|
Post by Sophie on Feb 13, 2008 16:58:13 GMT 2
13.2.-08 Eka tapaaminen leidi Blondin kanssa
Kävelin koulusta kotiin nopeasti siitä lähtien, kun olin eronnut kaverijoukostani. Kotona isoveljeni soitti täysillä hevirokkia joten minun oli vaikea keskittyä läksyjen tekemiseen. Meillä tuli vain äikästä läksyä, joten sain ne nopeasti tehtyä. Söin jotain, sillä vatsaa kurni. Senkin jälkeen soitin isälleni ja kysyin, voinko mennä tallille. - MM.. Totta kai! Muista tulla ajoissa kuitenkin kotiin ja plaa plaa plaa, isä vastasi. Suljin kännyni ja hymyilin. Blondi.. Menisin hoitamaan Blondia ekaa kertaa elämässäni. Aloin kirkua onnesta. Uusi hoitsu ja uudet mahdollisuudet, uudet kujeet! Mutta pian minun kurkkuani kuristi ja vatsaa väänteli. Joutuisin jättämään Pampulan. Tai no, itsehän sitä halusin. Ja kuitenkin, näänhän pikku ponin joka kerta, kun ehdin hoitaa Blondin. Minua hiukan harmitti se, etten ollut blondi. Olisin sopinut Blonde Q'n kanssa silloin hyvin yhteen XD. Mutta join vielä maitoni loppuun ja pakkasin muovipussiin vain yhden pillimehujuoman. Harjasin hiukseni ja vaihdoin päälleni ratsastushousut ja muut tallivaatteet. Pipo päähän ja hiukset poninhännälle. Tästä se alkaa! Nappasin pyörän avaimet ja astuin ulos. Avasin pyöräni lukon ja lähdin kohti Seppelettä. * * * Seppeleen pihalla minua jännitti paljon. Uuden hevosen hoitaminen on aina ollut minusta jännittävää. Näin tuttuja tyyppejä: Carkin, Chaon, Adan, Annenkin ja.. Rosin! Moikkasin Rosia mutta Rosin ilme oli epäilevä. - Ööh.. Ai niin joo, Kismet! Sähän hoidat nykyään Blondia! Onnea! Ros sanoi. Kysyin, jos saisin ratsastaa Blondilla. - Mmm.. totta kai saat, muttei ehkä vielä tänään. Jos nyt ekaksi vain tutustuisin siihen 'leidiin', Ros mietti. En pahastunut asiasta lainkaan. Kun ajattelin, ehkä onkin parempi jossen vielä ratsasta Blondilla. Enhän tuntisi silloin tamman luonnetta lainkaan ja heti selkään! Eh, ei ole minun tapaistani.. Paitsi Pampulan kanssa.. Mutta shettisten luonteen tietää kaikki . Aukaisin suljetun tallin oven. Tajusin, että olin tullut päiväruuan aikaan. Voih, ajattelin, mutta pidin iloisen ilmeen kasvoillani. Menin yläkertaan ja sieltä ns. kaappihuoneeseen ja laitoin kaappiini tavarani. Taih, muovipussin jossa oli trippi. Sieltä lähdin alas ja katsomaan Blondia. Neidillä ei vielä ollut ruokaa, mutta paraikaa tulossa. Tervehdin tammaa ja se nosti päänsä. Silitin sitä ja se hörähti. - Hei, Blondi. Olen uusi hoitajasi, jos Ros minua hyväksyy. Olet muuten tosi söpö, sanoin Blondille juuri ennenkuin ruokkija tuli. Väistyin suosiolla tieltä. Sillä aikaa, kun Blonde saisi syödä, menisin taas moikkaamaan tuttua Pampulaa. Kävelin siis Pampulan karsinan eteen trippi taskussa. Se hörähti minulle ja minä silitin sitä. Sanoin sille suoraan miten asiat ovat. Se kuunteli tarkasti, mutta kun lähdin taas Blondin karsinaa kohden, se hirnahti ja ihmetteli, miksen tullut vaihtamaan sidettä sen takasessa. Mm, olisi kyllä kivaa vaihtaa edes side.. Sehän pitää aina vaihtaa. Kuitenkin kävelin tallikäytävällä ja laikaisin lattiaa hiukan luudalla. En kuitenkaan niin, että hevoset olisivat yskineet ja aivastelleet pölyn takia. Eli käytävä ei kauhean huolellinen minun jälkeeni ollut. Jätin luudan siihen, mistä sen otinkin ja hain harjapakkini ylhäältä kaapista. En toki vielä mennyt harjaamaan Blondia. Ekaksi harjapakki kuntoon. Menin satulahuoneeseen jossa oli kaksi rättiä. Jos vaikka joku tarvitsisi samaan aikaan. Otin toisen räteistä ja pyyhin pölyt harjapakista. Tai siis harjapakin ulkopuolelta. Sen jälkeen otin harjoja ja kaviokoukun pakista ja pyyhin niistä turpeet ja turhat pölyt pois. Huuhtelin vedellä kaviokoukun metallikohdan. Sitten, kun kaikki harjat olivat sattarin lattialla, pyyhin turpeet ja pölyt pakin sisältä. Rätti oli hiukan kostea, joten se puhdisti hyvin. Sitten huuhtelin rätin ja jätin sen sinne, mistä otinkin. Laitoin harjat + k-koukun pakkiin hienoon järjestykseen. Päällimmäisenä pöly-, kumi- ja bodyharja, sitten kovaharja ja pääharja.. sitten kaviokoukku. Pakkiin oli teipattu Pampulan kuvia. Otin kaikki muut pois paitsi parhaimman kuvan. Se oli kaunis ja muistuttaisi ihania hetkiä Pampulan kanssa. Hetken ajateltuani Pampulaa, suljin harjapakin kannen päättäväisesti ja otin sen mukaan. Puhdistaessani käytäviä ja harjapakkia Blondi oli ehtinyt syödä. Se hirnahti taas iloisesti kun avasin sen karsinan oven. Se nuuski minua. Siltin sitä ja juttelin sille. Otin siltä loimen pois ja aloin harjaamaan sitä harjausjärjestyksen mukaan. Blondi seisoi paikoillaan mutta hiukan kuopi.. ei sillä nyt niin väliä. Taputtelin sitä kaulalle aina välillä ja juttelin sille samalla kun harjasin sitä. - Vau, karvasi kiiltää kohta kuin kiillotettu kulta! sanoin ylpeänä siitä, miten kauniiksi olinkaan saanut Blondin karvan. Hymyilin Blondille ja se tönäisi minua turvallaan kuin sanoakseen "Jatka nyt, tai jäädyn!". Olin harjannut Blondia vasta pölyharjalla ja kumisualla. Seuraavaksi otin pehmeän harjan ja harjasin hevosen. Kun olin saanut harjattua hevosen, paitsi pään ja kaviot, olin tyytyväisen näköinen. En ole ennen puunannut hevosta näin hienoksi. Nappasin vielä pakista pääharjan ja harjasin Blondin päätä puhtaaksi. Laskin sen harjan alas ja otin k-koukun. Sillä sitten otin kaviot Blondilta. Blondi nosti kaksi kaviota ihan kiltisti, mutta temppuili toisissa. Ja kun kavio oli ylhäällä, niin eikös sitten vain pamautella sitä takaisin lattiaan.. Nooh, sitten kun kaviot olivat otettu ja hepo harjattu, juttelin sille iloisella äänellä, muttei teenäisellä. Laitoin hevoselle päitset päähän ja talutin narkista sen ulos; karsina piti vielä ottaa. Laitoin Blonden Epun kanssa samaan aitaukseen ja hevoset tulivat hyvin toimeen. Menin takaisin Blondin karsinaan ja vein harjapakin ylös. Ai niin, herttileijjaa, mun pitäis olla kohta kotona! Muistin yhtäkkiä sen kuin salamaniskusta. Minulla oli vielä puoli tuntia aikaa. Kävelin yläkerrasta nopeasti alas ja kävin hakemassa kottikärryt + talikon. Kurvasin niiden kanssa Blondin karsinaan reippaasti kävellen. Jätin kotsut oven eteen ja aloin putsaamaan karsinaa puhtaaksi. * * * Kun karsina vihdoin oli valmis ja siis puhdas, katsoin kuinka paljon pitäisi hakea lisää. Tein turpeesta patjan johon voisi mennä makaamaan kun se olisi tarpeeksi paksu. Hain kukkurallisen kottikärryllisen karsinaan lisää turvetta ja levitin senkin patjaksi. Kun olin vienyt karsunputsausvälineet pois, näin Jaakon. - Hei, Jaakko! Voisitko sitten, jollei Ros ehdi, tuoda Blondin sisälle iltaruuan aikaan? kysyin mieheltä. - No totta kai. Hienoa, kun niille yksityisillekin syntyy hoitajia, Jaakko sanoi iloisesti. - No joo, mutta nyt mun pitää mennä! vastasin ja kaivoin taskustani tripin. Työnsin pillin reiästä sisään ja lähdin kohti kotia pyörälläni. Avasin lukon ja pyöräilin kotiin. Oli ihana päivä!- Kismet & Blonde Q -
|
|
|
Post by Sophie on Feb 16, 2008 13:22:33 GMT 2
16.2.-o8 Nopea tapaaminen ennen ratsastusta
