|
Post by Pyry on Feb 18, 2022 20:32:57 GMT 2
Pyry ja Iita
|
|
|
Post by Pyry on Feb 1, 2022 19:14:53 GMT 2
"Perke-"
Muuta Pyry ei ehtinytkään sanoa kun maisema kierähti ympäri. Mikään kenkä ei pitänyt vasta sataneessa lumessa, joka sopivasti liukui kannan alta pois paljastaen liukkaan jään. Sekunnin murto-osassa hän ehti kartoittaa tilanteen vaaranpaikat. Vasen käsi irrotti Iitan riimunnarun ja nousi vaistomaisesti suojaamaan Pyryn päätä, mutta oikea nyrkki ei suostunut päästämään irti narusta, jonka toisessa päässä Agi leijaili pöristen. Pienet kaviot huitoivat huolestuttavan lähellä maassa makaavan lumista pipoa.
"Nyt loppuu!" hän ärjäisi hangesta ja huitaisi narulla Agin ojennukseen. Tamma pörisi sieraimet laajentuneina, mutta sai kaikki kavionsa pidettyä lumihangessa. Iita käytti vapautumisensa hyväkseen kääntämällä pyllynsä tallinpihan poikki ujeltavaa myrskytuulta kohden.
Ähkäisten Pyry kömpi ylös huitoen samalla lumia kahisevasta takistaan Agin säpsähdellessä jokaista maahan tippuvaa hiutaletta. Vaaleat korvat pyörivät helikopterin lapojen lailla ja Pyry alkoi olla jo ihan varma, ettei selviäisi yhtenä kappaleena aitalle asti. Toistaiseksi missään ei tuntunut hälyttävää kipua, joten ainakaan painovoima ei ollut saanut luita poikki. Eri asia sitten onnistuisiko talvimyrskystä kipinää kerännyt puoliverinen siinä.
"Oijjoijjoijjoi!"
Pyryn huomion kiinnitti ujeltava ääni, jonka lähteeksi paljastui pihan poikki pitkine jalkoineen koikkelehtiva Hannes. Narun päässä oleva hevonen keräsi uudet kierrokset paikalle juoksevasta tallinomistajasta ja vaati jälleen Pyryn jakamattoman huomion.
"Eihän vaan käynyt pahasti, täytyy kyllä heti paikalla tilata hiekotus pihalle, moni tykkää sepelistä, mutta kyllä mun mielestä sellainen sileämpi hiekka on miellyttävämmän näköinen jos koko pihalle pitää laittaa. Tulee jotenkin tasapainoisempi kokonaisuus siitä."
Pyry ojensi lumista pipoaan mumisten olevansa kunnossa ja yritti päästä uudestaan liikkeelle, Agi leijaili hänen vieressään kauhuissaan korviin satavista hiutaleista ja vieressä muksahtelevista ihmisistä.
"Tais heppakin vähän pelästyä tota äskeistä", Hannes naurahti hermostuneesti.
"Voitko ottaa sen Iitan kiinni?" Pyry huomautti Agin nyt kiskoessa häntä kohti aittaa.
Hannes katsoi hetken huuli pyöreänä ja Pyry mietti kuinka monisanaisesti hän joutuisi täsmentämään tälle, että juu se siinä pihalla vapaana oleva hevonen on juuri se jonka voisit ottaa kiinni, mutta onneksi Hanneksella viimein leikkasi. Epäröiden tämä tarttui Iitan roikkuvaan naruun ja ohjasi ruunikon kääntämään leveää takamustaan oikeaan suuntaan. Tilanne tuntui olevan jotenkuten hallinnassa (kiitos Iitan), joten Pyry keskitti huomionsa aitalle pääsemiseen.
Agi liihotteli passagessa pihan poikki ja Iita seurasi perässä taivuttaen massiivista kaulaansa tuulta vasten. Hannes kulki lähinnä koristeena narun toisessa päässä suomenhevosen kulkiessa automaattiohjauksella omaan karsinaansa.
Hannes oli juuri taittelemassa riimunnarua sievälle rusetille karsinan oveen Pyryn viimein saatua lumisen toppaloimen Agin päältä. Hiki valui pipon alta ja toista pakaraa poltteli. Se olisi kauniilla mustelmilla huomenna.
"Tää yhdessä tekeminenhän sujuu meiltä aika kivasti vai mitä?" Hannes hymyili hikiselle työntekijälleen.
Pyry jaksoi vielä vääntää kasvoilleen väsyneen hymyn.
"Mut eiköhän nyt oo jo tauon paikka, ootko muuten miettinyt miten hyvältä luonnonkivilaatat näiden pilttuiden ovissa näyttäisi?" Hannes jatkoi haaveillen.
