|
|
Post by Pipsa on Feb 17, 2009 17:59:20 GMT 2
17.helmikuuta 2009 Säikähdystä kerrakseen
- Tiddii, virnistän halaten karsinassaan seisoskelevaa Sikkeä, joka vilkuilee ovea kiinnostuneena.
- Mites pikku kullanmurulla menee? hymähdän irrottaen otteeni ponista. Tamma hirnahtaa vaimeasti, ja kauempaa se saakin hirnahdukseensa vastauksen. Säpsähdän jonkun kävellessä ohi, muuthan olivat jo lähteneet - vai olivatko? Kumartuen harjapussin puoleen etsin jotain, kuten kaviokoukkua. Varjo lähestyy minua uhkaavasti, ja kiskaisee oven auki. Kohotan käteni joka puristaa kaviokoukkua ylös, sen kuitenkin jäädessä puolimatkaan.
- Mitä ihmettä sie teet? kysyn tuijottaen hahmoa, joka tuijottaa minua suu auki.
- Ai mie vai? Mie sattumoisin tulin tarkastamaan onko talli kunnossa, Jaakko toteaa happamasti. - Mitä ite teet tuo kaviokoukku kädessäs? mies jatkaa.
- Ööh, etkö ikinä oo kuullut kavioiden puhdistuksesta? punastun.
- Antaa olla, vaikken tuota selitystä uskokkaan, Jaakko tuhahtaa jatkaen kävelyään.
Itsekseni virnistäen tongin nyt käteeni harjan, jolla tosin alan harjaamaan tammani pörröistä karvapeitettä.
- Moi Pipsa, äskettäin ilmestynyt Yuff hymyilee.
- Mooi, mites Rose? hymyilen jatkaen harjausta.
- Ihan hyvin, nainen kertoo avaten Blondin ja sen varsan Rosen karsinan oven. Hetkessä poni on puhdas, joten lähden käymään oleskelutilassa.
Jo portaissa huomaan Hippos kädessään kulkevan Carkin, joka laskeutuu portaita alas.
- Moi, hihkaisen astuen ensimmäiselle askelmalle, joka narahtaa inhottavasti.
- Moi, tyttö vastaa hymyillen kääntyen ilmeisesti vilkaisemaan vielä hevostaan. Hymyillen kipitän eteenpäin hypähdellen portaat yläkertaan. Näpäytän valot päälle tyhjään huoneeseen. Ilmassa väreilee jännittynyt tunnelma, aivan kuin kohta tulisi tapahtumaan jotakin. Istuudun seinää vasten olevaan nojatuoliin ympärilleni. Alakerrasta kuuluu vaimeita ääniä.
Hätkähdän. Alakerrasta kuuluu askeleita joiden suuntana on… ei epäilystäkään - oleskelutila. Hetken jähmetyn paikoilleen, ennen kuin tajuan, että olen itse siinä huoneessa, oleskelutilassa. Kavahdan seisaalleni ryhtyen etsimään paikkaa minne piiloutua. Nyt alkoi olla jo kiire… Sohvan taakse! Hiivin äänettömästi sohvan taakse. Hätätilanteessa eli jos tulija olisi vaikka Carkki voisin selittää etsiväni jotakin. Huoneen valtaa hiljaisuus. Ovi aukeaa askeleiden laahustaessa huoneeseen. Pian ovi sulkeutuu, kuten myös valotkin. Tulijan hengitys rikkoo hiljaisuutta pimeässä.
- Mitä hel? ääni älähtää. Hetkessä kiskaisen jalkani takaisin sohvan taa. Askeleet lähestyvät uhkaavasti sohvaa. Hetkessä ne kuitenkin kääntyvät toiseen suuntaan, pysähtyen ovelle. Sitten, niin sitten. Jokin karvainen kävelee pitkin kättäni. Sitten riitti.
- IIIKK! kiljaisuni halkoo ilmaa. Sekunnin murto-osassa tönäisen hämähäkin kädeltäni porhaltan suoraan päin ovella seisojaa saaden uutta kiljumisen aihetta. Hahmo tarttuu minuun tiukasti napsauttaen valot päälle, paljastuen keneksi muuksikaan kuin…
- Kristian, mumisen punastuen läpikotaisin.
- Mitä sie kiljut? poika virnistää. - Arvasin että sie oot täällä.
- Noku tuolla oli hämähäkki, vinkaisen vilkaisten pelokkaasti sohvaan päin.
