Jutta
Perustallilainen
Posts: 116
Hoitoheppa: Abrianna
|
Post by Jutta on Sept 28, 2017 14:01:31 GMT 2
Jutta Wuopio - Elmer heB
Oon unohtanut laittaa, mutta Jutan ikää kanssa voisi päivitellä! 18v. täynnä!
|
|
Jutta
Perustallilainen
Posts: 116
Hoitoheppa: Abrianna
|
Post by Jutta on Sept 24, 2017 15:32:58 GMT 2
24.09.2017 Mä en ollut uskoa korviani. Äiti ja isä tuijottivat mua kuolemanvakavina keittiön pöydän toiselta puolelta. Kaappikellon raksutus ja astianpesukoneen pörinä kuuluivat hiljaa taustalla. Sadepisarat hakkasivat ankarasti keittiön ikkunaa, josta tulvi valoa myrskyiseen syysiltaan. Mä narskuttelin hampaitani hermostuneesti ja välttelin katsekontaktia. Se alkoi silloin kun äiti irtisanottiin. Ensin se oli pelkkää alakuloisuutta. Miten me nyt pärjätään, millä me nyt maksetaan Jutan harrastukset ja Joelin opiskelut, äiti oli itkenyt monta viikkoa putkeen potkujen jälkeen. Isä ja äiti istuivat sylikkäin vilttiin kääriytyneinä olkkarin sohvalla joka ilta. Taustalla pyörivät Frendien uusinnat ja pöydällä höyrysi kuppi äidin lempiteetä, Tiikerin Päiväunta. Kaikki järjestyy, isä kuiskaili hiljaa ja silitti väsyneen äidin hiuksia. Musta oli tuntunut hirveältä nähdä äiti niin pohjalla. Sitten se muuttui tiuskinnaksi. Isä teki ylitöitä, ettei meiltä loppuneet rahat, ja äiti ei nukkunut, vaan katsoi huonoja sarjoja läpi yön ja sammui aamupäivällä muutamaksi tunniksi, kunnes heräsi jälleen ja jatkoi siitä mihin oli jäänyt. Töistä uupuneen isän ja väsyneen äidin kemiat eivät kohdanneet. Miksi teet vaan koko ajan töitä, mikset sä sitten hae töitä, et ikinä auta kotitöissä, sulla ei olisi ruokaa pöydässä ellen mä olisi täällä, mee v*ttu matkoihis jos ei miellytä. Riitely ja tiuskinta jatkui myöhään yöhön monta viikkoa. Ensin äiti korotti ääntään, sitten isä, ja lopulta alakerran huutomyrsky hiljeni ulko-oven pamahdukseen kun isä lähti baariin ja äiti sulkeutui takaisin työhuoneeseen sarjojen pariin. "Me sun vanhempina ollaan todettu, että oot tarpeeksi kypsä siihen että meidän tiet eroaa", äidin värisevä ääni havahdutti mut mun ajatuksista, "mutta Jutta rakas, et joudu käymään tätä läpi yksin, vaan me ollaan aina sun tukena ja rakastetaan sua ja Joelia loputtoman paljon." "Ja isä jää Liekkijärvelle, niin sun ei tarvitse vaihtaa kouluakaan", se lisäsi hiljaa ja vilkaisi nopeasti isää, jonka lasittunut katse oli siirtynyt keittiön pöydän kuluneeseen pintaan. Mun oli niin vaikea käsittää, mitä tapahtui. Mihin se onnellisuus oli kadonnut, mitä meidän talosta joskus suorastaan tulvi? Yhtäkkiä kaikki tuntui niin vieraalta. Keittiössä ei tuntunut enää kodilta. Valkoiset verhot näyttivät harmailta. Tiskiallas haisi. Koirankuppi oli likainen. Seinälle ripustetun perhepotretin kasvot tuntemattomia. Mikään ei tuntunut enää kodilta. Kylmä tuuli sekoitti mun hiuksia. En ollut aikoihin lähtenyt kotoa hiukset auki, mutta nyt oli kiire. Poljin kovaa vauhtia sateessa. Pisarat hakkasivat keltaisen sadetakin huppua. Oli pakko päästä tallille, vaikkei rakas jättihevonen siellä odottaisikaan. Pyörän lamppu vilkkui ja tuuli suhisi korvissa. Tallilla olisin aina kotona, ja tallilla olisi aina tekemistä. "Ai, moi Jutta", Kasper hätkähti kun viuhahdin sisään tallin ovesta. "Mitä sä täällä näin myöhään?? Eikö pitäis kohta olla jo hammaspesulla." "Ajattelin, että voisin hyvää hyvyyttäni auttaa tänään iltatallissa", hengästyneenä mä väläytin leveän hymyn ja yritin siirrellä ruskeita hiussuortuvia sivuun naamaltani, "pliis." "Aa, noh, öö", punapää seisoi keskellä käytävää vähän hämmentyneenä ja rapsutti ohimoaan. Pliis, pliis, mä anelin mielessäni. Mun pitää saada äkkiä ajatukset muualle. "No ei kai pari apukättä pahaakaan tee. Mut sä hoidat karsinat… Ja voit vaikka hakea noi vikat hepat ulkoota, kun sulla sadetakkikin näyttää olevan päällä. Mä en tonne perkeleen myrskyyn oo menossa.."
