|
Post by Jenna on Jun 4, 2008 10:17:46 GMT 2
Ja epäselvä. mut katotaa jos skannaisin ton ni tulisikohan parempi? Et jos haluutte kenties lisätä ton jonnekki hoitopäiväkirjaan sinne sivuille siis niin ehkä ei kannata vielä tätä versiota Kun tää on vähän tälläinen huonolaatunen..
|
|
|
Post by Jenna on Jun 4, 2008 12:10:56 GMT 2
Uittamasta takaisin maastoesteiden kautta
Kävelimme maastopolkua, ranta jääden taaksemme. Jambo ravisteli itseään ja minä meinasin tippua sen selästä. Jos se hetken keräisi voimia ja kun kulkisimme maastoesteiden ohitse, voisimme jäädä hyppimään siihen hetkeksi. Matka kului rattoisasti kuunnellen lehtien rahinaa ja nauttien lämpöisestä ilmasta, lintujen viserryksistä ym. Jambo ei oikeasti ollut mielestäni säikky, mutta hetken kuluttua kun kuljimme suuren pusikon ohitse, josta suurehko lintu pyrähti lentoon. Jambo ei reagoinut muutamaan sekuntiin mutta kun muutama sekunti oli kulunut, se lähti pinkoimaan laukassa. Se selvästikin esitti että olisi pelästynyt. Tarrasin sen harjaan, sillä heiluin hieman sen selässä kun se laukkasi lujaa, eikä minulla ollut satulaa. Annoin sille pidätteitä mutta se vain jyräsi itseänsä eteenpäin. Viimein sain käännettyä sen voltille ja annoin pidätteitä. Ruuna luovutti ja laski käyntiin. Suoristin kypärääni joka oli siinä vilskeessä mennyt vinoon. Jatkoimme matkaa maastopolulla. Kun saavuimme maastoesteille, Jambo alkoi astelemaan reippaammin ja hörisi innostuneesti kun käänsin sen ensimmäistä estettä kohti. Pysäytin sen, maiskutin sen käyntiin ja siitä suoraan laukkaan. Lähestyimme estettä melko hurjaa vauhtia, mutta Jambo ei hirveästi yrittänyt jyrätä. Ensimmäinen este, ja ruunan kavio kolahti puunrunkoon. Käänsin sen seuraavalle esteelle, nyt se rynni hieman. Tämän esteen se pääsi ilman että sen jalka olisi kolahtanut esteeseen. Seuraavaksi tuli puunrunko ja vesieste. Ne olivat sarjassa. Jambo kiihdytti hieman vauhtiansa ja loikkasi komeasti nämä sarjaesteet. Taputin sitä vauhdissa, viimeinen este oli kasattu kolmesta puusta päällekkäin. Annoin ruunalle ohjaa ja se siirtyi nelistämään. Menin valmiiksi kevyeeseen istuntaan. Jambo nelisti kohti estettä hieman puuskuttaen. Se lensi esteen yli komeasti. Keräsin ohjat käteeni ja ruuna heitti päänsä ilmaan, silti laukaten. Istuin selkään ja annoin pidätteitä. Se hiipui raviin ja siitä käyntiin. Taputin ja kehuin sitä viimeisistä esteistä. Jambo puuskutti ja pärskähti. Lähdimme kohti tallia.
Kun olimme tulleet tallille, vein ruunan karsinaansa ja otin siltä suitset pois. Harjasin Jambon pikaisesti ja menin viemään suitset satulahuoneeseen. Pyyhälsin sitten takaisin Jambon luokse viemään sille kuivattua leipää. Sitten kiiruhdin pihalle, jollekkin ruohikkokaistaleelle ja nyhdin siitä ruohoa. Menin viemään ruohot Jambolle, hyvästelin sen ja lähdin kohti bussipysäkkiä.