"Joo tota, mulla on tässä vielä aika monta hevosta haettavana sisään", Pyry totesi ja lammasmaisesti hymyillen poistui paikalta. Jos ei kiukkuiset tammat saaneet häntä henkihieveriin, sen saattaisi tehdä kaikki Seppeleen dramaattiset kaksijalkaiset.
|
|
|
Post by Pyry on Dec 30, 2021 10:41:42 GMT 2
30.12.2021Vastasatanut lumi innosti tammatarhassa ja Iita otti reippaat aamurallit aitasta ulos päästyään.
|
|
|
Post by Pyry on Sept 8, 2021 12:15:57 GMT 2
NIMI Hassan ”Haxa” Eklund
IKÄ 56 v
NYKYINEN AMMATTI eläköitynyt liikennelentäjä
HEVOSTAUSTA Pitkän linjan hevosihminen, lapsena roikkui ravureiden tukissa kiinni metsäpoluilla, junnuna innostui kentästä ja on kisannut kansallisella tasolla. Mitä kovempaa ja korkeammalta mennään, sitä siistimpää, turvallisuusnäkökulmat saattavat toisinaan unohtua… Valmentaa mielellään. Rakastaa täysiverisiä, mutta ei nyrpistä nenäänsä millekään kaviokkaalle. Haaveilee myös omasta ponivaljakosta.
LUONNE Eksentrinen joka paikan höylä, tai pikemminkin hyrrä. Innostuu herkästi kaikesta. Nopea rakastumaan ja vihastumaan. Ei voisi ajatella asuvansa enää toisen ihmisen kanssa koska kokisi joutuvansa tekemään liikaa kompromisseja.
ULKONÄKÖ Moni voisi sanoa klassisen komeaksi. Tummat (tosin nykyään jo harmaantuvat) piirteet peräisin pakistanilaiselta äidiltä. Työura tuli tehtyä hillityssä univormussa, mutta mitään muuta hillittyä ei halua pitää päällään. Kääntääkin nykyään kasvoja ulkona liikkuessaan, päällä kun saattaa olla kireät nahkahousut ja paljettipaita tai kukkaleninki. Jos kukaan ei paheksu tai ihaile, on asuvalinta mennyt pieleen! Vaatteilla ei ole sukupuolta, mitä röyhelöisempää ja kimaltavampaa, sen parempi.
PARAS JA PAHIN PIIRRE Tarttuu mielellään uusiin haasteisiin eikä pelkää epäonnistumista. Nopea liikkeissään ja päätöksissään, eikä aina ehdi ajatella loppuun asti asioita. Impulssikontrolli, mitä se on? Tunnettu sydänsurujen aiheuttaja.
EI VOI SIETÄÄ Umpimielisyyttä, tylsää pukeutumista, talvipakkasia ja siivoamista.
RAKASTAA Flirttailua sukupuolesta riippumatta, pieniä koiria, taidetta ja ruokaa.
MUITA KIINNOSTAVIA FAKTOJA
Haxalla on jo aikuinen tytär Saima, jonka toisesta vanhemmasta ei jostain syystä puhu tai tunnu tietävän enempää kukaan.
Tulehtuneet välit lapsuuden perheeseensä.
Tuntuu heilastelleen noin kymmenesosan kanssa koko maapallon väestöstä.
Ei pulaa pikkurahasta, mutta ei mielellään tuo asiaa esille.
|
|
|
Post by Pyry on Sept 7, 2021 6:54:10 GMT 2
6.9.2021
Casa de Ultimate Kaaoksessa ei ikinä ennen ole ollut näin jäätävä tunnelma. Heidän yhteistaloudessaan oli paljon huonojakin päiviä, ovien paiskontaa (lähinnä Inkerin taholta) tai tapettiin sulautumista ja paikalta postumisia (näissä sekä Pyry että Allu olivat taitavia), mutta tämä oli jotain uutta. Aleksanteri onnistui karkaamaan viereisen paikkakunnan teurastamon hygieniaharjoitteluun juuri oikealla hetkellä ja jätti Pyryn harjoittelemaan mahdollisimman hiljaa talossa kulkemista, jotta varmasti kuuli Inkerin liikkeet. Kumpikaan heistä ei oikein tiennyt mitä oli tapahtunut, mutta Inkeri oli muuttunut valtavan kokoiseksi. Naisen energia ja viha täyttivät koko ison talon ja vuosi ulos pihalle asti. Yleensä Pyry ei kokenut suurta riemua kuullessaan, että hänen tarvitsisi tehdä muutama ylimääräinen työvuoro, mutta tällä kertaa hän pyrki kahmimaan niin paljon töitä kuin mahdollista. Pyry oli nukkunut Emmyn talon päädyssä muutaman yön, vedoten turhaan matkustamiseen ilta- ja aamutallin välillä. Tallinomistaja oli kaikessa muutosstressissään ollut yllättävän suopea ja ymmärtäväinen antaessaan yksiön vapaasti Pyryn käyttöön. Emmy selkeästi tiesi jotain enemmän kuin Pyry.
