Post by Pyry on Nov 16, 2023 16:03:01 GMT 2
16.11.2023
Pyry hypisteli ohjia hermostuksissaan. Iita puhalsi tylsistyksissään. Hannes nosti peukkua.
Tämä epäpyhä kolminaisuus oli matkannut Saaristoon aikaisin aamulla ja nyt kolmikon ahdistunein jäsen, Pyry, suunnitteli karkaavansa takaisin Seppeleeseen vaikka juoksujalkaa. Hänellä kun oli edessään hevosenhoitajatutkintonsa viimeinen näyttö. Ja muutenkin reissu oli ollut tähän mennessä vähän turhan stressaava. Pyry olisi halunnut jonkun... turvallisen ja ennakoitavan ihmisen tukemaan itseään reissussa. Vaikka Sartsun tai Salman. Tai olisihan hän voinut vaikka lähteä itsekseen reissuun Iitan kanssa. Mutta Hannesta ei ollut voinut estää lähtemästä reissuun. Totta kai Hannes lähtisi mukaan groomiksi ja kuskiksi ja henkiseksi valmentajaksi.
He olivat olleet jo puolivälissä matkaa, kun Hannes paljasti todelliset suunnitelmansa matkustusintoonsa. Pyry mielikuvaratsasti KN Specialia keskittyneesti pelkääjän paikalla Hanneksen aloittaessa ääneen haaveilunsa omasta liinaharjaisesta suomenhevosratsustaan. Hän oli jo jonkin aikaa puhunut unelmiaan auki, kun Pyry havahtui ajatuksistaan Iitan nimen kuullessaan.
"Ai mitä?"
Hannes vilkaisi Pyryä ja käänsi katseensa takaisin tiehen. "Niin että Iitahan voitaisiin jättää samalla reissulla nyt sinne oriasemalle."
"...siis miksi?"
Hannes naurahti. "No sitä astutusta varten!"
"...siis mitä astutusta?"
Hannes käänsi katseensa Pyryyn vähän turhan pitkäksi aikaa ottaen huomioon, että mies tosiaan ajoi traileriyhdistelmää hennossa lumisateessa.
"Käytinkö minä jotain hassua termiä? Siis sitä varten, että mieshevonen ja naishevonen, kun ne vähän ensin tutustuu ja huomaavat tykästyvänsä toisiinsa..."
"No nyt ei ollut termeistä kyse!" Pyry keskeytti äkkiä. "Mutta siis ei Iitan suhteen oo ollut mitään puhetta astutuksesta. Ei mulla sellaiseen oo varaa." Tai energiaa. Tai... mitään, teki mieli jatkaa.
Hannes käänsi päätään Pyryn suuntaan ja hymyili lämpimästi.
"Kyllä minä nyt oman varsani kulut tietenkin hoidan, ei siitä tarvitse sinun huolestua. Soittelin sen rehtorin kanssa ja se antoi niiden yhden opettajan numeron, hän osasi neuvoa muutaman hyvältä kuulostavan orin. Hän kyseli myös Iitan kiimasta, mutta totesin, että minä en nyt kyllä ole oikea ihminen kommentoimaan hänen... kiimaisuuttaan." Hanneksen kasvoille levisi puna.
Pyry oli taas ihan pihalla, niin kuin aina Hanneksen kanssa tuntui olevan tapana.
"Niin mut... se on mun hevonen", hän sanoi toivoen, että Hannes ymmärtäisi ihan itsekseen mitä lain ja hyvien tapojen mukaisesti omistajuus takasi.
"Totta kai on ja Sissin tulevaisuus on myös tämän myötä aivan varmasti turvattuna! Kyllähän minä sanoin haluavani sellaisen... liinapäisen hevosen. Tiedätkös Pyry, hevosten kasvattaminen on antanut minulle aivan valtavan paljon..."
Pyry ei oikein tiennyt mitään.
~~~
Kuin unessa Pyry oli ratsastanut lopputervehdykseen. Hiljaisessa maneesissa Hannes oli antanut raikuvat aploodit, joita näyttötilaisuudessa olleet arvioivat opettajat hätkähtivät molemmat. Loppukeskustelustakaan Pyry ei jälkeenpäin osannut raportoida mitään kovin järkevää ("ihan hyvin se meni") ja Iitaa jäähdytellessään mielessä pyöri vain mahdolliset uhkakuvat. Entä jos astutuksessa tällä kertaa kävisi jotain? Entä jos tiineys menee huonosti? Ja entä jos se seuraava varsa ei olekaan liinakko??? Kuinka monta varsaa hänen tammaansa rakastunut Hannes oikein halusi Iitasta vielä repiä?
Iita jäi huolellisen hoidon jälkeen oriaseman vieraskarsinaan ja Hannes kiskoi Pyryn mukanaan katsomaan tulevaa sulhasehdokasta. Kirppu oli näyttävä ja kuulemma hyväluontoinen - ja ihan suomenhevosen värinen, oli Hannes lisännyt. Ok, kiva, hienoa, sai Pyry suustaan ulos ja he valmistautuivat kotimatkaansa ilman hevosta.
Pyry istahti kaikesta typertyneenä ja väsyneenä pelkääjän paikalle ja odotti moottorin starttaamista. Hannes hypähti ratin taakse energisemmin ja jäi katselemaan Pyryä iloisin ja avoimin silmin.
"Nythän meidän pitää sitten järjestää sinulle valmistujaiset koko tallin voimin!"
Pyry pakotti kasvoilleen kohteliaan hymyn.
