|
Post by Pipsa on Sept 4, 2008 17:08:11 GMT 2
Väsymystä ilmassa
Huokaisten lysähdän sohvalle rättiväsyneenä. - Oon ihan poikki, tuhahdan painaen pääni sohvan selkänojaa vasten. - Joo, samat sanat, Sastu murahtaa väsyneen oloisena. - Mikäs teitä tyttöjä noin väsyttää? Pirteä Elli kysyy nojatuolista. - Hirmunen kasa läksyjä, enkun tunti ja se että huomenna pitää taas raahautuu aamulla kaheksas kouluun, naurahdan. - Joo, samat sanat, ja siivosin vielä Antun ja Rensun karsinat, kivakiva, Sastukin myöntää jo vähän hymyillen.
Löntystelen alakertaan, karsinoiden luo. - Mites täällä noin paljon porukkaa on? hihkaisen Rosille. - Extra paljon tuntilaisia kai, tämä vastaa hymyillen. - Huaah, hitsit kun väsyttää jo, eikö niin, naurahdan tammalle rapsuttaen sitä, liuttaen kättäni ponin kaulaa pitkin. - Juu, samoin, jatkan vetäen takkia tiukemmas. - Pöh, aina on kylmä ja sataa, murehdin.
- Meetköhän sie tunnille... mutisen raottaen karsinan ovea, paeten normaalia äänekkäämmälle käytävälle. - Anne! huikkaan ohikävelevälle naiselle. - Tiiät sie meneeks Pampula tunnille? kysyn saaden yskänpuuskan. - Juu ei, se oli tänään jo yhdellä tunnilla, nainen vastaa helpotuksekseni. Kiitän tätä tiedosta, painellen takaisin shetlanninponejen karsinalle, rapsutellen näitä hetken, ennenkuin painelen yläkertaan. - Pipsa! Annen ääni saa minut kuitenkin kääntymään ympäri. - Pampula menee sittenkin yhelle tunnille, kun tuo Pikku ei tuukkaan, tämä kertoo. - Okei, vastaan hiljaa, tallustellen apeana takaisin alakertaan.
- Onkos teillä toiveita? Anne kysyy suurelta tuntijoukolta, saaden supinaa syntymään. - Okei, eli Minnahan vois ottaa vaikka Pellan, tämä alkaa jakaa hevosia. - Sannille sitten Palmikko, Marille Jambo, Susannalle Taiga, nainen jatkaa. - Ja sitten vielä Annille Hensu, ja Ellalle Pampula, tämä sanoo viimein.
- Eikai Pampula oo vaikee? Ella niminen tyttö kysyy laittaen hiuksiaan ponihännälle. - Ei se oo, vähän innokas vaan, ja ravi on just semmoinen tikittävä, naurahdan kaivaen tamman harjapussista pehmeän harjan, jolla alan reippain vedoin harjata. - Osaat sie puhdistaa kaviot? kysyn tytöltä selvittäen ponin häntää. - Joo, mie voinkin hoitaa tän ite tunnille, tyttö sanoo töykeästi, ja oikein työntää minut ulos karsinasta. Jään melkein suu auki katsomaan tyttöä, joka alkaa nostelemaan tamman jalkoja. Huulilleni kohoaa koston himoinen virnistys.
- Mie aion ostaa itelleni muuten oman ponin, kuulen tytön kehuskelevan joillekin kavereilleen. Tyttö lähtee hakemaan satulaa ja suitsia, mutta jättää karsinan oven auki, jossa poni on sidottuna. Lähden hetkeksi katselemaan Taigan karsinaa, jossa Wear puuhailee parhaillaan. Juttelemme tytön kanssa hetken ennen kuin, tunnen selässäni töytäisyn. Pampula tuijottaa minua kauniilla silmillään, ja hörähtää. Torun hiukan ponia, sillä eihän se saisi karkailla, mutta saipahan tyttö vihdoin opetuksen. Nolona tyttö vie ponin takaisin karsinaa ja hoitaa sen tunnille kuntoon.
Lähden katselemaan muiden mukana tuntia kentälle. Hymyillen katselen kuin noin 10-vuotiaat nousevat ratsujensa selkään vaivalloisesti. Pian kuulen tutun käskyt koota ohjat, jolloin alan jo mietiskellä mitä tekisinkään ensikerralla Pampulan kanssa. Haaveilen lumen tulosta ja hiihtoratsastuksesta ponin kanssa lumihangessa. Mietiskelen pyytäväni jonkun muun hoitajan mukaan talviseen maastoon. - Mites sie oot noin hiljaa? Sastu kysyy haukotellen. - Mie vaan mietiskelin mitä tekisin ensikerralla, vastaan virnistäen.
|
|
|
Post by Pipsa on Sept 5, 2008 13:23:25 GMT 2
Tuossa kuva Pampulaisesta, jonka vääsäsin tänään kuviksen tunnilla
|
|
|
Post by Pipsa on Sept 7, 2008 8:53:11 GMT 2
7.9.08 KaatuiluaVauhdilla kaahaan vanhalla pyörän romullani metsäpolkua kohden Seppelettä, jonka tiedän pian ilmestyvän näkyviin. Yhtäkkiä pyörä rupeaa pomppimaan, kaatuen maahan.- Voi hitsin hitsi, manaan nousten ähkien seisomaan, nostaen pyörän maasta rajusti. - Tulee varmaan hirmuset mustelmat, mutisen itsekseni, lähtien hiljaa taluttamaan pyörääni. - Pipsa, mitä sä täällä teet? unenpöpperöinen Jaakko kysyy ihmetellen. - Tulin vaan, kun heräsin näin aikaseen, mutisen livahtaen miehen perässä sisälle talliin. - Kaavvuit pyörällä vai? tämä kysyy. - No ehkä, tokaisen. Tapani mukaan en jää rapsuttamaan Pampulaa, vaan painelen suoraan oleskelutilaan, rysäyttäen reppuni maahan, vetäen housujen lahkeet ylös, katsoen polveani koristavaa pientä haavaa, josta onneksi ei vuoda verta. - Tosi kiva, huokaisen vetäen lahkeet takaisin alas, löntystellen alakertaan hitaasti. Mitään sanomatta tunkeudun shetlanninponejen karsinaan, halaten hoitoponiani hiljaa, silittäen sen päätä. - Mitä tänään tehtäs? kysyn tammalta hiljaa rapsuttaen sitä edelleen. Raskaasti huokaisten istuudun karsinan pohjalle, selkä seinää vasten, sulkien silmäni kuunnellen hevosten rauhaisaa tuhinaa, vaipuen hiljaa syvään uneen... Reippaassa laukassa kuljemme maastopolulla, lintujen laulun kuuluen yhä selvemmin ja selvemmin. Naurahdan meidän siirtyessä pellolle, jossa annan ponin lähteä täyteen vauhtiin, ja riemullani ei ole rajaa. Mutta yhtäkkiä tamma kompastuu johonkin saaden minut lentämään sen lyhyehkön kaulan yli, jolloin kaikki pimenee. - Pipsa, Pipsa, Pipsaa! tunnen jonkun ravistelevan minua.