|
Post by Sophie on Nov 23, 2008 16:50:32 GMT 2
|
|
|
Post by Sophie on Nov 29, 2008 14:37:53 GMT 2
|
|
|
Post by Sophie on Nov 30, 2008 17:33:39 GMT 2
artpad.art.com/?kb5kgo1ls53wtossa on ^^ älkääkä vaan sanoko veriseks? ;o mut en ota täst HM:ää ku on vähän outo.. inspistä tuli siitä ku jäin ajattelee, mitä olisin ilman v-talleja/-hevosia.
|
|
|
Post by Sophie on Dec 5, 2008 17:34:58 GMT 2
5.12.2008 ~Joulukalenterin viides päivä~
Ohut lumivaippa peitti Seppeleen pihan. Kalle laukkasi parhaiden kavereidensa, Pikun ja Aksun kanssa tarhassa. Sillä olisi varmasti vapaapäivä. Taas.
Avasin tallin oven. Kallen karsina näytti sikolätiltä. Hain hiljaisesti tutuille tallikavereille mitään sanomatta kottikärryt ja talikon. Siirsin ne Kallen karsinaan ja rupesin putsaamaan sitä. Moni katsoi minua. Yleensä en ollut NÄIN paha.
Viskasin välillä hirveällä paineella kakkakasoja kottikärryihin, välillä en saanut talikkoa ylös. " Hei, Sohpu?" Jenna tuli varovasti Kallen karsinalle. " No hei", yritin vastata ystävällisesti, mutta en voinut pidätellä tylyä äänensävyä. " Et kai oo mulle vihanen? Sastuki on käyttäytyny ihan oudosti", Jenna kysyi. " Ei, sä et oo syyllinen tähän. Eikä Sastukaan. Eikä kukaan muukaan. Mä ite", kerroin hiljaa ja lopetin talikoimisen.
Jenna oli hiljaa. Tämä haki myös talikon ja rupesi auttamaan minua. " Aika kivaa. Huomenna on itsenäisyyspäivä", Jenna vaihtoi puheenaihetta. " Juu", vastasin. Karsina oli puhdas. Lähdin viemään lantaa lantalaan ja hain puhdasta turvetta. Jenna tuli perässäni.
" Tuutko mun kanssa maastoon?" Jenna kysyi kun kaadoin puhtaan turpeen Kallen karsinalle ja levitin sen. " No joo, jollei niitä susia oo enää siellä", vastasin ja yritin hymyillä. " Kiva! En mä nimittäin usko, et siel ois niitä susia enää..", Jenna yritti sanoa mahdollisimman varmalla äänellä. Lähdin hakemaan Kallea tarhasta. " Terve, poika, me ei ollakkaan nähty hetkeen", lepertelin ruunalle ja tartuin sen riimuihin.
Laitoin Kallen käytävälle ja lähdin hakemaan harjoja. Juuri, kun olin tullut yläkerrasta takaisin, Alina tuli kauhuissaan huutamaan: " SUSIA! METSÄSSÄ ON SUSIA!" saaden muut hätääntymään. " SASTU JA YUFF OVAT MAASTOSSA JA SASTU ON TIPPUNUT RENSULTA! KUKA TULEE MUN KANSSA AUTTAA NIITÄ?!" Alina jatkoi. " Minä!" huusin nopeasti ja kävin hakemassa suitset. Laitoin ne nopeasti suomenhevosen päälle ja lähdin ilman satulaa Alinan kanssa "pelastamaan" maastolaisia.
" Aika kamalaa", sanoin tärissen. Alina nyökytti päätään. Olimme syvällä maastossa. Emme olleet nähnyt sieluakaan. Oli aivan typerää lähteä maastoon, jos siellä susia olisi. Mutta tärkeät Seppeleläiset oli pakko saada turvaan. " SASTU! YUFF! MISSÄ OLETTE?!" huusimme Alinan kanssa samaan aikaan. Kukaan ei kai kuullut sitä.
Kalle rupesi ontumaan. Pysäytin ruunan ja liu'uin sen selästä pois. Kaviossa oli kivi. Poimin maasta tikun ja otin sen sillä pois. " Käännytään jo. Ei me voida koko päivää täällä olla", Alina sanoi. Nyökkäsin. Rupesin taluttamaan Kallea kohti Seppelettä.
