinen niisto.
Röyhtäisy palautti suuhuni illalliseksi syömäni tuoreen sämpylän ja kasvissosekeiton maun. Ainoa päiväni piristys, jonka oli tosin syönyt perheeni huonossa seurassa. Äiti oli ollut tapansa mukaisesti hössöttävä kuin kana, pikkuveli normaalia ärsyttävämpi ja viisikuinen pikkuveli oli hihkunut ja kiljunut kuin kidutettuna oleva paviaani. Painoin kämmenen päätäni vasten ja nojauduin lämpimään, virtahepomaiseen, hoidokkiini. Ehkä tamma oli sittenkin pelastus tässä koleassa päivässäni, eikä ylimääräinen taakka niinkuin olin aluksi ajatellut. Pitkä kävelylenkki kirpakassa syysilmassa oli selventänyt ajatuksiani ainakin hieman ja pystyin rehellisesti toteamaan rakastavani tamma-mammaa jo tänään - selkäkipuineen kaikkineen.
Keikki & Blondi 49 hm
Jooh, Keikin vähemmän kaunis puoli paljastuu. Lyhyt ja järjetön, liekö ees tarinaksi kutsuttava, tekstin pätkä täynnä omia ajatuksia. Tästä ei puhuta : D
|
|
|
Post by Yuff on Oct 19, 2009 17:58:15 GMT 2
19. lokakuuta 2009 Vauvakuume?Sain tällaisen idean : D Ei meinannut Blondin kanssa lenkkeilystä tulla mitään kun mamman ajatukset oli jossai ihan muualla. Itse tykkään kuvasta, jotenkin suloinen. Blondi & Yuff
66
|
|
|
Post by Keikki on Oct 19, 2009 18:56:12 GMT 2
Toi pentu Blondin korvan kokoinen höpönassu : D Ihana kuva <3
|
|
|
Post by Ros on Nov 1, 2009 15:07:56 GMT 2
Mammalla voi alkaa taas kevyesti ratsasteleen ilman satulaa! :>
|
|
|
Post by Yuff on Nov 6, 2009 19:46:52 GMT 2
6. marraskuuta 2009 Hevosinfluenssaa
Kävelin kepein mielin kohti tarhaa, jossa mamma nuuhki eilen satanutta uutta lumivaippaa. Välillä se nosti päätään kun kuuli askeleeni narisevan suojalumen yllä. Mamman hengitys huurusi, ja sitten se jälleen työnsi turpansa lumeen, nostaen sen sieltä kosteana ja paikoin lumisena.
" Hei rouva. " Sanoin ja nojasin aitaan, jonka ylle oli kertynyt kaunis lumikerrostuma. Hitaasti Blondi lähti lipumaan minua kohden, ja nostin kättäni tämän turvalle. Rapsuttelin sitä hetken ajatuksissani, ennen kun tamma pärskähti jotain valkeaa ja läpinäkyvää suoraan minun lapaseeni.
" No kiitti v***sti! " Kivahdin ja koitin parhaani mukaan pyyhkiä kinnasta aitatolppaan. Lopulta otin koko lapasen pois kädestäni ja siirryin rapsuttelemaan mammaa paljain käsin. " Sun vikas jos saan jonku influenssan. Susta sais vähintään mursu- tai elefantti-influenssan. "
Hain Blondin riimunnarun ja toin hevosen sisään. Se löntysteli laiskana perässäni, vaikka koitin vähän kirittää riimunnarun päällä. Mutta ei. " Kylmäveriset... " Mutisin, vaikken tarkoittanutkaan sanomaani. Sidoin mamman karsinaansa kiinni, lähtien hakemaan harjapakkia.
Pitkin, rennoin vedoin puhdistin kauttaaltaan koko valkean eläimen. Blondi veti hirsiä roikottaen päätään alhaalla, ja pään roikkuessa myös alahuuli lepatti vapaana. Olisin voinut kuvitella, kuinka tulisi suuri tuulenpuuska ja väpättäisi alahuulen matkoihinsa. Taputtelin ja vähän herättelin Blondia, ennen kun aloin putsaamaan kavioita. Nukkuvan hevosen jäykkiä jalkoja ei oikein helpolla putsattu.