Aamulla aikaisin minulla ei ollut mitään tekemistä. Lojuin puoleen päivään saakka lattialla miettien, mitä tekisin Blondin kanssa seuraavaksi.. Päätin, että ratsastaisin tammalla ja pesisin sen ruokakupit sekä auttaisin aloittelijoita tarpeen tullen. Äitini vinkkasi jos voisin mennä tallille. - No voinhan mä, mut en mä rupee ennen ruokaa ratsastamaan Blondilla! sanoin hiukan pettyneellä äänellä. - Ei se mitään, voit vaikka harjata sen ennen ruokaa. Seppelehän on vain kolmen kilometrin päästä meiltä kotoa. Ehtisit olla kullannuppusi kanssa hetken. Sitten voitkin mennä sinne uudestaan ja ratsastaa sillä, äitini ehdotti. - Hmm.. Okei, jos sä viet! kiristin äitiäni. Totta kai hän suostui viemään, mutta minulla kesti kauan. Laitoin tallivaatteet ennätyksellisen hitaasti ja jäin vessaan laulelemaan lauluja kun olin pessyt hampaat. Mutta kuitenkin ehdin ennen puolta yhtä tallille. Äitini oli reippaalla tuulella: pääsemme ylihuomenna Portugaliin. - Mut äiti.. onks meijän pakko olla Maderal 10 päivää? Kymmenen päivää ilman Blondia! huudahdin kun äitini kaarsi Seppeleen pihalle. - Matka on maksettu, sillä selvä. Hyvästele Blondi huomenna.. Mutta muista, että et sentään joudu lopettamaan sen hoitoa. Heippa ja soita sit ku haluut et tuun hakeen. Puol neljält tuun hakemaan et ehit viel takaski.. Heippa! äitini kertoi. - Moro! Hetken päästä olin unohtanut koko matkan ja sen, etten saisi olla kymmeneen päivään Blondin kanssa. Kävelin tyynesti ja iloisesti tallirakennusta kohden ja monet tervehtivät minua. Ainut, jota en tallilla nähnyt, oli Ros.. Tai no Anneakaan en nähnyt tallissa, Anne oli maneesissa. Menin ylös ja otin kaapistani harjapakin. Tällä kertaa minulla ei ollut mitään syötävää mukana eikä juotavaakaan. Otin siis pakin ja menin alas. Taas jälleen kerran kävelin Blondin luo. Blondi tervehti minua ystävällisellä hörinällä. Menin sen karsinaan ja otin siltä loimen pois. - Hei, tyttö! Terve taas! Harjaan sut näin nopeasti ja sitten tulen taas tallille ratsastamaan sulla kun olen syönyt kotona, selitin ihanalle hoitsulleni. Laitoin loimen paikoilleen ja takaisin Blondin viereen. Silitin tammaa kaulasta melkein kupeeseen saakka ja taputtelin turpaa. - Hienoa! Olet kaunis ja rakenteesi on uskomaton! huudahdin ja nappasin harjapakistani pölyharjan. Harjasin huolettomasti hevosen molemmilta puolilta. Harjasin Blondin kaikilla harjoilla mitä pakista löytyi. Putsasin neitokaisen kaviot ja harjasin pään. Sitten suljin harjapakkini ja laitoin talliloimen Blondin päälle. Silitin tyttöä ja rupattelin sille kaikki maailman salaisuudet ja juorut, silittelin sen tuuheahkoa harjaa ja sain sen sulkemaan silmänsä. Silitin sitä rauhallisesti turvasta otsaan ja Blondi oli niin ihanan näköinen että vau! Katsoin karsinan kuntoa. Ei mikään paha, mutta kun Blondi vielä on noin väsynyt niin totta kai annan sille mahdollisuuden maata karsinassaan. Menin karsinasta pois ja vein pakkini ylös. Mielessäni vain pyöri 'Ota nopeasti se karsina niin sen leidin saa mukavaan oloon'. Melkein juoksin portaat alas ja hain kottikärryt ja talikon. Hyräilin laulua 'Kolme cowboyta' jonka tulen vielä laulamaan bändissäni (olen laulaja mun bändissä ). - Kolme cowboyta ratsastaa hevosillaan kaupungista pois. Kaksi miehistä hymyilee, mutta kolmannella on kyynel silmässään. Hän ei ooooooooo oikea cowboy, niin ystävänsä hälle sanoivat. Hän ei ooooooooo oikea cowboy jos naista ei voi saada mielestään, lauloin keskellä tallikäytävää kuljettaessani kotsuja Blondin karsinaan. Laitoin riimut tammalle ja talutin sen ulos vehreälle laitumelle. Ulkona oli kylmähkö viima, joten toivoin, ettei hoitsulleni tulisi kylmä. Suljin portin ja kävelin Blondin karsinaan. Otin talikon käsiini ja aloin putsaamaan hevosen karsinaa. * * * Pian karsina oli valmis ja hain sinne yks ja puol kottikärryllistä turvetta lisää. Tein turpeesta patjan ja huomasin kuinka paksu se oli. - No, ainakin Blondille tulee mukavat oltavat! Vein kaikki karsunputsausvälineet pois ja otin narkin käytävältä. Lähdin hakemaan Blondia sisälle laitumelta. Blondi hirnahti nähdessään minut ja tuli suosiolla luokseni. Kiinnitin narkin Blondin päitsiin ja talutin sen pois kylmästä ilmasta sisälle. Kun Blondi oli karsinassaan, se meni suoraa päätä makaamaan ja jätin sen siihen ihan hissukseen. - Tulen pian ratsastamaan sinulla! Nähdään.. tänään vielä! kuiskasin Blondille ja soitin äidilleni jotta hän hakisi minut. Pian kyyti tulikin ja menin autoon. - Nähdään! sanoin hiljaa ja nukuttava auton moottori lähti käyntiin. - Kismet ja Blonde Q <3<3 -
|
|
|
Post by Sophie on Feb 16, 2008 17:26:24 GMT 2
16.2.-o8 Ratsastusta Blondilla
Olin siis jo aikaisemmin käynyt ottamassa Blondin karsinan ja harjannut sen. Sain juuri syötyä ja söin hiukan karkkia ennen kuin lähdin. Laitoin tallikuteeni päälle ja laitoin hiukseni ponnarille. Pipo päähän ja saappaat jalkaan. Lähdin ovesta ulos ja kävelin kohti bussi-pysäkkiä. Bussi tulikin vain kymmenen minuuttia myöhässä. Astuin linja-auton sisään ja maksoin tarvittavat rahat. Surukseni huomasin, että kuski oli eräs kamala kiroilija ja kaahailija johon tutustuin Pampula-aikoihini. Kuski tunnisti minut ja murahti. - No okei, okei, lähe jo! sanoin, tai oikeastaan murahdin kun olin sanonut ääneen häntä, kuskia, temppuilevaksi, huonoksi, ja kiroilevaksi kuskiksi. Ja totta kai hän solvasi minua takaisin. - No mene sinä siitä istumaan lemuavine vaatteinesi! kuski huusi ja pahastuin siitä aika paljon. Kuitenkin sanoin takaisin: - Et varmaan tiedäkään, kuinka paljon rakastan hevosia! Hevosten vuoksi voisin jättää koulun, ystävät ja sinutkin! Sinua en tarvitse! Olet vain kiroileva ja muita solvaava kuski joka ajaa ylinopeutta! Etkö tajua, olen menossa kuin treffi-paikalle, menen rakkaan Blonde Q'n luo! Ukko oli hetken hiljaa ja laputti minut sitten istumaan. - Että inhoankin tuota kuskia, mutisin ja auto lähti tunnettua ylinopeutta kohti päämääräänsä: piti viedä ihmisiä kirjastoon, kaupungille ja pois kaupungista.. minut, vain minut tässä autossa, piti viedä Seppeleeseen. Ja kuski saisi katua sitä, että haukkuu tallit rumiksi kaakkien säilytyspaikaksi. Ei, tallit ovat elämäni kaikkeus! * * * Selvisin hengissä Seppeleen pihalle. - Oi, kiitos ihanasta kyydistä! Olin kuolla sen ihanuuteen.. Ei kun olin kuolla kolariin minkä melkein teit!! sanoin kuskille ja loikkasin bussista pois. - Sinä kirottu pentu! En tajua... plää, plää!! Enempää en kuullut. En halunnut kuunnella sitä kiroilevaa kuskia. Menin juosten rakennukseen ja olin vuodattaa kyyneliä. - Että inhoan sitä!! huusin ja Eppu höristeli korviaan. Menin suoraa päätä moikkaamaan Blondia. Blondi oli syömässä iltapäiväruokiaan mutta nosti päänsä ja tunki turpansa siliteltäväksi. - Olet ainut, joka todella voi pitää minusta! sanoin hiljaa tammalle. Blondi oli kuuliainen hevonen, kuka ei huomaisi. Silitin sen turpaa ja annoin porkkanan joka oli ollut takin taskussani aamusta. Blondin syödessä ruokiaan menin oleskeluhuoneeseen. Siellä kökötti myös Carkki, yhtä mietteliäänä kuin minäkin. - Moi, mutisin hiljaa Carkille. - Heissan! Carkki vastasi