|
Post by Reega on Apr 22, 2008 19:32:06 GMT 2
i260.photobucket.com/albums/ii2/Chincu/sydn.jpgTuossapa on tämänkertainen hoitomerkintä, päätin kokeilla tehdä mustavalkoisen, ja ihan hyvähän(?) siitä tulikin. Ette kyllä usko mutta tein tuota epäilyttävää kättä varmaan tunnin, eikä se vieläkään näytä oikein hyvältä O_______o
|
|
|
Post by Reega on Apr 22, 2008 20:11:45 GMT 2
Jälleen yhdessä... Viikon eron jällkeen
Tänään tulin taas pitkästä aikaa katsomaan Jamboa. Muutto ja remontti painavat jälleen päälle, koulussa koeviikkoja, oma hevonen muutti seppeleeseen ja marsuni päättivät lisääntyä. Eipä sen kummenmpaa.
Jambo oli onnellinen nähdessään minut. Se tuli minua vastaan iloisin mielin kun kävin hakemassa sen tarhasta, työnsi silkkisen turpansa vasten kasvojani ja pärskäisi kaikki räkänsä naamalleni.
- Yäk, sekin koni! kirkaisin saadessani Jambon limakalvojen sisälmykset naamalleni. - Noita sun on täytyny säästää koko viikko, senkin hevosen saasta! kirosin sille, ruunan katsoessa hämillään.
Todella onnellinen kohtaaminen, eikö vain? Talutin Jambon talliin, otin siltä riimun pois ja aloin harjata sitä päästä. Jambo räpytteli silmiään vihtoessani pääharjaa edestakaisin se poskella. Muuan Ros sattui kävelemään ohitse ja kurkkasi karsinaan:
- No jopas sitä ollaan myrtsinä. Onkos jotakin sattunut? Ros kysyi hämillään, katsoen tuimaa ilmettäni. - Eipä ihmeempiä, tulin katsomaan Jamboa ensimmäistä kertaa viikkoon, ja herra päättää pärskäistä kaikki räät naamalleni! Ihan tostanoin vaan! kirosin Jamboa rosille. - Jaa sepä mukavaa, Ros hihitteli. - Juu, juu. Oikein mukavaa... vastasin, luoden samalla Jamboon tappavan katseen. - Noh, koitahan pärjätä ruunasi kanssa, Ros sanoi ja hiippaili vieläkin hieman hihitellen pois.
Jambon harjattua siivosin sen karsinan. Koitin mahdollisimman varovasti hypellä karsinassa, sillä tavalla että en häiritsisi Jamboa tai olisi sen tiellä. Noh, ammattimainen jalkojen tallojahan hoitsuni on joten....
- Aaaaauuuuuts!!! Huusin Jambon talloessa varpaitani.
Työnsin ruunan syrjään, ja voivottelin. Jaakko ja Chao kuulivat tuskan huutoni ja riensivät katsomaan, Jaakko ensimmäisenä.
- Mitä tapahtui?! mies kysäisi melkeimpä hädissään. - Tuo kaakinlurjus talloi varpaani! sanoin, luoden Jamboon jälleen tappavan katseen. Istuin karsinan pohjalla pyöritellen nilkkojani, ja yrittäen saada kipua loppumaan.
- Tuo sama tinees... Jaakko aloitti - Eestin, Chao korjasi - Niin, tuo sama eestinhevonen meinasi syödä minut tänään kun vein sille heiniä! Jaakko sanoi tohkeissaan.
Olin pyöritellyt nilkkojani vähän aikaa ja jalka tuntui jo paremmalta. Nousin pystyyn pudistellen puruja pois itsestäni.
- Ei se syö, korkeintaan puree jos olet sen mielestä liian hidas ruuan jakaja, sanoin tomerasti ottaen jambon kiinni riimuun.
- Ai, no ihan sama... Mennään Chao, Jaakko sanoi lähtien taluttamaan Eppua ulos tallista. Itse talutin Jambon takaisin tarhaan. Tämä sai riittää tältä päivältä.
- Oona & räkäkone Jambo
|
|
|
Post by Reega on Apr 23, 2008 7:36:35 GMT 2
Aamutoimia
Ehdin tallille ennen koulun alkua, koulu alkaisi vasta yhdeksältä. Ensimmäisenä autoin hevosten ruokinnassa ja ulos viemisessä, tallinkäytävän laikaisemisessa ja muissa aamutoimissa. Tallilla oli minun lisäkseni vain Jaakko, Chao ja Anne, kovin moni ei taida ehtiä ennen koulun alkua tallille.
Noh, pian kaakit oli hoidettu, rapsuttelin vielä vähän aikaa Pampulaa ennen kuin vein senkin kauraturvan tarhaan. Sitten enää Jambo niin homma olisi pulkassa.
Kävelin väsyneenä Jambon karsinalle, ja sain tuiman hirnahduksen tervetuliais lahjaksi. Harjasin huolellisesti hoitsuni ennen kuin vein sen tarhaan, puhdistin kaviot ja hännän alustan sekä turvan. Ulkona oli muutama aste pakkasta joten heitin sille vielä viileämmän fleeseloimen selkään niin sitten se ei ainakaan palele.
Kun Jambokin oli ulkona, aitoin vielä heinien jakelussa, niin heppojen tullessa sisään niillä olisi iso heinäkasa odottamassa sisällä. Aamu toimiin kuului vielä pikainen tuntiheppojen karsinoiden siivous. Minä sain sitten tyhjentää tietty kottikärryt...
