|
Post by Pyry on Sept 4, 2020 7:31:09 GMT 2
Ei nämä Pyryn ensimmäiset after ridet olleet, mutta silti jotenkin ahdisti. Ahdisti väenpaljous yleensä niin hiljaisella vintillä, ahdisti oma nuhjuinen kauluspaita muiden siistien asujen rinnalla, ahdisti oma keskinkertaisuus. Eli oikeastaan ne olivat hyvin tyypilliset after ridet, ainakin Pyrylle. Kuinka monta kertaa ja kuinka monessa eri paikassa voisi tuntea itsensä yksinäiseksi suuren ihmispaljouden kesk-- "Moi." Pyry hätkähti ajatuksistaan Alviinan ääntä. "...moi." "Sä näytät viihtyvän." Alviinan ääni oli samanlainen kuin aina, samanaikaisesti kuin kissan kehräystä ja pisteleviä jääkiteitä. "Mmm, samoin." Alviinan kasvoilla käväisi ärsyyntynyt ilme, jonka Pyry ehti kyllä huomata. "No onhan nää aika laimeat bileet. Että ihan heinävintillä." Pyry kohautti olkiaan ja maistoi jo lämmennyttä siideriään siinä toivossa että se voisi parantaa hänen oloaan. Ei hän oikeastaan edes tiennyt mikä häntä niin ahdisti, oli kyseessä kuitenkin hänen kotitallinsa ja suurimmaksi osaksi tutut ihmiset. Lähinnä kai se oli koko tilanteen outous ja rikkoutuneet rutiinit. Alviina tuhahti äänekkäästi katkaisten jälleen Pyryn itsesäälissä rypemisen. Pyry ei ehtinyt edes kysyä mitään, hän kyllä huomasi Alviinan katseen siirtyneen pääluokan voittajiin ja heidän kohotettuihin juhlamaljoihinsa. Pyry nosti vaisusti omaa lasiaan.
|
|
|
Post by Pyry on Aug 10, 2020 19:48:52 GMT 2
Tutustumissarja Pyry Kallio - Suvitaika HeB, 50 cm
Päätuotos
Seppele Cup – saagan ensimmäinen osa, traileri julkaistaan 21.8.2020.
Möreä kertojaääni: Tähän mennessä tapahtunutta…
Seppeleen homssuiseksi ja nörtähtäväksikin väitetty lantalinko Pyry Kallio osti itselleen korkeintaan keskinkertaisen suomenhevostuntipuksuttimen – millä rahoilla, kuka tietää? Parivaljakko on lähinnä viime vuosien aikana keskittynyt tamppaamaan lähimetsien pikkupolkuja ja silloin tällöin eksynyt aitojen sisälle ”valmentautumaan”. Jotain pikku kisojakin on käyty rämpimässä läpi, mutta erillistä palkintokaappia lukuisille pysteille ei ole toistaiseksi tarvinnut hankkia. (Lähikuva rypistyneestä ruusukkeesta, joka on unohtunut roikkumaan Pyryn tallikaapin oveen.)
Mutta nyt, tallitovereiden painostuksen alaisena Pyry ratsastaa suuren yleisön eteen ihan riittävän edustavaksi puunatun tammansa kanssa. Tavoite on heillä kristallinkirkas: kunhan ei olla viimeisiä!
Mitä tapahtuu, kun otetaan taitoihinsa luottamaton keskinkertainen ratsastaja ja heitetään hänet suurten kisojen tuiskeeseen?
Pysyykö Artsi selvänä edes ensimmäistä iltaa pidemmälle?
Riittääkö Seppeleen sanitettitilojen kapasiteetti kestämään jännittyneiden ratsastajien stressivatsat?
Kuinka monta draamankäännettä yhdelle kisaviikonlopulle voikaan mahtua, kun sekaan ratsastaa vanhoja tuttuja kasvoja?
Kuka sammuu ensimmäisenä after ride-bileissä?