|
|
Jutta
Perustallilainen
Posts: 116
Hoitoheppa: Abrianna
|
Post by Jutta on Sept 19, 2017 12:12:21 GMT 2
Ihanaa 100% Pöpöilyä Harryn kanssa ♥
Ja myös Fiian uusin on kyllä superaitoa kuvausta!
|
|
Jutta
Perustallilainen
Posts: 116
Hoitoheppa: Abrianna
|
Post by Jutta on Sept 10, 2017 19:53:39 GMT 2
Alkuverkkailua
Laila painaa korvat luimuun, kun kiristän satulavyötä. Robert vilkuilee mua ujosti Lyylin satulasta. Se ei näytä olevan oikein kotonaan tammamaisen tilastohevosen kyydissä, mutta mä tiedän että kyllä se pärjää. Mä tykkään ajatella, että aina se pärjää. Se näyttää oikein hyvältä Lyydian selässä. Vähän sopusuhtaisemmalta kuin Harryn kyydissä, mä tuumin kun säätelen vielä Lailan jalustimia. Muut tuntilaiset tepastelevat jo uralla pitkin ohjin. Maneesissa kuuluu vain kavioiden vaimea töminä maneesin pohjaa vasten ja satunnaiset toteamuslauseet ratsukolta ratsukolle. Lailaa ei paljoa tarvitse patistaa, kun se jo nytkähtää hätäiseltä tuntuvaan käyntiin. Päätän pitää ohjat puolituntumalla jo alkukäynneissä.
Lailan käyntiaskeleet ovat matkaavoittavia, mutta se kulkee turhan jäykkänä, vaikka uskallan antaa sille enemmän ohjaa Fiian kehotuksesta. Välillä tamma stoppaa kuin seinään ja tuijoteltuaan mielikuvitusukkeleita se pyrähtää laukkaspurttiin niin, että multa melkein katoaa hevonen alta. Pyrin saamaan Lailalle tekemistä puolihuolimattomilla käyntiväistöillä ja turhan isoiksi venyvillä volteilla. Pikkuhiljaa se alkaa rentoutua niskasta, mutta pienikin virheliike saa sen taas jännäämään.
Raviverryttelyssä Laila uskaltaa olla jo rennommin, vaikka se yhä kyttäilee nurkkia. Ravi on vähän kiireellistä, joten teen paljon ympyröitä ja pyrin keventämään rauhallisemmin. Huomaan jääväni vähän roikkumaan sisäohjaan, joten suoristan tamman ja omat hartiani. Alun jännäily alkaa kadota, kun löytyy yhteinen reipas tahti. Fiia muistuttaa pitämään käsivarret ja koko kropan rentoina, ettei oma jännittyneisyys vaikuta hevoseen.
Huomaan, että puolipidätteet ja ulko-ohjan tuki ovat tällä tunnilla kaiken alku ja loppu. Ennen laukkaverryttelyä teen vielä ravi-käynti-ravi-siirtymisiä ja avoja uran sisäpuolella. Siirtymisissä Laila jää vähän hitaaksi, joten muistutan sitä vähän raipalla ja yritän muistaa keskivartalon hallinnan, etten itse heilu. Avot sujuvat hyvin, vaikka isossa harjoitusravissa istuminen tuntuu vähän kömpelöltä.