"Kivaa."
Pyry hypisteli ohjia hermostuksissaan. Iita puhalsi tylsistyksissään. Hannes nosti peukkua.
Tämä epäpyhä kolminaisuus oli matkannut Saaristoon aikaisin aamulla ja nyt kolmikon ahdistunein jäsen, Pyry, suunnitteli karkaavansa takaisin Seppeleeseen vaikka juoksujalkaa. Hänellä kun oli edessään hevosenhoitajatutkintonsa viimeinen näyttö. Ja muutenkin reissu oli ollut tähän mennessä vähän turhan stressaava. Pyry olisi halunnut jonkun... turvallisen ja ennakoitavan ihmisen tukemaan itseään reissussa. Vaikka Sartsun tai Salman. Tai olisihan hän voinut vaikka lähteä itsekseen reissuun Iitan kanssa. Mutta Hannesta ei ollut voinut estää lähtemästä reissuun. Totta kai Hannes lähtisi mukaan groomiksi ja kuskiksi ja henkiseksi valmentajaksi.
He olivat olleet jo puolivälissä matkaa, kun Hannes paljasti todelliset suunnitelmansa matkustusintoonsa. Pyry mielikuvaratsasti KN Specialia keskittyneesti pelkääjän paikalla Hanneksen aloittaessa ääneen haaveilunsa omasta liinaharjaisesta suomenhevosratsustaan. Hän oli jo jonkin aikaa puhunut unelmiaan auki, kun Pyry havahtui ajatuksistaan Iitan nimen kuullessaan.
"Ai mitä?"
Hannes vilkaisi Pyryä ja käänsi katseensa takaisin tiehen. "Niin että Iitahan voitaisiin jättää samalla reissulla nyt sinne oriasemalle."
"...siis miksi?"
Hannes naurahti. "No sitä astutusta varten!"
"...siis mitä astutusta?"
Hannes käänsi katseensa Pyryyn vähän turhan pitkäksi aikaa ottaen huomioon, että mies tosiaan ajoi traileriyhdistelmää hennossa lumisateessa.
"Käytinkö minä jotain hassua termiä? Siis sitä varten, että mieshevonen ja naishevonen, kun ne vähän ensin tutustuu ja huomaavat tykästyvänsä toisiinsa..."
"No nyt ei ollut termeistä kyse!" Pyry keskeytti äkkiä. "Mutta siis ei Iitan suhteen oo ollut mitään puhetta astutuksesta. Ei mulla sellaiseen oo varaa." Tai energiaa. Tai... mitään, teki mieli jatkaa.
Hannes käänsi päätään Pyryn suuntaan ja hymyili lämpimästi.
"Kyllä minä nyt oman varsani kulut tietenkin hoidan, ei siitä tarvitse sinun huolestua. Soittelin sen rehtorin kanssa ja se antoi niiden yhden opettajan numeron, hän osasi neuvoa muutaman hyvältä kuulostavan orin. Hän kyseli myös Iitan kiimasta, mutta totesin, että minä en nyt kyllä ole oikea ihminen kommentoimaan hänen... kiimaisuuttaan." Hanneksen kasvoille levisi puna.
Pyry oli taas ihan pihalla, niin kuin aina Hanneksen kanssa tuntui olevan tapana.
"Niin mut... se on mun hevonen", hän sanoi toivoen, että Hannes ymmärtäisi ihan itsekseen mitä lain ja hyvien tapojen mukaisesti omistajuus takasi.
"Totta kai on ja Sissin tulevaisuus on myös tämän myötä aivan varmasti turvattuna! Kyllähän minä sanoin haluavani sellaisen... liinapäisen hevosen. Tiedätkös Pyry, hevosten kasvattaminen on antanut minulle aivan valtavan paljon..."
Pyry ei oikein tiennyt mitään.
~~~
Kuin unessa Pyry oli ratsastanut lopputervehdykseen. Hiljaisessa maneesissa Hannes oli antanut raikuvat aploodit, joita näyttötilaisuudessa olleet arvioivat opettajat hätkähtivät molemmat. Loppukeskustelustakaan Pyry ei jälkeenpäin osannut raportoida mitään kovin järkevää ("ihan hyvin se meni") ja Iitaa jäähdytellessään mielessä pyöri vain mahdolliset uhkakuvat. Entä jos astutuksessa tällä kertaa kävisi jotain? Entä jos tiineys menee huonosti? Ja entä jos se seuraava varsa ei olekaan liinakko??? Kuinka monta varsaa hänen tammaansa rakastunut Hannes oikein halusi Iitasta vielä repiä?
Iita jäi huolellisen hoidon jälkeen oriaseman vieraskarsinaan ja Hannes kiskoi Pyryn mukanaan katsomaan tulevaa sulhasehdokasta. Kirppu oli näyttävä ja kuulemma hyväluontoinen - ja ihan suomenhevosen värinen, oli Hannes lisännyt. Ok, kiva, hienoa, sai Pyry suustaan ulos ja he valmistautuivat kotimatkaansa ilman hevosta.
Pyry istahti kaikesta typertyneenä ja väsyneenä pelkääjän paikalle ja odotti moottorin starttaamista. Hannes hypähti ratin taakse energisemmin ja jäi katselemaan Pyryä iloisin ja avoimin silmin.
"Nythän meidän pitää sitten järjestää sinulle valmistujaiset koko tallin voimin!"
Pyry pakotti kasvoilleen kohteliaan hymyn.
"Kivaa."