- Et kai sie vaan pelkää hämähäkkejä? Arvaa kun kerron muillekin, heh heh, poika hekottaa. Mulkaisen tähän happamasti lähtien sipsuttamaan alakertaan Siken luo.
Tamma vilkaisee minuun, kääntäen pikavauhdilla huomionsa taas enemmän kiinnostavaan heinäkasaan.
- Noo, jos siulla on nyt kaikki hyvin niin hyvää yötä sitten, naurahdan halaten tamman voimakasta kaulaa. - Mie tuun sitten taas huomenna! Vuononhevonen töytäisee minua ystävällisesti päällään upottaen viimein päänsä syleilyyni.
Pipsa & Pampula
|
|
|
|
Post by Nana on Feb 18, 2009 21:28:06 GMT 2
Sikke laukkaan ryntää,
ja maneesin hiekkaan kyntää.
Putoaminen lähellä,
mutta ei tipu,
jos ei sähellä.
Nana selässä pysyy,
mutta silti itseltänsä kysyy;
''Pehmeä käsi, pidätkö sen?''
olen valtias omien käsien.
On mukava istua vuoniksen omassa satulassa,
kun tuntuu hyvältä ja on turvassa.
Paikalle saapuu ponin omistaja,
kustantaja, harjan somistaja.
''Voinko viellä hetken selässä olla?''
ratsastaa Pipsa bertillä, jolla
ei ole kenkiä,
etsikäämme siis Jaakkoa,
tallirenkiä.
''Kiitos kiitos''
katkeaa kohta satulavyön liitos.
Hyppään alas satulasta,
vaikka menin sinne vasta.
Päivä oli taas kiva ja uusi,
kotiin pitää kääntyä
kun vastaan tulee suuri kuusi.
Toivottavasti tämä hoito käy,
tai muuten ei loppua pillitykselle näy. : D
Nanahuonohoitaja & Sikkeihanainen
|
|
|
|
Post by Pipsa on Feb 20, 2009 18:58:43 GMT 2
20.helmikuuta 2009 Hiihtoloma alkaa!
Tänään oli se päivä - tänään se tapahtuisi. Hymyillen hölkkään hengästyneenä pitkin tietä, kunnon kohotuskaan ei tekisi pahaa. Aurinko paistaa kasvoilleni, tänään on aurinkoisin päivä pitkiin aikoihin. Vaihteeksi tie on täysin tyhjä, ei ainuttakaan hoitajaa tai tallille tulijaa, joka osittain on jopa hieman tylsää. Juuri nyt kun voisin riemuita muille lomanalusta, oli kaikki juttu seura tuntunut kadonneen jonnekin, ehkä kenties Liekkijärven jäälle, jossa olin kuullut olevan hyvä jää luisteluun. Tuuli heiluttaa hiuksiani, joista muutamat ovat pakkasesta jäätyneet.
Hengästyneenä hidastan juoksuni kävelyyn nähdessäni jo edessä siintävään Seppeleen, ja katsellen kuinka luultavasti Wear taluttaa Taigaa tallipihassa. Tihennän askeleitteni tahtia ehtiäkseni nopeammin tallille, sillä aikaahan ei voi koskaan olla liikaa - vai?
Yllättäin mieleeni muistuu päivämäärä, 29.2. Muistan ainoastaan päivän, en mitä silloin tapahtui. Alan kerrata mielessäni viimevuotta, ja silloin ymmärrän sen. Pian, yhdeksän päivän päästä olisin hoitanut Berttiä vuoden, oi kuinka nopeasti aika olikaan kulunut.
Hymy nousee huulilleni ajatellessani ensimmäistä kertaani tallilla, miten erilaista kaikki oli ollutkaan. Silloin oli ollut Kamu ja Sipekin, suurinta osaa hoitajistakaan ei vielä ollut. Monia hevosia oli tullut ja mennyt, kuten nykyään omistamani Ristokin. Kuin huomaamattani olen hakeutunut Siken karsinaan, silittäen sen kaulaa. Riemu tulvii sisälläni, tekisi mieli hyppiä ja kiljua, mutta minä vain seison ja hymyilen. Tuntuu kuin mikään ei voisi estää riemuani (tosin sitä epäilin kylläkin vahvasti…).
