|
Post by Pipsa on Aug 21, 2008 16:46:58 GMT 2
Siivouspäivä- Tänään me mennään kentällä vähän jotain esteitä, puhelen tammalle pujotteassani suitsia sen päähän. - Kannattaa ennemmin mennä maastoon, Ros huikkaa käytävältä. - Miks? kysyn hölmistyneenä. - Koska tännään Anne päätti pitää tallin syksysiivouksen, tämä irvistää. - Aaa, okei, nyökkään, mutta päätän kuitenkin pysyä kentällä. - Nuih, hihkaisen kiinnittäen vielä suitsien leukaremmin, ennenkuin lähden shetlanninponia taluttamaan käytävälle. - Öö, moi Magnet, huikkaan iloisesti ohikävelevälle tytölle. - Moi Pipsa, tämä vastaa jääden rapsuttamaan poniaansa. - Aioit sie ratsastaa Pampulla? Voin viiä kyllä sen takasin karsinaan, vastaan nolona. - Kyllä sie voit sillä ratsastella, kun miun pitäs keretä Humu hoitamaan, tämä hymyilee, lähtien hoitohevosensa luo. - Mennää, lausun ponille. Pian sukellammekin aurinkoiselle kentälle, jonne poni löntystelee vierelläni. - Huui kauhia, kyllä sie oot pien, huokaisen kiristäen satulavyötä. - Mitehän mie voin siulla kohta ennää ratsastella, murehdin taputtaen Pampulaa, joka katsoo minuun päin. - Älä huoli, en mie siun hoitamistas sen takia lopeta, naurahdan laskien jalustimet alas. - Vaikka voihan Adakin Siirillä ratsastaa, vaikka onkin pitempi, jatkan mietteliäänä, sujauttaen jalkani jalustimeen, ja ponnahtaen selkään. Innokkaana pienenpieni poni haluaisi mennä jo, mutta närkästyneenä jää odottelemaan, kun pidennän jalustimia reilusti, ennenkuin annan sen viimein lähteä liikkeelle rauhallisessa käynnissä. Kantapäitä työnnän enemmän alaspäin, lyhennän ohjaa, ja annan tammalle pohkeita, jolloin se lähtee reippaaseen raviin. Kevennän nopeaan tahtiin, kääntäen ponin voltille, jossa se hyvin säilyttää ravin temmon, hiljentäen hieman. - Oujee, kierretään tötsiä, hihkaisen kääntäen ponin kohden ensimmäistä tötteröä, muistellen kauan siitä olikaan aikaa, kun olin niitä viimeksi kierrellyt. Hyvin ponitamma kääntyilee, ja tässä sen pienuudestakin on hyötyä, seuraavana ohjaan ponin kohden kolmea peräkkäistä kavalettia, jotka kaikki tamma ylittää ilmavasti, minkä jälkeen pidätän tamman käyntiin. Käynnissä annan tammalle hieman pidempää ohjaa, mutta pian lyhennän ohjaa jälleen, nostaen ravin, jossa käännän Pampulan pääty-ympyrälle,viimein pääsisimme laukkaamaan. Laukannostoon riittää pienoinen ja hento pohkeiden anto oikean jalan ollessa edessä, vasemman takana, jonka tehosteeksi maiskautan vielä, jolloin hoitoponini hienosti nostaa reippaain laukan, jota hieman hiljennän. Ohjaan tamman voltille, jolla se myöskin säilyttää laukan, jatkaen matkaa samassa temmossa, kuunnellen hyvin komentojani, toteuttaen niitä hyvin, voltille kääntäessäni tamma tosin rikkoo raville, mutta nostaa pian uuden laukan, kohden pienoista ristikkoa. Hetkessä huomaan makaavani maassa, olin lentänyt tamman paikoiltaan hypyssä. Närkästyneenä lähden pyydystämään kentällä ravaavaa ponia, joka kerkeää hypätä pienen kavaletin yli. - Voi sun kanssas, totean päästyäni selkään, ja ohjaan Pampulaa