Nämä ja monta muuta kysymystä saavat lopulta vastauksensa kesän ehkä vähiten odotetussa trillerissä PYRY JA KADONNUT KISANUMERO!!!
Tutustu kriitikoiden ennakko-odotuksiin:
”Jaa, kai ne tommosissa pikkuluokissa vois pärjätäkin” Daniel Susineva
”No hyvä jos eivät kaikkia puomeja hajota” Hannele Appelgren
”Siis mitkä saatanan myyntikojut ja kenen pihaan?! Mikä helvetti on derpykenttä!” Artsi
|
|
|
Post by Pyry on Jun 13, 2020 16:03:05 GMT 2
Pyry oli aikansa seurannut Aleksanterin tarjoilukulhotanssia, johon kuului pienten olohuoneen pöydällä olevien kulhojen siirtämistä noin viisi senttiä suuntaan ja sitten taas toiseen, kunnes ei enää kestänyt katsella kämppiksensä hermostunutta hytkyntää. Se nimittäin sai myös Pyryn hermostumaan. Pyry vilkaisi olohuoneen kelloa, joka lähestyi tasan kuutta, ja päätti mennä rauhoittumaan ulos.
Päivä oli ollut kuuma ja ilta tuntui edelleen lämpimältä. Puhelin kilahti housun taskussa, mutta Pyry ei ehtinyt edes kaivaa sitä eteen kun avonaisesta ulko-ovesta kuului Inkerin rääkäisy.
”Emmy tulee myöhässä, pihattolaiset oli rallattaneet jotain aitoja uuteen kuosiin!”
Huh, Pyry ajatteli. Säpsy-Allu ja Soijakastiketta-keittiön-kattoon-Inkeri olivat ehkä kuitenkin vähemmän työläitä kuin 500-kiloiset pakoeläimet. Ehkä.
Pyryn puhelin pirahti soimaan. Kulmat kurtistuivat hänen vilkaistessaan näyttöä. Miksi hänen siskonsa, josta kuului joskus ja jouluna, oli päättänyt juuri nyt soittaa hänelle?
”Mo---”
”Mikä se teidän talon numero on?” Tuulin hätäinen ääni keskeytti Pyryn tervehdyksen.
”Tä?”
”T-a-l-o-n n-u-m-e-r-o”, siskon ääni tavasi liioitellun selkeästi.
”42. Mut mitä sä---”
”Okei joo kiitti.”
Pyry ehti vain työntää puhelimensa takaisin taskuun ja ihmetellä mahdollista saapuvaa postikorttia (mistä lähtien Tuuli oli lähettänyt kenellekään postia?), kun auto ajoi vähän turhan nopeasti pihaan. Pyry ei tunnistanut autoa mutta heilautti sille kättään. Harmaa Bemari pysähtyi ja Pyry kävi mielessään listaa kutsutuista ihmisistä. Hiljaisen hetken päästä kuljettajan puolen ovi avautui ja Pyryn suusta pääsi hämmentynyt älähdys. Mitä hittoa?
”Moi broidi! Mä en ikinä muista millaseen junttilaan sä ootkin päätynyt asumaan, jumitin jonkun traktorin perässä puoli ikuisuutta”, Tuuli huusi auton ovelta kumartuen välillä kaivamaan takapenkiltä jotain. Kuului lasisten pullojen kilahdus ja nuori nainen nosti päänsä jälleen näkyviin. Tummat aurinkolasit istuivat Tuulin päivettyneillä kasvoilla ja iltatuuli tarttui vaaleisiin hiuksiin heitellen niitä ympäriinsä.
Tuuli käveli kohti mykistynyttä Pyryä kantaen Alkon kassia toisessa kädessään, hopeiset rannerenkaat kilisten toisessa. Hän pysähtyi kuistin portaiden juurelle.
”No älä nyt riemusta sekoa”, Tuuli sitten tuhahti.
”Mitä sä täällä--” Pyry yritti löytää ääntään.