Pian kello alkoi olemaan niin paljon että minun täytyi hiippailla koululle päin, joten moikkasin talliin jäävät Annen, Chaon ja Jaakon, jotka kiittivät minua avsutani ja kehottivat tulla toiseteeknin auttaman. Annoin Jambolle vielä ison porkkanan ja tusun turpaan ennen kuin lähdin kohti bussipysäkkiä...
- Oona & Jambo
|
|
|
Post by Reega on Apr 26, 2008 20:30:33 GMT 2
Iltahommia+ponin kuolaa
Saavuin vielä iltamyöhään tallille, en tänä viikonloppuna joutunutkaan menemään isälleni. Olin iloinen siitä, koska sittenhän pääsisin tallille joka päivä. Ilta tosin alkoi jo hämärtää, enkä taatusti ehtisi valoisan aikaa kotiin, mutta eipä se juurikaan haitannut. Ilta oli silti lämmin, en tarvinnut takkia. Joten, marssin siis reippaasti sisälle talliin jossa Jaakko ja Elli puuhastelivat. Moikkasin heitä ja astelin Jambon karsinan luokse. Työnsin karsinan kaltereiden välistä sokeripalan, jota Jambo tuli kiinnostuneena haistelemaan. Kiusasin sitä pitämällä sokeripalaa niin, ettei se saanut sitä suuhunsa.
- Tämä on vähän aivojumppaa sinulle, poikaseni, sanoin ja siirsin sokeripalan seuraavan kalterin väliin.
Jambo seurasi sitä kuin jotain aarretta, yrittäen samalla saada sitä suuhunsa. Kiusoittelin sitä vielä hetken aikaa pisteän sen kalterien väliin niin ettei se saanut sitä siitä. Jätin Jambon puuhastelemaan uuden tehtävänsä kanssa, ja pyyhin kuolaisen käteni paitaani samalla kun marssin satulahuoneelle. Otin mukaani Jambon harjapakin ja riimun. Suoristin mennessäni jakkaran joka oli käytävällä hieman tiellä, tönästen sen jalallani seinää vasten. Elli hoiteli Celeään ja Jaakko kantoi iltaheiniä hevosille. Voisiko ihanampaa näkyä ollakaan? Puhtaiden purujen tuoksu levisi talliin kun Elli heitteli vielä viimeiset puhtaat kuivikkeet Celen siivottuun karsinaan. Moikkasin häntä vielä hänen lähtiessään ulos.
Laskin harjapakin ja riimun Jambon karsinan viereen ja annoin Jambolle sokeri palan jota se yritti edelleen tavoitella kalterien välistä. Vedin raskaan karsinan oven auki ja Jambo tuli tervehtimään minua. Taputin ruunaa kaulalle ja se hörähti minulle tervehdykseksi. Otin harjapakista piikkisuan ja rupsin selvittelemään Jambon jouhia. Ne eivät olleet kovinkaan takkuiset, joten siinä ei mennyt kauaa. Sitten otin body-harjan ja harjasin ruunan aivan päästä varpaisiin. Päähajlla vielä kävin läpi Jambon pään, ja kaviokoukulla kaviot. Siirryin hieman taaksepäin katsomaan. Jambo oli nyt oikein hieno, joten pistin kaikki harjat takaisin harjapakkiin. Vein harjapakin takaisin saatulahuoneeseen.
Otin mukaani Jambon talliloimen. Karsinassa heitin sen sitten Jambon selkään, joka ei meinannut irrottautua heinistään. Jaakko oli ilmeisesti tuonut ruunalle uutta heinää. Jambon karsina olisi vielä siivottava, joten reippaana otin kottikärryt ja talikon ja pistin hösseliksi. Karsinan puhdistuttua hain sinne vielä uusia kuivikkeita ja levitin ne tasaisesti ympäri karsinaa. Vein kottikärryt ja talikon paikalleen, ja menin vielä takaisin Jambon luokse. Katsoin että sillä oli kaikki kunnossa, loimen soljet olivat kiinni ja ruuna mussutti tyytyväisenä heiniään. Annoin hepalle vielä muutaman sokeripalan jotka se söi tyytyväisenä ja sitten suljin karsinan oven. Moikkasin tallille jäävän Jaakon, ja sain monta hörähdystä vastaukseksi. Taisi siellä joikossa Jaakonkin ääni kuulua...
-Oona ja Jambo
|
|
|
Post by Reega on Apr 30, 2008 7:30:19 GMT 2
Jälleen aikaisin tallilla
Oli taas aikaisin aamulla tallilla. Ei sille oikein voi mitään, kun jää niin paljon luppoaikaa ennen koulun alkua. On aivan pakko tulla silloin morjestamaan Jamboa. Aamu oli kaunis ja aurinkoinen, lämmin ja linnut lauloivat kauniisti. Lehden silmut alkoivat jo puhjeta puihin, ja tuoksuttelin kevään raikasta ilmaa kävellessäni tallille päin. Taivas oli melkein pilvetön, ja kukat kukkivat tien laidassa. Huomasin ison ruohotöpäksen, ja päätin kantaa siitä hieman heinää Jambolle, sitä se varmasti ei ole paljoa saanut. Katkaisin vielä yhden kuusen oksan huomaamottomasta paikas, ne kuulemma ovat hevosten suurta herkkua.
