|
Post by Pyry on Sept 22, 2014 22:27:46 GMT 2
Nyt on kyllä porukka tulessa, koko ajan tulee mehukkaita ja jänniä juttuja luettavaksi! Tuulian kuva on ihan mahtava ja Helgen tarinaan jäi koukkuun, piti lukea heti bussimatkalla loppuun vanhan puhelimen mininäytöltä.
|
|
|
Post by Pyry on Sept 22, 2014 22:13:10 GMT 2
”No onpas oudon näköinen!” Pyry havahtui karsinan ulkopuolelta kuuluvaan huudahdukseen ja nousi seisomaan saatuaan pintelin käärittyä loppuun. Käytävällä seisoi keski-ikäinen mies vieressään nuori kypärään ja kumisaappaisiin sonnustautunut tyttö. ”Miks toi hevonen näyttää tolta?” mies kysyi Pyryltä. Pyry vilkaisi hoidokkiaan. Miehen vierellä seisova tyttö pureskeli huultaan vaivaantuneen näköisenä. ”Se on tiikerinkirjava, sen takia se on tämän värinen”, Pyry vastasi ja avasi karsinan ovea niin että mahtui nostamaan käytävällä olevan satulan syliinsä. ”Tiikerin? Näyttää enemmän leopardilta mun mielestä!” Mies röhähti nauruun ja hento puna ratsastamaan tulleen tytön kasvoilla syveni tummemmaksi. Pyry hymyili vaivautuneesti miehelle. Tyttö luikahti nopeasti karsinaan ja Pyry antoi Reinon satulan tälle. ”Soitahan sitten kun pitää tulla hakemaan, äläkä tipu ton jaguaarin selästä”, mies naureskeli ja lähti kohti tallin ovea. Tyttö kiristi satulavyötä keskittyneenä ja vilkaisi sivusilmällä Pyryyn. ”Mun isä on niin nolo.” ”Sellaisia ne perheenjäsenet tuppaa olemaan”, Pyry vastasi sympaattisesti ja sai aikaiseksi hymyn tapaisen tytön huulille.
~~~
Puhelin värisi taskussa. Pyry käveli maneesilta takaisin tallille ja vilkaisi näyttöä. Perheenjäsenistä puheen ollen... ”Moi broidi, mitä landelle kuuluu?” puhelimesta kajahti. Pyry ei ollut kuullut siskostaan muutamaan viikkoon. Veljen päätös muuttaa kaupungista pois häkellytti vanhempaa sisarusta edelleen. Eihän siellä ole... no hitto, mitään! Tuuli oli puuskahtanut kantaessaan muuttolaatikoita pakettiautoon kesän alussa. Tai jos hyvin käy, niin saatat muutamaan junttiin ja karhuun törmätä! Pyry päivitti pikaisesti kuulumisensa ja jäi maleksimaan tallin edustalle. Hän ei halunnut alkaa selittää tallista mahdollisesti kuuluvia hevosten ääniä siskolleen, ei ainakaan vielä. ”Sua ei varmaan kiinnosta...” Tuuli aloitti, syyllistävään sävyyn. ”Mutta Marsu hyppäsi puhtaasti ekan metrikakskymppisensä lauantaina!” Pyry kuuli hymyn siskonsa äänessä. ”Hieno homma”, poika vastasi. Hymy nousi tahtomattaan hänenkin huulilleen. Siskolle hän ei sitä myöntäisi, mutta hän oli seurannut ratsukon edesottamuksia aina silloin tällöin Facebookin ja siskon blogin välityksellä. Heti lauantaina siskon sivuille oli lävähtänyt kuvasarja viikonlopun kisoista. Seuraavat viisi minuuttia Tuuli hehkutti estetykkiään, kertoi uusimmat sukujuorut (enon vaimo oli vaihteeksi lähdössä lätkimään) ja yritti tivata Pyryltä mehukkaita vastajuoruja. Jostain syystä selostus Pyryn uusimmasta pienoismallihankinnasta ei tarjonnut riittävää jännitystä. Sisko alkoi äänekkäästi huokailla Pyryn mainitessa sanat ”Battlestar” ja ”Galactica”. ”Mä en tajua miten sä kestät tota sun hurjaa elämääsi, rauhoitu nyt vähäsen ennen kuin menee liian hurjaksi”, Tuuli kommentoi tylsistyneenä. ”Mut nyt on pakko mennä ja hei pliis, soita joskus porukoille, ne piinaa mua liikaa valmistumiskyselyineen. Valehtele vaikka niille että oikeesti pidät hauskaa, niin ne saattaisi järkyttyä ja unohtaa mut”, sisko jatkoi innostuneemmalla äänellä. ”Just just, mäkin tykkään susta. Melkein”, Pyry vastasi lakonisesti ja sai siskonsa nauramaan. ”Älä anna junttinappiverkkarin syödä sua!” luurista kaikui ennen puhelun loppumista.