Seppeleen pihalla seisoi Anne. " Sophie ja Alina! Mitä ihmettä te teitte maastossa tähän aikaan?!" Anne kysyi tiukkaan sävyyn. " Sastu ja Yuff oli jääny susien kynsiin!" selitimme Alinan kanssa samaan hengenvetoon. " Voi ei. Sastu ja Yuff tulivat juuri kymmenen minuuttia sitten takaisin täyttä laukkaa. Menkää juomaan lämmintä kaakaota ylös muitten tyttöjen kanssa. Turhaan te huolehditte", Anne kertoi. Repesimme Alinan kanssa täysin.
Ennen kaakaota loimitin Kallen ja otin siltä suitset pois + pesin kuolaimet. Ylhäällä kerroimme kaikille tarinamme Alinan kanssa ja saimme muut nauramaan.
~ Sophie ja Kalle~
[ 23 hm ]
|
|
|
Post by Sophie on Dec 6, 2008 17:05:37 GMT 2
|
|
|
Post by Sophie on Dec 8, 2008 15:42:46 GMT 2
8.12.2008 ~ Ois ihanaa, jos uskoisin, mihin sanotaan~
Tallin hoitajapoppoo ihaili Seraa, tallin uutta tulokasta. Mielestäni se oli myös aivan über-söpö, mutta Kalle oli ehdoton ykkönen. " TErve, poika!" tervehdin ruunaa, joka höristeli minulle. Se oli sisällä, sitä ihmettelin.
Käytävillä oli vaikea liikkua. Kävin katsomassa ilmoitustaulua, missä oli kaikki Kallen nimet vedetty yli. Siis Kalle ei saanut mennä tunneille. " Sophieee! Sofie, just sua etsinkin!" Anne huusi tallin toisesta päästä. Valuin väsyneenä väkijoukon läpi kohti tallinomistajaa. " Kalle ei mene nyt tunneille, kun se on alkanut yhtäkkiä ontua. Eläinlääkäri on kutsuttu tarkistamaan Kalle-pienoisen jalan..", Anne sanoi vähän murtuneella äänellä. " Ei kai...", sain suustani ja lähdin juoksuun kohti Kallen karsinaa.
Ruuna piteli vasempaa takajalkaansa koholla, sen pää lerppui. Mietin ankarasti syitä hevosen ontumiseen, mutta jouduin tyytymään vain Kallen hellimiseen. " Noo, kaikki on ihan kunnossa..", kuiskasin Kallen korvaan sen karsinassa ja halasin ruunaa kaulalle. " Ei oo hätää, mä oon tässä", sanoin melkein äänettömästi ja melkein pakosta pari kyyneltä vieri poskeltani.
Mietin, kuinka kauan olin hoitanut jo Kallea. Pari kuukautta, kolme.. neljä.. En edes muistanut, syksyn alussa kuitenkin ruuna ilmestyi talliin, jolloin se oli vielä vähän vaikea. Nopeasti tutustuimme ja nyt olemme aivan rakastuneet toisiimme. Mietin myös sitä, miltä tuntuisi jakaa Kalle. Jonkun tuntemattoman ja erittäin nuoren, esimerkiksi jonkun pikku-pissiksen kanssa. Lopettaisin heti kokonaan Kallen hoidon. Joko yksin tai ei ollenkaan. Tyypit eivät tule pilaamaan kokemaamme hevossuhdetta. Ei.
Anne tuli hiljaa Kallen karsinan eteen. " Sofie.. Ei se nyt niin kamalaa ole", Anne sanoi hiljaa. " Mä tiedän sen.. mut mä jäin miettii muutaki", kerroin murtuneella äänellä. " Kuten..?" " No.. esimerkiks kakkoshoitajaa Kallelle", kerroin. " Tahtoisitko sä jakaa Kallen jonkun kanssa?" " En. En missään nimessä".
