|
Post by Sophie on Oct 6, 2008 6:54:17 GMT 2
Kallen Hoitokirja [/center]
|
|
|
Post by Sophie on Oct 6, 2008 7:20:51 GMT 2
6. lokakuuta 2008 Rakkautta ensisilmäyksellä
" Tossa.. talutatko hiukan?" Anne pyysi ja törkkäsi hempeän sinisen narkin käteeni. " Öh.. Minne?" kysyin ihmeissäni. Silitin rauhoittavasti suomenhevosta, sillä se luimi aivan hiukan ja vilkuili muita lajitovereitaan, jotka tulivat tarhojen porteille ihmettelemään tätä uutta.. hevosta. " Tonne kentän portin eteen ja takaisin.. Ei, stop! Mennään ihan kentälle saakka!" Anne neuvoi. Talutettava hevonen pärskähti ja huiski hännällään. Niin, se oli Kalle.
Anne nojasi aitaan, kun talutin aika pientä hevosta (suomenhevoseksi siis on pieni) kenttää ympäri. Kalle katseli vähän väsyneenä taivaalle, sillä kello oli vasta 8. " Ravi!" Anne kailotti. Maiskutin Kallea eteenpäin, ja tämä lähti lujaa raviin. Sain juosta mukana henkeni edestä. " Pyrr.. Rauhotu nyt!" kiljuin. Siinä samassa joku värikäs meni suhisten ohi, ja luultavasti Kalle pelästyi sitä ja karkasi käsistäni - minä mätkähdin maahan selälleni.
" Anne, ota Kalle kiinni!" huusin naiselle, joka vasta taisi nähdä tapahtuneen. Kalle oli pysähtynyt, joten Anne sai sen helposti käsiinsä. " Huhhuh.. Ei, tosin uskon sinuun vielä sen verran, että et oikeasti ole noin huono taluttaja!" Anne virnisteli, mutta jatkoi. " No ei, talutit ihan hyvin - mutta sitten se muovipussi tuli ja -.." " MUOVIPUSSI?! Eiii.. voi olla totta. Mutta eikös siinä Kallen nimessä ollutkin joku sana.. oliko se Oikukas?" kysyin. Kallen seuraava hoitajan itsekeksimä lempinimi olisi varmasti Oikku (tai kaikkea sen ja Oikukkaan väliltä)!
Sain taas käsiini sen sinisen narkin, ja narkkia kiskoi vieläkin hermoraunioina oleva Kalle. " Eikai se oikeesti oo tällanen?" kysyin muka erittäin väsyneenä ja ilottomana Annelta. " Ai häh? En mä tiedä", Anne vastasi ajatuksissaan ja virnistin tälle.
Olin käynyt katsomassa Annen kanssa Kallea sen kotikonnuilla, Kirveltäjässä. Siellä Kalle oli mukavan näköinen, mutta ratsastushetkeä en voinut nähdä - piti mennä kotiin hoitamaan juuri sairaalasta saapunut koira. Mutta pian saisin varmasti ratsastaa itse (!!) Kallella!
Talutin Annen ohjeiden mukaan suomenhevosen karsinaansa. " Ja jos jaksat, niin voisit vaikka putsata sen seiniä jossain vaiheessa, tai ruokakupitkin on aika likaiset.. Mutta älä vielä ratsasta!" Anne neuvoi ja kuiskasi korvaani: " Kalle on ratsastaessa aikamoinen vastarannan kiiski". Naurahdin ajatukselle - oliko se vitsi?
Pörrötin Kallen pystyharjaa, mutta lähdin pian karsinasta pois ja sain kuin sainkin Annen kiinni, kun tämä oli nousemassa autoonsa. " Anne, mä menen nyt kouluun.. Että ruokakipot ja karsina saa odottaa vähän aikaa!" kerroin Annelle ja sovimme, että tulisin viimeistään kolmelta takaisin ja hoitaisin Kallen. " Sopii!"
~ Sophie & Championin Oikukas ♥~
|
|
|
Post by Sophie on Oct 6, 2008 14:40:13 GMT 2
6. lokakuuta 2008 If I love you, do you love me?
'Ei se taida nyt onnistua', ajattelin hymyillen. Äitini oli juuri ollut vastaan tallille menoa, mutta kun sanoin sanan pyörä (en puhunut kyydistä siis..), minut suorastaan lennätettiin pihalle ja huudettiin: " Voit mennä koska tahansa tallille!".
Naurahdin omituiselle käänteelle. Avasin tallin oven, joka narisi. Käännyin vasemmalle, ja kävelin ihan perimmäiseen nurkkaan. Blondi. " Moikka tyyttöö", tervehdin tätä ja sain hörähdyksiä ja namujen etsintää hoitohevoseltani. " Kuules, sä saat sitten hoitoa, kun olen ton Kal-.. OIKUN, hoitanut, tarkoitan", sanoin hymyillen ja vaihdoin taas karsinaa.
Raotin karsinan ovea vain hiukan, sillä hevonen siellä boxissa oli niin hermostunut, että olisi varmasti rynninyt sieltä ulos. " No, Kalle! Mitä sä enää hermoilet?" kysyin hymyillen. Ruuna astui vahingossa varpailleni hädissään. Mutta tämän kerran annoin anteeksi. Ei rangaistusta!
" Mä olen ihan kateellinen!" Pipsa vinkaisi, kun talutin Kallea ulos laitumelle. " Uskon!" naurahdin, mutta jatkoin: " Mut sul on silti Bert ja Pampula". " Niin.. Mut sun on viel ton pakkauksen päälle blondi Blondi", Pipsa maanitteli. " No.. Ei ne hevoset toisiaan voita", sanoin perin kyllästyneenä keskusteluun. Avasin portin, ja päästin suomenhevosen Bertin kanssa samaan tarhaan. Molemmat pystyharjat alkoivat tutustua toisiinsa.
Nappasin karsinaan kottikärryt ja talikon. Kallen karsina oli täynnä löysää lantaa, mikä haiskahtikin mukavasti. Heitin mitään säälimättä lähes kaikki turpeet kottikärryihin, mikä oli harvinaista - minulta.
Sain Kallen kotipienoisen puhtaaksi vajaassa kahdessakymmenessä minuutissa, jonka jälkeen vein lannat lantalaan ja hain lisää turvetta. Kuljetin edes takas puhdasta turvetta karsinaan ja pois ja karsinaan ja sekosin totaalisesti. " Nyt vattu..! Eiköhän se jo uppoa tonne turpeeseen!" manasin kovana ääneen ja vein vihdoin kottikärryt pois.
Vilkaisin taakseni punkkirokkareitten tarhaan - Bert ja Kalle olivat siis sopineet ystävyyden ja rapsuttelivat nyt toisiaan. Katsoin taas jälleen eteeni, jolloin törmäsin Sastuun. (Olen siis kävellyt koko ajan XD). " Auoohh.. Ai moi, Sastu!" sanoin liian iloisesti. " Moi.. Mut.. ootko sä enää vihanen?" Sastu kysyi suoraan. " Vihanen? Mi-.. No, en. Se vaan meni vähän överiks sillo tuol ylhääl hoitajien huonees", sepitin nolostuneena. Olin huutanut vähän kaikkea ja saanut samanlaista palautetta. " Kiva! Jos sä viittisit tulla pitämään Antusta kiinni, ku satuloin sen tuntia varten?" Sastu hihkui. Menin tämän mukana kimon hevosen karsinalle ja huokaisin. Purevahan tämäkin oli.