|
|
|
Post by Jenna on Jun 5, 2008 10:59:57 GMT 2
Rannalla
Taas ihana päivä alkamassa, koko viikko oli ollut hyvin aurinkoista ja edelleen aurinko paistoi kuumana taivaalla. Kaivoin taskustani mp3 ja laitoin kuulokkeet korvaan, napsauttaen mp3 :sen päälle. Kävelin kohti tallia, ja pyyhkäisin kämmenselälläni hieman hikoilevaa otsaa. Huhhuh, oli tosiaankin kuuma. Olin pakannut kassiini uikkarit ja pyyhkeen. Mikään ei voisi estää minua menemästä uimaan. Voisin mennä uimarannalle, ratsastaa maastopolkujen poikki Jambolla. Ja pyytää vaikka Irenen mukaani. Kun alkoi tarhoja näkymään tienvarsilla, lähdin iloisena hyppelehtimään loppu matkan. Hyppelin tallissa ja menin Jambon karsinan luokse. Muutaman karsinan päässä hihkuin Jambon nimeä, karvainen turpa työntyi ulos karsinasta iloisesti hirnahtaen. Rapsutin sitä hetken turvasta ja lähdin lokeroille. Lokeroilla otin kuulokkeet korvistani ja sulloin mp3 lokeroon, napaten samalla sieltä ratsastuskypärän. Loikkelehdin Jambon karsinan luokse ja kurkisin sisään. Jambo nuoleskeli suolakiveä ja vilkuili olkansa ylitse kurkkivia silmiäni. Sen pitkä kieli nuoleskeli suolakiveä ja se hörähti ystävällisesti minulle. Se ei näyttänyt kovin likaiselta, kävin kuitenkin hakemassa harjapakin. Tartuin pöläriin ja sujahdin karsinaan, aloin harjailemaan nuoleskelevaa Jamboa pitkin vedoin. "Noin!" huhkaisin saatuani Jambon harjattua. Lähdin hakemaan varusteita ja kun palasin Jambo piehtaroi karsinassaan! "Eeii!" manasin ja hoputin piehtaroivaa Jamboa ylös. "Senkin ilkimys, teit tän varmasti tahallasi kun olet sellainen ilkikurinen ruuna, olisin päässyt rannalle nyt tämä taas viivästyy", voivottelin Jambolle. Noh, tästä huolimatta ajattelin nyt mennä kysymään Ireneä rannalle kanssani. Kävin katsomassa Istelin karsinaan jossa Irene harjaili hoitsuansa. "Hei," sanoin Irenelle. Irene katsahti hieman ihmeissään ympärilleen ja sitten vasta huomasi minut. "No heipä hei", vastasi Irene. "Mitäs sanoisit, jos tulisit mukaani rannalle uimaan?" kysäisin varoivaisesti Ireneltä. "No mikä ettei, näin kaunis ilmakin! Tulen mielelläni!" hihkui Irene yllättyneenä. "Ratsastetaanko me sinne?" lisäsi Irene. "Vaikka, ainakin ponit tykkäis jos laukattais sinne ja sit ne vois siellä levätä", sanoin. "Sopii mulle, oonkin tässä juuri harjannut Isen", tokaisi Irene. "No mäkin harjasin Jambon, mutta se ilkimys meni heti piehtaroimaa. Ei varmaa aavistanu et me mentäis maastolenkille. Luuli varmaa että joutuu töihin tonne kuumuuteen", mumisin Irenelle rapsuttaen samalla Iseä joka tuuppi minua. "No meen harjaamaan Jambon uudelleen. Tavataanko maastopolun alussa vartin päästä?" kysäisin Ireneltä. "Nähään vaan!" huudahti Irene perääni. Kävin harjaamassa uudelleen Jambon ja varustin sen, muuten sujui ongelmitta mutta Jambo tallasi pariin kertaan varpailleni. Talutin Jambon ulos tallista ja huomasin Irenen jo Istelin selässä maastopolun alussa. Loikkasin Jambon selkään ja me lähdimme laukkaamaan maastopolkua pitkin kohti rantaa.