Juttelimme Annen kanssa lähinnä siitä, että muut tallilaiset olivat nähneet minut surkeassa kunnossa ja vastaamassa tylysti, välillä itkemässä. " Onko sulla jotain negatiivista palautetta jollekin Seppeleen hoitajille tai henkilökunnalle?" Anne kysyi. " Ei ole mukavaa katsoa surullista hoitajaa". Selitin kaiken. Sen jälkeen eläinlääkäri tuli.
Katosin lujaa juosten hoitajien huoneeseen suoraan Jennan viereen sohvalle. " Mikä sulle tuli?" Jenna kysyi ihmeissään. Rupesin selittämään kaikkea ja monet jäivät kuuntelemaan ymmärtäväisesti tunteenpurkaustani. " Mut nyt mun pitää mennä kattomaan, miten Kalle voi ja mitä eläinlääkäri sanos..", sanoin hiljaa ja häivyin huoneesta. " Mut Sohvi! Älä unohda et oot muillekin tärkee ku vaan Kallelle!" Jenna huusi hymyillen perääni. Yritin hymyillä.
~ Sophie ja Kalle~
[ 25 hm ]
|
|
|
Post by Sophie on Dec 9, 2008 8:28:00 GMT 2
9.12.2008 ~ Kiitos ~
Katsoin pientä Seppeleen talliporukkaa, erityisesti sitä yhtä. Kappas kepponen, en taaskaan ollut siellä! Ja miksi? En tiedä! Koska ei päästetty! Kyyneleet vierivät poskeani pitkin, kaikki tuntui niin kamalalta. Varsinkin Seppeleessä! Vaikka mua ei oltu mitenkään yksityiskohtaisesti haukuttu/kiusattu, tiesin, että mua taas syytetään.
Olisin niiiin tahtonut näyttää taaksepäin keskisormea, mutta en sitten viitsinytkään, silloinhan en ainakaan olisi kovin.. Kiva tyyppi.. Tai ihan sama, enhän mä siitä mitään menettäisikään! Yksi ainut kaveri, siis ihminen, mulla oli. Tai sitten sekin oli valetta. Se, että Jenna olis mun kaveri.
On mulla toinenkin kaveri, aivan yli-ihana, mietin. Kalle. Pidensin askelta ja kohta olinkin jo ruunan karsinan edessä. Suokki riiputti takajalkaansa, jota se selvästi aristeli. Avasin karsinan oven ja hivuttauduin Kallen viereen. Laskeuduin kyykkyyn. Kalle laski päätänsä ja pöllytti hiuksiani.
Aamuinen tallipoppoo tuli karsinan ovelle. " Öö, Sofie", Nana aloitti. " NO!?" vastasin voimakkaalla äänelläni. " Ootko sä meille jostain vihanen?" Josefiina jatkoi. " Ai olenko?! Häipykää siitä, olkaa nyt niin.. 'kilttejä!' "vastasin vähän hiljaisemmalla äänellä, mutta tytöt (oli siinä enemmänkin porukkaa) eivät lähteneet. " Miks?" Carkki kysyi. " No miettikää ihan itse, kiitos!" vastasin ja piilotin kasvoni käsiin.
Kalle luimisteli tytöille ja uhkasi näykkästäkin paria. Tyypit lähtivät ja antoivat mun olla rauhassa. " Kiitti Kalle".
~ Sophie ja Kalle~ [26 hm ]
|
|
|
Post by Sophie on Dec 13, 2008 17:49:25 GMT 2
Oh, oh my happy Kalle Juu tosi iloselta näyttää...
|
|
|
Post by Sophie on Dec 13, 2008 19:52:15 GMT 2
13.12.2008 ~ Yhtä nopeasti se palaa normaaliksi kuin se oli alkanutkin ~
Loikin iloisena tallin pihalle, pipo liusui pois hiusteni päältä. Kalle hirnahteli minulle tarhastaan, Aksu vierellään. " Juu, moikka poika!" huudahdin tarhalle ja juoksin sitten ruunan luokse.
Kalle heitteli päätään ilmaan ja kuopi maata. Huokaisin. " Juu, sä sekoat vielä enemmän, jos joudun jakamaan sut. Niin, uutta hoitsua etsiskelen ja siitä seuraa se... että, Kalle, me ei olla niin läheisiä kuin ennen", rupesin selittämään ja ääneni alkoi murtua. Jälleen, heikkona ihmisenä lyyhistyin nojaamaan tarhan aidalle ja leukani väpätti. Tällä kertaa en tahtonut itkeä. Juuri kun olin tullut nätisti ja iloisena tallille...