Pyry työnsi puhelimensa takaisin farkkujen taskuun ja avasi tallin oven. Kylmä sää sai nenän vuotamaan ja poika hapuili takin taskusta nenäliinaa. Niistettyään niin että silmistä alkoi vuotaa vettä, Pyry lähestyi roskakoria heittääkseen paperin pois. Rypistetty aa-nelonen korissa kiinnitti pojan huomion. Hän noukki paperin käsiinsä ja avasi sen rytystään. Kuvan nähdessään tallin käytävällä kaikui kovaääninen tyrskähdys. Kauaa Pyry ei ehtinyt hihitellä komealle tallikaverilleen, kun pihalta kuului mekastusta. Pyry työnsi epähuomiossaan tulostetun kuvan taskuunsa ja käveli takaisin ulkoilmaan. Hän katseli ihmetellen pihalle saapunutta joukkoa, kolmea nuorta teinipoikaa, joista kaksi raahautui kolmannen perässä. Keskimmäinen huomasi Pyryn ensimmäisenä. "Uusi tyyppi!" tämä huudahti. "Kato mitä metsästin kiinni." Pyryn hämmentynyt ilme ei muuttunut paljoakaan. "Meidän mysteeriviheltelijät!" poika jatkoi ja katsoi Pyryä kuin vähäjärkistä. Pyryn päässä alkoi raksuttaa. Oleskeluhuoneessa oli pidemmän aikaan supistu kummallisista viheltelyistä. Pyry oli pitänyt itsellään mielipiteensä siitä, että pimenevät syysillat taisivat vain tehdä tepposia muiden mielikuvitukselle, mutta näköjään viheltelijät olivatkin lihaa ja verta. "Mitäs näille pitäisi tehdä?" pihalla seisova poika jatkoi virnuillen. Pyry alkoi saada juonen päästä kiinni. "Kaipaisivat varmaan opetusta", hän totesi ja mielikuvissaan kaappasi lanteellaan roikkuvan valomiekan jedi-ritarin elkein esiin.
Pyry&Reino 5 hm
|
|
|
Post by Pyry on Sept 21, 2014 16:16:29 GMT 2
Gitta Kössi Edi Elmo Eela Frank Alex Hestia Venna Humu Hype Huiska Siiri Myntti Patron Pella Reino Rotta Sentti Taiga Walma Windi Bonnie Topi Tollo Väinö
Aristo lähti
|
|
|
Post by Pyry on Sept 19, 2014 15:01:47 GMT 2
Reino hurjastelee tarhassa vapaapäivän kunniaksi. Pyry&Reino 4 hm
|
|
|
Post by Pyry on Sept 18, 2014 21:10:13 GMT 2
Edi Frank Venna Humu Huiska Siiri Patron Rotta Sentti Walma Bonnie Topi Väinö Sikke
Hestia lähti nukkumaan!
|
|
|
Post by Pyry on Sept 18, 2014 10:30:24 GMT 2
Oi, mikä komeus! Mielenkiintoisen oloinen herra, tähän olisi kiva päästä tutustumaan tarkemminkin.