uudestaan estettä kohden, tällä kertaa se hyppää huomattavasti paremmin ja reippaammin. Hypimme vielä parin pikkuesteen yli, ennenkuin rupeamme jäähdyttelemään. Hetkeä myöhemmin istunkin jo hörppimässä lämmintä kaakaota oleskelutilassa, kuunnellen muiden hoitajien iloista puheen sorinaa. - Noniin tytöt, Anne aloittaa ovelta. - Eli siis tänään pidämme siivouspäivän, tämä kertoo, saaden vastaukseksi tukon voihkintaa. Pian Anne onkin jo jakanut homman, minut Fiian ja monen muun tämä komentaa karsinoiden siivoukseen, jokainen saisi oman hoitohevosensa karsinan kuurata puhtaaksi, siisteimmän karsinan siivoajalle Anne oli luvannut palkinnnon, mitä se sitten lienikään. Tylsistyneenä ryhdyn hommiin, ja ensimmäisenä onnistun nappaamaan kottikäryt, Adan etsiskellessä talikkoa. - Epistä, teitä on kaks, Wear virnistää Taigan karsinan luota. - Mut kaks hevostakin, vastaan hymyillen leveästi. - Noniin, mie kuuraan ruokiksen ja juomiksen, sie mätät nää kottiksiin, komennan vieressäni seisovaa Adaa, joka alkaa vihellellen hommiin. - Tää on kauheen likanen, mutisen Adalle, joka on lähdössä viemään kottiksia lantalaan. Hetken kuluttua kupit on puhdistettu, ja karsina siivottu. - Huh, pitäskö vielä tehhä jotain? kysyn Adalta. - hmm... ei taia, tyttö vastaa mietteliäänä. - Onko karsinat nyt puhtaita? kuulen Annen kysyvän. Lähdemme Adan kanssa Annen luo, jonne onkin jo tullut muitakin hoitajia. - Nyt menen tarkistamaan karsinat, ja kerron voittajan, Anne jatkaa. - Mie voitan varmasti Bladen karsina oikein kiiltää, Dreamer sanoo virnistäen. - Kyllä mie ja Pipsuli voitetaan, Ada keskeyttää Nanan kehuskelun. Hetken kuluttua Anne palaa takaisin, ja alkaa puhumaan. - Tällä kertaa voittaja on Kismet ja Juuli, ja he saavat palkinnoksi siivota Jambonkin karsinan, Anne virnistää.
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 22, 2008 15:59:06 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 23, 2008 17:54:08 GMT 2
- Moi Magnet, tervehdin karsinan eteen pysähtyvää tyttöä. - Aa moi Pipsa, tämä vastaa hymyillen. - Aiot sä ratsastaa tällä tänään? kysyn tytöltä. - En varmaan, sie voit sen puolen hoitaa, tämä naurahtaa, lähtien Humun luo.
Taputan shetlanninponitamman kaulaa leveästi hymyillen. - Tännään hypätään, kerron innoissani ponille, ruveten harjaamaan sitä reippaimmin vedoin. - Noniin ja tässä tulloo suitset, rupattelen sujauttaen ohjat tamman kaulalle, jolloin poni jatkaa heinänsilpun mussuttamista.
- Hmm… Mikäköhän toi on, míetiskelen hiljaa katsellen pientä sinistä purujen alla pilkottavaa tavaraa. Kyykistyn. - Kaviokoukku, naurahdan nostaen esineen käteeni.
- Hei mistä sä ton löysit? Ada kysyy katsellen kaviokoukkua. - Karsinan pohjalta, naurahdan. - Mä oonkin ettiny tota pitkään, ajattelin ostaa uuen, tyttö jatkaa.
Pian seisookin tamma paikoillaan varusteet päällä, valmiina ratsastukseeni. - Mahtavaa, onneks saan ratsastaa sulla aina välillä, hihkaisen taputtaen ponia, napaten ohjat käteeni, lähtien taluttamaan Pampulaa ulos karsinasta, kentälle päin.
