Post by Pyry on Nov 16, 2023 12:22:09 GMT 2
Tiedän mitä teit viime kesänä eli Pyryn työharjoittelu ravitallilla kesällä 2023
Pyryn sensuroimaton oppimispäiväkirja (älä lähetä tätä versiota kouluun!!!1)
Päivä 1
Edessä kahdeksan viikon työharjoittelu Artsin ravitallilla. Oppimistavoitteissa on niinkin yleviä kohtia kuin
- oppia hoitamaan ravihevosia eettisesti ja tuloksellisesti
- oppia ajamaan koulutettua hevosta valmennussuunnitelmaa noudattaen
- oppia ottamaan työssä huomioon olosuhteiden, ihmisten ja toisten hevosten vaikutukset hevosten hyvinvointiin ja käyttäytymiseen
Selkiö, ei kun hommiin.
Artsi ei tietenkään ite ollut paikalla kun saavuin, pihassa pörräsi Evgenii, joka ei ollut kuulemma kuullutkaan tulostani. Tässä vaiheessa nousi ekan kerran kylmä hiki otsalle. Yritin soittaa Artsille, mut ei se vastannut. Evgenii sai jossain vaiheessa Tapin kuulemma kiinni ja mulle työlistan. Se kattoikin sitten koko aamutallin, karsinarallin ja kahviorakennuksen siivouksen. Yksi lämpönen tamma meinas irrottaa multa nenän kun vein sitä ulos. Evgenii oli tässä vaiheessa kadonnut pihasta täysin. Tappi ilmesty jossain vaiheessa päivää paikalle ja alkoi ajaa hevosia. Ensin tuli huutoa siitä, etten ollut valjastanut sille mitään valmiiksi. Koitin väittää vastaan, ettei semmosta ohjeistusta ollut tullut mulle asti, mutta se alkoi vaan passiivisaggressiivisesti laittaa hevosta kärryjen eteen. Seuraava valitus tuli siitä etten ollut valmiiksi lämmitellyt seuraavaa hiitattavaa. Änkytin jotain vastaan, johon sain tuhinaa vastaukseksi.
"Perkele, ite pittäis kaikki tehdä", oli vastaus kysymykseeni siitä, mikä hevonen oli seuraavaksi herralle valjastettava ja lämmiteltävä. Evgenii ilmestyi puolilta päivin ja alkoi valittaa kun karsinat ei olleet valmiina. Tässä vaiheessa olin valmis lähtemään tontilta palaamatta sinne enää, mutta purin kiukkuni paskan lappaamiseen. Tässä vaiheessa aloin epäillä sitä etteikö Artsi muka olisi muistanut mainita mun tulosta kenellekkään, sen verran märät karsinat oli vastassa, että ei ihan ainakaan eilen ollut ajatuksen kanssa siivotut.
Artsi saapui lopulta paikalle kun olin itse poistumassa jo. Hekohehheh olikos rankkaa ja rääh ponipojalle kyytiä oikeaan maailmaan. Yritin ohjata keskustelua tulevien viikkojen aikatauluihin, mutta Artsi kohautteli olkapäitään.
"Älä sä niistä stressaa, teet hommia ja kirjotat jonkun raportin, kyllä mä sen allekirjotan."
Älä sä stressaa. Joopa. Joo.
Päivä 4
Ei helkkari nää hepat menee kovaa.
Päivä 5
Eilisestä viisastuneena otin vähän pitävämmät hanskat aamulenkille mukaan. Yksi suokeista, Harppu, pullaa ihan himona ja hauikset huutaa ja kirkuu. Onneksi kyyneleet menee ilman viiman piikkiin.
Päivä 13
Tapin vinoilusta ei ole meinannut tulla loppua, kun sanoin, etten uskalla ilman valvontaa laittaa hevosta kenkään. "Jotain irtokenkiä oon laittanu joo, mutta", yritin piipittää, mutta sain silti vasaran käteen. Tappi lupasi ihan kädestä neuvoen ohjata, seuraavan kerran kun vilkaisin ylös niin ei miestä ollut näkyvissä. Jätti se sentään valmiiksi taotut kengät mulle, ei tarvinnut alkaa sytyttää tallia tuleen ahjolla leikkiessä. Mutta kenenhän syyksi sitten kaikki kaviopaiseet ja ontuvat ravurit laitetaan..?
Päivä 14
Artsi kutsui saunaan. En uskaltanut mennä.
