Post by Daniel on Sept 17, 2014 17:07:14 GMT 2
Raudoitetut kaviot kilkahtelivat, kun ratsukot laskeutuivat notkelmaan. Punertuvien vaahteroiden varjostama tie alkoi kaartua loivaksi ylämäeksi, joka oli kuin tehty laukkaa varten. Auringonvalo siivilöityi pehmeänä puiden oksien lomasta.
"Laukataanko?" Loviisa kysyi suuren ja leppoisan Frankin selästä.
"Tietysti", tytöt vastasivat kuorossa.
Kuin yhdestä merkistä ratsut ponnistivat laukkaan, paitsi pieni ja pyöreä Walma, joka tahtoi ensin kipittää kiitoravissa joukon hännillä. Päättäväisesti Clara ajoi sen nopeampaan askellajiin, mutta tietenkään se ei pysynyt muiden perässä.
"Odottakaa meitä! Ei Walma pääse noin kovaa", Clara huudahti muiden perään.
Muut pysähtyivät odottamaan mäen päälle. Hevoset puuskuttivat kevyesti, mutta pian niiden hengitys tasaantui. Claraa ja Walmaa odottaessaan oman Sikkensä selässä istuva Pipsa katseli ympärilleen ja havaitsi jotakin uutta tuttujen maisemien keskellä. Metsän lomasta pilkotti aitaus, joka muistutti kovasti tarhoja kotona Seppeleessä.
Ruskaratsut-tapahtuma tuo vauhtia Seppeleen syksyyn. Kutsun kaikki halukkaat seppeleläiset mukaan kirjoittamaan yhteistä jatkokertomusta Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarjan hengessä. Lopputuloksena on ponityttökirjamainen kertomus, johon jokainen kirjoittaja on tuonut oman mausteensa. Sisällyttäkäämme kertomukseen sitä, mistä Jalonkin kirjat ovat tunnettuja: narahtelevia satuloita, ryhmähenkeä, romantiikkaa ja tietenkin arvoituksen, joka ratkeaa yhteistyöllä.
Juonikaavio kehitellään yhdessä ja se muuttunee tarinan edetessä, mutta pienen rungon olen suunnitellut, jotta kirjoittaminen lähtee sujuvasti liikkeelle.
Keskeinen tekijä kertomuksessa tulee olemaan Liekkijärven alueelle perustettu uusi talli, Ruskamäen ratsutila, jonka väkeen seppeleläiset tutustuvat. Ruskamäen ratsutilalla alkaa kuitenkin tapahtua kummia ja epäilykset ovat vaarassa kaatua kilpailevan ratsastuskoulun väen - eli seppeleläisten! - niskaan. Päästäkseen aiheettomien epäilysten aiheuttamasta harmista seppeleläiset päättävät ratkaista, mitä Ruskamäellä oikein tapahtuukaan.
Kertomusta kirjoitellaan luku kerrallaan ja kaikki ovat tervetulleita osallistumaan. Minä aloitan kirjoittamalla ensimmäisen, johdantoluontoisen luvun, jonka jälkeen luvunkirjoitusvuoroja voidaan jakaa täällä halukkaiden kesken. Vuoroja varatessa ja jakaessa voidaan jo suunnitella tarinan runkoa tarkemmin; kenen luvussa käydään Ruskamäellä, missä vaiheessa ensimmäiset ongelmat ilmaantuvat, kuka saa kuulla johtolangan, osoittautuuko johtolanka vääräksi ja miten ja milloin päästään oikeille jäljille...
Nyt olisi mukava saada aikaiseksi avointa keskustelua tarinan mahdollisista juonikäänteistä! Lisäksi on kaiketi hyödyllistä miettiä, millainen rooli kullakin hahmolla on sekä tietysti luoda jonkinlainen esittely Ruskamäen tilasta, hevosista ja tärkeimmistä henkilöistä.