Laitoin valjaat norikerin selkään, kiinnitellen tarvittavia remmejä ja laitoin myös länget kiinni. Vyötä kiinnittäessä mamma alkoi yllätyksekseni pullistelemaan, mutta lujalla tahdonvoimalla sain sittenkin sen kiinni (tai sitten Blondi hellitti säälistä). " Hyvä tyttö. " Sanoin ja otin suitset naulasta. Avasin ne sirosta paketistaan ja ojensin kuolaimet kohti Blondia. Kiltisti hän otti ne vastaan ja kiinnitin nyörit mamman maistellessa metallista kuolainta suussaan.
Talutin tamman ulos tallista, jossa kiinnitin perään puisen reen. Penkin päälle oli joku onneksi älynnyt laittaa vanhan räsymaton, joten se ei ollut luminen, mutta kylmä kuin mikäkin. Toivottavasti en saisi tästä mitään ikäviä tauteja.
Kiinnitin aisat nahkaremmien kautta luokkiin, ja toiset päät rekeen. Näin oltiin valmiit lähtemään. Maiskautin Blondille läpäyttäen ohjaakin, ja niin lähdimme liikkeelle. Rahkeet narisivat tamman askeleen mukaisesti puolelta toiselle ja nuoskalumi narskui reen jalasten alla. Käpöttelimme hissukseen mamman kanssa, ennen kun päätin että tämä hidastelu sai riittää. Annoin ohjasta, jolloin Blondi nosti reippaan matkaavoittavan ravin.
Ravailimme ja kiertelimme aikamme maastossa, ennen kun pimeä alkoi laskeutua, ja päätin että oli paras palata takaisin seppeleeseen. Pihaan palatessamme Jaakko oli ilmeisesti hiekottanut tallipihan, sillä kivet reen jalasten alla kuulostivat kuin tuhat kynttä olisi raapinut liitutaulua. Blondi ei tästä välittänyt, mutta minun korvilleni se oli yhtä helvettiä.
Avasin länget, jotta saisin luokin pois. Jätin sen nojaamaan tallin oveen ja talutin Blondin sisään. Riisuin ja harjailin tyytyväisenä tätä upeaa tammaa, jonka jälkeen laitoin kevyen loimen päälle. Vein mammaa pihalle, ja heitin samalla räsymaton takaisin reen päälle.
Päästin tamman takaisin tarhaukseensa. Veräjältä tämä kääntyi minua kohden, ja kun avasin riimunnarun, se ei lähtenytkään kävelemään tiehensä, vaan jäi nuuhkimaan minua. Se sai minut hymyilemään onnellisena. " Mitäs löytyy? " Sanoin tämän haistellessa taskujani.
Yuff & Blondi
67
|
|
|
Post by Yuff on Nov 14, 2009 3:08:02 GMT 2
hehehee haha hi hä höö... kello on 3:02 jipii. 14. marraskuuta 2009 Tiny LovestoryTein tätä KAKSI tuntia. Silloin kun ispis tulee niin se on tehtävä. Hihi, tein siitä tarkoituksella vähän sekavan, mutta toivottavasti en yliampunut : D Unethan on sekavia u__u En jaksanut alkaa piirtämään joka ruutua sillai... itse. Joten kopsailin tuota mustaa friisiläistä, ja käytin jotain vanhoi Blondi-piirroksii : D Kuuntelin ABBAA kun tein tämän. Yllätys, että kuuntelin eniten Gimme gimme gimmeä, sen sanojakin on noissa ruuduissa. Yuff & Blondi68
|
|
|
Post by Ros on Nov 14, 2009 12:09:19 GMT 2
Yuff: oi vitsi miten söpö sarjis :'D
|
|
|
Post by Yuff on Dec 10, 2009 19:33:38 GMT 2
10. joulukuuta 2009Ylläripylläri, taas kuva. Oon tähän kuvaan jokseenkin tyytyväinen. Kuulostan ehkä hiukka leuhkalle ku joka kuvan jälkeen kirjotan tyylii "tähänkin joo oon tyytyväin ja tähän ja tähän plapla... : D Yuff & Blondi
69
|
|
|
Post by Keikki on Dec 26, 2009 10:36:14 GMT 2
26.12.2009
Kyyneleet kirvelivät luomieni alla. Vimmatusti räpsyttelin silmiäni, ettei hetken heikotus ottaisi minusta valtaa. Tallin piha oli liian tuttu ja minua suorastaan pelotti astua takaisin hevosten maailmaan. Eniten pelkäsin sitä, miten minut otettaisiin vastaan. Olin ollut poissa ilmoittamatta pitkään henkilökohtaisista syistä. Elämä oli tosiaan yhtä vuoristorataa, mietin huokaisten. Kylmä pakkanen nipisteli poskiani ja valkoinen lumi narskui ahtaiden saappaitteni alla. Olin ahtanut saappaisiini kahdet villasukat, enkä nyt meinannut pystyä liikuttelemaan varpaitani.