iloisemmin. - Mikä mättää? - Ei, bussiajelu vaan, vastasin ja otin kaapistani pepsi-pullon joka oli jäänyt sinne aamulla. Se oli aika lämmintä joten laitoin sen jääkaappiin. - No mikä siinä mättäsi? Carkki uteli ja meni parempaan asentoon. - Se kuski kiroili ja uhkaili ja teki kaikkea, haukkui minua ja Seppelettä, Blondia ja.. En enää uskalla mennä siihen kyytiin! Vuodatin kaiken Carkille. - Älä sitten mene siihen bussiin enää! Ja tiedän, että sinua harmittaa joku toinenkin asia, Carkki sanoi. - Joku, josta et haluaisi puhua..? - Ääh, se on ihan typerä juttu. Mua vaan harmittaa.. No ei sill oo välii! sanoin ja suljin surullisuuden sisälleni. - Kerro nyt! En halua pakottaa, mutta sinulla on parempi olo kun kerrot, Carkki sanoi iloisesti rohkaisten. - Okei, sanoin hiukan hiljaisena. - Meen matkalle maanantaina ja en näe Blondia ainakaan 8-10 päivään! Ja muutenkin.. Ei siellä ole kuvia Blondista enkä voi ottaa Blondia matkalaukkuuni mukaan, sanoin hiukan huvittuneena matkalaukku -jutusta. - Mmm, en mäkään voi olla ilman Leeviä niin pitkää aikaa.. Tai.. en tiedä, sanoisinko sitä niin pitkäksi ajaksi, mutta ikävä tulisi, Carkki sanoi ja minulle tuli parempi olo. - Mitä muuten sä teet täällä tähän aikaan just täs huoneessa? kysyin. - Odotan, että Letkajenkka on syönyt ruokansa, Carkki sanoi. Katsoin kännykästä mitä kello on. Sehän on niin paljon, että Blondi olisi ehtinyt syödä kahdetkin ateriat siinä ajassa! Otin harjat mukaani ja menin alakertaan katsomaan Blondia. Se oli syönyt ainakin viisi minuuttia sitten. Menin tamman karsinaan ja otin siltä loimen pois. - Tänään aion ratsastaa sinulla, kerroin ja aloin harjaamaan sitä. Harjasin hevosen huolellisesti ja puhdistin kaviot. - Olet varmasti hieno hevonen, ratsastuksessakin, sanoin Blondille. Suljin Blondin hetkeksi karsinaansa ja hain satulahuoneesta suitset + satulan. Kuljin ne käsissäni Blondin karsinaan ja avasin oven. - Okei, nyt tulee satula selkään! sanoin laittaessani satulan Blondin päälle. Liu'utin sen paikoilleen ja kiristin satulavyön kiinni. Otin sen jälkeen suitset ja tungin kuolaimet Blondin suuhun. Blondin kanssa kaikki sujui helposti ja olin iloinen siitä. Laitoin remmit kiinni ja taputin hevosta. - Ja nyt maneesiin! totesin iloisesti ja talutin Blondin kohti maneesia. Maneesissa kiristin satulavyön vielä ja säädin jalustimet. Ponnistin tamman selkään ja annoin pohkeet käyntiin. Pidin ohjat vielä pitkinä, lämmitellään ensin. Taputiin Blondia kaulalle ja käänsin hevosen voltille. Blondi pärskähti ja jatkoi mukavan reipasta käyntiään. Kun olimme lämmitelleet käynnissä, annoin pohkeet raviin. Ravissa Blondia oli helppo ohjata ja ravi oli mukavan pehmeää ja liidokasta. Ravailimme pitkään ja Blondi nautti liikunnasta. Siirsin sisäpohjetta taaksepäin ja annoin napakat pohkeet ja äänimerkit Blondille ja siirryin pehmeään laukkaan. Tunsin lentäväni. En kuitenkaan ollut mikään amatööri ratsastuksessa ja pysyin harjoituslaukassa. Tein voltin, parikin ja koko-rata-leikkaan plus pari pääty-ympyrää. Aika meni rattoisasti. Sen jälkeen siirsin Blondin raviin ja kun olimme jäähdytelleet ravissa, hiljensin käyntiin ja annoin pitkää ohjaa. - Mikään päivistä kanssasi ei ole elämäni uusintaa. Jokainen hetki kanssasi on suurta seikkailua! Kiitos tästä kokemuksesta! En millään haluaisi olla erossa sinusta.. päivääkään, sanoin Blondille ja tein vielä pääty-ympyrän. Käänsin tamman keskelle ja laskeuduin satulasta. Nostin jalustimet ylös & löysensin satulavyötä. Talutin Blondin talliin silitellen sitä. - Oikeasti, kiitos! Olet aivan ihana. En tajua miten en saanut tällaisia hetkiä Pampulan kanssa, sanoin Blondille. Blondi höristi korviaan aina kun puhuin sille tai olin silittämässä tai harjaamassa sitä. Se piti ihmisseurasta. Karsinassaan otin siltä satulan ja suitset pois. Harjasin Blondin aika rivakasti jotta sille ei tulisi kylmä ja veri kiertäisi. Otin Blondin kaviot huolellisesti ja laitoin sille talliloimen päälle. Aamulla olin ottanut karsinan jo, eikä sitä tarvinnut ottaa uudestaan. Silitin vielä Blondia. - Ehdin huomenna ottaa ruokakuppisi ja juomakuppisi. Mutta nyt on jo kiire! Nähdään pian, sanoin ja lähdin pesemään kuolaimia. Vein satulan + suitset satulahuoneeseen ja sanoin heippa joka ikiselle hevoselle ja parille kaverille. Soitin vanhemmilleni jotta tulisivat hakemaan. Enää en sen bussin mukaan mene, ajattelin ja silitin vielä Blondia. Huomenna taas uudestaan. - Kismet ja Blonde Q -
|
|
|
Post by Sophie on Feb 17, 2008 17:11:34 GMT 2
17.2.2oo8 Viimeinen päivä ennen matkaa
Todellakin, oli viimeinen päivä ennen matkaani Portugaliin. Kotona olin kuolla suruun. - MÄ EN NÄÄ BLONDII! huusin täysillä. Oikeasti olenkin enemmän "herkkis" kun "kovis". Minulla oli nuha, mutten välittänyt siitä. Menen tallille vaikka neljänkymmenen asteen kuumessa, kunhan saan hyvästellä Blondin, ajattelin. Join vettä ja vaihdoin tavalliset kotiolovaatteeni tallivaatteisiin. Pyysin kyytiä vanhemmiltani. - Ei tasan käy! Ainako sua on pakko viedä jonnekin? äitini sanoi. - No en mä siihen helkkarin bussiinkaan mee! sanoin vastalauseeksi. - Ai, mikset? äitini kysyi. - Ootko tustunut kamalaan, kiroilevaan ja huumepäiseen kuskiin? kysyin ja katsoin sivulle. - Eeeh.. No hyvä on! Tämän kerran ennen lomaa. Pääset kyydillä, äitini sanoi. Jess, kiitos, kiitos, kiitos, ajattelin kun en joutunut bussiin. Laitoin hiukseni ponnarille ja ulkovaatteet päälle. Nappasin kaapista kypäräni ja astuin ovesta ulos. Kävelin autollemme ja odotin äitiäni. Pian hän tulikin ja istuuduin jo valmiiksi lämpimään autoon. * * * Olin nukahtaa renaultiin jonka kyydissä olin. Kuitenkin äitini nosti ääntä tavallisesta ja sanoi, että Seppele oli näkyvissä. Avasin turvavyön ja menin kyydistä pois. - Voit tulla hakeen mut puol kasiks viimeistään, sanoin ja pamautin auton oven kiinni. Aivastin. - Voi helskutti, otinko mä nenäliinoja mukaan? kysyin itseltäni ääneen ja kaivoin taskua. Kyllä, sieltä löytyi ei-käytetty nenäliina ja niistin siihen. - Nuhat ovat ärsyttäviä, sanoi vieressäni oleva Wear. - ?? Aa, joo, niin onkin. Onnea muuten Taigan hoidosta. Toivottavasti minäkin joskus voitan Blondin luottamuksen niin hyvin kuin sinä olet Taigan. Ja tajuan, miksi haluat hoitaa sitä karvapalloa, sanoin ja jatkoin matkaa. Wear hymyili ja huikkasi sitten vielä, että Blondiin on aikas helppo tutustua, kysynyt kun kerran on Rosilta. Tallilla näin Rosin. Hän ei kylläkään ollut Blondin kanssa kun näki minut. - Hei! Otin hiukan noita Blondin seiniä ja vein sen ulos, omistajana, Ros sanoi. - No eipä se mitään, saan ainakin otettua karsinan tarpeeksi ajoissa. Kiitos muuten että saan hoitaa Blondia ja otit sen seiniä, vastasin. Huomasin, että kuulostin rosia ylempi-arvoiselta henkilöltä vaikka hoidankin vain hänen hevostaan. Nappasin talikon ja hain kottikärryt. Tuumasta toimeen, ajattelin ja kuljetin kaiken Blondin karsinaan. Siivosin kohdan, johon aloin sihtaamaan. Siivosin, sihtasin, heittelin kotsuihin.. Sitä kesti pitkänkin aikaa jotta karsina oli puhdas. Vihdoin, kun olin