20.03.2017 Koulutunti: laukkatehtäviä

[Fiia]

Tervetuloa Fiian pitämälle kouluratsastustunnille 20. maaliskuuta kello 16!

Tunnilla panostetaan laukkaan ja laukassa tehtäviin harjoituksiin. Ratsastajan tason tulee olla (vähintään) helppo B. Tunnille mahtuu kuusi ratsastajaa, ja kahdelle paikalle etusija on ei-sebeläisillä 17.3. asti.

Osallistujat
Lynn - Windi
Robert - Lyydia
Jutta - Laila
Cella - Torkku
Anni - Eela
Clara - Rotta

”No niin, nyt kun ollaan kävelty riittävästi, otetaan ohjat tuntumalle ja siirrytään raviin”, aloitin maaliskuisen laukkatunnin. Paikalla oli pitkälti tuttuja, kokeneita ratsastajia, jotka onneksi olivat käyttäneet tilaisuuden hyväkseen ja ottaneet alleen vähän vieraampia hevosia. Olin varma, että saisimme tänään paljon aikaan.

”Tehdään kevyt ja reipas raviverryttely: hevoset avuille ja pohkeen eteen kullekin ratsukolle tarpeellisilla tehtävillä. Miltä se hevonen tuntuu, onko hidas vai kiireinen? Kääntyykö se hyvin kumpaankin suuntaan, pysyykö lavat reitillä? Ottakaa vapaa suunta, ei saa törmäillä, ja tehkää siirtymisiä, kaarevia uria ja vaikka väistöjä sen mukaan mitä juuri sun ratsu tarvitsee. Hevosten tulee reagoida nopeasti kaikkiin apuihin ja liikkui omalla moottorilla eteen; laukkatehtävät eivät tule onnistumaan hitaalla hevosella. Kaiken kaikkiaan ne pitäisi saada kuulolle.”

”Haluaisin myös että tällä tunnilla keskitytte omaan istuntaanne, pyritään nyt ratsastamaan ihan kunnolla koulua. Miettikää aina välillä mitä niille käsille kuuluu, mikä on ryhdin tilanne, onko katse menosuuntaan vai alaspäin, istutko suorassa molemmilla istuinluilla? Tunnin tavoitteena on, että sekä ratsastaja että hevonen työskentelee vähän oman mukavuusalueensa ulkopuolella, mutta mahdollisimman huolellisesti ja kaiken oman osaamisen ulos puristaen.”

”Nyt tässä verryttelyssä keskittyisin Windin kanssa hyvän yhteisen sävelen löytymiseen, Lynn, niin että saat sen työskentelemään sun kanssa ja sulle. Saa pyytää aika napakasti, mutta ihan vain käskyttämään ei kannata alkaa. Älä jää puristamaan, vaan pyydä ja hellitä.

Robert saat ihan tosissaan taivutella sitä Lyyliä, mutta jos se nyt leikkii rautakankea niin anna leikkiä ja pyydä taivutusta vähän kerrallaan lisää. Joka askeleella pientä jumppaa, niin eiköhän se sieltä verry ajallaan. Se saattaa vähän temppuilla kun aletaan vaatia enemmän, varaudu siihen ja jatka tyynesti hommia jos jotain koikkaloikkia alkaa tulla.

Laila näyttää olevan aika täpinöissään! Yritä Jutta saada se keskittymään heti alusta saakka, niin sille ei jää aikaa kyttäillä nurkkia mörköjen varalta. Reippaasti eteenpäin vain, jos se jää tuijottelemaan, eikä kannata vahingossakaan jännittää itse yhtään. Muutenhan se on superkiva ja herkkä tyyppi!

Cella saat Torkun kanssa ottaa napakan asenteen saman tien, se osaa kyllä luistaa töistä jos unohtuu vaatia. Saat laittaa sen heti liikkeelle ja mennä nyt alkuun mieluummin vähän kovaa kuin liian hitaasti. Kuitenkin takajalat ja selkä pitää saada heti töihin, ei siis kaahoteta menemään pitkänä vaan laitetaan Torkku hommiin.