Kentällä virittelen nopeasti jalustimet sopiviksi, kiristän vielä satulavyönkin, ennen kuin nousen selkään. Selästä pidennän vielä jalustimia, ja kannustan tamman reippaaseen käyntiin pitkin ohjin.
Närkästyneenä vilkaisen kentänlaidalle ilmestyvään tuntilaisporukkaan, miksi ne tulivatkin aina silloin kun satuin ratsastamaan. Lyhennän ohjia, puristaen hieman pohkeilla, jolloin tamma lähtee tikittävän lyhyeen raviinsa, jossa teen pääty-ympyrän.
Hieman tamman hiljentäessä maiskautan sille, jolloin poni siirtyy jälleen reippaaseen raviin, jossa keventäminen tuntuu inhottavalta.
- Johanna moi, tervehdin ohi kävelevää tyttöä. - Moi Pipsa, tämä vastaa hymyillen. - Pystyttäsitkö pari estettä? kysyn tytöltä virnistäen. - Pöh, joojoo, tämä vastaa hymyillen, ryhtyen pystyttelemään pikkuisia ristikoita, minun alkaessa nostamaan laukkaa toisessa päädyssä, josta siirryn pikkuhiljaa uralle.
Innokkaana korvat hörössä tamma ampaisee laukkaan, saaden minut pomppimaan satulassa jonkun aikaa, ennen kuin pääsen takaisin hyvin istumaan tiiviisti satulaan. Poni pärskähtää, vaihtaen raville, josta nostan pian uuden laukan, joka säilyy hyvin, kunnes pidätän tamman ravin kautta käyntiin, taputtaen sitä kaulalle.
- Hieno tyttö, kehun tammaa ylpeänä siitä, vaikkei mitään erikoista ollutkaan tapahtunut.
Pian Johanna häipyykin tarhoille päin, ja pääsen rauhassa aloittamaan hyppimistä, kaikki katsojat ovat lähteneet muualle. Ensimmäisenä ohjaan tammaa reippaassa ravissa estettä kohden. Pampula haluaisi nostaa laukan, mutta saan sen hillittyä, ja ylitämme esteen siistissä ravissa.
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 24, 2008 10:17:37 GMT 2
elokuu 24. 2008, lauantai
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 25, 2008 18:07:58 GMT 2
Maastossa
Tänään voisimmekin Pampulan kanssa mennä maastoon, säästä riippuen… Säpsähdän kellon soidessa välitunnin, meille koulusta pääsemisen merkiksi. - Pipsa? opettaja huomauttaa minulle. - Niin? vastaan hymyillen. - Jättäisit ne hevostesi myöhemmälle, koulu on tarkoitettu opiskeluun, tämä töksäyttää saaden minut punastumaaan. Nyökkään, sujahtaen käytävään napaten pullollaan olevan reppuni, syöksyen pyörätelineille.
Hurjaa vauhtia pyöräilen leveää hiekkatietä tallille, tehden äkkijarrutuksen kuullessani hirnuntaa. - Anttu mitä sä täälle teet? naurahdan lähestyen suomalaista puoliveristä sille rauhallisesti puhellen. - Huh, Pipsa, sä saitkin sen kiinni, huohottava Sastu huokaisee. - Joo, vastaan ojentaen ruunaa tyttöön päin, joka kiinnittää riimunnarun riimuun.
- Miten se karkuun pääs? kysyn hymyillen taluttaen pyörääni tytön ja kimon ruunan vierellä. - Ruunien tarhan portti oli jotenkin auennut, tyttö huokaisee. - Mitäh? Onks… huudahdan hätääntyneenä. - Juu on, kaikki on varmaan jo saatu kiinni, tyttö lausuu hymyillen. - Kato, seppele näkyy jo! hihkaisen katsoen horisontissa siintävään tallirakennukseen.
Heti ensimmäisenä ryntään katsomaan tarhoja. - Pampulaa.. ei, mietiskelen tutkiskellen tarkasti tarhoja. - Napakymppi, huudahdan vähän turhankin kovaa, punastuen sujahdan sisälle tarhaan.