- Mitäh?! kysyn vielä unenpöpperöisenä, nousten istumaan. - Sitä vaan, että miten sä pääsit tänne? - Jaakko päästi mut, vastaan vilkaisten puhujaan, Elliin. - Mistä tiesit että oon täällä? kysyn hiljaa. - En tiennykkään, tulin antamaan näille ruokia, ja huomasin sut. - Aa okei, vastaan nousten seisomaan, pyyhkien puruja housuistani, lähtien naisen perässä oleskelutilaan. Nopeasti sutaisen pitkät hiukseni poninhännälle, pysähtyen katsomaan itseäni peilistä. Silmän alusiani koristavat suuret silmäpussit, kertoen valvotuista öistä, joita oli tullut useampia. - Hitsit, mutisen istuutuen sohvalle, kaivaen varmaan yli sadan lehden joukosta vanhan hevoshullun, jonka kantta shetlanninponin kuva koristaa. - Vähä niinkun Pampula, mutisen itsekseni hymyillen. Pikaisesti lueskelen lehtiä, säpsähtäen oven aukeutuen naristen. - Wear! Arvaa säikähinkö, naurahdan hymyillen. - Joo, entäs mä, tyttö vastaa väsyneesti, istuen nojatuoliin. - Mitäs sie? kysyn hiljaa. - Mitäs tässä, ajattelin mennä vaikka kentällä Taigan kanssa, mutkun tottakai kun on näin hyvä ilma nii se on tunneilla, tämä murehtii. - Nii, harmi, huokaisen. - Moi Johanna! tervehdimme yhteen ääneen huoneeseen tullutta tyttöä, Sentin hoitajaa, sekä toisen hoitoponini Bertin omistajaa. - No moi, tämä vastaa hymyillen. - Auh, voihkaisen nykäisten polveani. - Mitäs siulle on sattunut? Johanna kerkeää kysyä. - Kaavvuin pyörällä, sanon vetäen vetäen lahkeen ylös. - Kiva, tokaisen katsoen suurta mustelmaa. - Auu, Wear lausuu myötätuntoisesti. - Mut nyt tämä tyttö häipyy Pampulan luo, hihkasen. - No moi jälleen tyttö, tervehdin tammaa hymyillen sille. - Anne, meneeks…. kerkeän kysyä naiselta. - Ei mee, ajateltiin että piettäs vapaapäivä sillä, voitte mennä maastoon kävelylle, tämä lausuu. - Aa okei, juu, vastaan häkeltyneenä, lähtien harjapussin luo, palaten karsinalle, jonne sisään pujahdan. Pikaisesti otan tamman käytävälle, ryhtyen harjaamaan sitä reippain vedoin pehmeällä harjalla, puhdistaen kaviot, selvittäen hännän ja harjan, sekä harjaten vielä ponin pään varoen pääharjalla, ennen kuin lähden taluttamaan sitä ulos tallista. - Kiva olla pitkästä aikaa viimeinkin kahestaan, hymyilen taputtaen tammaa. Hiljaa kuljemme polulla, vain minä ja hoitoponini, yksinään, pelkästään hiljaisessa metsässä. - Ihanan hiljasta, naurahdan nauttien hiljaisuudesta, joka on metsässä valloillaan. Pipsa & Pampula Jäi nyt tolleensa hieman kesken, kun rupes päähän särkemään
|
|
|
Post by Pipsa on Sept 8, 2008 18:31:24 GMT 2
8.9.08 Maanantai, Kostonhimoa on monenlaista
Haukotellen avaan maneesin oven, jossa tiedän olevan tunnin menoillaan. Heti alusta nään koomisen näyn, jonkun nuoren tytön yrittävän saada Pampulaa kiinni. - Se tippu selästä äsken ja on jahannu sitä jo ainakin 5 minuuttia, katsomossa istuva Wear selvittää tilanteen huvittuneena. - Pipsa, tule ottamaan tuo poni kiinni! Anne huutaa, ja lähden haukotellen ponia kohti. Ratsastaja on jo pysähtynyt maneesin nurkkaan, ja katselee ponia silmät varmaan lautasen kokoisina.
- Pampula poninen, huokaisen lähtien kävelemään reippaasti ponille puhuen sen luo, nakaten ohjista kiinni. - Tossa, sanon ojentaen ohjat tytölle, palaten katsomaan. - Helppo nakki, naurahdan avaten takkia hieman, lysähtäen tuolille, pian tunti pääseekin jatkumaan. Ratsukot laukkailevat vielä vähän aikaa, ennenkuin rupeavat jäähdyttelemään tuntiratsujaan, minun ja Wearin vaaniessa tarkkaan hoitoponejamme.
- Jes, hihkaisen lähtien reippaasti Wearin vanavedessä kävelemään hoitoponiemme luo, auttaen ratsastajia löysäämään satulavyötä, tallustellen näiden kanssa sisälle talliin. - En tarttee sitten apua, joten voit häipyä, tyttö tiuskaisee, melkein ihmettelenkin, ettei tämä tönäise minua ulos karsinasta. Hämmentyneenä lähden tallustelemaan käytävällä.
- Häätikö se sutkin hoitamasta? Fiia kysyy hymyillen. - Joo, noi on yleistyny, huokaisen. - Niimpä, toi meni viimeksi Pellalla, ihan hirvee tyyppi, tyttö jatkaa. - Joo, mut melkein tönäs karsinasta, tokaisen vilkaisten murhaavasti Pampulaa käytävälle ottavaa tyttöä. - Hei ei sitä tarttee ottaa käytävälle, neuvvon virnistäen Fiialle.
- Osaat sä puhistaa kaviot? jatkan kysyen tytöltä. - Joo, tottakai, sä voitkin viiä nämä, tyttö vastaa työntäen satulan ja suitset syliini. Nappaan varusteet, lähtien yhä enemmän kostonhimoisena raahaamaan ne satulahuoneeseen, pesten kuolaimet hyvin, palaten karsinoille.
Sanaakaan sanomatta maleksin kurkkimaan Pampulan karsinalle. Pampula nostaa kavion puhdistettavaksi, jolloin tyttö lyö ponia. - Hei ei sitä saa lyödä! älähdän tytölle vihaisesti. - Jaa-a, mitä sä muka mua komentelet? tyttö naurahtaa. - Enemmän kun sä mua, tiuskaisen tytölle ivallisesti, janoten yhä enemmän kostoa, joka tulisi olemaan varmasti suloinen.
Pian tyttö onneksi häipyy tylsistyen Pampulaan, ja jään yksin tamman kanssa. - Onneks tollasia hirveitä kääkkänokkia ei oo paljoo, toivottavasti, huokaisen tammalle silittäen sen kaulaa. - Jep, ihan hirvee toi ainakin, säpsähdän Wearin puhetta. - Nojoo, toivottavasti se ei tykänny Pampulasta, tokaisen. - No ainakin se teki porukan komeimman ja ainoon lennon, tyttö hihkaisee alkaen hihittää.
- Arvaa mitä tyttö? käyn kysyy yhtä juttuu, hihkaisen lähtien varovaisin askelin tallustelemaan toimistoon. - Moi, niin tota, tervehdin Annea. - Ai hei, niin? nainen kysyy hymyillen. - Että tota, siis niinkun, takeltelen. - Niin että monella tunnilla Pampula on tänään ollut? saan viimein sanottua. - Toi oli viimeinnen, se on ollu talutustunnilla tuon lisäksi, voit kyllä ratsastaa sillä jonkun rauhallisen lenkin maastossa, nainen vastaa leveästi hymyillen. - Joo kiva, kiitti, sanon häipyen takaisin karsinoiden luo.
