Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Dec 21, 2008 11:30:03 GMT 2
Räkättirastaat maastossa 21 joulukuuta 2008
Pieniä vaaleanharmaita pilvenhattaroita leijaili ympäri harmaansinistä taivasta. Aurinko pilkisti hieman, lumesta ei ollut tietoakaan - vain loskakerros peitti maata. Kuten tavallista, tänäänkin nojauduin tarhanaitaa vasten ja vislasin. Kalle kurotti kaulaansa ylöspäin nähdäkseen, kuka häiritsi sen leikkirauhaa Aksun kanssa. Katsahdin ruunaan ja mietiskelin, muistikohan se enää Sophieta. Vai tiesikö se, että sille oli tullut uusi hoitaja, joka yritti saada sen mielen virkeäksi ja yritti hoitaa sitä niin tunnolla kuin vain pystyi. Vislasin taas, availlen jo kärsimättömänä porttia. Halusin painautua vasten punertavaa karvaa, halusin tuntea sen lämpimän henkäyksen jossain lähellä. Halusi vain tietää, että se oli todellakin totta. Suuttuessaan Aksulle, ruuna löntysti luokseni suomenhevosen elkein. Halasin sitä pitkään ja syvään. ''Minä en jätä sua ikinä, siitä voit olla varma'', hymyilin sille rennosti ja napsautin riimunnarun riimuun. Vierekkäin astelimme sisälle talliin.
Kiinnitin ruunan käytävälle kahdella riimunnarulla. Lähdin heti satulahuoneeseen noutaakseni harjat ja törmäsinkin siellä Anneen. Hän opasti paria tuntilaisia löytämään poniensa varusteita. ''Cindy, tässä menee hetki. Sinulle minulla oli juuri asiaa'', Anne hymähti ja puheli taas lapsille. Nojauduin oveen siksi aikaa, sylissäni harjapakki. Kun nainen oli saanut ohjeet jaettua, hän kääntyi minun puoleeni. ''Voi, Cindy! Pikkulinnut lauleskelivat, ettet ole vieläkään ratsastellut hoidokillasi'', Anne tokaisi säälivänä. Minä lehahdin tulipunaiseksi. ''E-en.. Anteeksi, se olisi kai kuulunut toimenkuvaani..'' takeltelin vastaukseksi. ''Ei hätää! Ajattelin, että haluaisit tänään ratsastaa. Wear varmaan lähtisi mukaasi Taigalla, hän on lähdössä kuulemma maastoilemaan tänään. Kysytkös häneltä?'' Anne naurahti ja taputti olkaani. Silmäni revähtivät kunnolla auki ja nyökkäsin innostuneena. Harjapakki kourassani ryntäsin takaisin käytävälle ja tunsin Annen hymähdyksen takanani.
Harjaustuokion jälkeen taputin ruunaa kaulalle, sillä se oli seisonut kiitettävän ajan paikoillaan. Riensin olkkariin, josta löysin Wearin. ''Hei, mullon vähän kiire kun Kalle seisoo käytävällä yksin ja aattelin, et jos lähtisit mun mukaan Taigalla maastoon? Kun on ensimmäinen ratsastuskerta ja tälleen'', selostin tytölle. Tämä nyökkäsi naurahtaen ja kertoi lähtevänsä varustamaan Taigaa. Kuulemma hän oli juuri harjannutkin sen. Hyvilläni pikavauhtia kävelin Kallen ohitse ja hain sen varusteet. Lämmittelin kuolaimet ja pienen kilpailun jälkeen sain ne työnnettyä ruunan suuhun. Satula meni selkään täysin ongelmitta, muutamia irvistyksiä ja luimimisia lukuunottamatta. Irrotin sen käytävältä ja jätin harjapakin tarpeeksi sivuun, jottei kukaan varmastikaan kompastuisi siihen.
Tallipihalla Wear olikin jo punnertamassa ponitamman selkään. Hymyilin näylle - Taiga venkoili ja näykki. Eipä ollut todellakaan sen ponitamman tapaista! Raaputin Kallen turpaa ja laskin jalustimia, jotta pääsisin sen kyytiin. Ilmeisesti joku pieni ja heiveröinen napero oli päässyt sillä ratsastamaan. Seuraavassa hetkessä istuin hoidokkini satulassa. Se oli ihana tunne. Ensimmäistä kertaa. ''Näkisit ilmees!'' Wear nauroi ja sääti Taigan jalustimia. Hymähdin ja säädin naamani peruslukemille, jonka jälkeen säädin itsekin jalustimet sopivan kokoisiksi. Satulavyö oli tosin kiristetty jo alhaalta käsin, mutta kiristin sitä vielä hieman, jotta satula varmasti pysyisi punertavan ruunan selässä. ''Lähdetään!'' Wear ilmoitti ja painoi jalkojaan tamman kylkiin. Se heilautteli korviaan, pärskähti ja lähti Wearin kääntämään suuntaan. Kalle oli hieman jäykkä ja se yritti viedä.
Hetken kuluttua ruuna rauhoittui ja pehmeni lämmittelyllä. Jutustelimme tällä välin kaikesta Wearin kanssa ja pian tyttö hihkaisi: ''Ravataan!'' Ponitamma lähti hienosti rämpimään loskaisella maastopolulla. Kallella oli melko pitkät askeleet ja siksi Taiga ei pysynyt helposti perässä. Kuiskasin Kallelle jotain ja kehuin sitä taputtamalla kaulalle. Sen raviaskellus oli tasaista, rauhallista ja ihanaa. Kuulin Wearin huudon, joka meni tosin ohi korvien. Nautin vain Kallesta. ''ODOTA nyt jo'', Wear raivosi. Hätkähdin ja katsahdin pitkälle taakse. Pidätin Kallen käyntiin ja käynnin kautta pysähdyin odottamaan tyttökaksikkoa. Wearilla oli kypärä hieman vinossa ja minä vain nauraa käkätin. Käyskennellessämme hän paasasi minulle siitä, etten kuunnellut ja että haaveilu ratsastaessa voisi olla vaarallista! ''Anteeksi, rouva hyvä'', nieleskelin nauruani ja pyrskähdin taas kunnon naurunremakkaan. Wear hymähti ja purskahti itsekin kuuluvaan nauruun.
Takaisin Seppeleessä moikkasimme toisemme, sillä asuivathan hoidokkimme eri talleissa. Kiinnitin Kallen käytävälle, riisuin sen varusteista ja harjasin huolellisesti. Vein harjapakin ja varusteet satulahuoneeseen. Palatessani takaisin tallikäytävälle pörrötin Kallen hellyyttävää otsaharjaa. Se hengitti lämmintä naamalleni ja sai tuntemaan oloni kaikinpuolin turvalliseksi. ''Tulehan karsinaan'', hymyilin ruunalle ja vetäisin rauhallisesti riimusta. Se käveli kuuliaisesti perässäni ja alkoi syömään päiväheiniään, jotka lepäsivät turpeella. ''Lähden nyt. Tulen ehkä moikkaamaan myöhemmin illalla'', naurahdin pullealle, omalle hoidokilleni.