”No kai mun nyt sun uudet mestat pitää tulla tarkistamaan, plus mähän sanoin silloin aikaisemmin että tuun koeratsastamaan sen sun puten… No, se on nyt vähän myöhäistä kai sitten kun sä sen menit ostamaan. Sitä paitsi porukat raivoaa aina mulle siitä ettei susta kuulu mitään, ne halus varmistaa että oot vielä hengissä ja voi jumalauta, vieläkö sulla on toi naurettava letti päässäs?”
Pyry tunsi voimiensa hiljalleen katoavan vain joutuessaan kuuntelemaan vanhemman siskonsa monologia.
”Tota, olisit voinut ilmottaa kyl jotain…”
Tuuli naurahti. ”No mut mikä yllätys se sitten ois ollut, eikä sulla kuitenkaan mitään parempaakaan tekemistä oo lauantai-iltasin, mä ihan yllätyin nähdessäni sut ulkona eikä koneen ääressä. Mut mä ajoin nyt aika pitkään aika helvetin täydellä rakolla niin jos--”
”Meillä on just tuparit alkamassa!” Pyry parahti.
Tuuli hiljeni ja katsoi veljeään hetken. Sitten leveä hymy levisi hänen kasvoilleen.
”No mut sithän mä tulin just oikeaan aikaan!”
Sen sanottuaan Tuuli käveli Pyryn ohi eteiseen Alkon kassi kilisten. ”Näistä ei kyl sit riitä kovin monelle mut ei voi olla mun vastuulla sun tupareiden tarjoilut. Kai sä oot ees siivonnut tän homeluukun kunnolla…”
Tuulin ääni katosi sisälle taloon.
Pyry jäi tuijottamaan tyhjää pihaa ja epäili jälleen kerran joutuneensa Liekkijärven piilokameraan.
|
|
|
Post by Pyry on Jun 9, 2020 11:37:23 GMT 2
Iita saa lomailla koko kolme viikkoa.
|
|
|
Post by Pyry on May 12, 2020 18:45:32 GMT 2
Allun kisamatkamerkinnät, huhhuh! <3 Painoin työpaikan hissin ensin kahteen väärään kerrokseen kun luin nenä tiiviisti puhelimessa kiinni.
|
|
|
Post by Pyry on May 12, 2020 18:43:27 GMT 2
Pyryn kevät-kesä 2020
Kuinka usein hahmo käy tallilla? Minä päivinä, mihin aikaan?
Aika lailla päivittäin töiden ja Iitan takia. Ke-iltaisin vakiotunti. Pyrkii ajoittamaan tallikäynnit aamupäivään mikäli ei ole työvuorossa.
Ihmissuhderintama eli läheiset ja ei-niin-läheiset ihmiset, tärkeimmät viimeaikaiset tapahtumat
Aromanttinen eli ei kiinnostunut romanttisista suhteista. Läheisin tallilla Allun kanssa, tulee hyvin toimeen lähtökohtaisesti kaikkien kanssa. Paitsi Hanskia välttelee aina kun kehtaa. Välttelee konflikteja ja draamaa.
Työ- ja asumiskuviot
Muuttanut vastikaan kimppakämppään parin kilsan päähän tallista Inkerin ja Allun kanssa. Ollut Seppeleessä tallityöntekijänä vuodesta 2016.
Tämänhetkiset hevostavoitteet
Haaveilee vähän tavoitteellisemmasta treenauksesta Iitan kanssa sileällä, mutta rahatilanne ei mahdollista aktiivista treeniä ja kisaamista. Pyrkii harrastamaan hyvällä mielellä ja kehittämään omaa ratsastustaitoaan. Joskus kaukana tulevaisuudessa toivoo starttaavansa HeA, mutta hitaasti sitä kohti edeten. Mielellään kapuaa myös muiden hevosten selkään, mutta arastelee reaktiivisempia ratsuja.
Tärkeät päivämäärät ja aikataulut
Tuparit tiedossa varmaan toukokuussa?