" Au! Miten sä kestät tätä!" parkaisin kovaan ääneen Antun pureskellessa minua. " Anttu! Hyi, nyt loppu!" Sastu käski, ja sain huokaista helpotuksesta. Anttu hellitti hiukan kuullessaan tutun - ja määräävän - ihmisäänen. " Etkö sä sen Kallen saanu hoitsuks?" Sastu kysyi, kun tämän hoitohevonen oli tuntikunnossa. " Jeps, tarhassa Bertin kaa", kerroin. " Ai, luulin, et tulit Blondia hoitamaan". " Yritän ehtii ennen partiota senkin hoitamaan!".
Se lause päästi minut Antun kynsistä. Karkasin heti hoitajien oleskeluhuoneeseen etsimään jotain syötävää. Wear katsoi minua kummissaan. " Mikäs sulla oli, kun tänne niin kovaa kirmasit?" tämä kysyi. " Nälkä.. Niin ja pitäis viel ehtii Kalle ja Blondi harjaamaan ja ottaa sen suuremman karsina ja..", sepitin. " Keksejä!"
Kun olimme jakaneet Wearin kanssa keksit ja syöneet ne, lähdin hakemaan Kallea tarhastaan. Hempeä, punainen narkki oli käsissäni, kun avasin portin. " Kallee.. *Maisk maisk..* Hyyvää poika!" pölötin laitteassani narkin Kallen riimuihin. Ruuna seurasi hiukan haikeana taakse jäävää Bertiä, kun talutin sen ulos erään pihapöydän ääreen, missä kesäisin jotkut syövät "eväitään".
Pyysin yhtä tuntilaista hakemaan minun harjapakkini, sillä aioin harjata hoitsuni ulkona pitäen siitä kiinni. Sain pakin käsiini ja rupesin harjaamaan valmiiksi jo aika puhdasta karvaa vielä kiiltävämmäksi.
Minua ei haitannut, vaikka Kalle ihmetteli pehvaani, kun nostin kavioita, enkä torunut sitä siitä, että se haisteli ja vähän näykkäsikin housuntaskujani. Ei ollut toruttavaa, mutta silti moni katsoi minua kuin halpaa makkaraa, kun annoin hoitsuni tehdä "mitä vain".
" Hieno poika!" kehuin taas ruunaa saaden sen pään olkapääni päälle. Kalle luotti minuun jo hiukan. Irrotin silti toisemme halihetkestä onkimalla Kallen kaulalla olevaa narkkia käsiini (kavioiden putsauksen ajaksi olin laittanut narkin kaulalle, sillä luotin ruunaan ja en voinut pitää narkista samalla). Sitten talutin tämän karsinaansa, joka oli nyt suhteellisen puhdas.
" Eiköhän nyt riitä sun hoitos", lepertelin Kallelle. Olin ottanut tämän tuntikopasta dandyn ja olin vielä viimeistellyt ruunan kauniiksi. " Kisoihinko te olette menossa?" paikalle tullut Anne kysyi. " Oi! Ai, vitsi. Mä pelästyin", aloitin. " Mut joo, totta kai me mennään kisoihin", valehtelin hymyillen tahallani itserakkaasti. " Joo.. Mutta oikeesti hienoa jälkeä!" Anne kertoi.
Kun olin rupatellut Annen kanssa tarpeeksi, sanoin lähteväni, sillä partio alkaisi pian ja oli vielä Blondikin. Kävin sanomassa Kallelle heipat ja sitten lähdin pyörälleni. Onnistunut ekaksi reissuksi, eikö?
~ Sophie ja Champioinin Oikukas ♥ ~ (:
|
|
|
Post by Sophie on Oct 7, 2008 8:43:32 GMT 2
7. lokakuuta 2008 Outo aamu
" No! Kalle, älä viitti töniä mua tai kaadun tohon kuralätäkköön", manasin ruunalle, joka tökki minua päällään. Olin juuri hakemassa sitä sisälle harjattavaksi, koska se oli märkä ja likainen. " No niin.. Tuleppas", kuiskasin hiljaa. Maiskautin Kallen liikkeelle, ja taidokkaasti se kiemurteli kuralätäköiden läpi, kun itse vain tallasin ne.
Sastu hymyili minulle ystävällisesti, kun talutin hoitokaakkini sisälle ja suoraan pesarille. " Heti ihan likaiseksi", tyttö virkkoi ja sukelsi Renin karsinaan takaisin. Virnistin itsekseni, kun kiinnitin Kallea pesuboxille kiinni. " Nyt sitten saisit olla kunnolla!" sanoin jo etukäteen ja halasin tämän likaista ja mutaista kaulaa.
Kun laitoin vettä valumaan, Kalle alkoi jo hiukan steppailla paikoillaan. Mutta vasta kun suihkutin jääkylmää vettä tämän jalkoihin, se alkoi. Ruuna nosteli jalkojaan aivan hervottoman paljon, eikä siitä tullut mitään. (Sain kuitenkin jotenkuten jalat puhtaiksi). Sitten laitoin vettä lämpimämmäksi, ja huuhtelin koko hevosen - no, sain yrittää tähdätä hevoseen, joka liikkui kuin riivattu.
Kaivoin taskustani herkun, ja annoin sen Kallelle. Irrotin sen pesarin "köysistä" ja tartuin Kallen riimuihin kiinni. Samassa ruuna nousi pystyyn, jolloin otteeni irtosi ja hevonen lähti suoraa päätä ulos. " Kalle vapaana!" kailotin hiljaiselle tallille, mutta sain pari kirkaisua kuulla Karon ja Sastun suusta. Lähdimme kolmestaan etsimään Kallea, joka oli haistelemassa tarhassa olevaa Bertiä. " Kallee..", mutisin hiljaa, kun lähestyin tätä. Hevonen luimasi, mutta kääntyi pää minua päin, ja yllätyksellisesti hirnahti. " Hieno poika", sanoin rauhallisesti ja lähestyin tätä askel askeleelta. Ruunakin lähestyi minua. " Soo jaa, tule tule.. hieno poika on, juu, jos tulee..", lepertelin tälle Sastun ja Karon seistessä tallin ovella.
Silittelin Kallea hellävaraisesti päästä ja kaulalta, kunnes otin tämän riimuista kiinni. " HIENO poika!" kehuin ja annoin taas yhden hevosnamin sille. Sitten liikkeelle - Kalle seurasi minua tyynenä pää alhaalla, vaikkakin korvat olivat aika takana. Kun pääsimme Kallen omalle karsinalle, päästin sen sinne. (Olin ehtinyt ottaa karsinan jo "ennen tarinan alkua"..)
Kävin hakemassa harjapakkini. Tallustin sen jälkeen takaisin Kallen karsinalle ja aloitin sen harjauksen kumisualla. " Sä sitten jaksat", murahdin, kun tämä repi paitani helmoja. Vedin kumisualla loppuun ja vaihdoin pöläriin. Kalle laittoi päänsä alas, korvat höröön, ja alahuuli lerppui. Vaihdoin vielä harjoja ja harjasin hevosen loppuun (+ otin kaviot).