|
|
|
Post by Pyry on Sept 18, 2014 10:24:09 GMT 2
Aristo Gitta Edi Elmo Frank Alex Hestia Venna Humu Hype Huiska Siiri Myntti Patron Pella Rotta Sentti Taiga Walma Bonnie Topi Tollo Väinö Sikke
Laila lähti mammalomalle. :>
|
|
|
Post by Pyry on Sept 18, 2014 10:17:00 GMT 2
Josko halukkaat tekisivät juurikin sub-hahmoja Ruskamäelle niin saataisiin monenlaista kävijää sinnekin? Tallin poistuminen Liekkijärven kuvioista ei varmaan olisi hankala juttu, siihen olisi varmaan suht helppoa löytää syy. Yrittäminen ei kannata, pitäjien kohdalle osuu suuria elämänmuutoksia tms.
Yliluonnollisuutta en kannata minäkään, tarpeeksi vilkkaalla mielikuvituksella ja epämääräisillä tilanteilla moni simppelikin asia muuttuu äkkiä mystiseksi. Melko klassinen hepparomaanitapahtumahan olisi juuri hevosen katoaminen tai että äkäisellä tallinpitäjällä tuntuu olevan paljon salailtavaa menneisyydestään...
Ja voisin olla kiinnostunut tekemään ainakin heppakuvauksia tallin asukkaista!
|
|
|
Post by Pyry on Sept 17, 2014 17:22:52 GMT 2
Kuulostaa hauskalta, mukana ehdottomasti!
|
|
|
Post by Pyry on Sept 17, 2014 13:42:55 GMT 2
Anne - Helsinki Akku - Kihniö Ansqu Anthon - Oulu Britta - Kainuu Clara - Jyväskylä Daniel - Helsinki Dreamer Elina - Jyväskylä Emmy - Lahti Emsku Essi - Vaasa Fiia Helge - Kuopion lähettyvillä Ica - Tampere Ilu - Turku Iines - Paimio/Turun seutu Inkeri - Lempäälä Jennyfer - Helsinki Jesse Kirsikka - Helsinki Linnea - Kajaani Loviisa Luna - Helsinki Miira Odelie - Helsinki Pipsa Pyry - Pääkaupunkiseutu Reega - Vantaa Robert Salla Salma Sandra - Vaasa Simona - Porvoo Sussu - Turun lähettyvillä Tuulia - Jyväskylä Wear Wenla - Oulu
|
|
|
Post by Pyry on Sept 17, 2014 11:39:42 GMT 2
Salman tarinoita on aina yhtä mukava lukea. Kuún uusin merkintä oli kauniisti kirjoitettu. Ja Annen syysmaastokuvat on niin hienoja ja kauniisti maalattuja!
|
|
|
Post by Pyry on Sept 15, 2014 10:14:54 GMT 2
Pyry nojaili tarhan aitaan mietteissään. Hevoset olivat keskittyneet päiväheiniinsä ja ajoittaista heinäkasoilla toisilleen naljailua lukuun ottamatta oli miellyttävän hiljaista ja rauhallista. Sunnuntaipäivä kulki verkkaisena eteenpäin. Aurinko jaksoi edelleen paistaa lämpimänä selkään ja Pyrylle tuli lähes unelias olo sen lämmöstä nauttiessaan. Hän suoristui venytellen aidalta ja päätti jättää ruunalauman rauhassa syömään heiniänsä.
Pyry käveli tallipihan poikki kohti avointa tallinovea. Hän oli suunnitellut juoksuttavansa Reinon tänään, mutta hevosten syödessä pitäisi keksiä jotain tekemistä. Tallilla harvoin kuitenkaan tekemisen puute pääsee yllättämään ja talliin käveltyään Pyry jatkoi satulahuoneeseen. Odotellessaan hän voisi puhdistaa Reinon varusteet. Tarvikkeet kerättyään hän nosti suitset telineestään syliinsä. ”Hei, hyvä idea”, ovelta kuului ja katseen nostettuaan Pyry huomasi äänen kuuluvan nuorelle tytölle. ”Sä olit kai varusteita puunaamassa?” tämä jatkoi nähdessään Pyryn hämmästyneen ilmeen. ”Öh, joo” Pyry takelteli. ”Jäin vain miettimään sun nimeäsi, sori, se ei tule nyt mieleen.” Tyttö hymyili hänelle. ”Clara.” ”Pyry”, poika vastasi takaisin.