Cindy & Kalle 6 HM (saattaa olla hiukka sekava kun eilen kirjotin..)
|
|
Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Dec 22, 2008 18:30:23 GMT 2
Pikakäynti karkurin luona 22. joulukuuta 2008
Kalle puuskutti voimakkaasti Annen pitäessä kiinni sen riimunnarusta. ''Sekö siis karkasi Aksun kanssa? Ja sinä sait juoksennella Jaakon kanssa niiden perässä ympäri pihaa? Voi Anne, toivottavasti tämä ei ollut minun syyni!'' henkäisin kauhistuneena ja hipaisin Kallen hionnutta kaulaa. Anne jaksoi hymyillä ja ojensi ruunan riimunvarren minulle. ''Ei se ollut sinun syysi. Selvittelen syytä huomenissa, nyt on jo hieman hämärää, ei tuolla mitään näe'', nainen hymähti tomerasti ja lähti kävelemään kohti päärakennusta. Kalle töytäisi minua lempeästi olkapäähän ja inahti kuin anteeksi pyytääkseen. Katsahdin hoidokkiani vieläkin hieman hämilläni, pörrötin sitten sen otsaharjaa ja suukotin sitä otsalle. ''Kunhan et tee tuota toista kertaa, kaikki on ihan hyvin.'' Jäähdyteltyäni hionneen suomenhevosen tallipihalla, vein sen talliin ja kiinnitin käytävälle. Hain äkkiä harjat satulahuoneesta ja rupesin sukimaan Kallea. Floora hörähti kulman takaa, se oli ehkä ainoa ääni siinä vartissa. Harjattuani ruunan perusteellisesti halasin sen lämmintä kaulaa. ''Pian on jouluaatto. Aattona on aattoratsastus - ja arvaapas, kenet valitsin ratsukseni? Sinut tietenkin!'' hymyilin ja painoin suuren suukon ruunan turvalle. Se hörähti ja hengitti lämmintä ilmaa kasvoilleni. Samalla viedessäni harjapakin pois, otin Kallen yöloimen hyllystä. Palasin käytävälle sen luokse ja loimitin sen hempeästi. Kiristin vyön niin, ettei se olisi tiukka, mutta niin, että se pysyisi varmasti sen selässä. Vein Kallen karsinaan ja riisuin siltä riimun. Istahdin turpeelle, suomenhevonen painoi päänsä syliini. Suljin silmäni ja painoin poskeni sen otsaa vasten.
Cindy & Kalle 7 HM
|
|
Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Dec 22, 2008 19:32:39 GMT 2
|
|
Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Dec 23, 2008 10:44:36 GMT 2
Aaton aattona on mukavaa 23. joulukuuta 2008
Kalle laidunsi tarhassaan rauhallisena, vaikka Aksu ilmeisesti olikin jo viety sisälle. Tänään nojasin jälleen porttiin ja vislasin suomenhevosruunalle. Se löntysteli luokseni tyynenä ja portin luona se hankasi päätään minuun, tyytyi laskemaan sen hiljaa syliini. Suukotin ruunan otsaa ja raaputin sen korvia. Hetken kuluttua tartuin kiinni sen riimusta ja talutin sen sisälle. Kiinnittäessäni sitä tallikäytävälle kerroin sille suunnitelmistani. ''Tänään lähdetään jouluaaton aaton maastoon, ihan kahdestaan'', hymyilin ja taputin sen punertavaa kylkeä. Kalle hörähti ja kuopaisi betonilattiaa. Toruin sitä hölmistyneenä, mutta en voinut mitenkään olla hymyilemättä. Astelin satulahuoneeseen ja etsiskelin sen harjapakkia. Yhtäkkiä huomasin, että Kallen harjapakkia oli vaihdettu. Sen kylkeen oli kirjailtu hopeisella tussilla Kallen oikea nimi ja pakin väritys oli hento punainen. Katsoin sen sisään, sillä halusin vain varmistaa, että harjat olisivat tallessa. ''Häh? Mikä - mitä nämä oikein ovat?'' tuhahdin ja nostin pakista kolme punaista korttia, jotka olivat koristeltu kulta ja hopeatusseilla kauniisti. Hymy nousi korviin asti, kun luin niitä. Hyvää joulua, Cindy! Lämpöiset terveiset, Anne. Painoin tämän naisen antaman kortin takaisin harjapakkiin ja nostin sieltä toisen. Meri Christmäs, Cindysein! Terkuin Nansku. Naurahdin kortille ja laskin senkin takaisin harjapakkiin. Seuraavassa kortissa oli kaunis runo ja sen perään joulutoivotus. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Jouluisin terveisin, Wear. Viimeinenkin kortti painui hellän henkäyksen jälkeen harjapakkiin. Kohta muistin Kallen, joka oli yksinään käytävällä. Kiikutin uuden, hennon punaisen harjapakin suomenhevosruunan luokse ja aloin sukia sitä maastoreissuamme varten. ''Muistathan poju, että minulla on sinulle joululahja. Saat sen retken jälkeen..''
Talutin ruunan suitsittuna tallipihalle, jotta voisin hypätä sen kyytiin. Kohta muistin, että olin lähdössä ilman satulaa - en mitenkään pääsisi omin avuin herran selkään, vaikka se olikin melko pieni! Onnekseni havaitsin Jossun taputtelemassa Riinaa tarhoilla. ''Josefiinaaa! Tule auttamaan'', huudahdin tytölle ja virnistin huomatessani tämän ilmeen. Jossu raahautui luokseni ja avusti minut hoidokkini selkään. Kiitin tyttöä avusta ja ohjastin Kallen maastolenkin alkuun. Sen lämmin selkä tuntui mukavalta. Nojauduin eteenpäin ja halasin sen melko lihaksikasta kaula. ''En tiedä ihanampaa olentoa, kuin sinä'', huokaisin ja korjasin selkäni taas suoraksi. Lunta satoi rennosti ja Kallen kaviot painuivat hellästi lumihankeen. Kohta kannustin ruunan raviin. Tunsin sen kiihdyttävän, se yritti pinkoa laukkaan. Tartuin kiinni sen pystyharjasta ja yritin hidastaa sen menoa. Se onnistuikin pian, tai ainakin uskoin sen hidastavan. Ruuna ravasi täysin hillittyä ravia, kunnes kiersimme Pyöstin vuoren. Se tiesi laukkasuoran alkavan, se ei voinut enää mitään. Annoin Kallelle ohjaa ja tunsin sen nostavan laukan. Kohta se jatkui kiitolaukkaan. Lumi pöllysi takanamme. Nojauduin vasten suomenhevosen kaulaa, koska tunsin, etten pysyisi enää kyydissä. ''Hidasta, ole kiltti..'' hymähdin ja vetäisin tällä kertaa ohjista kunnolla. Kalle kiljahti ja yritti varastaa ohjaa. Nojauduin tällä kertaa taakse laukkasuoran loppuessa ja hidastin juuri ja juuri ennen ojaa. Kyynel kihosi silmääni, kohta toiseenkin silmään. Ravasimme vielä hetken, kunnes taitoimme loppumetrit tallille käynnissä. Se oli ollut ihanin joulumaasto ikinä.
Kiinnittäessäni Kallea käytävälle, muiden hevosten päät työntyivät käytävälle tervehtimään toveriaan. Otin suitset Kallelta pois ja aloin sukia sitä rauhattomasti. Tahdoin vain nojata siihen, hengittää ja tuntea, että se oli olemassa. Nostin vielä kaviot ja revin sen hännästä muutaman punaisen joulukoristeen. Tämän jälkeen vein varusteet satulahuoneeseen ja nappasin pakista ne kolme korttia. Juoksin yläkertaan ja laitoin ne huolellisesti reppuuni. Palasin takaisin käytävälle Kallen luokse ja irrotin sen käytävältä. Se oli miltei nukahtanut. Ehkä maasto oli ollut sen mielestä kiva ja samalla väsyttävä. Vein sen karsinaan ja suukottelin sitä hetken. Tämän jälkeen talutin sen tarhaan takaisin, missä Aksukin jo oli. Ystävykset ravasivat toistensa luokse ja alkoivat heti leikkiä. Minä jatkoin karsinanpuhdistushommissa. Lähtiessäni ojensin Kallelle sen oman, pienen joululahjan - punaisen ja suloisen omenanlohon.