Tuntuu kuin olisin tuhlannut vuosia, mitä jos olisin löytänyt Seppeleen aikaisemmin? Hoitaisinko jotain muuta hevosta? Silloin kaikki olisi toisin, muttei välttämättä hyvin. Tamma tökkää minua selkään, herättäen minut ajatuksistani. Käännähdän poniin päin pyyhkäisten pois sen jalasta purut, etsien riimun käsiini. Rauhallisin ottein pujotan riimun päätään paikoillaan pitävän ponin päähän, ottaen siitä kiinni olevasta riimunarusta kiinni. Työntäessäni karsinan oven auki, tongin samalla farkkujeni taskuja, katsoen mitä sieltä löytyy.
Kiinnostuneena Sikke laskee päätään alemmas katsellen kiinnostuneena mitä taskuistani löytyy.
- Katos ei täällä muuta ole kuin suklaapatukka, naurahdan nostaen käteeni pätkiksen. Ponin kiinnostus loppuu siihen - ihme ettei suuhunsa kaapannut patukkaa. Työnnän varovaisesti tallin oven auki, kohdaten pakkasen kylmän kosketuksen. Nostan takinreunustani korkeammalle, tervehtien sisään tallustelevaa Jaakkoa.
- Sinne kylmäänkö sie aijot mennä? mies kauhistelee.
- Juu, pitäähän Sikkesenkin ulos päästä, virnistän. - Tai tietysti siekin sen sinne voisit mennä, jatkan naurahtaen.
- Ööh, pitääkin mennä, Anne odottaa, mies huikkaa nopeasti kadoten sisään.
Pipsa & Sikke
|
|
|
|
Post by Pipsa on Feb 21, 2009 15:09:29 GMT 2
21.helmikuuta 2009 Sikke ulkoilee
|
|
|
|
Post by Nana on Feb 22, 2009 13:20:45 GMT 2
~ Pellavia pellavia 22.2.09
Sikke tarhaili tavalliseen tapaansa kylki kyljessä Humun kanssa. Sen sieraimet pullistuivat sen haistaessa kauran, jota oli paksu tukko lapasessani. ''Hhaa, taitais maistua!'' hihitin. ''No mutta voi poni kun oot kuranen!'' huokaisin – harjaus, hinkkaus ja kaikki muu odottaisi.
''Ei sikke nyt viellä mikään voiponi ole.'' Pipsa tivasi. ''Siis en mä sitä.. siis vaikka voi kukka niin voi poni..'' yritin epätoivoisesti selittää. ''Anna olla.''
''Hei, tänään on laskiassunnuntai!'' huomasin nähdessäni kaukana horisontissa liehuvan siniristilipun.
''Pitää huutaa pellavia, pellavia pulkkamäessä ja sitten saa syödä kerma- ja hillotäytteistä pullaa.'' sepostelin. ''Suksi suohon sen laskiaises kanssa.'' pahalla päällä oleva Abby paukautti. Kohautin olkiani ja hiihtelin liukkaan pihan halki talliin käsipuolessani kaunis vuononhevonen.
''Mitä jos lähdettäs pienelle talutuslenkille näin kauniilla ja aurinkoisella säällä?'' maanittelen selvästi hidastetulla äänellä Wearia. ''No okei.. mut Taiga kyl tykkäis jos menisin sen selkään, koska se..'' selitteli tyttö yhä tirskuen. ''Selvä selvä, viisi minuuttia lähtöön!'' Jaakko taputteli käsiään keskellä käytävää – oli suuren karsinansiivousurakan vuoro. ''Lähetään mielellämme että jää tallimestarille kaikki hommat.'' kuiskasin vaaleahiuksiselle tytölle.
Harjasin hiukan kuumaa Sikkeä rauhallisesti mutta erittäin reippaasti karsinassa. Tamma ei ollut millään naruilla tai muilla venkottimilla kiinni, vaan nautti vapaanaolemisesta näyttämällä hienosti sen, miten pysyi paikallaan. ''Mennäämpäs hakemaan se hidastelija-Werkku sieltä aitasta.'' sanoin ja talutin Siken ulos tallista kävellen itse sen edellä.
''Ollaankos täällä valmiita viettämään laskiaista?'' kirkaisin. ''No kunhan tälle läskiäiselle sais suittet.'' Wear puhisi, tarkoittamatta pahaa hoitoponilleen Taigalle.
Minä liikuin reippaasti jalkaisin Siken vierellä, Taigan takana, tien päällä, puiden alla. ''Tota Weari missä me ollaan nyt?'' sanoin ja yritin miettiä tarkkaa sijaintiamme ilmansuuntien avulla. ''En mie tiiä itseasiassa.'' tyttö ihmetteli ja katseli ympärilleen kummastuneena.