Yleinen mieliala Rauhallinen ja omaa tilaa sekä aikaa rakastava. Arvostaa mustaa huumoria.
|
|
|
Post by Pyry on Apr 26, 2020 8:08:09 GMT 2
Pyry oli varma siitä, ettei hänellä enää ikinä tulisi olemaan lämmin. Lauantain häijyn kirkas aurinko oli vain sokaistuttanut, mutta ei lämmittänyt. Iltanuotion hohkaavasta kuumuudesta ei ehtinyt kunnolla nauttia tapahtumien vyöryessä pelottavalla vauhdilla eteenpäin. Kaikki olivat varmasti vain odottaneet nukkumaan pääsyä, yöllinen jahtausleikki lumisessa metsässä tuntui unenomaisen surrealistiselta. Kuu valaisi pilvettömältä taivaalta ja loi metsään pitkiä varjoja. Salma oli lopulta päättänyt käännyttää joukon takaisin kellon lähestyessä puolta yötä, mahdollisia hevosvarkaita ei enää löytyisi metsän pimeydestä.
Pyry oli käännähdellyt makuupussissaan jo parin tunnin ajan, kunnes turhautuneena päätti nousta ylös. Hän puki vaatteet ylleen mahdollisimman hiljaa ja hiipi nukkuvien hahmojen välistä kylmään yöilmaan. Ei tämä järkevää ollut, kyllä hän sen tiedosti, lähteä keskellä yötä yksin ulos, kun huomenna oli vielä pitkä päivä ratsastusta edessä. Mutta mitä muka voisi tapahtua? Hän päätti kävellä lyhyen matkaa ja kääntyä sitten takaisin, toivottavasti uni maistuisi mielen hetken rauhoituttua metsän hiljaisuudessa.
Pyryn lumiset askeleet narahtelivat pihaton ohi. Muutama hevonen seurasi häntä katseellaan ja hän tunnisti leiriratsunsa Valdan uteliaan katseen tammapihaton nurkalta. Sen leveä ja lämmin selkä oli kuljettanut Pyryä turvallisesti hurjissakin vauhdeissa.
”Nukkukaa vaan”, Pyry kuiskasi tammoille ja jatkoi matkaansa painaen kädet syvemmälle lämpimän vanhan armeijan ylijäämätakkinsa taskuihin. Huoli läikähti vatsassa hänen tunnistaessaan taskusta puuttuvan puhelimen tutun painon, mutta se väistyi äkkiä. Ei hän puhelinta öisessä metsässä mihinkään tarvinnut.
Pöllö huhuili lumesta paksujen puiden lomassa ja kylmä ilma kulki raskaasti keuhkoissa. Vaikka päivän aurinko ei lämpimältä tuntunutkaan, oli se laskeuduttuaan saanut pakkasen kiristymään entisestään. Pyry käveli metsän reunaa ja tunsi pakkasilman etsivän tietään hänen iholleen. Kohta täytyisi kääntyä takaisin, hän ajatteli ja alkoi jo tuntea väsymyksen pehmeän raskauden vihdoin saavuttavan häntä. Pyry oli jo kääntymässä palatakseen omia jälkiään takaisin, kun outo muoto metsän laidassa kiinnitti hänen huomionsa. Väsymys karisi silmistä hänen siristäessään niitä. Hitaasti hän käveli kohti muodotonta hahmoa ja hiljalleen trailerin ääriviivat alkoivat hahmottua.
”Mitä…” hänen viileiltä huuliltaan pääsi.