Cindy & Kalle 9 HM
|
|
Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Jan 26, 2009 13:46:18 GMT 2
Ikävä on kova 26. tammikuuta 2009
''Hei, Anne'', melkein kuiskasin toimistossa istuvalle naiselle. Pääni painui alas, minua nolotti kovasti. ''Cindy, hei! Missäs olet ollut, sinua kun ei ole näkynyt aikoihin?'' hän tahtoi tietää. Selitin hänelle kaiken omista kiireistäni ja elämäntilanteestani. Anne näytti ymmärtävän ja olin enemmän kuin kiitollinen siitä. ''No niin, älä murehdi toki liikoja! Mene hoitamaan se Kallesi'', nainen hymähti ja vajosi taas sekalaisen paperikasan lumoihin.
Käytävällä Jaakko nosteli muutamia olkia kottikärryyn. Tämä loi hämmästyneen katseen minuun ja purskahti ilmiselvään naurunremakkaan. ''Katsos neitiä! Annen puhuttelussako mahdoit viivyskellä ne pari kuukautta?'' Pyöräytin silmiäni ja yritin peittää ikäväntunteen. Ei minua Jaakko sentään itkettänyt, ehei - tietenkin Kalle! Pyrähdin oitis suomenhevosruunan karsinanovelle. Sen pehmoinen silkkiturpa työntyi puolioven ylitse nuuhkimaan minua. ''Hei hölmöläiseni'', tervehdin sitä ja raaputin sen poskea. Kalle käännähti syömään heiniään.
Kun harjapakki oli haettu satulahuoneesta, suunnistin takaisin ruunan käytävälle. ''Nyt hoidan sinut kunnolla.'' Harjasin mahdollisimman tarkasti ensin pölyharjalla. Kallesta irtosi mahdottomasti pölyä, mutta niinhän hevosesta aina. Vaihdoin kumisukaan, jotta sen veri lähtisi kiertämään. Ruuna näytti selvästi nauttivan heinä-harjaus-hoidosta. Virnistin leikkisästi ajatuksenkululleni ja moiskautin suomenhevosta kaulalle. Vaihtelin harjoja aina kun entinen oli tehnyt tehtävänsä ja sitä mukaa hoidokkini alkoi pikkuhiljaa kimallella.
''Maisk, eteen hölmö hevonen!'' käskytin Kallea, joka näytti olevan hyvin väsynyt. ''Tule nyt, reppana. Ulkoilma piristää kummasti'', hymyilin myötätuntoisesti. Kun se lähti karsinastaan, annoin sille löysää riimunnarua yhä enemmän. En ollenkaan tiennyt, miksi se oli niin väsynyt. Ehkä joku oli ratsastanut sillä tänään, kun luuli, etten tulisi kuitenkaan. Pyyhin turhat ajatukset mielestäni ja avasin tarhanportin. Aksu kimahti iloisena ja haki heti toverinsa leikkiin. Suomenhevonen hyvästeli minut lempeällä katseella ja turvan tönäisyllä. ''Heippa sitten'', tirskahdin paljon onnellisempana kuin tullessani.
Cindy & Kalle 10 HM (Anteeksi kovasti pitkä tauko, nyt alan taas hoitamaan melko aktiivisesti.)
|
|
Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Jan 28, 2009 11:02:26 GMT 2
Vauhdikkaita maneesipomppuja 28.1.2009
Suomenhevosen pystyharja oli jääkiteiden peitossa. Hento sumu esti minua näkemästä kamalan kauas, enkä siksi voinut todeta, oliko tarhassa muitakin kuin Kalle. Onnekseni uninen hoidokkini tajusi tulla aidalle vastaan. Se kuljetti hiljaa turpaansa hiuksista varpaisiini. Sitten Kalle pörähti, heilautti päätään ja tarjosi korviaan hierottaviksi. ''Sisällä poika, sisällä. Minä jäädyn tänne muuten'', naurahdin ja hieraisin käsineitäni yhteen. Nappasin suomenhevosta huolettomasti riimusta kohmeisilla käsilläni ja johdatin reppanan perässäni käytävälle. Kiinnittäessäni sitä kahdella riimunnarulla siihen, kuulin Aksun karsinasta onnetonta sähinää ja suhinaa. ''Mikä mättää, Sanni?'' hymyilin pontevasti tytölle karsinan puolioven yli. ''Äh, ei mikään. Jäin kiinni kouluasioihin, vaikka olen sentään Seppeleessä!'' hän huokaisi raskaasti. Pudistin päätäni ja yhtäkkiä keksin, miten auttaa tyttöä. ''Mentäs tänään vähän pieniä esteitä ja puomeja maneesissa? Sopiiko sulle?'' älähdin innostuneena. Kalle alkoi tömistellä betonilattiaa ilkikurisesti etukaviollaan. Heilautin sormellani suomenhevoselle ja käännyin taas Sannin puoleen. ''Olisi kiva muutenkin tutustua enemmän'', jatkoin äkkiä, kun vastausta ei kuulunut. ''Hyvä on, me tulemme maneesin eteen yhdeltätoista'', Sanni hihkui ja alkoi puunaamaan Aksu-ratsuaan.
Kun olin hakenut harjapakin Kallen luokse, se näykki ilmaa selvästi turhautuneena. Taputin sitä kaulalle ja aloitin harjaamisen. Ehkäpä se leppyisi, kun saisi jääpuikot pois harjastaan, mahanalusestaan ja hännästään. Siistiessäni pölyharjalla sen mahanalusta pohdiskelin, miten se käyttäytyi esteillä. Tosin ruuna tiesi, että joidenkin ratsastajien kanssa ei pelleilty, paitsi silloin, jos hän todella antoi luvan. ''Meillä on vähän kiirus, Kalle'', ilmoitin sille suu viivana. ''Sinut on lämmiteltävä kunnolla, muuten tästä ei tule yhtikäs mitään.'' Jatkoin harjausta, kunnes nostin jokaisen neljä kavioa. Tämän jälkeen siirryin kiireisesti hakemaan Kallen varusteet. Kun ujutin lämmitettyjä kuolaimia sen suuhun, kuulin Sannin kysyvän Aksun karsinasta: ''Hei, miks lähdette näin aikaisin? Kellohan on vasta viisitoista yli kymmenen.'' Vedin suitset kunnolla suomenhevosen päähän ja kiinnittelin remmit. Tämän jälkeen nostin satulan Kallen selkään ja sanoin Sannille: ''Meidän täytyy lämmitellä hirmuisesti..'' Moikkasin Sannin ja lähdin maneesiin ruunan kanssa. Pysäytin sen kaartoon ja ponnistin selkään.
