|
Post by Reega on May 17, 2008 0:11:15 GMT 2
Ai niin, jos jotakuta kiinnostaa minkälainen Rodi on niin tein tälläisen jänskän teito taulukon. Eli Rodi on siis virtuaalikoirani, joka tulee seikkailemaan keppiensä kanssa tarinoissani.
Nimi: Rodeon Kutsumanimi: Rodi Rotu: Husky Väri: Valkoinen, vaalean harmaat silmät Sukupuoli: Uros Säkäkorkeus: n. 65cm Harrastukset: Ylenpalttinen keppien haaliminen, ja niiden jokapaikkaan kanto
|
|
|
Post by Jenna on May 26, 2008 13:26:38 GMT 2
Tänään olin ensimmäistä kertaa tulossa tallille, josta olin saanut hoitohevosen, ja olin todella innoissani. Ajattelin, toivottavasti tulemme toimeen Jambon kanssa. Heti kun olin löytänyt tallin, hyppäsin pyörän satulasta niin kovaa vauhtia, että pyöräni vain lensi pyörätelineen viereen hurjaa vauhtia. Kiiruhdin talliin, josta muutama silmäpari tuijotti minua. Ne olivat hoitajia jotka katsoivat uutta tulijaa. Yksi niistä oli ystävällinen ja moikkasi minulle. Heilautin hänelle kättäni ja hymyilin, ensimmäinen päivä ja olin saanut itselleni kaverin? Hän viittoi minua sinne heidän kanssaan, ja astelin reippain askelin sinne. Hän kertoi olevansa oona, Jambon ?entinen? hoitaja. Ja kysäisin samalla häneltä missä päin Jambon karsina sijaitsee. Hän neuvoi ystävällisesti minulle, mutta lopuksi sanoi että Jambo taitaakin olla tarhauksessa. Kiitin ja lähdin etsimään laitumia. Kun kävelin reippaasti tallin ovesta ulos, vastaani tuli Anne. " Moi, sä taidatkin olla Jambon uusi hoitaja. " Sanoi Anne ystävällisesti. " Juu, on kiva kun pääsin Jambon hoitajaks ", vastasin. " Mutta taidankin mennä hakemaan Jambon laitumelta ja tutustua siihen ", sanoin nopeasti ja lähdin jatkamaan matkaani, ja Anne katosi samantien talliin. Tähystin pieneltä kiveltä tarhauksiin etsien Jamboa, mutta minä hölmöhän en tiennyt minkänäköinen Jambo oli. Näin kuitenkin erään tytön pientarhauksen portilla koittaen napata pieniä shettiksiä. Kiiruhdin sinne ja kysyin että tietäisikö hän kuka näistä on Jambo. " Joo tota, se on toi tummanruunikko, jolla on otsassa puolikuutähti", hän vastasi. " Kiitos! " Huudahdin ja lähdin kohti reunimmaista tarhausta jossa laukkasi muutama poni Jambon lisäksi. Lähestyin tarhaa, ja ponit tulivat kurkottelemaan kaulojansa, haistellen ilmaa tarhauksen aitojen ylitse. Repäisin pienen tupon heinää maasta ja lähestyin Jamboa, tarjosin sille ruohotupon ja se hörähti nappaisten ruohotupon. Toiset alkoivat rynnimään ja tönimään Jamboa pois tieltään, saadakseen omansa. Tarrauduin kaksin käsin nurmiikkoon ja revin tuppoja tarjoten toisille. ;D Viimein olin Jambon lisäksi kolmelle muulle ponille ruohoa. Takaani lähestyi joku tallityttö, tunnistin sen tallissa tapaavaani oonaksi. Hänen kädessään oli kaksi riimua ja kaksi riimunarua. Hän tarjosi minulle riimun ja riimunarun, otin ne katsoin kysyvästi häneen. " Tässä, voisit viedä Jambon vaikka karsinaan ja tutustua siihen paremmin", oona kehotti minua. "Kiitos, mitäs sinä teet?", kysyin oonalta. "Ajattelin viedä Humun ja Pellan talliin", hän aukaisi portin ja hypähti Pellan ja Humun harjaan, etteivät ne olisi livistäneet karkuun. "Huh, senkin karkulaiset", oona tuhahti. "Noh, sinun vuorosi saada Jambo kiinni", naurahti oona. Katsahdin Jamboon joka leikkisästi tepasteli paikoillaan pyöritellen häntäänsä. Kaivoin taskusta porkkanan, puolitin sen ja vihelsin Jambolle. Jambo ravasi luokseni hieman epävarmasti tuijotellen. Kunnes nappasin sen tummasta harjasta kiinni, se pärskähti rouskutellen porkkanaa. Sujautin riimun sille päähän ja riimunarun kiinni. Lähdimme kävelemään oonan kanssa kohti tallia. Oona esitteli samalla minulle paikkoja, ja aloin tuntemaan oloani jo hieman kotoisaksi. Välillä Jambo pysähteli ja ryntäsi ruohikolle rouskuttelemaan ruohoa, testatakseen minua. Mutta lopulta sain sen aisoihin. Tallissa muistin jo Jambon paikan. Kun oona oli vienyt Humun ja Pellan karsinaan se tuli katsomaan minua. Se kertoi että Jambon naapurit olivat Anttu ja Eppu. "Minulla olisi hieman kiireitä, joten minun pitäisi mennä", sanoi oona. "Kysy ihmeessä vain joltakulta jos tulee kysyttävää!", huudahti hän olkansa ylitseen kunnes katosi jonnekkin. Taputtelin hetken aikaa Jamboa joka tutkiskeli minua ja välillä tönäisi testatakseen, että enkai pelkää sitä. Irrotin siltä riimun ja se hypähti karsinan reunaan haistelemaan Eppua, joka hörähteli. Päätin mennä tutkimaan tallia. Moni tallitytöistä oli ystävällisiä ja tervehti minua. Jotkut kertoivat tallin asioista ja tavoista. Kunnes olin kiertänyt tallin ja tutkiskellut ketä kaikkia täällä asuu menin takaisin Jambon luokse. Jambo seisoskeli nurkassa ja aukaisin karsinanoven, Jambo syöksyi luokseni korvat luimussa. Olin aivan varma että se vain testaili edelleen hänen uutta hoitajaansa. Äkäisesti murahdin sille ja se lopulta tuli viattoman näköisenä tutkimaan taskujani. Sanoin että herkut olivat loppuneet. Sitten katsahdin kellooni joka oli tulossa jo neljä. Minun oli aika lähteä. Rapsutin sitä vielä hetken ja lähdin sitten tallista. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja kentän hiekka pölysi nostaen sankan pölypilven kentän ylle. Erotin kentällä ratsastajan, siristin silmiäni kunnes pölypilvestä tupsahti oona, ratsastaen hevosellaan Renillä. Vilkutin sille ja se vilkutti takaisin. Lähin hyppelemään iloisena pyöräni luokse kun olin tavannut Jambon. Mutta surullisena että minulla oli jo ikävä sitä. Lähdin polkemaan kotiin päin, katsoen lopuksi taakseni kaunista tallia ja sen ympäröiviä alueita ja rakennuksia. Huokaisten jatkoin matkaani ja talli katosi metsän taakse. Siinä oli mun ensimmäinen hoitomerkintä Jambo oli ihan kiltti ja suloinen.