- Päästäänkin tänään maastoon! huokaisen tammalle pystyen jo kuvittelemaan ihanaakin ihanamman syksyisen maastoretken... - Pipsa hei, ajattelitteko mennä sinne maastoon? Sastu hihkaisee. - Aaa joo, virnistän ryhtyen laittamaan varusteita ponille pikavauhtia.
- Kostonhimoa on monenlaista, virnistän tammalle taputtaen sen kaulaa.
|
|
|
Post by Pipsa on Sept 10, 2008 17:06:01 GMT 2
- Kato miten hyvin se osaa ratsastaa! Wear katsoo ihaillen Chaoa joka ratsastaa Epulla.
- Jep, Eppukin menee älyttömän hyvin, huokaisen katsellen kentällä suorastaan tanssivaa ruunaa, joka tottelee hyvin tytön pienimpiäkin liikkeitä.
- Ja mä saan ratsastaa sillä huomenna, Maikku virnistää.
- Nojoo, mä menin sillä leirillä, kun se oli miun leirihoitsu, hihkaisen.
- Mut ei se kyllä Pikkua varmasti voita, tyttö jatkaa.
- Mut häipätään me poniratsastajat tallin puolelle, Wear huikkaa, minun lähtien seuraamaan tyttöä tallin puolelle.
- Mooi tyttö kulta, hihkaisen tammalle taputtaen sen kaulaa hymyillen leveästi.
- oot sä kyllä tosi kiva tyttö, joo, puhelen ponille.
- Eikä, toivottavasti et mee tunnille, mutisen lähtien kohden toimistoa, jossa tiedän Annen parhaillaan lymyilemän paperijuttujen parissa.
- M-moi, tervehdin naista ujosti.
- Ai hei, ootakkus katon.. nainen huokaisee vinkaisten hiljaa.
- Pää on vaan vähän kipee, ei muuta, tämä virnistää vastaukseksi kysyvään katseeseeni.
- Joo, eli Pampula menee… Yhelle… kahelle… Kahelle tunnille, Anne sanoo.
- Okei, kitti, huikkaan hymyillen.
- Ainiin, monelta ne on? kysyn nolona kurkistaen uudelleen ovensuulta.
- Eka on 16 ja toinen heti perään, tämä vastaa hymyillen.
Reippaasti kipitän yläkertaan, oleskelutilaan.
- Moi Pipsa, Wear huikkaa sohvalta.
- Moi, vastaan lysähtäen nojatuoliin, napaten uuden hevoslehden käsiini, ryhtyen lukemaan sitä vauhdikkaasti.
- Onko hyvä? Fiia kysyy sohvalle istuutuen.
- Ai mikä?
- Se lehti tietenkin, tyttö naurahtaa.
- Vooi kattokaa, Wear huikkaa katsahtaen suloiseen lehden kanteen, jossa Taigaa suuresti muistuttava poni seisoo kauniin maiseman edessä. Hymyilen.
Tuommoinen pätkä tällä kertaa
|
|
|
Post by Pipsa on Sept 13, 2008 9:16:11 GMT 2
Retki jäätelökioskille
- Nyt kyllä lähetään porukalla maastoon, virnistän muille. - Joo, ei ainakaan oo ötököitä, Sastu virnistää viitaten ulos, jossa ei kyllä kovin lämmintä ole. - Ja lenkin jälkeen kuumat kaakaot? Iana ehdottaa ujosti. - Joo hyvä idea! Karoliinakin innostuu. - Ketkä kaikki siis tulee mukaan? Wear kysyy virnistellen.
- Mie ja Pampula, Wertsukka ja Taiga, Karoliina ja Aksu, Iana ja Tiia, Sophie ja Hensu,.. luettelen. - Mie ja Bert, huoneeseen sännänyt Johanna lisää. - Ja nyt laittaa hepat kuntoon, Wear virnistää.
Itsekkin säntään muiden mukana laittamaan Pampulaa kuntoon, odottaen innolla maastoretkeä. - Heippa tytöntyllerö, tervehdin pientä tammaa. - Ai onko siulle namuja? virnistän tammalle joka yrittää etsiä herkkuja taskuistani. Kumarrun nappaamaan harjan käteeni, ryhtyen reippain vedoin harjaamaan tamman puhdasta karvapeitettä, jolle riittääkin pieni harjaus.
- Kuka kerkes eka? Johanna virnistää napaten Bertin mustan satulan syliinsä. - Epistä, teiän hoitsuissa ei orkkaan valkosta, joka ois pyöriny mudassa, Iana naurahtaa. - Nojoo, onhan Aksukin aikamoinen mutahirviö, Karoliina virnistää. - Nii, ja Ma, jätän lauseen kesken, saaden tunnelman surulliseksi. - Mut nyt, kuka on eka valmiina, vika saa tarjota meille jätskit, Wear huikkaa, saaden vauhtia kaikkiin.
- Äläs nyt, muuten me hävitään, huokaisen kiinnittäen pikavauhtia häntäremmin. - Valmista! huikkaan pikavauhtia. - Toka! Karoliina huikkaa Aksulta, kuten myös samoin Iana Tiian luota. - Valmista, huikkaavat vielä Sophie ja Johanna, jolloin Wear jää viimeiseksi. - Nojoo, oisin kyllä ollu eka, mut piti antaa teille tasotusta, tyttö virnistää, saaden naurunremakan syntymään.
- Miten järkkä menee? Johanna kysyy hymyillen. - Eli eka on vaikka Soppa ja Hensu? Kysyn hymyillen. - Jos se menis näin: eli näin, Bert, Tiia, Hensu, Aksu, Taiga ja vika Pampu? tyttö ehdottaa. - Okei, sanon hymyillen, siirtäen hoitoponini viimeiseksi.
- Oujee, mä saan olla eka, Johanna naurahtaa vuononhevosensa selästä kannustaen sen reippaaseen käyntiin, kuten muutkin ratsunsa. - Tehhäänkö vaikka sellanen lenkki, että lähetään tästä sinne kioskille, ja sit takas? Nyökkään vaiteliaana.
- Ravi! Johannan ääni kuuluu sukeltaessamme metsään. Hiljaa linnut visertävät laulujaan tikan koputtaessa puuta jossain kaukaisuudessa. - Seis, kattokaa, peuroja, Johanna sanoo hiljaa, viitaten pellolla olevia otuksia. - Oi kun söpöjä, huokaisen silittäen tamman kaulaa. - Mut matka jatkuu, tyttö komentaa jälleen edeltä.
- Kattokaa, tuolla se jätskikoju on jo! Iana huikkaa leveästi hymyillen. - Onks se auki? Karoliina kysyy. - Toivottavasti ei, Wear mutisee hiljaa, niin, että vain minä sen kuulen. - On se, namii, haluun nii ison kun saa, Sophie naurahtaa.
- Mä meen vaikka ostaa ne? Wear kysyy liukuen alas selästä, ojentaen ohjat Ianalle. - Mulle suklaavanilja, huikkaan muidenkin luetellessa jäätelömakuja. - Öö moi, eli siis suklaavaniljoja 3, sitten 2 mansikkaa, ja sit vielä yks vanilja, tyttö huikkaa, ryhtyen ojentelemaan hetken kuluttuja jäätelöjä, ja pian mussuttelemmekin niitä rauhassa.