saanut kaikki ulosteet karsusta, vein likaiset turpeet pois ja hain lisää turvetta kottiksiin. Kuljetin ne Blondin karsinaan ja kaadoin ne keskelle karsinaa. Levitin turpeet patjaksi joka oli tosi paksu. Olisin itse halunnut lösähtää patjan päälle. Mutta tietenkään en tehnyt niin ;D. Vein kittikärryt pois ja talikonkin. Menin katsomaan Blondia ulos. Siellä se laukkasi Leevin kanssa. Celekin yhtäkkiä yhtyi laukkaan. Ykstityiset tulivat yhdessä hyvin toimeen, mutta kun laittaisi esim. Epun ja Blondin samaan aitaukseen, ne haistelisivat toisiaan ja kävelisivät pois. En mitenkään olisi halunnut häiritä ystävyksien nelistystä, mutta vihelsin ja kutsuin Blondia. Se kääntyi, hiljensi raviin ja ravasi luokseni korvat höröllä. - Hiiieeeno tyttö! sanoin ja annoin tammalle omenan lohkon. Silitin sen silkkistä otsaharjaa ja turpaa. - Tulen hakemaan sinut pian sisälle ja ratsastan sinulla. Ja sitten.. sanon 'hei hei' ja et näe minua.. piitkään aikaan! sanoin huokaisten. Blondi tajusi huonon oloni ja tökkäsi minua turvalla rintakehään. - Mutta en unohda sinua hetkeksikään! totesin ja rapsuttelin hevosta vielä hetken. Sitten kävelin rakennukseen ja yläkertaan. Nappasin kaappini oven auki ja otin sieltä ruokakuppien pesusienet ja harjan sekä sangon jossa olisi vettä. Menin pesuboksille ja laitoin sankoon vettä. Sen jälkeen vaan kävelin Blondin karsinaan ja aloin hinkkaamaan ruoka- ja juomakuppeja. * * * Olin pessyt kupit huolella eikä niistä löytynyt kauroja tai suolaa vedestä. Rutistelin sienen vedet sankoon ja kävelin taas pesarille (pesuboksille). Kaadoin vedet siellä pois ja huuhtelin kaikki puhtaaksi: sienen, sangon ja parit seinäharjat jotka olivat turhaan tulleet mukaan. Vein ne tavarani kaappiin ja otin harjapakkini sieltä kaapista. Ja jälleen alas. Jätin harjapakkini Blondin karsinan oven viereen ja nappasin pakista narkin. Vihellellen menin ulos ja kutsuin Blondia. - Blondii! Mä haen sut nyt, sanoin ja avasin laitumen oven. Leevi ryntäsi paikalle mutta käskin sen peruuttamaan. - Ei, en tullut hakemaan Celeä tai Letkajenkkaa, haen Blondia, sanoin Blondin rakkaille hevoskavereille. Vihelsin taas Blondia lähemmäs. Se askelsi rauhallisesti luokseni ja osoitti muille, että minuun ei kosketa; Kismet, Blondin uskollinen hoitaja oli hänen. Otin hellästi tamman päitsistä kiinni ja napautin riimunnarun kiinni. Maiskautin hevosta eteenpäin ja suljin portin. - No niin, ratsastan sinulla tänään vain käyntiä ja ravia kun olen vähän kipeä, sanoin kun Blondi oli karsinassaan. Otin harjapakista harjat ja harjasin Blondin hienoksi. Putsasin kaviot ja otin päitset pois. - Nyt, kun otan riimusi pois, se ei merkitse sitä, että päästän sinut vapaaksi, sanoin ja lähdin karsinasta pois. Laitoin oven lukkoon ja suuntasin satulahuonetta kohti. Nappasin sieltä satulan ja suitset jotka olivat Blondin. Jatkoin matkaa hoitsuni karsinaan. Blondin karsinassa laitoin satulan hoitsuni selkään ja laitoin satulavyön kiinni. Sitten suitset.. ja ne meni hienosti! Kaikki remmit oli kiinni, jalustimet ylhäällä ja molemmilla hyvä mieli. Maiskutin Blondia seuraamaan minua. Talutin Blondin maneesiin keskelle ja laitoin jalustimet sopiviksi. Kiristin satulavyön ja sitten vain selkään! Hevosen selässä tunsin itseni taas Kismetiksi, hevoshulluksi tytöksi, joka ei pelkää mitään, mutta maassa kompastelemassa oli ihan toisin: voisi luulla, että olin palkittu maailman arimman tytön palkinnolla. Kehotin tamman käyntiin ja taputin sitä kaulalle. Kävelin vielä pitkillä ohjilla ja käänsin hoidokkini parille voltille. Tein myös täyskaarron ja täyskäännöksen. Siinä olinkin lämmitellyt jo kaksikymmentä minuuttia mutta jatkoin vielä käynnillä. Pysäytin Blondin ja peruutin, sitten taas käyntiin ja voltti. Olin ratsastanut käynnissä jo puoli tuntia. Annoin tarpeeksi napakan pohkeet raviin ja tein ravissakin voltteja. Kääntelin Blondia kahdeksikoille ja pääty-ympyröille ja siirsin taas käyntiin. Tänään kun olin kipeä, en halunnut rasittaa itseäni niin paljoa. Annoin taas pitkää ohjaa ja annoin hevosen vain lerputtaa päätään alhaalla. - Huomenna mennään Madeiralle, sanoin hiljaa. - Enkä nää sinua siellä, sanoin nyt vähän kovemmalla äänellä. Taputtelin Blondia ja käänsin sen keskelle. Liu'utin itseni hevosen selästä ja tumpsahdin maahan. nostin jalustimet ylös ja löysensin satulavyötä. - Niin, että tänään tulee aika synkkä päivä. Ja muistutan: älä ihmettele katoamistani. Huoh. Kukaan ei usko, että olisin kiintynyt näissä parissa hoitokerroissa sinuun niin paljon, että kahdeksan tai kymmenen päivää erossa sinusta olisi kuin olisin menettänyt äitini, sanoin taas hiljaa. Talutin Blondia takaisin talliin. Blondi ei edes ollut heissä. Päätin, että pöly- ja bodyharjalla harjaaminen riittäisi + kavioden putsaus. Karsinassa otinkin vain satulan ja suitset pois ja harjasin Blondin kahdella harjalla. kävin välillä pesemässä kuolaimet ja vien ratsastuskamppeet pois. Menin vielä Blondin luo ja otin siltä kaviot. En vielä sanonut, että nyt on se viimeinen minuutti kun puhun sinulle ennen matkaa, vaan olin hiljaa. Vein harjapakkini pois ja sitten saavuin vielä loimittamaan neidin. - Niiiiin... Nähdään sitten 28.2.-o8. Tai yritän tulla silloin jos se onnistuu. Nähdään Blondi, ja minulle tulee sinua ikävä. Ostan, jos näen ja muistan, sinulle tuliasiksi Portugalilaisia hevosnameja! sanoin kun laitoin vielä häntäremmin kiinni. Nyt hevonen oli kunnossa ja saisi iltaruokansa. Kello olikin jo niin paljon, että äitini saapui minua hakemaan. - Nähdään, Blondi! sanoin. - Matkan jälkeen! En unohda sinua yhtenäkään minuuttina, sanoin ja annoin lentopusun hoitsulleni. Menin kyytiini ja huokaisin. - Todellakin tulee ikävä, tokaisin ja nukahdin auton hurinaan puolimatkassa.- Kismet & Blondi <3 -
|
|
|
Post by Ros on Feb 18, 2008 15:26:25 GMT 2
Uskon että sinua harmittaa tuo matkalle lähtö Blondin kannalta, mutta kyllä me täällä sinua jaksetaan odotella ja tamma varmasti ilahtuu kun näkee sinut taas, kuten minäkin Ja kun taas tulet sieltä niin saat taas puuhastella ja myös ratsastella jatkossakin neidillä, koska itse on myönnettävä että en aina ehti neidillä ratsastaa ja siitä meinaa tulla melkoinen ruutitynnyri kohta jos se ei saa purettua energiaansa Ja jos tuo bussikuski vielä häiritsee sinua niin voin toki arkisin iltapäivällä napata sinut kyytiin kun autolla tallille tulen kuitenkin tarkistamaan tamman kunnon ja sen onko sillä sille päivälle millaista ohjelmaa En ole joutunut pettymään sinuun. Olet aivan ihanan mahtavan ahkera hoitaja ja toivon että jatkat vielä pitkään Blondiin on kyllä todella helppo tutustua ja kun sillähän ei muita hoitajia nyt olekaan enkä tiedä tarvitseeko se enää toista hoitajaa kun sinä olet noin ahkera kävijä niin eiköhän mamma ala pian hörisemään kun astelet karsinan ovelle Hauskaa matkaa sinulle, näemme siis taas 28. päivä <3
|
|
|
Post by Sophie on Feb 27, 2008 18:36:29 GMT 2
27.2.-08 Jälleen tapaaminen, keskiviikko
Taitaa olla aikaisempi tapaaminen kuin lupasin.. Mutta nyt olen hoitamassa Blondia!
