|
Post by Pipsa on Sept 29, 2008 14:25:41 GMT 2
Iik, kisat! Nopeasti vilkaisen itseäni vielä peiliin, vaihtaisin kisavaatteet vasta seppeleellä. - Moikka, hihkaisen vielä läimäyttäen oven kiinni, lähtien juoksemaan pyöräni luo. - Ei voi olla totta, parkaisen vilkaisten pyöräni lukkoon, en kerkeäisi etsiä avainta. Silmiäni pyöräytellen lähden kiitämään eteenpäin, minkä jaloistani kerkiän.
Juuri ja juuri saan tehtyä äkkipysähdyksen tumman auton kaartaessa suojatien yli. - Pipsa, auto pysähtyy ja Anne kurkkaa sisältä. - Hyppääs kyytiin, nainen jatkaa, minun avaten varovaisesti oven, mennen sisälle autoon, kiinnittäen turvavyön, naisen lähtiessä ajamaan rauhallisesti, kaartaen auton pian seppeleeseen. - Kiitti, huikkaan pannen töppöstä toisen eteen kohden tallia.
- Mussukka, hihkaisen taputtaen ponin kaulaa, Nana olikin laittamassa Siiriä jo kisakuntoon. Reippaasti avaan karsinan oven, napaten riimunnarun ja riimun matkaani. - Noniin, mutisen tehden nopean vetosolmun, kaapaten harjapussin käytävältä.
- Teilläkös on kisat tänään? Magnet kysyy rapsuttaen poniaan. - Joo, haluutko auttaa? kysyn ojentaen harjaa tytölle. - Tottakai, tämä vastaa iloisesti naurahtaen. - No hommiin sitten, hihkaisen jatkaen harjausta tytön sujahtaessa poninsa toiselle puolelle, ryhtyen harjaamaan reippain vedoin.
- Sä saat letittää tän, mä oon maailman surkein letittäjä, tuhahdan epäonnistuneen yrityksen seurauksena. - Okei, harjottelin just yks päivä Palmikon kanssa, tyttö jatkaa. - No sillä onnistuu, kun sen nimikin on Palmikko, naurahdan. - Lähen kattoo varusteita, huikkaan tallustellen satulahuoneen suuntaan. - Pipsa! Tyttö huutaa perääni. - No? käännyn. - Pesin Pampulan hienoimman satulahuovan, se on siellä, tämä sanoo. - Okei, hyvä, kiitti, virnistän jatkaen matkaani.
Huokaisen napaten satulan paikoiltaan, sekä napaten suitset hieman ylempää olkapäälleni, lähtien kuljettamaan niitä karsinalle. - Hyvä, saithan sä nä, painu sä laittaa ne kisavaatteet, kun mie laitan tän kuntoon, tyttö opastaa. - Joojoo, miten mä tulisin toimeen ilman sua? luon tytölle leveän hymyn, kipittäen portaat ylös.
Kurkkaan sisälle oleskelutilaan, raahaten reppuni sinne, alkaen penkoa repusta kilpailuasuani, kisatakkia, valkoisia housuja, sekä upouusia saappaita, jotka olin saanut viimein pitkän kinuamisen jälkeen. Vauhdilla puen vaatteet ylleni, tunkien niiden edeltäjät reppuun, jonka tungen kaappiin. - Moi, tervehdin yllättyneenä Marielia, joka kisaisi kanssani samassa luokassa. - Moi, tämä vastaa. - Jännittääkö? tyttö jatkaa. - Nojoo, ehkä vähän, totean huikaten tytölle heipat, lähtien palaamaan tallin puolelle.
- Ui, sul on uuet saappaat, Wear ihastelee. - Joo, sain aikaseks synttärilahjaks, huokaisen jatkaen matkaani oikean karsinan luo. - Noniin, nyt lähen kattomaan Humua, tyttö hihkaisee, lähtien reippaasti kävelemään. - Käyttäydyt sit kunnolla, ja et tiputa mua, huokaisen ponille. - Oi, Magnet teki sulle ihanat letit, ihastelen katsahtaen ponin harjaan. Varovaisesti tunkeudun sisälle karsinaan, silittäen ponin kaulaa vaiteliaana. Tamma hirnahtaa hiljaa, tönäisten minua päällään. - Sit saat herkkuu juu, jos menee hyvin, naurahdan pystyen jo kuvittelemaan tuon jännityksen ihanan kihelmöinnin sukeltaessamme radalle. - Siitä tulee varmasti huippua, totean hymyillen.
- Ja muista, että ei paineita, kunhan me voitetaan, virnistän ponille halaten sitä. - Pitäsköhän vähän yrittää vielä harjata sinnuu kaulasta, mietiskelen katsoen ponin kiiltävää karvaa. - Äsh, ei varmaan, tyrmään äskeisen ajatukseni.
- Hmm.. tarkistelen kokonaisuutta, ponia ja sen kisakamppeita. Onneksi kisat olisivat Seppeeleellä, ei tarvitsisi lastata ponia mihinkään kuljetusautoon. Lähtiessäni kurkkaamaan ulos, on siellä jo paljon kuljetusvaunuja, ja ihmisiä. - Pipsa ja Mariel, menkääpäs jo lämmittelemään sinne maneesin päätyyn, Anne komentaa meitä. Nopeasti luon vielä arvioivan katseen Pampulaan karvaan, mutta tyytyväisenä lopputulokseen, lähden taluttamaan ponia ulos karsinastaan. Myös Mariel on ottanut Blondin karsinastaan, ja taluttaa sitä parhaillaan ulos tallista. - Jännittääkö? kysyn virnistäen Marielilta. - Ehkä hiukan, tyttö hymyilee. Koko matkan tallista maneesille, mietiskelen vain, mitenköhän kisa sujuisi.
- Menkää tutustumaan siihen rataan, niin pien hepojanne kiinni, maneesiin ehtinyt Elli sanoo hymyillen. Hymyyn vastaten minä ja Mariel ojennamme ratsujemme ohjat tuolle naiselle, lähtien muiden mukana tutkimaan rataa. Epävarmasti vilkuilen esteitä, jotka eivät ole isoja, mutta muistaisinko radan ulkoa, vaikka olinkin opetellut sitä jo pitkään. - Hophop tytöt, menkäähän jo lämmittelemään, ohi kävelevä Anne hymyilee kannustavasti. - Iiik! miun hanskat jäi kotiin! parkaisen, jolloin moni alkaa tuijottaa minua. - tuota Magnet ootko niin kiltti, että lainaisit hanskojas, kysyn viereeni tulleelta tytöltä.
