|
Post by Kismet on Dec 28, 2007 19:23:30 GMT 2
Kuvat: Anne L Kannen toteutus: Simona
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 12, 2008 20:01:36 GMT 2
Tutustumista
Kävelin reippain askelin talliin, ja suuntasin tällä kertaa kulkuni Pampulan luo. Kurkkasin sisälle isoon karsinaan, jossa Pampula ja Siiri olivat. “Voi kun te ootte söpöjä”, lepertelin Shetlannin-poneille. Avasin karsinan oven, ja rautias tamma olikin heti tulossa ulos sieltä. Työnsin pehmein ottein Shetlannin-ponin ovelta, ja menin sisälle karsinaan, jonka suljin perässäni.
Annoin tamman nuuskia kättäni, ja pian se etsikin jo herkkuja taskuistani. Hymyilin tammalle, ja silitin sen otsaa otsaharjan alta. Pampula tuntui tottuvan minuun nopeasti. Raotin hivenen karsinan ovea, ja otin siinä roikkuvat riimun ja riimunnarun. Pujotin riimun sen päähän, ja naksautin siihen riimun. Sen jälkeen talutin tamman käytävälle, jonne sen sidoin. “Hei Anne missä tän harjapussi on?” Kysyin ohi kävelevältä Annelta. “Sen pitäisi olla satulahuoneessa ” Anne kertoi. Lähdin hakemaan pussia ja pian tulinkin pussi kädessäni takaisin Pampulan luo.
“Meneekö Pampula tunnille?” Kävin vielä kysymässä Annelta. “Menee se.” Anne kertoi. Hain tamman satulan ja suitset satulahuoneesta. “Oletpa pieni” Juttelin Pampulalle nostaessani satulaa sen selkään. Kiinnitin satulavyön, ja Pampulan korvat painuivat luimuun. “Ihan rauhassa”, puhelin ponille, samalla taputtaen sen kaulalle. Tarjosin tammalle kuolaimia, joita se ei suostunut ottamaan.
Työnsin peukaloni sen hampaiden taa, ja niin sain kuolaimet sen suuhun. Vedin niskahihan korvien yli, ja suoristin otsaharjan. Kiinnitin suitsien remmit, ja tarkistin vielä, että ne olivat sopivan tiukalla. Kiristin pikkuriikkisen leukahihnaa, joka oli hiukan löysällä. Sen jälkeen avasin solmun, ja lähdin taluttamaan Pampulaa maneesiin päin. Avasin maneesin oven, ja talutin tamman sisälle sinne.
Maneesissa olikin jo tuntilaisia ja hevosia tunnin alkua odottamassa. Talutin tamman kaartoon, ja näin kun nuori tyttö lähestyi shetlannin ponia. “Moi, mä oon Pipsa, ja tää on Pampula”, tervehdin. Hän nyökkäsi hiljaisesti, ja meni tamman pään luo. Neuvoin hänelle satulan kiristämisessä, ja pidin kiinni Pampulan suitsista, kun hän nousi selkään. Tein samoin kuten muutkin hoitajat, eli vetäydyin maneesin reunalle katselemaan. Vähän aikaa katseltuani kuitenkin vilkaisin kellooni, ja lähdin hipsimään talliin päin, ensi töikseni kävin hakemassa kottikärryt ja talikon.
Pian olinkin jo kovaa vauhtia mättämässä likaisia kuivikkeita ja lanta kasoja kottikärryihin. Aikaa kului noin puolituntia siihen, että karsina oli siisti, ja, että siellä oli puhtaat kuivikkeet. Lopputulos oli siisti, ja katselin sitä hetken, ennen kuin kiiruhdin takaisin maneesille. Tunti olikin juuri loppunut, joten menin Pampulan luo, joka oli juuri kääntynyt kaartoon. Hymyilin tytölle, joka laskeutui selästä.
“Haluutkos sä auttaa Pampulan hoitamisessa”, kysyin. “Joo!”, hän hihkaisi innoissaan. Kuljin hänen ja Pampulan vieressä, ja autoin häntä laittamaan riimun tammalle. “Viet sä vai mä nää varusteet?”, kysyin tytöltä, joka oli avaamassa satulavyötä. Yhteistuumin päätimme viedä varusteet yhdessä, minä satulan ja hän suitset. Nostin satulan varovaisesti satulatelineelle, ja palasin Pampulalla ratsastaneen tytön kanssa takaisin Pampulan luo. “Voi ei“ sanoin huomatessani irtaillaan olevan tamman. Nopein askelin lähestyin tammaa, ja nopein ottein tarrasin kiinni sen riimusta, taluttaen siitä sen käytävälle, tehden uuden solmun. Pampulalla ratsastaja olikin jo lähtenyt, joten jäin yksin harjaamaan rautiasta tammaa.