Annoin sille aluksi hyvin pitkän ohjan, jotta se saisi rauhassa venytellä kaulaansa ja jalkojaan. Yhtäkkiä ovelta kuului kolahdus ja Kalle säpsähti, sen silmät laajenivat ja se säntäsi hätäiseen kiitoraviin. ''Sooooo, poika!'' tuskailin ja yritin rauhassa pysäytellä sitä. Kohta se pysähtyikin ja ihan oikeasti pysähtyi. Se katsoi korvat hörössä ja pää korkealla ovelle. Ovet avautuivat rauhallisesti ja sisään astui Anne. ''Hei, en kai aiheuttanut mitään häiriötä?'' nainen hymähti huumorintajuisesti. ''Et tietenkään, tämä höpsö nyt säikkyy omiaan'', pyöräytin päätäni ja maiskautin sen taas kävelemään. Annella oli mukanaan kottikärryt ja talikko, ilmeisesti hän siivosi lantakasoja maneesista. Kun viitisen toista minuuttia oli kulunut, kannustin Kallen raviin. Ravi lähti pyörimään laiskasti, yritin vaivoin saada sitä reippaammaksi. Anne näytti katselevan sivusilmällä touhuamme. Olin kuitenkin niin itsevarma Annen kanssa, ettei minua jännittänyt lainkaan hänen läsnäolonsa. Anne oli aina niin mukava nainen, häneen pystyi luottamaan pienelläkin tutustumisajalla. ''Hypätään tänään Sannin kanssa esteitä'', nielaisin varovasti keventelyni tahdissa. Kalle alkoi pikkuhiljaa reipastumaan ja minä pystyin istumaan vaivatta sen ympärillä, en päällä niinkuin minulla oli tapana tehdä, jos jännitin kovasti jotakin. ''Mukava kuulla, että olette tutustuneet toisiinne. Mukava ylipäätänsäkään, että Seppeleessä on niin kiva, pikkuinen yhteishenki'', Anne pohdiskeli hymyillen. ''Mutta nyt täytyy mennä, katsohan, että se ei taas säiky kun avaan oven'', hän jatkoi. Anne painoi perässään ovet varovasti kiinni. Tämän jälkeen taputin suomenhevosta kaulalle ja lämmittelyn vuoksi nostin laukan.
Yhdeltätoista Aksu ja Sanni saapuivat maneesiin. Minä olin juuri lopettelemassa lämmittelyä ja annoin juuri suomenhevoselle ohjaa. ''Äh, meidän täytys saada esteiden kas-'' minä älähdin ja juuri kuin tilauksesta Wear saapui paikalle. ''WEAR!'' huudahdimme Sannin kanssa yhteen ääneen. ''Ole kiltti, olet ainoa apumme..'' Sanni mateli. ''Kasaa meille esteitä, pliis'', hymyilin ja räpytin ripsiäni huumorintajuisesti. Wear nyökkäsi hämillään ja kohotti kulmakarvojaan. Kohta kaikki repesivät hulvattomaan nauruun.
Kun Sannikin oli lämmitellyt hoitoponinsa ja Wear kasannut ensimmäisen, noin neljäkymmentä senttisen lämmittelyesteen pitkälle sivulle, hän sanoi myös, että halusi toimia opettajanamme. Tirskahdin, mutta ryhdistäydyin sitten ja kuuntelin Wear-open ohjeita. ''Laukka esteelle tultaessa, pitkän sivun kulmassa myös kevyt istunta muistakaa'', hän opasti hieman hajamielisesti. Sain aloittaa, koska Kalle alkoi kuumeta. Oli miltei täysi työ pitää se hallinnassa esteelle asti. ''Hyvä Cindy, tule vaan Sanni'', Wear hihkaisi. Kalle steppaili odottaessaan, joten annoin sen kävellä pienellä voltilla. Wear nosti estettä viisi senttiä ja rakensi myös toisen samankorkuisen esteen keskelle kenttää. ''Eli samalla tavalla laukassa, tulette ensin tämän pitkän sivun esteen ja laukkaatte pitkän sivun loppuun. Lyhyen sivun puolesta välistä käännytte keskelle ja yritätte suoristaa ennen estettä. Ja laukka, muistakaa!'' Wear ohjasti ja antoi minulle merkin. Kalle ampaisi laukkaan. ''Hidasta, hidasta Cindy!'' kuulin Wearin puhkuvan. Suomenhevonen suostui hidastamaan vasta ensimmäisen esteen jälkeen, silloinkin vasta vaivoin. Hyvä vauhti säilyi toisen esteen läpi ja jonon perään saakka.
Hevosilla olisi oikeasti ollut tänään vapaapäivä, joten päätimme ottaa vielä loppukäynnit ja antaa niiden sitten lopettaa. Kysyin Wearilta, halusiko hän viedä Kallen satulan talliin ja irrottaa siitä hikisen huovan ja laittaa kuivumaan. Tyttö nyökkäsi yhä pirteästi ja minä kiitin suuresti. ''Kiitos Sanni seurasta, mutta jäähdyttelen Kallen tallipihalla talutellen'', hymyilin ja ponnistin alas satulasta. Annoin satulan Wearille ja kiitin häntä vielä kaikesta. Wear oli aina niin luotettava ystävä!
''Kuule Kalle'', tokaisin kun talutin sitä pakkasilmassa. Sen hengitys höyrysi rauhallisesti. ''Rakastan sua, en koskaan haluis luopuu susta. En tee sulle ikinä mitään pahaa, koska oikeesti välitän susta.'' Huokaillen vein ruunan talliin, harjasin sen huolella ja loimitin sen yksinkertaisesti. Laitoin sen puoleksi tunniksi karsinaan, kunnes vein sen yhä loimi päällä tarhaan. Aksu odottikin sitä jo malttamattomana, kuten aina. Rakastin Seppelettä!
Cindy & Kalle 11 HM
|
|
Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Jan 29, 2009 12:10:35 GMT 2
Kaunis poika 29. tammikuuta 2009
Kylmä tuuli puhalsi ohitseni. Kiedoin kaulahuivin paremmin kaulani ympärille ja tukahdutin aivastuksen. Kalle pysähtyi – kuten tavallisestikin – katsomaan, kuka tarhanportilla seisoskeli. Sen pää kohosi ylös ja sen sieraimet värähtelivät hennosti. ''Tule nyt, hölmöläinen!'' käskytin leikkisästi ruunaa. Sen häntä heilahti, aivan kuin se olisi ryhtynyt leikkiin myös. Pyöräytin silmiäni ja heilautin lasson tavoin riimunnarua ilmassa. Tämän jälkeen avasin portin, suljin sen perässäni ja näin, kuinka se pyrähti hurjaan neliin ympäri tarhaa. ''Sooo, poika, rauhoitus nyt! En jaksaisi oikeasti leikkiä'', hymyilin ja kätkin riimunnarun selkäni taakse. Kalle pärskähti ja kuopaisi jäistä mutaa, tallusteli sitten luokseni muka loukkaantuneena. Suukotin sitä kiitokseksi turvalle ja napsautin riimunnarun riimun lukkoon. Suomenhevonen vaappui perässäni käytävälle asti.
Harjailin melko puhdasta karvaa haettuani harjapakinkin ennätysajassa. Yleensä jäin käytävälle jutustelemaan, mutta näin ripeä toiminta näytti innostuttavan Kalleakin. Se jutusteli koko harjaustuokion ajan asiaa täynnä Aksun kanssa. Olisin todella valehdellut jos olisin sanonut, ettei se ottanut korville yhtään. Kaviotkin puhdistettuani ja tarkistettuani suljin harjapakin. Vein Kallen riimusta taluttaen karsinaan ja otin riimun sen päästä pois. Haukotellen keräsin itseni kokoon ja vaapuin hoitajienhuoneeseen. Fiia makaili sohvalla ja lueskeli jotain vanhaa varustekuvastoa. ''Ööö, moi!'' huudahdin tytölle epävarmasti. ''Moi'', tämä vastasi. Ajattelin Fiian olevan vain vähän väsynyt, joten piristyin itse ja kärräsin itseni kottikärryjen luo.