... voimani lyyhistyivät. Pysyin hädin tuskin pystyssä, pyyhin silmiäni vaikkei sieltä tullutkaan mitään. Niin nopeasti, kuin tämä oli tapahtunutkin, pomppasin ylös ja riensin hakemaan kottikärryjä ja talikkoa yrittäen hymyillä. Lopulta se taas onnistui ja en näyttänyt ollenkaan lähes itkeneeltä.
Heitin lantaa normaalina kottikärryihin Katin tullessa lähemmäs taluttaen Seraa. " Moikka!" sanoin pirteästi. " Mmooii.. ei mitenkään, mut toivut aika hyvin itkemisestä", Kat sanoi yllättäen. " Öö... taisit nähdä äskesen?" kysyin varovasti. " Juu, mutta olin ainut. Tänne mahtaa tulla paljon lisää tuntsareita?" Kat vastasi. " No mä en siitä tiedä, mut.. joudun jakamaan sitten Kallen", selitin ja viskoin lantaa kotsuihin.
Kat vei Seran hevosen karsinaan kun itse lähdin viemään lantaa lantalaan. Hain uuttakin turvetta ja vein ne Kallen karsinalle ja levitin siitä sitten patjan. Vein kotsut + talikon paikoilleen ja menin satulahuoneeseen. Vaihdoin Kallen satulahuovan, koska se oli täynnä Kallen karvoja ja harjailin Kallen suojiakin puhtaaksi. Pesin vähän myös suitsia, kunnes tajusin kellon olevan jo paljon.
Tein loppuun sen, mitä olin tekemässä. Sitten menin Kallen, Aksun ja Pikun tarhalle ja heitin Kallelle porkkanan. " See you tomorrow!" heitin englanniksi ja soitin isääni hakemaan.
~ Sophie ja Championin Oikukas ♥~
[ 27 hm ]
|
|
|
Post by Sophie on Dec 16, 2008 14:10:17 GMT 2
16.12.2008 ~ Lumimaasto ~ Oltiin lumimaastossa xD Pomppimista ja loikkimista ¢¾
|
|
Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Dec 19, 2008 12:34:00 GMT 2
Rakkautta & tutustumista 19. joulukuuta 2008
Suomenhevosruuna tanssahteli tarhassa, kylmässä talvipäivässä. Välillä se seisahtui, katseli jonnekin ja riehui taas. Nojauduin aitaa vasten ja katselin, kun se energiaa täynnä heitti jälleen yhden pukkiloikan. Hyräilin joululauluja ikionnellisena. Tuo punarautias, liinaharjainen Kalle olisi nyt minun ikioma hoitohevoseni. Huokauksen säestämänä avasin portin ja työntäydyin sisälle tarhaan. Roikotin kädessäni riimunnarua, jonka olin pongannut portin päältä. ''Kalle, tulehan tänne'', huusin suomenhevoselle, joka oli jäänyt uteliaana katsomaan minua. Piilotin riimunnarun selkäni taakse. Etenin ruunan luokse varovasti, sillä enhän toki haluaisi käyttää koko päivää sen jahtaamiseen! Hetken kuluttua tarpomiseni palkittiin ja olin saanut kiinnitettyä riimunnarun Kallen riimuun. ''Mennään sisälle, poika. Täällä on kylmä'', hymyilin raaputtaen sen punertavaa poskea.