Silitin tamman matalaa selkää, sen hirnahtaessa. Avasin solmun, ja talutin Pampulan karsinaan. Vilkaisin kellooni, joka näytti jo paljon. Sanoin vielä hyvät yöt Pampulalle, ennen kuin lähdin hipsimään kotiin päin.
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 13, 2008 9:41:54 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 14, 2008 15:53:40 GMT 2
14.4.08
Pyöräilin kovaa vauhtia Seppeleeseen, ja lykkäsin vanhan ajokkini seinää vasten. “Moi tyttö”, tervehdin tarhassa olevaa Shetlannin poni tammaa. Reippain askelin marssin sisälle talliin, ja päätin heti aloittaa karsinan siivouksen. Ryhdyin heti hommiin, jotta kerkeisin ratsastaakin tänään.
Ensimmäiseksi kävin hakemassa talikon ja kottikärryt. “Ja ei kun hommiin!”, hihkaisin iloisesti. Kovalla vauhdilla aloin mättämään lantaa ja likaisia kuivikkeita kottikärryihin. “Tip tap tipetipe tip tap tip tip tap” hoilasin kuskatessani täynnä olevaa kottikärryjä kovaa vauhtia lantalalle päin. Kippasin kärryt sinne, ja mätin talikolla sopivan verran kuivikkeita kottikärryihin.
Pian palasinkin kottikärryt täysinä karsinoille, ja kaadoin puhtaat kuivikkeet karsinaan. Levitin ne tasaisesti, ja palautin siivoustarvikkeet omille paikoilleen. Nappasin karsinan ovesta riippuvan riimunnarun, ja marssin ulos tarhoille. Pujahdin vikkelästi aidan välistä, ja kutsuin Pampulaa. Kutsuni kuullessaan se höristi korviaan, mutta jäi paikoilleen. Lähdin sitä kohden hiukan sivusta, puhellen samalla sille. Naksautin riimunnarun riimuun, ja lähdin tammaa taluttaen tallille päin.
Vein Pampulan karsinaan, jonne sidoin sen. “Rauhassa tyttö”, rauhoittelin tammaa, joka odotti innolla ratsastusta. Tunsin innostukseni kasvavan, pääsisin ensimmäistä kertaa ratsastamaan Pampulalla. Otin maassa lojuvan harjapussin mukaani, ja suljin karsinan oven. Ensimmäisenä otin harjapussista pehmeän harjan, jolla harjasin reippain ja pitkin vedoin. “Huh, kun susta lähtee karvaa” puhelin Rautialalle tammalle, samalla kun syljeskelin ulos irtokarvoja suustani.
Harjaus sujui nopeasti, ja lähdin satulahuoneelle päin. “Frozen Princess” luin ääneen satulatelineestä, jossa Pampulan satula oli. Varovaisesti nostin sen syliini, ja nappasin vielä seinällä roikkuvat suitset. Kuulin takaani hengitystä, ja huomasin Ellin tulleen ovelle. “Eka ratsastuskerta Pampulalla vai?”, hän kysyi hymyillen. “Joo”, vastasin reippaasti hymyillen.
Hetken kuluttua palasin Pampulan karsinan luo, ja tönäisin karsinan oven auki. Ahtauduin sisälle sinne satulan ja suitsien kanssa. Laskin pehmeästi satulan rautiaan tamman selkään, ja liutin oikealle kohdalle. Kiersin toiselle puolelle, ja kiinnitin satulavyön. Palasin pään luo, ja tarjosin kuolaimia tammalle, joka ottikin ne kiltisti. Kehuin ponia ja kiinnitin suitsien remmit. Tarkistin vielä kaikkien remmien sopivan kireyden, ennen kuin lähdin taluttamaan tammaa maneesiin päin.
Maneesi oli tyhjä, ja talutin Shetlannin ponin kaartoon. Vedin jalustimet alas, ja kiinnitin satulavyötä, jolloin tamma painoi korvansa luimuun. “Noh, Pampula, älähän luimi” sanoin tammalle. Selkään pääsy sujui helposti, ja heti ensi töikseni ajattelin, miten pieni Pampula olikaan Berttiin verrattuna.
Maiskautin tammalle, joka lähtikin heti halukkaasti liikkeelle. Annoin pitkät ohjat, ja katsoin korvien välistä ajatellen kaikkea mahdollista hevosiin ja kaneihin liittyvää. Pian kuitenkin tiukensin ohjia, ja maiskautin, ja reipas poni lähti heti raviin. Kevennys sujui hyvin, mutta harjoitusravi olikin paljon vaikeampaa. Hytkyin selässä, mutta sain pomppimisen vähenemään ottamalla satulan etukaaresta kiinni, ja nojaamalla hiukan taaksepäin.