- Tullaan huomennakin tänne, jos siis Wear maksaa taas, Sophie hihkaisee Henrietan selästä.
|
|
|
Post by Pipsa on Sept 14, 2008 13:45:10 GMT 2
Pelko On hiljaista. Liian hiljaista, luonnottoman hiljaista. Oksa rasahtaa allamme, saaden linnun lentämään läheisestä puskasta, minun sydämeni taas hyppäämään kurkkuun. - Ehkä pitäs kääntyy pois, mutisen vilkuillen pelokkaana ympärilleni. Tamma hirnahtaa kuunnellen ääntäni.
- KÄÄK, karjaisen vertahyytävästi, hypäten melkein ilmaan huomatessani kaatuneen puunrungon, jota luulen aluksi karhuksi. - Täällä on liian hiljasta, kuiskaan. Tamman kaviotkaan eivät päästä ääntä pehmeällä alustalla. - Mä selän käännän pimeydelle, pahan pyyhin pois, miksi luotu ihmiselle taakka surusta ois, aloitan varovaisesti laulamaan hiljaisuudessa.
Hiljaa kappale vaihtuu toiseen, ja viimein sekin loppuu, ja metsä vaipuu jälleen hiljaisuuteen. Huokaisen, hiljaisuus vaihtuu entistä raskaammaksi sukeltaessamme entistä syvemmälle metsään, ohittaen tiheät kuuset. - Mitäs sanot, laukataanko, kuiskaan, normaali puhe tuntuisi liian kovalta. Kepeästi poni lähtee laukkaan, minun nojautuen sen kaulalle, tamman pitkän harjan kutittaessa kalpeita kasvojani, puun toisensa jälkeen vilahtaen ohitsemme.
Hidastamme jälleen käyntiin, saaden pelon kouristamaan sisintäni. Aivan kuin joku katsoisi minua. Kylmät väreet kulkevat selkäpiissäni. Mitä jos jotain sattuisi, jotakin pahaa.
- Ei mitään pahaa tapahdu, ryhdistäydy, komennan tiukasti itseäni. Alan näpertää numeroa kännykkääni hiljaa, nostaen sen korvalleni. - Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä, kännykkä tiedottaa. - Voi hitsin hitsi, ja mie en muka vastaa ikinä, ärähdän sammuttaen kännykkäni vihaisena. Olo muuttuu haileaksi, pieneksi, olemattomaksi, avuttomaksi.
Pelko saa yhä tiukempaa otetta minusta. - Mitä me tehdään? me ollaan eksyksissä, alan nyyhkyttää tamman lämpimää kaulaa vasten. - Kaikki on päin mäntyä! jatkan parkuen.
Varovaisesti tamma lähtee liikkeelle, kulkien hiljaa, tasaisin askelin. - A-anne, kuiskaan hiljaa nähden naisen Riston selässä. - Pipsa, Anne huudahtaa. - Ajateltiin jo että siulle on sattunu jotakin, tämä hymyilee lempeästi, liukuen ratsunsa selästä. - Oot sie kunnossa? tämä jatkaa. - En, kaikki on ihan päin mäntyä, nyyhkäisen kääntäen kasvoni poispäin naisesta.
Nainen palaa Riston selkään, lähtien rauhallista käyntiä ratsastamaan, Pampulan lähtien seuraamaan ruunaa.
- Kaikki on ihan hyvin, nainen sanoo kääntyen minuun päin. - Niin kai, vastaan lapsellisesti mököttäen. - On, miten te eksyitte? nainen jatkaa. - En mä tiiä, alan uudelleen nyyhkyttää. - Mutta kaikki on nyt hyvin, ja tallilla otetaan lämmintä kaakaota, Anne lausuu hymyillen. - Siellä oli vaan niin hiljasta ja pelottava, jatkan vilkaisten taakse. - Tiiän, nainen vastaa ystävällisesti.
- Mä rakastan sua, toivottavasti tiiät sen, kuiskaan halaten tamman kaulaa.
Pipsa & Pampula <33
|
|
|
Post by Pipsa on Sept 15, 2008 17:29:39 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on Sept 19, 2008 13:00:26 GMT 2
Arkikin on juhlaa, joskus Kuulen kuisketta astuessani talliin, ja saan vain selvää parista sanasta. Sanat ovat "Pampula rukka" ja osoitus minuun. Huokaisen, mikäköhän juttu oli taas menoillaan. Pian saankin sen selville, ponin uudessa loimessa on suuri reikä, jota ei parilla tikillä saisi korjattua. - Eikä! miks just tänään, huokaisen vilkaisten Siirin vieressä seisovaan poniin.
- Kato tuo on sen surkee hoitaja, joka ei hommaa sille ees uutta loimea, joku pikkutyttö kuiskaa. - Ei välitetä noista ääliöistä, kerron ponille, alkaen kaivaa repustani sille jotain. - Uusi satulaloimi, hihkaisen näyttäen ponille valkoista satulahuopaa. Poni päästää ilmaan hiljaisen hirnahduksen, ja yrittää päästä nuuskimaan sitä.
- Pääset kyllä nuuskii sitä sitten vähän ennen niitä kisoja, mutta tänään kyllä ei sitä käytetä, selitän ponille irvistäen mutaisen kentän. Maneesissa ei varmasti ratsastus onnistuisi, se oli täynnä tuntilaisia, ja niitä harvoja hoitajia ratsuineen, jotka olivat kerenneet sinne. - Miks just sillon kun ei oo siulla tunteja on huono keli, puhahdan, avaten karsinan oven. Lasken sylissä olevan harjapussin pohjikkeiden päälle, virnistäen.
- Aina tallielämä ei ole ruusuilla tanssimista, mutta kyllä se on sen veroista, halaan ponin kaulaa. Hetkessä irrotan käteni poninkaulasta, ja nostan jo maailma nähneen pehmeänharjan käteeni. - Tuon kyllä siulle ens kerralla uuden loimen, joku ruskee vois sopii siulle, mietiskelen. - Voisin maybe harjotella lettien tekemistä, mietiskelen ääneen.
Ja pian ryhdyn tuumasta toimeen. - Pitäsköhän sittenkin tehhä verkkoletti, epäröin. Pian jo katselen työni tulosta, letit ovat suunnilleen saman kokoisia, eivät ehkä aivan oikean muotoisia - tuskin poni siitä kuitenkaan välittäisi. - Elä sitten sotke lettiäsi, komennan ponia, lähtiessäni hakemaan satulaa ja suitsia. Varovaisesti nostan satulan telineestä, ja suitset koukusta, jossa ne roikkuvat. Hetken päästä lasken satulan maahan, Pampulan karsinan eteen.
Vilkaisen karsinassaan kolistelevaan Reniin, joka myös vilkaisee minuun. Huomaan samalla tallin tyhjenneen muista. Huomaan myös hiljaisuuden, silloin tällöin kuuluu vain muutamia hirnahduksia. Pian muitten äänien joukkoon tulee kavioiden kopse tallikäytävällä, taluttaessani Pampulaa ulos. Vihdoin ollessamme kentällä, nään maneesista tulean hevosjonon, hyvällä tuurilla kerkeäisimme maneesiin, siellä nään vain Johannan sekä super söpön Bertsukkaisen.