Mitä Pyry sitten tiesi? Pyry tiesi Inkerin mustelmista, mutta ei syytä niihin. Pyry tiesi, ettei Inkeri voinut tulla hetkeen tallille, muttei oikein käsittänyt sitäkään. Mutta mikä tärkeintä, Pyry tiesi olla tiedustelematta asiasta enempää etenkään Inkeriltä.
Eedi oli tulossa iltatalliin, joten Pyry pyrki käyttämään mahdollisimman paljon illasta aikaa Iitan kanssa. Inkerin oli ollut tarkoitus pitää heille tuntia tällä viikolla, mutta noh… Onneksi asia oli siirtynyt eteenpäin kuin luonnostaan, Pyry olisi tässä hetkessä mieluummin mennyt Hanskin estetunnille Agilla kuin joutunut samaan maneesiin kämppiksensä käskytettäväksi. Kentällä ei ollut kuin Mistel Lailan kanssa ja Rai keventelemässä Chillyllä, mutta aitojen sisäpuoli ei kuitenkaan ollut hirvittävän kutsuvan oloinen, joten heijastimin varustautuneena Pyry ohjasi Iitan jo hiljalleen hämärtyville metsäpoluille. Seppele Cup olisi jälleen edessä, mutta heillä ei ollut mitään aikomusta osallistua. Toisaalta kisaaminen toisi motivaatiota treeniin, mutta Pyry oli liian ahdistunut oman ratsastamisensa tasosta tällä hetkellä. Pöytäkirjasta vieraan tuomarin varmasti tuomitsevien kommenttien lukeminen olisi vain liikaa.
Iita käveli pitkää tasaista käyntiään syksyltä tuoksuvassa metsässä. Aina välillä Pyryn sydän tuntui pakahtuvan hänen tajutessaan, että tamma todella oli hänen elämässään. Se kuljetti ratsastajansa luottavaisesti ja tasaisesti mihin tahansa uuteenkin ympäristöön, säikähtäessäänkin hevonen lähinnä vain jähmettyi. Pyry vain toivoi voivansa olla sille tarpeeksi hyvä omistaja ja ratsastaja. Ja niin, ystävilleen parempi tuki. Hengitys huurusi heikosti Pyryn huokaistessa. Ehkä hänen oli aika palata kotiinsa ja kohdata Inkeri. Kenties jopa puhua tälle. Huh.
|
|
|
Post by Pyry on Aug 29, 2021 6:31:11 GMT 2
Iita katseli korvat hörössä muita ratsukoita Pyryn säätäessä jalustimia. Hän ponnisti tammansa selkään ja vilkaisi itsekin muita tuntilaisia. Tuntuipa hyvältä päästä pitkästä aikaa pienessä ryhmässä opetukseen, ja vielä Annen tunnille. Kyllähän Pyry tunneilla kävi, kun jaksoi ja oli varaa. Valitettavasti jaksaminen ja varat olivat kortilla hyvin usein. Mutta nyt hän oli kuitenkin täällä, hyvällä mielellä ja energialla. Alkukäynneissä ratsastajat hakivat tasapainoa omaan istuntaansa, istuinluiden asentoa, ylävartalon suoruutta ja lantion rentoutta. Iita lompsotteli melko löysää käyntiä ja tuntui vajoavan omiin päiväuniinsa. Se oli tehnyt kilttinä ja sopivan kokoisena ratsuna melko paljonkin tunteja aina kun Pyryllä ei ollut sille aikaa ja kuljettanut enimmäkseen aloittelevampia ratsastajia. Maastossa se oli aina reipas ja hyväntuulinen, mutta nyt Pyryllä oli vaikeuksia herätellä sitä ravitehtävän alkaessa.
Pohkeenväistössä Iitan askel hidastui entisestään ja se alkoi tuntua raskaalta kädelle. Pyry naputteli sitä raipalla väistöön ja sai lähinnä hännän viskontaa vastaukseksi. Tahti rikkoontui ja Pyry heilahteli satulassa epämukavasti. Hiki alkoi kertyä kypärän alle ja paidan selkämykseen. Miksi tämä tuntui näin vaikealta?
Välikäynnit tulivat juuri oikeaan hetkeen, hengästytti ja turhautti. Pyry vilkaisi jälleen muita ratsukoita. Lasse oli aina niin hienon näköinen ja Susu sipsutteli kevyen näköisesti. Tuttu huonommuudentunne syöksyi raskaana aaltona Pyryn ylle. Miksei hän saanut omaa hevostaan liikkumaan yhtä kevyenä?