Nojasin jättiläismäiseen kiveen ja koitin pähkäillä. Yhtäkkiä menetin tasapainoni, mutta kuin ihmee kaupalla kiven vieressä olleessa lumikasassa oli jotakin kovaa. ''Irronnut suuntakyltti!'' kiljaisin, ja Wear hymyili iloisesti. ''Eli vasemmalle noin 3 kilometriä, tullaan Seppeleelle.'' sanoin helpotuksen ryöppyessä ylitseni.
Juoksin melkein koko matkan Taigan laukatessa perässä. Sikke veti minua perässään osan matkaa täydellisessä kiitoravissa, mutta minä en antanut sen tapahtua. ''Whiiiiii, pellavia pellavia!'' sanoin liukuessani tennareillani Siken perässä.
Taigakin laukkasi nyt kovaa vauhtia Wearin keinuessa tottuneesti Taigan pehmeällä karvalla. ''Hyvää läskiäistä kaikille pullaponeille'', huoahti Wear laukatessaan selvällä erolle meidän ravailevien ohi.
''Maistuuko kaakao?'' Elli mellasti pihalla nähdessään punaiset poskemme. ''Tietty!'' huudahdimme yhtä aikaa. Talutin Siken riimunnarulla karsinaan, ja otin kaikki härvellykset sen päästä pois. Heitin toppaloimen selkään ja jätin norjanvuoniksen lepäilemään.
Kipusin pitkiltä tuntuvia portaita ylös ja rojahdin sohvalle selälleni. Vedin henkeeni kaakaon suklaista tuoksua ja upotin suuni mukiin.
Nana & Sikke laskiaistunnelmissa
|
|
|
|
Post by Nana on Feb 24, 2009 21:52:28 GMT 2
 Hyppelyä kokeiltiin maneesissa, hyvin meni <3 /surkeinkuva |
|
|
|
Post by Pipsa on Feb 25, 2009 11:22:08 GMT 2
25.helmikuuta 2009 Keskiviikon Estetreeni
- Pipsuli, hyppäät sie? Mie voin pienentää noita esteitä, Nana hymyilee maneesin katsomosta.
- Juu, ajattelin jotain viiestä kympistä seittemään kymppiin, vastaan pidättäen tamman käyntiin. Sanaakaan sanomatta tyttö hyppää alas penkiltä ryhtyen madaltamaan korkeita esteitä. Herkästi tamma siirtyy kevyeeseen raviin innokkaana lähtemään laukkaan.
- Ei kuule Sikke nyt ravataan vaan, naurahdan kääntäen ponin voltille ottaen uralla seis.
- Valmista, Nana hymyilee kipittäen takaisin katsomoon. - Mie oon sitten valmiina ottamaan sen kiinni kun sie tiput!
- Jaa niin kuin mie muka tippusin? virnistän lyhentäen ohjaa hieman. Sikke jännittyy odottaen merkkiä. Komennon tullessa tamma nostaa laukan, joka pysyy ihmeellisen rauhallisena.
- Soo-o Sikke, rauhassa, hymyilen kireästi pidättäen ponia hieman ennen estettä. Laukan hyvä tempo säilyy tamman loikatessa yli pienen esteen. Seuraava este lähestyy kaarteen myötä hyvää vauhtia. Seitsemääkymppiä hipova, vihreävalkoinen pysty on hetkessä edessä tamman pompaten ilmaan pitkän matkan päästä kolauttaen ylimmän puomin alas. Vauhia hieman hidastaen lähestymme punakeltaista okseria, joka ihme kyllä ylittyy helposti. Hymyillen siirrän tamman ravin kautta käyntiin, katsoen kuinka Nana juoksee nostamaan puomia ylös.
- Laittaisitkos samalla tuon kauempana olevan esteen hieman korkeemmaks? virnistän antaen ponin kulkea melko löysin ohjin pitkin uraa.
- Joojoo, tyttö mumisee hölkäten esteen luo.