Traileri se tosiaan oli, takaluukku avattuna. Vetoauto näytti törmänneen lumipenkkaan eikä sen sisällä ollut ketään. Lumi oli sotkeutunut askelten jäljistä auton ympärillä, mutta yhdet jäljet veivät poispäin trailerista. Kavionjäljet, Pyry tajusi. Äkkiä häntä kylmäsi pahemmin kuin koko viikonlopun aikana. Hänen oli pakko päästä pois täältä.
|
|
|
Post by Pyry on Apr 21, 2020 12:47:28 GMT 2
Helvetin pahvilaatikot, oli ensimmäinen ajatus Pyryn astuessa huoneensa ovesta. Helvetin INKERIN pahvilaatikot, oli seuraava. Hän aloitti rutiininomaiseksi muuttuneen agilitytreeninsä. Ensimmäisenä esteenä oli Inkerin ovelta kauas portaikkoon levinneet purkamattomat pahvilaatikot. Sitä seurasi tukkeutuneet kierreportaat. Siis pahvilaatikoista tukkeutuneet. Portaiden alapäässä odotti kuistilta pitkälle eteiseen vyöryävät (SULJE ovi-lappu oli taas mystisesti kadonnut jonnekin kuistin sisäovesta) vallattomat kenkäparit, jotka tuntuivat lisääntyvän keskenään ilman ihmisten apuja. Oli Allun navettasaappaita ja optimistisesti esiin otettuja kesälenkkareita, Pyryn lannantuoksuisia työkenkiä ja tietenkin Inkerin ratsastuskenkiä ja tallikenkiä ja merkkilenkkareita ja korkkareita ja sandaaleita ja terassiläpyttimiä. Olohuoneen ovi oli tukkeutunut purkamattomista pahvilaatikoista (joissa suuressa osassa luki muuten Inkerin nimi), joten Pyry puristautui tupakeittiön ovesta sisään sen verran mitä ovea kenkien seasta nyt auki sai. Tiskipöytä notkui odotellen astianpesukoneen asentajaa, jonka kutsuminen oli lopulta onnistunut. Sitä vain oli seurannut armoton kyllä sen voi itse asentaa/ja kohta täällä on vesivahinko/voi hyvänen aika miten kädetöntä porukkaa/sinäkö ne homevauriot sitten korvaat-vääntö. Pyry istahti keittiön pöydän ääreen. Katse eksyi terassin oven vieressä roikkuvaan kalenteriin. Tälle päivälle oli kirjattu isoin kirjaimin KOMMUUNITAPAAMINEN. Olihan heidän rauhaisaa yhteiseloaan ehtinyt kestää melkein jopa kaksi viikkoa. Pikaisen aamiaisen ja kenkämerisurffauksen jälkeen Pyry kolautti lopulta heidän uuden ulko-ovensa kiinni. Viimeiset lumikinokset vielä taistelivat kevätaurinkoa vastaan talon reunuksella. Lumen alta oli viime päivien aikana paljastunut hoitamaton nurmi ja kärsineen näköisiä marjapensaita. Piha vaatisi paljon töitä, jotta uskoisi vanhan talon olleen jälleen asuttuna. Pyry haaveili pihan perällä seisovan vajan kunnostuksesta kanalaksi, mutta sekin oli paljastunut isommaksi urakaksi kuin hän oli uskaltanut arvella. Tää kattohan on ihan entinen, Allu oli tuhahtanut sitä muutama päivä sitten tutkiessaan. Ja tää lattia. Ja nää seinät. Allu oli seissyt auringon ikkunasta luomassa valokiilassa leijailevien pölyhiukkasten keskellä ja katsellut ympärilleen. Voisko tän vaan räjäyttää?