- Nää on kyllä Wearilta lainassa, mutten usko että Wertsukkaa se haittaa, tyttö virnistää ojentaen valkoiset hanskat. Nopeasti vedän hanskat käteeni, ja kiristän vielä kypärän leukahihnaa. Varovaisesti talutan tamman lämmittelyalueelle, maneesiin aidattuun päätyyn. Vilkaistessani vähitellen täyttyvään katsomoon, nään Wearin tunkeutuneen etupaikoille, ja vilkuttavan minulle. Virnistäen nousen kevyesti selkään, ja tarkistan vielä jalustimien olevan juuri sopivan pituiset. - Hei Pipsa, oleppas nyt kunnolla, kuulen jonkun sanovan. Käännyn katsomaan suuntaan josta ääni kuului, ja minua katsoo joku tyttö jota en ole ikinä nähnyt. Pähkäiltyäni asiaa jonkun aikaa, tajuan ettei tyttö puhunutkaan minulle vaan hevoselleen jonka virallisen nimen ymmärrän olevan Bitter Pill.
- Ja seuraavana radalle Pipsa… Kuulutetaan kovaäänisistä, lopun muuttuen epäselväksi muminaksi.
Pipsa & Pampula
99HM
|
|
|
Post by Pipsa on Oct 1, 2008 15:21:23 GMT 2
Kummitusko?
- Monenneksi työ tulittekaan niissä kisoissa? Haukotteleva Wear kysyy ratsastaen vieressäni. - Kolmansiksi, kerron hymyillen ylpeänä. - Kato pikku-tornado! Wear virnistää osoittaen pieneen pyörteen muodostavia lehtiä. - Jep, ja nyt tuollakin on sellainen! hihkaisen osoittaen Taigan viereen. PAM! Kuulemme kovan äänen kuuluvan halki metsän. Jopa melko rauhallinen Pampula alkaa tanssahdella paikoillaan, ja pian se jo kiitää täysiä villiintyneen Taigan perässä.
- Iiik! kuuluu ilmassa selästä luisuvan Wearin huuto. Juuri samaan aikaan pieni tamma pukittaa, ja lennän sen kaulan yli Wearin päälle. - Auh! Wear parkaisee, lentäessäni tytön päälle. - Hehheehhe, alan nauramaan. Pian me molemmat nauramme täyttä päätä, ja sille ei näy loppua. - Ne menee tuolla, Wear hihittää osoittaen jo kesantopellolla laukkaavia hevosia. - Koitahhan jo nousta, niin otetaan ne kiinni, yritän sanoa nauramatta. - Joo yritetään ottaa ne kiinni, tyttö nauraa vieläkin.
Hitaasti lähdemme kävelemään, vieläkin saaden vähän väliä naurun puuskia. - Tuolla menee pulla! Wear huudahtaa. - Mikäh? ihmettelen tähyillen peltoa. - Pöljä, Pampula tietysti, tyttö virnistää. - Taigahan se pulla on, mutisen hiljaa, muka suuttuneena. - Ota se kiinni! Wear parkaisee Taigan juostessa aivan vierestäni. Yritän syöksyä Taigan suitsiin, mutta ei. Juuri kun olen tarttumassa suitsiin, kompastun maassa olevaan puunjuureen.
- Sainpas! kuulen Wearin riemuitsevan. Kääntyessäni katsomaan, nään tytön seisovan Pampulan vieressä. - Hyvä, Wertsukka onkin tainnu harjotella kiinni ottoa, virnistän syöksyen Taigan suitsiin. Hetkessä olemme taas selässä, ja matka voi jatkua. - Nyt laukataan! hihkaisen nostaen laukan. - Työ saitte etumatkaa, kirivä Wear huudahtaa.
- Joojoo, virnistän kannustaen ponia laukkaamaan yhä kovempaa. - myö voitet… kerkeän sanoa, ennen kuin lauseeni keskeytyy. - HIRVIÖ! Kuulen tytön huudahtavan. - Eihän hirviöitä edes ole olemassa, IIK! Huudahdan nähdessäni, suuren oudon näköisen otuksen juoksevan meitä kohti. Otuksen takana juokseva näky, saisi kenet tahansa nauramaan. - Senkin kurja otus, pysähdy ja anna pyykkini takaisin! Suuttuneen näköinen nainen kiljuu. - Mitä ih? Wear ihmettelee suu auki.
- Sehän on hirvi, hämmästykseni kasvaa, tajutessani “hirviön” olevan hirvi, jolla on lakana päässään. - Sillähän on lakana päässä, Wear alkaa hihittää. - Kato tota naista, sanon viitaten vahempaa naiseen, joka juoksee huvittavan sipsuttavasti. - Hahaa, Wear alkaa räkättää. - Varohan ettet tipu, virnistän tytölle, joka joutuu ottamaan satulasta kiinni pysyäkseen selässä.
- Pertti! Pertti! nainen jatkaa hysteeristä karjuntaansa kutsuen miehensä apuun. - Niin Päivikki? mies ihmettelee. - Se varasti meidän pyykit, nainen kiljaisee miehen vilkuillen ympärilleen. - Taisit nähdä vaan unta, sitä se ikä teettää, mies tokaisee lähtien taluttamaan vaimoaan pientä taloa päin. - Tässä olikin päivän juttu, käkätämme Wearin kanssa.
- Wear ja Pipsa, ette ikinä arvaa mitä näin! Sastu tokaisee Antun selästä. - Ratsastin tuolla ihan rauhassa, kun yhtäkkiä joku valkonen vilahti meiän ohi, tämä jatkaa. - Kummitus varmaan, Irene hihkaisee poninsa selästä. Vilkaisen Weariin, ja yhtä aikaa purskahdamme nauruun.
Pipsa & Pampula 100HM
|
|
|
Post by Pipsa on Oct 2, 2008 16:44:41 GMT 2
Ratsastusta Auringon nousuun
|
|
|
Post by Pipsa on Oct 3, 2008 17:00:28 GMT 2
3.lokakuuta 2008 perjantai tavallisen tuntipollen elämää
Iloisesti vihellellen hyppelehdin tallin pihaan, elämä hymyili. - Mikäs nuorta neitiä noin hymyilyttää? tallin nurkalle seisoskeleva Jaakko kysäisee. - Kaikki, vastaan hymyillen. Taas yksi päivä jolloin kaikki tuntui olevan täydellistä. Tungen mp3:sen kuulokkeet korviini, näpsäyttäen laitteen päälle. Reippaasti marssin suuren poniboksin luo, kurkistaen sisään karsinaan. Painan mp3:sen pois päältä, tunkien sen taskuuni takaisin, mistä olin vasta vähän aikaa sitten sen esille ottanut. - Moi tytöt, tervehdin poneja iloisesti, silitellen niitä. - Moi Siiri, minua hieman vanhempi tyttö hihkaisee hoitoponilleen. - Ada, hihkaisen minäkin kääntyen tyttöön päin. - Ajattelin tänne tallille tulla tammaa katsomaan, tyttö virnistää. - Joo, hymyilen tytölle. - Mä voin viiä sunkin repun oleskelutilaan? katson kysyvästi tyttöön. - Joo, tämä naurahtaa. Nappaan reput lattialta, lähtien raahaamaan niitä reippaasti yläkertaan.