|
|
|
Post by Jenna on May 26, 2008 15:41:58 GMT 2
Hotkin ruokani, ja kello lähestyi viittä. Kerkeäisin vielä tallille katsomaan Jamboa. Kaadoin maidon kurkusta alas, ja tarrasin kuivattuihin leipiin kiinni ja heitin ne pussiin, jonka jälkeen suijautin pussin taskuuni. Ajattelin tänään vielä mennä ratsastamaan Jambolla. Kiiruhdin vielä huoneeseeni vaihtamaan ratsastushousut. Otin kypärän ja raipan mukaani + ratsastushanskat. Sitten menin ulos ja aukaisin pyöräni lukosta ja loikkasin satulan selkään. Aloin polkea hurjaa kyytiä kohti tallia. Viimein saavuin tallin hiekkatielle. Vedin syvään henkeä ja nautin hevosentuoksuisesta ilmasta. Oloni tuli rennommaksi kun pääsin kokeiden stressistä ym, katsomaan Jamboa. Tälläkertaa laitoin siististi pyöräni telineeseen ja jäin hetkeksi katsomaan kentän laidalle koulutuntia. Siellä meni monen monta ratsua, joista tunsin vain Epun, Antun, Humun ja Pellan. Joiden nimet oona oli minulle kertonut, ja minä pistänyt visusti muistiini. Halusinhan tietää ketä tallissa oikein asusteli. Irene, jonka olin jossain vaiheessa tavannut tallissa ja tutustunut, jolkotti myös kentän laidalle katselemaan tuntia. Hän nojautui aitaan ja kysäisi minulta: "Mitäs tänään?" "Ajattelin tässä mennä kokeilemaan Jamboa, ekaa kertaa, saa nähä millanen se on", vastasin reippaasti. "Se on ihan mukava ratsastaessa, ja esteitä se tykkää hyppiä, mut se vaan on aika kolho jaloistaan", kertoi Irene naurahtaen. "Jaahas, no ehkä mä tänään en vielä kokeile esteitä, mut mä meen nyt et kerkeen", sanoin ja lähdin ripeästi kävelemään tallia kohti. Kun saavuin tallin ovelle, sieltä kuului hörähdyksiä ja kolahduksia. Kiiruhdin Antun karsinan ohitse ja katsahdin sen karsinaan jossa se piehtaroi. Kurkkasin sitten Jambon karsinaan jossa se rouskutteli heiniä. Maiskuttelin hieman ja aukaisin oven, se nosti päänsä heinistä edelleen mussuttaen suu täynnä heinää. Sen korvat käväisi luimussa kuin pelotellakseen minua, mutta tiesin että se vain yrittää taas kokeilla minua. "Tänään mennään ratsastamaan", kuiskuttelin sen korvaan. Laitoin sille riimun päähän ja lähdin hakemaan sen varusteita ja harjaämpäriä. Kun saavuin sen karsinaan uudelleen, kuin mahdotonta! Riimu roikkui sen päässä ihan oudosti kun se tuijotti minua, se oli saanut sitä irti jotenkin. "Senkin riiviö!" huudahdin sille. Tarrauduin sen riimuun ja laitoin sen paremmin Jambon päähän. Se seisoi hämillään kun aloin harjaamaan sitä. Hetken kuluttua se pyörähti muutaman kerran taas yrittäen testata uutta hoitajaansa. Otin riimunarun harjaämpäristä ja sidoin sen vetosolmulla kiinni karsinan kalteriin. Se luimuili hetken aikaa kun harjasin sitä, kunnes se tajusi sen olevan ihan turhaa. Jambo tiesi nyt että minä en sen luimuiluista hätkähdä. Mutta saa nähdä miten ratsastaessa käy. Kun olin saanut harjattua Jambon pikaisesti, pyysin sitä nostamaan etusta, samalla liu'uttaen kättäni etusta pitkin. Se ei nostanut, minun piti nojata sen jalkaan kun ei muuten millään meinannut nousta. Sitten sain puhdistettua etusen, siirryin takaseen ja se nosti sen mahansa alle. Tartuin takaseen ja putsasin sen. Toiselta puolelta muuten hyvin mutta aluksi se nosti niitä laiskasti ja kun otin takasta se heilutteli häntäänsä naamallani. Tuhahdin ja menin taputtamaan sitä kaulalle lopuksi. Heitin kaviokoukun ämpäriin ja otin satulan karsinan ulkopuolelta, nojaamasta seinään. Kun kannoin satulan karsinaan, Jambo käyskenteli ympäri karsinaa, riimunaru perässä raahautuen. En voinut uskoa, että se oli tälläinen keppostelija ja ilkikurinen. Vaikka muuten se oli vaikuttanut ihanalta. Sidoin vaivalla sen takaisin yhdellä kädellä pitäen toisessa kädessä satulaa, ettei se uudestaan avaisi solmua kun olin hakemassa satulaa. Nostin satulaa hieman kaulalle ja liu'utin oikeaan kohtaan, satulavyön kiristys sujui muuten paitsi että se pullisteli hieman. Otin suitsen samalla katsoen ettei Jambo taas vapauttaisi itseään ja se seuraili korvat hörössä hämillään minun touhujani. Tarjosin sille kuolaimia, ja se heitti päänsä ylös, joten tarrauduin tiukasti Jambon turpaan ja se otti sitten kiltisti kuolaimet suuhunsa, laitoin niskalenkin korvien taakse ja remmit kiinni. Lopulta olimme valmiita. Jambo tunki karsinasta ja tiiraili karsinasta käytävälle. Samalla laitoin itselleni kypärän päähän ja hanskat käteen. Lähdin taluttamaan Jamboa kohti maneesia. Samalla se ryntäili ruohomättäille mussuttamaan ruohoa, kunnes lopulta lähdin taluttamaan sitä ripeämmin ettei se kerkeäisi lounastelemaan matkan