Hetken katson ihaillen, miten kauniisti ori kulkee. Nopeasti tajuan sulkea maneesin oven, ja taluttaa ponin kaartoon. - Pipsa, hyvä kun oletkin jo täällä, kai huomasit että Pampulan tunti alkaa kohta? sisään tullut Anne sanoo, istuen katsomoon. - Eikäh, huokaisen, miten olin ollut niin huolimaton, etten huomannut. - Se on aloittelijoitten tunti, ei ne edes laukkaa. Joten voit varmaan ratsastaa sillä tuommoiset vajaat puoltuntia, Anne sanoo katsoen kelloaan.
- Oi kiitti! kiitän naista. - Ole hyvä, nainen vastaa lähtien ulos maneesista. Nopeasti nousen selkään, ja huomaan jalustimien oleva aivan liian lyhyet. Joudun pidentämään niitä varmaan kuusi reikää, ennen kuin ne ovat sopivat. Haikeana mietin, että pian poni jäisi minulle liian pieneksi, mutta ainahan voisin hoitaa sitä tai juoksuttaa. Kerkeän vain lämmitellä, kun jono tuntilaisia ja hevosia tulee kaartoon. Ratsastan itsekkin Taigan viereen, ja nousen selästä.
- Sanni vaikka Taigalle ja Minttu Pampulalle, Anne komentaa. Autan nopeasti nuoren lettipäisen tytön selkään, joka innokkaasti pitää ohjia käsissään. Meitä astelee iso joukko katsomoon, osa keskittyy vain katsomaan tai juttelemaan. Itse kuitenkin kaivan repustani Ässä mix pussini, ja alan popsia niitä parempiin suihin.
- Pipsa kiltti, eikös niin että miekin saan pari? viereeni istuutua Wear virnistää. - Ehkä sie pari, virnistän takaisin.
Pipsa & Pampula
|
|
|
Post by Pipsa on Sept 20, 2008 18:08:21 GMT 2
20.9.08, lauantai, Niin tai näin
- Tyttö moi, joo, tervehdin minulle luimistavaa shetlanninponia. - Huono päivä vai? virnistän taputtaen hoitoponini kaulaa, sujauttaen riimunnarun sille. - Taian sitoo siut.. mutisen kiinnittäen riimunnarun riimuun, kiinnittäen sen vetosolmulla. - Hmm… Harjapussii, huokaisen napaten harjapussin karsinan edestä, napaten sieltä jonkun harjan, ryhtyen reippain vedoin harjaamaan.
- Mitä sie teet! huudahdan tammalle, tuntiessani selässä näykkäisyn. Poni katsoo minuun “se oli vahinko” ilmeellä, joten en voi olla sille pitkään vihainen. Vähän empien tamma nostaa kavionsakkin, ja on pian valmis lukuun ottamatta satulaa ja suitsia. Hyräillen lähden niitä hakemaan, mutta pian käännyn katsomaan taakse - ja huomaan ponin kävelevän pitkin käytävää. - Pampula! murahdan tammalle, lähtien viemään sitä karsinaansa. Tarkistan oven olevan nyt kunnolla auki, ettei sama toistuisi.
Varovaisesti lasken satulan tamman selkään, työntäen sitä hieman taaksepäin, kiinnittäen satulavyön, ennen kuin ryhdyn suitsien laittoon. Rauhallisesti tammalle puhuen laitan sen riimun kaulalle, sujauttaen kuolaimet suuhun, kiinnittäen kaikki remmit. - Noniin, nyt lähetään, tokaisen tammalle sujauttaen riimun sen kaulalta, lähtien ponia taluttamaan ulos tallista, kohden maneesia.
Huokaisten istunkin jo pian tamman selässä, antaen ohjien roikkua löysinä. Hieman vastahakoisena tamma tekee täyskaarron, joka suurenee hieman ylisuureksi, ja pian lyhennänkin ohjat sopiviksi, mennen hieman käyntiä, ennen kuin siirrymme reippaaseen kevyeeseen raviin.
Tamma kulkee oikein hienosti, hiljentäen ja taas koventaen käskystäni. Käännän tamman voltille, hieman tämän jälkeen teemme kokorataleikan. Pysäytän tamman, jolloin se jää seisomaan tasan kaikille jaloilleen. Tervehdin hiljaa maneesin ovelta kurkkaavaa Elliä. - Niin että piti tulla sanomaan siulle että Pampun on pakko tulla tunnille, kun Humu ei voikkaan tulla, nainen kertoo ne inhoamani sanat. - Okei, nyökkään kääntäen tamman kaartoon. - Ne tuleekin tuolta, nainen jatkaa nyökäten maneesin aukenevaan oveen. Nyökkään, liusuen alas ponin selästä, jääden odottelemaan tuntilaisia.
- Pipsa hei, Elli menee sillä, nainen virnistää, ohjaten kaimansa luokseni. Nopeasti autan tytön selkään, häipyen ensin katsomoon, mutta pian etsimään täytettä kurnivalle vatsalleni, aamupala ja muukin ruoka oli jälleen kerran jäänyt syömättä.
Varovaisesti tunkeudun oleskelutilaan, huikaten tervehdykset kaikille paikalla olijoille. - Mones kerta teillä on kun ootte hoitsujanne hoitanut? Eda, Jambon uusi hoitaja kysyy innokkaana. - Miulla ja Taigalla on jo 218 hoitokertaa, Wear virnistää. - Miulla ja Pampulla on ysikymmentä jotakin, Bertin kanssa yli sata, naurahdan kääntäen Coca-Cola pullon punaisen korkin auki, ottaen pullosta suuren hörpyn.
- Saanko yhen? Vaanin Alinan Fazerin suklaalevyä, napaten yhden palan. - Hyyi, tummaasuklaata, teen yökkäysliikkeen. - Tummis just jyrää, tyttö virnistää. - Eikä, Wearkin huikkaa. - Kylläpäs, Alina jatkaa. - Nohnoh, Chao virnistää oleskelutilan ovelta, saaden meidät hiljenemään. - Sä oot palannut, Wear saa ensimmäisenä hihkaistua.
- Chaoo, Roskin virnistää tallustellen huoneeseen, minä pakenen huoneen melskettä alakertaan, jossa tiedän Pampulan saapuneen jo tunnilta. - Moi tyttö, pörrötän ponin otsaharjaa pujahtaen karsinaan. Silitän tamman ruskeaa karvapeitettä, ihaillen tamman piirteitä.
- Ihan sama oliks tää meiän eka vai sadas hoito, sä jyräät, huokaisen halaten tamman kaulaa, upottaen käteni sen vaalean harjan sekaan.
Pipsa & Pampula
93HM
|
|
|
Post by Pipsa on Sept 22, 2008 15:14:38 GMT 2
22.syyskuuta 2008, maanantai Estetreeniä
- Hyyvä, enemmän pohjetta, Annen tasainen ääni kaikuu kentällä auringon porottaessa taivaalta normaalia lämpimimmin, on ehdottomasti koko kesän lämpimpiä päiviä, vaikka hieman tuuleekin. Hymyillen katsahdan ylöspäin, jossa joitakin lintuja lentelee leikittelemässä ilmavirroissa. Huokaisen, kuinka kaunis päivä tänään olisikaan.