Päivä 15
Evgeni käytti ei-niin-kovin korrektia kieltä tänään arvaillessaan minkä takia en halunnut mennä Artsin kanssa samoille lauteille. Se tyyppi olikin yllättävän valveutunut seksuaalisuuden kirjosta. No se valveutuneisuus ei ihan tosiaan korrektiuden kanssa korreloinut. Huoh. Onneksi tänään sai lapata vaan lantaa eikä kengittämäni Bella ole vieläkään kolmijalkainen.
Päivä 23
Tänään pakattiin auto täyteen ja kohteena veevitoset. Meiltä lähti kolme hevosta ja Artsi. Tappi jäi viettämään lomapäivää kerta "matkassa on melkein valmis ammattimies". Artsia kiukutti koko matkan ajan, koska olin paniikissani varmistellut liian moneen otteeseen, että olihan kaikki tarvittava mukana. Ihme, että otti kuitenkin rekan nuppiin mukaan eikä laittanut taakse hevosten sekaan. Paikalla oltiin ajoissa, silti oli kiire. Jouduin auttamaan Artsia ajopuvun vetoketjun kanssa, se oli ehkä yksi päivän hikisimmistä suorituksista. Soura jäi omassa lähdössään alussa pahasti pussiin eikä noussut sieltä enää. Nappasin tamman viilentelyä varten ja Artsi hyppäsi lämmittelemään Foordia, joka juoksi kolmanneksi.
"Ei tarvii tyhjin käsin lähteä", Artsi totesi strartin jälkeen melkein iloisen oloisena.
Tässä välissä ehdin syödä yhden vähän kärähtäneen makkaran ja juoda noin kolme litraa kokista. Rapan startti, meidän päivän viimeinen oli vasta reilusti myöhemmin ja kuvittelin voivani hetken vetää happea, mutta Artsi keksi lähettää mut varikon myymälään kauppalistan kanssa. En tunnistanut puoliakaan listan termeistä ja tämä ratsupelle olisi varmasti aiheuttanut myyjässä hihitystä, jollei kyseinen herra olisi ollut niin jäyhä. Palasin hirveän arsenaalin kanssa autolle, jossa Artsi ähki ajopukuaan kiinni uudestaan.
"Minkä takia sä sen riisuit?" parahdin turhan äänekkäästi ja sain melko pistävän katseen. Hetki taas jumpattiin kahdestaan vetskaria kiinni. Päätin olla sanomatta mitään rinnuksen sinapeista. Rapa otti hylyn liioilla laukoilla, mikä tarkoitti sitä että paluumatka Liekkijärvelle oli tasan yhtä hilpeä kuin aamun menomatkakin oli. Nukahdin nuppiin ja hetken aikaa olin onnellinen. Heräsin kun Artsi löi oman ovensa kiinni.
"Laita kaakit yöpuulle, meen lämmittämään saunaa", mies huikkasi mennessään. Suunnittelin nukahtamista heinäkärryyn kun Artsi tuli taputtamaan olalle.
"Ihan ookoostihan se meni tänään." Mykistyneenä tästä kehusta jäin katselemaan saunalle katoavaa puolialastonta miestä.
Päivä 30
Se mua ekana päivänä nenästä puraissut tamma huitaisi tänään takakavionsa mun vasemman korvan vierestä. Hetken jo pelkäsin, että mun viimeiseksi näykseni jäisi Lyytiä karkuun juokseva kakkapylly-Armas.
Päivä 33
VAPAAPÄIVÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! ....tosin lupauduin tästä hyvästä viikonloppuna lähtemään seiskavitosiin....
Päivä 35
Viimeinen viikko käyntiin! ...voidaanko olla puhumatta viikonlopun seiskavitosista, kiitos? Etenkin voidaan olla puhumatta siitä hetkestä kun riemuitseva Artsi ohjasti Bellan voittajakehästä ulos ja heilautti kättään merkiksi, että hyppäisin renkaan päälle nauttimaan kansan kunniasta. Ja siitä kuinka ajoitin hyppyni vähän kömpelösti ja siinä samalla pamautin toisen kyynärpääni suoraan Artsin jalkoväliin. Niin että voidaanko olla puhumatta siitä, että Artsin kivusta vääristynyt naama ja kärryissä puoliksi makava hevosenhoitaja on taltioitu teevee-kameroihin ja kyseinen signaali kulkee halki avaruuden vielä kauan sen jälkeen kun nimeltämainitsematon haaroväli ja sinne pamahtanut hevosenhoitaja on lakanneet omat maalliset kulkunsa?
Viimeinen päivä
Melkein tuntui haikealta aamutallissa. Aurinko paistoi silmään niin, että piti siristellä ja öisestä sateesta kostea maa tuoksui. Hetken oli niin kaunista. Sitten Artsi käveli talonsa ovesta ulos ilman vaatteita. Heilautti kättään tervehdykseksi niin terhakkaasti, että jokin muukin heilahti. Heilautin vastaukseksi. Kättäni.