Lähdin karsinasta tyytyväisenä ja iloisena. Vein harjapakkini ylös kaapilleni, ja kun ravasin portaat alas, tapasin Annen. " Moi! Miten menee sulla ja Kallella?" Anne kysyi iloisena, vaikka näytti perin väsyneeltä. " Hyvin! Tosin se pääs pesarilta karkuun ja steppaili siel koko ajan... Tossa karsinassa se nyt sitten on..", kerroin Annelle. " No hyvä, että kiinni sait. Autatko mua ruokinnassa? Ainakin jos jaksat noi melassit ja kaurat ja vitamiinit antaa...", Anne pyysi. " Jeps!" hymyilin ja menin tämän mukana ns. rehulaan.
Olimme jakaneet mielestäni aika nopeasti ruuat hevosille, ja nyt ne rouskuttivat heiniään. Olin ottanut muistiin (huvin ja urheilun vuoksi ;D), että Kallelle tulisi mieluiten säilöä, ja Blondille tuoretta. " Hieno poika oot", sanoin ajatuksissani, kun nuokuin Kallen karsinan ovella. Taisin häiritä sen ruokarauhaa, joten häivyin oleskeluhuoneeseen, kun ruuna pärskähti.
" Moi..", kuulin suht ujon tervehdyksen. Ääni oli Jossun, joka selvästi vielä vähän "pelkäsi", että alkaisin räyhäämään ja huutamaan, kuten kerran aikaisemmin jo olin, mutta hymyilin vain. Sen olin jo unohtanut. " Moips. Miten sul ja Riinalla?" kysyin hymyillen ja istahdin sohvalle. " Hyvinhän meillä. Entäs sä ja höm.. Kalle?" Josefiina kysyi ja katsoi minua virnistäen. " Ihan hyvin, tajusin kyllä justiinsa, että pesareita kannattaa välttää", naurahdin, ja sain selittää Jossulle tapahtuneen.
Keitin minulle ja Jossulle teetä, kun Anne tuli sisään huoneeseen. " Sophie!" tämä parkaisi. " No, mitä?" kysyin huolettomasti. " Kalle menee ekoille tunneilleen pian, eikä sillä ole sopivaa satulavyötä eikä suojia!" Anne kertoi. " No pyydätkö sä mua ne ostamaan?" virnistin ja kaadoin kiehunutta vettä kahteen lasiin. " Itse asiassa en.. Tai voithan sä, jos sä tahdot", Anne virnisteli. " Okei.. Eli asia oli?" kysyin hymyillen. " En mä tajua, miks mä edes tulin tänne", Anne kertoi ja rupesi nauramaan. Tämä liittyi seuraamme.
Lähdin teen juotuani huoneesta pois satulahuoneeseen. Etsin katseellani Kallen kamoja, ja löysin ne Hensun paikalta - niin korkealla, etten helpolla sinne ylettynyt. Kapusin yhden pallin (vitsi, mä inhoon tota sanaa :<) päälle, ja otin satulan sieltä alas. Se oli hyvässä kunnossa, sekä siinä oli satulavyö, mutta näytti liian pieneltä. Huokaisin, ja pistin satulan takaisin. Huomenna se varmaan saisi jo käyttöä!
Marssin sattarista ulos, ja menin katsomaan Kallea. Se oli syönyt puolet ruoastaan, mutta oli jättänyt toiset puolet syömättä. Joten meninpä karsinaan ja silitin sen tupsukorvia. " Mun pitäis pikkuhiljaa mennä kotiin", marisin ja suukotin ruunaa turvalle. " Mutta me nähdään vielä!" sanoin lopuksi, kun suljin karsinan oven.
~ (surkean tarinan tehnyt) Sophie & Kalle ♥
|
|
|
Post by Sophie on Oct 7, 2008 10:45:16 GMT 2
Jeah! Oikeesti.. Niin kökkö kuva :< Laitan nyt, että neljä HM (ei tuu enää tällasia kökköjä pääkuvia ;D)
|
|
|
Post by Sophie on Oct 8, 2008 14:35:17 GMT 2
8.9.2008 Ensimmäinen kerta Kallen selässä
Käteni olivat aivan punaiset - samoin naamani. Niinpä niin, olin kiristämässä Kallen satulavyötä, koska olin sopinut Annen kanssa näin. Lähtisin ratsastamaan Kallella ekaa kertaa. " Huh. Sä olet aika ilkikurinen hevonen", totesin naama irveellä lähes nauravalle hevoselle. Sen vatsa oli muutenkin vähän iso, satulavyö vähän liian pieni - ja sitten Kalle vielä pullistelee! Huhhuh.
Katsoin vielä, että kaikki olisi kunnossa. Suitset komistelivat paikoillaan jo ennen satulan laittoa. Kalle oli aika hienon näköinen. " Sitten mennään", huokaisin, ja tartuin ruunan ohjiin. Kalle tuli iloisesti perässä, mutta sen verran voin jo sanoa, että sillä oli pilke silmäkulmassaan.
Talutin Kallen maneesiin keskelle. Laskin jalustimet alas, yritin vielä kiristää vyötä ja hyppäsin selkään. Kalle viskasi päätään ylös ja hirnahti hiljaa, kun heitin toisen jalkani jalustimeen. Rauhoittelin ruunaa. Sitten säädin vielä jalustimet sopiviksi ja annoin pohkeita käyntiin. Kalle lähti kiltisti kulkemaan uraa pitkin, mutta veti selvästä hermostuksesta taakseen pari potkua.
Otin ohjat käteen, ja pysäytin Kallen. Kalle oli kaikkea muuta kuin rauhallinen, ja päästi maneesiin pitkän, kaikuvan hirnahduksen. Annoin pohkeet taas eteen ja ravi. " Hieno poika", kehuin ruunaa. Taputin sitä kaulalle, ja sitten lankesi pitkä hiljaisuus.
Käänsin hevosen allani jokaisen kulman kohdalla voltille. Kallen ravi oli aika pomppivaa, mutta pysyin hyvin tahdissa. Hetken päästä jatkoin suoralla uralla ja istuin alas. Tein lävistäjän ja jatkoin taas volteilla kulmissa ja kevensin.
Pikkuhiljaa maneesin katsomolle kerääntyi katsojia. Joitakuita en tuntenut, toiset taas tunsin. Vilkaisin rannekelloa, ja huokaisin helpotuksesta - ensimmäinen ratsastustunti alkaisi vasta neljältä, ja Kallehan ei siihen tunnille menisi. (Ja voidaan ratsastella maneesissa ihan rauhassa).
Katsomon suunnasta kuului ihailevaa puhetta tyyliin: " Mä tahdon ton ensi tunnille" tai " Mä otan ton hoitsuksi!". Hymyilin itsekseni, käänsin Kallen avotaivutukseen ja istuin alas harjoitusraviin. Kalle taipui hyvin, ja oli jo mukavan lämmin ja kuuliainen. Siinä vaiheessa maneesiin tuli toinenkin ratsukko - Maikku ja Eppu. Morjestin näille, ja he liittyivät seuraan.
Avotaivutuksen jälkeen siirsin Kallen lepotauolle ja annoin pitkät ohjat. Josefiina nousi seisomaan katsomosta ja huusi: " Me kaikki tahdotaan nähdä, kun te laukkaatte!". Virnistin tälle ja taputin hoitohevostani kaulalle. Sitten kylläkin pysäytin Kallen, peruutin, kokosin ohjat ja ajoin taas eteen.
Annoin Kallen kävellä hetken vielä lyhyilläkin ohjilla. Kokosin hevosen askelta, pidensin ja tein puolipidätteet. Napautin pohjettani hevosen kylkeen, että tämä nostaisi laukan, mutta se nousikin pystyyn villinä ja pelokkaana ja ryntäsi hurjaan kiitolaukkaan ympäri maneesia.