Astuin talliin kainalossani iso kasa rehuja. Monella oli tänään varmaankin vapaa päivä, sillä tallilla oli ihmeen paljon hoitajia. Tai sitten ehkä heillä oli vain tavallista lyhyempi koulupäivä ja se alkaisi vasta hieman myöhempään. No, eipä minua kauheasti kiinnostunut mistä syystä kukin oli aikaisin tallilla, varmaankin samasta mistä minäkin. Tallustelin Jambon karsinalle. Ruuna tuli iloisena minua tervehtimään ja rapsutin sitä kaltereiden välistä. Se hörähti ja katsoi sylissäni olevia rehuja.
- Et saa niitä vielä, vasta kun olen harjannut sinut, sanoin lempeästi Jambolle.
Heitin rehut maahan ja lähdin hakemaan Jambon harjapakkia satulahuoneesta. Otin mukaan myös varmuuden varalta riimun ja riimunarun. Palasin siis nämä kamppeet mukanani, vedin raskaan karsinan oven auki ja menin sisään. Jambo oli heti ryntäämässä ulos napostelemaan tuomiani herkkuja, mutta estin sen aikeet. Laskin harjapakin karsinan lattialle, ja otin sieltä harjan. Harjasin ruunan kokonaan, oikein huolellisesti, mutta mahdollisimman nopeasti. Minulla ei ollut aikaa maleksia tallilla tunti kausia.
Jambo oli siisti, mutta minua huolestutti sen harjan ja hännän takkuisuus. Niinpä yritin vielä nopeasti selvitellä nekin. Puhdistin vielä herrasen kaviot, ja vein harjapakin takaisin pakoilleen. Riimua ei tarvittu, mutta eipä sen väliä. Palasin, ja Jambo odotti jo kärsimättömästi herkkujaan, joten avasin jälleen karsinan oven ja heitin tuomani rehut sille. Jambo suorataan syöksyi niiden kimppuun ahmien ne suuhunsa. Katsoin Jambon ahmimista vähän aikaa, ja sitten puin sille riimun.
Kun ruuna oli ahminut itseensä kaikki mitä olin tuonut, talutin sen tarhaan, jotta saisin karsinan siivottua. Palttuani hain kottikärryt ja talikon. Koitin siivota karsinan mahdollisimman ripeästi jotta en vain myöhästyisi koulusta. Se kävikin aika äkkiä, ja olin ylpeä kun oli ollut niin nopea. Kiikutin kakat lantalaan, ja palautin tavarat paikoilleen jotta niitä voisi seuraavakin käyttää. Lisää heinää vielä heitin Jamboisen karsinaan, jotta sisäle tullessa se niitä saisi mutustaa.
Kello alkoi olemaan jo aika paljon, ja minä päätin häippästä jotta en myöhästyisi koulusta. Meille olisi tänään vielä jotkut naamiaiset, kaverini aikoo pistää paitansa sisään kaksi koripalloa, minisortsit, buutsit ja cowboy lakin, joten häntä minun olisi jokatapauksessa mentävä vahtimaan. Vein tarhaan Jambolle vielä yhden porkkanan, jonka se söi hyvällä ruokahalulla, sitten jouksi pois. Suuntasin bussipysäkille, mistä kyytini minut pian noutikin...
-Oona ja Jambo
|
|
|
Post by Reega on Apr 30, 2008 14:37:04 GMT 2
Ja tämän kertainen kuva on Jambon rakenne! (Väänsin sitä varmaan kolme tuntia) Te ette pääse näistä eroon, saatikka sitten minusta... *mielipuolista naurua* Eipä se oikeastaan kauheasti Jambolta näytä, tällä kertaa tosin siitä tuli ehkä hevosmaisempi... Jälleen otin mallia, ja ihme ja kumma; minä opin käyttämään rohkeammin eri sävyjä! No, ompahan tästä jotakin hyötyä...
|
|
|
Post by Reega on Apr 30, 2008 21:22:22 GMT 2
Jambon karkumatka Ja oona hoitelee jälleen ihanaa hoitopolleaan, no milläpä mulla kuin karmealla KUVALLA! Jos joku muu olisi sen tehnyt, olisin sanonut näin; liian tuuhea häntä ja harja liian pitkä. Huono aihe, hevonen ei näytä jouksevan, hevosen rajat liian epäselvät ja kuva näyttää suttuiselta... Olkaapa hyvä.
|
|
|
Post by Reega on May 1, 2008 12:11:34 GMT 2
Vappu rieha
No jopas jotakin, on jo vappu! Ajattelin kulkiessani aurinkoista tietä kohti seppeleen tallille. Tänään voisin treenata hieman esteitä Jambolla, pitkään aikaan kun en sillä ole ehtinyt ratsastamaan. Tallin pihaan saavuttuani näin kuinka vilkasta tänään oli. Kaikki hoitajat juoksentelivat hoitsujen ja omien hevostensa kanssa ympäriinsä, aivan kuin olisi joku hirveäkin kiire. Astuin sisään talliin ja siellä oli vähintään samallainen hoppu. Ihmisiä viuhtoi edestakaisin kuin mitäkin, ja minä vain katselin hämmentyneenä ympärilleni.
- Öhm, onko minulta jäänyt jotakin välistä? Kysyin hieman nolona ohi kulkevalta Wearilta.