varrella. Vihdoin saavuttiin maneesiin ja laskin jalustimet, nopeasti kiristin sen huomaamatta satulavyötä, ennenkuin se kerkesi pullistelemaan. Laitoin ohjat kaulalle ja nousin selkään, mittasin jalustimet ja annoin käyntipohkeet. Se tepasteli kaviouraa hetken, ja sitten keräsin ohjat tuntumalle, se alussa teki itsepäisiä käännöksiä ja peruutteli, kunnes lopulta sain sen keskittymään tekemällä voltteja, pysähdyksiä ja temponmuutoksia. Kun nostin ravin se kuunteli tarkasi apujani, se tiesi siis että minä todella yritän saada sen käyttäytymään kunnolla, ja että olisin sen hoitaja. Joten lopuksi näin sen komeat taidot, kun kokeilin pohkeenväistöä ravissa. Se kaarsi kaulaansa ja kuunteli korvat kääntyillen minun apuja. Lopulta ajattelin kokeilla laukkaa, se nosti laukan muutaman raipan näpäytyksen ja hyvin matalan pukin jälkeen, se oli tänään hieman laiskalla tuulella. Kun laskeuduin sen selästä, taputin sitä ja se pärskähteli pariin kertaan. Se meni hyvin! Nostin jalustimet ja löysensin satulavyötä, ja lähdin taluttamaan tallia kohti. Tämän matkan se käyttäytyi paremmin kuin viime kerralla tällä kertaa sen lounastelut jäivät vähemmälle. Saavuttuamme tallille otin siltä varusteet ja kävin pesemässä kuolaimet + viemässä varusteet satulahuoneeseen. Irene tuli vastaan talutten jotakin ponia. "Kukas tää on?" Kysyin hämmentyneenä. "En ookkaan nähny tätä", jatkoin. "Tää on mun hoitsu, Istel", Vastasi Irene. Hymyilin ja rapsutin Istelin valkeaa otsaa. "Mut mä meen nyt viemään tän karsinaan, oliks Jambo kiva?" "Juu, aluks se vähän kokeili, mut kyllä mä lopuks sain sen aisoihin", virnistin Irenelle. "Kiva", sanoi Irene ja lähti viemään Isteliä karsinaansa. Kävin viemässä vielä Jambolle leipää sen kippoon ja suukotin sen silkkistä turpaa. Kello oli jo lähemmäs kahdeksan, minun oli taas aika lähteä. Tänään oli ollut kiva päivä, kävin katsomassa Jamboa kaksi kertaa. Ulkona hieman jo hämärsi, ja kentällä tunti oli loppunut. Lähdin polkemaan kohti kotia.
|
|
|
Post by Jenna on May 28, 2008 12:06:40 GMT 2
Uusi päivä alkamassa, heräsin herätyskellon yksitoikkoiseen ja pirisevään ääneen. Hieraisin silmiäni ja siristin katsoakseni mitä kello on. Kahdeksan. Heitin peitteeni pois päältäni ja ponkaisin ylös. Hetken kuluttua olin jo pesulla. Äiti oli tehnyt minulle leivän jonka nappasin mukaani ja kuivattuja leipiä taskuuni. Pinkaisin ulko-ovelle niin hurjaa vauhtia että eteisenmatto vain jäi yhdeksi kasaksi. Viimein pääsin lähtemään, loikkasin pyöräni satulaan ja lähdin polkemaan tallia kohti. Matkan varrella sain väistellä yöllisen sateen muodostamia vesilammikoita, joidenka ylitse karautin pyörälläni vesipisarat kaaressa roiskuen. Vihdoin saavuin tutulle hiekkatielle. Vedin syvään henkeä ja oloni rentoitui heti, kun pääsin pois kapungin vilinästä. Kun ajoin tarhan ohitse, en huomannut Jamboa missään, se oli varmastikin sisällä. Muutama pää nousi ruohikosta rouskuttaen heinää samalla katsoen ohikulkijaa. Näin myös tarhanportilla Epun hoitajan joka päästi Epun tarhaan. Eppu kiitolaukkasi ympäri tarhaa tervehtien samalla ystäviänsä, ja lopuksi hurja pukkisarja. Se selvästikin piti että pääsi kavereidensa luokse. Kun astelin talliin sisälle, kuului sieltä heinien rouskutusta. Jambo rouskutteli tyytyväisensä omia aamuheiniänsä nurkassa. Aukaisin karsinan oven ja Jambo nosti päänsä heinistä, hirnahtaen kimakasti. Se tunnisti jo minut! Olin hyvin iloinen siitä, menin sisälle ja Jambo tuli tarkastelemaan minua, löytyisikö herkkuja. Samantien se haistoi kuivatut leivät taskustani. Se alkoi nyökkiä päätään ja höristä kärsimättömänä. Hymyilin ja otin leivät taskusta, ojensin ne Jambolle joka tuuppi jo minua. Rapsutin sitä korvan takaa, sen jälkeen kun se oli syönyt leivät. Jambon alahuuli alkoi väpättää ja se sulki silmänsä. Tänään ajattelin viedä Jambon pienelle lenkille tallin ympäri. Ja ehkä jäädä jollekkin mehevälle ruohoalueelle syömään. Jambo mussutti heiniä ja yritin saada sen päätä ylös, mutta se halusi vain rouskutella heinää. Tuhahdin ja nostin sitä harjasta, sitten se vasta nosti päänsä ja sain pujotettua riimun Jambon päähän. Riimunaru kiinni ja lähdin taluttamaan sitä. Se katseli ympärilleen hetken ennenkuin lähdimme. Talutin sen ulos tallista ja se höristeli korviaan, haistellen ilmaa. Vähän ajan päästä Jambo yht'äkkiä ryntäsi pienelle mutta mehevälle ruohomättäälle. Riimunaru irtosi käsistäni vaikka puristin sitä kädet punaisina. Ryntäsin perään ja kielsin sitä tiukasti. Vedin sen pois ruohomättäältä ja