Hetkessä este on noussut 75cm pintaan, ja voin aloittaa radan. Kannustan tamman reippaaseen laukkaan, ei liian hitaaseen, eikä liian nopeaan. Äsken ollut noin. kuusikymppinen onkin nostettu seitsemään kymppiin, mutta vaikeuksitta ylitämme sen. Saman kokoinen vihreäpysty, jossa viimeksi poni tiputti lähestyy nopeaan tahtiin. Nyt tamma tuntuu hyppäävän vielä hieman kaukaa, mutta este selviytyy vain kolautuksella. Nyt radan suurimpana, niin kuin viimeisenäkin oleva 80cm korkea este on aivan edessämme. Olen tuntevani ponissa pientä epäröintiä esteenjuurella, sen kuitenkin ponnistaessa toiselle puolelle.
Pysähtyminen ei kuitenkaan ole Siken mieleen, vaan tietenkin se aloittaa pukkilaukka esityksensä. Sivusilmällä vilkaistessani olen huomaavani Nanan jopa virnistävän hieman. Parhaani mukaan hidastan tamman käyntiin sen lopettaessa pukittelunsa. Huokaisen syvään, toivottavasti poni ei koskaan kisoissa aloittaisi pukki laukkojaan. Tunnen kuina Vuonohevonen jännittyy jonkun aukaistessa maneesin ovea, ja hirnahtaen hiljaa hevoselle.
- Haittaaskos jos myö tullaan? Wear utelee Taiga vieressään.
- Ei, tulkaa vaan, hymyilen iloisesti. Ohjaan vielä kerran tamman radalle, tällä kertaa mennen sen puhtaasti. Nyt hidastan vain raviin tehden voltteja ympäri maneesia.
Kun vihdoin hidastan käyntiin Sikke tuntuu vielä puhkuvan intoa, mutta käteni ovat aivan turta. Annan ponin kulkea löysin ohjin pitkin kaviouraa, itseni vilkuillessa lumilauttaa, joka näyttää lähtevän pian luisumaan. Arvaukseni osuu kuin osuukin oikeaan, lumilautta lähtee kova äänisesti luisumaan pitkin kattoa. Tamma jäykistyy pysähtyen, minun yrittäessä jutella ja taputella sitä. Tällä kertaa poni ei tee muuta kuin seisoo, mutta korvatulppien osto voisi olla hyödyksi - ainakin kisatessa. Pian tamma taas suostuu kävelemään eteenpäin, ja huomaan Nanan yhä istuessa katsomossa.
- Mites sie siellä noin hiljaa istut? virnistän nyökäten tyttöön päin.
- Kattelen Sikkeä, tyttö vastaa lyhyesti, mutta ytimekkäästi. Käännän varovaisesti ponin kaartoon, vilkaisten kauniisti kulkevaan Taigaan. Työnnän jalustimet jalastani, laskeutuen alas selästä.
Nopeasti nostan jalustimet ylös, lähtien taluttamaan tammaa ulos Nanan aukaisemasta ovesta.
Pipsa & Sikke
|
|
|
|
Post by Pipsa on Feb 26, 2009 10:47:22 GMT 2
26.helmikuuta 2009 Juoksutusta Pipsa & Sikke
|
|
|
|
Post by Pipsa on Mar 1, 2009 19:56:26 GMT 2
1.maaliskuuta 2009 Maastolenkki hämärtyvässä illassa
Lumi narskahtelee kenkieni alla kävellessäni kohden tarhoja. Aurinko paistaa vaisusti taivaalta avatessani portin oven ja sujahtaen sisälle tarhaan. Suurin osa poneista kohottaa päätään jääden seisomaan paikalleen.
- Sikke, lähetääs kohta lenkille, hymyilen kävellen rennosti vuononhevosen luo.
- Moi tyttö, jatkan pyyhkien lunta vuononhevosen selän päältä. - Ihanan rauhallista. Haukotellen napsautan riimunnarun kiinni riimuun lähtien ponin vierellä kohden porttia.
Vuononhevosen kaviot kolahtelevat lisäosan lattiaa vasten sen tehdessä vierelläni käännöksen karsinaan. Reippaasti kiinnitän tamman vetosolmulla napaten käytävältä harjapussin syliini.
- Seisohhan nyt siellä, kohta päästään sinne lenkille, hymyilen kaivaen pölyharjan esille ryhtyen harjaukseen reippain vedoin ponin seisoessa hiljaa paikoillaan. Pikaisen puhdistelun jälkeen kaivan harjapussista pintelit esille pyöritellen ne Siken jalkoihin lähtien satulahuoneelle päin.
- Moi, Brenna hymyilee hinkaten suitsien turparemmiä puhtaaksi.
- Moippelis, virnistän. - Mitäs tuore hevosen omistaja?