- Ei minun tietääkseni, hän tokaisi ja jatkoi matkaansa.
Jäin vielä hämmentyneenpänä seisomaan aloilleni, miettien Wearin vastausta, josta ei ollut minulle mitään apua. En pystynyt liikkumaan. Seisoin vain paikoillani ja mietin mikä kaikki vaivasi. Muuan Jaakko sattui kulkemaan ohitseni, mutta pysähtyi takanani ja peruutti viereeni.
- Onks kaikki okei? mies kysyi jotenkin hämmentyneenä siitä, miksi minulla ei ollut niin tulinen kiire kuin muilla.
- En taatusti ole, sanoin vähän aikaa miettien vastausta
- No mikä on pielessä?
- Kertakaikkiaan kaikki, vastasin tyynen rauhallisesti koittaen keksiä jotain pätevää sanottavaa.
- Ja mitä sä tarkoitat kaikella? - Siis ihan tätä kaikkea, jos vaikka alottaisit kertomalla miksi kaikilla on niin kova kiire? - En mä muista tiedä, mul on vaan niin reipas olo kun muutkin kiirehtii. - Jaaha, no sepäs auttoi tosi paljon... Sanoin ja Jaakko irvisti minulle astuessaan ulos tallin ovasta.
Itse kävelin Jambon karsinalle, ja avasin sen oven. Jambo hörähti minulle laiskasti, se näytti hikoilevan. Tallissa oli tosi tiukka ilma, ulkonakin oli asteita toista kymmentä. Hain Jambon riimun ja talutin sen tarhaan. Itse menin sillä aikaa siivoamaan ketaleen karsinan, ja sitten pääsisimme treenaamaan hieman ruunaa. Karsina oli siisti ihan hetkessä, koitin päästä työstä vaan mahdollisimman ripeästi.
Hain Jambon varusteet ja itse Jambon tarhasta. Päätin että kun oli niin ihana ilma että hoidan sen ulkona. Kiinnitin ruunan puomiin ja aloin harjata sitä. Jambon karvat olivat kosteat ja hieman takkuuntuneet, joten meni vähän aikaa ennen kuin sain ruunasta puhtaan. Selvitin vielä herrasen jouhet ja pistin rusetin Jambon häntään. Jambo näytti siltä ihan kuin se olisi sannut; "Teetkö minusta pilkaa?! Minähän olen ruuna!" Naurahdin vain Jambon ilmeelle, ja heitin sille satulan huopineen selkään. Irroitin riimun ja pistin tilalle suitset. Itselleni vain kypärä päähän, ohjat käteen, ponkaisu ja matkaan.
Huonoksi onneksemme kentällä ja maneesissa oli jo tunti joten sinne emme voineet valitettavasti mennä. Noh, eipä se minua haitannut, kaikilla kuitenkin oli jo niin kiire että parempi jos menisimme rauhalliseen maastoon. Joten suuntasin ruunan turvan kohti metsää kunnes oli pakko pysäyttää. Tummanrautias fwb- ori juoksi Jambon nenän edestä sellaista vauhtia että päätä huimasi. Perässä juoksi Leevi, ja Leevin perässä tuli Carkki, Wear ja Ros. Katsoin hieman hämmentyneenä heidän peräänsä kunne tajusin että minun pitäisi varmaan tehdä asiallle jotain.
Orit suuntasivat yhdssä kohti tammalaidunta, joten eihän siinä muu auttanut kuin lähteä perään. Käänsin Jambon, ja kannustin sen raviin. Pian ohitimme Carkin, Wearin ja Rosin, jotka puuskuttivat orien perässä.
- Hakekaan pojille riimunarut! huusin porhaltaessamme ohi.
Wear ja Ros teki työtä käskettyä Carkki päätti lähteä mukaani. Orit suuntasivat päärakennuksen takaa kohti ponitarhaa, Rensu hyppäsi komeasti aidan yli Leevin yrittäessä samaa. Pelkäsin jo että nyt kyllä tulee vahinko varsoja, mutta onneksi sitten ei mitään ehtinyt käymään. rensu kyllä yritti lähennellä Taigaa, tuloksetta kuitenkin.
Pysäytin Jambon tarhan viereen, kun Wear ja Ros tulivat riimun narujen kanssa, heittäen ne minulle ja Carkille. Hyppäsin aidan yli, Carkki kiersi toisesta suuntaa. Wear tuli varmuuden vuoksi ottamaan Rosin kanssa ponit kiinni, jotta ne eivät aiheuttaisi lisää hämminkiä. Yritin mahdollisimman rauhallisesti lähestyä Reniä, ori päätti kuitenkin ponkaista pystyyn. Leevin katsellessa Rensun temppuiluja, Carkki sai orinsa kiinni ja talutti ulos. Rensun kaviot tömähtivät takaisin maan kamaralle, silloin napsahti myös riimunnaru kiinni riimuun. Ori pahainen yritti vielä nousta takajaloilleen mutta tuloksetta. Se ei uskaltanut tietäen mitä tapahtuisi. Huokaisin vain helpotuksesta, että Rensu kunnioittaa minua, muuten olisin leijailut tuolla ylä ilmoissa.