~~~
Yhteisen harrastuksen parissa ikäero menettää monesti merkityksensä ja varusteiden huoltaminen sujui keskustelun merkeissä. ”No kohta tästä voi peilailla itseään”, Clara ihasteli rasvaamaansa Walman satulaa. Pyry naurahti ja antoi loppusilauksen Reinon satulalle. ”Toivottavasti takamus pysyy silti penkissä kiinni”, hän tokaisi nostaessaan satulan kuivumaan ja koetti samalla olivatko suitset jo kuivuneet. ”Toistaiseksi on pysynyt!” Clara vastasi nauraen.
Pyry keräsi käsiinsä Reinon hoitopakin ja varusteet ja huikkasi Claralle lähtevänsä hakemaan ruunaa. Heinänkorret olivat kadonneet viimeistä myöten tarhasta ja Reino lompsotti hyvin syöneenä Pyryn perässä talliin. ”Lähdetään vähän hölkkäilemään”, Pyry mutisi puoliääneen harjatessaan kirjavaa hevosta. Reino oli nauttinut lämpimästä päivästä piehtaroimalla antaumuksellisesti, Pyryn onneksi ruuna oli malttanut etsiä tarhasta kuivan kohdan. Siniset pintelit kääriytyivät jalkoihin nopeasti. Tämähän on kuin pyörällä ajoa, Pyry ajatteli huvittuneena. Onneksi kaikki taidot eivät olleet rapisseet pois vuoden hevostelutauon jälkeen. Reino tuntui kuulleen pojan ajatukset, sillä suitsien laitto ei onnistunut yhtä suosiollisesti. Pää nousi korkeuksiin ja hampaat pysyivät tiukasti kiinni. Onnekseen Pyry ei ollut vielä irroittanut ohjia kuolainrenkaista ja sai niiden avulla pidettyä otteen suitsista. Muutaman turhautuneen huokauksen jälkeen Pyry pääsi kiristämään suitsien solkia. Suitsimisepisodiin keskittynyt poika ei huomannut karsinan oven ulkopuolelle ilmestynyttä henkilöä. ”Oletko sä menossa ratsastamaan?” tämä kysyi ujosti ovelta. Pyry hätkähti toistamiseen ja vilkaisi hämmentyneenä ovelle. ”Reino oli supermukava eilen maastossa”, tyttö jatkoi hymyn noustessa tämän huulille. Nimigeneraattori Pyryn aivoissa raksutti vimmatulla vauhdilla. Emmy! ”En mä...” Ratsasta. Pyry pyyhkäisi ajatuksen mielestään. Kurkku tuntui yhtäkkiä kuivalta. ”En mä tänään”, hän sai takelleltua suustaan ja tiputti samalla sivuohjat jalkoihinsa. ”Mennään juoksuttamaan vaan”, hän mutisi kerätessään ohjia käsiinsä. Reinoa alkoi vähitellen ärsyttää turhanpäiväinen seisominen. ”Okei, mut pitäkäkää hauskaa”, Emmy sanoi edelleen hymyillen. Joko hän ei nähnyt Pyryn hermostumista tai päätti kohteliaasti olla huomioimatta sitä. ”Joo”, poika totesi ja sähläsi apuohjia paikoilleen. ”Äh, siis kiitos.” Miten sulavaa käytöstä, Pyry! hän kirosi ääneti.