Viimein kun saavuimme rannalle, loikkasimme ratsujemme selästä ja kiinnitimme ohjista puuhun. Riisuin vaatteet, sillä olin laittanut niiden alle uikkarit jo tallilla. Juoksin veteen ja Irene tuli perässäni aluksi kokeillen vettä, se oli hieman viileää mutta virkistävää kuuman maastolenkin jälkeen. Irene kokeili vettä varpaallanssa rannalla, kunnes roiskutin sen päälle vettä. Irene kiehahti ja juoksi veteen roiskutellen takaisin. Kun olimme uineet hetken, päätimme että hevosetkin varmasti haluaisivat virkistäytyä vedessä. Kahlasimme rantaan ja nousimme vettä valuvina rannalle, ottaen pyyhkeet esiin. Hevoset viuhtoivat hännillään ympäriltään kärpäsiä pois. Kun kuivattelimme hetken, Jambo sai älynväläyksen ja alkoi aukaisemaan ohjia puusta. Otimme hetken aurinkoa, kun sinä samassa ohitsemme kiisi laukkaava hevonen loikaten veteen. Päällemme lensi vettä. "Jambo!" karjahdin nousten pikaisesti pystyyn ja lähdin pyydystelemään kahlaavaa ruunaa. Irenekin meni Istelin luokse joka hermostuneesti kuopi maata, koska sekin halusi tulla mukaan uimaan. Lopulta päätimme uittaa hetken näitä poneja, koska ne olivat niin malttamattomia. Ja ne halusivat mennä uimaan, otimme satulat pois ja uitimme niitä hetken. Kun kello lähestyi jo kolmea, päätimme lähteä takaisin, sillä keskipäivällä aurinko porottaisi hyvin kuumasti. Laitoimme satulat selkään ja keräsimme kamppeet, ja hoputimme ne laukkaamaan.
Tallilla oli melko rauhallista, sieltä kuului vain tallityttöjen matalaa puheensorinaa. Otimme hevosiltamme varusteet pois ja annoimme niille omenoita. Rapsutin Jamboa sen korvan takaa kun se mussutti omenoita. Sanoin sille heipat ja lähdin kotiin.
|
|
|
Post by Jenna on Jun 5, 2008 19:40:30 GMT 2
Siinä olis nyt se skannattu versio. Elikkäs, piirsin alunperin kuvan sillälailla että se katsoisi ylöspäin. Mutta se sopii jotenkin myös noinpäin. Saatte itse päättää. jenna _ jambo <3
|
|
|
Post by Jenna on Jun 5, 2008 19:40:57 GMT 2
Oops, tuli hieman iso
|
|
|
Post by Jenna on Jun 17, 2008 12:04:16 GMT 2
Takaisin tallilla
Viikko oli kulunut ratsastusleirillä ja mökillä. Kävelin hiekkatietä pitkin kurkkien vähän väliä taivaalle, jossa tummat pilven longat purjehtivat melko nopeaa vauhtia. Viileä pohjoistuuli puski vasten kasvojani kun kävelin kohti tallia. Nostin takin kaulusta kaulan suojakseni, ja vilkaisin uudelleen taivaalle. Pisara tipahti taivaalta nenälleni, levitin käteni kokeillakseni sataisiko. Takkiini alkoi tulla tummia pilkkuja, ja hiljalleen alkoi satamaan yhä enemmän ja enemmän. Kiskaisin hupun päähäni ja lähdin hölkkäämään tallille, vielä vähän matkaa. Katsahdin tarhaan, jossa puun alle keräytyneet hevoset kurkkivat tiellä kulkijaa. Sitten, kun olin juuri lähtemässä juoksemaan kun sade alkoi yltyä kaatosateeksi, kompastuin kiveen ja nyrjäytin nilkkani horjahtaen maahan kuralätäkköön. "Voihan hanhenmaksa!" manasin huonoaonneani kovaan ääneen, ääni kuitenkin katosi kaatosateen ropinaan, kun pisarat iskeytyivät kasvoilleni ja maahan. Voivottelin hetken siinä kunnes nousin varovasti kuralammikosta. Lähdin lenksuttamaan mahdollisimman nopeasti talliin, tuulen ja vesipisaroiden pieksemänä. Räväytin tallin oven auki ja pujahdin