Ilmaise kiinnostuksesi, jaa ideoitasi, maalaile juoniehdotuksia - tule mukaan kirjoittamaan Seppeleen porukan yhteistä "heppakirjaa"!
"Laukataanko?" Loviisa kysyi suuren ja leppoisan Frankin selästä.
"Tietysti", tytöt vastasivat kuorossa.
Kuin yhdestä merkistä ratsut ponnistivat laukkaan, paitsi pieni ja pyöreä Walma, joka tahtoi ensin kipittää kiitoravissa joukon hännillä. Päättäväisesti Clara ajoi sen nopeampaan askellajiin, mutta tietenkään se ei pysynyt muiden perässä.
"Odottakaa meitä! Ei Walma pääse noin kovaa", Clara huudahti muiden perään.
Muut pysähtyivät odottamaan mäen päälle. Hevoset puuskuttivat kevyesti, mutta pian niiden hengitys tasaantui. Claraa ja Walmaa odottaessaan oman Sikkensä selässä istuva Pipsa katseli ympärilleen ja havaitsi jotakin uutta tuttujen maisemien keskellä. Metsän lomasta pilkotti aitaus, joka muistutti kovasti tarhoja kotona Seppeleessä.
Ruskaratsut
Ruskaratsut-tapahtuma tuo vauhtia Seppeleen syksyyn. Kutsun kaikki halukkaat seppeleläiset mukaan kirjoittamaan yhteistä jatkokertomusta Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarjan hengessä. Lopputuloksena on ponityttökirjamainen kertomus, johon jokainen kirjoittaja on tuonut oman mausteensa. Sisällyttäkäämme kertomukseen sitä, mistä Jalonkin kirjat ovat tunnettuja: narahtelevia satuloita, ryhmähenkeä, romantiikkaa ja tietenkin arvoituksen, joka ratkeaa yhteistyöllä.
Juonikaavio kehitellään yhdessä ja se muuttunee tarinan edetessä, mutta pienen rungon olen suunnitellut, jotta kirjoittaminen lähtee sujuvasti liikkeelle.
Keskeinen tekijä kertomuksessa tulee olemaan Liekkijärven alueelle perustettu uusi talli, Ruskamäen ratsutila, jonka väkeen seppeleläiset tutustuvat. Ruskamäen ratsutilalla alkaa kuitenkin tapahtua kummia ja epäilykset ovat vaarassa kaatua kilpailevan ratsastuskoulun väen - eli seppeleläisten! - niskaan. Päästäkseen aiheettomien epäilysten aiheuttamasta harmista seppeleläiset päättävät ratkaista, mitä Ruskamäellä oikein tapahtuukaan.
Kertomusta kirjoitellaan luku kerrallaan ja kaikki ovat tervetulleita osallistumaan. Minä aloitan kirjoittamalla ensimmäisen, johdantoluontoisen luvun, jonka jälkeen luvunkirjoitusvuoroja voidaan jakaa täällä halukkaiden kesken. Vuoroja varatessa ja jakaessa voidaan jo suunnitella tarinan runkoa tarkemmin; kenen luvussa käydään Ruskamäellä, missä vaiheessa ensimmäiset ongelmat ilmaantuvat, kuka saa kuulla johtolangan, osoittautuuko johtolanka vääräksi ja miten ja milloin päästään oikeille jäljille...
Nyt olisi mukava saada aikaiseksi avointa keskustelua tarinan mahdollisista juonikäänteistä! Lisäksi on kaiketi hyödyllistä miettiä, millainen rooli kullakin hahmolla on sekä tietysti luoda jonkinlainen esittely Ruskamäen tilasta, hevosista ja tärkeimmistä henkilöistä.
Ilmaise kiinnostuksesi, jaa ideoitasi, maalaile juoniehdotuksia - tule mukaan kirjoittamaan Seppeleen porukan yhteistä "heppakirjaa"!