Pyryn sensuroimaton oppimispäiväkirja (älä lähetä tätä versiota kouluun!!!1)
Päivä 1
Edessä kahdeksan viikon työharjoittelu Artsin ravitallilla. Oppimistavoitteissa on niinkin yleviä kohtia kuin
- oppia hoitamaan ravihevosia eettisesti ja tuloksellisesti
- oppia ajamaan koulutettua hevosta valmennussuunnitelmaa noudattaen
- oppia ottamaan työssä huomioon olosuhteiden, ihmisten ja toisten hevosten vaikutukset hevosten hyvinvointiin ja käyttäytymiseen
Selkiö, ei kun hommiin.
Artsi ei tietenkään ite ollut paikalla kun saavuin, pihassa pörräsi Evgenii, joka ei ollut kuulemma kuullutkaan tulostani. Tässä vaiheessa nousi ekan kerran kylmä hiki otsalle. Yritin soittaa Artsille, mut ei se vastannut. Evgenii sai jossain vaiheessa Tapin kuulemma kiinni ja mulle työlistan. Se kattoikin sitten koko aamutallin, karsinarallin ja kahviorakennuksen siivouksen. Yksi lämpönen tamma meinas irrottaa multa nenän kun vein sitä ulos. Evgenii oli tässä vaiheessa kadonnut pihasta täysin. Tappi ilmesty jossain vaiheessa päivää paikalle ja alkoi ajaa hevosia. Ensin tuli huutoa siitä, etten ollut valjastanut sille mitään valmiiksi. Koitin väittää vastaan, ettei semmosta ohjeistusta ollut tullut mulle asti, mutta se alkoi vaan passiivisaggressiivisesti laittaa hevosta kärryjen eteen. Seuraava valitus tuli siitä etten ollut valmiiksi lämmitellyt seuraavaa hiitattavaa. Änkytin jotain vastaan, johon sain tuhinaa vastaukseksi.
"Perkele, ite pittäis kaikki tehdä", oli vastaus kysymykseeni siitä, mikä hevonen oli seuraavaksi herralle valjastettava ja lämmiteltävä. Evgenii ilmestyi puolilta päivin ja alkoi valittaa kun karsinat ei olleet valmiina. Tässä vaiheessa olin valmis lähtemään tontilta palaamatta sinne enää, mutta purin kiukkuni paskan lappaamiseen. Tässä vaiheessa aloin epäillä sitä etteikö Artsi muka olisi muistanut mainita mun tulosta kenellekkään, sen verran märät karsinat oli vastassa, että ei ihan ainakaan eilen ollut ajatuksen kanssa siivotut.
Artsi saapui lopulta paikalle kun olin itse poistumassa jo. Hekohehheh olikos rankkaa ja rääh ponipojalle kyytiä oikeaan maailmaan. Yritin ohjata keskustelua tulevien viikkojen aikatauluihin, mutta Artsi kohautteli olkapäitään.
"Älä sä niistä stressaa, teet hommia ja kirjotat jonkun raportin, kyllä mä sen allekirjotan."
Älä sä stressaa. Joopa. Joo.
Päivä 4
Ei helkkari nää hepat menee kovaa.
Päivä 5
Eilisestä viisastuneena otin vähän pitävämmät hanskat aamulenkille mukaan. Yksi suokeista, Harppu, pullaa ihan himona ja hauikset huutaa ja kirkuu. Onneksi kyyneleet menee ilman viiman piikkiin.
Päivä 13
Tapin vinoilusta ei ole meinannut tulla loppua, kun sanoin, etten uskalla ilman valvontaa laittaa hevosta kenkään. "Jotain irtokenkiä oon laittanu joo, mutta", yritin piipittää, mutta sain silti vasaran käteen. Tappi lupasi ihan kädestä neuvoen ohjata, seuraavan kerran kun vilkaisin ylös niin ei miestä ollut näkyvissä. Jätti se sentään valmiiksi taotut kengät mulle, ei tarvinnut alkaa sytyttää tallia tuleen ahjolla leikkiessä. Mutta kenenhän syyksi sitten kaikki kaviopaiseet ja ontuvat ravurit laitetaan..?
Päivä 14
Artsi kutsui saunaan. En uskaltanut mennä.
Päivä 15
Evgeni käytti ei-niin-kovin korrektia kieltä tänään arvaillessaan minkä takia en halunnut mennä Artsin kanssa samoille lauteille. Se tyyppi olikin yllättävän valveutunut seksuaalisuuden kirjosta. No se valveutuneisuus ei ihan tosiaan korrektiuden kanssa korreloinut. Huoh. Onneksi tänään sai lapata vaan lantaa eikä kengittämäni Bella ole vieläkään kolmijalkainen.