Varovaisesti tönäisen oven auki, vieden reppuni omaan kaappiini, ja Adan repun tämän omaan. Vilkaisen sohvalla vaiteliaana istuvaa Sophieta, joka huokaisee raskaasti. - Mä tiiän että se tuntuu hirveeltä, sanon myötätuntoisesti tytölle. - Mistä sä muka sen tiiä? tyttö tokaisee hiljaa nyyhkyttäen. - Tiiän vaan, lausun tuntien itseni niin pieneksi ja avuttomaksi, hyvän tuulisuuden pyyhkiytyessä pois. - Onneks mulla on Blondi, tyttö huokaisee. - Nii, että tuus miun kaa samaa matkaa alas! naurahdan tytölle, joka lähtee seuraamaan minua alakertaan.
Saatettuani tytön Blondin luo ja tammaa hetken rapsuteltuani palaan Pampulan luo. - Ada onkin häipänny Siirin kanssa, mutisen tarttuen harjapussiin, jonka kuskaan karsinaan, ryhtyen reippaasti tamman likaantunutta karvaa siistimään puruista. Tamma oli selvästi maannut karsinassaan, sen verran puruinen se oli. Hetken mietinnän jälkeen laitan taas mp3:sen päälle, ja napit korviini. Hiljaa jatkan harjausta, siirtyen pian toiselle puolelle, sekä puhdistaen kaviot.
Väsyneesti löntystelen ulos karsinasta, katsomaan tuntilistoja ilmoitustaululta. - Anttu, Blade, Eppu.. mutisen vilkuillen listaa. - Eikä, mutisen katsoen Pampulaan nimeen. - Sillä menee joku Tomi, huokaisen, aloittelijoitten tunti siis.
- Kuulehhan, kerrankin saan harjata siut yksin, niin oohhan kunnolla, naurahdan tammalle, joka yrittää karata käytävälle. Taputan tamman kaulaa rauhallisesti, jatkaen harjausta, vilkaisten käytävälle, jossa Alina raahaa satulaa Fiian karsinan luo. Hetkisen jälkeen lähden itsekkin varusteita hakemaan, laittaen ne tammalle, lähtien pikaisesti taluttamaan sitä muiden perässä kentälle kaartoon. Reippasti tuntilaiset marssivat kentälle, Annen jakaen kaikille ratsut. Pampulan ratsastajaksi tulee suurin piirtein 6-vuotias Tomi, joka innokkaana nousee satulaan. - Ootkos ennen ratsastanut? kysyn pojalta hymyillen. - E-en mä muista, poika takeltelee ujosti. - Antakaa ohjien olla ihan rentoina ja hevosten roikuttaa päätään, Anne komentaa.
- Noniin, sitten lyhentäkää ohjia, kantapäät alas, nyrkit pystyyn ja älkää tuijottako ohjiin! Anne neuvoo. - Onko kivaa? hihkaisen Tomille vilkaisten tähän päin. - Joo, tahon ravata! poika hihkaisee. - Ehkä ravataankin sit kohta, naurahdan tämän innostukselle. - Ennen raviin lähtöä lyhentäkää ohjaa, ja sitten tehdään voltti eli pieni ympyrä, juust noin, Tomillakos se oli tosi hyvä, nainen kehuu saaden pojan paistamaan entistä iloisempana. - Ja sit ravi, puristatte niitä jaloillanne, hyvä! nainen komentaa. - Nojatkaa vähän taaksepäin ja ottakaa kiinni satulasta, tämä jatkaa. Pampula laiskottelee hieman hiljentämällä käyntiin, mutta pojan käskystä se jatkaa ravia. Pian hiljennämme jälleen käyntiin, ja hevosille, joista suurin osa tosin on poneja, annetaan pitkät ohjat.
Pipsa & Pampula
102 HM
|
|
|
Post by Pipsa on Oct 4, 2008 16:32:42 GMT 2
4.syyskuuta 2008 - Ratsastelua
- Pampula ponii, hihkaisen pörröttäen tamman pitkää, vaaleata harjaa. Tamma hörähtää minulle tuttavallisesti, tönäisten minua aidan takaa. - Höpsö, naurahdan ponille silittäen sen päätä hetken, ennen kuin lähden kädet taskuihin tungettuina marssimaan talliin päin, törmäten melkein Weariin. - Moi! tervehdin tyttöä iloisesti. - Mitäs sä? Wear hihkaisee. - Mitäs tässä, virnistän lähtien tallustelemaan tytön kanssa samaa matkaa talliin, hyppelehtien portaat ylös oleskelutilaan.
- Me taietaankin olla ekat täällä, ihmettelen vilkuillen ympärilleni. - Nii taietaan, tyttökin toteaa vaisusti lysähtäen sohvalle. - Auuuaa, vitsit kun väsyttää, inahdan painaen pääni sohvan kovaan selkänojaan. - Samat sanat, tyttö huokaisee haukotellen leveästi. - Kappas, Wear ja Pipsa tulittekin just sopivasti siivoomaan karsinoita! Ellin pirteä ääni saa minut säpsähtämään. - Eeikä! huokaisen vilkaisten naiseen. - Ette te nyt voi kokopäivää täällä loikoilla, ylös, ulos ja lenkille! nainen tokaisee häätäen meidät sohvalta. - Sitä paitsi oleskelutila tarttee suurta siivousta, nainen jatkaa napaten mopin ja vesisaavin käytävältä, ryhtyen huonetta puunaamaan, meidän laahustellessa ulos huoneesta, kivuten portaat alas.
Huokaisten painelen ilmoitustaululle kurkkaamaan tuntilistoja. - Jes, ei voi olla totta! hihkaisen iloisena. - Pampula ei mee tunnille? Fiia virnistää tietäväisenä. - Eikun se menee yhelle, mut mie saan ratsastaa sillä, jatkan innoissani. - Meneeks Taiga tunnille? Wear huikkaa. - Joo, samalle, eli 12.30, ja se kestää vaan puoltuntii, naurahdan tytölle. - Jes, tämäkin toteaa häviten hoitoponinsa karsinaan, kuten minäkin.