Talutimme Carkin kanssa orimme takaisin karsinoihinsa, Jambollekin taisi riittää tältä päivältä, joten en lähtenyt sen kanssa enää maastoon, vaan talutin sen tarhaan. Sehän periaatteessa oli ollut päivän sankari, sehän minut tarhan laitaan kuskasi. Lopulta kävi ilmi että Leevi oli päässyt irti Carkilta tämän hakiessa sitä tarhasta. Se oli ilmeisesti haastanut riitä Rensun kanssa, ja tämä oli lähtenyt mukaan, ponkaisten aidan yli. Leevi oli kuitenkin sen verran vanhempi ettei ori sitten jaksanutkaan haastaa riitaa, vaan lähti kosiskelemaan tammoja, riehuen tallin pihalla. Leevi päätti lähteä mukaan tähän neroon ideaan.
Päivän päätteksi naureskelimme hepoillemme hoitajien huoneessa...
- Onneksi Blondi on kantavana, muuten olisi voinut tulla ihmeellisiä varsoja!
- Oona&Jambo
|
|
|
Post by Reega on May 4, 2008 15:41:13 GMT 2
Kevät maasto
Astelin reippaasti kohti seppeleen tallia. Ilma oli kaunis, asteita oli toista kymmentä. Linnut lauloivat ja kaartelivat yläpuolellani. Kesä oli tullut viikossa! Ei uskoisi että eletään toukokuun alkua, mutta sitä se ilmaston muutos tekee, pian suomikin on kuin sahara. Ei varmaan ihan sentään , mutta niin minusta välillä tuntui. Kukat kasvoivat kauniisti seppeleen tallin seinusta kun kävelin pihaan. Pihalla oli hikinen tunnelma ja kaikki pyyhkivät otsahikiään paidan reunukseensa. Hevosetkin hikoilivat jo jonkun verran aina treenien jälkeen. Epunkin suupielistä lensi vain vaahto, kun Chao kurvasi sillä kentällä. Kyllä nyt saisi sataa ja oikein kunnolla!
Minulla oli niin kuuma, että oli pakko mennä maneesiin katsomaan estetuntia. Astuin viileään maneesiin ja tunsin kuinka viileä hiekka lensi joka askeleellani. Kapusin katsomoon Wearin ja Magnetin viereen sanomatta sanaakaan. Tunti oli hyvin erikoinen, sillä hevoset tuntuivat liikkuvan kuin unelma. Este toisensa jälkeen yksi upeista ratsukoista kiisi esteen yli, heppojen seuratessa kuuliaisesti apuja. Tunti tosin oli ihan lopuillaan joten eihän siinä muu auttanut kuin kavuta alas katsomosta ja suunnata saunaan… köh… siis talliin.
Huonoksi onnekseni olin hieman kipeä, kuuma talli ei tehnyt flunssalleni yhtään hyvää. Oli kuitenkin vain kestettävä, tallilla halusin joka tapauksessa olla, enhän jättäisi hoitsuani näin kauniina päivänä. Hitsi kun remonttiakin saisi vielä tehdä tallipäivän päätteeksi! Noh, mutta Oonahan ei lannistu, viileä maasto metsän suojassa tekisi varmasti hyvää. Koskakohan viimeksi olen muuten ratsastanut kentällä? Väliäkö hällä, nyt menen joka tapauksessa maastoon, Ressukin (toivottavasti) on kunnolla lukittuna karsinaansa, joten päivä ei voi pilata enää mikään! Miksi sanoin noin? Voi vitsi… Tottakai alkaa kohta satamaan tai jotain… Atfiu! Typerä flunssa! Kirosin ja yritin pidättää vielä seuraavankin aivastuksen. Jotkut hieman katsoivat mitä ihmettä piipitin, marssin kuitenkin pokkana satulahuoneeseen… ATSIUUU!!! Sori, niin astelin satulahuoneelle hakemaan Jambon harjapakin ja palasin ruunan karsinalle pyyhkien räkäistä nenän alustaani nenäliinaan.
Jambo hörähti minulle ystävällisesti ja ihan kuin se olisi ymmärtänyt minun olevan sairas. Aloin harjata sitä kuumeisesti, kumpa vain saisin äkkiä sen kuntoon ja päästäisiin maastoon. No eihän siinä kauaa mennytkään kun olin valmis, ja Jambo kiilsi kauniisti. Vein harjapakin paikoilleen, ja otin mukaani satulan, suitset ja suojat. Puin ne rivakasti ruunalle päälle ja talutin Jambon ulos. Jambokin vaistosi että kesä tulee kun pieni perhonen lehahti sen turvan yli. Kuului kimeä pärskähdys ja Jamboi hieroi turpaansa minua vasten. Työnsin ruunaa kauemmas ja hyppäsin selkään.