- Mitäs mie, puhistelen justiinsa näitä tän varusteita, tyttö haukottelee.
- Rankka päivä ollut vai? virnistän napaten satulan telineeltä suitsien kera. Tyttö nyökkää.
- Noo, mie häivyn nyt maastoon lenkille tuon Siken kanssa.
Vuononhevonen vääntelehtii suunnasta toiseen karsinassaan minun yrittäessä nostaa satulaa sen selkään. Onneksi kooltaan tamma ei ole valtava joten satulan laitto onnistuu lyhyeltäkin ihmiseltä. Satulavyön tiukkaaminen onkin sitten vähän pahempi juttu kun tuolta ponilta nimittäin sitä mahaa löytyy. - Sikke nyt se maha sisään, mumisen närkästyneenä kiskoen satulavyötä vielä hieman kireämmälle ryhtyen viimein suitsien laittoon. Reippaasti laitan ohjat tamman kaulalle avaten riimun turparemmin ja työntäen kuolaimia toisella kädellä tamman suuhun sen napaten ne kitaansa. Hetkessä vedän niskaremmin korvien yli ja käyden remmien kiinnittämiseen.
- Nyh mennään, hymyilen painaen kypärän päähäni, kiinnittäen sen leukaremmin ja lähtien ponin vierellä kohden ulko-ovea. Tamma nopeuttaa askeltaan korvat hörössä pysähtyen käskystäni. Kaikessa rauhassa lasken jalustimet, yritän tiukata vielä satulavyötä ja nousen selkään. Poni seisoo kiltisti paikoillaan siihen asti kunnes puristan kepeästi pohkeilla sen pulleita kylkiä. Tasaisesti tamma lähtee kulkemaan maastopolkua kohden. - Oohhan sitten kiltisti tai mennään koko loppu vuos pelkkää koulutreeniä, virnistän silittäen ponin kaulaa. Pikkuhiljaa alan lyhentää ohjia työntäen kantapäitä alemmas ja ottaen parempaa kulmaa kyynärpäihin. Tamma pärskähtää. Hymyillen kosketan ponin kylkiä sen siirtyessä reippaaseen raviin.
Halukkaasti poni toteuttaa käskyni, siirtyen nopeasti raviinsa. Alan nousta selässä ylös ja laskeutua alas, eli keventää. Nautin täysin siemauksin lintujen laulusta ja puiden rauhallisesta huminasta hämärtyvässä metsässä. Vilkaisen hieman taaksepäin, nähden ainoastaan Siken kavioiden jälkien peittämän polun. Tunnen kuinka tamma jäykistyy hieman allani, kiihdyttäen askeliaan. Pidätän hieman ponia, sen taas siirtyessä rauhalliseen raviin.
Vuonohevosen hengitys höyryää pienessä pakkasilmassa, niin kuin myös minunkin hengitykseni. Metsässä on hiljaista, muttei luonnottoman tai pelottavan hiljaista - vaan ihanan hiljaista. Kuin huomaamattani hoputan tammaa hieman reippaampaan raviin, katsellen edessä näkyvää kalliota. Pian tulisi laukkasuora, jossa poni pääsisi laskemaan turhia energioitaan ulos. Hevonen ravaa eteenpäin korvat innokkaasti hörössä, nostaen päätään ylöspäin.
- Hölmö, pää alas, naurahdan tammalle, joka nyt yrittää hapuilla lumista oksaa viereisestä pienestä puusta.
Pipsa & Sikke
|
|
|
|
Post by Pipsa on Mar 2, 2009 18:11:57 GMT 2
|
|
|
|
Post by Nana on Mar 3, 2009 22:46:24 GMT 2
TUNTIMAKSU
Vuononhevosen hallakko karva oli selvästi erottuva koko Seppeleen kokoisessa joukossa, jossa hevoset oli käytetty viimeisiä myöten. Tallissa seisoi vain muutama yksityinen hevonen, joilla oli tällä hetkellä asiaa vain omistajiensa koulutukseen - esimerkiksi nuori neiti näpsä, Spirit of chaos, tutummin Riina.
''Asettukaa jonoon, jonka olin ilmoittanut ilmoitustaululle.'' komensi Anne rennosti, ottaen tuntumaa istunnassa. Allahan oli miss diiva, eli the Sera! Siken paikka oli kahden oikein varteenotettavan miehen välissä, tosin Bert oli niistä se ruuna.