Kalle hankasi päätään minuun tyytymättömänä, olin jopa kaatua kumoon. ''Hei, malta nyt odottaa! Otan tämän pahuksen riimun sinulta kyllä heti, kun lopetat tuon, hölmöläiseni!'' hihkaisin sille. Riimun poisoton jälkeen työntäydyin pois sen karsinasta ja katselin ympärilleni. Ketään ei näkynyt missään, vain hämärä tallivalo pilkisti käytävällä. Jätin riimun karsinalle roikkumaan ja lähdin metsästämään porukoita. Kompuroin yläkertaan ja avasin oven oleskelutilaan. Joku mies kuorsasi sinisellä sohvalla ja Wear hieman hihitellen lämmitti mikrossa päiväruokaansa. ''Sshh, Cindy! Jaakko vetelee sikeitä. Tuu tänne'', Wear kuiskutteli hymyillen. Kävelin hölmistyneenä Wearin luo ja kysyin, kuka ihme oli Jaakko ja mitä se teki Seppeleessä. ''Se on tallimestari - se on vähän hölmö, mut on se joskus kivakin'', Wear selitti. ''Mitä sä muuten täällä? Ajattelin itse tänään kyllä Taigasen liikuttaa'', Wear sanoi ja painoi lusikkansa ruokaan. Hymyilin. Hymy nousi korviin saakka. Kohta purskahdin nauruun. ''Kalle - se on minun oma - ikioma hoitohevoseni!'' huudahdin herättäen samalla Jaakon. ''Älä välitä tosta ärripurrista'', Wear hymyili minulle, mulkaisten ärisevää Jaakkoa. ''Onneks olkoon!'' Wear huudahti ja kapsahti kaulaani.
Kun yritin siirtää Kallea karsinasta käytävälle, se koetti näykkiä käsivarttani ja kokeili minua muutenkin. ''Rauhoitu, epeli!'' huudahdin sille ja sain sen vihdoin pois karsinasta. Juuri kun kiinnitin sitä kahdella riimunnarulla käytävälle, Anne asteli luoksemme toimistosta. ''Hei, Cindy! Onko ongelmia Kallen kanssa?'' nainen kysyi hymyillen taputtaen ruunan kaulaa. ''Ei hätää, pärjään kyllä. Kalle on ihana'', vastasin Annen hymyyn. Hän nyökkäsi ja jatkoi matkaansa ulos. Minä taas kumarruin harjapakille ja nostin sieltä pölyharjan. Kalle huokaisi syvään ja koetti kai nauttia harjauksestani. Pysähdyin aina välillä rapsuttamaan sen punertavaa karvaa tai pörröttämään valloittavaa pystytukkaa. Harjattuani kaikilla harjoilla tarkistin sen jalat mahdollisilta haavoilta ja puhdistin kaviot. Selvitin myös sen jouhet tarkasti ja lopuksi painoin harjapakin kannen kiinni. ''Voi Kalle'', ähkäisin ja rapsutin sen harmaata turpaa. Ruuna laski päätään hiukan, siirsin kättäni hiljalleen sen otsalle. Kalle inahti tyytyväisenä.
Saatuani Kallen takaisin karsinaan, palasin olkkariin. Vaaleahiuksinen tyttö joi kuumaa kaakaota sohvalla Lynnin kanssa. ''Moi Lynn'', tervehdin tyttöä ja esittelin itseni myös vieraalle nuorelle. ''Oon Josefiina - sano Jossu vaan'', tämä naurahti ja tarjosi minullekin höyryävää kaakaota. ''Kiitos'', sanoin hänelle oikeasti kiitollisena. Minulla oli kylmä ja kuuma kaakao teki varmasti terää. ''Jossu omistaa Hillan - sen valkoisen ponin mikä on siellä Taigan kanssa ja sitten hoitaa sitä Chaon Riinaa'', Lynn kertoi. Josefiina hymyili. ''Kiva kuulla. Aika onnekasta omistaa oma poni! Minä hoidan Kallea, tai siis tämä on ensimmäinen hoitokertani'', selostin vuorostani. ''HÄH? Hoidatko sä Kallea? No onneks olkoon! Hoitaako Sophie sun kanssa?'' Lynn räjähti ja hymyili. ''No Sophiesta en tiedä, mutta Kallea hoidan nyt ihan yksin. Anne sanoi, että sille on etsinnässä nyt asiallinen ja luotettava hoitaja. Hän sanoi myös, ettei sille oteta toista hoitajaa'', naurahdin onnellisena ja tunsin pienen muljahduksen vatsassani. Olin rakastunut siihen ruunaan. Todellakin.