toruin. Lopun aikaa se kulki vierellä kiltisti ja haaveili vain, mutta se ei tiennyt että pääsisi kohta syömään. Lopulta saavuimme oikein herkulliselle ja melko laajalle ruoho-alueelle. Nyt päästin Jambon syömään ruohoa ja sidoin riimunarun kunnolla puuhun, menin makoilemaan aurinkoon samalla seuraten Jamboa. Se hörisi innoissaan ja kiitollisena, samalla häntäänsä vimmatusti heiluttaen. Kun olimme olleet jo pitkän tovin, oli aika lähteä. Taivaalle alkoi kerääntyä tummia pilviä. Irroitin riimunarun puusta ja lähdimme kiireen vilkkaa takaisin tallille. Juuri kun ohitimme maneesin ja lähestyimme kovaa vauhtia tallia alkoi sataa kaatamalla, hoputin Jambon ravaamaan ja pääsimme nopeasti sateelta suojaan. Päästin Jambon takaisin karsinaan ja Jambo ravisteli itseään. Taputin sitä kaulalle, ja aloitin kotiin lähtöä. Sujautin Jambon kippoon muutaman kuivatun leivän jotka se nappasi kiireesti. Ulkona satoi edelleen. Kurkkasin taskuuni olisiko siellä rahaa, että voisin mennä bussilla kotiin. Siellä oli muutama euro. Lähdin pikajuoksulla kohti bussipysäkkiä. Näin bussin tulevan ja olin vielä vähän matkan päässä, lähdin niin nopeaan juoksemaan kuin jaloista pääsin. Kerkesin juuri ja juuri, kylkeenikin alkoi pistää. Mutta onneksi pääsin bussiin.
|
|
|
Post by Jenna on May 29, 2008 19:13:44 GMT 2
Pyyhälsin tallia kohti hiekka rapisten jalkojeni alla. Taivaalla oli tummia pilviä jotka liikkuivat hyvin hitaasti. Ulkona oli hieman pimeää, tosin kello oli vasta kuusi. Tänään kokeilen hypätä Jambolla. Mietiskelin, kunnes kylkeeni alkoi pistää. Pysähdyin ja hengittelin syvään. Kun pisto alkoi hieman hiipumaan, lähdin kävelemään rauhallisesti kohti tallia. Jambo nojasi karsinan oveen pehvallansa. Kun se kuuli minun tulevan, kurkkasi olkansa ylitse ja pärskähti. Aukaisin oven ja vastaan sainkin Jambon likaisen pehvan. "Missäs kurakossa sinä olet oikein temmeltänyt?" ihmettelin. Jambo heitti päänsä ylös ja hörisi. "Jaahas", mutisin itsekseni. "Noniin ruunaseni, siirryppäs", jatkoin, samalla tönien Jambon pehvaa. Mutta tuloksetta. Ruuna vain käänteli korviaan ja samalla sulki silmiään. "Nyt laiskuri liiku!", jyrisin. Se vasta sai ruunaan liikettä. Se kävi karsinan perällä pyörähtämässä ja tuli muina miehinä luokseni katsomaan olisiko minulla taas herkkuja. "Hölmö", sanoin sille ja rapsutin Jamboa korvan takaa. "Saat vasta herkkuja kun ollaan käyty kokeilemassa esteitä", kerroin sille. "Ja pesulla!" Sujautin riimun sille päähän ja lähdin taluttamaan käsin sitä pesarille. "Nyt et ryntäile mihinkään", sanoin Jambolle tuhisten. Aukaisin karsinanoven ja lähdin reippaasti taluttamaan sitä, ettei sille olisi tullut päähänpistos. Pääsimme pesarille ilman mitään kommervenkkejä. Sidoin sen kiinni ja lähdin hakemaan vesiämpäriä. Kannoin puhisten vesiämpäriä pesarille, ja heti perään lähdin hakemaan pesusientä. Kun palasin pesarille, ämpäri oli kaatunut ja Jambo potkiskeli ämpäriä. "Jambo! Senkin ilkimys, aina pahanteossa!" huusin Jambolle saapuessani pesarille pesusieni kädessä. Ruuna säpsähti ja peruutti mahdollisimman monta askelta taaksepäin. Nyt joutuisin hakemaan lisää vettä, sujautin pesusienen taskuuni ettei vain Jambo ottaisi sitä. Ja tarrauduin lattialla pyörivään ämpäriin ja loikin takaisin hakemaan lisää vettä. Tälläkertaa kun tulin takaisin Jambo ei ollut tehnyt mitään, ainakaan toivottavasti. Vihdoin sain kaikki kamppeet kasaan että voisin alkaa pesemään Jamboa. Aluksi kastelin sen, ja pesin. Kun aloin kuivaamaan, ruuna alkoi olla leikkisällä päällä, se varasteli pyyhettä jolla kuivasin sitä. Ja joi pesuämpäristä. "Huhhuh!" voihkasin kun sain Jambon melkein kiiltämään. Nyt vielä varusteet ja menoks. Hain satulan ja nostin sen hieman Jambon kaulalle, liu'utin oikealle paikalle ja vyö löysälle. Sitten hain suitsen, laitoin ohjat kaulalle ja tarjosin kuolaimia, ruuna oli edelleen leikkisä ja juuri kun se oli ottanut kuolaimet suuhun ja minä nostin niskahihnaa paikoilleen se tiputti kuolaimet suustaan, tämä toistui vielä kahdesti kunnes sain ne kunnolla Jambon suuhun. Viimeinkin olimme valmiita, ruuna kuopi lattiaa kärsimättömästi kun lähdin hakemaan lokerosta ratsastuskamppeeni. Talutin ruunan maneesiin, jossa ei ollut ketään tällä hetkellä. Sidoin Jambon hetkeksi ja menin kokoamaan itselleni esterataa. Kun sain radan valmiiksi, menin irroittamaan kuopivaa ja hermostunutta ruunaa. Kiristin satulavyötä nopeasti ettei ruuna kerkeäisi pullistelemaan hirveästi, samalla mittaen jalustimet. Ponnistin selkään ja annoin