Kun olin saanut viimeisetkin likaiset turpeet ja kakkakikkareet poistettua kottikärryyn, olin ilmeisen tyytyväinen itseeni. Kallekin oli seisoskellut ihan nätisti käytävällä sen ajan ja olin ylpeä siitäkin. Kärräsin kottikärryt Kallen ohi lantalaan ja vein ne talikkoineen takaisin paikalleen. Kun tulin takaisin käytävälle, en nähnyt Kallea enää missään. ''Kuka helv..'' olin aloittamassa kirosanan, kun näin Jaakon taputtavan sitä karsinassa kaulalle. ''Mä meinasin saada sydärin, hitto!'' kimpaannuin tälle. Jaakko vannoi vain antavansa sille päiväheinät, ennenkuin lähtisi. Kun mies oli lähtenyt sen karsinasta, oli minun vuoroni. Sen syödessä nojauduin vasten sen karvaa ja raaputtelin vasemmalla kädelläni. Onneksi juuri Kalle oli minun hoidokkini.
Cindy & Kalle 12 HM
|
|
Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Jan 29, 2009 19:16:04 GMT 2
29. tammikuuta 2009
Kun olin oikeasti rakastunut, minua ei pidätellyt sitten mikään. Minun oli pakko rynniä vielä näinkin myöhään tallille katsomaan Kallea, eihän sille mitään voinut. Iltatallia ei ilmeisesti oltu vielä tehty, joten oma-aloitteisesti kipusin innostuneena portin yli suomenhevosen ja parin sen kaverin tarhaan. ''Hei poika'', hymyilin ruunalle, joka hamusi leikkisästi kasvojani. ''Päätin tulla sinua vielä katsomaan, en usko, että pahastut aikaisemmasta sisäänpääsystä näin talvella'', jatkoin kosketellen sormenpäilläni Kallen otsaharjaa. Talutin sen perässäni karsinaan ja otin siltä pois riimun. Yhtäkkiä kuulin hevosten kimpaantuneen kavioiden kopinan käytävällä. ''Joo, joo! Oon tunnin myöhäs, sorge'', Jaakko manasi ja tuuppasi kolme hevosta omiin karsinoihinsa. Huokaisin ja kohotin kulmakarvojani. Päätin auttaa miestä hevosten sisälle tuuppimisessa ja hänelle apu kuulemma kelpasikin.
Autettuani miestä kärräämään kaikki hevoset sisälle, sain auttaa iltamössöjen jakelemisessa. ''Mä vaadin sitte jotaki hyvitystä'', mutisin ärtyneenä sekoitellessani mömmöä. Kun kaikki kaurat oltiin sekoiteltu, niiden jakelemisessa kesti jonkun aikaa – silti vihdoin kaikki hevoset olivat tyytyväisiä, eivätkä enää jaksaneet meuhkata. ''Kiitti Cindy – tai olisinhan mä siis yksinki pärjänny'', mies virnisti ja taputti minua olalle. ''Korkeintaan saat anteeks'', huokaisin ja heitin tätä olkipallolla, minkä olin salaa kyhäillyt. ''HEI! Ton saat maksaa, verisesti sittenki!'' Jaakko muka ärisi ja lähti jahtaamaan minua. Olkkarin ovella Anne pysäytti meidät. ''Noh, noh! Rauhoittukaas nyt! Kakskyt ja viistoist vuotias.. Harkitkaa jooko vielä vähän?'' Anne virnisti ja haroi ruskeita hiuksiaan. Mulkaisin Jaakkoa vihaisesti ja läimäytin tätä olalle.
Cindy & Kalle (otatko tästä HM:mää?)
|
|
Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Jan 30, 2009 13:08:36 GMT 2
Pientä juoksutustreeniä 30. tammikuuta 2009
Kädessäni oleva luuta näytti niin elämäänsä kyllästyneeltä, kuin olla ja osasi. Päätin tämän käytävänsiivouksen jälkeen ottaa sen tilalle vaivihkaa uuden ja heittää tämän romun nauttimaan eläkepäivistään. Pari hevosta seisoskelivat karsinoissaan ja katselivat uteliaina, kun siivosin käytävää pudonneista heinänkorsista. Sentti hyöriskeli vallan tyytyväisenä karsinassaan ja Tiian karsinasta kuului iloinen rallatus – Ilu se siellä arvatenkin rallatteli. Siivosin ja siivosin. Heti Kallen karsinan kohdalla pysähdyin ja kurkistin sen turvepeitteelle. ''Se höpönassu on päässyt ulos'', puhelin itsekseni ja jatkoin siivousta aina Seran karsinalle. Myös Floora ja Sera olivat mitä ilmeisemmin ulkona, ainakaan karsinassa ne eivät lymynneet. ''Vihdoin saan heittää tämän luudan pois ja ottaa tilalle uuden'', jatkoin yksinpuhelua. Jätin luudan varaluutien sekaan satulahuoneeseen ja kävelin nopeasti takaisin käytävälle laskien sen sopivaan nurkkaan. Sen jälkeen päätin lähteä ulos hakemaan Kallea. Sen riimunnaru roikkui sen karsinan puolioven päällä, joten nappasin sen ja suunnistin pihalle. Kirpeä pakkasilma tuntui kylmältä kasvoilla ja kaulassa. Nostin ja löysäsin kaulahuiviani, jotta se lämmittäisi edes vähän. Ilmoitin varsin selvästi Kallelle olemassaolostani, mutten saanut minkäänlaista vastausta. Herra makaili pakkasauringossa maassa, eikä varmasti korvaakaan liikuttanut. Ponnistin portin ylitse tarhaan ja lähdin kävelemään riimunnaru selän taakse piilotettuna kohti suomenhevosta. Kun Kalle huomasi minut, se piehtaroi vähän ja nousi sitten kömpelösti ylös. Raaputtelin sen turpaa ja suukottelin poskea. Sitten kiinnitin riimunnarun turvallisesti riimuun ja maiskautin herran liikkeelle kohti tuttua paikkaa – käytävää, minne sen aina hoitohetken ajaksi kiinnitin.
Käytävälle kiinnitettyäni sen Kalle alkoi heti nuokkua. Hain hämärässä tallivalossa harjapakin satulahuoneesta ja aloin varovasti sukia nukkuvaa suomenhevosta. Kalle hapuili ilmaa ja heilutteli riimunnaruja, millä se oli kiinnitetty käytävälle. ''Nuku nyt, että saan sut hoidettua'', virnistin ja taputin hevosta pyllyn päälle. Yhtäkkiä Topi kolisutteli sisään talliovesta – riimu päässä ja riimu roikkui holtittomasti vapaana. Riensin takakäytävältä etukäytävälle ottamaan sitä kiinni. ''Sooo, prr..'' rauhoittelin hevosta. Se heitteli päätään ja yritti väistellä minua. Huomasin Rosin tulevan myös ovesta huohottaen. ''Pieni metsälenkki sujui tosi mahtavasti'', tämä valitti ja huomasi itsekin, kuinka Topi nousi pystyyn. Kun se laskeutui takaisin neljälle jalalle, sain sen riimunnarusta otteen. ''Kiitti.. öö, kuka?'' Ros hymyili. En muistanut, miksi itse tiesin hänen nimensä, kaipa joku oli kertonut ja kuvaillut. ''Cindy vaan. Etkös sinä ole Ros?'' kysyin varmistaakseni ja ojensin riimunnarun hänelle. Tämä nyökkäsi ja tuuppasi hevosen omaan karsinaansa. ''Hoidan Kallea – Kalle ei saa kuopia! - Etkös sinä omista Blondin?'' hymyilin hieman nolona. Ros tuntui niin kokeneelta ihmiseltä, mutta niinkin mukavalta ja ystävälliseltä. ''Kyllä, omistan tosiaan'', hän sanoi hieman ylpeänä ja väistyi taas Topin karsinaan.