- No moi kulta, tervehdin ponia silittäen sen lyhyttä kaulaa. - Tästä tulee kiva päivä, eiks niin? naurahdan tammalle pörröttäen sen harjaa, tarraten pehmeään harjaan, jolla ryhdyn reippaasti ponia harjaamaan. - Hei Pipsa, Anne huikkaa käytävältä. - Moi, vastaan tottuneesti. - Mikäs hymyilyttää? Wear hihkaisee naiselle. - Sain vaan just nää paperijutut järjestykseen, ja ajattelin saaha teiät ilosiksi sillä, että pien teille osalle hoitajista tunnit hoitsuillanne, nainen kertoo. - Eikä, vähän siistii, hihkaisen saaden Annen naurahtamaan.
- Monelta? Wear älyää kysyä. - Ootahhan, kolmelta, nainen sanoo hymy poskillaan. - Mutta ryhtykääs laittamaan niitä tunnille, ettette myöhästy, nainen naurahtaa, saaden minut ja Wearin säntäämään satulahuoneeseen, napaten hoitohevostemme varusteet, jotka kiikutamme niiden luo. Käymme taluttamassa ponit maneesiin, jonne jäämme odottelemaan tunnin loppua.
- Plööh, vielä viis minsaa huokaisen vilkaisten kelloon. - Niin paljon, Wear naurahtaa. - Jes nyt se loppu! hihkaisen jonkun ajan päästä, sännäten kentälle, kuten moni muukin, ryhtyen nousemaan tamman selkään, mikä käykin helposti. - Noniin, meitä on nyt 5, Pampula, Taiga, Pikku, Palmikko ja Aksu, nainen alkaa selittää. - Lämmitelkääs työ sillä aikaa, pitää vastata puhelimeen, nainen huokaisee sujahtaen ulos maneesista. Reippasti poni tallustelee eteenpäin roikottaen päätään alhaalla.
- Noniin ottakaas ohjat tuntumalle, Anne kailottaa tullen maneesiin. Reippaasti lyhennän ohjia, kuunnellen tarkkaavaisesti naisen nopeaan tahtiin tulevia käskyjä.
Pipsa & Pampula
103HM
|
|
|
Post by Pipsa on Oct 5, 2008 9:43:33 GMT 2
104HM
|
|
|
Post by Pipsa on Oct 6, 2008 12:30:16 GMT 2
6.lokakuuta 2008 Väsymys tiukentaa otettaan
Väsyneenä löntystelen Pampulan karsinan luo, että väsyttikin, ja pitäisi vielä jaksaa lukea kokeisiin, mutta eihän Pampulaa ja Bertiäkään hoitamatta voinut jättää. - Moi tyttö, mikäs tää on? mutisen vilkaisten karsinan oveen kiinnitettyyn lappuun. - Pipsa, ajattelin tänään ratsastaa Pampulalla, voisitko vilkaista sen jalat, ja laittaa sen kuntoon 18.00, ei tarvitse ihan minuutilleen olla. Nimittäin hirveä koeryöppy tulossa, ja muuta sähläystä tänään, T: Magnet, luen ääneen. - Hyvä juttu, hihkaisen pirteämmin, napaten harjapussin mukaani survoutuessani karsinaan. - Är… murisen vilkaisten kellooni, pitäisi pitää kiirettä, Pampulan totta kai pistäessä vastaan minkä kerkesi.
- Pampula, älä jaksa! ärähdän ponille, joka yrittää näykkäistä minua laskiessani satulan sen selkään. - Joo, mä tiiän että sua ärsyttää, jatkan vilkaisten poniin tuimasti, kiinnittäen satulavyön reippaasti, siirtyen pään luo, laittaen ohjat tamman kaulalle, vetäen riimun alas, työntäen kuolaimet kevyesti tamman suuhun, vetäen niskahihnan korvien yli, suoristaen otsaharjan ja kiinnittäen remmit sopiviksi. - Valmista, mutisen vilkaisten ovelle, josta Magnet parhaillaan saapuu. - Oi kiitti, tyttö vastaa oikeasti kiitollisena hymyillen. - Sori oikeesti, kun jouvvuit laittaa sen, tyttö jatkaa. - Joo, eipä mitä, miullakin on tosin huomenna kokeet, huokaisen. - Mut ennemmin mä täällä tallilla olen, kun kuuntelemassa iänkaikkista jankutusta opiskelemisen tärkeydestä, jatkan ojentaen ohjat tytölle. Vielä kerran kiittäen tyttö lähtee taluttamaan tammansa ulos tallista.
- Hrr… ompa täällä hiljasta, huokaisen hevosille, päästäen hiljaisen kiljaisun törmätessäni melkein Weariin. - Ei saa säikytellä, tokaisen sydämmen pompottaessa yhä tuhatta ja sataa, Wearin räkättäessä. - Ei oo naurun asia, oisin voinu saaha sydärin, mulkaisen tyttöön. - Joojoo, tämä jatkaa hekotustaan, joka pian tarttuu minuunkin, ja nauramme niin, että mahaan koskee. - Oisitpa nähny sun ilmees, Wear saa sanottua naurun lomasta. - Just joo, hekotan vielä hetken, ennen kuin lähden tytön edellä kipuamaan satulahuoneeseen.
- Kato, uus lehti, tokaisen napaten Aku Ankan sohvapöydältä. - Vähän hölmö sarjis, vihaan Mikki-sarjiksia, jatkan lätkäisten pian lehden takaisin pöydälle. - Samat sanat, se tekee niin hölmöjä ilmeitä aina, Wear toteaa. - Just nii, kato sä oot päässy lehteen, hihitän osoittaen sormellani piirrosta, jossa Taigaa kaukaisesti muistuttava hevonen kirmaa niityllä isonenäinen ratsastaja selässään. - Pyh, sä oot sitten toi! Tyttö hihkaisee osoittaen Aku Ankassa sivulla esiintyvää hahmoa. - En varmana! tokaisen nauraen.
- Moi Wire, Wear tervehtii huoneeseen astunutta tyttöä, jota en muista. - Moi, tämä vastaa hieman ujosti. - Mä jätän teiät W:t tänne keskenänne, naurahdan ottaen pikaisen kulauksen Coca-Cola pullosta, heittäen sen takaisin repun pohjalle, hyppelehtien alakertaan.
- Kerrankin se Adan lurjus on siivonnut karsinan, mutisen ääneen. - Mä kuulin ton! minua vanhempi tyttö huomauttaa karsinan laidalta. - Ihan varmaan, vastaan ujona, lähtien kentän laidalle katselemaan Pampulan ja Magnetin harjoittelua. Reippaana tamma kipittää lyhyin askelin eteenpäin, tehden pari pikkuista pukkia, jotka toistuvat laukkaan siirtyessä. - Tää on ihan villinä, ei haluis ollenkaan keskittyä, tyttö naurahtaa hiljentäen ponin käyntiin, antaen hieman löysempää ohjaa. - Joo, hoitaessakin vähän ärtyili, vastaan haukotellen. Pian tyttö kiristää uudelleen ohjaa, mennen pohkeenväistöä käynnissä, ennen kuin siirtyy kevyeeseen raviin, ponin innokkaana nostaen laukan. Tyttö kiristää ohjaa, tamman hiljentäen uudelleen raville.