pitkää ohjaa. Kun olimme hetken verrytelty, aloitin nostamaan laukkaa ja ohjaamaan esteelle. Se kiihdytti esteelle ja tuntui olevan innoissaan. Hyppy oli lennokas, mutta puomi tipahti. Ja ruuna silti pinkoi seuraavalle esteelle, seuraavakin tippui. Ihmettelin ruunan ajatuksia, tykkää esteistä vaikka sitä sattuu kun jalat osuvat puomeihin. Ruuna viiletti edelleen tiputtaen yhä puomeja. Korjasin vinossa olevaa kypärääni ja ohjasin viimeiselle esteelle, tämän luulisi jo sattuvan. Ruuna pyyhälsi täyttä vauhtia esteille, minun puolipidätyksistä huolimatta ja hyppäsi liian aikaisin tohkeissaan, loikaten melkein kokonaan okserin päälle. Jambo ei näyttänyt tästäkään välittävän, mutta minä päätin lopettaa, myös ruunan terveyden vuoksi. Lähdin viemään sitä ripeästi talliin. Kun olin riisunut siltä kaikki varusteet ja suojat myös, tunnustelin sen jalkoja jotka kuumottivat. Jambo riuhtaisi jalkansa otteestani ja pärskähti. Nyt tiesin siitä vielä enemmän; Se tykkäsi esteistä mutta on niissä melko tohelo, sitä ei se välitä vaikka jalkansa teloo. Mutta niiden käsittelystä se ei tykkää. Nappasin vesiletkun ja päästin viileää vettä sen jaloille. Jalkojen kuumotus laski hieman. Kun olin viilentänyt sen jalkoja n. viitisen minuuttia läksin viemään sitä takaisin karsinaansa. Otin riimun siltä päästä ja taputin kaulalle, se hörähti ja nyökytteli päätänsä. Ainiin, ne herkut olin melkein unohtaa. Kyllä ruuna saa herkkuja, ainakin yritti parhaansa esteillä. Ojensin Jambolle omenan siivuja ja se söi ne innokkaana. Kello oli lähestymässä jo yhdeksää. Ulkoa kuului auton tööttäys, Jambo käänteli korviaan ja hirnahti kimakasti. Naurahdin sille ja suukotin nopeasti sen turpaa. Painelin kovaa vauhtia pihalle, ja pihalla oli jo hyvin pimeää. Iskä oli tullut hakemaan minua autolla. Nousin auton kyytiin ja iskä karautti tallin pihasta kohti kotia. Katsahdin vielä taakseni, ja erotin hyvin himmeästi tallin ääriviivat. Päivä oli taas sujunut nopeasti Jambo -rakkaani kanssa.
|
|
|
Post by Jenna on May 30, 2008 17:16:45 GMT 2
Epäonninen Perjantai: Viimeinen koulupäivä oli lopuillaan ennen kesäloman alkua. Poljin suuren alamäen hurjaa vauhtia alas että kerkeäisin katsomaan Jamboa tallille. Kaverini polki samaa matkaa kanssani, kunnes pyörästäni alkoi kuulua ihmeellistä ääntä. Hätkähdyin ja löin jarrut kiinni, niin että meinasin lentää satulasta. Heijastin vain oli irronnut sinä vauhdissa ja piti nyt melkoisen huolettavaa ääntä. Irroitin heijastimen tuhahtaen ja nostin sen ritsalle. Kun olimme päässeet ajamaan pari metriä, kaverini tipahti satulasta pyörän rungon päälle. Luulen että se teki kipeää. Kun taas olimme polkeneet hetken, näytin kaverilleni miten minulle yleensä käy kun tipahdan satulasta, ja siinä samalla näyttäessäni tietysti myös tipahdin, onneksi en rungon päälle. Nousin takaisin satulaan ja lähdin polkemaan, sitten ketjut löi rattaat yhteen ja en pystynyt polkemaan eteenpäin - ketjut olivat irronneet. "Voi kehveli!" manasin pyörälleni potkaisten ketjuja, ja pyörä kaatui maahan. Iskäni oli sanonut että minun kannattaisi pitää paperia ritsillä jos kävisi näin että ketjut irtoaisivat. Mutta minä tomppeli en tietenkään usko että olisin niin hömelö että ketjut lähtisivät - eipä tietenkään.. Onneksi takaani pyöräili kaksi kaveriani ihmetellen maassa makaavaa pyörääni ja minun punertavaa naamaa. "Mitäs, mitäs?" kysyi toinen ystävistäni. "No arvaa kaks kertaa", mumisin matalasti. "Ainakaa ketjut ei lähteny", sanoi hän, virne leviten hänen naamalleen. "Ei tietenkään", sihisin hampaideni välistä. Kaveri loikkasi pyörästään ja nosti pyöräni, alkaen nostella ketjuja paikoilleen. "Valmista", sanoi kaveri pyyhkien rasvaisia käsiään nurmikkoon. "Kiitos", sanoin tutkiskellen että toimisivatko nyt polkimet. "Eipä mitään, isona musta taitaa tulla sun ketjujen palvelija", virnisti hän uudelleen. "Pöh!" tuhahdin ja lähdin polkemaan kaverin rinnalla kotio päin. Viimein pääsin kotiin, ilman muita ongelmia. Ja heitin vain reppuni eteiseen ja lähdin tallille. Jambo torkkui karsinassaan makuulteen. Se hypähti melkein pystyyn ja päästi kimakan hirnahduksen kun aloitin aukaisemaan karsinanovea. Se tunsi jo minut, joka minusta oli jo hyvin ihanaa. Se köpötteli luokseni innokkaasti höristen. Ojensin sille omenan, jonka se nappasi yhtä nopeasti kuin ojensin sen sille. Ruuna pyörähti kerran ympäri ja tönäisi minua olkapäästä. Hymyilin ja lähdin hakemaan sille riimua + riimunarua. Sillävälin Jambo oli tietysti karannut, olihan se vähän sellainen