Maiskautin Pampulalle, joka ymmärsi ajatukseni, ja ampaisi laukkaan. Istuin syvemmälle satulaan, ja tiukkasin ohjaa. Hiljensin ponin vauhdin raviin, tiukaten ohjaa. Huomasin muutamia kavaletteja maassa, ja estehulluna en voinut vastustaa kiusausta ohjata Shetlannin ponia niiden yli. Pampula tuntuikin pitävän kavaleteista, joiden yli se hyppi hirmuloikilla. Olin lentää selästä viimeisellä kavaletilla, mutta onneksi sain asennon kuitenkin haltuuni.
Yhtäkkiä aivan yllättäen Pampula heitti takapäänsä ilmaan, ja lätkähdin sen kaulan yli maahan. Voihkaisin hiljaa, vaikka minuun ei sattunut yhtään. Nousin seisomaan, ja pyyhin tomuja housuistani. Tamma oli pysähtynyt, ja parilla harppauksella sain sen kiinni. Se katsahti minuun lempeillä ruskeilla silmillään, ja minun oli pakko halata sitä, niin suloiselta se näytti.
Nousin reippaasti takaisin selkään, ja kannustin ponin raviin. Se rupesi hiukan kiihdyttelemään, mutta sain sen hiljentämään voltille ohjauksella. Lopputunti sujuikin rauhallisesti, käynnissä mennessämme. Annoin pidempää ohjaa, ja hetken kuluttua ohjasin Pampulan kaartoon.
“Hieno tyttö”, kehuin tammaa silittäen samalla sen kaulaa. Irrotin jalustimet jaloistani, ja laskeuduin alas selästä. Vedin jalustimet ylös ja löysensin satulavyötä. Otin ohjista kiinni ja lähdin taluttamaan Pampulaa talliin. Talutin sen karsinaansa jossa näin Siirin ja Adan, joka oli laittamassa suitsia “Moi sä oot kai Pipsa ja Pampulan uusi hoitaja?” Ada kysyi minulta kiristäen samalla remmejä suitsista. “Juu” Vastasin hymyillen.
Adan ja Siirin mentyä otin satulan ja suitset pois. Vein ne paikoilleen, ennen kuin aloin harjaus urakan kimppuun. Pitkin vedoin harjasin kovalla harjalle tamman kokonaan, päätä lukuun ottamatta. Pampula jaksoi kiltisti seisoa paikoillaan, ja antoi minun harjata kiltisti mahan altakin. Pään harjaus sujui myös hyvin.
Harjauksen jälkeen avasin solmun, ja suljin oven perässäni. Kävin hakemassa rehuvarastosta Pampulan ruuat, ja annoin ne innokkaasti ateriaansa odottelevalle tammalle. “Hyvää yötä”, kuiskasin hiljaa Shetlannin ponille, ennen kuin lähdin ajamaan kotiin päin.
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 15, 2008 18:23:31 GMT 2
Kurkistin sisään karsinaan, jossa Pampula Siirin kanssa asui. “Moi tytöt”, tervehdin Shetlannin-poneja lempeästi. Nostin ovesta roikkuvan riimun ja riimunnarun, jonka jälkeen avasin karsinan oven.
Sieltä olikin tulossa ulos innokas tamma, jonka karkausyritykset sain kuitenkin estettyä. “No niin, seisohan paikoillas, niin saan tän riimun”, puhelin Pampulalle, joka yritti tunkea ohitseni. Hellästi työnsin sen karsinaan, ja laitoin riimun reippain ottein. Tarkistin vielä, että riimu oli kunnolla kiinni.
Talutin tamman käytävälle, jonne sidoin sen. Kumarruin nostamaan harjapussia, kun Shetlannin-poni tönäisi minua niin, että olin kaatua. “Pampula!”, komensin tammaa nauraen. Rapsutin tammaa korvan takaa, ja se selvästi pitikin siitä paljon.
Aloin harjaamaan pehmeällä harjalla reippaasti. Harjaus sujuin nopeasti, sillä poni seisoi kiltisti paikoillaan. “Hieno poni”, kehuin tammaa, joka nautti huomion keskipisteenä olemisesta. Taputin sitä vielä kaulalle, ennen kuin lähdin marssimaan satulahuoneelle päin. Nostin satulan ja suitset paikoiltaan, ja lähdin kuljettamaan niitä Pampulan luo.
Nostin satulan sen selkään, ja liutin oikealle kohdalle. Kiersin päänkautta vasemmalle puolelle, ja kiinnitin satulavyön. Palasin pään luo, ja tarjosin Pampulalle kuolaimia, jotka se ottikin heti. Silitin sen kaulaa, ja lähdin etsimään tamman jännesuojia.