Laila tuntuu verryttelyn jälkeen hyvältä, eivätkä edes nurkat pelota niin paljon. Kannustan sen reippaaseen laukkaan.
|
|
Jutta
Perustallilainen
Posts: 116
Hoitoheppa: Abrianna
|
Post by Jutta on Sept 4, 2017 21:02:09 GMT 2
Jutta jatkaa!! Kunhan kone tulee takaisin ulkomaanreissulta niin palailen kirjoittelun ja piirtelyn pariin.
|
|
Jutta
Perustallilainen
Posts: 116
Hoitoheppa: Abrianna
|
Post by Jutta on Aug 6, 2017 19:19:02 GMT 2
Koko team Harry vähän hiljaiselolla kun munkin pakko taukoilla, kone lähtee huomenna retkelle huoltoon enkä tiedä milloin tulee takaisin!
|
|
Jutta
Perustallilainen
Posts: 116
Hoitoheppa: Abrianna
|
Post by Jutta on Jun 25, 2017 21:21:06 GMT 2
25.06.2017
Harry nuokkui tyytyväisenä kesäkuisessa iltapäivässä mun olkapäätä vasten. Aurinko hyväili sen kaulaa, jonka syksyllä takaisin kehittyneet lihakset olivat jälleen valuneet näkymättömiin. Karva kiilsi päivänpaisteessa, vaikka se ei ollut vielä palautunut aivan parhaaseen kuntoonsa talvikarvan jäljiltä (jos Harryn Suomi-oloihin säälittävää minipörröä voi sellaiseksi kutsua) ja alkukesän ötökkäkutina oli saanut sen rapsuttelemaan karvansa kehnoon kuntoon. Pitäisi muistaa ehdottaa biotiinikuuria, että saadaan siitä taas hieno, tuumin ja rapsutin hölmönä alahuultaan lörpöttävää tammaa leuasta. Vähän mua oli harmittanut uusi mammaloma, mutta samalla tiineysaika oli hevosenhoitajan kannalta niin mielenkiintoista, etten edes viitsinyt valittaa Robertille. Sai tunnustella pikkuvarsan liikkeitä, käyttää hyödyksi hevoskirjoista imemääni tietoa ja elää vaihtelevaa elämää hormoonihyrrätamman kanssa. Ja piti tietenkin olla terapeuttina itse Robertille, vaikka stressitaso oli selvästi ensimmäistä hevoslasta matalampi. Oltiinhan me jo melkein ammattikasvattajia, mä myhäilin ja suljin silmät.
|
|
|
|
|
Jutta
Perustallilainen
Posts: 116
Hoitoheppa: Abrianna
|
Post by Jutta on Mar 25, 2017 18:10:28 GMT 2
|
|
Jutta
Perustallilainen
Posts: 116
Hoitoheppa: Abrianna
|
Post by Jutta on Mar 20, 2017 19:52:13 GMT 2
20.03.2017
”Mihin oot menossa?” Henkka sopersi kännissä.
Mä katsoin olkani yli tunkkaisen poikamiesboksin sohvalla röhnöttävää parikymppistä. Se kallisteli päätään. Pistelevä sänki puski sen leuasta ja silmät seisoivat päässä liiasta valvomisesta. Päivänvalo tunkeutui ujosti sälekaihtimien välistä.
”Tallille.”
”Ainiin, oot tollanen söpö heppatyttö”, se höhötti rapsutellessaan kylkiään kun mä keräsin tavaroitani.
Henkan ahdas yksiö Liedontien funkkiskerrostalon pohjakerroksessa oli ollut mulle pakopaikka arki-Jutasta jo kuukauden. Mä olin kaikkialla vastuuntuntoinen ja ahkera naapurintyttö. Paitsi täällä.
”Tuu nyt tänne rakas, käydään röökillä ja sit katotaan lisää Futuramaa”, se hymyili tyhmästi ja alkoi kaivaa tupakkaa sohvatyynyjen välistä.
”Mulla on kiire.”
Mä valehtelin vähän. Mutta se oli kännissä eikä tiennyt sitä.
”Millon tuut takasin?”
”En tiiä.”
Valehtelin lisää. Kyllä mä tiesin. Heilautin kättäni, se käänsi kylkeään, työnnyin hämärään, imelänhajuiseen rappukäytävään.