riiviö. Pinkaisin ulos tallista ja tiirailin ympärilleni. Huomasin ruunan laiduntavan ruohikolla maneesin vieressä. Lähdin puolijuoksua sen perään. Mutta viime metreillä, Jambo lähti laukkaamaan seuraavalle ruohikkomättäälle. Jouduin tietysti juoksemaan kauan sen perässä, ennenkuin se ei huomannut minun äkkistä hyökkäystä sen harjaan. Ja sain kuin sainkin ruunan pyydystettyä. Lähdin taluttamaan sitä talliin ja kun olin juuri päässyt tallin sisälle ruuna lähti rynnimään ja riimu tipahti sen päästä. Silmät suurenivat kuin lautaset, kuinka se voisi irrota? Tarrauduin riimuun ja kaksin käsin ja katsahduin nimilappuseen - Anttu! Se olikin Antun riimu! Manasin itsekseni huonoa päivääni. Lähdin etsimään karkulaistani tallista. Kurkistin käytäville, satulahuoneeseen, pesariin ja lopuksi rehulaan. Siellä ruuna mussutti porkkanoita pää pussissa. Se ei olisi nähny minua jos olisin hiipinyt, mutta ehkä kuullut. Mutta sitten kun olin hiipinyt jo hyvin lähelle Jamboa, muistin että minulla oli edelleen Antun riimu. Hiivin takaisin ja juoksin kovaa hakemaan Jambon riimun. Kun saavuin takaisin, näin vain tyhjän porkkanapussin maassa. Se oli taas menny muualle. Tutkin tallin läpikotaisin mutta en löytänyt sitä. Menin vielä pihalle etsimään ja olin napannut rehulasta muutaman sokeripalan mukaan. "Jamboo!" huusin ja maiskuttelin. Lähdin katsomaan tarhoille jos se olisi mennyt etsimään ystäviä. Jambo oli melko viisas, ja ilkikurinen joten se pystyisi vaikka aukaisemaan solmun! Kun katsahdin tarhoille - siellä se meidän Jambo oli potkimassa porttia että se pääsisi katsomaan ystäviään. Irene hyppi takaani ja kysäisi: "Onko jokin hätänä?" "No arvaa", tuhisin. "Ööh? Ehkä?" kysäisi Irene. "No katso itse!", huusin melkein Irenen korvaan. Samalla kun Jambo sai avattua portin potkimalla sitä ihan hurjapäisesti, ja lopulta katsoimme kun ponilauma viiletti ulos tarhasta. "Mietitäänkö vielä kerran että onko jokin hätänä?" kysäisin Ireneltä hampaideni välistä. "No jos nyt ensin otamme nuo ponit kiinni?" Irene virnisti ja lähti juoksemaan kohti laukkaavaa ponilaumaa. "Sopii, ainakin kunto kasvaa", kohautin olkapäitäni. Ponilauma oli pysähtynyt nurmikolle jossa ne näyttivät nauttivan vapaudesta täysin siemauksin. Pääsimme ponien läheisyyteen ja sanoin Irenelle. "Minulla on suunnitelma, sä seisot siinä muina miehinä ja mä tarjoon niille sokeria, joten toivottavasti kaikki tulis hakemaan sitä ja sä pyydystät osan ja mä loput" "Noh, voidaanhan me yrittää", sanoi Irene epätoivosesti katsoen minua. Otin sokerit esille ja maiskuttelin. Ponit nostivat päänsä ylös heinistä ja kaikki lähti kuin yhdestä käskystä minua kohti - kaikki laukkasivat lujaa näykkien toisiaan minua kohti. Viimein ne olivat lähellä ja löivät jarrunsa kiinni, tekien komeat jarrujäljen jälkeensä. Irene loikkasi ja nappasi kaksi ponia kiinni. Minun luokseni viiletti ensimmäisenä Jambo, jonka nappasin melkein vauhdista ja laitoin sille riimun päähän + riimuanrun. Sen perässä juoksi Humu ja Pella. Tartuin niiden harjaan ja lähdimme taluttamaan reippaasti niitä kohti tarhoja. "Huh, saatiin nää karkulaiset kiinni", huokaisi Irene helpotuksesta. "No onneks, ettei niille olis käyny mitää", vastasin. Viimeinkin olimme päässeet tarhoille ja päästimme ponit takaisin tarhaan. "Voi ei, Jambo rikkoi tän portin", sanoin huolestuvalla äänellä. "Odotas minä katson sitä, pysy sinä siinä portin paikalla ettei ne uudestaan karkaa", kehotti Irene. "Arvasin, ei tässä pahemmin käyny tää portti vaan hyppäs saranoiltaan, laitan sen takaisin", Irene kertoi ja ryhtyi toimenpiteisiin. "No hyvä", tokaisin. Kun Irene viimein sai nostettua portin paikoilleen ja me testasimme sen taas kestäväksi, lähdimme yhtämatkaa tallille. "Saavuit juuri sopivaan aikaa, kun mä en olis kyllä saanu niitä yksin kiinni", sanoin Irenelle kiitollisella äänellä. "Mm. Mutta mä meen nyt kattoon Mankia", sanoi Irene. "Juu, mene vain, ja kiitos vielä kerran!" huudahdin Irenen perään. "Eipä mitään!"
|
|
|
Post by Jenna on May 30, 2008 17:32:58 GMT 2
Totajoo, lisäisin tänne kuvan mutta en nyt mistään löydä sellasta sanaa ku liitä tai jotai vastaavaa..
|
|
|
Post by Karoliina on May 31, 2008 20:51:10 GMT 2
Jenna, kommentoin tuohon sinun 'totajoo' juttuun. Pistät sen tällälailla. [*img]*URL[*/img] Tähdet pois ja URLin kohdalle osoite. Toivottavasti auttoi.
|
|
|
Post by Jenna on Jun 1, 2008 14:44:25 GMT 2
Kokeillaan. ;p Ja kiitti vinkistä!
|
|
|
Post by Jenna on Jun 1, 2008 14:47:46 GMT 2
Kysyn vielä et mikä osote?