Koulumatkalla kiirehdin nopeasti kotiin. Tein ripeästi läksyt ja söin jotain jotten kuolisi nälkään . Vaihdoin kouluvaatteeni tallivaatteisiin, jätin lyhyen lapun pöydälle, jossa kerroin meneväni tallille, ja menin ulos. Kaksi vaihtoehtoa, mietin. Joko se bussi tai pyörä.. - Ja kuule bussiin en mene! sähähdin vahingossa ääneen. Tarkistin vielä, että ovi jäi lukkoon. Lähdin kävellen. En sittenkään halunnut lähteä pyörällä: se oli ihan mäsä, kellokin puuttui. Kävelin mietiskellen ja aika rivakkaan tahtiin Seppelettä päin. Vauhtini ehtisi hidastua vielä paljon, ja olihan Seppeleelle noin kolme kilometriä matkaa. Olin kävellyt vajaa kaksi kilometriä, kun Ros kulki autolla ohi. Vilkutin hoitsuni omistajalle. Auton takana ei ollut ketään, joten Ros pysähtyi ja viittoi minut autoon. - Mutta ei, ei tarvitse! kieltäydyin. - Osaan itsekin kävellä. - Tiedät itsekin, että tallille on kävellen vielä pitkä matka. Nyt kun kerran pyydän sinua, tule vain! Ros sanoi ja viittoi minua edelleen autoon. Katsoin taakseni miettien, menisinkö kyytiin. Päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että menisin kyydillä, jos Ros vapaaehtoisesti kerran tarjosi. Istahdin siis autoon ja lähdimme mukavaa vauhtia kohti Seppelettä. - Tuutko katsomaan Blondia? kysyin Rosilta. - Jeps, mut annan sun hoitaa sen. Ruokin sen kuitenkin ja jos tarvitset apua, ojennan auttavan käteni, Ros vastasi vinosti hymyillen. - Kiitos, lisäsin vielä ensimmäiseen kommentiini. - Ja muutenkin. En oikeasti tajua, miten voit antaa minun hoitaa Blondia! Minusta vain tuntuu, etten ole Blondin arvoinen.. Siis.. Etten ole vielä niin ihmeen kokenut.. Mutta hyvinhän mä sen kaa pärjään, sanoin nopeasti. Seppele näkyi jo. Ros pysäytti auton ja avasin oveni. - Kiitos kyydistä, sanoin, ja huomasin, että kiittelin jo monetta kertaa. Ros hymyili, ja selitti jotain, mistä en oikein saanut selvää. - Menen nyt hoitamaan Blondia, huikkasin ja iskin auton oven kiinni. Kävelin ripeästi talli kohti. Oli aivan mahtavaa nähdä Blondi sen aika pitkän ajan jälkeen. Menin miltei juosten Blondin karsinaan ja silitin sitä oven takaa. - Ihana nähdä sinua! sanoin tarkoituksellisesti vähän liian kovaa. Blondi haisteli hetken minua. Pian se hörähti hiljaa ja katsoi minua iloisesti. Se oli selvästi ehtinyt kärsiä jo hetken ikävää. Avasin hiljaa Blondin oven.. Astuin askeleen sitä päin ja silitin sen kaulaa ja päätä. Yritin olla rauhallinen, vaikka oikeasti olisin heti halunnut aloittaa tarmokkaan harjauksen ja karsinan siivouksen. Silitin hiljaa hevosta ja annoin sen rentoutua. Hetken kuluttua kuulin Rosin menevän ohi, mutten välittänyt. Rosilta kuului lempeä huokaisu, mutinaa, ja taas askeleita poispäin Blondin karsinasta. Siirryin jo silittämään hevosen lapaa ja hiukan kylkeä. Kyljet kohoilivat sopivaa tahtia pehmeästi. - Oikeasti, minullakin on ollut ikävä sinua!! sanoin hiljaa, mutta kuuluvasti sanani. Blondi kohotti päätään ja käänsi sen minua kohti. - Sinä todellakin kuuntelet minua, sanoin ja silitin vielä hetken pehmeää karvaa. Siirryin kuitenkin pian Blondin eteen ja rapsutin vielä hetken sen turpaa. - Tulen pian, sanoin ja menin karsinasta pois. Olin kuin uudesti syntynyt, näin Blondin! Kävelin hakemaan kottikärryt ja talikon. Blondi saisi olla sisällä kun otan sen karsinan. Kuljetin kottikärryt tamman karsinaan ja jätin ne siihen. - En kuskaa sinua minnekään, sanoin hymyillen Blondille joka työnsi turpaansa syliini. - Lellittelen sinua sitten, kun olet ollut kiltisti putsauksen ajan. Työnsin hiukan Blondia seinään päin ja aloin putsaamaan karsinaa. Hoitsuni liikkui aina vähän väliä vain pari askelta, enkä kieltänyt pientä liikuskelua. Aina välillä kehuin Blondin hyvää käytöstä, jotta se seuraavan kerran tajuaisi tehdä samoin. Välillä silittelin tammaa ja jatkoin taas operaatio karsinanputsausta. Karsina ei todellakaan ollut puhdas, kun vihdoin olin saanut jotain kottikärryihin. Arvasin, että karsinaa pitäisi putsata vielä kauan. Ja sitä putsasinkin vielä kaksikymmentä minuuttia. Vein täydet kottikärryt lantalaan, ja kun ne olivat puhtaat, kuljetin ne sinne, mistä otinkin. Talikon vein paikoilleen ja hain harjapakkini yläkerrasta. Onneksi pakissa oli namupaloja: niitä neiti Blondi todellakin ansaitsi! Kiiruhdin hitaasti Blondin luo ja avasin oven jälleen hiljaa, vaikkakin se tuotti hiukan narinaa. Blondi höristi korviaan ja tuli minua kohti. Kaivoin pakistani kaksi hevosnamua ja annoin ne Blondille. Hiljaisen tallin rikkoi vain hevosten hörähtely ja Blondin namun rikkoutuminen sen suussa. Silitin aivan äänettömänä Blondia, kunnes otin harjapakistani ja harjasin hevosen puhtaaksi kuin kiillottaisin kultakimpaleen kiiltäväksi. Kun hevonen oli harjattu kaikilla harjoilla mitä pakista löytyi, otin vielä lampaanvillalapasen ja kiillotin karvan vielä sileäksi. Blondi sulki silmänsä hetkeksi kunnes tungin villalapasen pakkiin ja kaivoin kaviokoukun sieltä. Blondi tarkkaili koukkua hetken, huokaisi sitten ja päästi minut sitten vierelleen. Nostin etukavion ja putsasin sen. Sitten takakavio, joka ei noussutkaan niin hyvin. Nojasin hevoseen, se vain rupesi nojaamaan minuun. - Nosta! sanoin lujaa, että hevonen ymmärtäisi. Tönäisin hiukan hevosta kyljelläni ja sse nosti kavion. Putsasin sen ja muut kaksi kaviota. Sitten taas silitin Blondia. Se sunki taas turpaansa syliini. - Voi, minun pitää lähteä! Ehdin ratsastaa sinulla lauantaina, kerroin Blondille. Jatkoin kuitenkin pian: - Menen kanssasi tunnille 2.3. jos.. onnistuu!! Silitin vielä hetken hoitsuani ja annoin sille suukon turvalle. Ros tuli juuri tuomaan ruokia Blondille. - Heippa, nähdään myöhemmin! huikkasin Rosille. - Etkö tule kyydilläni? Lähden kyllä vasta tunnin kuluttua, Ros kiirehti kysymään. - Ei, voin kyllä kävellä, kiitos vaan tarjouksesta, vastasin ja vein harjapakkini yläkertaan. Otin kaikki tavarani mukaan, ja siirryin ulos ja kohti omaa kotiani. - Oli taas mahtavaa nähdä Blonde! mutisin iloisena ulkona ja kiiruhdin juoksuun. Ulkona satoi. - Kismet ja Blonde -
|
|
|
Post by Ros on Feb 28, 2008 15:03:36 GMT 2
Mukavaa nähdä sinua taas Ja tosiaan onnistuu että menet neidin kanssa tunnille Äläkä turhaan huolehdi siitä oletko kyllin hyvä Blondin hoitajaksi, koska olet juuri sellainen kuin olen hakenutkin, ahkera, reipas ja muuten mukava persoona. Ja tosiaan olen pikkuhiljaa alkanut miettiä että neiti ei taida kakkoshoitajaa tarvitakaan vaan saat pitää Blondin "kokonaan itselläsi"
|
|
|
Post by Sophie on Mar 8, 2008 17:58:14 GMT 2
8. maaliskuuta 2oo8. Nopea tallikäynti Minulla ei vain yksinkertaisesti aika paljon riitä, mutta hoidan nyt NOPEASTI ja LYHYESTI Blondin. Pyöräilin kaameassa lumimyräkässä Seppeleelle. Otin pyöräni avaimet taskusta ja lukitsin pyöräni kun olin laittanut sen pyörätelineelle. Mumisin itsekseni jotain iiihan outoa ja nilkutin eteenpäin. Olin katsos kaatunut rähmälleni torstaina ja jalkani oli saanut siitä jonkin sortin tärähdysvamman. En pystynyt taittamaan jalkaani melkein ollenkaan ja kävelin hiukan oudosti tallia päin. Olin väsynyt ja haukottelin avatessani oven. Ilmeeni kirkastui kummasti. Tallissa kaikki olivat niin iloisia ja pirteitä ja hevosten äänet saivat minut onnellisiksi. Katsoin Celeä ja sen varsaa. Ne olivat söpöjä yhdessä! Hymyillen kuljin Blondin karsinaa kohti. Tamma höristi korviaan iloisesti pitkästä aikaa minut nähdessään. - Heippa, Blondi! Tulin taas pikaisesti hoitamaan sinua, sanoin hevoselle. Se hörähti lempeästi ja silitin sitä turvasta. Blondi piti siitä, että se sai tarpeaksi huomiota . Pian kuitenkin olin yläkerrassa hakemassa hoitopakkiani. Nilkutin takaisin blondin karsinaan ja otin siltä loimen pois. Aloitin sen harjaamisen. Harjasin Blondin harjausjärjestyksestä karvasta karsvaan ja otin kaviot. Lellittelin hoitsuani vielä hetken, ennen kuin laitoin sille loimen päälle. Ja kun loimi oli päällä, vein Blondin ulos ja putsasin neidin karsinan. Koska minulla ei paljon aikaa ole, otin sen siis nopeasti mutta jätin Blondin ulos. Jaakko sattui juuri sopivasti menemään ohi. - Hei, Jaakko! huikkasin. - Voisitko iltaruokien aikaan hakea Blondin sisälle jollei Ros sitä hae? - No totta kai. Milloin muuten kouluttelet minua? Menenkö silloin Blondilla? Jaakko kysyi ja tunsi itsensä taas paljon minua nuoremmaksi. - Hehe, ehkäpä.. no katotaan, jos ens sunnuntaina tai lauantaina? mietin enemmän itsekseen ääneen kuin olisin vastannut Jaakolle. Mies nyökkäsi ja lähdin kiireesti tallilta pois. Kuitenkin olin tehnyt kaiken huolellisesti, mutta pikaisesti. - Kisu & Blondi <3 -