Eelan kanssa Annin pitää muistaa keskittyä istuntaan ja apujenkäyttöön, se toimii kivasti pienillä avuilla mutta hermostuu ristiriitaisuuksista. Paljon taivutteluja nyt alkuun, niin saat sen kuulolle. Muista ettet jää vetämään ohjasta vaikka se tuntuisikin kuumalta, Eela hermostuu siitä vain entisestään. Puolipidätteet peliin!

Rotan kanssa Claralle oikeastaan samat ohjeet kuin Annille; pienet kevyet avut ja etenkin pehmeä käsi, niin se toimii kyllä. Jos tulee vaikeita tehtäviä ja hevonen hermostuu, niin nollaa tilanne ihan rauhassa ja sitten uusi yritys. Rotta saattaa välillä paineistua kun pyydetään vaikeita asioita, mutta siihen ei kannata mennä mukaan. Muista pitkät jalat ja hyvä ryhti.

Hyvä, sit hommiin!”

Tunnin tehtävät
1. Omaan tahtiin neljä hyvää laukannostoa ja neljä hyvää laukkaympyrää molempiin suuntiin
2. Kolmikaarista kiemurauraa pari kertaa molempiin suuntiin ravissa ja laukassa, laukanvaihdot joko käynnin kautta tai askeleessa
3. Tehtävä: pitkän sivun alkuun kulmaan voltti, pitkälle sivulle avotaivutusta puoleen väliin pitkää sivua. Siitä puolikas voltinkaari maneesin keskipistettä kohti, jossa toinen voltin kaari vastakkaiseen suuntaan – muodostuu S-kaari radan poikki ja suunta vaihtuu. Voltilta jatketaan sulkutaivutukseen pitkän sivun loppuun asti, suoristus ja suoralla hevosella lyhyt sivu, kulmassa taas voltti ja avotaivutukseen. Kerran käynnissä molemmat suunnat ja sitten ravissa
4. Lisätään laukkaa edelliseen tehtävään. Vaihtoehdot:
a) Voltti, avotaivutus ja ensimmäinen voltinkaari laukassa, siirtyminen raviin, sulkutehtävä ravissa
b) Koko tehtävä laukassa ja laukanvaihto käynnin kautta radan keskipisteessä
c) Koko tehtävä laukassa ja laukanvaihto askeleessa
5. Ravissa keskihalkaisijalle, jossa sopivassa kohdassa pysähdys. Pysähdyksestä vuoroin vasemman tai oikean laukan nosto ja päädyssä kierros laukan mukaan. Raviin siirtyminen pitkällä sivulla
6. Loppuravit, hevoset rennoiksi kaarevilla urilla. Isoa ravia pikkuhiljaa pitkälle ohjalle
7. Loppukäynnit maastossa

Maksu
Normaali tarina/kuva TAI kirjoita lyhyehkö hetkikuvaus valitsemastasi tunnin kohdasta tai yhdestä tehtävästä. Kuvaile esimerkiksi parin minuutin ajanjaksoa tai yksittäistä suoritusta mahdollisimman tarkasti hetkeä maalaillen!

[Jusu]

(Tässä nyt ne kuuluisat hikiset kankut, joita piirsin. Windin siis. Väritys vaan oli mulle liikaa, sori siitä. Ja hätähousuilusta mutta unohtaisin kuitenkin, paras maksaa nyt kun muistui mieleen!)

Windi-parka joutui pakertelemaan tunnin aikana laukka-askeleen jos toisenkin. Tunnin mittaan se vetristyi, mutta
myös vähän innostui laukkaamisesta. Missä esteet, ihan mälsää koulutunneilla hissutteleminen, t. Windi-EsteHevo

[Robert]

Fiialla oli tietynlaista auktoriteettia. Jutta oli ylipuhunut mut osallistumaan tunnille ("Mäkin meet! Ja mä en käy ikinä tunneilla!") ja mua oli koko viikon kuumotellut, osaisinko ottaa Fiian tosissani opettajana. Se oli kuitenkin mun ystävä. Maastoilukaveri, jolle oli helppo kertoa inter-haaveista ja jonka kanssa saattoi unelmoida Vakavasti Otettavasta Kouluratsastuksesta.