|
|
|
Post by Jenna on Jun 1, 2008 15:32:01 GMT 2
Kävelin hitaasti kohti tallia, kurkkuuni sattui ja siellä oli monia pieniä patteja. Kävimme aamulla aikaisin äidin kanssa lääkärissä, ja me ajattelimme että se olisi ollut angiina, mutta tulos oli negatiivinen. Mutta minun oli pakko päästä katsomaan pörheätä karvapalloani, vaikka äiti sen oli jyrkästi kieltäny. Monien suostumuksien ja lupausten jälkeen sain tulla tallille, jos en juoksisi tai ratsastaisi tai muuten rasittaisin liikaa itseäni sain tulla tallille jonkin ajaksi. Maisemat vaihtuivat hitaasti kun tallustin tietä pitkin kohti tallia. Tuuli yltyi ja nostin takkini kaulusta kaulan suojakseni. Vaikka ulkona tuuli, siellä oli silti melko lämmintä. Kun vihdoin saavuin tallinpihaan, Irene juoksi hoitsunsa perässä manaten sitä kuinka se oli päässyt karkuun. Istel näytti nauttivan vapaudesta täysin siemauksin ja sitä että nyt leikittäisiin hippaa. Istel hirnui vahingoniloisesti, kun Irene kompastui kiveen ja maaten maassa tuhisten. Kun Irene nousi, niin se lähti pinkomaan lujaa Istelin perään kun se käppäili kohti tallia. Juoksin äkkiä tallin ovesta sisään ja menin hieman peremmälle, että jos Istel tulisi talliin, sillä olisi umpikuja kun minä olisin sitä vastassa ja Irene kiiruhtaisi talliin lukiten samalla tien. Istel laukkasi iloisesti välillä pukitellen kohti tallia Irene perässään puuskuttaen, se huomasi minut ja ihmetteli syvästi mitä nyt on tekeillä, ettenkö ottaisikaan Isteliä kiinni. Viimein kuului Istelin hirnahdus joka kaikui tallin käytävillä, yllyttäen muitakin hevosia karkaamaan ja nauttimaan päivästä vapainjaloin. Muut vastasivat ja korvia melkein särki kun jokainen hirnui kurkkunsa käheäksi. Istel laski raviin ja köpötteli vielä hetken tallinkäytävällä, kun minä tulin sitä vastaan. Se luimisti ja pakitti etten saisi otettua sitä kiinni kun lähestyin sitä. Irene jolkotti tallinkäytävän päähän ja puuskutti naama punaisena Istelille karjumisesta. "Irene tää on umpikuja, nyt on pakko saada se kiinni!" kailotin Irenelle. "Hyvä idea!" vastasi Irene helpottuneena että ehkä nyt he saisivat Istelin kiinni. Me lähestyimme molemmat sitä kohti. Tila alkoi käydä yhä pienemmäksi ja Istel arvasi että nyt tuli leikin loppu, taas se joutuisi hillumaan karsinaansa loppu päiväksi. Se hoksasi aukinaisen karsinan joka juuri sattui olemaan Istelin karsina, se hyppi sinne ja minä loikkasin karsinaoven juurelle ja tempaisin oven kiinni. "Jeehaa! Hyvä Jenna!" kiljahti Irene pomppien muutaman karsinan matkan päässä. "Ei mitää, täähän on jo kohta mun työtäni", virnistin Irenelle joka näytti minulle leikkisästi kieltään. Istel kohisi karsinassa. "Mut mä meen nyt katsomaan Jamboa", sanoin tohkeissani Irenelle. "Senkus, mä taidan mennä ratsastelemaan Mankilla", kertoi Irene päättäväisenä. "No heippa!" heilautin kättäni ja kiiruhdin Jambon karsinalle. "Moikka poniseni", sanoin Jambolle rapsuttaen sitä korvan takaa. Jambo hörähteli ja seurasi minua kun nappasin harjapakista sille riimun ja riimunarun. Sujautin riimun päähän ja kun olin laittamassa riimunarua kiinni Jambo tönäisi minut kumoon ja hirnui iloisesti. Nousin pudistellen vaatteista pahnoja ja tuijotin ihmeissäni tuota hölmöläistä. Se pyörähti pari kertaa ja sen jälkeen vasta sain laitettua sille riimunarun. Talutin Jambon tallista ulos ja ruuna veteli välillä päänsä ylös ja ryntäili syömään ruohoa. Se jatkoi tätä niin kauan kuin jyrähdin sille ja se perääntyi hieman. Loput metrit kohti tarhoja se kulki kiltisti vierelläni mutta välillä pysähdellen. Aukaisin tarhanoven, ja Eppu laukkasi tarhan perältä katsomaan kuka sieltä tulee. Päästin Jambon tarhaan ja se näykkäsi Eppua leikkisästi, lähtien sen jälkeen hurjaa vauhtia karkuun. Hymähdin ja suljin tarhanoven loikaten aidalle istumaan ja katsomaan hevosten kommelluksia. Hetken aikaa kun olin katsellut niitä, lähdin takaisin tallille. Matkalla vastaan tuli Anne hymyillen. "Mitenkäs Jambon hoitaminen sujuu?" Anne kysäisi ystävällisesti pysäyttäen lantakärryt. "Ihan hyvin, vielä se kyllä kokeilee mua, mutta kyllä se siitä. Muuten se on kyllä ihana", kehuskelin Jamboa Annelle. "No hyvä, minä tästä lähdenkin viemään näitä lantoja tuonne lantalaan", tokaisi Anne työntäen lantakärryt vauhtiin. "Juu, moikka!" hihkuin Annen perään. Yskäisin ja kosketin pikaisesti särkevää kurkkuani. Vastaan tuli tallityttöjä jotka kyselivät vointiani kun kähisin heille kuin mikäkin. Viimeisen sanani olivat, mulla on kurkku kipee, kunnes ääneni katosi kokonaan. Köhäisin ja lähdin tallustamaan kohti kotia, kun ääneni hiljalleen alkoi palailemaan aloin valitella kurkkukipuani.