Laukka nousi tahmeasti ja Iita tuntui kaarteissa kaatuvan sisälle. Pyry yritti ajatella laukkaa enemmän ylös ja keskittyä suoruuteen. Käsissä poltteli hevosen pään raskaus ja jalat tuntuivat pomppivan jalustimissa. Pyry ei voinut olla kuuntelematta muille ratsastajille satelevia tehtäviä samalla kun hän yritti saada omaa hevostaan vain etenemään laukassa ilman rikkoja. Alkoi tulla epätoivoinen olo ja istunta alkoi työntää hevoseen turhaan liikettä. Töksähtävä siirtyminen raviin heitti Pyryä pois tasapainosta.
"Ja kevyessä ravissa loppuverryttelyä, suunta vapaa eli silmät auki!"
Sadepisarat alkoivat lyödä kypärän pintaan ja sameuttivat Pyryn silmälasien linssit. Lihaksista tuntui kadonneen kaikki voimat ja käsiä kivisti. Käyntiin siirtyminen tuntui helpotukselta.
"Teillä oli siellä ihan hyviäkin pätkiä, mutta näytti aika työläältä", Anne kommentoi Iitan lompsiessa hänen ohitseen.
Pyry nyökkäsi.
"Teille voisi tehdä hyvää käydä yhdessä tunneilla enemmän, saisit takaisin vakautta istuntaas."
"Joo."
"Iita on päässyt myös vähän pyöristymään, eli ei senkään takia haittaisi yhtään vähän tehokkaampi työskentely."
Pyry tunsi punan nousevan kasvoilleen ja käänsi äkkiä katseensa poispäin Annesta. Kasvoille osuvat sadepisarat onneksi viilensivät ja peittivät Pyryn ilmettä muilta. Iita käveli tasaisesti loppukäyntejään eikä tuntenut kuinka Pyryn kädet etsivät tupon harjan jouhia ja puristivat niitä lohduttomana.
|
|
|
Post by Pyry on Aug 18, 2021 12:05:37 GMT 2
18.8.2021
Aamun tuulessa oli tuntunut syksyn viileä häivähdys. Nyt se oli kuitenkin tiessään ja tallipihalle porotti aurinko. Pyry harjasi auringossa nuokkuvaa Iitaa. Hän oli tuonut sen harjauspuomin ääreen, mutta heittänyt riimunnarun vain tamman kaulalle, se ei vaikuttanut haluavansa lähteä minnekään omille teilleen. Ruunikon silmät olivat painuneet puoliksi kiinni ja alahuuli roikkui löysänä. Vain häntä jaksoi laiskasti huitaista aina välillä kärpäsiä ja viimeisiä paarmoja pois takajalkojen välistä. Kumisuka hieroi esiin hilsettä ja pölyä ja Pyry pohdiskeli Iitan pesemistä. Hän katseli hevostaan arvostelevalla silmällä ja ja kuljetti sitten toisen kätensä sen kylkiluiden yli. Kämmentä joutui painamaan hevosen kylkeä vasten, jotta luiden kumpareet sai tuntumaan. Kumisuan pyörivä liike ei keskeytynyt Pyryn huokaistessa tuskaisena.
"Voisitko sä vaan laihtua", hän mutisi, mutta Iita ei näyttänyt kiinnostuvansa.
Pyry siirtyi hevosen toiselle puolelle kiertäen sen leveän takamuksen. Hän oli joutunut hakemaan Iitan pois laitumelta jo viikon päästä, sillä se tuntui paisuvan silmissä. Annen keväinen huomautus Iitan ylipainosta oli painanut hänen mieltään jo pitkään ja viimeviikkoinen Allun kuulusteleminen ei auttanut. "Hei mitä sä tiedät kaviokuumeesta?" oli ollut viaton kysymys, joka oli johtanut yli tunnin diaesitykseen, jonka aikana Pyry muuttui kasvoiltaan valkoisemmaksi ja möykky hänen vatsassaan mustemmaksi. Allu ei ollut sitä huomannut vaan kiinnostuneena hän oli tarkastellut luentodiojensa röntgenkuvia vääntyneistä kaviokulmista. Seuraavat päivät Pyry oli pakkomielteisesti tunnustellut Iitan kaviopulssia, silmäillyt sen niskan rasvakertymää ja laskeskellut mielessään jo valmiiksi sairaskengitysten hintaa.