Tarkkaavaisesti katson ratsukon työskentelyä. Tamman hieman rauhoitettua alkaa se toimia kunnolla, ja ratsukon yhteistyökin alkaa sujua hienosti. Hymyillen katselen Magnetia ja Pampulaa, jotka nostavat vielä kerran laukkaa, jossa poni tekee pari pukkia. Pipsa & Pampula
105HM
|
|
|
Post by Pipsa on Oct 7, 2008 15:30:44 GMT 2
7.lokakuuta 2008 tiistai
Reippaasti valmistaudun hyppyyn, tarkkaillen Pampulaa, joka hienosti lähtee hyppyyn ylittäen pienen ristikon. Iloisena taputan ponin kaulaa, pysäyttäen sen jonon perälle. - Tosi hyvä, ens kerralla lyhennä vähän ohjaa, Elli, joka oli luvannut pitää meille tunnin kehuu. Taputan tamman hikeentynyttä kaulaa, vilkaisten seuraavana menevän Taigan suorituksen. Kaikki oli alkanut siitä, kun tunti olikin peruttu, koska tuntilaisryhmästä suurin osa oli tullut kipeäksi, ja hevoset olivat valmiina. Siksi siis Elli oli luvannut pitää meille tunnin, Anne oli parhaillaan vetämässä tuntia maastossa.
- Nyt kevyttä ravia! Elli komentaa pirteästi, minun napauttaen tammaa pohkeillani, sen lähtien reippaasti liikkeelle, jonka tahtiin tahdikkaasti kevennän. Hymyssä suin hiljennän hieman ponin vauhtia, Pellan hännän lähestyessä uhkaavasti. - Vauhtia vähän siihen Pellaan, voltti omalta paikalta mars, nainen jatkaa. Rauhallisesti käännän Pampulan voltille, pitäen ravin yllä. - Sitten voiaankin ottaa käynti, nostakaas ne jalustimet ylös, nii mennään ilman niitä, vai mentäkö ilman satulaa? nainen kysyy.
- Ilman satulaa! Carkki hihkaisee Palmikon selästä, saaden myöntäviä vastauksia. - Okei, tulkaas alas sieltä, ja ottakaa niiltä satulat, työ saatte tulla kuskaa nää, Elli komentaa kentän aitaan nojailevia seppeleläisiä. Käännän tamman Pellan viereen kaartoon, liukuen alas selästä, avaten satulavyön, ja antaen sen pian henkilölle, jota en tunne. Kaverilleen mäkättäen hän lähtee talliin päin. Pian kaikki olemme jälleen selässä, tunnin päästen jatkumaan.
- Noniin, nyt otetaan taas ravia, Pipsa, nojaa vähän taakse, Elli neuvoo. Huokaisten yritän pysyä ponin selässä sen tikittäessä eteenpäin vauhdilla. - Hiljennä vähän sitä, tämä jatkaa. Tamma suostuu hiljentämään hieman. - Sit ne ketkä haluu, nii voi laukata kohta, tämä jatkaa. - Haluuks joku olla laukkaamatta? tämä kysyy, kenenkään sanomatta mitään. - Okei, kaikki siis laukkaa, ota Palmilla seis, tämä virnistää. Ensimmäisenä Carkki lähtee liikkeelle tasaisissa askelissa, ja pian minun ja Pampulan vuoro koittaa. Innokkaana tamma ampaisee liikkeelle minun kerkeämättä valmistautua, ja horjahdan totta kai kentän hiekkaan.
- Ylös vaan, Elli virnistää, minun tullen hirmu noloksi, saalistaen tamman kiinni, nousten jälleen selkään. Ohjaan tamman jälleen muiden perään, ryhtyen odottelemaan vuoroamme uudestaan. - Kohta päästään, kohta, juttelen ponille pörröttäen sen harjaa. - Noniin, seuraavat! Elli komentaa, saaden minut lyhentämään ohjaa. Tällä kertaa poni lähtee laukkaan tasaisesti ja rauhassa, päätyen takaisin jonon perälle. Viimeisetkin laukkaavat vielä, ennen kuin hieman ravin jälkeen siirrymme käyntiin pitkin ohjin. Tamma painaa päänsä alas, napaten huomaamattani heinänkorren, mussuttaen sitä tyytyväisenä.
Silitän ponia harjantyvestä, meidän kävellessä vielä pari kierrosta, ennen kuin käännymme kaartoon. Taputan tamman kaulaa, laskeutuen alas selästä hymyillen, nostaen jalustimet, sekä löysäten satulavyötä. Pellan ja Fiian perässä talutan tamman pois kentältä.
- Pipsaa, Sophie hihkaisee oleskelutilasta. - Moi, vastaan tälle lysähtäen sohvalle. - Vähän Kalle oli ihana tänään, kun mentiin Annen ohjauksessa tunti, tyttö pälättää. - Joo, mie pääsen koklaa sitä sitten sillä yhellä tunnilla, hymyilen, seilaten jääkaapille, jonka oven avaan, ruveten kaivamaan sieltä eväitäni esille, nakaten oranssin rasian, raahaten sen pöydän luo, aukaisten rasian.
- Mitä eväitä sulla on? Sophie purjehtii eväslaatikolle. - Leipää ja omenoja, haluutko toisen? kysyn tytöltä omenaa ojentaen. - Joo kiitti, tämä hihkaisee haukaten suuren palan omenasta. Minä nappaan juustoa ja kinkkua sisältävän sämpylän, ruveten syömään sitä vauhdilla, ottaen välillä kulauksia Coca-Cola pullosta.