Cindy & Kalle 1 HM
|
|
Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Dec 19, 2008 17:17:38 GMT 2
Iltahämärää & tähtiä 19. joulukuuta 2008
Minulla oli ollut tylsää kotona, joten päätin lähteä vielä näin iltahämärän aikoihin Seppeleessä käymään. Kalle nuokkui vielä tarhassa, ilmeisesti iltatallia ei oltu vielä aloitettu. Halusin olla kahden ruunan kanssa, joten hain tallista pikaisesti sen riimun ja riimunnarun, jonka jälkeen palasin takaisin tarhoille. Kaksi kavioeläintä porskuttivat luokseni väsyneenä, tahtoen kai jo tallin lämpöön nukkumaan. ''Sori, Aksu. Iltatalli luultavimmin alkaa kohta, sinut tullaan varmasti hakemaan sitten'', hymähdin Kallen tarhakaverille, joka yritti työntää itseään mukaan. Nopein liikkein sain suomenhevosen pois tarhasta kommelluksitta, tosin se hieman säikkyi pimeässä hiiviskeleviä mörköjä.
''Noin, höpsö'', totesin istahtaen karsinan turpeelle. Kalle pärskähti uneliaana ja alkoi lepuuttaa vasenta takajalkaansa. Se laski päätänsä ja sain raaputtaa sen turpaa. ''Aika outoa, että olet noin luottavainen. Luulin sinua paljon sähläävämmäksi ja säikymmäksi'', kuiskasin sille ja siirsin käsiäni sen korviin. ''Tai ehkä sitten olet vain niin väsynyt, ettet yksinkertaisesti jaksa riehua. Näin kyllä päiväisen tarhassa tanssimisesi. Itseasiassa se oli aika kaunista, olet ihana rohkea hoidokkini'', jatkoin sille jutusteluani. Nousin ylös turpeelta ja puhdistin takamustani. ''Tiesitkö muuten, että en aijo jättää sinua koskaan. Vasta, kun sinä jätät elämäsi'', huokaisin ja nojauduin sen kaulaa vasten.
Hetken kuluttua iltatalli alkoi. Sain auttaa hakemaan tarhoista hevosia ja poneja, sain auttaa sekoittelemaan niille mössöjä. Kaikki työt olivat pikkuhiljaa tehty, mutta ennenkuin tallin ovet suljettiin kipaisin Kallen karsinalle toivottamaan sille hyvät yöt. ''Näe hyviä unia, ystäväiseni. Nähdään huomenna. Olet tosi rakas, Kalle. Toivottavasti ymmärrät sen. Vaikka enhän ole hoitanutkaan sinua edes paljon. Merkitset minulle silti ihan kamalasti'', huokaisin ja tämän jälkeen sammuttelimme tallista valot - sitten umpiuupuneina raahauduimme kotiin.
Cindy & Kalle 2 HM (Vai lasketko yhdeksi, kun on saman päivän aikana tehty? Ja muuten, tämä on sitten tarkoitettu myöhemmälle ajankohdalle, iltatalli tuskin alkaa ennen puoli kuutta..
|
|
Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Dec 20, 2008 12:34:52 GMT 2
Kuvailin Kallea tarhassa, poika innostui vähän laukkailemaan. (: Puhdasta paint-jälkeä, toivottavasti sellaisetkin kuvaset kelpaa. Anteeksi Kallen surullinen ilme, yritin tehdä iloisen mutta epäonnistuin.. Näkyy tosi suurena, mutta sitten kun siirrytään toiselle sivulle tässä hoitopäiviksessä, pidän siistimpänä. Sophienkin piirrustukset näet aika isoja.. Cindy & Kalle 3 HM
|
|
Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Dec 20, 2008 13:12:09 GMT 2
Joulutorttuvati 20.12.2008
''Moro, poju!'' huikkasin Kallelle, joka oli otettu karsinaansa päiväruokien ajaksi. Ulkona satoi räntää ja oli muutenkin todella kolea ilma. Ruuna katsahti minuun, höristi korviaan ja painoi turpansa taas heiniin. Heilautin päätäni hymyillen ja kipusin ylös olkkariin. Jätin laukkuni lukolliseen kaappiini ja tervehdin Jaakkoa, joka oli miltei nukahtamaisillaan. ''Tiedätkö, Jaakko, että olet tallimestari ja sinun tehtäväsi on.. On huolehtia hevosista ja toisinaan myös meistä?'' kertasin miehelle hänen työtehtäviään. Jaakko naurahti makeasti unenpöpperössä. ''Tuo pitää paikkaansa! Teitä likkoja pitää aina jahdata ja vahtia'', Jaakko tuhahti ja vaihtoi asentoaan. Pyöräytin silmiäni ja tunsin itseni tosi tyhmäksi. Jos muut olisivat kuulleet, olisin saanut huutia ja tuo mies naisia niskaansa huutamaan!