Kuulin Annen huutelevan kaikenlaista kevyestä istunnasta, mutta koska en kuullut kaikkea, piti minun kysellä muilta, ja kuten tiedetään, juttu muuttuu aina matkan varrella. Sikke oli aika rento, ja annoin ponin haparoida hyviä paikkoja liukkailta kiviltä.
Letka venyi pitkäksi, ja kun osa meidän ryhmästämme oli vasta selviytymässä kallion vaaroista, Sera liiteli Annen kanssa jo ties missä. Uimarannalle kaikki selvisivät kuitenkin pian, ja mikä parasta, ehjin nahoin.
''Jää on paksu, se kestää autoa, joten kestää hevosiakin. Muistakaa kuitenkin turvallisuusseikat; jäällä mennään käynnissä, eli jos joku hevonen innostuu, muut ottavat seis. Rytmittäinen ravi- tai laukkaliike voi aiheuttaa jään halkeaman.
Jäällä ei kuljeta jonossa, eikä koko iso porukka kerrallaan, vaan me kolmessa ryhmässä. Ryhmä levittäytyy riviksi jäälle. Näin vältämme halkeamisen mahdollisuuden.'' Anne selittää.
Muiden ollessa jo kaukana Sastu viittilöi meidät matkaan. Kaikki hevoset yrittivät pysyä hötkyilemättä, ja joillakin meistäkin oli vaikeuksia pysyä housuissaan. Kun viimein pääsimme perille, Abbya tai Pampulaa ei näkynyt missään.
''Voi ei jos ne putos jäihin!'' hätäilin kauhusta kankeana.
''Oltaisi jo kaikki järvessä jos jokin niin pieni kuin Pampula olisi jään rikkonut.'' Anne rauhoitteli, ja tiesinhän minä sisimmässäni että nainen oli oikeassa.
Pian meidän syödessä makkaraa alkoi Abbykin häämöttää pienen poniressukan kanssa. Pampula oli todella, todella väsynyt. ''Paluumatkalle tehdäänkin niin että Pipsa vaihtaa Pampulaan ja Abby ottaa Bertun.'' sanoi Anne.
Kaikki jatkoivat eväidensyöntiä hyvillä mielin viellä puolitoistatuntia. Kotiin jouduimmekin rämpimään läpi lumien, mutta ei ilman ongelmia..
Nana & Sikke
|
|
|
|
Post by Pipsa on Mar 4, 2009 18:41:41 GMT 2
4. maaliskuuta 2009 Auringonlaskun jälkeen Pipsa & Sikke
|
|
|
|
Post by Pipsa on Mar 8, 2009 8:10:56 GMT 2
8. maaliskuuta 2009 Kiikissä
Tallin valot loistavat kaukaisuudesta. Hymy nousee hiljaa kasvoilleni, tuo paikka oli niin tuttu ja turvallinen, kuin toinen koti. Reippaasti tihennän askeltani kaartaen tallin tyhjillään olevaan pihaan, suurin osa porukoista oli varmaan jo häipynyt, mutta eiköhän tallilta pari Seppeleläistä kuitenkin löytyisi. Haukotellen avaan tallin oven porhaltaen lisäosaan.
- Moikka tyttö, hymyilen ponille napaten harjapussin käytävältä matkaani sujahtaen sisään karsinaan. Poni hörähtää hiljaa hamuten pienen porkkananpalan kämmeneltäni. Paukautan oven kiinni turhan voimakkaasti kaivaen hyvän harjan esille ja ryhtyen harjaamaan komean purukerroksen turkkiinsa saanutta tammaa. Poni rentoutuu roikuttaen päätään hiljalleen, säpsähtäen kännykkäni tuutatessa viestiääntään. “Kuten sovittiin, mie juoksutin Sikkeä. Tyttö oli oikein reippaalla päällä. Terveisin Nana”, viesti kuuluu. Kirjoitan vastauksen reippaasti tarttuen takaisin harjaan.
Hymyillen istuudun puhtaille puruille, joita tamma ei ollut vielä kerennyt likaamaan. Poni tulee luokseni laskien päänsä naamani tasolle. Hymyillen silitän ponia nojautuen seinää vasten hengittäen syvään tallin, hevosten ja purujen rauhoittavaa tuoksua. Silmä luomet alkavat tuntua raskaalta huonosti nukkumisen takia minun vaipuen viimein syvään uneen tallin hiljaisuudessa.
Säpsähdän vuononhevosen pehmoisen turvan koskettaessa poskeani. Tamma säpsähtää taaksepäin.