Mun ja Henkan suhde oli alkanut naapurin kosteista kotibileistä. Sen outo karisma ja punaviinin innoittamat spontaanit ideat saivat mut nauramaan. Tai ehkä olin vaan epätoivoinen Jutta 17v Liekkijärveltä joka ei tuntunut löytävän itselleen kultamussukkaa ja kun vastaan tuli joku aikuista miestä muisuttava otus, tuli tarve tarttua tilaisuuteen, vaikkei se välttämättä ollut kaikista ihanteellisin.
Harry mateli riimunnarussa niin että mun piti suorastaan työntää sitä eteenpäin. Joku tarhan tammoista oli telonut sadeloimen kaulakappaletta ja mä mietin, ehtisinkö paikata sen tänään vai odottiko Robert mua illan kakkavahdiksi.
”Haisetko sä tupakalle?”
Tallikäytävän hiljaisuus raukesi. Mä käännyin kannoillani. Lettipäinen Alviina katsoi mua toinen kulma koholla, kädet tukevasti lanteilla.
”Kaverit ne vaan polttaa.”
”Mut sähän oot alaikäinen?”
”Mä oon varmaan viimenen ihminen maailmassa joka koskis tupakkaan”, mun nauru ei ikinä ollut kuulostanut niin teennäiseltä. Alviina silmäili mua epäuskoisena päästä varpaisiin. Miten mä osasinkaan ajoittaa sisääntuloni näin.
”Vai niin”, se mutisi hiljaa, pyrähti tiehensä ja jätti mut siihen pällistelemään sen perään.
Mä tiesin salaa, että tulisin kuulemaan tästä.
|
|
Jutta
Perustallilainen
Posts: 116
Hoitoheppa: Abrianna
|
Post by Jutta on Feb 15, 2017 22:16:42 GMT 2
14.02.2017
Harry puuskahti raskaasti. Hiljainen henkäys karkasi Robertin rohtuneilta huulilta hänen päästäessään kankiohjan valumaan pitkäksi tamman kaulalle. Annen mietteliäs katse seurasi väsynyttä ratsukkoa. Kello oli kymmentä vaille neljä. ”Tästä on hyvä jatkaa treeniä. Etsi laukkaan aktiivisesti tasaista tempoa ja muistat pitää keskivartalon ja pohkeet hyvin tukena, niin että Harry ei karkaa mihinkään alta. Tuli sieltä tänäänkin hyviä pätkiä. Ja kyllä ne vaihdotkin kohta luonnistuu, ei pidä lannistua.” ”Yea..” Robert totesi puoliääneen ja potkaisi turhautuneena jalustimet jaloistaan. Mä kipitin hiljaa alas katsomosta villaloimi sylissäni ja vilautin ujon hymyn takinkaluksesta voitonmerkiksi Robertille – it's over now.
”Älä oo niin raadollinen itelles”, totesin tuikkivin silmin. ”Teillä on mennyt tosi kivasti viimeaikoina, ei kannata tarrautua tähän päivään.” ”Right.”
Mä jo osasin aavistaa, mitä sen päässä liikkui. Tein liikaa. Tein liian vähän. En ollut tarpeeksi määrätietoinen. Turhauduin. Luovutin. Onko Harrylla kaikki hyvin? Miksi se karkasi alta? Mutta se ei ollut mitään uutta, koska vastoinkäymiset eivät olleet välttämättä sen vahvuus. ”What a day”, se henkäisi puoliääneen kun me työnnyttiin peräkanaa hämärtyvään iltapäivään tuntilaisten tieltä. Onneksi Robertilla oli mut, myhäilin hiljaa ja taputin tyytymättömänä kuolaimiaan pureskelevaa tammaa kaulalle. Joku, joka oli jo tottunut sen tunnekuohuihin. Ja joka oli hoitelemassa sen hölmöä hevosta, kun se oli kiireinen omien ristiriitojensa kanssa. Mua hymyilytti. <3
|
|
Jutta
Perustallilainen
Posts: 116
Hoitoheppa: Abrianna
|
Post by Jutta on Jan 31, 2017 20:30:21 GMT 2
Laukkapyrähdyksellä. Kiitos kesämaastosta! <3
|
|
Jutta
Perustallilainen
Posts: 116
Hoitoheppa: Abrianna
|
Post by Jutta on Jan 29, 2017 21:15:37 GMT 2
Harryn kanssa jatkan mutta nyt siis vähän taukoilua kouluhommien takia! Merkintää kuitenkin tulossa kunhan ehdin pyllähtää koneen ääreen hetkeksi.
|
|