Pyry huokaisi muistolle ja kilisteli auton avaimia taskussaan. Vanha punainen farmari nökötti heidän vanhan sinisen puutalonsa pihalla. Siitä oli tullut heidän pienen kommuuninsa yhteinen talli- ja kauppa-auto. Mikä tarkoitti sitä, että yleensä hyvinkin tilavaan autoon mahtuivat juuri ja juuri he kolme kaikkien satulahuopien ja saapaskassien ja viemättä unohtuneiden kierrätyskartonkien sekaan. Pyry istui kuljettajan paikalle ja sääti penkkiä. Matka Seppeleeseen ei ollut pitkä ja hurahtaisi myös pyörällä nopeasti metsäpolkujen sulattua auki. Hän vilkaisi vielä nukkuvaa taloa taustapeilistä ja käynnisti moottorin. ~~~ "Olisitko sä saanut Iitaa otettua jonnekin tunnille tänään? Meillä on kotihommia sovittu illaksi enkä ehdi sitä ratsastaa kun Salma pyysi ajamaan ne pari satulaa toppaajalle ja minituntilaiset kaipaa jeesiä", Pyry kysyi lounastaukoaan koneen ääressä viettävältä Emmyltä. Haarukassa roikkuva valmissalaatti unohtui blondin jäädessä tutkimaan tuntilistojaan. "Mjoo, se vois ihan hyvin mennä Windin toisen tunnin tänään. Se on ollut vähän epämääräinen viime kengityksen jäljiltä. Pitääkin muistaa jutella Cellan kanssa..." Ja siinä samassa Emmy oli napannut jo puhelimensa käteen ja jäi naputtelemaan sitä, lounassalaatti nyt unohtuneena näppäimistön viereen. "Miten teillä on mennyt kolmistaan?" hän sitten kysyi kun Pyry oli jo nousemassa sohvalta, kuvitellen keskustellen päättyneen. Pyry mietti hetken. "Ihan... ok. Vähän tässä on vielä muuttohässäkkää kesken niin..." "Mmm", Emmy vastasi. Pyry ei ihan tiennyt kuinka taitava multitaskaaja Emmy oli, mutta jatkoi silti. "Onhan se iso muutos, asua tollai porukalla yhtäkkiä. Katotaan nyt. Ehkä tää vois toimiakin, jos vaan Ink..." Pyry piilotti lopun ajatuksestaan epämääräiseen mutinaan. Emmy nosti katseensa. "Inkeri osaa olla omanlaisensa, mutta mä luulen, että te tuutte pärjäämään oikein hyvin. Ja pidätte samalla toisistanne huolta. Tiiätkö?" hän sitten sanoi hetken mietittyään. Pyry nyökkäsi hitaasti ja tunsi puhelimensa värähtävän housujen taskussa. Emmy oli vaipunut jälleen tuntilistojen maailmaan, joten Pyry poistui toimistosta ja kaivoi samalla puhelintaan esiin. Pyry 8:47 "Muistaahan kaikki kommuunitapaamisen tänään?" Allu 8:48 "k" Inkeri 12:28 "joo merkkasin kans tuparit jo kalenteriin valmiiksi " "Mitä helvettiä?" Pyry ähkäisi ja sai ohi kulkeneen Röstin uuden hoitajan Odessan vilkaisemaan itseään kysyvästi. Pyry heitti vastaukseksi pahoittelevan hymyn puolikkaan ja tunki sitten puhelimen takaisin taskuunsa. Tää tulee olemaan niin ultimaattista kaaosta.
|
|
|
Post by Pyry on Apr 21, 2020 9:12:59 GMT 2
Iitalla saa puuhailla vapaasti mitä haluaa, Pyrtsille joku sopiva vaihdossa :>
|
|
|
Post by Pyry on Mar 4, 2020 20:19:10 GMT 2
Pyryllä oli vaihteeksi kriisi. Tällä kertaa asuntokriisi. Nykyisen ihan mukavan kaksion vuokra oli tasaisesti noussut viime vuosina ja jatkoi edelleen nousuaan. Asia oli ollut ihan ok aikana ennen Iitaa. Mutta nyt Iita söi kaikki Pyryn eurot, joilla olisi pitänyt asua mukavassa rivitalopätkässä nauttien omasta pihasta.
Aikansa asiaa pohdittuaan Pyry oli ottanut asian puheeksi tallin toimistossa teetä tauolla juodessaan. Kenties päätalon yksiö olisi käytettävissä?
Emmy nosti katseensa tietokoneen näytöstä.
”Toki ja otan sut ihan mielellään asumaan siihen. Mutta haluatko sä asua työpaikallasi?”