Suuren Epun selässä istuva Maikku parkaisee kovana ääneen, että "pysäytä, sahaa, jarruta!", mutta huonoksi onnekseni tajuan, että ruuna vain puree kuolaimeen ja koventaa vauhtiaan. Maneesiin tulee Elli, joka sukeltaa aidan ali ja tekee uhkarohkean teon - tämä tulee minun ja Kallen eteen, saaden hölmistyneen ruunan pysähtymään. " Elli! Ei kukaan täysjärkinen tee noin", sanoin kimeällä äänellä. Olin pelästynyt niin paljon, että olin saanut pari kyyneltäkin irti silmistäni. " Mä tahdon, että Seppeleen hoitajat pysyvät elossa", Eli sanoi ja virnistää. Taputin rauhallisesti Kallea. Elli menee katsomoon, ja päästän Kallen kulkemaan ravissa eteenpäin.
Kokeilin vielä pari kertaa laukannostoa, ja Kalle nosti ne hyvin ja tasaisesti. Epulla laukkaava Maikku kehui samalla, että Kalle kulki erittäin pyöreässä muodossa ja nosti jalkojaan korkealle. " Kyllä se Eppukin menee hyvin", vastaan iloisesti, teen pääty-ympyrän ja hiljennän ravin kautta käyntiin. Kalle oli kulkenut suhteellisen hyvin, joten päätin lopettaa hetken aikaisemmin - pitkät ohjat, lepo.
Käännän hoitohevoseni keskelle. Maikku kertoo, että jatkaa vielä noin puolituntia, koska on ratsastanutkin vasta sen verran. " Mutta muista, että muutkin tarttee tätä maneesia", sanon tälle ja viittaan päälläni katsomossa kököttäviin tuntiratsastajiin. Maikku huokaisee hiljaa. " Okei, okei", tämä turisee. Nostin jalustimet ylös ja löysensin Kallen satulan satulavyötä, sen jälkeen lähdin tätä taluttamaan kohti tallia.
Laitan Kallen karsinaansa ottaen siltä suitset ja satulan pois. Pesen kuolaimet nopeasti Kallen vesiautomaatissa, sitten vien kamat satulahuoneeseen. Matkalla kaappaan laiskuuttani Kallen tuntiharjat, ja menen tämän karsinaan Kallea harjaamaan.
Kalle ja muutkin hevoset saivat ruokansa pian, joten viimeistelin hoidokkini nopeasti pyyhkeellä ja putsasin siltä kaviot. Taputin Kallea kaulalle ja lähdin karsinasta. Huomasin harjat paikoilleen vietyäni, että karsina oli vielä likainen. " Elli, odotanko mä, että Kalle on syönyt?" kysyn eteeni tupsahtaneelta naiselta. " Mm.. mitä aiot tehdä?" Elli kysyy. " Äh.. Ottaa sen karsinan", vastaan, ja yritän hymyillä. " No unohda se. Pääasia on hevonen.. ja hienosti sen saitkin hoidettua!" tämä vastaa, ja jään takeltelemaan jotain. " Mutta eikö..?" " Sanoin jo, että sen voit unohtaa".
Kaivoin taskustani porkkanan, joka tosin ei ollut ihan puhdas, mutta syötävä. Heitin sen vaivihkaa Kallen karsinaan, ja hipsin maneesiin katsomaan alkavaa tuntia.
~ Sophie Ja Championin Oikukas ♥ ~
(5 HM)
|
|
|
Post by Sophie on Oct 10, 2008 13:35:24 GMT 2
Oon nyt koulun tietokoneella, ja odotan yhteen pingiskerhoon, mitä mun opettaja pitää. Jatkan kotona tän tarinan loppuun.
10. lokakuuta 2008 Väsynyt on helppo olla
Kippasin täynnä lantaa olevat kottikärryt - sen sisällön siis vain - lantalaan. Hain lisää turvetta Kallen karsinaan, kiikutin kottikärryt sinne, kipapsin puhtaat aluset karsinan lattialle ja vein kotust pois. Palasin vielä takaisin levittämään jalallani turpeet patjaksi. Huokaisin hiljaa, kun huomasin Jossun kulkevan ohi - tämä talutti hevostaan, Hillaa, ylenpalttisesti hymyillen.
" No hei.. Sä saat omia Kallen", Jossu sanoi minulle pian hoitajien huoneessa, kun olin puhunut hänelle vähän kaikesta ja Hillasta. " Just joo", vastasin hiljaa, nappasin mehulasin itselleni ja join sen tyhjäksi (siis kun täynnä oli). " Miten niin, onko sillä toinen hoitaja?" Josefiina kysyi ja piirsi tyhjälle paperille hevosenpäätä. " Ei", huokaisin - helpotuksesta. "Mut nyt mä menen".
Loikin portaat alas ja suoraan Kallen karsinalle. Ajattelin, että menisin ratsastamaan tänään vielä - mutten juuri nyt. Avasin Kallen karsinan salvan, luikahdin sisään ja silitin hoitohevostani. Mutta pian tallin täytti korkea kiljaisu: " Humulla on varsa!" ja Magnet kirmasi sisään. " Oikeesti?!" hihkuin, ja sain Kallen luimimaan. Halasin ruunaa kaulalle, mutta katsoin Magnetia odottavasti. " Se sai sen aamuyöllä!"
Jätin Kallen hetkeksi karsinaan odottamaan (suljin tietty sen), kun menin katsomaan Seppeleen Soturia. Karsinan edessä oli myös Anne, joka tervehti iloisena. " Moi", sanoin hymyillen ja kurkistin Humun karsinaan - pieni, orivarsa katsoi minua nappisilmillään. " IHANA!" kiljaisin, halasin Magnetia ja onnittelin tätä, ja lähdin takaisin tallille halailemaan vuorostaan Kallea ja harjailemaan sitä.
Kävin ylhäällä nopeasti hakemassa kaapistani harjat, sen jälkeen tulin takaisin Kallen karsinalle. Yhtäkkiä hevonen nosti päänsä ylös, ja luulin tämän saavan hepulin, mutta sitten Kalle laski hitusen päätänsä ja hörähti lempeästi. " Ai näin on asiat", sanoin lempeästi ja rupesin harjaamaan suomenhevosta.
J-a-t-k-u-u <3<33
|
|
|
Post by Sophie on Oct 10, 2008 16:49:00 GMT 2
J-a-t-k-o-a :''D
10.10.2008 Väsynyt on helppo olla
Rupesin harjaamaan hoitohevostani, Kallea. Kalle näytti erittäin väsyneeltä, mutta virkistyi heti, kun hieroin sitä vähän kumisualla. Ajattelin siis mennä ratsastamaan Kallella, mutta minne.. Kentällä on tylsää, ajattelin, ja sain päähäni maaston. Mutta maastosta Anne oli jo varoittanut - ei heti sinne. Ajatuksissani harjasin Kallea varmaan ikuisuuden, kunnes havahduin ottamaan tältä riimut pois, harjaamaan tämän pään ja putsaamaan kaviot.
Taputin Kallea kaulalle. Olin nyt päättänyt, että menisin ratsastamaan maneesiin/kentälle ja ylittäisin Kallen kanssa pari kavalettia - laukassa JA ravissa. " Sie tuut selviimään siitä", sanoin hiljaa Kallelle, mutta samassa katosin satulahuoneeseen hakemaan satulaa, suitsia, ja uusia, Annen hommaamia suojia.