Iita keskeytti Pyryn ajatukset pärskähtämällä äänekkäästi. Pyry vilkaisi tamman päätä. Se ei näyttänyt kipeältä, eikä se liikkunut huonosti. Ei se lennokaskaan ollut, mutta se vasta muutos olisikin. Silti hän oli aivan varma, että hän oli sairastuttanut tamman ja hetkenä minä hyvänsä se paljastuisi. Hän tuijotti Iitan etukavioita kiinteästi, kuin se olisi auttanut muodostamaan hänelle röntgenkatseen ja tuomaan asiantuntemusta kavioluiden asennoista. Iita haukoitteli.
"Joko te ootte kohta valmiita?" Inkeri huikkasi tallin ovelta. Pyry hätkähti ajatuksistaan.
"Kohta joo."
"Mmhm, siltä näyttää. Laita mulle viesti, meen ylös", Inkeri mutisi tyytymättömänä vastaukseksi ja katosi viileään talliin takaisin.
Pyry nappasi pölyharjan käteensä ja yritti kiirehtiä. Totta oli, että Iitan painoa piti saada alas, vaikka se ei juuri tällä hetkellä kärsisikään akuutisti. Oli myös totta, että Pyry ei tuntunut asialle itse saavan mitään aikaiseksi. Kaikki hänen energiansa tuntui vain menevän asiasta ahdistumiseen. Hänen ratsastamisensa oli valitettavasti kärsinyt Iitan myötä. Ei sen takia että hänen satulassa vietetyt tuntinsa olisivat vähentyneet, mutta mahdollisuudet tunteihin ja valmennuksiin olivat pienentyneet Iitan syödessä sen osan Pyryn tuloista, joka ennen oli mennyt ratsastuksenopettajien taskuun. Pyryn ahdistus oli lopulta kasvanut niin suureksi, että se näkyi ulospäinkin.
"Ja mikä sua sitten vaivaa?" oli Inkeri lopulta tuhahtanut väsyessään katselemaan ahdingossaan tutisevaa Pyryä kodin lisäksi tallilla.
Pyry oli vuodattanut lopulta kaiken sen ahdistuksensa Inkerin päälle yllättäen varmasti heidät molemmat. Olivathan he tallikavereita ja kämppiksiä ja kollegoita, mutta että läheisiä ystäviä, joille vuodattaa murheitaan? Se oli uutta. Inkeri oli kuitenkin vain räpäyttänyt silmiään asialle.
"No jos mä treenaan teitä ainakin alkuun? Sovitaan joku pikkusumma tai jotain", nainen oli todennut ja poistunut keittiöstä nopeasti ennen kuin Pyry keksisi liikuttua tästä tarjouksesta tai alkaa avautua lapsuudestaan. Tai jotain.
Joten tässä nyt oltiin, Iita lopulta varustettuna ja pitkästä aikaa matkalla Pyryn kanssa kentän aitojen sisäpuolelle. Pyry napsautti kypärän lukon kiinni ja naputteli WhatsApp-viestin Inkerille ilmoittaakseen olevansa valmis.
"infoo sit ku oot lämpänny", kilahti vastaus.
Pyryn huulet kiristyivät kiinni toisiinsa. Mitähän tästäkin tulisi?
|
|
|
Post by Pyry on May 2, 2021 10:40:51 GMT 2
Nopeusradalla himmailtiin (Pyryä) jännittävien maastoesteiden takia, munanetsinnässä uskalsi jo mennä reippaammin!
|
|
|
Post by Pyry on Mar 1, 2021 18:00:58 GMT 2
13.2. klo 7:59
”Hyi yök”, oli ensimmäinen ajatus. ”Ei vielä”, oli seuraava.
Mutta tosiasioille ei voinut mitään, herätyskello ilmoitti aamun saapuneen ja vaati nousemaan ylös, ihan sama kuinka myöhään edellisenä iltana oli sänkyyn päätynyt.
Pyry nousi istumaan ja räpytteli silmiään mökin hämärässä. Allun makuupussiin kietoutuneen hahmon ääriviivat näkyivät aamun hämärässä juuri ja juuri.
”Allu.”
Ei vastausta.
”Allu”, Pyry kähisi uudestaan, tällä kertaa kovempaa.
”Mröäähgn”, Allu lopulta vastasi.
”Kello on vähän vaille kasi, mä lähen aamupalalle just.”
”Krhhlm.”
Pyry ojenteli käsiään kunnes ne lopulta osuivat silmälaseihin ja haluttomasti avasi makuupussinsa vetoketjun päästäen viileää ilmaa iholleen. Hyi yök.
Allu ei ollut liikahtanut sijoiltaan Pyryn vetäessä vaatteet päälleensä ja raottaessaan mökin ovea.
”Mä meen nyt, tuu perässä.”
”Hhhkkhgg.”