"Älä aliarvioi teitä, se meni vähän liian helposti nyt", Fiia kailotti ihan liian lujaa kun sain paukutettua Lyylin kohtuullisen kelvolliseen sulkuväistöön ravissa. "Tee sama kuin Anni nyt, koko tehtävä laukassa. Vaihdon voi tehdä vaikka käynnin kautta jos siltä tuntuu!"

Minä jupisin itsekseni ja pohkeita särki. Ulkoisesti kiehtovaksi ja jollain kummalla tavalla hurmaavaksi kokemani Lyydia oli osoittautunut melkoiseksi ratsuksi: siinä oli kokoa ja voimaa, mutta kun se käytti sen kaiken voiman johonkin ihan muuhun kuin työskentelyyn. Heti kun alkuverryttelyt ja alun helpot laukannoston laukkaympyröineen olivat vaihtuneet ihan oikeiksi tehtäviksi, Lyyli oli--kuten Fiia oli tiennyt jo alussa varoittaa--"alkanut vähän temppuilla". Tosin ne temppuilut olivat ihmeellisiä koikkaloikkia ja satunnaisia spurtteja askellajista riippumatta, ja tamma yksinkertaisesti yritti horjuttaa mua niillä sen verran, ettei tarvisi tehdä duunia.

Fiia oli kuitenkin haukkana heti kun joku yritti luistaa. Osansa napakoista muistutuksista sai paitsi minä niin myös ainakin kuulemma löysäasenteinen Cella ja ilmeisesti jalkansa unohteleva Anni. Ja ihan oikeassahan opettajamme oli: laukkatehtävissä piti olla tavallista skarpimpi.

Lyyli tuntui raskaalta. Se oli keventynyt tunnin aikana valtavasti, mutta mä en voinut olla vertaamatta sitä omamoottoriseen ja miellyttämisenhaluiseen Harryyn, joka ennemmin katosi kädeltä kuin antoi ratsastajan kannatella itseään. Lyydiaa taas ei haitannut tippaakaan notkua ohjan varassa ja jyrätä betonikylkineen just sitä tietä mitä se tahtoi. Laukka tuntui vähän siltä kuin oltaisiin keskellä Saharan juoksuhiekkaa, ja mä melken tunsin kuinka hikikarpaloita muodostui kypärän otsapehmusteen alle.

"Vasemmalle taipuminen on sille vaikee, mutta vaadi silti", Fiia oli skarppina heti ensimmäisellä voltilla. Musta tuntui, että tamma kaatui sisälle ja ulos yhtä aikaa ja että voltilla ei vain yksinkertaisesti ollut tarpeeksi tilaa meille ja että laukka kuolee siihen paikkaan ja että mun kantapää tippuu irti jos nakutan sillä enää hetkeäkään tamman kylkeä. Fiian haukankatse seurasi meidän yllättävän näppärän avotaivutuksen, joka olisi saanut munkin leuan loksahtamaan jonnekin maneesin pohjahiekan joukkoon jos olisi ollut aikaa, ja opettaja risti käsivartensa kun me kaarettiin voltille. Käyntiin siirtyminen oli hallittu, mutta vähän hätäinen, ja nosto uuteen laukkaan ja uuteen suuntaan oli huomattavasti napakampi.

"Parempi", Fiiakin kehui. "Annoit sen vähän tipahtaa siihen käyntiin, muista ratsastaa loppuun asti siinäkin: käyntiin siirtyminen ei tarkoita työskentelyn loppumista."

Mä suoristin Lyylin uralle ja annoin huomaamatta pidättelemäni hengityksen puuskahtaa ulos. Lyylikin pärskähti, ja mä taputin tammaa sen verran kaulalle, että se sai hetken myötäyksensä. Tehtävä kun ei ollut vielä ohi.

[Cella]

Torkku on mun ratsulleni osuva nimi niin monessa mielessä. Mä havaitsen sen tässä hetkessä, juuri ennen kuin mä pyydän sitä nostamaan laukkaa ensimmäistä kertaa kolmikaarisen kiemurauran suorittamista varten. Se on nimensä veroinen erityisesti oman työmoraalinsa vuoksi: mä tunnen istuinluideni alla, kuinka sen selkä tekee töitä tismalleen sen muutaman sekunnin vaatimisen ajan, eikä hetkeäkään kiitokseksi myötäämisen jälkeen. Ruunan vaalea, harmahtava harja aaltoilee sen askeltaessa näennäisesti niin reipasta ravia, mutta mä olen ratsastanut tarpeeksi kauan Windiä tunnistaakseni työstään luistavan hevosen sellaisen kohdatessani.