Ohjasin herran metsäpolulle, jota olimme aikaisemminkin kävelleet. Kun pääsimme vähän matkaa, muistin unohtaneeni kypärän talliin, mutta samapa tuo. Jambo olisi kyllä luotettava otus, ja minun elämänihän se on. Kävelimme tovin, kun saavuimme pienen puron rantaan. Jambo pysähtyi juomaan virtaavasta vedestä ja minä sain hetken katsella ympärilleni. Isot kuuset nousivat yläpuolellamme ja latvoissa raakkuivat varikset. Hyttysen alkujakin näkyi jonkin verran, eivät ne vielä pistäneet mutta kiusaa tekivät kuitenkin. Kurvasin Jambolla voltin taaksepäin, kannustin ruunan laukkaan jan kauniisti se lensi puron yli kuin pegasos. Silloin aika tuntui pysähtyvän, näin kuinka hiukseni lennähtivät auki, ja ruohon korsi joka oli pitänyt ne nutturalla, lensi puroon. Kuulin kuinka variksien ääni hiljeni. Kuului vain kuinka Jambo hengitti tiheästi, sen sieraimet vuoron aukenivat melkein koko turvan kokoisiksi, välillä normaaleiksi. Suljin silmäni ja tunsin kuinka tuuli hiveli kasvojani. Jambo alkoi laskeutua, ja kuulin kovana kuinka sen jalat iskeytyivät maahan. En osannut odottaa töyssyä, hitaasti valuin alas kädet edellä. Jalkani irtosivat jalustimista, ja aika nopeutui silmissäni normaaliksi, maahan osuessani.
Jambo jäi kummastuneena katsomaan minua kun istuin hiljaa maassa. Se työnsi silkkisen turpansa syliini ja silitin sen kaulaa. Tarrauduin kiinni ohjista, ja ruuna veti minut ylös maasta. Puistelin roskat itsestäni ja nousin takaisin selkään. Ratsastimme eri kautta takaisin seppeleeseen ja talutin ruunan sisään. Riisuin siltä hyvillä mielin varusteet ja vein ne paikoilleen. Harjasin rivakasti ruunan, ja hikiviilalla poistin suurimmat hiet sen päältä. Pistin riimun Jambolle ja talutin sen rivakasti tarhaan. Suuntasin takaisin talliin siivoamaan Jambon karsinan. Pian olin tehnyt senkin, ja tyhjensin kottikärryt lantalaan. Ilmeisesti minulla oli kuume noussut joten suuntasin kohti kotia, Jambon tarhan kautta.
- Oona&Jambo
|
|
|
Post by Reega on May 9, 2008 11:17:20 GMT 2
Tutustumista
Enääpä ei ollut niin kaunista ja aurinkoista kuin silloin kun kävin viimeksi. Nyt aurinko oli pilvessä, totaalisesti pilvessä. Ei auttanut muu kuin sietää se, eihän tässä mitään luonnonäitejä olla. Muutama pisarakin tipahti jo naamallenija toivoin ettei aivan satamaan alkaisi. Pisarat olivat kuitenkin pieniä, eikä ne juurikaan haitanneet tallilla oloani. Voihan sitö aina maneesissa ratsastella jos sää nyt sille päälle sattuu, ettei kentälle tai maastoon voi mennä. Oli kuitenkin perjantai ja kello vasta puoli kaksitoista joten oletin ettei tallilla olisi kovinkaan paljon ihmisiä. Ja osuinhan minä jälleen oikeaan. Vain Jaakko ja Anne höyrisivät tallissa kantaen hepoille heiniä ja siivoten niitten karsinoita.
- Oona, sinähän olet aikaisin tallilla, eikä sinulla olekkaan tänään koulua? Anne kysäisi ohikulkiessaan.
- Ei, minulle on anottu kesään sti joka perjantai vapaaksi, mutta joudun silti tekemään kaikki läksyt sun muut. Ajattelin siis tulla tallille vähän rentoutumaan läksyjen lomasta.
- Selvä, Jambo on ollut muutaman päivän aika rauhallinen, joten uskon että sinua ei ihan hirveästi viedä, Anne sanoi ja iski silmää.
- Selvä, se käy minulle paremmin kuin hyvin, mutta mistä sitä ikinä tietää, eestinhevoset ovat kujeilevia otuksia, sanoin salaperäisesti.
Anne naurahti ja nyökkäsi, ja minä jatkoin matkaani Jambon karsinalle. Jambo mussutti rauhallisesti heiniään, eikä edes nostanut päätään katsoakseen kuka tuli, kun avasin karsinan oven. Taputin Jambon pehmeää kaulaa, ja sitten ruuna vasta huomasi minut. Se tönäisi minä pois heiniensä päältä ja jatkoi syömistään.
- Noh, noh, Jambo. Ei saa olla liian ahne, naureskelin Jambon ilmeelle ja käytökselle.
Kävin hakemassa ruunan harjapakin, ja palattuani melkein kaikki heinät oli syöty. Laskin harjapakin ruunan karsinan pohjalle ja avasin sen. Otin kumisukan, ja aloin selvitellä Jambon harjaa. Ruuna ravisteli vähän väliä päätään, kun minä yritin epätoivoisesti saada sen harjan selvitettyä. Noh, siinä kesti vähän aikaa mutta sekin tuli tehtyä. Harjasin Jambon läpikotaisin, puhdistin sen kaviot ja selvitin vielä hännän. Laitoin harjat takaisin harjapakkiin, ja pyyhkäisin hikeä otsaltani. Vein harjapakin takaisin satulahuoneeseen ja nappasin samalla mukaani Jambon riimun.
- No niin, ruunaseni.
- Ajattelin että voisimme mennä tänään tutkimaan niitä uusia leiriläisten mökkejä, jotka rekennettiin vähän aikaa sitten.
Jambo hirnahti välinpitämättömästi ja hapuili huulillaan vielä viimeisiä heinänkorsia. Nostin sen pään ylös ja laitoin sille riimun.
- Jambo, senkin ketale, kyllä me nyt vaan mennään sinne! Tiuskaisin ruunalle joka yritti talloa varpaani.