- Kato, vähän toi yks saa Epun menemään hienosti, huomautan vieressäni lepäilevälle Dreamerille. - Niinpä kai, tämä mutisee. - Joo, toisella puolellani haaveilevan näköinen Mariel huokaisee. - Hei herätys nyt, ettekö työ nää että se ei oo ees koko tunnilla? naurahdan tytöille, jotka kääntyvät hämillään kenttään päin. - Oho, eipä niin, Dreamer vastaa ensimmäisenä. - Mitä te oikein haaveilette? hihkaisen työntyen kurkkaamaan Marielin sinertävän vihkon etukantta, joka on täynnä Myntistä piirrettyjä kuvia. - Hei kato, toi on Blade ja Myntti kulta, Dreamerkin tajuaa. - Mä lähen nyt kattoo ponikultaa talliin, ja jätän teiät tänne haaveilemaan, tokaisen nousten seisomaan pyyhkien hiekkaa housuistani. - Okei, moikka, nähhään vielä! Mariel huikkaa perääni.
- No moi siullekkin, hihkaisen taputtaen ponin kaulaa. - Eiks ookkin kiva, meillä on viikon päästä, ens maanantaina kisat, vaahtoan ponille innokkaana, pystyen jo kuvittelemaan itseni ja Pampulan kiitämässä radalla... - Mutta nyt, siivoon eka siun karsinan, huokaisen, ainakin vähäksi aikaa saisivat nyt jäädä kisa-ajatukset.
- Alas tulla, komennan tammaa sujauttaen pikavauhtia riimun ponin pieneen päähän, lähtien taluttamaan sitä ulos tallista. - Mihis arvon neidit ovat menossa? Jaakko virnistää tallin ovelta. - Tarhaan, vastaan ujosti. - Jaa, että lastentarhaan vai? tämä naurahtaa. - No vaikka, tokaisen lähtien kävelemään entistä nopeampaa tahtia ulos.
Hetkessä onkin poni laskettu tarhaan muiden hevosten ja ponejen joukkoon. - Pipsa! Alina hihkaisee taluttaen hoitoponiaan Pella-Gotlannin Russia. - Oota mua, tämä naurahtaa pysähtyen kohdalleni ponin kanssa. - Mitä Pellapulla? taputan ystävällisen näköistä tammaa hymyillen. - Niin tota, karsinaa menossa siivoomaan vai? tyttö jatkaa pölinäänsä. - Joo, vastaan kävellessämme tarhan portin luo, jonne pian Pellakin pääsee kirmaamaan. - No mennään sit, tyttö virnistää meidän lähtiessä hölkkäämään talliin päin.
- Onks siellä paljon porukkaa? Alina hihkaisee kurkaten sisälle talliin. - Ei, kaikki taitaa olla tunnilla, mutisen sukeltaen talliin, napaten matkan varrelta kottikärryt ja muut siivoustarvikkeet, kuskaten ne Pampulan karsinalle. - Hei mätetäänkö samaan? tyttö virnistää. - Joo, mut sä kuskaat ne lantalaan, hihkaisen. - Joojoo, oot ihan mälsä, tämä naurahtaa. - Oo nyt vaan hiljaa ja mätä, virnistän.
- Voi, te tytöthän olettekin tehneet hienoa työtä, Anne naurahtaa. - Säästitte juuri Jaakolta tukon aikaa, nainen jatkaa. - Ja kumpikaan ei mee tänään tunnille, tämä virnistää. - Jes, hihkaisen, olisikin selvää jo mitä tänään Pampulan kanssa tekisimme, estetreeniä totta kai.
Aidan välistä sujahdan sisälle tarhaan, kävellen reippaasti ponin luo. - Pampula-ponski, nostasitko pään? naurahdan kiinnittäen riimun vauhdilla riimuun, lähtien taluttamaan vastentahtoista tammaa portille päin, ja pian olemmekin jo tallilla.
Iloinen puheensorina tallista vastaan ottaa meidät, joka ei voi tarkoittaa kuin sitä, että tuntilaisten suuri vyörymä oli palannut talliin ratsujensa kanssa. - Käännös ympäri mars, naurahdan kääntäen tamman, se saisi tyytyä olemaan ulkona harjauspuomilla harjattavana.
Pian olen saanut harjapussin kera satulan ja suitsienkin raahattua ulos, ja ryhdyn hommiin reippaasti, kenttä menisi varmasti tänään varmasti kuumille kiville, vaikka ei maastoon meneminenkään kovin inhottavaa olisi, tänään tuskin sataisi. - Pipsa hei, onks tää Pampulan? Wear kysyy nostaen tamman harjapussin ilmaan. - Joo on, mitenniin? kysyn. - Eikun Taigan on vaan hävinny johonkin. - Ehkä se tarttes lomaa, virnistän nostaen satulan tamman selkään.
Pian jännitys alkaa iskemään minuun, vaikka harjoitteluhan tämä vain olisi, täytyisi pyytää jotakin kommentoimaa. Nopeasti suitsin tamman, ja laittelen sen muutenkin lähtökuntoon, ennen kuin lähdemme ulos harjauspuomilta kentälle päin. - En varmaan tarvii raippaa, hymähdän tiputtaen esteraippani kentänreunalle. Aurinko menee hetkeksi pilveen, mutta onneksi tulee pian takaisin näkyviin.
Lähden poni perässäni kulkien kasaamaan esteitä, onnekseni kentällä on jo valmiina pari estettä, riittää kun niitä vain laskee vähän. Tarkistan esteiden olevan noin 50cm, pari hiukan ylikin. - Jos nää kisat menis hyvin, voitas kisata ens kerralla vaikka 60cm, jos treenattas ennen sitä kunnolla, mietiskelen taluttaen ponin kaartoon. Tarkistan nopeasti satulavyön olevan tarpeeksi tiukalla, ja lasken jalustimet alas. Tartun kiinni satulan etukaaresta, ja ponnistan ponin selkään. Hetkeksi jään miettimään, milloin viimeksi menin hevosella. - Taisinkin sillon leirillä mennä Epulla, virnistän miettien miten vaikeaa selkään pääsy oli.
- Hopihopi nyt, ei miullakaan koko päivää oo aikaa, Jaakko puuskahtaa kentänreunalta. “Eikä, katsojia” on ensimmäinen ajatukseni, mutta olisihan ihan hyvä ratsastaa pienellä yleisöllä - vaikka yhden henkilön yleisöllä ennen kisoja. Päättäväisesti, mutta hellästi kopautan pohkeillani tamman kylkiin, saaden sen lähtemään liikkeelle. Poni tuntuu olevan menohaluisella päällä, saisin varmasti pitää varani etten tippuisi, jos se alkaisi pukittelemaan.
Pian nostan ravin, lämmiteltyäni hetken aikaa. Ohjaan ponin voltille, ja erilaisia ratsastusradan teitä. Hetken ajan istun syvälle satulaan, harjoitusraviin. Pompin satulassa alkuun varmaan huvittavan näköisesti, mutta pian saan istuttua tiivimmin, ja pompin äskeistä vähemmän. Onneksi kisat eivät olisi koulukisat, sillä istuntani varsinkin harjotusravissa tarvitsisi kunnon treeniä.