~~~
Reino hölkkäsi rennosti liinan päässä. Pyry yritti saada hengitystään tasaantumaan ja keskittymistään kohdistumaan hevoseen. Loistavaa sosialisointia, hän harmitteli. Reino pärskähti äänekkäästi. Pyry pyysi ruunaa hiljentämään pysähdykseen ja käveli sen luo kiinnittääkseen sivuohjat paikoilleen. Ruuna narskutteli hetken kuolainta, mutta liikkeelle takaisin päästyään alkoi hyväksyä tuntumaa nopeasti. Pyry vajosi tahtomattaan takaisin ajatuksiinsa. Hänen täytyi pikku hiljaa tottua siihen, että ihmiset kyselisivät häneltä hevosiin liittyviä asioita. Ratsastukseen liittyviä asioita. Ja mistä hänen päähänsä oli ilmestynyt ajatus, ettei hän laisinkaan ratsastaisi?
Pyry kannusti Reinon laiskaan laukkaan. ”Takajalkasi jäi talliin”, hän huikkasi hevoselle ja napautti juoksutuspiiskalla ilmaan. Reino heilautti päätään protestiksi, mutta lisäsi laukkansa tahtia. Pyry kehui sitä innostuneella äänensävyllä. Hän jäi katselemaan hevosen liikkeitä ja ajatukset jättivät hänet hetkeksi rauhaan.
Reino sai laukata vielä toiseen suuntaan, kunnes Pyry löysäsi sivuohjia ja antoi hevosen ravata loppuverryttelynsä. Ruuna pärskähteli tyytyväisenä ja venytti kaulaansa. Poika kehui sitä rauhalliseen äänensävyyn ja antoi hiljalleen Reinon hidastaa askeleensa käyntiin. ”Mennäänkös kävelemään loppukäynnit metsään?” hän kysyi hevoselta rapsuttaessaan samalla sen kaulaa.
Metsäpolku vaimensi askeleet. Maisema muuttui päivä päivältä keltaisemmaksi, punaisemmaksi ja syksyisemmäksi. Reino käveli Pyryn vieressä korvat hörössä tarkkaillen ympäristöään. Ajatukset saivat Pyryn uudestaan kiinni. Oliko ajatus ratsastamisesta oikeasti niin pelottava vai tekikö Pyry asiasta vain liian vaikean? Jos hän vain suurenteli asiaa? Reino tallusti rauhallisesti pojan vierellä, varmasti se kulkisi yhtä tasaisesti Pyry selässään. Mutta entä jos jotain tapahtuu? Hevonen säikähtää, Pyry menettää tasapainonsa ja irtoaa satulasta… Vatsasta kouraisi kylmästi. Ei tästä tule mitään, Pyry ehti ajatella, kuka ties monennenko kerran.
Reino nosti äkkiä päätään ja sen sieraimet laajenivat. Se kuuli jotain. Pyry tarttui tiukemmin liinasta valmistautuen katastrofaaliseen säikähtämiseen, kun puiden välistä ilmestyikin vain karvainen voikko poni Odelie selässään. Pieni Pella seurasi Pihlan kanssa ratsukkoa. Reino haisteli ilmaa ja rentoutui yhtä nopeasti kuin oli jännittynytkin. Ratsastajat tervehtivät kaksikkoa iloisesti. ”Ihan mahtava ilma maastoilulle”, molemmat hehkuttivat Pyryn kompatessa näitä. Ponit jatkoivat matkaansa syvemmälle metsään. Pyry jäi katselemaan ratsukkojen perään Reinon kanssa. Hän huokaisi ja katsahti ruunaan. ”Ehkä mekin voitaisiin lähteä joskus lenkille muiden kanssa”, hän sanoi hiljaa. ”Jos lupaat olla viskaamatta mua tantereeseen.” Reino pärskähti vastaukseksi ja koetti hamuta maasta viimeisiä vihreitä ruohoja. Pyry hymyili ruunalle, sen rauhallinen olemus tarttui helposti muihinkin. Ehkä pikkuhiljaa häneenkin.