''Mörjens, Kalle, oletkos jo syönyt?'' kysyin ruunalta karsinan puolioven yli. Hevonen nuokkui karsinansa perällä ja oli ilmeisesti jo syönyt aikoja sitten. Nyökkäsin täysin hölmistyneenä ja rahtasin itseni satulahuoneeseen hakemaan harjapakkia. Pengottuani sen hyllystä palasin Kallen luo ja sain vastaani ruman irvistyksen. Laskin harjapakin käytävälle ja nappasin määrätietoisesti ruunan riimusta kiinni. ''Heeiii, väsynyt makkara! Eteen!'' läähätin vetäen sen riimusta. Ärähtäessäni sille oikein kunnolla se nytkähti liikkeelle. ''Mikä ihme sua vaivaa?'' mutisin ja kiinnitin sen käytävälle. Katsoin sen väsyneitä silmiä ja huokaisin. Kaikilla oli joskus huono päivä, kyllähän minä nyt sen tiesin. Nostin harjapakista pölyharjan ja aloin sukimaan Kallea. Vaihtelin harjoja tasaiseen tahtiin ja hetken kuluttua olin kavioiden parissa. Kalle nosti ne uupuneena, mutta nosti kuitenkin. Painauduin sen lämmintä kaulaa vasten ja halasin oikein syvään. Minä rakastin sitä.
Harjaushetken jälkeen vein sen ulos, jotta voisin siivota sen karsinan. Räntäsade oli onneksi loppunut, olinhan juuri harjannut sen puhtaaksi. Tarhassa senkin mieli virkistyi oikein todenteolla, sisällä kököttämisestä se nähtävästi olikin vain väsynyt. Hain kottikärryn ja talikon. Nostelin talikolla kottikärryyn lantaläjät, jonka jälkeen nostelin sinne likaiset aluset. Tämän jälkeen sekoittelin puhtaat turpeet ja vein kottikärryt lantalaan. Wearkin oli juuri tyhjentämässä kärryjään lantalaan. Tervehdin tyttöä ja sain vastaani iloisen vastauksen. Tyttö katosi taas hoitoponinsa karsinalle ja minä menin paikkaan, jossa oli turvetta. Otin sieltä turvetta kärryihin ja vein sitä Kallen karsinalle. Kun sitä oli tarpeeksi paksu kerros, henkäisin syvään ja katsahdin kelloa. Vein kottikärryt ripeästi paikalleen ja säntäsin olkkariin.
Nana söi siellä ihan ypöyksin tekemiään joulutorttuja. ''Heippa, Nansku! Saanko yhden?'' kysyin tytöltä. Nana tarjosi torttuvatiaan ja minä otin kernaasti yhden herkullisen näköisen leivoksen. ''Kiitos, Nana. Mikä mieltä painaa?'' utelin tytöltä jonka mieli näytti olevan maassa. ''Ei mikään, olen vain tooosi väsynyt. Tukihenkilönä oleminen voi olla joskus todella rankkaa'', tämä naurahti uupuneena. Nyökkäsin ymmärtäväisenä ja lupasin keittää meille kuumat kaakaot.
