|
Post by Pyry on Feb 28, 2020 7:37:28 GMT 2
Pyrylle aika 10 ja hepaksi Valda/Vikko/Inga.
|
|
|
Post by Pyry on Feb 11, 2020 18:43:25 GMT 2
Iita ja Pyry laukkapätkällä nauttimassa kirpeästä ilmasta.
|
|
|
Post by Pyry on Feb 9, 2020 10:38:15 GMT 2
"Juuh elikkäs." "Muistathan sä miten tää valjastus tehtiin?" "Joo joo, mietin vaan hetken." "Uskaltaakohan sinne kyytiin päästää ketään..." "Oota nyt hetki, kyllä tää... Eiku mikäs remmi täältä roikkuu!" "..." "...ok, mä googlaan."
"Kaikki valmiina?" "Jep!" "Juu." "Valmista." "...joo?" "Pyry?" "Mä tsekkaan vaan yhden jutun..." "Pyry!" "Pitäiskö mun jäädä kyydistä pois?" "Ei tässä mitään, ihan just valmista." "Tota..." "Mennään vaan, meinasin vaan unohtaa tsekata aisaremmit!" "..." "Ihan hyvä reissu tästä tulee." "...kivaa."
"Huh." "Hengissä takaisin, se on aina plussaa." "Joo, nyt rauhaisampaa joulua kaikille, kiitos." "...mikähän remmi tänne lattialle oli muuten jäänyt?" "..."
|
|
|
Post by Pyry on Feb 5, 2020 7:27:00 GMT 2
Pyry tulee torstain istuntaryhmään, usein mielellään Iitalla mutta toivoo myös tuntiheppoja alleen. Iita myös muiden käytettävissä!
|
|
|
Post by Pyry on Jan 22, 2020 20:20:56 GMT 2
Taustalla pyörivät vakkaritunnit on kivat (jos tarvii näiden teossa jotain jeesiä niin voin kanssa autella). Näille voisi myös järjestää jonkun oman ketjun, joihin saisi vapaasti osallistua myös muuten ei-aktiivisilla hahmoilla? Tunnit, joiden kysymysteen vastataan kuulostaa kanssa hyviltä, laskisi ainakin itselle kynnystä. Joku valmennuskuvio voisi kanssa kiinnostaa, jossa oman ratsukon kehittymistä pääsisi seurailemaan valmentajan kommenttien avulla, näissä toki varmasti enemmän tekemistä järjestäjän taholta.
|
|
|
Post by Pyry on Dec 28, 2019 19:52:59 GMT 2
Tallilla satulavyö
hiljaa narahtaa,
viestiä jouluyön
turvasta hörähtää.
Lyhtyjen kirkkaus,
poskien punoitus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.
Metsiin jo Seppeleen vaipan luo hanki,
ja talli on valkean
verhonsa vanki.
Heinäisen tuoksun luo,
traktori pelastuksen tuo,
ihanat nastarenkaat,
ihanat nastarenkaat.
Kiteet luo helmivyön
laukkaavaan ratsuun.
Kätköstä heinävintin
luoksemme saapuu.
Lucia pipopää,
juhlista hetki tää,
hoidathan iltatallimme,
Pyhä Lucia.
|
|
|
Post by Pyry on Dec 13, 2019 8:58:09 GMT 2
Pyry haluaa mukaan! Vappua tai Pinjaa olisi kiva kokeilla, Iita on siis myös muiden käytettävissä. Kehystarinaksi 5.