- No mooi tyttö, tuukko tänne, mutisen tammalle ajautuen sen viereen, taputtamaan tamman pehmoista ja lämmintä karvapeitettä. Huokaisten istuudun maahan ponin viereen, nojautuen koivuun, joka tosin varjosti ikävästi ei kovin lämmintä päivää.
Pian aurinkokin hieman näyttäytyy taivaalta, mutta tuulen vireen saaden yhä minut värähtämään kylmästä ilmasta. Auringon paetessa takaisin pilven taa pakenen tamman kanssa sisälle talliin, jossa on lämpimämpää, sekä kotoisaisesti hevosten rauhaisat äänet ottavat minut vastaan.
Kiltisti tamma seuraa minua karsinansa lähelle, jossa hetken mietinnän kuluttua päätän viedä tamman karsinaansa harjattavaksi, jonne lasken sen irtaillaan, jättäen riimun päähän.
Kiiruhdan yläkertaan hakemaan ratsastuskamppeitani, ja pian vaihdankin farkut ja kuluneet lenkkarini ruskeisiin ratsastushousuihin sekä saappaisiin, jotka jalassani löntystelen takaisin karsinoille ottaen vielä kypärän mukaani, ennen kuin lähden taluttamaan Pampulaa maastopolulle päin, jossa nousen selkään.
- Noniin, huokaisen lyhentäen ohjia, sekä vetäisten takin vetoketjua enemmän kiinni, napauttaen tammaa, jolloin se lähtee lyhyeen shettisraviin, jonka tahtiin yritän keventää.
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 25, 2008 18:28:57 GMT 2
Pipsa: 76HM
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 28, 2008 16:37:01 GMT 2
Söpöläisen hoitelua
- Laukattasko Pampsu? kysyn tammalta silittäen sen kaulaa. Intoa puhkuen poni siirtyy reippaalle raville, josta se nostaa vauhdikkaan laukan liitäen vauhdikkaalla laukalla pellon yllä, pärskähdellen.
- Joojoo, mennään kovempaa, naurahdan tammalle nojautuen enemmän eteenpäin, tamman kiitäessä eteenpäin. Puut vilahtelevat ohitsemme. Naurahdan uudelleen tamman innokkuudelle, hiljentäen sen hiljaiseen raviin, pikkuisessa ylämäessä annan tamman nostaa laukan, jonka hiljennän jälleen raviin, josta käyntiin, antaen pidempää ohjaa.
- Pipsa, kuulen tutun äänen kääntyen taaksepäin, pysäyttäen Pampulan. - Moi Anne, mitäs sie täällä? kysyn leveästi hymyilevältä Annelta, joka taputtaa Ristonsa kaulaa. - Otettiin Riston kanssa vähän lomaa, teki tosi hyvää saaha rentoutusta noista paperihommista, nainen naurahtaa. - Joo, hymyilen.
- Ravataan vähän, Anne hihkaisee, kääntäen suomenpienhevosruunansa shetlanninponin eteen, kannustaen ratsunsa raviin, kuten minäkin. - Pysyttekös te siellä perässä? Anne naurahtaa vilkaisten taaksepäin jäänyttä Pampulaa, jota yritän parhaani mukaan saada pysymään lennokkain askelin tarpovan ruunan perässä.
- Mites siula ja Pampula ponisella on mennyt? Anne kysyy hiljentäen Riston käyntiin. - Ihan hyvin, nyt ollaan menty pääasiassa maastossa, vastaan hymyillen. - Ja sit ajattelin että jos Magnetille kävis niin kisattas jossan pikkuluokassa, jatkan. - Jep, Seppele häämöttääkin jo tuolla, nainen hihkaisee osoittaen eteenpäin.
- Ai te olittekin maastossa, ajattelinkin jo että missä Ristopulla on, Fiona hihkaisee kävellen ulos tallirakennuksesta.