(Paljon myöhemmin.) Istuin alas harjoitusraviin, ja napautin pohkeillani Kallen laukkaan. Yritin vielä lisätä laukkaa, mutta se taisi epäonnistua. Silti Kalle laukkasi kaula pitkänä ympäri maneesia, kunnes ohjasin sen maneesin (tunti pidettiin ulkona kentällä) keskelle, jossa kavaletti kökötti. Onneksi katsomossa ei ollut ketään! Maiskutin vielä takajaloille, ja pari metriä ennen estettä tein puolipidätteen ja odotin vain pienellä pohkeenpuristuksella.
Yli. Se oli yli. Vaikka se olikin vain pieni, about 30 cm korkuinen este, se oli tuntunut aivan mahtavalta. Siis aivan mahtavalta..! Taputin Kallea kaulalle, ja annoin tämän laukata vapaasti. Vähän ajan päästä otin taas tuntuman laukassa ja ohjasin ruunan uudestaan pikkuesteelle. Pidäte, pohje, hyppy. Yksinkertaista!
Paikalle tuli Josefiina, ja pirteät ajatukseni lytistyivät heti - eiei, kyllä Josefiina oli ihan ok, mutta olisin vain tahtonut.. Että valkoisen paikalle olisi tullut musta (dalesinponini on musta >BD). Mutta mitäpä jäti hakemuksen laittamatta. Nyökkäsin Jossulle, joka näytti peukkuja. Ajoin Kallea enemmän eteen, menimme esteen vielä kerran, kunnes siirsin ravin kautta käyntiin.
Päästin ohjaa valumaan pidemmäksi sormieni lävitse, kun kiitin Kallea. Se nosteli jalkojaan korkealle, mutta piti päätään alhaalla ja huiski väsyneesti hännällään. Mutisin tälle jotain epätavallista, sotkin sanani ja murisin hiljaa. Kalle käänteli rauhallisesti korviaan, kunnes käänsin sen keskelle kaartoon, ja valuin väsyneenä alas.
Talutin Kallen hitaasti madellen karsinaansa, jossa sillä odottikin päivällinen - heinää, heinää, karsina täynnä heinää. Mutta karsinassa oli vain heinää, jollei puhdasta turvetta otettaisi mukaan. Puhdasta?! " Sori, Sof", kuulin takaatani tutun äänen, kun otin satulan Kallen selästä. " Ei se mitään, hyvä vaan, jos sä otit tän karsun", sepitän, ja riisuin Kallelta vielä suitset, pesin ne, kävin nopeasti viemässä kamat paikoilleen ja tulin takaisin. " Joo, tallinhoitajan arkea.. TALLINhoitajan, ei hevosenhoitajan", Chao murisee, kääntyy kannoillaan ja lähtee kohti Riinaa - omaa hevostaan.
Tarkistin nopeasti Kallen kaviot kiviltä, mutta olin liian väsynyt tarkempaan harjaukseen ja hoitoon. Ratsastus ennen kavaletteja oli ollut hikistä puuhaa, joten olin aivan poikki. Raahauduin töin ja tuskin oleskeluhuoneeseen ja lösähdin sinne sohvalle. " Antakaa mun nukkua", sanon yksitoikkoisesti muille hoitajille.
~Sof & Kalle~
|
|
|
Post by Sophie on Oct 12, 2008 15:58:38 GMT 2
Kalle kierteli kentän uraa pää painuksissa, selässään kokematon, laukkatunnilla turhaan kököttävä nuori tyttö. Tämä potki ratsuaan koko ajan, vaikka nämä tuntilaiset menivät jo loppukäyntejä. " Suvi, lopeta se Kallen potkiminen. Anna sen vain nuokkua", Anne sanoi väsyneesti tytölle, joka lopetti heti. Katsahdin Anneen, joka haukotteli. " Pitkä päivä?" kysyin, sillä olin aivan Annen vieressä. " Jeps.. Ja Kallella kanssa", Anne vastasi. " Joo, siltä näyttää.. Molemmat tarttisitte pienen tauon."
Ratsukot kääntyvät keskelle, mutta Anne kuuluttaa väkevät sanat Kallelle ja minulle: " Kalle jatkaa, Humu jatkaa, Pampu jatkaa.. muut saa mennä talliin", tämä kertoo. Kolmas tunti peräkkäin Kallelle! Talsin pettymyksen vallitessa kohti Seppeleen tallirakennusta. Avaan narsievan oven, sukellan väkijoukon läpi, kiipeän portaat ylös ja menen väsyneenä hoitajien oleskeluhuoneeseen.
Vetäisin hupun pääni päälle, ja näytin muutenkin varmaan aika kovikselta - harmaat collegehousut ja syvänmusta huppari. " Moi, synkkä päivä tänään?" Ada mutisee, ja tarjoaa yhden pienen suklaapatukan. " Joo. Kallea rääkätään tunneilla, ja mulla ei oo mitään tekemistä, ku Kallen karsinaki on ihan puhdas - tai ei se nyt mitään siivousta tartte.. Tai tarttee se, mut en mä jaksa", marisin ja istahdin Adan viereen sohvalle, otin käsiini uusimman hevoshullun ja selailin sen hitaasti läpi. " Ota se karsu, ja tuu takasin, sitte voidaan miettiä, että mitä siulle keksittäis", Ada neuvoo. Nakkaan hevoshullun tämän käteen, hypähdän seisomaan ja marssin ulos huoneesta. " Hei Sof! Mä oon lukenu jo tän hevoshullun!" kuulen, ennen kuin ovi sulkeutuu, mutta käyn hakemassa kottikärryt ja - tietenkin - talikon.
Kottikärryt lähes pamahtivat tallin lattiaan, Kallen karsinan eteen, kun "laskin" ne siihen. Otin talikon kyydistä pois, ja heitin tylysti ensimmäisenä kaikkein märimmät turpeet kottikärryihin. Sitten isot lantakasat, sen jälkeen sihtaus suhteellisen puhtaitten turpeitten kohdalla.. Ja arvaappas, kuinka kauan meni!
Kiikutin kottikärryt lantalan päätyyn, kippasin, ja kävin hakemassa hiukan lisää, puhdasta turvetta. Kaadoin puhtaat turpeet karsinan lattialle, ja levitin ne patjaksi. Vein vielä kottikärryt ja talikon pois, sillä mitäs niillä enää tehdä. ^^
Huokaisin hiljaa, kun katsoin kännykästäni, mitä kello oli. " Vattu.. se on jo yli neljän, ja puol kuus viimeistään kotiin", puhelin itsekseni, kun ravasin portaat ylös hoitajien huoneeseen. " Moi taas, Ada", tervehdin tätä. " Mo. Mutta hei, mä keksin, mitä sä voisit tehdä!" Ada kertoi, erittäin väsyneesti. " No?" tiedustelin. " Harjaa Kalle kun se tulee tunnilta." " Ada, mä tarkotin jotain muuta kun rutiinien hoitoa!"
Lösähdin Adan viereen jälleen kerran sohvalle, ja kaivoin kännykkäni. " Kivan sininen", Ada sanoi ajatuksissaan. " Joo, kamala", vastasin. Juuri silloin huoneeseen tuli muitakin: Dreamer, Josefiina ja Loviisa. " Mo." " Moi." " Ada, anna siitä karkkipussistas mulle..." " E."