Pyry&Reino 3 hm
|
|
|
Post by Pyry on Sept 11, 2014 22:45:23 GMT 2
|
|
|
Post by Pyry on Sept 10, 2014 19:10:39 GMT 2
Ihanaa, kun uudet hoitajat on otettu heti porukkaan mukaan pienillä maininnoilla muiden hoitotarinoissa. Kasperin uusin oli jälleen silkkaa kultaa!
|
|
|
Post by Pyry on Sept 10, 2014 15:53:33 GMT 2
Metsäpolun reunat olivat täyttyneet sienistä. Erikokoisia ja näköisiä sieniä oli syntynyt – no, kuten sieniä sateella - valtavat määrät viime viikkoina. Kaupunkilaispoikana Pyry tunnisti niistä nimeltä ja ulkonäöltä ainoastaan valkotäpläisen punalakin. Kiireisimmät puut tiputtivat jo kellastuneita lehtiään, jotka kahisivat kenkien alla Pyryn kulkiessa pienen metsän läpi tallia kohden. Poika puristi kädessään puuvillakassinsa olkaimia hyräillessään hiljaa viimeisintä tietokoneensa kaiuttimista soinutta kappaletta. Metsäpolku laajeni pian hiekkatieksi ja Seppeleen tarhat ja rakennukset ilmestyivät näkyviin. Sää oli syyskuun alkamisesta huolimatta aurinkoinen ja lämmin, tallin ovi oli jätetty auki ja suuriosa hevosista sai nauttia auringon paisteesta ilman loimea. Pyry asteli vielä toistaiseksi melko hiljaiseen talliin. Tallikäytävän toisesta päästä kuului viheltelyä ja käytävällä olevat kottikärryt täyttyivät tasaiseen tahtiin. Kasper, Pyry painoi mieleensä nähdessään vilauksen nuoresta punapäästä. Ihmisten nimet katosivat pojan päästä hirvittävällä vauhdilla, ellei niitä alkuun painanut muistin pohjalle kunnolla.
Tallin yläkertaan johtavat portaat narahtelivat heikosti jalkojen alla. Pyry pyyhkäisi matkan aikana heikosti hionneet hiukset otsaltaan noustessaan viimeiset askelmat ja saapui lokerikkonsa luo. Lokerikkojen luona ei ollut muita, mutta silti Pyry vilkaisi hermostuneena olkansa yli kaivaessaan ratsastuskypäränsä kangaskassista ja asettaessaan sen lokerikkonsa hyllylle. Samalla hän pohdiskeli miten typerää oli yrittää piilotella kypärän tuomista tallille, sitähän odotettiinkin häneltä. Tosi asiassa häntä itseään nolotti (ja hermostutti) hänen halunsa päästä ratsastamaan. Hoitajakurssilla hän oli hetken vitkuteltuaan lopulta uskaltautunut nousemaan hevosen selkään. Kukaan ei ollut ihmetellyt asiaa ääneen, mutta silti Pyry oli tuntenut selässään muiden kurssilaisten katseet. Mitä tuo täällä tekee jos ei edes uskalla ratsastaa, hän oli vannonut arvaavansa muiden ajatukset. Todennäköisempää kuitenkin oli se, että itse kutakin jännitti ja innosti uudet hevoset ja kokemukset niin paljon, että yhden kurssilaisen hermoilu jäi monelta huomaamatta.
Pyry kolautti lokerikkonsa oven kiinni ja huokaisi syvään. Tuttu itse-epäilys nosti rumaa päätään. Pitäisivätkö muut häntä pelkurina? Hänet oli valittu hoitajaksi monien joukosta, selkeästi Anne oli uskonut hänen pärjäämiseensä. Mutta miten hän voisi oppia itse luottamaan siihen? Askeleet portaissa katkaisivat ajatukset. Punapäinen tyttö tervehti Pyryä hymyillen tämän huomatessaan. Sussu, poika pänttäsi mieleensä ja vastasi tervehdykseen.