Pipsa & Pampula
106 HM
|
|
|
Post by Pipsa on Oct 8, 2008 14:19:15 GMT 2
8. lokakuuta 2008, keskiviikkoRämisevällä ja holtittomasti pomppivalla, vanhalla ajokillani kaarran Seppeleen tielle, hiljentäen vauhtia, jos ratsukoita tulisi vastaan. Pomppaan vieterin lailla alas pyöräni satulasta, laittaen sen siististi pyörätelineisiin, hypellen tarhojen luo, nähden Pampulan siellä laiduntamassa, sujahdan sisälle tarhaan. Tuttavallisesti poni hörähtää minulle, napaten omenan pikkuriikkisen palan kämmeneltäni. - Pampula, sanon taputtaen ponia. Tamma vilkaisee minuun. Hymyilen sille, lähtien talsimaan yläkertaan. Huikkaan heipat nopeasti sohvalla löhöileville hoitajille, viskaten reppuni nurkkaan, lähtien taas marssimaan alakertaan, voisin ensimmäiseksi taputella ponia hieman, minkä jälkeen tekisin jotakin, aikaa ei hirveästi olisi, nimittäin ulkona alkoi jo pimenemään. - Tänään on muuten täysikuu, kuulen Katin ja Marielin jutustelevan. - Ajattelit muuttua ihmissudeksi vai? naurahdan Katille, joka virnistää. - Varo vaan, tämä naurahtaa. - Ajattelitteko työ osallistuu puku- tai suunnistusratsastukseen? kysyn tytöiltä hymyillen. - En tiiä, siehän osallistuit Pampulla suunnistukseen? Mariel kysyy. Nyökkään. - Mie tuun intiaanina, Alina hihkaisee. - Tiian kanssa totta kai, tämä jatkaa. Pian rykelmämme hajoaa, kaikkien häipyessä hoitohevostensa luo. - Mä palasin, naurahdan ponille, joka on otettu sillä välin sisälle ponoboksiin. Sujahtaen sisälle karsinaan, silittäen tammaa. Pampula rupeaa mussuttamaan heinänkorsia karsinan pohjalta, Adan ja Siirin pulpahtaessa sisälle talliin, tytön ruvetessa harjailemaan toista shetlanninponia käytävällä. Minäkin nappaan harjapussin, ryhtyen reippaasti harjaamaan tamman ruskeaa karvapeitettä, joka ei ole hirmu likainen. Haukottelen leveästi, venytellen käsiäni, oikea käsi rupesi jo puutumaan harjauksesta. - Paljon kello on? kysyn käytävällä kävelevältä Johannalta. - 19.47, tämä kertoo, saaden ilmeeni synkkenemään. - Höh, miun pittää jo lähtee kahdeksalta, huokaisen laskien harjapussin lattialta, käyden pikaisesti hakemassa reppuni. - Hyvää yötä Pampula, huikkaan tammalle halaten sitä, häipyen pimeyteen. 107HM
|
|
|
Post by Pipsa on Oct 9, 2008 14:29:44 GMT 2
108 HM
|
|
|
Post by Pipsa on Oct 10, 2008 16:03:50 GMT 2
Where are you ? Haukkaan juustosämpylästäni viimeisen palan, ja kulautan kuivan kurkkuuni Coca-Colaani. Ihmetellen katsahdan huoneeseen säntäävää Magnettia. - Mitä nyt? kysyn katsahtaen riemusta pomppivaan Magnettiin.
- Humu sai varsan! tämä hihkaisee, saaden muihin liikettä. Ainakin minä, Wear, Alina, Sastu ja Fiia syöksymme alas Mariel kannoillamme. Vedän pipoa syvemmälle päähäni, ja takkini kaulusta korkeammalle. - Hrr.. täällä on kylmä, sanon muille täristen. - Jep, Sastu myöntää. - Hei, tulkaa oleskelutilaan kuudelta, sillon on kuuma kaakaota, Wear virnistää. - Joo, hihkaisen.
Nopeasti olemme aitalla, ja kurkistamme karsinaan. - Oih, minä ja Sastu huokaamme ihastuneesti. - Mikä sen nimi on? Alina keksii kysyä. - Seppeleen Soturi, Magnet kertoo ylpeänä. - joku on pikkusen söpö, puhelen hetken varsalle. - Antakaapas pikku Soturin olla hetken maminsa kanssa, karsinan luo tullut Anne häätää meidät niiden karsinasta.
Kurkistaessani pian Pampulan karsinaan hämmästyn, tamma ei ole siellä. - Voi juku, taasko se on karannu, mutisen itsekseni. Huokaisten lähden tutkimaan tallista, ehkä se olisi mennyt vain rehulaan. Ihmetyksekseni se on tyhjä, tai siis siellä torkkuvaa Jaakkoa lukuun ottamatta. Hihittäen lähden sieltä pois.
Olen aivan ymmälläni, ponia ei tuntunut löytyvän mistään. Vihdoin keksin käydä katsomasta kentältä. - Siellä se varmasti on, hihkaisen, lähtien hölkkäämään. Mutta ei, tamma ei ole sielläkään. Huokaisten lähden rämpimään pitkin maastopolkua, ehkäpä se oli mennyt jonkun ruuan perässä sinne. - Miks sie täällä kävelet? minua vastaan ratsastava Kat ihmettelee. - Se on pitkä juttu, virnistän. - Okei, kerro se sit kun meet oleskelutilaan, Kat sanoo hymyillen. - Juu, virnistän.
- Pampulaa! huutelen tammaa, siltä varalta jos se olisi täällä. Huokaisen, tuurillani se olisi mennyt jo ainakin Laukkasuoran ohi. - Ei auta muuta kai kun rämpiä sinne asti, mutisen taas hiljaa. Alan vihellellä jotain, en edes itse tiedä mitä. Hätkähdän nähdessäni jonon ratsukoita ilmestyvän mutkasta kovaa vauhtia. Mietiskelen keitä sieltä tulisi, ratsukoiden määrä merkkaisi tuntia, mutta Annehan oli tallilla vasta vähän aikaa sitten. Hyppään tien sivuun, päästääkseni ratsukot ohitseni.
- Pipsa, mitä sie siellä ojassa kyykit? Elli ihmettelee Sentin selästä. - En mie mitään, kun mie tulin ettii Pampulaa, yritän selittää. - Etsimään? sehän on mukana tällä tunnilla, Elli ihmettelee. - Eikä, siis oon ettiny sitä varmaan tunnin ihan turhaan, puuskahdan.
- No, kunto ainakin kasvaa, Elli virnistää. - Ja tytöillä on kuulemma siellä kohta kuumaa kaakaota ja pullia, nainen jatkaa. Virnuillen lähden talsimaan tallille ratsukoiden perässä.
Pipsa & Pampula
|
|
|
Post by Anne on Oct 10, 2008 19:25:10 GMT 2
100 hm! Onnea!
|
|
|
Post by Pipsa on Oct 11, 2008 17:11:12 GMT 2
11.10.2008 ps. I love you
Närkästyneenä köpöttelen tallille, vaaleista lenkkareistani vettä tirskuen. Huokaisten työnnän talllin oven auki, taputellen muita hevosia hieman ennen kuin seilaan tieni poniboksille. - Kappas, Siiri on taas häipänny, mutisen silittäen Pampulaa, karsinan toista asukkia ja minun hoitoponia. - Kuules, mennään tänään maastoon, myhäilen jo hymyillen, ehkei päivä ollutkaan sitten niin pilalla. - Joo, olet tosi kiva karvakasa, naurahdan iloisen näköiselle ponille.