Hmm, hyvä pointti. Harkitse vielä, Emmy oli käskenyt. Joten Pyry harkitsi. Katseli vuokrattavia asuntoja ja laskeskeli budjettiaan. Oli vähän ankeita kerrostalokaksioita, turhan kaukana oleva rivaripätkä ja ihan hirveän liian iso (ja kallis) ihana omakotitalo melko läheltä tallia.
”Meinaat sä muuttaa?” Allun ääni herätti Pyryn haaveilemasta aamupalan syömisestä omalla kuistilla lintujen laulusta nauttien.
”Joo, mut en tähän. Liian iso yhdelle.”
”Hmm.”
Pyry ei miettinyt asiaa sen enempää, mutta Aleksanteri tuntui miettivän. Ainakin näin Pyry päätteli Allun ottaessa asian yhtäkkiä esiin muutama päivä myöhemmin.
”Mitä jos me muutettais siihen yhdessä?”
”Hä?”
Allu selitti. Opinnot veivät hänen ajastaan melko ison osan ja tuntui turhalta maksaa omasta kämpästä isoa vuokraa soluvuokran lisäksi yliopistolla läsnäoloa vaativien kurssien aikana. Olisi ihan järkevää yrittää pienentää asumiskulujaan. Eikä seura olisi mitenkään pahitteeksi.
Jotenkin kummasti kaksi yleensä päätöksiin kykenemätöntä nuorta miestä onnistuivat saamaan itsensä talon pihalle vuokraisännän tapaamista varten. Pyry oli täysin ihastunut Allun auton ajaessa sinisen vanhan talon pihaan. Ihastumista ei lannistanut kankea vuokraisäntä (joka tuntui menevän ihan paniikkiin aluksi ymmärtäessään väärin Pyryn ja Allun olevan pari), repsottavat keittiön kaappien ovet tai sinapinkeltainen kylpyhuone. Talossa oli liian paljon kaikkea ihanaa ja tunnelmallista. Kaunis takka, natisevat puuportaat yläkertaan ja se ihana iso kuisti, jolla istua teemuki kädessä.
”Kiva, mutta ehkä kuitenkin liian iso meille”, Allu tiivisti heidän istuutuessa takaisin auton kyytiin. Pyry oli leijaillut korkealla päiväkuvitelmissaan ja Allun toteamus tiputti hänet korkealta. Mutta tottahan se oli, yläkerran kolmas makuuhuone oli turhaa tilan (ja rahan) haaskuuta. Ehkä jotain parempaa löytyisi, Pyry huokaisi ääneti ja katsoi kaihoisasti sinistä taloa Allun kääntäessä autonsa pihasta pois. Pihasta, josta löytyi pieni varastorakennus, johon edellinen asukas oli rakentanut kanalan. Pyryn tajutessa tämän oli hänen kuistifantasiaansa liittynyt tuoreita kananmunia ja potpotusta, mutta nyt sekin sai jäädä.
Kaksikko ajoi hiljaisina takaisin Pyryn nykyistä asuntoa kohti.
”Toki”, Allu aloitti ehdottavalla sävyllä, ”voishan toi olla aika jees jos sais jonkun kolmannen mukaan.”
Pyry vilkaisi kuskia.
”Kuten?”
Allu kohautti olkiaan. ”En mä nyt osaa sanoa. Mut kylhän me ihmisiä tunnetaan.”
”Tunnetaan vai?”
Allu hiljeni ja selkeästi pohti asiaa.
”No ainakin tallilta.”
”Hmm”, Pyry vastasi maltillisesti ja yritti olla innostumatta liikaa pitkin unelmiensa pihamaata tepastelevista kanoista. Hän kaivoi puhelimensa esiin.
”Mitä sä katot?”