~~~
Sussu jäi availemaan tarhan porttia Rotan riimunaru toisessa kädessään Pyryn jatkaessa matkaansa maneesin taakse. Hymy kareili huulilla, miten erilaisia talliporukoita maailmaan mahtuikaan? Pyry oli tottunut supatteluun ja naureskeluun selän takana ja likaisiin farkkuihinsa kohdistuneisiin kisaajatyttöjen arvosteleviin katseisiin hoitaessaan siskonsa estehevosta pääkaupunkiseudulla. Ensimmäisinä päivinään Seppeleessä hän oli saanut vastaansa iloisia tervehdyksiä ja tervetulotoivotuksia. Joku oli kehunut hänen lävistyksiään, toinen pyytänyt seuraansa oleskeluhuoneeseen. Ja mikä parasta, kukaan ei ollut kysellyt Pyryn ratsastustasosta tai -menneisyydestä.
Maneesin takana olevan ruunatarhan asukkaat norkoilivat puoliunessa nauttien vapaa-ajastaan ennen iltapäivän tuntien alkua. Kirjava Reino lepuutti takajalkaansa ja alahuuli roikkui lähes koomisen alhaalla ja rentona. Hevonen yritti parhaansa olla reagoimatta lähestyvään ihmiseen. "Hei tyyppi, lähdetkö rapsuteltavaksi talliin?" Pyry koetti herättää sen huomiota. Ruuna vaihtoi painoaan takajalalta toiselle, se ei vaikuttanut innostuvan ajatuksesta. Pyry hymähti ja nosti kättänsä napatakseen riimusta kiinni. Reino viskaisi päänsä ylös ja veti korvansa luimuun. "Hömelö, senkun näytät hurjalta, en mä sua pelkää", Pyry naurahti ja napsautti riimunarun lukon kiinni. En ainakaan maasta käsin, hän lisäsi mielessään lähtiessään taluttamaan hevosta portille päin.
Reino seurasi poikaa laskoin askelin talliin. Karsinaan päästyään se heti ensitöikseen lorotti puhtaille kuivikkeille suuren lammikon. "Kiva tuntea itsensä ja työnsä arvostetuksi", juuri oikealla hetkellä karsinan ohi kävelevä Kasper puuskahti. Pyry naurahti tälle vastaukseksi ja livahti karsinan ovesta sisään. Reino alkoi heräillä viimeinkin kunnolla iltapäiväuniltaan ja haisteli pojan käsiä kiinnostuneena. Hengityksen lämpö käsissä ja samettinen turpa tuntuivat lohdullisen tutuilta ja Pyry tajusi kuinka paljon oli tätä kaikkea kaivannutkaan. Lyhyen hetken ruuna ja poika katselivat hiljaisina toisiaan, kunnes Reino tajusi ettei ihmisen taskuista löytynytkään mitään mielenkiintoista ja alkoi hamuilla karsinan pohjalle jääneitä heinänkorsia suuhunsa. "Ai että hempeilyt sikseen ja ruokaa suuhun?" Pyry sanoi huvittuneena. Hän kääntyi avatakseen karsinan oven ja siirtyi käytävälle. Kohta iltapäivän ensimmäiset tuntilaiset alkaisivat saapua tallille ja hevoset pääsisivät töihin. Mutta vielä hetken Pyryn korvissa kuului vain Reinon hampaiden rouske. Se oli ääni, jota hän oli kaivannut, niin kuin hän oli kaivannut niin monta muutakin asiaa. Kavioiden kopinaa tallin käytävällä, satulahuoneen tuoksua, häntäjouhien selvittämistä, suitsien pesua. Ja kyllä, myös hevosen rytmikkäiden askelten keinuttavaa liikettä, toisen ruumiin lämpöä ja pitkiä maastoratsastuksia. Pyry vilkaisi vielä kerran Reinoa ennen kuin kääntyi varustehuonetta kohden noutaakseen tämän harjat. Ehkä ne kaikki olivat asioita, joista hän pääsisi vielä nauttimaan uuden tuttavuutensa kanssa.
Pyry&Reino 1 hm
|
|