Mutta unenmukainen nimi sopii myös ihan mukavasta syystä, ja sen saan huomata heti, kun Torkun laukka nousee maneesin kulmassa. Ruunalla on mukavan pehmeä ja pyörivä laukka, joka yllättää mut muutaman askelen ajaksi, ja saa mut melkein missaamaan puolipidätteet ja pohjeavut kiemurauralle kääntäessä. Yleensä omaa moottoria omaamattomien hevosten laukka on työlästä ja tömähtelevää, kuin jokainen askel olisi tilaisuus pudottautua takaisin käyntiin. Torkun laukka kuitenkin rullaa, ja vaikka ei todellakaan lähde vielä oikeaoppisesti takaa, siinä on hyvä istua mukana. Kuin keinuvassa laivassa, jonka liikkeeseen olisi mukava jopa torkahtaa.

Mä siirrän vasenta pohjettani aavistuksen taaksepäin aktivoimaan ratsuni takaosaa käännöksessä. Rentoutan hartiat, mutta pidän tuntuman sormissani napakkana ja tasaisena: en tahdo hyvän laukan kuolevan kaarilla tai laukanvaihtoja valmistellessa. Torkku pärskähtää kovaäänisesti, ja nostaa niskaansa ihan mukavannäköisesti. Mä hymyilen pienesti ja myötään pohkeesta. Ohjaa vasten tuntuu saman tien pieni paine Torkun löystyessä, joten mä laitan pohkeen takaisin kiinni.

Kuulen Fiian ohjeistavan mun katsetta pidemmälle ruunan vaaleista korvista. Mä teen työtä käskettyä. Maneesin vastakkainen seinä lähestyy tasaisesti, ja mä valmistan oikealla kädelläni ohjan asetusta kaartamista varten. Jännitän aavistuksen vatsalihaksillani herätelläkseni hevosta käynnin kautta laukanvaihtoa varten, mutta vielä aamujähmeä Torkku ei reagoi niin pieneen apuun mitenkään. Tiivistän istuntaani selvemmin, ja pidätän myös ohjalla. Tilastohevosen leveät korvat kääntyvät muhun päin. Me ollaan valmiita ensimmäiseen uran kolmesta kaaresta.

Torkku pudottautuu siististi suoraan käyntiin, ja mun vaihtaessa pohkeiden asentoa vastakkaista laukannostoa varten siinä tuntuu jopa pientä heräilyn merkkiä. Mä tunnen, kuinka veri lähtee kiertämään jopa mun maaliskuisen ilman kohmettamissa sormissa ja varpaissa, ja kuumotus leviää selkää pitkin kaikkiin lihaksiin. Laukka nousee jälleen pyörien, pienen väliraviaskelen kautta, joka saa mut hieman töksähtämään satulan etukaareen.

Tällä tunnilla täytyisi vissiin tehdä aika paljon töitä. Mutta se oli ok.


Kiitos kovasti tunnista!! Nää on niin kivoja nämä vaihtoehtoiset suoritukset, tulee vaihtelua perustuntimerkintöihin

[Clara]

[Anni]

Hetkikuvaus loppuraveista

Annoin ohjien lipua pykälä pykälältä pidemmiksi sormieni lomasta palatessani voltilta kaviouralle. Tunnin aikana useammankin kerran niskasta jännittynyt Eela venytti kaulaansa niska pyöreänä, liidellen kaviouralla niin suurin askelin, että mun täytyi keskittyä keventäessä pysymään lähellä satulaa. Tuntui kuin Eelan pysyminen Maata kiertävällä radalla olisi ollut kiinni mun puolipidätteistäni ja keskivartalon hallinnasta, niin hiuksenhieno ero oli lennokkaan loppuravin ja paketin levähtämisen välillä. Laukkatyöskentely näkyi ja tuntui rautiaan liikkumisessa, mutta oikeastaan vain positiivisesti: mun oli helpompi työstää Eelaa, kun tamma ei enää pingottanut ensimmäistä laukannostoa tai jäykistellyt alkukankeuttaan.