- Hieno tyttö, kehun ponia taputtaen sen kaulaa, tullen alas selästä löysäämään satulavyötä, sekä nostamaan jalustimet, ennen kuin lähden taluttamaan tammaa harjauspuomille, jossa ryhdyn riisumaan siltä satulaa ja suitsia, jotka lähtevätkin pikavauhtia tamman yltä, ja ryhdyn harjaukseen, jättäen satulan ja suitset puisen puomin päälle.
Harjailtuani tamman vien satulan ja suitset satulahuoneeseen. - Noniin tyttö, pääset kohta ulos, puhelen tammalle laittaessani sille sen ikiomaa ruskea-pinkkiä lointa. Nopeasti kiinnitän loimen remmit, ja avaan solmun, joka on kiinni harjauspuomissa.
- Ai hei Loviisa, tervehdin iloisesti tallista tulevaa tyttöä. - Moi Pipsa, tyttö vastaa, rapsuttaen Pampulaa kaulasta. Juteltuamme hetken jatkan matkaa tarhoille, ja Loviisa maneesiin tuntia katsomaan. - Kohta pääset vähän juoksentelemaan, lepertelen tammalle, avatessani portin ovea, ja taluttaessani sen sinne sisään.
Pian irrotan riimun irti, ja jään hetkeksi katselemaan kun poni lähtee laiduntamaan kauemmas aidalta. Nopeasti luon vielä katseen tammaan, ennen kuin lähden astelemaan takaisin talliin. Nopeasti avaan tallin oven, ja hyppelehdin portaat ylös, oleskeluhuoneeseen.
- mikäs kokous täällä on? kysyn ovelta virnistäen katsoen melkein täyttä oleskeluhuonetta. - Ei mikään, Wear ja Mariel virnistävät. Haukotellen syöksyn ainoaan vapaaseen nojatuoliin, johon rojahdan istumaan. - ai ai, joka paikkaa särkee, kun koulussa oli liikuntaa, valitan muille.
- Arvaapas särkikö silloin kun tipuin Leeviltä, Nana muistelee. - No entäs kun minä tipuin silloin Taigalta, Wearkin innostuu muistelemaan. Pian kaikki muutkin innostuvat muistelemaan tippumisiaan ja muita kokemuksiaan Seppeleessä.
Pian me kaikki nauramme kovaa, Carkin kerrottua kuinka hän tippui Leeviltä Annen päälle. - Noh, miun pittää nyt käyä hakemassa Pamsuliini sisälle, sanon muille, hetken kuluttua. - oota hetki, Wear ja Maikku sanovat yhtä aikaa. - Mekin tullaan hakkee ponit sisälle, Wear selventää. Kolmisin lähdemme kävelemään kohti tarhaa, jossa ponit jo odottelevat sisälle pääsyä
Pipsa & Pampula
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 29, 2008 14:29:01 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 29, 2008 15:00:34 GMT 2
Kurkistin ponikarsinaan, jossa näin Pampulan ja kaviota putsaamaan kumartuneen Pipsan.
-Terve, sanoin ja astuin sisälle karsinaan.
-Moi!
-Mä vähän kuulin että haluisit kisata Pampsulla vai? kysyin.
Pipsa laski pikku kavion alas ja nousi itse ylös. -Noo.. Niin mie vähän ajattelin.
-Tottahan toki sillä voit kisata, jotain pikkuluokkia. Viiteen- kuuteenkymppiin asti sen luulis menevän mutta 70 vaatis varmaan reilua harjoittelua enneku sitä lähtee kisaamaan, selostin.
Pipsan poskille nousi innostunut puna. Hän alkoi höpöttää jotain erinäisiä asioita liittyen kisaamiseen. Kuuntelin puolella korvalla ja rapsuttelin Pampulan runsaan harjauksen ansiosta kiiltelevää turkkia.
//Magnet
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 30, 2008 8:01:59 GMT 2
Hiljaa kävelen kapealla polulla kuunnellen lintujen iloista laulua, vaikka päivässä ei mitään iloista ollutkaan. Potkaisen pientä kiveä, joka lähtee pyörimään eteenpäin potkuni voimasta. - Moi pojat, tervehdin tarhan viereen ajautuneita Topia ja Ronttia, jotka häipyvät kuitenkin pian kauemmas.