Cindy & Kalle 4 HM (Susta Anne saattaa tuntua, että rohmuan näitä hoitomerkintöjä vain sen kuvan vuoksi. Asia ei kuitenkaan ole näin, minun sormeni vain pyytävät lisää kirjoitettavaa ja piirrettävää. Sano kuitenkin, jos asia häiritsee.)
|
|
Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Dec 21, 2008 9:35:25 GMT 2
Mitali sulle ja sut mulle 21. joulukuuta 2008
''Hei, sinä siinä!'' huikkasin tuntemattomalle nuorelle, joka talutti Kallea tarhaan. Tyttö hymyili ja katsahti Kalleen. ''Aa, oletkin se Kallen uusi hoitaja - Cindy? Teen aamutallia, tämä ruuna voisi mennä vähäksi aikaa syömään ja riehumaan'', hän jutusteli. Nyökkäilin ja kysyin hänen nimeään, samalla kun tyttö päästi suomenhevosta tarhaan. ''Olen Sastu'', hän esittäytyi naurahtaen. Hymyilin Sastulle ja liityin tämän seuraan - auttaisin häntä hevosten tarhaanviemisessä. Ensimmäiseksi minut passitettiin aittaan, Hillan luokse. Ponitamma epäröi tuloaan, mutta asteli sitten hieman säikkyen perässäni. Päästettyäni sen riehumaan, Sastu heilautti kättään ja ilmoitti, että kaikki hevoset olivat pihalla. Heilautin kättäni vastaukseksi ja hymyilin iloisesti. Seppeleessä uudet ihmiset otettiin ihanasti vastaan. Olisin siitä heille varmasti ikuisesti kiitollinen. Kävelin Kallen tarhalle ja nojauduin porttiin. Ruuna hörisi suloisesti ystävilleen ja jatkoi taas heinäkasasta syömistä. ''No, syö sitten ihan rauhassa vaan. Taidankin tästä lähteä satulahuoneeseen..'' puhelin itselleni ja samalla Kallelle, vaikka tiesin, ettei tämä kuullut tai ymmärtänyt. Katsahdin vielä kerran vauhdikkaaseen ruunaan ja henkäisten hyppelin kohti tallia.
Satulahuoneessa oli lämmin. Istahdin patterin viereen ja bongasin itselleni jostakin pienen ämpärin, jota tarvitsisin pian. Otin hyllyköstä hoidokkini harjapakin ja otin sieltä esiin piikkisuan ja pölyharjan. Suin piikkiharjalla pölysukaa ja sain aikaan kunnon pölypilven. Laskin pölyharjan lattialle - ainekin se harja olisi nyt puhdistettu. Seuraava uhri oli kova harja. Siirsin ämpärin alle ja suin kovasta harjasta karvat pois ämpäriin. Jatkoin näin kaikkien harjojen parissa, kunnes homma oli hoidossa. Sastu ilmestyi myös satulahuoneeseen ja sai minut säikähtämään pahan kerran. ''Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikäyttää!'' Sastu naurahti ja nosti yhden harjan lattialta, mikä minulta oli pudonnut. ''Ei hätää ja kiitos'', punastuneena hymyilin ja kiikutin harjapakin mukanani tallikäytävälle. Jätin sen hieman sivumpaan ja tartuin riimunnaruun, mikä lepäsi Kallen karsinanoven päällä. Eiköhän ruuna olisi jo syönyt tarpeeksi. Kävelin tarhoille ja jopa ilman taistelua Kalle tarttui mukaani. Se löntysteli suomenhevosen tavallisia askeleita perässäni.
Rupesin harjailemaan Kallea käytävällä sen harjoilla. Aika sujui rattoisasti ja Kalle ainakin näytti nauttivan kovasti. Välillä irrotin toisen riimunnarun ja päästin joitain hevosia ruunan ohitse. Se oli nyt niin kiltisti, että sille olisi voinut ojentaa mitalin, jos se olisi ymmärtänyt sen tarkoitusta. Harjattuani ja selvitettyäni sen jouhet siirsin sen karsinaan ja olin hyvilläni, kun se ei ollut yön aikana sitä kovasti sotkenut. Vein harjapakin pois ja ennen lähtöäni koukkasin Kallenkin mukaani - tarhaan tietysti, enhän minä mikään hevossieppari ollut! ''Tulen vielä illemmalla, ehkä täällä on silloin enemmän porukkaakin'', hymyilin sille päästäessäni sen takaisin riehumaan. ''Moro.''
Cindy & Kalle 5 HM
|
|