Kun olin saanut Kallen harjattua, laitoin sille juoksutustamineet ylle. Talutin sen maneesiin, mikä oli täysin tyhjillään, vaikka olihan nyt vielä perjantai. Käskin hevosen ympyrälle ja annoin sen kävellä hetken ihan rennosti. Kalle tuntui todella laiskalta tänään. Kun halusin Kallen ravaavan, yritin käyttää ensin ääniapuja. Kun se ei tehonnut, läimäisin juoksutusraipalla kevyesti maahan ruunan takana. Se ponnisti laiskaan raviin. Kun se ei enää jaksanut ravata, se yritti vaivihkaa pienentää ympyrää. ''Ei, tuo ei käy!'' ilmoitin terävästi heilauttaen juoksutusliinaa ja kättäni. Kalle vajosi harmissaan kauemmas. Kohta pyysin sitä nostamaan laukan ensin ääniavuilla, sitten selvästi napauttamalla raippaa hiekkaan sen takana. Sen laukka oli melko hyvälaatuista, joten päästin sen huomattavasti vähemmällä, kuin mitä olin ajatellut. ''Prrrr, käääyntii'', huokaisin suomenhevoselle. Ei tarvinnutkaan kahta kertaa käskeä, kun ruuna jo tallusteli rauhallisena puuskuttaen pienellä ympyrällä, valmiina tulemaan luokseni heti ja saamaan liinan pois. Käskin Kallen pysähtyä. Kello oli noin 13.05, joten lopettelin rauhassa ja talutin sitten Kallen turvallisesti talliin..
Cindy & Kalle 13 HM
|
|
Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Jan 31, 2009 17:26:25 GMT 2
Tekemistä illaksi 31. tammikuuta 2009
''Anne lähti vähän taluttamaan sitä, kun sille tuli joku ähkynpoikanen'', joku vastasi minulle olkkarin sohvalta. En ollut löytänyt Kallea tarhasta, enkä karsinastaan tullessani Seppeleeseen. Olin ollut hirmu huolestunut - ja nyt se hölmöläinen oli onnistunut saamaan ähkynpoikasen! Livistin ulos väsyneestä tunnelmasta raikkaaseen ulkoilmaan ja yritin tavoitella katseellani Annen ruskeita hiuksia tai Kallen punaruskeaa karvapeitettä. Ei mitään, vain armoton pimeys ja pari katulampun tapaista koristamassa pihannurkkia. Yhtäkkiä kuulin rasahduksen maastopolkujen suunnalta. Jähmetyin täysin ja yritin siristellä silmiäni nähdäkseni. ''Anne?'' kuiskasin varovasti hämärään. ''Juu, olen täällä Cindy. Ja Kalle myös'', lempeä äänensävy sanoi. Kohta pystyin jo hahmottamaan kaksi elävää olentoa. Huokaisin helpotuksesta ja ryntäsin heitä vastaan. ''Onko se kunnossa?'' tahdoin tietää. Anne nakkasi riimunnarun käteeni. Rapsutin ruunan korvia, mutta pidin katseeni tiukasti Annessa. ''Sillä on kaikki ihan hyvin. Se oli vaan pieni ähkynpoikanen'', tämä hymyili ja painoi kätensä olalleni. ''Jos sillä olisi oikeasti ollut hätä, olisin vaikka raahannut sen eläinlääkärin tänne, hupsu. Taistelen aina kun tarvitsee'', Anne jatkoi ja lähti hipsimään päärakennukselle päin. Hän oli mahtava, kunnioitin häntä niin hirmuisesti. ''Voi raasu'', parahdin ja kapsahdin Kallen kosteaan kaulaan. Se puhalsi lämmintä ilmaa ympärilleni ja hapuili vaaleita hiuksiani rauhallisena. ''Tuu nyt, hölmö!'' nauroin ja vedin pääni pois sen nuolevasta olemuksesta. Se käveli kuuliaisesti ja osittain sirostikin perässäni talliin.
Nana puuhaili Siirin kanssa käytävällä. Siiri yritti vaivihkaa päästä pois kahden riimunnarun otteesta, mutta pettyi pahasti, kun huomasi, ettei se tullut onnistumaan. Kiinnitin Kallen shetlanninponia vastapäätä ja tervehdin Nanaa. Vaihdoimme pari lausetta keskenämme, kunnes livahdin satulahuoneeseen ja kaappasin harjapakin. Kalle heitteli käytävällä päätään ja yritti saada minutkin innostumaan leikistä. Tuhahdin ja pyörittelin silmiäni. Harjailin sitä kaikessa rauhassa, välillä saatoin ratketa hyväilemään sen otsaa. Suomenhevonen oli vain vähän kostea ulkoilman ansiosta, mutta muuten se oli täysin puhdas. Selvittelin sen harjajouhia vielä hetken, kunnes puhdistin ja tarkistin sen kaviot. ''Kaikki kunnossa, sööör!'' naurahdin ja taputin sitä kaulalle. Jätin harjapakin käytävälle ja lähdin etsimään satulahuoneesta jotakin vilttiä Kallen selkään. Löysinkin semmoisen puukorista ja myös jokunen loimivyö löytyi vain vähän etsimällä. Nappasin viltin lisäksi syliini Kallen suitset ja riensin takaisin sen luokse. Heitin viltin kevyesti sen selkään ja kiinnitin loimivyön. Ruuna hieman ihmetteli virittelyjäni, mutta suostui sitten vain olemaan paikoillaan ja hörähtelemään vaatimattomasti. Ujutin kuolaimet sen suuhun ja kiinnitin remmit. Talutin sen rauhallisesti kirpeään pakkasilmaan ja hyppäsin jonkun vanhan sangon päältä pienen hevosen selkään. ''Käyskennellään vaan vähän tossa lähimaastossa.''
Yhtäkkiä pensaasta kuului rasahdus. Kallen korvat alkoivat pyöriä kuin ropelli ja se säntäsi armottomaan kiitolaukkaan. ''Pruuuut, Kalle.. Soooo, mies'', yritin pysäytellä sitä. Nojauduin taaksepäin ja yritin pysyä selässä. Kalle potkaisi vauhdin sekaan takasellaan ilmaa. Kohta se hidasti kiitoraviin ja sitten tavalliseen suomenhevosen raviin. ''Hassu poika, tästä piti tulla rauhallinen metsälenkki!'' moitin ja raaputin sen vasemmalla kädelläni. Kalle puuskutti voimakkaasti minun hidastaessani sen käyntiin. Matka haarautui takaisin kohti Seppelettä ja olin siitä melko iloinen, koska pakkanen nipisteli poskiani tauotta. Kun olimme takaisin tallipihassa, Anne saapui sinne samaan aikaan. Heitin itseni pois Kallen selästä ja taputin sitä ryntäille. ''Jaa että maastolenkillä?'' Anne totesi kysyvästi. Nyökkäsin hieman nolona, sillä olihan tänään suomenhevonen saanut jo liikuntaa. Nainen hymyili sirosti ja avasi tallioven meille, kun astuimme siitä kolinalla sisälle. Hoidin Kallen ja viikkasin rauhassa viltin pois. Kun Kalle nökötti karsinassa, minä istahdin satulahuoneeseen puunaamaan sen suitsia. Siinä sitten ahersin ne osiksi ja hinkkasin osia sienellä pitkään.