- Moi Johanna, tervehdin Bertin kimpussa touhuavaa tyttöä. - Moi, mut sano Jossu vaan, tämä vastaa hymyssä suin. - Joo, hymyilen takaisin, marssien yläkertaan, jonne voisin jäädä hetkeksi uinumaan, vaikka toisaalta pitkä maastolenkkikin olisi ollut poikaa. - Moi kaikki, hihkaisen iloisesti oleskelutilassa lymyäville hoitajille, käyden avaamassa pirteästi kaihtimet, lämpimän valon tulviessa ikkunasta sisään huoneeseen. - Mikäs noin ilostuttaa? Wear kysyy tottuneena käytökseeni. - Kaikki, huomenna ei oo koulua, ja tsekkasin tuntilistan, eikä Pampu mee yhellekkään tunnille! Siis yhellekkään! Ihan uskomaton tuuri, selvennän muille. - Aa, siks, Nanakin hymyilee tietäväisesti. - No, nyt teidän pikkupäivän paiste jättää reppunsa ja häipyy, virnistän laskien repun nojaamaan punaisen sohvan reunaan, lähtien iloisesti hyppelehtimään alakertaan.
Kovaan ääneen hyräillen saavun alakertaan, saaden niskaani kummeksuvia katseita, joista välittämättä painelen oikealle karsinalle, eli jälleen poniboksin ääreen. - Moi kullannuppu, jatkan pälätystäni tammalle, joka hörähtää tuttavallisesti. - Et arvaakkaan miten hyvälle tuulelle tuun tosta, hymyilen tammalle pörröttäen sen harjaa. - Jokasella ei ookkaan näin ihania hoitopolleja, vilkaisten Bertiin päin. - Miun omat pallerot, naurahdan hiljaa.
Iloisesti ryhtyen viheltämään tartun harjaan, sujahtaen sisälle karsinaan. Poni vilkaisee minuun lempeästi, kääntyen takaisin mussuttamaan karsinan pohjalta löytyviä heinän korsia. - Sie ootkin aika puhdas kun pulmunen.. mutisen liuttaen kättäni tamman hyvin hoidettua karvapeitettä. - Toisin kun karsina, jatkan napaten riimun käytävältä. Reippaasti sujautan sen ponin päähän, kliksauttaen riimunnarun kiinni. - Noniin, nyt mennään neiti shetlanninponi, hihkaisen tarraten narusta kiinni, ponin innokkaana lähtien tallustelemaan perässäni askeltaen tiheään.
Rauhallisesti tamman lasken kirmailemaan tarhaan, jonne se tosin astelee hieman epäröiden, juosten kuitenkin pian jo pukkilaukkaa, lysähtäen mussuttamaan kellertävää heinää pikkuisen mäen nuppulan päällä. Poni heilauttaa päätään minuun päin. Käännyn, lähtien talliin, jonne kipitän lämpimään.
- Äläs livistä, virnistän ympärilleen vilkuilevalle Adalle. - Mistä niin kuin? tämä naurahtaa luoden “en mä sitä tehnyt” ilmeen. - Joojoo, käy hakee kottarit ja talikko, huokaisen tälle saapastellen poniboksille, jossa olisi taatusti tuplakaupalla siivottavaa! Reippaasti ryhdymme Adan kanssa karsinan kimppuun, mitä nopeammin homma hoituisi, sen nopeammin pääsisi ratsastamaan. Hetkessä karsina siivoutuukin, minun palaten tarhoille.
- Tartteet sie apuu? kysyn Lovisalta, joka riimu kädessä seisoo tarhassa. - Juu, kun en pääse tonne, kun toi harmaa poni on eessä, tyttö kertoo murheellisesti. - Joo, mie autan, hymyilen iloisesti, avustaen Loviisan tarhaan, sekä ottamaan Pikun samalla kiinni, kun itse otan Pampulan. - Kiitti, nuori tyttö kiittää leveästi hymyillen, joka tarttuu minuunkin. Samaa matkaa talutamme hoitopollemme talliin, jossa Maikku ryhtyy auttamaan Loviisaa Pikun kanssa. - Kohta laitetaan siut kuntoon, mutisen tammalle vetäisten ohtahiuksiani sivuun. Raaputan niskaani haukotellen leveästi. Sidon tamman, vaikkei sitä kyllä tarvitsisikaan, ja tartun harjaan, ryhtyen sillä reippain vedoin harjaamaan puhtaaksi ponin rautiasta karvapeitettä sen lepuutellessa pientä takajalkaansa tyytyväisen näköisenä.
Hätkähdän ajatuksistani lähtien harppomaan satulahuoneelle, etsien katseellani ruskeita ratsastuskamppeita. Reippaasti nappaan suitset olkapäälleni ja satulan käsivarsilleni, lähtien kiikuttamaan niitä poniboksin luo, tai oikeastaan sisälle sinne. Varovaisesti avaan oven, laskien satulan tamman selkään suurin piirtein oikealle kohdalle, laskien satulavyön ja kiinnittäen sen. Seuraavana nappaan suitset olkapäältäni laittaen ohjat ponin kaulalle, ja vetäen riimunkin kaulalle. Hoidan suitsituksen vielä loppuun pikaisesti. - Hyvä tyttö, olit tosi kiltisti, kehun ponia silittäen sen kaulaa tyytyväisenä siihen. Pikaisesti pyydän vielä Adan katsomaan Pampulan perään hetken, kipittäen yläkertaan.
- Moijps taas yläkerran väki, virnistän oleskelutilassa käyskenteleville hoitajille ja Ellille, joka selvästikin kertoi jotain Seppeleen historiasta. - Moi, hoitajien kuoro vastaa, minun sujahtaessa jo reppuni luo, josta nappaan ratsastushousut, kipaisten vaihtamaan ne, tallustellen takaisin alakertaan. - Suuret kiitokset, hihkaisen Adalle painaen kypärän päähäni, taluttaen tamman ulos tallipihalle.
Innokkaasti tamma lähtee liikkeelle minun noustessa sen selkään, heilutellen korviaan. - Noniin Kössi-Kenguru, mennäänhän kovempaa, naurahdan ponille taputtaen sen kaulaa maiskauttaen, tamman lähtien liikkumaan reippaampaa astuen tihein askelin. Lyhennän ohjaa työntäen kantapäitä alemmas, kääntäen tammaa sivummas Sastun ja Antun kiitäessä takanapäin. - Varokaa! tämän naurava ääni kuuluu tytön laittaessa hevoseen enemmän vauhtia. - Joo, virnistän pidättäen tosissani ponia, joka olisi halunnut heti lähteä suuren ruunan perään.