Sen jälkeen olkkarissa vallitsi suuri hiljaisuus, kunnes Dreamer uskalsi avata suunsa: " Tunti loppuu". Se sai kaikkiin väpinää. Itsekin sain päähäni pähkähullun idean - talutusratsastusta! " Kallella on vapaapäivä, mutta mä aion nousta sen selkään ilman satulaa ja suitsia", kuulutin muille hoitajille. " Hä?" Josefiina ihmetteli. " Selitän sille, joka suostuu taluttamaan!" yllytin. " Okei, mä suostun", Josefiina kertoi. " Kiva, tuu nyt Kallen karsulle!" huikkasin, ja lähdimme yhdessä hoidokkini karsinalle.
Kalle nuokutti päätään alhaalla, mutta kun kutsuin sitä, se nosti päänsä ylös ja taivalsi ovelle. " Mettään, talutusratsastukseen", sanoin yksitoikkoisesti. Jossu hymyili takanani, kun tartuin Kallen riimuihin ja kiinnitin siihen narkin. Pyysin Josefiinaa taluttamaan hoidokkini ulos, mutta sitten tämä saisi hiukan odottaa..
Kalle olikin suurempi, kuin olisin voinut odottaa! Sain kunnolla ponnistaa, että pääsisin ruunan selkään - Josefiina narkin toisessa päässä, hevonen narkin toisessa päässä, minä hevosen selässä.. Alkaako hahmottua? " Jossu... Sä saisit nyt taluttaa meitä tuolla maastossa.. Jos tahot", sanoin, ja lisäsin viimeisen juuri sopivasti. " Joo! Liikunta käypi", tyttö vastasi, ja annoin pohkeita eteenpäin - vaikka Josefiina ohjasikin.
Taputtelin Kallea samalla kaulalle, kun nojasin taaksepäin käteeni, joka rapsutteli ruunaa kupeesta. Se oli ehkä oudoin asento, minkä olin koskaan kokenut, mutta siinä oli hyvä kököttää - ja ruuna kulki rauhallisesti Jossun perässä.
" Kiva, et me ollaan saatu asiat ookoiksi", rikoin hiljaisuuden yhden suuren puskan kohdalla. " Joo. Mut ootko sä vielä vähän kateellinen?", Josefiina kysyi. Menimme nyt tuttua polkua takaisin tallille. " Juh. Ois se mun poni, Problem, kans voinu tänne tulla, mutta kyllä sä sen paikan ansaitsit.. Ja Hilla kans", kerroin. Seppele alkoi jo näkyä. " Jooh.. mut nyt asiat on okei?" " Joo, eiku ei tietenkään!" naurahdin ja sain Kallenkin korskahtamaan.
Tallilla laskeuduin varovasti Kallen selästä, otin narkin Josefiinan käsistä (en repinyt ;D) ja talutin ruunan tarhaan - Anne oli sanonut, että Kallen pitäisi olla ulkona mahdollisimman paljon.
Menin katsomaan tuntia iloisena - yksi ystävyyssuhde paremmin! Katsahdin kulkiessani vielä Kallen tarhalle. Ruuna veteli pukkeja iloisena irrotellen.
~Sof & Championin Oikukas~
|
|
|
Post by Sophie on Oct 13, 2008 15:29:55 GMT 2
12.10.2008 "Ei mitään tänään, eiks je?"
Jarrut pohjaan, ja komeassa kaaressa lensin pyöräni tangon yli maahan - lähelle Seppeleen rakennusta, itse asiassa olisin voinut koskea tallin seinään. " Auts, sattuiko Sof?" viereeni tupsahtanut Carkki kysyi. " Joo.. Siis oon okei", sekoilin ja nousin ylös. Ystävällisesti Carkki nosti pyöräni pystyyn ja laittoi sen telineeseen. " Niin ja kiitti", sanoin tälle. " Ei mitään, tuutko sä sit varmasti suunnistukseen? Lellu ja Kalle + Carkki ja Sof", Carkki kelasi päässään. " Juu, totta kai, tyhmäkö sä olet?" kysyin kiusoittelevasti, ja lähdimme olkkariin.
" Sophieee.. ja Carkkiii!" kuului monesta suunnasta - kuuluisiako? " No heeeiii", vastasimme samaan aikaan täysin tietämättämme, mitä toinen nyt sanoo.. ja aloimme nauramaan. " Eheh, hah.. Ei vitsi", Carkki vaikersi. Saimme katseita jokaiselta taholta, joten lopetimme kuin seinään nauramisen. Luisuin nolona Pipsan viereen sohvalle.
Kun tajusin, että huoneessa ei ollut mitään kummaa eikä kiinnostavaa lukuunottamatta Irenen ja Johannan väittelyä jostain oudosta, liukenin paikalta Kallen karsinalle. " Heippa poika!" tervehdin iloisesti tätä - ja sain hörähdyksen! Hörähdyksen vastaukseksi! " Hieno, heino Kalle", kehuin tätä, menin karsinaan ja rapsuttelin ruunaa säästä. Kalle tonki taskujani herkkujen varalta, mutta joutui pettymään. " Ens kerralla yritän muistaa ne herkut", lupasin, halasin ruunaa ja lähdin karsinasta.
Kapusin portaat reippahasti ylös, menin kaapi/lokero/mikä-lie-huoneelle. Avasin kaappini, vaikka numerojärjestelmä oli jo lähes hävinnyt muistista. Siellä seisoi pölyssä, lähes käyttämättömänä (vuoden vaan käyttäny olen =3) harjapakkini, jonka nappasin käsiini ja pamautin kaapin kiinni.
Talsin jo viikonloppuna energian menettäneenä, silti iloisena, Championin Oikukkaan karsinalle. Tasan.. nolla ekrtaa (?!!) olen kutsunut ruunaa oikealla nimellään, nyt olisi aika. " Tunnistatko nimesi?" kysyin Kallelta karsinan ovella. " No totta kai!" ruuna näytti vastaavan, mutta kun kutsuin tätä oikealla nimellään, Kalle laski päänsä alas ja korskahti. " Justiinsa joo", hymähdin, ja katosin suomenhevosen karsinaan.
Kalle käyttäytyi perin oudosti, tai sitten ruuna vain pelleili kustannuksellani. Kun menin oikealle puolelle - joo, silmät kiinni, alahuuli lerppuu. Menin vasemmalle puolelle, niin kaikkea muuta! Pelottelua tyyliin "mä syön sut!" ja varpaille tallomista. Vaan talloimpa kerran ruunan varpaitten (köh, köh) päälle!
" Loppu!" tiuskaisin ruunalle, joka ehti jo usuttaa hampaansa olkapäähäni, mutta säpsähtäen siirsi päänsä kauemmas. Huokaisin hiljaa. Halasin hevosta kaulalle ja mutisin: " Unohda toi.. Mua vaan ärsyttää, kun sä pelleilet". Samalla tajusin erään tärkeän asian. Mitä jos Kalle ei pelleillytkään? " Ei, ei, ei..", kuiskasin. Irottauduin hevosesta, koska kaviot kaipaisivat vielä puhdistusta.