Vähän kökkö tarina, toivottavasti ei haittaa.. Cindy & Kalle 14 HM
|
|
Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Feb 5, 2009 18:00:19 GMT 2
Tultiin juuri maneesista näyttelytreeneistä ja sitten siinä oli pieni hempeilyhetki. Itse olen kuvassa Kallen kanssa ja kuvaajana toimi Pipsa, joka oli myös näyttelytreeneissä oman poninsa Siken kanssa. (== Cindy & Kalle 15 HM
|
|
Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Feb 6, 2009 20:56:37 GMT 2
|
|
Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Feb 9, 2009 8:42:12 GMT 2
Aamut kunniaan 9. helmikuuta 2009
Puristin yhä tiukemmin Kallen tynkää harjaa. Painauduin sen kaulaa vasten, tunsin sen liikkeet allani. Se asteli maneesin hiekalla ja hörähteli tämän tästä. ''Miten ikinä koskaan voisin luopua susta?'' hymähdin ja korjasin taas asentoni suoraksi. Raaputin ruunan kaulaa vasemmalla kädelläni ja annoin hevoselle ohjaa. Kalle vastasi venyttämällä kaulaansa pitkäksi ja tuhisemalla suloisesti. ''Hyvä poika, mennääs kaartoon'', jutustelin ja tunsin jonkunlaista turvaa hevosesta. Kalle käänsi askeleensa kentän keskelle ja pysähtyen antoi minun tulla alas selästä. Sen satulaton selkä oli ollut mahtavan pehmeä ja olisin halunnut jäädä sinne ainiaaksi. Se ei vain käynyt ja ymmärsin sen paremmin, kuin hyvin.
Harjattuani punertavan hevosen, loimitin sen kevyesti ja suljin sen karsinaan syömään aamuheiniään. Aamut olivat aina parhaita ratsastaa, koska silloin sai olla rauhassa hoidokkinsa kanssa. Todennäköisesti kukaan ei häiritsisi ja maassa vallitsi hiljaisuus. Kapusin ylös olkkariin ja vaihdoin ratsastushanskat lapasiin. Ihmettelin kovasti sitä, ettei Kalle ollut lähtenyt viemään - enhän ollut liikuttanut sitä kunnolla pitkään aikaan ja se saattoi näkyä. Laskin kypäräni varovasti omaan, lukolliseen kaappiini ja syöksähdin takaisin talliin. Kuului vain hevosten tasainen rouskutus niiden popsiessa aamurehujaan. Rakastin sitä ääntä, se tuntui niin turvalliselta ja luonnolliselta. Astelin vielä Kallen karsinalle, avasin sen boxin oven ja pussasin sitä kaulalle. Se katsoi minuun, katosi sitten taasen heiniensä pariin. Rakastin tuota hevosta.
Cindy & Kalle 17 HM
|
|
Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Feb 10, 2009 19:30:24 GMT 2
Ihihi (= Okei okei, eli tässäpä Kalle ja minä ollaan sen tarhassa. Tarjoan sille melko tuoretta heinää ja heppa ottaa sen kiltisti vastaan. Sori kun on niin paljon valkosta, mutta kun tuli hirmu kiire.. Cindy & Kalle 18 HM
|
|
Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Feb 12, 2009 9:51:37 GMT 2
Pikku tytöt käyvät kimppuun, karkuun! 12. helmikuuta 2008
Kalle nuokkui rauhallisena karsinassaan. Kun se kuuli ääneni kaukaa käytävältä, se nosti päätään, laski sen puolioven yli ja pärskähti iloisena. ''Hei poika'', hymyilin sille ja suljin sen turvan käsieni ympärille. Hetken sekin ilo kesti, nimittäin tämä Kalleksi kutsuttu polle viskaisi päätään korkealle ja heitti sen heinien sekaan. Pyöräytin silmiäni varovasti ja kipaisin satulahuoneeseen hakemaan tiskiharjaa, millä voisin pestä suomenhevosen juomakupin. Löysinkin sen nopeasti ruskeasta pahvilaatikosta, joten samoin tein ryntäsin takaisin karsinalle, kiskaisin vihreän juomakupin irti seinästä ja vihellellen lähes hyppelehdin takaisin ulkoilmaan. Nana, Lynn ja Abby juttelivat tallipihalla. Katselin heitä ja minun olisi tehnyt kovasti mieli mennä mukaan juttelemaan, mutta tunsin olevani vielä liian uusi tunkeutumaan mukaan porukkaan. Kun porukka hajosi pitkin tallialuetta, Nana ja Lynn kiristivät vauhtiaan ja puuskuttelivat minun luokseni. ''Moi Cindy! Mikset moikannut meitä?'' Nana halusi tietää. Kaadoin likaiset vedet tallirakennuksen nurkkaan Kallen juomakiposta. ''Ööh.. Aattelin, että kun te juttelitte niin kivasti ja sillee.. En viitsinyt häiritä teitä'', vastasin takellellen. Lynn pyöräytti silmiään ja kohotti etusormeaan. Nana ehti kuitenkin ensin. ''Kyllä sun pitää uskaltaa tulla sanomaan meille 'moi'! Ei Abby, tai kukaan muukaan sulle tuntematon sua syö. Kreisi Cindy'', tyttö puhisi, mutta loi huulilleen pian lämpimän hymyn. Hinkkasin tiskiharjalla vihreää kuppia ja loin ystävällisiä katseita vuoroin Lynniin, vuoroin Nanaan. ''Ootte kyl ihania ystäviä'', tokaisin ja tungin tiskiharjan juomakuppiin. Tämän jälkeen nostin sen syliini ja kävelin kahden rakkaan ystäväni kanssa tallin puolelle.
''Terse taas, poju!'' huikkasin Kallelle, joka loi minuun tympääntyneen katseen. Kiinnitin juomakipon paikalleen ja pitkin vedoin silittelin suomenhevosen kaulaa. Suljin karsinan oven perässäni ja lähdin kiireesti hakemaan pari heppanamia olkkarista. Wear, Lynn, Nana ja Abby istuskelivat ja pölisivät turhanpäiväisiä asioita. Nana moikkasi minua ohimennen ja kääntyi taas Abbyn puoleen. ''Päivänpiristäjä'', Abby tokaisi ja kaarsi huulillensa mallikelpoisen hymyn. ''Tositosi kiva tyttö'', Nana jatkoi sanaleikkiään. Tukahdutin naurunpyrskähdyksen sujuvasti ja etsin sitten lukollisesta kaapistani vajaan heppanamipussin. ''Tässä!'' huudahdin ja sain päälleni useita hämmästyneitä katseita. Iloinen puheensorina päättyi siihen paikkaan, mutta kohta kaikki - jopa minä - räjähtivät nauruun. Kohta Nana lopetti nauramisen, ponkaisi ylös ja pyysi hiljaisuutta. ''Hei, ne hemmetin jatkotuntilaiset! Cindy, unohdin sanoa sulle että Kalle menee sille yhdelle jatkotunnille! Nyt meet kiireenvilkkaa Annen toimistoon. Tai oota - tuun mukaan!'' Nana kiirehti sanomaan ja pinkaisi käsivarressani roikkuen mukanani toimistolle. Muut jäivät varmasti ihmetellen katsomaan toisiaan.