Kaivelen taskujani, napaten sieltä puolikkaan suklaapatukan, jonka vauhdilla hotkaisen kitusiini, aamupala oli tänään jäänyt, pitäisi lähteä jonnekin tädin synttäreille jo 12 maissa, joten pitäisi pitää kiirettä, illemmalla yrittäisin kyllä taatusti päästä vielä tallille.
- Moi Elli, huikkaan astuen sisälle talliin. - Ai moi Pipsa, tämä vastaa, alkaen lakaista tallikäytävää. - Onks kaikki hevoset ulkona? kysyn ujosti kaivellen taskujani. - Joo on, paitsi aittahevoset, Magnet on just viemässä niitä, nainen huutaa vielä perääni.
Hölkäten lähden tarhoja kohden, kävellen Senttiä rauhassa taluttavan Magnetin luo. - Moi, tervehdin tätä, kävellen tarhalle kurkkimaan hevosia, jotka nauttivat lämpimästä aamupäivästä. - Moi, Pampula mennee muuten yhelle talutustunnille tännään, tyttö tervehtii minua. - Okie, se saa sit viettää tänään vähän veltomman päivän, naurahdan kaivaen kännykkäni taskusta.
- Kuka hitsi nyt soittaa… mutisen vastaten kännykkään. - Niin? vastaan kävellen tarhaa kohden. - En tule kotiin vielä, moikka, sammutan puhelun, lätkäisten kännykän äänettömänä taskun pohjalle.
- Mitä tyttö juu, taputtelen aidan vierelle tunkevaa Pampulaa, joka hörähtää minulle hiljaa. - Ahaa, hyvää vai? Toiset saa lekotella tarhassa toisten siivotessa, naurahdan pujahtaen sisälle tarhaan, lähtien kävelemään tamman luo, napaten sen kiinni, yrittäen kiskoa sen pikkuista päätä jättimäisestä heinätupsusta.
- Pampuuu, komennan tammaa katsellen murhaavasti tarhan laidalla virnuilevaa Sastua, saaden ponin viimein liikkeelle tarhan porttia kohden, jonka avaan varovaisesti, sulkien tarkkaan perässä. - Mut mä tuun kyllä vielä illalla, päätän pörröttäen tamman otsaharjaa.
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 30, 2008 20:40:05 GMT 2
Pikainen iltahoito
Juosten kiiruhdan tallille, harppoen vauhdilla vesilätäköiden yli, tietenkin olimme joutuneet viettämään kokopäivän jossain huitsin nevadassa sijaitsevassa mökissä, minkä jälkeen olin vielä joutunut olemaan kotona vieraiden kanssa.
- Mihinkäs siulla noin kiire on? Kottikärryjä työntävä Wear ihmettelee.
- Pampun luo, huikkaan rynnäten talliin.
- Noh noh, rauhoituhan, muista talli tavat, Elli pysäyttää minut, saaden punastumaan.
- Juu, sori, hymyilen livahtaen shetlanninponejen karsinalle.
- Moi tyttö, tervedin kurkaten karsinaan, Siiri oli Adan kanssa luultavasti häipynyt maastoon.
Reippasti alan harjata tammaa karsinassa, ensitöikseni napaten kovan harjan, jolla alan putsaamaan tammaa vauhdikkaasti, kurkistaen käytävälle, jossa hoitajat vilkkaasti liikehtelevät, laittaen hevosia iltakuntoon, osa sanoen jo hyviä öitä.
Tamma keskittyy kokonaan heinäkasaan, ja harjaus sujuu hyvin, putsaan myös kaikki neljä kaviota, sekä tarkistan vielä ponin läpikotaisin, painuen yläkertaan.
- Pipsa, tulithan sä, Wear hihkaisee sohvalta, jonne lysähdän tytön viereen.