Laskin viimeisenkin kavion maahan. Yllättäen kuului ääni: " Olisin tahtonut harjata sen itse". Pelästyin, sillä luulin tämän olevan joku tuntilainen, olinhan selkä tätä kohti. Ei vaan listassa lukenut Kallea..? Uskalsin kääntyä, ja näin Pipsan. " Pipsa! Vitsin..", ehtisin aloittaa, mutta lopetin sanan siihen nähtyäni Annen käytävällä. Tallinomistaja ei varmaan tahtoisi, että hoitajat haukkuvat toisiaan kuin viimeistä päivää. " Soorryy", Pipsa naurahti ja rapsutteli Kallea. " Tä vaan on niin älyttömän suuri verrattuna Pampulaan".
" Vies se Kalle muuten ulos, ku joku pöljä taas on jättänyt sen sisälle", Anne kertoi, kun olin puunannut hoitohevoseni hyvän näköiseksi. Nyökkäsin, tartuin ruunan riimuun ja talutin sen Pikun ja Aksun kanssa samaan tarhaan. " Elä sotke itteäs", neuvoin, kun suljin tarhan portin. " Joo, en tietenkään", ruuna näytti sanovan, mutta meni heti syvimpään kuralätäkköön. " Kallee!" huusin väsyneenä, vähän kiukuissani. Huokaisin syvään, ja lähdin hakemaan kottikärryjä.
Sain nopeasti karsinan puhtaaksi, mutta koska aikaa oli vielä about tunti, vein nopeasti lannanluontiin tarvittavat kamat pois ja kävin hakemassa seinäharjan ja sienen. Ruokakupit ja seinät puhtaaksi, heti!
Hinkkasin erittäin likaista kohtaa seinästä, en vielä ollut ehtinyt ottaa kuin kaksi seinää, kolmas, tämä, vielä.. Ja kupit.. Huoh! Tuntihan menisi sekunnissa! Päätin jättää seinät sikseen - jollei puhtaammaksi tule, niin turha minua syyttää! Kastoin sienen automaattivesikupissa ja aloitin suolan ja kauranjyvien hinkkaamisen irti siitä kupista, sekä ruokakuppi oli täynnä sokeria ja kauraa, joku omenanjäännöskin siihen oli jäänyt.. entä suolakiven paikka? Likainen!
Siinä meni ikuisuus, arvioisin niin. Ja ikaa suunnilleen 40 minuuttia. Mahtavaa! Joten aikaa ei jäänyt ratsastamiselle, mutta en ollut sitä edes ajatellutkaan - Kalle saisi ömhm.. lomapäivän. Vein tavarat paikoilleen ja katsoin vielä, että karsina oli kunnossa. Ruunatarhassa kököttävä Kalle vain oli saanut lupaavan mutakerroksen päälleen, joka sai minut tuhahtamaan. " Kalle, typeräkö olet", mutisin ääneen kenekään kuulematta.
Hain tavarani ylhäältä ja kailotin hoitajapoppoolle heipat. " Meeksä?" Carkki kysyi hälinän keskeltä. " Jeebs, pakko", totesin ja sain parit heiheit takaisin. " Mä tuun seuraavaks keskivikkona, tiistaisin ja tortaisin en voi tulla", selitin, sillä jotkut huutelivat jotain, mistä sain selville vain "Kalle kaipaa suo jo huomenna, milloin tuut?". Mielessäni kellui kolme sanaa; kuuluin Seppeleen porukkaan.
Lähdin pyörälleni, ja ajatus ilmalennosta sai niskakarvani nousemaan. " Onko tää pyörä koulutettu?" kysyin tyhjyydeltä. Kaikki tuntui hevosilta.
~ Sophie & Kalle ♥~
|
|
|
Post by Sophie on Oct 15, 2008 17:32:54 GMT 2
15. lokakuuta 2008 Syysloma
" Ai onko tää se Seppele?" ystäväni Titta kysyi. Nojasin pyörääni, kun tämä laittoi lukkoaan kiinni. " Juu", vastasin tylsästi. Samassa kuulin hörähdyksen, tutun sellaisen. olin 99 % varma siitä, että se oli Kalle. " Toi oli varmaan Kalle", lisäsin. " Ai se meijän luokkalainen?" Titta kysyi ihmeissään ja nousi kyykkimästä. Virnistin tälle, ja kerroin, että hevosta oltiin tultu hoitamaan, eikä pölkkyä vitosluokkalaista poikaa.
Kallen karsina oli ensimmäinen projektimme, mutta siisti Titta ei viitsinyt tähän osallistua. " Hah, hevosen harjaamiseen kuitenkin", naurahdin. " Miten niin?" tyttö kysyi ihmeissään. " Ää, unohda", huikkasin, ja katsoin hakemaan kotsuja.
Heitin märkää ja likaista turvetta kottikärryihin. Titta äännähti aina, kun lantaa lensi lähellekin tätä, ja sai monta katsetta. Tyttö yritti ryhdistäytyä, mutta en voinut olla hymyilemättä. " Mun pitäis mennä", Titta kertoi katsottuaan kelloaan. " Eikä, nyt jo", manasin, mutta kaivoin taskustani kellon. Tosiaan jo puoli kuusi! " Okei, nähään huomenna koulussa", sekoilin. " Huomenna?! Kuka saakeli peruutti meidän syysloman!" Titta karjaisi. " Rauhotu.. En mä vaan muistanu", selitin hymyssä suin.
Titta lähti tallilta. Se ei itse asiassa haitannut lainkaan, ihmettelin jopa, miksi tytön olin tänne kutsunut. Tämä olisi aivan pian vain minun ja Kallen päivä, jollei alkua otettaisi mukaan. Viskasin viimeisimmänkin lantakasan kottikärryihin, ja lähdin kuskaamaan niitä lantalaan. Läheisessä ruunatarhassa oleva Kalle hirnahti minulle. " No hei, kulti", kuiskasin lantalaan, ja sen taisi kuulla vain linnut.
Vein kottikärryt ja talikon paikoilleen ja lähdin käytävää pitkin portaille, jotka laahustin ylös. Talikoiminen oli vienyt energiaa, ja vain Seppeleen hoitajaporukka saisi minut pirteämmäksi. Kun ovi avautui, kasvoilleni lensi banaaninkuori, ja olin lähellä saada sydänkohtauksen. Nappasin banaaninkuoren kasvoiltani, ja katsoin murhaavasti edessä olevia Pellan hoitajia. " Se oli Alina!" Fiia parkaisi virnuillen. " Fiia! Sä se olit!" Alina väitteli. " No aivan sama", sanoin hymyillen, ja heitin banaaninkuoren leikilläni Alinan niskaan. " Hei!" Alina kirkaisi. " Se oli oikeesti Fiia!"
Sekoilin tyttöjen kanssa hetken, eikä se tainnut haitata ketään. Banaaninkuori lensi jokaisen niskaan ainakin viisi kertaa, mutta sitten minun osaltani huvi päättyi. Tiesin Kallen odottavan minua, joten lainasin mustaa riimunnarua Josefiinalta, joka oli juuri hakenut Riinan sisälle. " Palauta se vielä tänään", Jossu pyysi. Nyökkäsin, ja lähdin ruunien tarhalle.
Vislasin. Suomenhevonen nosti päätänsä ja tuli luokseni, Aksu ja Pikku perässä. " Ai oot sie pomo?" kysyin lempeästi ruunalta, joka antoi ottaa helposti kiinni. Pikku olisi tullut iloisesti mukaan, mutta tiesin, että joko Maikku tai Loviisa hakisisi ponin sisälle - tai ehkä Fiona, joka omisti kysymysmerkin hoitsun kohdalla.