sisään. Lenksutin lähimmälle tuolille, Irenen ja Rosin seuratessa. "Mitäs mitäs, eikös olekin kaunis ilma tänään?" virnuili Ros. "Joo, oikea koiranilma", puuskahdin. "Nilkkanikin taisin nyrjäyttää", jatkoin hieroen nilkkaani. "Voin käydä hakemassa jäitä, jos tarvitset", sanoi Ros auttavaisena. "Kiitos mielellään", sanoin nopeasti ja vedin hupun pois päästäni. Pyyhkäisin märät hiukset otsaltani ja nappasin saapuvalta Rosilta jäät hyppysiini. "Mitenkäs leiri meni?" kysäisi Irene samalla seuraten tuhinaa. "Oli oikeen kivaa, mut sato vaan nii pirusti melkein joka päivä", mutisin samalla haroen hiuksiani. "Jaaha, no taidankin mennä hoitamaan Isen. Se ei ookaan enää valkone, siitä on tullu ruskee", marisi Irene. "Siinä onkin sulle hommaa koko päiväks!" huudahdin Irenen perään hymähtäen. "Onneks Jambo ei oo valkonen, siinähän menee ikuisuus ja ikä kun alkaa valkosta rehumoottoria kuuraamaan", totesin Rosille. "Aivan, mäkin taidan mennä tuonne takavasemmalle, nähdään myöhemmin", huikkasi Ros jälkeensä. Istua röhnötin tuolilla vielä hetken pidellen sulavia jäitä nilkassani. Viskasin jääpussin roskiin ja pyörittelin hetken nilkkaani, nousin tuolista ja jätin takin naulakkoon. Suuntasin Jambon karsinalle iloisena tapaamisesta mutta vähän äreänä tapahtuneesta.
Vilkuilin Jambon karsinaan, se oli näköjään juuri tuotu pihalta, kun se oli aivan märkä. Ja tietysti se oli mennyt piehtaroimaan karsinaansa, ja kaikki pahnat olivat tarttuneet sen märkään karvaan. Maiskutin Jambolle joka tuli höristen paikalle. Aukaisin ovea ja ruuna työnsi päänsä suoraa syliini. Hymyilin sille kun se hamusi paitaani joka oli melkein liimautunut selkääni. Koska olin kastunut ihan läpimäräksi pihalla.
Sade ropisi tallin kattoon kun talutin Jamboa pesariin. Se pysähtyi Pellan karsinan eteen ja haisteli tammaa. Koetin houkutella jatkamaan matkaa, ja se tuli häntää pyöritellen puhaltelemaan niskaani. Sain Jambon kiinnitettyä pesariin, muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Kun ruuna oli rynninyt pois pesarista. Pesin pahnat pois ja selvitin sen harjan hoitoaineella. Oli kulunut puolituntia ennenkuin sain pestyä pahnat pois ja selvitettyä harjan. Jambokin oli jo muutaman minuutin päästä tylsistynyt ja alkanut keksimään kaikenlaisia kepposia. Ruuna kuopi pesarin samenttilattiaa kunnes wear saapui paikalle kysäisten: "Minnekkäs se Jambo aikoo tiensä kaivaa?" "Noh, Kaikki tiethän vievät Roomaan", vitsailin. wear naurahti ja jatkoi matkaansa.
Huokaisin ja heitin märän pyyhkeen lattialle. Viimeinkin sain Jambon puhtaaksi. Taputin sitä kaulalle ojentaen sokeripalan + suukottaen sitä turvalle. Nautin jokaisesta hetkestä Jambon seurassa - vaikka ruuna keksikin välillä yhtä sun toista tekemistä minulle. Talutin Jamboa kohti sen karsinaa, kunnes vilkaisin pihalle. Siellä satoi edelleen kaatamalla, ja juuri salama iski lähelle, yhteen suureen kuuseen. Kuului kova jyrähdys ja Jambo hyppäsi melkein kattoon asti. Se lähti nelistämään karsinaansa kohti ja loikkasi sisälle käpertyen nurkkaan. Menin sen luokse ja rauhoittelin ruunan. Rapsuttelin sitä hetken ja ojensin leivän. Suljin karsinan oven ja lähdin kulkemaan tallikäytävällä.
jenna _ jambo <3
|
|