|
|
|
Post by Sophie on Mar 12, 2008 18:11:07 GMT 2
12.3.2oo8 Ratsastusta maastossa
Ulkona satoi. Huomenna olisi matikan koe. Vanhemmat valittivat taas, kun en keskittynyt koulussa. Riitelin veljeni kanssa kuin viimeistä päivää. Kaikki oli nurinperin. Eikä edes kavereita! Silloin vanhempieni suusta kuului vihdoin jotain hauskaa: He ehdottivat, jos menisin tallille . Hyppäsin heti pystyyn ja aloin vaihtamaan vaatteita tallivaatteisiin. Otin kypäräni mukaan ja laitoin ratsastussaappaat jalkaan. Vaikka ulkona satoi, nappasin pyörän avaimeni ja menin avaamaan sitä sateessa. Kuivasin märän penkin hihaani ja talutin pyöräni pois pihasta. Hyppäsin selkään ja ajoin mukavan nopeaa vauhtia tallia päin. Toivottavasti Blondilla voi ratsastaa tänään, ajattelin kun käännyin oikealle. Menisi noin vartti, ja olisin tallilla. * * * Olin asettelemassa pyörääni paikoilleen ja lukitsemassa sitä, kun oona tuli juttelemaan kanssani. - Hei, säkö hoidat Blondia? tyttö kysyi. - Joo, vastasin hiukan muissa maailmoissa. - Se on aikamoinen energiapakkaus tänään, oona sanoi hymyillen, muttei ollenkaan pilkallisesti. - No, ehkä pitkä maastolenkki tekisi hyvää! sanoin ja kävelin uuden kaverini kanssa kohti tallia. - Ketäs sä hoidat? kysyin oonalta. - Kakea ja Jamboa, oona vastasi. Hymyilin vain hälle ja kävelin Blondin karsinan luo. Tamma katsoi minua iloisesti ja hörähti. Hymyilin tammalle takaisin. - Heheeih, ihana taas nähdä sinua! sanoin Blondille. Hevonen yritti selvästi pyytää minua karsinaansa. Naurahdin tamman ilmeelle ja avasin sen karsun oven. Silitin Blondia päästä ja annoin sille pusun turvalle. Se nosti päätään ja hirnahti kuuluvasti. Ulkona olevista hevosista joku vastasi. - Oletko iskenyt silmäsi johonkin? kysyin leikitellen Blondilta. Hevonen näytti siltä, kuin olisi pyöritellyt silmiään turhautuneen näköisenä. Ajattelin viedä Blondin ulos karsinan putsauksen ajaksi. Mietin hetken, ja pian olinkin jo laittamassa tammalle ulkoloimea päälle. Laitoin sille riimut päähän ja talutin sen ulos päitsistä. Blondi hörähti heti Bertille ja Leeville. Nauroin hoitsulleni kun talutin sitä muiden tammojen joukkoon. Frida tuli heti minua ja Blondia vastaan. Palmikko luimi hiukan Blondille. Päästin hoitsuni ulos kavereidensa kanssa ja katsoin tammoja hetken. Blondi irrotteli siellä, teki pukkeja ja nelisti ympäri laidunta. - Kunnon maastolenkki kyllä tekee Blondille hyvää! totesin lähes äänettömästi kun kävelin hakemaan talikkoa ja kottikärryjä. Moni muukin oli karsinanputsauspuuhissa, kun siellä oli vain yhdet kottikärryt. Kävelin kotsuja työntäen Blondin karsinaan ja jätin kottikärryt karsinan eteen. Otin talikon ja putsasin karsinaa jälleen kuin viimeistä päivää. * * * Puolen tunnin kuluttua sain karsinan puhtaaksi. Olin varmaan ottanut kaikki kikkareet Blondin karsusta pois . Vein kotsut lantalaan ja kaadoin ne sinne. Kuljetin kotsut pois ja vein talikonkin. Kävelin yläkertaan hakemaan harjapakkini ja hain myös satulan ja suitset. Vein ne blondin karsinan viereen. Nappasin vierestäni narkin ja menin ulos hakemaan Blondia. - Blondii, huhuu? Blondii, Bloooondiiiii! Huusin hevosta nimeltä. Menin portin eteen ja vihelsin. Hevonen käänsi päänsä ja nelisti suoraa linjaa minua kohti. Kun tamma oli suoraan edessäni, annoin sen hengityksen tasaantua ja avasin portin. - Tänään mennään maastoon, sanoin Blondille kun kiinnitin narkkia sen riimuihin. Talutin Blondin laitumelta polulle, joka vie talliin ja laitoin portin kiinni. Blondi oli valppaana joka ikiselle äänelle, mutta talutin tamman varmasti karsinaansa. Otin siltä loimen pois ja vein sen paikoilleen. - No niin Blondi. Kiillotan sinut maailman kiiltävimmäksi hevoseksi ja sitten menemme ulos. Koska ulkona sataa, saat ratsastusloimen päällesi, kerroin tammalle. Olisin hyvin voinut mennä ilman satulaa, mutta tällä säällä.. Ei ehkä! Aloin harjaamaan hoitsuani hohtavaksi karvapalloksi. Harjasin sen päätä pehmeästi ja sain sen sulkemaan silmänsä ja laskemaat päänsä. Se oli minun taitoni. Osaan sen missä tahansa olosuhteissa (yleensä oikeassa elämässä). * Olin harjannut hoitsuani jo hetken ja olin ottamassa sen kavioita puhtaiksi. Pian nekin näyttivät puhtailta ja hain satulan tamman selkään. Suoristin satulahuovan ja kiristin vyötä. Blondi irvisteli hiukan. Hain karsun vierestä myös suitset. Otin hyvän otteen niistä ja yritin tunkea niitä Blondin suuhun - Blondii, kiltti! Voisitko.., ehtisin aloittaa kun tamma jo avasi suunsa ja tungin kuolaimet sinne. - ... Avata? Blondi katsoi minua huolestuneesti kun yritin jäätyneillä näpeilläni sulkea remmejä. Pian olin kuitenkin saanut tamman kuntoon ja talutin sen ulos. Pidin ohjista kiinni kun kiristin satulavyötä ja säädin jalustimia. Ärh, ajattelin. Katsoin, jos joku menisi juuri talliin. Jeps, Chao. - Hei Chao! huusin hänelle. - Tuotko Blondin ratsastusloimen mulle? jatkoin. Chao suostui ja toi sen minulle. Kiitin häntä ja laitoin ratsastusloimen satulan päälle. Etsin jalustinta ja hyppäsin sen jälkeen Blondin selkään. Blondi hörähti kun annoin sille pohkeita ja ohjasin sitä maastoreittiä päin. Tänään en menisi esteitä, laukkaisin vain ja odottelisin paria pukkia! Pian olimme maastossa ja olimme menneet käyntiä jo aika pitkään.. Annoin pikkuhiljaa pohkeet raviin ja kokosin ohjia vähän enemmän käsiini. Blondi oli erittäin energinen ja välillä yritti nostaa laukkaa. - Me ravataan kyllä vielä vähän aikaa! sanoin tammalle ja kevensin sen tahdissa. Käännyin sille polulle, jossa ei olisi esteitä. Ravasimme kuitenkin vain vähän aikaa kunnes istuin alas ja asetin jalkani oikein, annoin pohkeet ja sitten laukkasinkin Blondin keinuvassa tahdissa. Taputin tammaa kaulalle ja laukkasin laukkasuoraa eteenpäin. Juuri, kun olin kääntämässä hoitsuani, se hirnahti ja alkoi vetämään jotain kauheaa pukkisarjaa. Pysyin vaivoin selässä. Jotain Blondi oli pelästynyt, koska ei irrottelupukit tuollaisia ollut! Huokaisin helpotuksesta kun en tippunut maahan. - Tohon loppu sun päiväs laukat! sanoin hiukan vihaisena Blondille. Hiljensin Blondia raviin ja istuin satulassa. Olin ratsastanut pikkuhiljaa jo tunnin. Käännyin takaisin tallille ja sinne matkaaminen kesti hiukan. * * * Tallin pihassa Anne tuli minua vastaan. - Hei, Anne! huikkasin hälle. - No terve, terve, hän sanoi takaisin kun laskeuduin satulasta. Löysensin satulavyötä ja nostin jalustimet ylös. - Tota et sit tee enää koskaan, sanoin hiljaa Blondille ja talutin sitä sen karsinaan. Karsinassa otin Blondilta loimen pois, satulan ja suitset. Vein ne pois, suitsista pesin kuolaimet. Sitten vein ne pois. Kävelin takaisin Blondin luo ja otin siltä kaviot. - Hyvin meillä silti meni, sanoin, kun nostin kaviota. Kun olin putsaamassa yhtä, Blondi puraisi peffaani. - Kiitos! nauroin Blondille ja putsasin loput. Harjasin Blondiin pikaharjauksella, sillä kello oli jo paljon. - Näkemiin, leidi! hyvästelin ja vein harjapakkini pois. Ulkona ei enää satanut ja pääsin pyöräilemään kotiin iloisesti. - Kunnollinen hoitokerta, kerrankin.- Kismet & Blonde Q -
|
|
|
Post by Sophie on Mar 16, 2008 15:45:53 GMT 2
16.3.2oo8 Virvon varvon..