Eela yritti kiihdyttää raviaan kääntäessäni tamman ehkä vähän yllättäen pääty-ympyrälle. Tein pari puolipidätettä ulko-ohjasta, taivuttaen tummanrautiasta sisäpohkeen ympärille. Eela tajusi homman juonen ja mun täytyi vain huolehtia reitistä, ettei ympyrä kutistunut olemattomiin. 

Käänsin Eelan kulmasta täyskaarrolle, istuin alas satulaan kahdeksi askeleeksi ja jatkoin keventämistä. Tummanrautias pärskähti ja nosti päätään, johon mä reagoin asettamalla tammaa sisälle.
"Hyvä, just noin!" Fiia huikkasi, kun Eela hakeutui takaisin matalampaan muotoon ja venytti turpaansa niin pitkälle hiekkaa kohti, että mä sain myödätä ohjista vielä vähän enemmän. Taputin tamman kaulaa kevyesti sisäkädellä, ennen kuin istun satulaan ja siirsin pärskivän Eelan käyntiin.

[Jutta]

Alkuverkkailua

Laila painaa korvat luimuun, kun kiristän satulavyötä. Robert vilkuilee mua ujosti Lyylin satulasta. Se ei näytä olevan oikein kotonaan tammamaisen tilastohevosen kyydissä, mutta mä tiedän että kyllä se pärjää. Mä tykkään ajatella, että aina se pärjää. Se näyttää oikein hyvältä Lyydian selässä. Vähän sopusuhtaisemmalta kuin Harryn kyydissä, mä tuumin kun säätelen vielä Lailan jalustimia. Muut tuntilaiset tepastelevat jo uralla pitkin ohjin. Maneesissa kuuluu vain kavioiden vaimea töminä maneesin pohjaa vasten ja satunnaiset toteamuslauseet ratsukolta ratsukolle. Lailaa ei paljoa tarvitse patistaa, kun se jo nytkähtää hätäiseltä tuntuvaan käyntiin. Päätän pitää ohjat puolituntumalla jo alkukäynneissä.

Lailan käyntiaskeleet ovat matkaavoittavia, mutta se kulkee turhan jäykkänä, vaikka uskallan antaa sille enemmän ohjaa Fiian kehotuksesta. Välillä tamma stoppaa kuin seinään ja tuijoteltuaan mielikuvitusukkeleita se pyrähtää laukkaspurttiin niin, että multa melkein katoaa hevonen alta. Pyrin saamaan Lailalle tekemistä puolihuolimattomilla käyntiväistöillä ja turhan isoiksi venyvillä volteilla. Pikkuhiljaa se alkaa rentoutua niskasta, mutta pienikin virheliike saa sen taas jännäämään.

Raviverryttelyssä Laila uskaltaa olla jo rennommin, vaikka se yhä kyttäilee nurkkia. Ravi on vähän kiireellistä, joten teen paljon ympyröitä ja pyrin keventämään rauhallisemmin. Huomaan jääväni vähän roikkumaan sisäohjaan, joten suoristan tamman ja omat hartiani. Alun jännäily alkaa kadota, kun löytyy yhteinen reipas tahti. Fiia muistuttaa pitämään käsivarret ja koko kropan rentoina, ettei oma jännittyneisyys vaikuta hevoseen.

Huomaan, että puolipidätteet ja ulko-ohjan tuki ovat tällä tunnilla kaiken alku ja loppu. Ennen laukkaverryttelyä teen vielä ravi-käynti-ravi-siirtymisiä ja avoja uran sisäpuolella. Siirtymisissä Laila jää vähän hitaaksi, joten muistutan sitä vähän raipalla ja yritän muistaa keskivartalon hallinnan, etten itse heilu. Avot sujuvat hyvin, vaikka isossa harjoitusravissa istuminen tuntuu vähän kömpelöltä.

Laila tuntuu verryttelyn jälkeen hyvältä, eivätkä edes nurkat pelota niin paljon. Kannustan sen reippaaseen laukkaan.