|
|
|
Post by Karoliina on Jun 1, 2008 18:25:41 GMT 2
Äh, en osaa oikein selittää. Esim. jos olet kuvan ladannut vaikka photopuckettiin, niin sieltä se osoite. En oikein osaa selittää
|
|
|
Post by Jenna on Jun 3, 2008 10:56:13 GMT 2
Okra
|
|
|
Post by Jenna on Jun 3, 2008 11:48:58 GMT 2
UittamassaKatselin autosta ohi vilistäviä maisemia. Äiti lupautui viemään minut tallille, vaikka ulkona oli melko aurinkoista ja lämmintä. Aluksi äiti oli kuintenkin ehdotellut minulle että olisin mennyt pyörällä. Äiti kaahasi tallin pihaan ja minä kiitin äitä loikaten autosta. Kun tänään oli änin kaunis päivä, mikään ei voisi estää minua menemästä uittamaan Jamboa. Mietin mielessäni samalla tepastellen talliin. Tallin käytävältä kuului maiskutusta ja kavion kopsetta. Vastaani tuli wear joka talutteli Taigaa kohti pesaria. Katsahdin Taigan likaiseen turkkiin, ei mikään ihme kun pesarille päin menossa. Väistin parivaljakkoa nojaamalla seinää vasten, katsoin vielä hetken kuinka wear saisi Taigan pesariin. Taiga kääntyi pesarissa ja ryntäsi pois wear roikkuen riimunarussa. Wear nousi ja kokeili uudelleen, tämä toistui uudelleen ja sen jälkeen menin kysymään tarvitsikohan se apua. Wear huhki ja sanoi että mielihyvin voisin auttaa sitä. Tallityttö pyöräytti vielä kerran Taigan pesarissa ja minä menin Taigan eteen ettei se lähtisi taas rynnimään pois. Wear sai viimeinkin Taigan kiinni pesariin. Wear kiitti minua avusta ja suunnistin sen jälkeen Jambon karsinalle. Mutta Jambo ei ollut karsinassaan, se varmaankin oli tarhassa. Päätin laittaa pihalla Jambon kuntoon - eihän tuollaista ilmaa voinut missata. Tarrauduin Jambon harjapakkiin ja työnsin sinne sisälle riimun ja riimunarun. Käväisin vielä satulahuoneessa hakemassa suitset. Lähdin köpöttelemään kohti takatarhoja, joissa oletin että Jambo olisi siellä. Kun saavuin takatarhalle, tutkiskelin näkyisikö Jamboa. Tarhan perältä laukkasi tumma hevonen kimakasti hirnuen. Se oli Jambo. Laskin suitset tarhan aidalle ja menin pyydystämään Jambon joka alussa hyppeli minua ympäri. Sidoin sen aitaan ja aloitin harjaamaan. Kun olin saanut harjattua sen hyvin otin kaviokoukun. Nojasin sen etuseen ja maiskuttelin. Jambo nosti jalkansa hyvin hitaasti ja oli painollaan jalkansa päällä, jolloin minun piti pidellä painavaa kaviota. Näin se teki kaikille jaloilleen, ja minulle tuli ihan kuuma pidellessä sen jalkoja. Huokaisin ja pyyhkäisin kämmenselällä otsaani. Laitoin kaviokoukun pakkiin ja suljin pakin, nostaen sen pois tarhasta aidan toiselle puolelle. Olin juuri tarttumassa suitsiin kun en nähnyt niitä missään. Sitten katsahduin Jamboon jonka suussa ne olivat. "Jambo!" huudahdin sille ja se pärskähti tiputtaen suitset maahan. Ähkäisin ja menin nostamaan suitset, kun Jambo tuuppaisi minua pehvasta ja minä lensin naamalleni maahan. Ärisin ja nousin maasta sylkien hiekkaa suustani. Jambo katseli viattomana ja en voinut vastustaa sitä. Taputin sen kaulaa ja laitoin riimun kaulalle. Sujautin suitset sen päähän ja laitoin remmit kiinni. Otin riimun kaulalta ja irroitin riimunarun siitä, heittäen molemmat onnistuneesti pakin päälle. Aukaisin tarhan oven ja talutin Jambon ulos tarhasta. Menin pienen kivenlohkareen päälle ponnistaen siitä steppailevan ruunan selkään. Annoin pohkeita ja se otti muutaman sivuaskeleen, kun sain sen tottelemaan ohjasin sen maastopolkuja kohti ja sieltä uimarannalle. Nostin laukan heti maastopolun alkaessa ja ruuna tempaisi keinuvaan laukkaan, välillä se yritti jyrätä, mutta muutaman puolipidätyksen jälkeen se laukkasi kiltisti nauttien maastolenkistä. Kun olimme jo melko lähellä uimarantaa, annoin Jambolle pohkeita ja annoin sille tilaa päästellä ylimääräsiä höyryjä, ettei se keksisi mitään sitten uittaessa. Se lähti hurjana nelistämään kohti uimarantaa, kun aloimme lähestyä pidättelin Jambon raviin ja siitä käyntiin. Se puuskutti samalla kun kävelimme rantaa pitkin, ohjasin sen veteen ja se hypähti veteen vesi roiskuen. Ohjasin sitä hieman syvemmälle, että vesi osuisi polviini asti. Ruuna hörisi innostuneesti kun menimme syvemmälle. Nyt ruunan jalat eivät enään osuneet pohjaan ja se alkoi uimaan. Ohjailin sitä vielä hieman syvemmälle, kunnes lähdimme palaamaan rantaa kohti. Jambon jalat taas koskettivat pohjaa ja se kuopaisi pari kertaa vettä kun maiskutin sitä rannalle. Kun viimein annoin sille raippaa takamukselle Jambo luimisti, sitten se pyörähti kerran ympäri ja meni makaamaan veteen. Hämmästelin tovin ja sitten annoin pohkeita ja maiskuttelin. Se nousi pikaisesti ja loikkasi kaaressa rannalle. Lähdimme sitten rauhassa köpöttelemään kohti tallia. Käykääs tsekkaan tän virtuaalitalli www.freewebs.com/ronetenhevostila/Jenna _ Jambo <3
|
|
|
Post by Jenna on Jun 3, 2008 16:38:20 GMT 2
hohoo, nyt sain tämän kuvan :] Eli kuva jambosta.. kröhöm vähän huono kuvanlaatu ;D Mutta joo, tuli ehkä vähän iso
|
|