Pienen hetken päästä nostan laukan, johon poni suostuu mielellään. Yritän mukautua melko pieneen laukkaan, ja istua syvälle satulaan. Ohjaan ponin suurelle voltille, ja olen yhdessä vaiheessa vähällä menettää tasapainoni. Käännän ponin vihreävalkoiselle esteelle, jonka äskettäin siihen laitoin. Hyvällä tempolla ylitämme esteen . - Hyvä Pampu, kehun tammaa hiljentäen ravista käyntiin. Mietin hiljaa mielessäni järjestyksen jossa esteet menen, ja nostan laukan.
Joudun hiukan pidättämään säntäävää ponia, joka tulee esteelle melko nopeasti. Poni ajoittaa hyppynsä liian kauas, tiputtaen ylimmän puomin. Jälkimmäinen este on hiukan isompi kuin äskeinen, ehkä 55cm paikkeilla. Kun poni ponnistaa ilmaan, nousen esteistuntaan myödäten ohjalla.
94HM
|
|
|
Post by Pipsa on Sept 25, 2008 11:51:08 GMT 2
Päivän viettoa
- mooi! nojatuolissa istuva Josefina tervehtii. Nopeasti vastaan tervehdykseen, ja tungen reppuni sohvalle, Wearin viereen. - teilläkin varmaan oli hiljanen hetki Kauhajokelaisten muistoksi? Wear kysäisee. - Joo, vastaan avaten reppuani. - Pimee tyyppi se Saari, Karoliina mutisee hiljaa.
- Ois saanu jäähä eloon Ja kärsii tuomionsa, puuskahdan. - Kaikki on nykyään väkivaltasia, kakkosetkin antaa toisilleen vapareita, jatkan. - Vapareja? sisään tullut Anne ihmettelee. - Niikun toinen pitää kinni, ja toinen lyö nyrkillä mahaan, selitän. - Auh, Sastu irvistää.
Hetken juteltuamme lähden alas tarkistamaan tuntilistoja Wear kannoillani. - Eikä, joku tunti jossa ne hyppää, parkaisen katsoen listaa, siinä menivät viimeiset mahdollisuuteni kisoihin harjoitteluun. - jos ajatellaan positiivisesti, etpä ainakaan voi tippuu sen selästä, ja loukata vaikka jalkaasi, Wertsukaksi kutsumani tyttö virnistää. - Eikäh! Taigakin on sillä tunnilla, tyttö älähtää. - Noh, noh, mitäs äsken sanoit? virnistän.
- Noniin käykös että vaikka Satu ottaa Pellan, Sanna Taigan, Miika Pampulan… Anne jakaa hevosia. Ennen poikaa kerkeän Pampulan karsinan luo. - Haluut sie hoitaa tän ite? kysyn hymyillen musta hiuksiselta pojalta. - Joo, voit siekin kyllä auttaa jos tahot, poika vastaa. - Joo, virnistän. Alamme hiljalleen harjata ponia, ja hetken päästä se on kunnossa.
- Kaikki valmiina? Anne kysyy pian, ja lähden muiden perässä kulkemaan kentälle. Astuessamme ulos syyspäivään, on aurinko alkanut paistaa mukavan lämpimästi. Hymyillen katselen kuinka ratsastajat nousevat ratsujen selkään. - kauhea jano, vieressäni istuva Sophie mutisee. - Niimpä, tänään olis ollut tosi kaunis maastosää, minäkin harmittelen.
- ja nyt nostakaa raavi! Anne komentaa tuntilaisia. Katson tarkkaan Pampulaa, ja kuinka sen ratsastaja pomppii satulassa. - Miun pitäs varmaan ostaa Pampulalle uusia heijastimia, kun niitä on tainnu kadota, mietiskelen. - Mie tänään huomasin että Pellan kaviokoukku on kadonnut jonnekin, Fiia kertoo. - Nii, mie löysin yhen kaviokoukun pitkän aikaa sitten Pampun karsinasta, naurahdan hiljaa.
- Laukkaaks noi tällä tunnilla? kysäisen kääntyen Edaan, Jambon toiseen hoitajaan päin. - Kai ne vissiin, tyttö vastaa hiljaa. - Käy kysyy, Wear hymyilee. - Ei jaksa, huokaisen katsahtaen ylös. - Joojoo, ei uskalla, tyttö mutisee hiljaa. - Mitä sä siis sanoit? murahdan leikilläni tytölle, joka virnistää viattomasti. - Taisit kuulla väärin, mä sanoin että Fiia ei uskalla, tämä selittää. - Ai en vai? Fiia lausuu katsoen tyttöön murhaavasti.
95HM
|
|
|
Post by Pipsa on Sept 26, 2008 17:36:14 GMT 2
Tunnilla - Ai tykkäät sie Aksusta? puhelen ponille joka katsoo silmät loistaen tuota Welshiä. Poni pärskähtää tympääntyneen kuuloisena, se taisi olla asiasta erimieltä. - Oih, vähän sun varsastasi tulis söpö, virnistän miettien suloista shettis varsaa. - Huomasithan että Pampulan tunti alkaa viideltä, eli kymmenen minuutin päästä? Anne kurkkaa karsinaan.
- Nyt tuli hoppu, parkaisen harjaten ponia pika pikaa. - Tarviitko vähän apuu? Ada kysyy oven raosta. - Joo, se ois kiva, sanon saaden pienen hymyntapaisen kasvoilleni. Saman tyylinen pieni hymy nousee myös tytön huulille alkaessamme hommiin. Minä harjaan toiselta puolelta ja Ada taas toiselta. - Viuh, viimein, huokaisen ponin seisoessa vihdoin varusteissaan.
- Jep, Adakin huokaisee. - Kaikki valmiina? Annen ääni kaikuu tallissa. - Joo, vastaan muiden mukana. Lähtiessäni taluttamaan ponia kohti maneesia, huomaan takanani Sophien ja Hensun. Myöskin Taiga näkyy Wear rinnallaan olevan menossa kohti maneesia. Hetkessä hevoset jo seisovatkin kaarrossa, ja ratsastajat kiristelevät satulavöitä.
- Eläpäs pullistele, komennan tammaa, joka yrittää pullikoida. Kun saan vyön tarpeeksi tiukalle, lasken jalustimet alas ja nousen selkään. Hitaasti kävellen poni lähtee kaviouralle roikuttaen päätään. Katselen ylöspäin Tiiaan, ja sen askelissa keikkuvaan Nanaan.
- Noniin ottakaa ohjat, Anne komentaa hetken kuluttua. Kerään ohjat, ja annan ponille pohkeita, että se lähtisi kulkemaan hiukan nopeammin. - Hei onks tää muuten este vai koulutunti tai molempii? Eda kysyy Jambon selästä. - Vähän molempia, Anne kertoo. Olin päättänyt osallistua mukaan tunnille kisaharjoittelu mielessä, ja muutenkin harjoittelu.
- Ja nyt harjoitusravi! Anne komentaa. Saan ponin nostamaan ravin mukavan helposti, mutta tiiviisti istuminen ei ole niin helppoa. Katselen eteeni tullutta Pellaa, jonka selässä on Alina. Hymyillen keskityn täysin tuntiin, saada tamman kulkemaan mahdollisimman hyvin. Teemme paljon voltteja, ja muita ratsastusradan teitä. - Kantapäät alas ja katse eteen, Anne komentaa minua. - Hyvä ohjastuki koko ajan ja keskittykää pitämään hevosen tempo reippaana, Anne jatkaa.