Pakkasilma puhalsi nopeasti väsymyksen silmistä ja nälkä kurnaisi vatsasta. Aamu oli hiljalleen valkenemassa. Auringon oli ainakin säätiedotuksen mukaan tarkoitus pilkahtaa esiin, ehkäpä he saisivat nauttia siitä lumisessa maastossa. Mikä sen parempaa, Pyry huomasi hymyilevänsä. Heräämisen tuska alkoi väistyä ja tallipihalle päästyään Pyryn askeleet eivät malttaneet jatkaa suoraan talolle nälästä huolimatta. Reitin varrella oli nimittäin aitta ja Iitan karsina.
”Huomenta tammuska”, Pyry huhuili avatessaan oven ylempää luukkua. Iitan pää nousi heinäkasasta ja sen turpa kurottautui haistamaan käsivartta. Hevosen hengitys höyrysi ilmaan. Pyry avasi oven ja pujahti nopeasti sisään, painoi kätensä lämpimän harjan sisään. Kenties hän kipuisi tamman selkään lounaan jälkeen tai valjastaisi sen kärryjen eteen ja nappaisi jonkun leiriläisistä mukaan lenkille saunan lämpenemistä odotellessaan. Iita rouskutti heiniään ilman suurempia suunnitelmia.
Nälkä kurnaisi Pyryn vatsaa jälleen ja sai ajatukset katkeamaan. Hän rapsutti Iitaa vielä sään vierestä ja kääntyi poistuakseen karsinasta, kun hän näki oven viereen kiinnitetyn lapun.
”Mitä helvettiä Inkeri?” Pyry ehti jo kirota aamutallia tekevän kämppiksensä, mutta ärtymys kengitysnaulalla seinään painetusta lapusta katosi pian. Sen tilalle tuli kouraiseva kauhu. Ei edes Inkerillä ollut näin sairasta huumorintajua.
Enempää ajattelematta Pyry kiskaisi naulan irti ja tunki paperin taskuunsa. Hänelle tuli kiire talolle, vaikka siellä odottava aamupala oli kadonnut mielestä. Paperinpalaan piirretyt sanat polttelivat taskussa, korvissa humisi. Kuka viestin oli kirjoittanut? Miksi talli pitäisi sulkea? Ja ehkä karmivimpana kysymyksenä mielen päällä pyöri: mikä tulisi toistumaan uudestaan?
|
|
|
Post by Pyry on Dec 30, 2020 10:12:44 GMT 2
Joulun ensimmäisenä päivänä rakkaani antoi minulle: kilpikonnan värisen Sense-kissan!
Joulun toisena päivänä rakkaani antoi minulle: kaksi tallin omistajaa ja kilpikonnan värisen Sense-kissan!
Joulun kolmantena päivänä rakkaani antoi minulle: kolme pyöreää shettistä kaksi tallin omistajaa ja kilpikonnan värisen Sense-kissan!
Joulun neljäntenä päivänä rakkaani antoi minulle: neljä vaaleaa puoliveristä kolme pyöreää shettistä kaksi tallin omistajaa ja kilpikonnan värisen Sense-kissan!
Joulun viidentenä päivänä rakkaani antoi minulle: viisi ylitettävää estettä neljä vaaleaa puoliveristä kolme pyöreää shettistä kaksi tallin omistajaa ja kilpikonnan värisen Sense-kissan!
Joulun kuudentena päivänä rakkaani antoi minulle: kuusi siirtotallin karsinaa viisi ylitettävää estettä neljä vaaleaa puoliveristä kolme pyöreää shettistä kaksi tallin omistajaa ja kilpikonnan värisen Sense-kissan!
Joulun seitsemäntenä päivänä rakkaani antoi minulle: seitsemän alkeiskurssilaista kuusi siirtotallin karsinaa viisi ylitettävää estettä neljä vaaleaa puoliveristä kolme pyöreää shettistä kaksi tallin omistajaa ja kilpikonnan värisen Sense-kissan!
Joulun kahdeksantena päivänä rakkaani antoi minulle: kahdeksan kauraämpäriä seitsemän alkeiskurssilaista kuusi siirtotallin karsinaa viisi ylitettävää estettä neljä vaaleaa puoliveristä kolme pyöreää shettistä kaksi tallin omistajaa ja kilpikonnan värisen Sense-kissan!
Joulun yhdeksäntenä päivänä rakkaani antoi minulle: yhdeksän jäistä tarhanpohjaa kahdeksan kauraämpäriä seitsemän alkeiskurssilaista kuusi siirtotallin karsinaa viisi ylitettävää estettä neljä vaaleaa puoliveristä kolme pyöreää shettistä kaksi tallin omistajaa ja kilpikonnan värisen Sense-kissan!