Päivä 23
Tänään pakattiin auto täyteen ja kohteena veevitoset. Meiltä lähti kolme hevosta ja Artsi. Tappi jäi viettämään lomapäivää kerta "matkassa on melkein valmis ammattimies". Artsia kiukutti koko matkan ajan, koska olin paniikissani varmistellut liian moneen otteeseen, että olihan kaikki tarvittava mukana. Ihme, että otti kuitenkin rekan nuppiin mukaan eikä laittanut taakse hevosten sekaan. Paikalla oltiin ajoissa, silti oli kiire. Jouduin auttamaan Artsia ajopuvun vetoketjun kanssa, se oli ehkä yksi päivän hikisimmistä suorituksista. Soura jäi omassa lähdössään alussa pahasti pussiin eikä noussut sieltä enää. Nappasin tamman viilentelyä varten ja Artsi hyppäsi lämmittelemään Foordia, joka juoksi kolmanneksi.
"Ei tarvii tyhjin käsin lähteä", Artsi totesi strartin jälkeen melkein iloisen oloisena.
Tässä välissä ehdin syödä yhden vähän kärähtäneen makkaran ja juoda noin kolme litraa kokista. Rapan startti, meidän päivän viimeinen oli vasta reilusti myöhemmin ja kuvittelin voivani hetken vetää happea, mutta Artsi keksi lähettää mut varikon myymälään kauppalistan kanssa. En tunnistanut puoliakaan listan termeistä ja tämä ratsupelle olisi varmasti aiheuttanut myyjässä hihitystä, jollei kyseinen herra olisi ollut niin jäyhä. Palasin hirveän arsenaalin kanssa autolle, jossa Artsi ähki ajopukuaan kiinni uudestaan.
"Minkä takia sä sen riisuit?" parahdin turhan äänekkäästi ja sain melko pistävän katseen. Hetki taas jumpattiin kahdestaan vetskaria kiinni. Päätin olla sanomatta mitään rinnuksen sinapeista. Rapa otti hylyn liioilla laukoilla, mikä tarkoitti sitä että paluumatka Liekkijärvelle oli tasan yhtä hilpeä kuin aamun menomatkakin oli. Nukahdin nuppiin ja hetken aikaa olin onnellinen. Heräsin kun Artsi löi oman ovensa kiinni.
"Laita kaakit yöpuulle, meen lämmittämään saunaa", mies huikkasi mennessään. Suunnittelin nukahtamista heinäkärryyn kun Artsi tuli taputtamaan olalle.
"Ihan ookoostihan se meni tänään." Mykistyneenä tästä kehusta jäin katselemaan saunalle katoavaa puolialastonta miestä.
Päivä 30
Se mua ekana päivänä nenästä puraissut tamma huitaisi tänään takakavionsa mun vasemman korvan vierestä. Hetken jo pelkäsin, että mun viimeiseksi näykseni jäisi Lyytiä karkuun juokseva kakkapylly-Armas.
Päivä 33
VAPAAPÄIVÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! ....tosin lupauduin tästä hyvästä viikonloppuna lähtemään seiskavitosiin....
Päivä 35
Viimeinen viikko käyntiin! ...voidaanko olla puhumatta viikonlopun seiskavitosista, kiitos? Etenkin voidaan olla puhumatta siitä hetkestä kun riemuitseva Artsi ohjasti Bellan voittajakehästä ulos ja heilautti kättään merkiksi, että hyppäisin renkaan päälle nauttimaan kansan kunniasta. Ja siitä kuinka ajoitin hyppyni vähän kömpelösti ja siinä samalla pamautin toisen kyynärpääni suoraan Artsin jalkoväliin. Niin että voidaanko olla puhumatta siitä, että Artsin kivusta vääristynyt naama ja kärryissä puoliksi makava hevosenhoitaja on taltioitu teevee-kameroihin ja kyseinen signaali kulkee halki avaruuden vielä kauan sen jälkeen kun nimeltämainitsematon haaroväli ja sinne pamahtanut hevosenhoitaja on lakanneet omat maalliset kulkunsa?
Viimeinen päivä
Melkein tuntui haikealta aamutallissa. Aurinko paistoi silmään niin, että piti siristellä ja öisestä sateesta kostea maa tuoksui. Hetken oli niin kaunista. Sitten Artsi käveli talonsa ovesta ulos ilman vaatteita. Heilautti kättään tervehdykseksi niin terhakkaasti, että jokin muukin heilahti. Heilautin vastaukseksi. Kättäni.