- Nyt Hensu kärkenä lävistäjä laukassa, nainen komentaa hetken kuluttua. - Pidätähän sitä Tiiaa, Anne jatkaa. Innokkaana Pampula laukkaa Pellan perässä, haluten mennä kovempaa. - Kantapäätä alemmas enemmän Pipsa, tiiviimpää istuntaa, tämä jatkaa.
- Nyt hiljennys raviin, ja sitten tuossa otatte seis, muistakaa välimatkat, nainen jatkaa. - Ja nyt pysähdyksen jälkeen muut kävelee rauhallisesti, laukataan yks kerrallaan. - Eli ekana lähtee Hensu, lyhennä ohjaa Sophie, ja jatka laukkaa, älä anna sen hiljentää raville siellä, nosta uudestaan, hyyvä, Anne neuvoo. Hetken kuluttua onkin minun ja hoitoponini laukata.
Ujona kannustan tamman laukkaan, johon se lähtee reippaasti. - Istu kiinni sinne satulaan, vaikka se vaikeeta sillä onkin, kun sillä on tollanen laukka, ja lyhennä ohjaa, nainen komentaa meitä. Reippaalla vauhdilla tamma jatkaa kulkuaan. - Älä hiljennä enää, se menee hyvää vauhtia, oikein hyvä, sitten laukataan toiseen suuntaan!
Hienosti kaikki selviävät toiseen suuntaankin laukkaamisesta. - Nyt pystytän tähän nää kaks estettä, ja jaan teiät kahteen ryhmään, toisessa on ne jotka hyppää pienempiä ja toisessa ne jotka isompia, Anne selventää. Poni tuntuu katsovan kiinnostuneena kun nainen pystyttää esteitä. Ensimmäinen este on helppo ristikko ja toinen pysty.
Nopeasti nainen on pystyttänyt maneesin toisellekin puolelle pystyttänyt esteet, ja aloittaa ryhmien jaon. - Pienempiä hyppäävien ryhmässä on Pipsa ja Pampula, Pella ja Alina, Magnet ja Humu sekä Eda ja Jambo. Eli muut on toisessa ryhmässä, Anne luettelee. Me pienempiä hyppäävät jäämme maneesin tähän päätyyn, ja isompia hyppäävät menevät toiseen päätyyn.
Pipsa & Pampula
96HM
|
|
|
Post by Pipsa on Sept 28, 2008 8:06:50 GMT 2
Kisavalmistelua
- Moi kulta, tervehdin pulskaa shetlanninponia, joka tönäisee minua ystävällisesti pienellä turvallaan. - Tänään laitetaankín sut kisakuntoon, niin että sä oot koko kisojen hienoin poni, jatkan reippaasti silitellen tamman pehmoista, hyvin hoidettua karvapeitettä. - Eka siivoon sun karsinan, sit putsaan sun kamat, mietiskelen taputtaen vielä ponia hetken, ennen kuin lähden tallia kohden.
- Moi Wear, tervehdin hyvän tuulisena ovesta ulos puristautuvaa tyttöä. - No moi, tämä vastaa hymyillen. - Arvaa mitä, meillä on huomenna kisat, hihkaisen katsoen tyttöön. - Eikä, onnee, tämä naurahtaa leveästi hymyillen. - Mut hei, siehän voisit liittyy miun seuraan, kun puhistan sen kamat, jatkan. - Joo, siitä onkin pitkä aika kun oon Taigaliinin varusteet putsannu, tämäkin toteaa. - Okei, se on sit sovittu, huikkaan tytölle pyyhältäen sisälle talliin.
- Noniin, tässähän ne onkin, mutisen itsekseni napaten kottikärryt käytävältä, kuskaten ne karsinan luo. - Pöh, mie jouvun siivoo kahen hevosen sotkut, mutisen uudelleen, ryhtyen mättämään pikkuisia lantakasoja ja likaisia alusia kottikärryihin, jotka täyttyvätkin vauhdilla. - Viimein, tokaisen pyyhkäisten otsaani, olen saanut jo pian uudet alusetkin karsinaan kuskattua, ja se on täysin valmiina. - Weaar! huhuilen tytön perään.
Innoissani nappaan suitset paikoiltaan, ryhtyen purkamaan niitä, vilkuillen vieressä istuvaa tyttöä. - Hei missä se..? kerkeän kysyä. - Tässä, tyttö virnistää työntäen sankkoa lähemmäs minua. - Kiitti, hihkaisen työntäen pienen vihreän sienen sankkoon.
- Huh, sehän kävi nopeasti, naurahdan tytölle katsellen satulaa ja suitsia, jotka molemmat melkein kiiltelivät puhtauttaan. - Joo, porukalla käy, Wear hihkaisee nostaen hoitoponinsa Taigan satulan paikoilleen. - Mut nyt mä lähen hakee karvapalleroo sisälle ja harjaan sen kuntoon, tokaisen nousten seisaalleen, sukeltaen ulos ovesta, tarhoille päin.
- Krääyh, taas se on painellu kaukaisimpaan nurkkaan, mutisen avaten portin, sujahtaen sisälle tarhaan. - Pampula tyttö, hihkaisen lähtien rauhallisesti kävelemään tamman luo. - Joo, puhun sille hiljaa, naksauttaen riimunnarun kiinni riimun lukkoon.
- Noniin, mennään, jatkan vetäisten hieman riimunnarusta, saaden tamman liikkeelle laiskasti perässäni. Rauhallisesti löntystelemme sisälle talliin, jossa sidon tamman käytävälle, ryhtyen harjaamaan sitä reippain vedoin, täytyisi saada se jonkinmoiseen kisakuntoon.
Läpikotaisin tamman harjattuani selvitän vielä sen hännän ja harjan, sekä puhdistan kaviot, ennen kuin olen tyytyväinen lopputulokseen. - Joo, olit kyllä Super hieno tyttö, kehun tammaa silittäen sen kaulaa hymyillen. Väsyneenä vilkaisen kelloon, pitäisi kohta lähteä polkemaan kotiin päin.
- Pipsa, mitäs sä täällä vielä teet? Anne kysyy hymyillen. - Laitoin vaan Pampulan kisakuntoon, huokaisen. - Joo, mutta kisoja ennen tarttee hyvät yö unet, sie ja Pampula molemmat, tämä naurahtaa. - Joo, mä lähen kohta, sanon vaan hyvät yöt Pampuliinille, huikkaan lähtien tallustelemaan karsinan luo.
- Kyllä, mut häävetään nyt sun luota kotiin, mut tuun huomenna heti aamusta, lupaan ponille silittäen sen samettista turpaa. Poni työntää päänsä kainalooni, yrittäen hamuta herkkuja taskustani. - Ei herkkuja tällä kertaa, naurahdan taputtaen ponin kaulaa. - Mut nyt, nähdään, tuun sit huomenna, halaan Pampulaa pikaisesti, lähtien ulos pimentyneeseen syysiltaan.
97 HM
|
|
|
Post by Pipsa on Sept 28, 2008 10:15:20 GMT 2
28.9.2008 98HM
|
|