Joulun kymmenentenä päivänä rakkaani antoi minulle: kymmenen siivottua karsinaa yhdeksän jäistä tarhanpohjaa kahdeksan kauraämpäriä seitsemän alkeiskurssilaista kuusi siirtotallin karsinaa viisi ylitettävää estettä neljä vaaleaa puoliveristä kolme pyöreää shettistä kaksi tallin omistajaa ja kilpikonnan värisen Sense-kissan!
Joulun yhdentenätoista päivänä rakkaani antoi minulle: yksitoista iloista tuntiponia kymmenen siivottua karsinaa yhdeksän jäistä tarhanpohjaa kahdeksan kauraämpäriä seitsemän alkeiskurssilaista kuusi siirtotallin karsinaa viisi ylitettävää estettä neljä vaaleaa puoliveristä kolme pyöreää shettistä kaksi tallin omistajaa ja kilpikonnan värisen Sense-kissan!
Joulun kahdentenatoista päivänä rakkaani antoi minulle: kaksitoista tuikkivaa joululyhtyä yksitoista iloista tuntiponia kymmenen siivottua karsinaa yhdeksän jäistä tarhanpohjaa kahdeksan kauraämpäriä seitsemän alkeiskurssilaista kuusi siirtotallin karsinaa viisi ylitettävää estettä neljä vaaleaa puoliveristä kolme pyöreää shettistä kaksi tallin omistajaa ja kilpikonnan värisen Sense-kissan!
|
|
|
Post by Pyry on Dec 29, 2020 10:41:55 GMT 2
Kohti tuntematonta ja Hanskin yli!
|
|
|
Post by Pyry on Dec 25, 2020 14:15:29 GMT 2
Salmalle kaikkea hyvää valkoisten tammojen muodossa! <3 T. Pyry :>
|
|
|
Post by Pyry on Dec 18, 2020 11:27:37 GMT 2
18.12.2020
Pyry istahti alas oleskeluhuoneen puisen pöydän ääreen. Tupapenkki narahti lattiaa vasten ja kuuma kaakaokuppi kolahti pöydän pintaan läikäyttäen muoviselle pöytäliinalle sisältöään. Jalkoja särki, selkää kivisti, väsytti. Pyry ojenteli viilentyneitä varpaitaan villasukkien sisällä. Aamuruuat oli jaettu, hevoset päästetty pihalle ja osa karsinoista siivottu. Nyt oli hetki aikaa istahtaa alas. Pyry yritti olla ajattelematta vielä jäljellä olevia siivoamattomia karsinoita, maneesin lanausta, kuivaushuoneen sekamelskaa…
Syksy sekä talvi olivat olleet rankkoja, taas kerran. Pimenevät illat ja kylmenevät säät toivat mukanaan kirkkaan tähtitaivaan ja narisevan lumen, mutta myös loputtomalta tuntuvan väsymyksen ja ahdistuksen. Pysähtyneisyyden ja voimattomuuden, olon, että voisi hetkenä minä hyvänsä vaan unohtautua pimeään välitilaan hennoiksi ihmisen muotoisiksi ääriviivoiksi. Mutta samalla pitäisi jatkaa työroolia, kämppisroolia, hevosenomistajan roolia. Pyry oli tunnollisesti siivonnut karsinat, siivonnut keittiön ja ratsastanut Iitaa Seppele-cup mielessään. Marraskuussa kuvioon mukaan astunut kaviopaise ja siitä johtunut treenitauko toivat mukanaan pelottavan suuren helpotuksen tunteen. Eihän oman hevosensa kivusta saisi olla helpottunut?
Tapahtumaketju oli epäselvä ja koukeroinen, mutta johdattanut Pyryn lopulta lääkärin vastaanotolle. Kaikki oli ollut hetken ajan pelottavaa ja epävarmaa, mutta nyt Pyry yritti jaksaa loputonta talvea masennuslääkkeiden ja kirkasvalolampun voimin. Ja kokemuksesta hän tiesi tämän alkavan helpottaa pikkuhiljaa. Saapuisi talvipäivänseisaus ja muutamat ylimääräiset elintärkeät valoisat minuutit vuorokauteen. Jouluna sai pysähtyä luvan kanssa ja sitten koittaisi vihdoin kevättalvi tuoden mukanaan silmiä satuttavan kirkkaat talvipäivät.
Kaakao poltteli ihanasti kurkkua ja Pyry vilkaisi ulos pakkasen kuvioimasta ikkunasta tallipihalle. Sarianna ponnisti jakkaralta Iitan paljaaseen selkään ja käänsi tamman jauhoturvan kohti maastolenkkiä. Pyry oli hetken tuskailtuaan päässyt onneksi eroon siitä ajatuksesta, että hänen tulisi treenata tamman kanssa tavoitteellisesti. Kyllä hänellä edelleen tavoitteita oli, mutta niiden ei tarvinnut seurata kalenteria ja kisakautta, ne saivat seurata hänen sekä tamman oloja. Tällä hetkellä olo oli parempi, kun sai halutessaan jättää Iitan liikutusta Sartsun sekä tuntilaisten vastuulle. Tammalla olisi hyvin aikaa myöhemminkin opastaa Pyryä koulukuvioiden pariin ja ehkä taas kisakentillekin.