- Et voi tehdä yhtään mitään, jos et nyt tottele haen raipan! Ja eihän siinä muu auttanut kuin se raippa hakea.
Vihdoin ja viimein pääsimme matkaan, jouduin aina välillä läpsiä raipalla Jamboa takamukseen, mutta saimpahan sen silti liikkeelle. Ulkona sää oli hieman parantunut, linnut liversivät kauniisti. Maa oli märkää, mutta se ei meitä haitannut. Lähdin rauhallisesti ja hitaasti taluttamaan päätäroikottavaa Jamboa, joka ei olisi millään tahtonut lähteä mukaani. Vastahakoisesti ja huokaillen se silti käveli vierelläni, välillä lätkäsin sitä raipalla, mutta muuten oikein kiltisti.
Leiriläisten mökeille ei ollut pitkäkään matka, joten pian käännyimme takatarhalta oikealle, jossa näin kaksi oikein sievää pientä sinistä mökkiä. Mökit olivat todella söpöjä, ja sijaistivat hieman niinkuin metsän keskellä.
- Toivottavasti täällä järkätään paljon leirejä seuraavana kesänä, nämä näyttävät oikein kodikkailta, mutisin Jambolle innoissani, ajatellen samalla täydellistä heppa kesää Seppeleen tallilla.
- Uimista, makkaran paistoa, leikkimielisiä kilpailuja ja kavereiden ja heppojen kanssa puuhailua... Se olisi täydellistä! kuiskutin ruunalle.
Kiinnitin Jambon toisen mökin kaiteeseen, ja se alkoi heti mussuttamaan terassin vieressä kasvavaa ruohoa. Nauroin Jambon ahneudelle ja kiipesin terassille. Se oli hieman märkä, mutta kuivuisi auringon esittäytyessä. Kurkistin mökin ikkunasta sisään, ja näin siellä pöydän pienen keittiön ja ovia. Yhdessä ovessa luki WC, muissa ei mitään. Kokeilin ovea, mutta se ei ollut auki. Suuntasin toiselle mökille, ja katsoin senkin ikkunoista sisään. Se oli pikkuisen isompi, muuten melkein samanlainen kuin toinenkin.
- Selvä Jambo, voisimme vielä keirtää mökit, haluan vähän nähdä aluetta...
Otin Jambon irti kaiteesta ja lähdin taluttelemaan sitä mökkien taakse. Mökit olivat aika lähekkäin, ja metsää oli vähän niiden takana, todella kauniilla paikalla sanon minä. Ilmeisimmin tehty hirrestä, sillä seinien puut olivat pyöreitä, ajattelin vain miki ne olivat maalattu. Jambo selvästikkin kyllästyi, se olisi halunnut jotain haastellisempaa. Ruuna kulki turpa kiinni maassa nyppien sieltä kevään meheviä kasveja. Sain nykiä sen päätä ylös alituiseen, jotta olisimme päässeet jatkamaan matkaa.
Lopulta olin nähnyt kaiken näkemisen arvoisen mökeistä, ja oli aikamme palata takaisin talliin, Jambo esitti ihan väsynyttä. Kun talli lähestyi, ruuna sai kummallisen puhti kohtauksen, ja olisi laukannut sisään ellen olisi pidättänyt sitä repimällä riimusta. Raipalla sain sitä hieman ojennukseen, ja kun puhtia näytti noin paljon löytyvän, päätin päästää sen saman tien tarhaan. Ja heti ensimmäisenä se alkoi kuumeisesti kyntämään tarhaa, Kamun katsellessa hämillään. Itse menin talliin siivoamaan riiviön karsinan.
Kun hommat olivat hoidettu, marssin hoitajien huoneeseen ottamaan kaakaota ja tekemään läksyjäni. Välillä katselin ulos ikkunasta kuinka kevät tulla jolkottaa, pitäisiköhän Rensulle saada jälkeläisiä... No, aika näyttää!
- Kevät tunnelmissa, Oona ja selvää kevät masennusta poteva, Jambo
|
|
|
Post by Reega on May 9, 2008 21:45:30 GMT 2
Tuollaisen söpön kuvan sain aikaan. Ihan hyvin onnistui, väritkin ovat leppoisat. Ihana, vaikka itse sanonkin.
|
|
|
Post by Reega on May 10, 2008 15:39:08 GMT 2
HAHAHAHAHAAAA!!! Aika outo... mut silti!
|
|
|
Post by Reega on May 11, 2008 21:56:00 GMT 2
Koiran kommelluksia
Iloisena marssin taas tallille. Oli lämmintä, huimat kaksikymmentäkolme astetta, ja tuuli vähäsen. Tuuli ei onneksi haitannut, se oli vain hieman ilkeä. Suoristin hieman hiuksiani, letitin ne uudestaan ja jätin pienen letin roikkumaan hartialleni. Rodi hyppäsi minua vasten ja haukahti, jolloin havahduin unelmistani. Olin melkein seppeleen tallin pihassa, Rodi oli innoissaan. Sen valkoista kaulaa peitti löysälle kiinnitetty ruskea nahkapanta, ja se piti pientä helinää koiran jolkottaessa tallin oven eteen nuuskimaan maata. Se oli hyvin innoissaan, mutta toistaiseksi vielä aika rauhallinen.