Oven takana virpojia. Aika huonosti pukeutuneina. Käskin isäni avaamaan oven. - En mä jaksa homehtuu enää kotona. Iskä, vieks mut tallille? kysyin isältäni kun virpojat olivat lähteneet. - No hyvä on, hän suostui. Nappasin taskuuni pääsiäismunia, vaikka tiesin hyvin, ettei ollut karkkipäivä. Puin ylleni tallivaatteet ja huusin: - Joko lähdetään? - Joojoo, mä vaan.., isäni vastasi ja tunki vaatteita päälleen. Pian olin laittamassa ratsastussaappaita jalkaan. - Ai joo niin joo. Annaks mun kypärän? kysyin isältäni. Hän ojensi kypärän ja mieleeni tulvahti keskiviikon kokemukset. Toivottavasti Blondi ei tänään ole samanlainen, ajattelin ja kävelin autolle. Mua ei huvita tippuu selästä, ainakaan tänään, lisäsin vielä ajatuksiini. Isäni tuli pian ja menimme autoon. Hän käynnisti moottorin ja ajoi Seppeleen tilaa päin. - Muuten, isäni aloitti. - Niin? - Mihis ne pääsiäismunat ovat kadonneet? isäni kysyi. - Öö.. No mistä mä sen voisin tietää! Virpojat ovat niin ahneita, että ovat varmasti jo syönyt ne kaikki! totesin sormet selän takana ristissä. Isäni vain pudisteli päätään. * * * Tallia päin. Hyppäsin autosta tallin pihalle ja kävelin aitausten ohi talliin. Monet olivat tänään muualla, sen näki hyvin. Talli oli hiljainen. Vain Elli, Siru ja Oona näyttivät olevan tallissa. Niin, ja minä. Menin suoraan yläkertaan kaapilleni ja haeskelin harjapakkia sieltä. Ehtisin jo miettiä, mihin se oli kadonnut, kunnes näin sen. Nappasin siitä ja menin huoneesta pois. Kävelin alas ja Blondin luo. Blondi hörähti minulle iloisesti. - No heippa, Blondi! Mennään sitten tänäänkin ratsastamaan, moikkasin hoitsulleni. Avasin karsinan oven ja silittelin Blondin silkkistä turpaa. - Vai että oikea ruutitynnyri! Tänään mennään maastossa niin, ettet jaksa temppuilla kanssani! jatkoin Blondille jonka korvat liikkuivat joka ilmansuuntaan. Blondilla oli loimi päällä, joten otin sen pois. Avasin harjapakkini ja kaivelin harjaa käsiini. - Hoidan sinut vielä niin hyvin, että saavat muut kadehtia, mumisin ison hevosen korvaan ja aloitin kumisualla vetelyn karvasta karvaan. Pian otin pölyharjan ja harjasin silläkin hevosen. Jokaisella harjalla, karvasta karvaan, sain harjattua tamman. - Voi, jos saisitkin varsan.., mietin ääneen Blondille. Nappasin harjapakistani kaviokoukun ja puhdistin tamman kaviot. Blondi pisti hanttiin hiukan, muttei yrittänyt potkia tai luimia. Ja kun kaikki kaviot olivat puhtaasti puhdistettu, annoi Blondille porkkanan. Vein harjapakkini pois ja hain vain suitset. Kävelin taas Blondin luo ja avasin sen oven. - Heibbati. Nyt lähdetään maastoilemaan ihan oikealla tavalla, nauroin Blondille ja yritin sulloa kuolaimia tamman suuhun. - No niin, kiitos. Laitoin remmit oikein kiinni ja talutin Blondin ulos. - Meillä ei ole paljoa aikaa, joten lupaathan olla kunnolla? supisin tammalle ja hyppäsin jonkun kannon päältä tamman selkään. Etsiskelin oikeaa asentoa ja annoin pohkeet tammalle. Blondi nytkähti liikkeelle ja alkoi hiukan pehmittää askeltaan. Pidin ohjat löysällä. Ohjasin Blondia maastoon päin. Olisi kivaa, jos Blondi menisi kiltisti ja ei temppuilisi. Pian maasto tuntui Blondin jalkojen alla. Päätin, että kävelisimme vielä hetken, ennen kuin nostaisimme ravia. Valitsin taas sen reitin, joka ei johdattanut esteille. Me vain laukattaisiin täysillä. Annoi pohkeet raviin, ja kokosin ohjat. En keventänyt, en en, sen jälkeen en olisi pystynyt kävelemään. Istuin vain syvällä hevosen selässä. Pian antaisin laukka-avut, mutta kokosin vielä Blondin laukkaa. - No niin, Blondi! Laukata sä osaat! nauroin tammalle ja annoin sille avut laukkaan. Maiskutin tammalle vielä, jotta sen vauhti kasvaisi. Välillä tuntui siltä, että nyt mä putoan, auttakaa, mutta sain taas itseni kunnolla selkään. Ilman satulaa ratsastaminen oli kivaa! Blondi laukkasi metsässä kuin muuta ei olisi tiennytkään! Mutta sitten puhelimeni soi. Yritin pidättää tammaa, ja sainkin sen raviin. Etsin kännyäni taskusta. Äitini soitti. Otin ohjista vain toisella kädellä kiinni ja vastasin. - Sun kannattais tulla kotiin aika pian! Sä oot lorvannu siel koht jo puoltoist tuntii ja sun pitäis tänään ehtii kottinkin, äitini huusi. - Joo joo, mut en mä yleensäkää oo kauheen nopee tallitouhuissa. Ja mä oon maastossa nyt. Suljin puhelimen, vaikka tiesin hyvin, että äitini olisi halunnut puhua vielä kauemmin. Tungin kännyni taskuun ja otin ohjista kaksin käsin kiinni. Käänsin hevosen tallia päin ja annoin sille taas laukka-avut. - Laukataan nyt vielä, kun voidaan! sanoin hiljaa ja Blondi pärskähti. Se nosti keinuvan laukkansa ja veti kaksi ilopukkia. Nauroin sille, vaikka olin tippua selästä. Laukkasimme pitkään, kunnes hiljensin tamman raviin ja myöhemmin käyntiin. Annoin pitkää ohjaa ja taputin kaulalle. - Hyvin meni, mutisin ja näin jo Seppeleen tilojen kattoa. Pian maasto vaihtui iloiseen tallin pihaan. Hoitajia oli jo enemmän pihassa, kun pysäytin hoitsuni ja laskeuduin satulasta. - Ai, olet ilman satulaa maastossa mennyt! Wear sanoi iloisesti. - Jeps, ja kivaa oli. Aiotko ite mennä Taigalla maastoon tänään? kysyin Wearilta. - No, katotaan nyt. Katotaan, miten Taiga jakselee, Wear vastasi. Nyökkäsin ja otin Blondilta suitset pois. - Olisitko niin kiltti, että toisit minulle narkin? kysyin Wearilta ja pitelin Blondin harjasta kiinni. Wear haki minulle tallista narkin ja kiitin häntä. - Voin myös pestä Blondin kuolaimet ja viedä ne sattariin, Wear tarjoutui. Nyökkäsin kiitollisena ja tein vähän oudosti. Kiersin narkin Blondin kaulan ympäri ja solmin sen niin, että Blondi oli kiinni. Vapaasta ja pidemmästä päästä narkkia otin kiinni ja maiskutin Blondin liikkeelle. Talutin Blondin sen karsinaan ja otin ihmeellisen narkkisolmuni auki. Vein narkin käytävälle ja laitoin Blondin karsinan lukkoon. Hain kottikärryt ja talikon. Ajattelin siivota Blondin karsinan. Vaikka hevonen itse olisikin siellä! Avasin Blondin karsinan oven ja aloin putsaamaan. * * * Hetkisen kuluttua vein kottikärryjä lantalaan ja paikoilleen. Talikkokin löysi oman paikkansa . Kävin hakemassa harjapakkini ylhäältä ja kävelin sen jälkeen taas Blondin luo. - Heipähei! Harjaan nyt sut pikaisesti, tervehdin isoa tammaa ja aloin harjaamaan sitä nopeasti. Puhdistin myös kaviot ja katsoin, ettei Blondilla ollut haavoja. Halasin tammaa ja juttelin sille, kuinka kiltisti se oli ollut. Tungin käteni sen harjaan ja rupattelin sille mitä sylki suuhun toi. Kaikki tuntui niin ihanalta ja rauhalliselta. Kuitenkin minun oli pakko lähteä karsinasta pois. Vein harjapakkini pois ja hyvästelin vielä Blondin. - Nähdään ens viikolla! sanoin Blondille ja soitin vanhemmiltani kyytiä.- Kismet & Blonde Q -
|
|
|
Post by Ros on Mar 17, 2008 14:36:21 GMT 2
Mitenkäs on muuten tänän hoitointosi laita? Siis ei niin että valittamista oli vaan että ajattelin kysyä ensin sinulta onko sinulla tarpeeksi aikaa hoitaa Blondia, koska olen saanut siitä yhden hoitopyynnön ja alkujaan kahta hoitajaa ajattelin neidille. Kuitenkin olisi ehkä Blondille parempi että sillä on selvästi vain kaksi ihmistä jotka sitä hoitavat (sinä ja minä), mutta jos sinusta tuntuu ettet voi kovin aktiivinen jatkossa olla niin otan neidille myös kakkoshoitajan.