- Taisin pikkasen torkahtaa, virnistän vielä unen pöpperöisenä työntäen karsinan ovea auki.
- Miks tää ei nyt aukee… mumisen työntäen ovea. Kurkkaan oven yli huomaten salvan olevan kiinnitetty. Naurahtaen aukaisen salvan työntäen ovea uudestaan.
- Voi vitsin vitsi, murahdan tajuten mistä nyt kiikasti - alaremmikin oli kiinni ja kaiken lisäksi sitä en saisi auki. - Apuaa! Onko täällä ketään? karjaisen jääden ilman vastausta. Huonoa tuuriani manaten lysähdän karsinan pohjalle. Vuononhevonen vilkaisee minuun ihmetellen.
Istuttuani karsinassa ehkä 15 minuuttia, puolituntia, tunnin tai enemmän tajuan kaivaa kännykkäni esille vilkaisten kellon aikaa. - viis yli seitsemän, huokaisen. - Kenenköhän iltatalli vuoro tänään on… Talli vaikuttaa tyhjältä edelleenkin minun turhautuneena löntystellen Siken luo.
- Eikö täällä muka tosissaan oo ketään? huokaisen napaten kaviokoukun harjapussista. Reippaasti puhdistan pääasiassa purut ponin kavioista lysähtäen takaisin puruille. Hapuilen kännykkää taskustani selaten yhteystietoja. - Anne! Hihkaisen pompaten seisaalleen. Siinä samassa askeleet kääntyvät lisäosaan päin. - Heii! hihkaisen uudelleen vilkaisten tulijaan.
- Öö tota… moi, virnistän hämilläni pojalle. - Avaisitkos tän karsinan ala säpin?
- Mitä sie siellä vielä teet? tämä ihmettelee. - Miten sie nyt sen kiinni sait jos et auki?
- En mie sitä kiinnittänytkään, avaa tää niin kerron, hymyilen helpottuneena.
- Juu juu, Kristian mumisee kyykistyen avaamaan ala säppiä. - Valmista!
- Ihanaa, viimeinkin vapaana, naurahdan avaten karsinan oven.
Kerrottuani pojalle kuinka kaikki oli tapahtunut kipitän takaisin karsinaan vuononhevosen luo.
- Joo, kohta sie saat kuule iltaruokas, hymyilen silittäen tammaa.
- Oot sie kyllä nättiponi, heti ekoista näyttelyistäkin nappasit EO-sertin, jatkan ylpeästi. Hymyillen tiedän minun pitävän lähteä. Vielä viimeiseksi teoksi halaan tamman lämmintä kaulaa, ennen kuin katoan pimeään.
Pipsa & Sikke
|
|
|
|
Post by Pipsa on Mar 10, 2009 16:14:54 GMT 2
 Öhöm, en osaa piirtää kyllä yhtään tällä minikannettavalla... |
|
|
|
Post by Nana on Mar 10, 2009 17:47:57 GMT 2
TarhailuA Hiljaa nojasin puiseen aitaan, sihisten kiukusta. ''Vitsi Nana siun kanssa, oot niin tyhmä ääliö kun jätät hoitsus ja meet jonnekkin LOMALLE!'' kiukkuilin itselleni. Vuononhevonen saapui luokseni yllättäen tehden suuren ystävyyden eleen - nuolaisemalla minua ponimaisesti oikeasta kädestä. ''Voih sua.'' huokailin. ''Ei se loma nyt mitään haittaa, hyvin ollaan pärjäilty Siken kanssa.'' rauhoitteli taakseni ilmestynyt Pipsa. Siinä me sitten tuijottelimme molemmille rakasta elikkoa ehkäpä tunnin, tai sitten vain minuutin - joka tapauksessa pitkän ja runsaan ajan. ''Mutta varusteet ...'' Pipsa aloitti. Suljin tytön suun etusormellani ja kipitin salamana satulahuoneeseen. Otin syliini Siken mustan satulan, ja aloin hinkata. ''Karsinan hoidat kyllä itse!'' huusin viellä tytön perään. Lisäsin ämpäriin hiukan saippuaa, ja puhdistin satulan ja suitset viimeistä pölyn tai lian solukkoa myöten. ''Nana hoitaa, nana hoitaa.''  oli pakko ottaa screenshotti kun tää kone yrittää tuhota ton ja väittää kaikkee että ei tue tiedostomuotoa ym. :/
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!