- Rodii! Tulehan poika, maiskutin koiran vierelleni. - Menen nyt talliin, jos olet kunnolla voin ottaa sinukin mukaan.
Avasin tallin oven ja Rodi jolkotti jalkojeni välistä sisään, istuutui käytävälle Antun karsinan eteen. Jotkut hieman katselivat rauhassa istuvaa koiraa, joka tyytyväisenä esitteli pitkää kieltänsä. Taputin otusta päälaelta ja kipaisin hakemassa Jambon harjapakin. Palattuani Rodiistui edelleen ihan tasan samalla paikalla kuin missä se oli lähdettyäni. Kiskaisin Jambon karsinan oven auki ja Rodi kipitti sisään karsinaan. Jambo hieman pelästyi outoa otusta ja perääntyi, Rodi meni matalaksi ja kävi maaten. Silitin ruunan kaulaa ja rauhoittelin sitä. Koira painautui aivan kiinni seinään, varmaankin lepäämään ja suojaa kavioilta.
Harjasin Jambon ripeästi ja vein tavarat paikoilleen. Rodi seurasi minua satulahuoneeseen, se ei kuulemma halunnut jäädä sen hirviön luo karsinaan. Mukaani satulahuoneesta otin Jambon satulan ja suitset. Puin ne ruunalle Rodin katsoessa vierestä, ilmeisesti koira olisi halunnut hypätä Jambon selkään. Talutin Jambon ulkosalle jossa vastaan tuli Ros, Blondi mammaa taluttaen.
- Heippa Ros! Miten Blondin raskaus etenee? kysäisin iloisesti.
- Hei, ihan hyvinhän se kai, ainakin eläinlääkärin mielestä. Mikäs tämä valkoharmaa turvelo on, joka on sinulla mukana?
- Ai Rodi vai? Se on iki-ihan koirani.
Ros kumartui silittämään koiraa joka pian kellahti selälleen jotta sitä rapsutettaisiin vatsasta. Koira selvästi nautti Rosin huomionosoituksista, kielipitkällä se kieri maassa.
- Minkäs rotuinen Rodi on?
- Husky, se on aika helppo huomata harmaista, vaaleista silmistä.
- Suttahan tämä ennenmin muistuttaa, Ros tokaisi rapsuttaessaan koiraa kaulasta.
- Paitsi että sudet ovat tummempia, ja niissä on yleensä myös ruskeaa.
- Niinpä niin, mutta suloinenhan tämä on.
- Ja hieman hömelö, vasta vuoden vanha.
- Mutta minun täytyy jatkaa, Blondiska alkaa jo hieman hermostumaan.
Katsoin vielä kun Ros talutti Blondin sisään talliin ja minä ponkaisin Jambon selkään. Kypärän unohdin jälleen, mutta samapa tuo, minun elämähän tämä on. Suuntasin Jambon metsäpolulle jota olemmme monen monta kertaa kävelleet. Rodi juoksi innoissaan edellä läähättäen, päivä oli kaunis ja aurinko paistoi kuin viimeistä päivää. Minulla oli ihan kuuma vaikka päälläni oli vain t-paita ja kaprit. Tuntui että Jambo ei moista huomannut ja Rodi ei voinut olla sitä huomaamatta. Kävelimme pitkän tovin kunnes olimme kiertäneet lenkin ja jälleen Seppeleen pihassa.
Talutettuani Jambon talliin, riisuin sen ja vein sen varusteet paikoilleen. Satulahuoneesta mukaani otin ruunan harjapakin, ja riimun. Laskin harjapakin Jambon karsinan viereen ja otin ruunan riimuun. Talutin Jambon käytävälle harjattavaksi ja kiinnitin riimunarun kaltereiden väliin. Rodi seurasi puuhiani tarkkaavaisena, mutta hieman etäänmältä, se taisi hieman pelätä Jamboa. Harjasin ruunan perusteellisesti ja vein harjapakin paikoilleen. Otin Jambon ja talutin sen tarhaan, Rodi seurasi innoissaan perässä.
Palasin talliin kuolaava koira kintereilläni, ja aloin siivota Jambon karsinaa. Se oli aika epäsiisti joten uurastin sen kimpussa kauan, mutta kaikki vie aikansa, mutta sekin tuli tehtyä. Tyhjensin kottikärryt lantalaan, hain uusia kuivikkeita karsinaan ja uusia heiniä Jambolle, kun se tulee tarhasta. Ehdin vielä pikaisesti puhdistaa Jambon ruokakipon ja vesiautomaatin, tarkistin että suolakivi oli paikoillaan. Nopeasti huuhtaisin vielä ruunan kuolaimet ja rasvasin satulan. Heitin satulahuoneen nurkassa istuvalle Rodille koirankeksin ja marssin ulos. Heippasin Jambon pusulla, ja lähdimme kohti bussipysäkkiä Rodin kanssa. Rodilla oli kuitenkin muita suunnitelmia. Se hyppäsi jonnekin puskaan, mutta palasi onneksi pian, tosin suussaan iso oksa...
- Hölmö koira! Et sinä tuollaista voi ottaa bussiin!
- Oona,Rodi ja Jambo
|
|
|
Post by Reega on May 12, 2008 21:06:31 GMT 2
Innostuin nyt tekemmän sarjakuvia, joten taas tälläisen väänsin.
|
|
|
Post by Reega on May 16, 2008 11:25:27 GMT 2
|
|