|
|
|
Post by Pyry on Oct 9, 2019 19:59:40 GMT 2
6.10.2019 Pyry oli osannut odottaa huonoja päiviä. Niitä, joina ei vain jaksaisi. Pitkiä sateisia päiviä, jolloin töiden jälkeen ei haluaisi nähdä enää yhtäkään kavioeläintä. Päiviä, jolloin flunssaisena tahtoisi vaan jäädä peiton alle, salmiakki ja Netflix seurana. Päiviä, joina sekä kengitys- että rokotuslaskut pitäisi maksaa ja tilillä oli juuri ja juuri makaronirahat. Ja kaikkina niinä päivinä hän oli hevosen omistaja ja hänen hevosensa odotti tallilla hoitoa. Välillä teki mieli itkeä. Kadutti, ahdisti, pelotti. Ja sitten oli näitä päiviä. Lämpimiä kesäpäiviä, jolloin kukaan, ei hevoset eikä ihmiset, ihmetelleet jos haki ratsun laitumelta vasta iltayhdeksän jälkeen ja palautti sen sinne vasta seuraavan vuorokauden puolella, pitkästä maastosta nauttineena. Päiviä, jolloin maneesin hiekka jousti ja hevonen alla tuntui reagoivan ajatuksiin. Ja näitä kirpeitä, kirkkaita syyspäiviä, jolloin mikään ei olisi saanut pidettyä ratsukkoa poissa sänkipellon loputtomuudesta. Iita tuntui haluavan laukata rennosti pärskähdellen löysällä ohjalla loputtomiin. Lopulta Pyry ei enää jaksanut seistä jalustimilla ja pyysi tamman käyntiin. Se mupelsi kuolaintaan ja rapsutti turpaansa etujalkaansa. Pyry antoi sen tasata hengitystään ja nautti sen matkaa voittavasta käynnistä. Hän käänsi katseensa taivaalle ja pyysi Iitaa pysähtymään. Lintuaura liisi ääneti taivaan poikki. Kesä oli mennyt, syksy oli tullut, talvi lähestyi. Muutama kuukausi sitten Pyrystä oli tuntunut mahdottomalta ajatella vuoden loppua, asiat olivat aivan liian kesken, aivan liian erilaisia. Nyt ne olivat taas erilaisia, mutta eivät pelottavia. Luonto alkoi valmistautua talvilepoon, mutta Seppele tuntui vasta heräilevän. Näinä päivinä kaikki menneet päätökset tuntuivat juuri oikeilta.
|
|
|
Post by Pyry on Sept 25, 2019 18:09:37 GMT 2
Iita etsii hoitajaa! Iita on kiltti ja mahdottoman yritteliäs kaikkien kaveri. Pyry treenailee Iitan kanssa lähinnä kouluratsastusta, mutta myös ajohommat ja pienet esteet sujuvat. Maastossa Iita menee minne pyydetään, yksin ja porukassa. Pyry mielellään kaipailisi silloin tällöin tallivapaata, joten lisäkäsille olisi tarvetta. Hoitaja saa sovittuna/sovittuina päivinä touhuilla Iitan kanssa vapaasti, joko vain rapsutellen tai ratsastaen/ajaen. Kentällä saa humputella ja maastoon löytyy varmasti aina seuraa, ellei halua nautiskella Iitan loistavasta seurasta itsekseen. Myös tallin omiin kisoihin ja tunneille voi olla mahdollista osallistua! Toiveissa on löytää sitoutuva ja pitkäaikainen hoitaja, joka ilmoittelee tekemisistään edes silloin tällöin. Haku sulkeutuu sopivan hoitajan löytyessä! Pyry valitsee hoitajan.
|
|
|
Post by Pyry on May 19, 2019 8:44:43 GMT 2
19.5.2019
Viimeinen aamu ennen tiedon julkistamista oli ollut ehdottomasti pahin. Kaikki oli ollut irvallisen normaalin ja tavallisen näköistä ja oloista. Tuntiratsastajat huikkasivat tallin ovelta tutun ”ensi viikkoon!”-tervehdyksensä lähtiessään eikä Pyry kyennyt vastaamaan takaisin, heilautti vain kättään mykkänä tietämättä tulisiko enää näkemään lähtijöistä ketään.
Anne oli istuttanut henkilökunnan jo aikaisemmin alas ja kertonut suunnitelmistaan. Pian Seppelettä ei olisi. Tai talli tietenkin olisi, mutta se ei olisi enää Seppele. Pyryä hävetti tietoisuus siitä, että ensimmäinen hänen ajatuksensa koski oman työ- ja harrastuspaikan menettämistä, niin kuin asiassa ei olisi ollut monia paljon tärkeämpiäkin puolia. Hän oli vilkaissut ympärilleen ja yrittänyt lukea missä muiden ajatukset kulkivat. Daniel tuijotti ilmeettömänä eteensä ja vaikutti jo tekevän uusia suunnitelmia mielessään samalla kun Hanski oli vain mutristanut suutaan tyytymättömänä. Pirre siirsi aktiivisesti kaiken keskittymisensä pieneen vauvaan sylissään Turon väännellessä käsiään vaivaantuneena ovensuussa. Krister näytti toivovansa voivansa olla missä tahansa muualla. Jopa Inkeri oli hiljentynyt. Kasperia ei paikalla näkynyt.