|
|
|
Post by Sophie on Mar 19, 2008 16:10:17 GMT 2
Juu, no en oikein tiedä. Nyt ei ainakaan tarvitsisi toista hoitajaa.. Sitten, kun en voi hoitaa paljoa ( kerran viikossa tai kahdessa ), voisi toisen hoitajan siepata mukaan. Kuitenkin Blondi on minulle aika tärkeä, ja haluaisin pidellä sitä vähän "omana" . Kirjoitan nyt lyhyen tarinan. 19.3. 2008 OK, behaviour, please! Koulun jälkeen juoksin koulumatkan kotiin ( no melkein ) ja vaihdoin kotona kouluvaatteet hevosille tuoksuviin tallikamppeisiin. Menin ulos ja otin pyöräni. Talutin sitä metrin ja pari ja hyppäsin pyörän satulaan. Laitoin vaihteet suurille koetuksille polkien lujaa Seppelettä kohti. Jotkut herkät ihmiset huutelivat taakseni kun olin sujahtanut täysillä heidän ohitsensa: - Sinä senkin ipana, saisit nyt vähän varoa! - Juu, juu, mut mul on KIIRE! sain huudettua jokaiselle takaisin. Jotkut uhkasivat puhua vanhempieni kanssa ja kertoa, etten osaa ajaa. Ja kypäräkin puuttui. No, se OLI vahinko ! Kuitenkin pääsin ilman vaurioita lempi tallilleni, Seppeleelle! Jätin pyöräni tallin seunustalle ja moikkasin tuttuja. Annekin näytti lähtevän maastoon Ristonsa kanssa. Tervehdin häntäkin. Kävelin tallille ja suoraa päätä Blondin luo. Blondi hörähti, mutta alkoi heti kuopimaan turvettaan karsinassa. - Soo, tyttö, raauha, rauhoittelin tammaa. Blondi hirnahti. Avasin hoitsuni karsinan ja silittelin tammaa. Blondi luimisti korvansa, muttei minulle. Irvistys, se oli kai Leeville. Rauhoittelin taas tammaa, silitin sitä ja rupattelin sille. Pian Blondi rauhoittui ja laski päänsä alas. Menin pois Blondin karsinasta. Lukitsin oven ja hain narkin. Otin myös riimut ja menin taas tamman karsinaan. Blondi näykkäsi ilmaa ja hirnahti kimeästi, lujaa myös. Hevonen ei kai saanut tarpeekis liikunta. Laitoin riimut hevosen päähän ja narkin kiinni niihin. Maiskutin hevosen liikkeelle. Blondi tuli nöyrästi perässä. Kuitenkin, ennen laidunta, tamma nousi pystyyn ja viuhtoi kavioillaan uhkaavasti pääni vieressä. Siirryin vähän taaksepäin ja mutisin: - Sooo, raauuhaaa.. Blondi laskeutui, mutta kun tartuin porttiin, se yritti taas vetää itsensä pystyyn. Narkki oli kuitenkin niin tiukalla, ettei Blondi päässyt liikkumaan kahta askelta enempää. Avasin portin ja päästin Blondin ulos laitumelle muiden tammojen kanssa. - Huh, huokaisin. - Blondi on vähän.. kiimassa! * * * Olin jo ehtinyt hakea kottikärryt ja talikon Blondin karsinan luo. Parhaimmillaan loin lantaa tamman karsinasta ja kotsut olivat pian täynnä. Vein kottikärryt pois ja mietin, toisinko lisää turvetta. Kuitenkin karsussa oli niin paljon turvetta, ettei sinne lisää tarvinnut. Kaadoin lannat lantalaan ja vein putsausvälineet pois. JATKUUUUUUU.. Nyt täytyy lähteä pois..
|
|
|
Post by Sophie on Mar 20, 2008 13:53:09 GMT 2
Eli jatkoa.. eilisen päivän hoitoa, vaikka kirjoitankin sen vasta tänään.
19.3.2oo8 Ok, behaviour, please!
Blondi oli siis ulkona ja olin putsannut neitosen karsinan.. JATKUU: Mietin, jos ratsastaisin tammalla ja saisin siltä vähän energiaa pois. Mutta minulla ei ollut paljoa aikaa. Hain harjapakkini yläkerrasta ja kuljin Blondin karsinan eteen. Tiesin, ettei tamma ollut siellä, jätin vain pakkini siihen ja nappasin narkin käsiini. Viheltelin samalla, kun kävelin aitausta kohti, minne olin Blondin jättänyt. Blondi kuuli vihellykseni ja ravasi minua päin, kun odotin sitä aitauksen siellä puolen, jossa hevoset eivät olleet. Avasin portin ja kutsuin vielä nimeltä Blondia, vaikka se olikin aivan nenäni edessä. Laitoin narkin kiinni Blondin päitsiin ja maiskutin tammaa liikkeelle. Tamma tuli suosiolla perässäni. Välillä Blondi pysähtyi ja päästi ilmoille kimakan hirnunnan. Pian se taas jatkoi kiltisti matkaansa perässäni. Hetken kuluttua sain Blondin karsinaansa. Otin harjapakista harjoja ja aloitin ison tamman harjaamista, karvasta karvaan!! * * * Harjauksen jälkeen olin myös ottanut Blondin kaviot puhtaiksi. Taputtelin tammaa. - Käyttäydyhän kunnolla, sitten kun ros tulee! mutisin hoitsulelni. Laitoin sille talliloimen päälle ja lähdin tallilta.
- Kismet ja (vähän villi ) Blondi - PS. Tämä oli siis jatkoa äskeiseen.
|
|
|
Post by Ros on Mar 20, 2008 17:08:51 GMT 2
Taitaa olla Blondille ihan oikeastikin kunnon kiima tulossa. Voi tätä kevättä. Toivottavasti aikataulu pysyy kohdillaan ja pian alkaisi neiti jo persiitään oreille vilauttelemaan. Jos tämä aikataulu käy yksiin niin neiti pääsisi jo ensi kuun alussa vauvan teko hommiin Eli jos viitsit nyt alkaa aina tallilla ollessasi vahtaamaan vähän neidin käytöstä alkaako se menemään aina vaan villimmäksi ja alkaako jo häntäänsä herroille nostella ja ruikkia. Laskujeni mukaan neidin pitäisi alkaa tuossa ensi viikon loppu puolella osoittamaan selkeitä merkkejä joka olisi vaan plussaa.
|
|
|
Post by Sophie on Mar 22, 2008 16:56:35 GMT 2
22. maaliskuuta 2008. Jaha, orejako vain?
Kun olin syönyt pari suklaamunaa, nappasin vain pyöränavaimeni ja menin ulos. Talutin pyörääni pihaa pitkin jaa hyppäsin sen selkään. Laitoin suurimman vaihteen päälle ja ajoin Seppeleen pihaa kohti. Tällä kertaa menin vähän hitaampaa tahtia tallia kohti, mutta vartissa olin tallilla. Jätin pyörän tallin seunustalle ja lukitsin sen. Kävelin suoraan Blondin karsinalle. Hevonen oli näköjään ulkona, vaikka aurinko paistoi. - No heippa, Blondi pikkuinen! Vien sinut nyt ulos, tervehdin. Blondi höristi heti korviaan ja hörähti. Nappasin Blondin päitset ja narkin. Laitoin riimut tamman päähän ja narkin niihin kiinni. Maiskutin tammaa liikkeelle. Blondi seurasi perässä ihan kiltisti, kunnes näki oreja, Bertin, Leevin. Tamma hirnui oriille ja jäi tanssimaan paikoilleen. Yritin taluttaa tammaa eteenpäin, mutta tamma peruutti, nosti häntänsä korkealle ja veti pukin. - Soo, tyttö! Rauha maassa, puhelin Blondille. Kuitenkin, kun Blondi oli rauhoittunut, ja käskin sitä eteenpäin, se lähti raviin häntä korkealla. Heti, kun sain tammojen laitumen ovesta otteen, avasin portin ja päästin riehakkaan Blondin kavereidensa joukkoon. - Jaha, orejako vain? nauroin tammalle joka hirnui kovin oreille. Suljin portin ja menin hakemaan kottikärryt ja talikon. Työnsin kotsut Blondin karsinan eteen ja aloitin karsun pudistus-operaation. Karsina oli kovin likainen. * * * Hetken kuluttua karsina oli puhdas ja vein kottikärryt lantalaan. Vein myös kotsut paikoillen ja talikon myös. Hain ylhäältä harjapakistani sienen ja pesarilta sangon, jonka täytin vedellä. Kuljetin molemmat Blondin karsinaan ja aloitin ruoka- ja vesikuppien puhdistuksen. En vain yksinkertaisesti tajunnut, miten Blondin juomakupista saattoi löytyä kauroja! Ruokakupissa oli turvetta ja otin ne tietenkin pois. Puhdistin myös neidin suolakivet turpeesta. Nyt kupit ja suolat olivat puhtaat. Kuljetin sangon taas pesarille ja kaadoin likavedet viemäristä alas. Jätin sangon sinne, koska sieltä sen olin ottanutkin . Pesin myös sienen puhtaaksi ja vein sen harjapakkiini. Pakin otinkin alas Blondin karsinan eteen. Otin vielä narkin käsiini ja kävelin ulos. Käpyttelin tammojen laitumen eteen ja kutsuin Blondia. Avasin hiukan porttia ja kutsuin uudestaan tammaa. Blondii ravasi luokseni tyytyväisenä ja laitoin narkin kiinni sen riimuihin. Maiskutin Blondia liikkeelle ja suljin laitumen portin/oven. Nyt Blondi meni kiltisti Leevin ja Bertin ohi. Pian Blondi oli karsinassaan. Otin siltä riimut pois ja aloitin Blondin kiillottamisen. Oli mukavaa harjata Blondia kiiltäväksi karvakasaksi. * * * Pian olin harjannut Blondin puhtaaksi ja puhdistanut sen kaviot. Annoin porkkanan tammalle. - Varo sitten, ettet hiilly orien kanssa! muistutin nauraen hoitsuani ja lähdin pikkuhiljaa tallilta pois. Ei tullut pitkää, muttei lyhyttäkään tarinaa.
- Kismet & Blondi (vähän kiimainen kylläkin!) -
|
|