Portaat narahtivat ja oleskeluhuoneen ovesta kurkisti Emmyn pakkasesta punertava naama.
”Kai mä sanoin sulle, että eläinlääkäri oli tulossa raspaamaan tuntihevosia tänään?” hän kysyi hieman pahoitteleva ilme kasvoillaan.
Pyry pudisti päätään ja Emmy irvisti.
”Soitti just että tulee vähän myöhässä, tunnin päästä pitäisi olla tässä. Sillä oli Arktik, Punkku, Rösti ja Kari listallaan, lisäksi pitäisi kattoa Salman hevoset plus Chico”, Emmy luetteli taskustaan kaivamastaan paperista Pyryn hörppiessä mukin loppuja suuhunsa. ”Ehditkö sä napata sille hevosia sisään, mä tuun kanssa apuun kunhan saan pihaton aidan nyt korjattua?”
”Joo toki”, Pyry totesi noustessaan pöydän äärestä.
”Toivottavasti sillä on oma avustaja tällä kertaa mukanaan, muuten tulee vähän turhan kiire…” Emmy mutisi kääntyessään ovelta poispäin.
Pyry hymähti vastaukseksi ja kiskoi talvitakin niskaansa. Takaisin hommiin.
|
|
|
Post by Pyry on Sept 6, 2020 8:31:05 GMT 2
Iita on löytänyt hoitajan!
Iita on kiltti ja mahdottoman yritteliäs kaikkien kaveri. Pyry treenailee Iitan kanssa lähinnä kouluratsastusta, mutta myös ajohommat ja pienet esteet sujuvat. Maastossa Iita menee minne pyydetään, yksin ja porukassa. Pyry mielellään kaipailisi silloin tällöin tallivapaata, joten lisäkäsille olisi tarvetta. Hoitaja saa sovittuna/sovittuina päivinä touhuilla Iitan kanssa vapaasti, joko vain rapsutellen tai ratsastaen/ajaen. Kentällä saa humputella ja maastoon löytyy varmasti aina seuraa, ellei halua nautiskella Iitan loistavasta seurasta itsekseen. Myös tallin omiin kisoihin ja tunneille voi olla mahdollista osallistua! Toiveissa on löytää sitoutuva ja pitkäaikainen hoitaja, joka ilmoittelee tekemisistään edes silloin tällöin. Haku sulkeutuu sopivan hoitajan löytyessä! Pyry valitsee hoitajan.
|
|
|
Post by Pyry on Sept 4, 2020 7:31:09 GMT 2
Ei nämä Pyryn ensimmäiset after ridet olleet, mutta silti jotenkin ahdisti. Ahdisti väenpaljous yleensä niin hiljaisella vintillä, ahdisti oma nuhjuinen kauluspaita muiden siistien asujen rinnalla, ahdisti oma keskinkertaisuus. Eli oikeastaan ne olivat hyvin tyypilliset after ridet, ainakin Pyrylle. Kuinka monta kertaa ja kuinka monessa eri paikassa voisi tuntea itsensä yksinäiseksi suuren ihmispaljouden kesk-- "Moi." Pyry hätkähti ajatuksistaan Alviinan ääntä. "...moi." "Sä näytät viihtyvän." Alviinan ääni oli samanlainen kuin aina, samanaikaisesti kuin kissan kehräystä ja pisteleviä jääkiteitä. "Mmm, samoin." Alviinan kasvoilla käväisi ärsyyntynyt ilme, jonka Pyry ehti kyllä huomata. "No onhan nää aika laimeat bileet. Että ihan heinävintillä." Pyry kohautti olkiaan ja maistoi jo lämmennyttä siideriään siinä toivossa että se voisi parantaa hänen oloaan. Ei hän oikeastaan edes tiennyt mikä häntä niin ahdisti, oli kyseessä kuitenkin hänen kotitallinsa ja suurimmaksi osaksi tutut ihmiset. Lähinnä kai se oli koko tilanteen outous ja rikkoutuneet rutiinit. Alviina tuhahti äänekkäästi katkaisten jälleen Pyryn itsesäälissä rypemisen. Pyry ei ehtinyt edes kysyä mitään, hän kyllä huomasi Alviinan katseen siirtyneen pääluokan voittajiin ja heidän kohotettuihin juhlamaljoihinsa. Pyry nosti vaisusti omaa lasiaan.
|
|