- Ravataas vähän, mutisen ponille puristaen sitä pohkeilla, ryhtyen keventämään vauhdikkaasti tamman tikittävissä askelluksessa. Poni lähtee kipittämään entistä kovempaa pikaraviaan, jota yritän hiljentää, mikä onnistuukin hetken kuluttua. Huokaisen hiljentäen käyntiin, ponin ravistellessa päätään. Vilkaisen taivaalle, jossa aurinko alkaa laskemaan hieman. - Kato, hypätään ton yli! hihkaisen huomatessani pienen raunion osan, joka on todellakin melko pieni, ja tiedän sen turvalliseksi, koska olin sen ennenkin hypännyt. Reippaasti kannustan tamman liikkeelle, sen reippaassa laukassa lähtien kohden estettä, jonka tamma iloisella olemuksella hyppää, minunkin onnistuessa hyvin. Iloisesti kehun ponia, hiljentäen sen käyntiin, vilkaisten taivaalle, jossa aurinko ryhtyi laskeutumaan.
Pipsa & Pampula
110HM
|
|
|
Post by Pipsa on Oct 12, 2008 9:43:52 GMT 2
Tallille mennään, vaikka sitten salaa
- Pipsa Katariina Hänninen, äitini ääni jyrisee keittiössä. - Mitä?! ärähdän mulkaisten tähän päin. - Sinä et mene tänään niiden kopukoidesi luo, olet kotiarestissa! tämä jatkaa karjuen. - Mitä mä nyt oon tehnyt?! huudan takaisin sulkeutuen huoneeseeni, napaten lehden käteeni, viskaisten sen lattialle. Mieli tekisi kirkua, huutaa ja heitellä tavaroita yhtä aikaa. Huokaisen vilkaisten ulos, leveän hymyn levitessä kasvoilleni, ehkä voisin sittenkin mennä tänään tallille…
Reippaasti nappaan takin naulakosta, vilkaisten eteisen pöydälle jätettyä lappua. - Pipsa, olemme asioilla, tulemme 16-16.30, jääkaapissa on makaronilaatikkoa, luen tekstin ääneen, vilkaisten keittiön seinällä olevaan kelloon, 13.39. Vetäisen takin vauhdilla niskaani, lähtien juoksemaan Seppeleeseen päin, kääntyen kuitenkin tarttumaan pyörään, jonka selkään hyppään, alkaen polkea hirmuisella vauhdilla eteenpäin tuulen lyöden päin kasvoja.
- Hei Pipsa, tallipihaa haravoiva Elli huikkaa. - Moi, vastaan lyhyesti tönäisten pyörän telineeseen lukitsematta sitä, kuka nyt sellaisen romun varastaisi, vieläpä Seppeleen pihasta. Reippaasti harpon sisälle talliin kiireen vilkkaa poniboksille. - Moi tytöt, tervehdin niitä nopeasti, sujahtaen yläkertaan pomppien portaat ylös.
- Heei, huikkaan yläkertaan linnoittuneelle hoitajapoppoolle, hypellen takaisin alakertaan, vilkaisten kelloon. Aikaa ei olisi kamalasti, pitäisi toimia sutjakkaan. Alakertaan saapuessani tunkeudun ponien sekaan karsinaan, huokaisten helpotuksesta, joku kiltti ihminen oli siivonnut karsinan. - Kiva juttu, hymyilen sujauttaen riimun vanhemman shetlanninponin päähän, taluttaen tämän käytävälle, jonne kiinnitän sen tarraten ennätysvauhdilla harjaan, ryhtyen reippaasti hommiin.
Itsekseni mutisten puhdistan reippaasti kaviot. - Pipsa, se mennee sit tunnille, Anne huikkaa. - Eli siis ihan kohta, kahelta, ei mee talutuksessa, tämä jatkaa häipyen pikaisesti toimistoon hoitelemaan lukuisia paperihommia. Seilaan satulahuoneelle, napaten sieltä satulan ja suitset, laittaen ponin pikaisesti ratsastuskuntoon, juuri hienosti ajoitetusti, jolloin Pampulan ratsastaja saapuu talliin. Vaisusti vetäisen riimun ponin kaulalta, ojentaen ohjat vieressä tapittavalle tytölle, joka lähtee taluttamaan sitä muiden perässä kentälle. - Pipsa, kai säkin tuut kattoo? otin ihan karkkipussin tätä varten, Fiia intoilee. - Nää laukkaa ekan kerran, Wear selittää vierestä. - Eikai toi laukkaa ekaa kertaa? kysyn nyökäyttäen Palmikkoa taluttavaa vanhan naisen suuntaan. - Eeei kun se menee siellä kentällä vapaasti, Carkki selventää. - Okei, kai mä tuun, kohautan harteitani, marssien muiden perässä kentälle, jossa tihkuttaa hiljaa.
- Mä oisin kyllä voinut puhistaa Pampun ratsastuskamat… mutisen. - Hei haloo, sillä on ne päällä! Fiia virnistää ojentaen karkkipussia suuntaani. - Otas nyt vähän, niin saat jotain järkeä pääkoppaas, tämä jatkaa virnistellen uudelleen. - Kai mä sit, hymyilen napaten yhden karkin, mussuttaen sen vauhdilla kitusiini. - Mut mä oisin.. sanon uudelleen. - Ei mitään muttia, Wear keskeyttää lauseeni. - Nyt ne laukkaa! Fiia hihkaisee meidän kääntyen katsomaan ratsukoita. - Ensimmäisenä laukkaa sie Pellalla, lyhennä ohjaa, oikee jalka tähän suuntaan ratsastettaessa eteen, ja vasen eli aidan puoleinen taa, Anne neuvoo. Pettymykseksemme kaikki selviävät kuitenkin hienosti. - Höh, mä niin odotin, meni karkitkin hukkaan, Fiia nauraa.
Huomatessani tutun joukkion vetäisen vauhdilla hupun päähäni, kääntyen porukasta poispäin, lähtien kiireen vilkkaa lähemmäs aitaa. - Hyvä, ajattelin jo että se Pipsa on täällä, äitini tuttu ääni kaikuu. - Onhan se, oli ihan tässä vie, Carkki keskeyttää lauseen. - Ei kun siis ajattelin että puhuit Loviisasta, kuulostaa aika paljon Pipsalta… heheehee, tyttö korjaa tajuttuaan, etten saisi olla tallilla. - No, meehhän laittaa sitä ratsuus valmiiksi, äitini komentaa Sonjaa, pikkusiskoani, joka lähtee kipittämään talliin päin, minun palatessani paikalleni, muiden ruvetessa nauramaan.
Pipsa & Pampula
111HM
|
|
|
Post by Pipsa on Oct 13, 2008 13:45:18 GMT 2
Meidänpä Pampula lentää korkeemmalle kun teidän ponit yhteensä112HM
|
|