''Hei Cindy ja Nansku'', Anne tervehti nostaen kättänsä. Hän iski meille silmää. ''Noniin, hiljaisuus lapset! Vai ettekö tahdokaan, että jaan teille hevoset?'' hän kiusoitteli. Jokainen jatkotuntilainen oli nyt hiiren hiljaa. Yksi noin 140 cm pitkä tyttö pyysi ujosti puheenvuoroa. ''Niin, Heidi?'' Anne antoi puheenvuoron ystävällisesti. Heidiksi kutsuttu tyttö vilkaisi varovasti ympärilleen, sillä häntä kai häiritsi kaikkien malttamattomat katseet. Hän oli ilmeisestikin pienin kaikista lapsista, joten oli siksi varuillaan. ''Saanko minä sen.. Siiri ponin?'' hän vihdoin kysyi varoen. ''Siiri on nyt viimeisillään kantavana, eli sillä on pikkuvarsa massussa. Valitettavasti siksi Siiriä ei nyt saa'', Anne selosti ystävälliseen sävyyn. Heidi vaikeni ja väisteli edelleen muiden katseita. ''Erja, sinä menet varmaasti mielelläsi Pikulla, eikö totta?'' naikkonen hymyili. Pieni, hieman pulleahko tyttö nyökkäsi ja säntäsi Maikun kanssa matkaan. En ollenkaan tiennyt, miksi vielä jatkotuntilaisten kanssa tarvittiin apua. Vilkaisin kysyvästi Nanaan, mutta hän oli aivan muissa maailmoissa. Ehkäpä meitä todella tarvittiin jossain, taikka Nansku oli vaan vetänyt minua nenästä. ''Suvi, sinä menet tällä kertaa Kallella'', Anne selosti ja kirjoitti sen ylös valkoiselle ruutupaperille. Mustatukkainen, noin 145 cm pitkä tyttö nyökkäsi vaisusti. ''Ööh, miks.. Eiks.. Tai miksei Sanna vois mennä Kallella?'' tämä puhahti ja veti isosiskonsa esiin ovenpielestä. ''Sinun on hyvä oppia menemään vähän isommillakin hevosilla. Olet todella kehittynyt ratsastaja, joten ajattelin, että haluaisit kehittää taitojasi edelleenkin. Kalle olisi sopiva vaihtoehto sinulle, Suvi. Cindy voi tulla sinun mukaasi ottamaan sen käytävälle'', Anne kertoi hänelle ja vinkkasi jälleen silmää minulle. Suvi mulkoili minua ja lähti sanaakaan sanomatta pois toimistosta. Jäin kuuntelemaan, kenet Nana saisi armoilleen. ''Nana, voit mennä auttamaan Heidiä Taigan kanssa. Wear ilmoitti olevansa tämän päivän kipeänä.''
Suvi oli ilmeisen tympeä. Kun saavuin talliin, hän rynkytti suomenhevoshoidokkini ovea kärsimättömästi. ''Miks veessä tää ei aukee!'' hän kihisi. Puristin käteni nyrkkiin ja yritin pidättää purkautuvaa kiljahdusta. Sentään väistyi tieltäni, kun autoin häntä aukaisemaan karsinanoven. Kieltämättä se oli ehkä jäykkä, mutta tuommoinen tympeä käytös sai minut näkemään punaista. Hymyilin hoidokilleni ja ohjasin Suvin karsinaan. ''Ota kiinni siitä sen riimusta ja taluta se tohon käytävälle, riimunnaruihin'', huokaisin ja yritin kaikin tavoin olla ystävällinen Suville. Hän koppaisi hampaat kirskuen kiinni Kallen riimusta ja talutti sen käytävälle. Nanan kävellessä käytävällä Heidin kanssa, olin ilmeisen kateellinen Nanskulle. Heidi oli varmasti tosi kiva pikkutyttö, toisin kuin mustatukkainen Suvi. ''Aijotko auttaa mua, vai tuijotella ton ihqun enkelin ja sen turvanaisen perään?'' tyttö kimitti. Taputin Kallea kaulalle ja pyöräyttelin silmiäni. Tytön lähdettyä edeltä satulahuoneeseen, kuiskasin hevoselle: ''Varoitathan etukäteen mua, jos toi likka tekee yhtään mitään typerää!''
Avustin Suvia löytämään ruunan suitset ja satulan. Tuntui, kuin hän olisi ollut ensimmäistä kertaa Seppeleen tunneilla. Hänen isosiskonsa Sanna meni jatkotuntilaisten jälkeen osaavimpien tunneille. Sanna tuntui ihan mukavaltakin tytöltä ja varoittelikin minua pikkusiskonsa tempauksista. ''Osaa se kyl olla ihan oikee hirviöpentu, mutta kyllä se sitte ku tutustuu osaa olla nätistiki ja mukavempi'', hän kertoili. Nyökkäilin totisesti ihmetellen. Katselimme hieman sivusta, kun Suvi harjasi Kallea. Vaikka hän olikin kummallinen kakru, hän silti ymmärsi hevosia ihmeellisen hyvin. ''Mulla on kotona semmoi suomenhevostamma, Enkelikuvio, tutummin vain Essi. Kotona pikkusisko yrittää aina kaikkensa Essin kanssa varsinkin silloin, kun vanhempamme ovat paikalla. Suvi on niin kovasti kateellinen, kun ei itse vielä omista omaa hevosta'', Sanna totesi ja pörrötti lyhyttä, mustaa hiuspehkoaan. ''Onks sulla oma suomenhevostamma?'' kysyin kuin puusta pudonneena. ''No kyllä on'', hän vahvisti hymyillen. ''Hitto, oon aina unelmoinu semmosesta'', virkoin ja kipaisin auttamaan Suvia, joka taisteli Kallen kanssa. ''Kalle, nyt!'' komensin hevosta, joka yritti kaikin tavoin väistellä kuolaimia. Autoin tyttöä ujuttamalla kuolaimet itse ruunan suuhun ja avustin myös laittamaan sille satulan selkään. ''Joo thänks thänks, sitä sä kai odotit'', hän tiukkasi.
Kohta Anne tuli alas toimistosta ja kyseli, olivatko kaikki valmiita. Taiga, Nansku ja Heidi olivat tulleet tallipihalle odottamaan päätallilaisia. ''Valmiita ollaan'', hymyilin naiselle. Myös kaikki muut hihkaisivat ja kertoivat olevansa valmiita. Suvi talutti Kallen itse tallipihalle ja sieltä maneesiin. Kävelin Annen kanssa hieman taka-alalla ja hän kyseli, miten minulla oli mennyt Suvin kanssa. ''Onhan tuo tyttö aika koppava..'' kiirehdin sanomaan. ''Ei vaan aika, vaan tosi koppava. Tuota tyttöä pitää vaan osata käsitellä asianmukaisesti, eikä laittaa hermojaan palamaan. Hänen äitinsä on moneen kertaan pahoitellut tytön käytöstä, tosin pikkuhiljaa hän alkaa oppimaan, että Seppele on ihan kiva paikka, eikä täällä häntä kohdella huonosti. Hän hakee ilkeilyllään vaan turvaa'', Anne selitti. Annen kanssa puhuminen helpotti oloa. Olin jo ehtinyt ajatella olevani ihan hirveä hoitaja. Avustin Suvin maneesissa selkään ja autoin häntä myös säätämään jalustimet. Tunnin alettua kipitimme Nanan kanssa katsomoon.
Cindy & Kalle 19 HM
|
|