Luomeni alta karkasi kyynel, kun näin valkoisen tamman. Sen harja kimalteli aamuauringossa ja sen silkinpehmeistä sieraimista puhkui huuruista ilmaa, kun se hörähti minulle lempeästi. Maailma ympärilläni alkoi pyöriä ja muut ylväät eläimet muuttuivat silmissäni suttuisiksi. Valahdinmaahan polvilleni hoitohevoseni eteen ja kaappasin Blondin pään syliini. Tiputin lapaset kädestäni yksitellen ja sivelin tamman päätä, korvia ja harjaa. Blondi katseli minua suurilla, hellillä silmillään ja haisteli ihoani. Sen päässä oli tuttuakin tutummat mustat läiskät, joiden kauneutta en ollut aikaisemmin huomannut. Varovaisesti nojasin kylmän poskeni tamman sileään otsaan ja hengittelin keuhkoihini lämmintä tuoksua. Lempituoksuni, sekoitus tuoretta heinää, lantaa, pakkasilmaa ja Blondia.
Kankeasti heivauduin jaloilleni ja tartuin jäisin sormin kiinni Blondin riimusta. Maiskauttaen patistin tamman vierelleni. Tamman painavat kaviot jättivät tasaiset jäjet omien jalanjälkieni vierelle.
Ajatuksistani heräten vilkaisin ympärilleni. Olimme kuin vahingossa kävelleet lempireittiäni pitkin. Vaikka lumikinokset olivat paikoin syvät, ei hoidokkini vaikuttanut vähimmissäkään määrin väsyneeltä. Pirteästi tamma kuikuili ympärilleen. Omissa jaloissani kävely silti tuntui rankalta. En pystynyt vastustamaan kiusausta, vaan kiipesin upean tamman selkään. Loimi tuntui pakaroideni alla pehmeältä ja liukkaalta, mutta tunsin oloni pitkästä tauosta huolimatta varmaksi ja tasapainoiseksi. Ohjasin tamman pohkeillani polulle jo painautuneille kavionjäljille helpottaakseni kulkua. Tarraten kiinni Blondin harjasta höllensin pohkeitteni otetta liukkaalla loimella, ja saatoin jälleen rentoutua täysin.
Pehmeästi tömähtäen liusuin Blondin selästä maahan. Tallipiha oli edelleen autio. Tallikin kuulosti hiljaiselta. Vaimeasti kuiskutellen valkoisen hoidokkini korvaan kävelimme vieretysten talliin. Tamman karsina näytti vastaputsatulta, Jaakko oli varmaan hoitanut sen. Mies kävelikin juuri karsinan ohi kottikärryineen. Muutaman sekunnin kuluttua mies peruuttikin jälleen näkyviin. " Etkö sä ole se Blondin toinen hoitaja? Sua ei ookkaan näkynyt. " Mies totesi enemmän kuin kysyi. " Joo. " Vastasin ytimekkäästi. " Ois kiva jos rupeisit taas putsaan ton virtahevon karsinaa. Se nimittäin paskoo yhtä paljon kuin.. virtahepo. " Jaakko murahti. " Joo. " Vastasin jälleen, hymyillen. Käyhän se, päätin ajatuksissani ja ryhdyin riisumaan tamman loimea.
Keikki & Blondi 50 hm
|
|