”Keitä mä tunnen”, Pyry vastasi yhteystietojaan selaten. Alviina, ei missään nimessä. Anni, Britta, Cella, kaikki pois kuvioista tai muuten vaan, no, ristiriitaisia ehdokkaita kämppistelyyn. Inkeri, EI. Robert, Sartsu…
”Mites Inkeri?” Allu yhtäkkiä keskeytti Pyryn selailun.
”Mitä? Miks?”
Allu kohautti olkiaan. ”Tuli vaan mieleen. Eikö sekin jotain kämppäkriisiä potenut ainakin vielä äskettäin?”
Pyry hieraisi otsaansa. ”No kai joo, mut. Oikeesti?”
”Kuhan ehdotin. Ei se nyt niin paha ois. Osaahan se olla välillä aika…” Allu hiljeni hetkeksi miettimään, ”Inkeri, mutta ihan jeeshän se noin niin kuin muuten on. Ei tulis hevosen hajustakaan vaatekaapissa turhaa noottia.”
Pyry mietti asiaa. Allulla oli pointti, muutamakin, mutta silti? Hän saman katon alla Inkerin kanssa sekä töissä että vapaa-ajallaan?
”No jos ei ketään muuta keksitä?” Allu vielä ehdotti ja sai Pyryn hymähtämään.
”Joo, pitää mainita toi sille. Muutatko meidän kommuuniin, ihan sillä kysyn, ku olit viimeinen vaihtoehto?”
Allu käänsi autonsa Pyryn pihaan ja sammutti moottorin. He istuivat hetken vielä hiljaa viilenevässä autossa. Lopulta Allu kohautti olkiaan.
”Voihan siltä ainakin kysyä mikä sen tilanne nyt on.”
”Mjoo, mä kysyn.”
Pyry vielä kiitti kyydistä ja heilautti kättään pois ajavalle autolle. Hän vilkaisi käteensä unohtunutta puhelinta ja imeskeli hetken huultaan ennen kuin painoi Inkerin nimeä ja alkoi näppäillä. "Mikäs sun asuntokriisin tilanne on nykyään?"
|
|
|
Post by Pyry on Feb 28, 2020 7:46:33 GMT 2
Aamutalli, eli he jotka ovat valmiita nousemaan kello kuusi
Pyhä tai arki, leiri tai työ, meno tuntuu Pyryn elämässä olevan yhtä ja samaa...
|
|
|
Post by Pyry on Feb 28, 2020 7:37:28 GMT 2
Pyrylle aika 10 ja hepaksi Valda/Vikko/Inga.
|
|
|
Post by Pyry on Feb 11, 2020 18:43:25 GMT 2
Iita ja Pyry laukkapätkällä nauttimassa kirpeästä ilmasta.
|
|
|
Post by Pyry on Feb 9, 2020 10:38:15 GMT 2
"Juuh elikkäs." "Muistathan sä miten tää valjastus tehtiin?" "Joo joo, mietin vaan hetken." "Uskaltaakohan sinne kyytiin päästää ketään..." "Oota nyt hetki, kyllä tää... Eiku mikäs remmi täältä roikkuu!" "..." "...ok, mä googlaan."
"Kaikki valmiina?" "Jep!" "Juu." "Valmista." "...joo?" "Pyry?" "Mä tsekkaan vaan yhden jutun..." "Pyry!" "Pitäiskö mun jäädä kyydistä pois?" "Ei tässä mitään, ihan just valmista." "Tota..." "Mennään vaan, meinasin vaan unohtaa tsekata aisaremmit!" "..." "Ihan hyvä reissu tästä tulee." "...kivaa."
"Huh." "Hengissä takaisin, se on aina plussaa." "Joo, nyt rauhaisampaa joulua kaikille, kiitos." "...mikähän remmi tänne lattialle oli muuten jäänyt?" "..."
|
|
|
Post by Pyry on Feb 5, 2020 7:27:00 GMT 2
Pyry tulee torstain istuntaryhmään, usein mielellään Iitalla mutta toivoo myös tuntiheppoja alleen. Iita myös muiden käytettävissä!
|
|