Avoimia kysymyksiä oli paljon. Kuka uusi omistaja oli, milloin tallin omistajuus vaihtuisi, minne kaikki hevoset saataisiin myytyä, mitä työntekijöille tapahtuisi… Pyry mietti näitä kaikkia mutta ei kehdannut avata suutaan nähdessään Annen väsymyksen Hanskin aloittaessa valituksensa työsopimuksen irtisanomisajoista ja lomarahoista. Pyry oli livistänyt toimistosta heti kun oli vain kehdannut.
Tallikäytävän hiljaisuutta oli helpompaa kuunnella, se ei ollut samalla tavalla virittynyttä ja vaivaantunutta. Pyry oli yrittänyt keskittyä töihinsä ja olla ajattelematta Annen sanoja tuntihevosten myynnistä. Hevoset pyrittäisiin myymään mahdollisimman nopealla aikataululla. Mieleen putkahtava ajatus kouraisi vatsasta ja salpasi hengityksen niin, että Pyry joutui nojaamaan talikkoon. Hän ei ollut mitenkään valmis menettämään Iitaa elämästään.
Työt tehtyään Pyry oli joutunut pakottamaan itsensä tammatarhalle hakemaan hoidokkiaan sisään. Iita käveli vastaan korvat hörössä, sen luottavainen katse tuntui iskulta palleassa. Pyry hengitti ahdistuksensa pois ja puki tammalle riimun, se onneksi ei murehtinut tulevaa. Hän varusti hevosen automaatiolla ja ponnisti tallin pihassa sen selkään. Metsäpolut olivat lohdullisen tuttuja ja muuttumattomia. Pyryn päässä surisi. Hän yritti tehdä laskelmia Iitan ostamisesta, mutta kylmä fakta oli se, ettei hänen pankkitilinsä koskaan ollut näyttänyt sellaiselta, että hyväluonteisen ja terveen suomenhevostamman ostaminen olisi hänelle mahdollista. Olisiko hänestä edes hevosenomistajaksi? Hevosenomistajat eivät kai epäilleet omaa osaamistaan jatkuvasti ja pelänneet epäonnistumisia? Pyry huokaisi syvään tallin pihalle ratsastaessaan.
Pyryn puhelin oli soinut illalla. Ruudulla näkyi Annen nimi. Pyry voi pahoin kuullessaan Annen saaneen ostoehdotuksen Iitasta.
”Mut mä olisin halunnut tarjota sitä sulle ensin.”
Pyry ei tiennyt oliko hänen ensimmäinen ajatuksensa kieltäytyä vai suostua. Joten hän ei osannut sanoa mitään.
”Me voitais varmaan sopia jonkinlainen osamaksusopimus.”
Pyry tuijotti ulos keittiönsä ikkunasta, puhelin tuntui lämpimältä korvaa vasten. Ajatus oli pelottava, mutta vielä pelottavampi oli tunne siitä, kuinka kaikki hänelle tärkeä tuntui valuvan hänen sormiensa lomasta pois. Kurkkua kuivasi ja hän tajusi olleensa hiljaa jo turhan pitkän ajan. Mitä jos hän tekisi väärän päätöksen? Mitä jos hän ei pärjäisi sen päätöksen kanssa? Ikkunan takana oli lämmintä ja aurinkoista. Kauan odotettu kesä tuntui olevan vihdoinkin täällä ja Pyry tiesi kyllä kenen seurassa hän haluaisi sitä viettää. ”Tota, kyl mä oon kiinnostunut”, hän kuuli itsensä sanovan lopulta.
Mitä jos tämä olisikin oikea päätös?
|
|
|
Post by Pyry on May 16, 2019 18:22:56 GMT 2
Pyry toivoo voivansa jatkaa työntekijänä ja Iitan omistajana <3 Iita jää Seppeleeseen asumaan.