- Joo, piti olla tädin synttäreillä ikuisuus, vinkaisen nykäisten kipeää niskaani.
- Joo, tyttö vastaa, kuunnellen alakerrasta kaikuvia ääniä.
- Otatteks työ lämmintä kaakaota? Magnet huikkaa.
- Juu, otan mie, vastaan hymyillen.
- Samat sanat, Wearkin huikkaa, ja pian hörpimmekin kaakaota kaikessa kiireessä.
Hetken kuluttua joudumme pikaisesti sanomaan hyvät yöt.
- Hyvää yötä Pampula, nähdään aamulla, kuiskaan halaten ponin kaulaa, ennen kuin livahdan ovesta ulos pimeään.
Pipsa: 80HM
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 31, 2008 11:37:20 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on Sept 1, 2008 13:20:08 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on Sept 3, 2008 16:07:48 GMT 2
- Moi Pampula, tervehdin tammaa laskien reppuni maahan, rapsuttaen ponia. - Juujuu, tuun kohta takas, hymyilen lähtien raahaamaan painavaa reppuani yläkertaan, jonka vaalean oveen avaan varovaisesti, kurkaten sisälle huoneeseen.
Yllätyksekseni huoneessa istuu vain ja ainoastaan Wear, lukemassa kaikessa rauhassa vanhaa lehteä. - Moi Werkku, tervehdin naurahtaen tyttöä, laskien reppuni sohvalle. - Pipsaa, tyttö virnistää, nousten seisomaan, ja yhtä matkaa lähdemme alakertaan, hoitohevostemme luo.
- Noniin, juujuu, puhelen Pampulalle silitellen sitä, mennen sisään karsinaan. Taputan tamman kaulaa, sujauttaen riimun sen päähän, kliksauttaen riimunnarun kiinni riimuun, sitoen ponin löysällä vetosolmulla kiinni, pujahtaen katsomaan tunnille menevien hevosten listaa.
- Hmm… - 16.00... Pampula, eikä, tuhahdan katsellen yhä listaani. - 17.00 taas Pampula! huokaisen, lähtien löntystelemään karsinoille saaden rajun yskänpuuskan.
- Ei räkä, mutisen pyyhkäisten vuotavaa nenääni. - En taia olla siis ainut köhänen tallilla? punanenäinen Dreamer virnistää. - Joo, vastaan hymyillen. - No mutta, mie lähen Bladee kattomaan, tyttö huikkaa. - Juu, vastaan hiljaa, vetäen takkiani tiukemmalle.
- Hyrr… Täällä on jäätävän kylmä, huokaisen vetäen sinisen fleece takkini vetoketjua kiinnemmäs. Nappaan matkanvarrelta harjapussin mukaani, raahaten sen ponin luo, avaten karsinan oven, pujahtaen sisälle sinne.
- öö.. Moi, onks tää Pampula? minua parivuotta nuorempi tyttö kysyy iloisesti. - Juu, meet sie tällä tunnille? kysyn hymyillen. Tyttö nyökkää. - Okei, haluutko hoitaa sen ite? kysyn, saaden vastaukseksi empivän nyökkäyksen. - En oo varma saanko varusteita, tämä mutisee hiljaa. - Juu, mie autan sinnuu niissä, vastaan ryhtyen harjaamaan reippain vedoin.
Pikaisesti harjaus hoituu, ja ryhdyn näyttämään, kuinka satula laitettaisiin. - Juu, eli laitat sen tohon, ja liutat vähän taaksepäin, neuvon. - Ja sitten kiinnität ton satulavyön… - Juust noin.
Reippaalla vauhdilla neuvon vielä tytölle suitsien ja suojien laiton, ennen kuin kaikki ovatkin valmiina, ja lähtevät taluttamaan tuntiratsujaan kentälle, minäkin lähden näiden perään löntystelemään.
|
|
|
Post by Pipsa on Sept 3, 2008 16:09:22 GMT 2
Tuossa vielä tuollainen kuva, jonka noitten lukuisten Pampula kuvien joukosta kaivelin
|
|