Talutin pienikokoisen suomenhevosen karsinaansa. Jätin sen sinne hetkeksi, sillä vein narkin takaisin Jossulle. " Giiduhh", tämä sopersi suu täynnä sipsiä. Sille oli vain pakko hymyillä.
Kävin viereisessä kaappihuoneessa hakemassa harjapakkini, ryntäsi Kallen karsinalle, ja aloin kiillottamaan sitä. " Jätä se sitten vaan sisälle, se menee kohta tunnille", ohi kulkeva Anne vinkkasi. " Okei, yritän hoitaa tän nopeet", hymähdin, ja tartuin dandyyn.
Kalle oli kauniina, mutta liian kauniina tunnille. Olin selvittänyt sen hännänkin! " Oi, Kalle on söpö", uusi ratsastaja sanoi. " Se on varmaan yhtä ihana ratsastaessa". " Mä varoitan", sanoin nopeasti, mutta ratsastaja ei tainnut kuulla sitä.
Autoin ratsastajaa satuloimaan ja suitsimaan Kallen, mutta hyvin se meni. Kalle käänsi päänsä minua päin käytävällä, hörähti ja jatkoi matkaansa - se oli kiintynyt.. Ja sai vastarakkautta.
~ Sophie & Kalle ~
Sophie: 9 HM
|
|
|
Post by Sophie on Oct 16, 2008 10:03:15 GMT 2
16.10.2008 Syysloma #2 Säädin jalustimia kuntoon maasta käsin, sitten nousin ruunan selkään. Katsoin kaiken olevan ookoo, ajoin suomenhevosta eteen. 60 cm kokoinen pystyeste ja 50 cm kokoinen okseri kököttivät kentällä. Onneksi tunnit alkaisivat myöhemmin, ehkä tänään ei niitä olisikaan. Kokosin ohjat. Pohkeilla sain Kallen ravaamaan. Yritin koota tämän askelta siten, miten Anne oli neuvonut tempotunnilla, mutta olimme loppujen lopuksi molemmat niin väsyneitä, että siitä ei tulisi mitään. Laitoin Kallen vielä laukkaamaan, ja ylitimme hienosti nuo esteet. En voinut olla muuta kuin vain ylpeä hoidokistani, joka hyppi tuollaisia esteitä näin nopeasti minun kanssani, vaikka tutustuimme jotain kaksi viikkoa sitten. Laskeuduin paljon myöhemmin hoidokkini selästä, laitoin jalustimet ylös, ja talutin sen talliin hoidettavaksi. ~ Sof & Kalle ~ Ps. Tällaisia ne muutkin on tehnyt, varmaan tästäkin tulee yksi HM, mutta ei kiinnosta, tuleeko vaiko eikö tule XD Mutta mä laitan, että tulee. Ja sen verran selitän, että tä on tällanen sen takia, että tahdon pitää nyt syysloman
|
|
|
Post by Sophie on Oct 16, 2008 14:27:47 GMT 2
Sophie&Kalle: 10 hm Sori Anne, mut mä toivon, ettei tätä tartte poistaa, koska enhän mä tätä kuvaa mihinkään käytä Ja noitten ohjien pitäis viel jatkuu, mut paintissa ei pystyny tekee pidempiä >8<
|
|
|
Post by Sophie on Oct 17, 2008 9:49:16 GMT 2
17.10.2008
Tallin ovet olivat kiinni, ikkunoissa ei näkynyt valoa. Olisinko yksin suuressa rakennuksessa hevosten kanssa? Mitä, jos joku pääsisikin vapaaksi? Minä olisin velvollinen hakemaan sen, mutta..
Avasin tallin oven. Käytävillä ei ollut valoa, hevoset nuokkuivat karsinoissaan, vaikka niillä olikin ruokaa. Kukaan hevosista ei syönyt, jotkut varmaan nukkuivatkin, vaikka kello oli jo kymmenen. " Kallee", sain sanottua. Ruuna päästi hörähdyksen, pimeässä suunnistin karsinalle.
Avasin karsinan oven salvan ja livahdin Kallen kanssa samaan karsinaan. Juuri silloin kuulin askelia. Menin nopeasti istumaan selkä karsinan ovea vasten. Kukaan ei näkisi minua, jos kukaan ei avaisisi karsinaa.
Kalle laski päänsä alas ja nuuhkutteli polviani. Silitin varovaisesti suomenhevosen päätä kuunnellen samalla ääniä. Kalle tuli enemmän minua päin ja hönkäisi hiuksiini. " Ihana poika", sain sanottua kyyneleet silmissä. En itkenyt pelon takia, vaan rakkauden, kuinka tyhmältä se sitten kuulostikaan.
Kuulin ääniä aivan läheltä. Kalle vaistosi pelkoni, mutta pysyi rauhallisena, eikä "paljastanut" minua hirnumalla. Silloin se, joka tallissa nyt olisikaan, tulisi varmasti Kallen karsinaan ja.. " Heippa, Kalle!" kuulin Sastun äänen. Tyttö silitteli Kallea, joka hamuili nyt Sastun hevosnamuja. Nousin kiireesti ylös, jolloin Sastu säikähti niin, että kiljaisi ja hoiperteli pari askelta taaksepäin.
" Mitä sä täällä teet pimeessä?" kysyin tytöltä. Pian pimeässä Sastu alkoi hahmottaa, että minähän se siinä olin, Sof. " Mä en tykkää hirveesti valosasta. Ja mä luulin, että mä olisin yksin täällä", Sastu kertoi. " Eikä, mä luulin suo joksiki.. joka ryöstää tallin", hekotin, ja sain Sastunkin nauramaan. " Mut mitä sä siel Kallen karsinassa teet?" Sastu kysyi jälleen. Selitin kaiken, mutta sen jälkeen oli pakko viedä Kalle ulos, jonka pitäisi olla juuri nytkin irrottelemassa siellä.
Kalle seisoskeli koleassa aamupäivän ilmastossa tarhassa ihmetellen, mikä ihme minulla oli. Ekaksi lyöttäytyy väkisin karsinaan ja jää istuskelemaan sinne, sitten heittää jäätymään ulos. Onneksi olin tajunnut laittaa Kallelle loimen päälle, ei siitä muuten tulisi mitään.
Kävin hakemassa kottikärryt ja talikon. Sen jälkeen tietysti rupesin karsinaa putsaamaan, Kallen omaa, missä juuri vähän aikaa sitten olin istuskellut. Karsina oli aika puhdas, siellä oli vain yhdessä kulmassa lantaa, joten homma oli nopeasti hoidettu.
Vein lantalan nopeasti lantalaan, mutta tiesin, että oli aika lähteä. Kalle saisi pian kuitenkin ratsastajilta harjausta ;D
Kävin nopeasti sanomassa Kallelle heipat, sitten lähdin kävelemään kotia kohti.
~ Sof Ja Kalle ~
Sophie: 11 HM
|
|
|
Post by Sophie on Oct 19, 2008 17:45:43 GMT 2
Irtohypytin Kallea :3 siitä tuli aika outo, ja väsäsin tosi kauan, vaikkei silt vaikutakkaan XD Kuvassa Kalle kieltäytyy esteeltä.. ja sillä kai pitäis olla suitset ja suojat! *reps.* m/ apuaa, sillä ei oo jenkkiharjaa *_* no kaikkea sitä sattuu ;< Sof: 12 HM
|
|