|
|
|
Post by Pyry on Mar 8, 2019 18:31:27 GMT 2
8.3.2019Luuta kolahti lattiaan ja Pyry kumartui nostamaan sen paremmin nojaamaan seinää vasten. Hän oli juuri saanut tallin käytävän lakaistua ja kuunteli perjantaiaamun hiljaisuutta. Hiljaisuus oli seurannut häntä viime kuukaudet, niin kuin se oli tuntunut seuraavan koko Seppelettä. Pyry venytteli jumiutuneita hartioitaan ja harppoi portaat ylös oleskeluhuoneeseen. Hän nappasi puhelimensa taskusta sähköpostin piipatessa. Vatsassa kouraisi kun Pyry tunnisti Saariston opiston osoitteen. Hän selasi sähköpostin nopeasti läpi. "Oletko valmistumassa kevätlukukauden päättyessä?" otsikko kysyi. Pyry irvisti tahtomattaan ja romahti istumaan vanhalle sohvalle. Hän sulki silmänsä, puhelin tuntui painavalta kädessä. Kaikki oli tuntunut viimeisen puolen vuoden ajan vain junnaavan paikoillaan, etenkin Pyryn opinnot. Hän yritti muistella viime kevättä, jolloin... ...kylmä tuuli puhalsi pihan yli ja tarttui vaatteisiin. Pyry värähti kylmästä ja vilkaisi Punkun selässä istuvaan Aleksanteriin. He olivat valinneet loistavan ilman maastoretkelleen. Iitan korvat pyörivät yrittäen kuulostella tuulen mukanaan tuomia ääniä. Pyry pureskeli huultaan miettien olisiko hänen pitänyt laittaa tamman korvat umpeen."Voitaisko me jo mennä ennen kuin takatalvi ehtii tulla ja puraista perseeseen?" Allu mutisi huivinsa takaa.Pyry nyökkäsi ja hyppäsi Iitan kärryille. Kärryt olivat kuitenkin Iitalle tuttu juttu, tuskinpa se ottaisi niistä mitään stressiä."Mennään sitten."Keltainen ponitalli jäi heidän taakseen....Pyry oli puhkunut intoa ja suunnitellut työssäoppimisjaksoja sinne ja tänne. Kesällä olisi hyvä päästä siittolalle hommiin ja syksyllä olisi voinut kenties yrittää jonnekin ravitallille. Ja sitten asiat olivat muuttuneet arkisiksi ja yhtäkkiä hän oli vain koko ajan väsynyt. Kesä tuli... ...ja pian laidunkausi olikin jo loppumaisillaan. Iita näytti takiaisia täynnä olevassa harjassaan paksulta metsänpeikolta ja Pyry totesi, että syksy saisi alkaa kunnonkohotuskuurilla....ja viimeistään tallipalo vei Pyryltä viimeisetkin aikeet muualle lähtemisestä. Miten hän voisi lähteä pois täältä kun muutamissa sekunneissa koko talli voisi olla vain poissa, muuttunut kuumaksi energiaksi ja mustaksi tuhkaksi? Syksy meni kuin sumussa. Talven tullen... ...oli aikaa olla hiljaa ja kuunnella lumen narskumista kavioiden alla. Iita kuljetti Pyryä tasaisin askelin minne hän ikinä keksikään pyytää. Paksu harja tuntui tutulta käsissä ja juuri sitä Pyry kaipasikin. Asioita, ihmisiä, hevosia, jotka ankkuroivat hänet tähän hetkeen ja todellisuuteen....pimeys ja kylmyys olivat sulkeneet sisäänsä ja välillä oli vaikea uskoa, että oli ollut ja tulisi olemaan mitään muuta kuin pimeää. Pyry huokaisi, avasi silmänsä ja työnsi puhelimen takaisin kuluneiden farkkujen taskuun. Aurinko pilkahti kevään pilvien takaa ja lämmitti ohutta kaistaletta oleskeluhuoneen pöydällä. Pihalta kaikui auton oven paukahtaminen kiinni ja pian alakerrasta kaikui useammat askeleet. Portaat narahtivat ja Pyry tunnisti Salman sekä Emmyn äänet. "Ai sä olit täällä vielä!" Salma ilahtui. "Siellä alkoi just paistaa, lähdetkö meidän kanssa maastoon?" Pyry hymyili ja huomasi nyökkäävänsä. Kevään tuleminen taisi sittenkin olla mahdollista.
|
|
|
Post by Pyry on Mar 8, 2019 17:40:03 GMT 2
Tiukka keskittyminen kulmien ratsastukseen. Kummasti lähti lisäyksetkin paranemaan, kun Pyry muisti ratsastaa aktiivisesti jokaista askelta.
|
|
|
Post by Pyry on Mar 8, 2019 17:35:43 GMT 2
Eiko otti kipinää uudesta maneesista ja loikki alkuverryttelyssä puomien yli turhankin vauhdikkaasti. Mitähän niiden itse esteiden ylittämisestä tulisikaan...
|
|
|
Post by Pyry on Feb 19, 2019 19:39:44 GMT 2
Edustavaakin edustavammat hevosratsukot...
|
|