Huomasin Pampulan omistajan Magnetin, Humun karsinan luona. ”Moi, oot sä nähny Pampulan suojia?”, kysyin hiukan ujona. “Moi, sä ootkin varmasti Pipsa. Hmm… Taisin nähdä ne satulahuoneessa” Hän vastasi. Nyökkäsin, ja lähdin nopeasti satulahuoneelle päin. Hetken etsittyäni löysinkin jännesuojat loimen alta.
Otin ne mukaani, ja palasin talliin. Kyykistyin ponin jalkojen luo, ja laitoin suojat reippain ottein. “Hieno tyttö” kehuin tammaa, ja otin maassa lojuvan kypäräni. Nostin sen päähäni, ja kiinnitin leukahihnan. Tartuin kiinni ohjista, ja lähdin taluttamaan innokasta tammaa maneesiin päin.
Ulkona paistoi aurinko, ja oli hyvä keli ratsastukselle. Maneesi oli tyhjä, ja talutin tamman keskelle maneesia. Tiukkasin satulavyötä, ja vedin jalustimet alas. Nostin jalkani jalustimeen, ja nousin selkään.
Kokosin ohjia, mutta jätin ne löysiksi. Istuin syvemmälle satulaan, ja suoristin selkääni, ennen kuin puristin hellästi jaloillani. Shetlannin poni lähti heti innokkaasti käyntiin. Mukauduin ponin liikkeisiin, ja lyhensin ohjia.
Maiskautin, jolloin tamma lähti raviin. Kevensin nopein liikkein, ja menikin hetki, että pääsin rytmiin. Ohjasin ponin kokorata leikalle, jossa ravin yllä pito olikin helppoa. Istuin satulaan, ja aloin pomppimaan. Otin parilla sormella kiinni etukaaresta, ja nojasin hiukan taaksepäin. Ohjasin hetken kuluttua Pampulan voltille, joka sujui hyvin sekin.
Huomasin maneesin takaosassa kavalettejä, joiden luo Pampulan ohjasin. Poni meni ne ravissa innoissaan, ja sain pidätellä ponia, jottei se olisi lähtenyt kiihdyttelemään. Pian testasinkin niitä jo laukassa, ja hyvin ne sujuivatkin, paria horjahdusta lukuun ottamatta istunnassani.
Hiljensin hiukan laukannopeutta, ja istuin syvemmälle satulaan, jotta saisin paremman asennon. Ohjasin sen isommalle, noin 40cm esteelle, jonka tamma hyppäsi vauhdilla. “Hieno tyttö!” kehuin taputtaen samalla sen kaulaa. Hyppäsimme vielä hiukan korkeamman esteen, joka sujui hyvin sekin, ennen kuin hiljensin vauhdin raviin. Ravissa teimme voltteja, täyskaartoja sekä kokorata leikkaa.
Annoin tamman ravata pidemmin ohjin. Shetlannin poni painoi päänsä alas, ja pärskähteli. Istuin syvälle satulaan, ja vedin hiukan ohjista. Poni hiljensi käyntiin, ja annoin pitkät ohjat. Irrotin jalkani jalustimista, ja venyttelin jalkojani. ”Hieno poni”, kehuin sitä kääntäessäni sen kaartoon.
Laskeuduin selästä, ja vedin jalustimet alas. Löysäsin jäykkää satulavyötä, ja lähdin taluttamaan Pampulaa talliin päin. Tallissa pujotin riimun ponin päähän, ja riisuin siltä suitset. Odottelin, että poni oli saanut haukotella, ennen kuin nostin turpahihnan sen turvalle.
Avasin satulavyön, ja lähdin kuskaamaan varusteita satulahuoneeseen. Varovaisesti laskin ne paikoilleen, ja palasin takaisin talliin. Nostin harjapussista harjan, jolla aloin harjaamaan pitkin vedoin. Harjaus sujui nopeasti, minkä jälkeen loimitin reippaasti Shetlannin-ponin, jota lähdin taluttamaan tarhaan päin. Laskin sen sisälle tarhaan, mitä ennen halasin sitä pikaisesti. Naksautin riimunnarun irti, ja vein sen talliin. Huikkasin hyvät yöt tammalle, ja lähdin kotia kohti.
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 16, 2008 17:34:34 GMT 2
Vietettiin Pampulan kanssa rauhallista vapaa päivää
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 17, 2008 13:56:48 GMT 2
Kentällä menoa
Hevosen haju leijui ilmassa, ja oli hiukan viileää. Kävelin hiljaiseen talliin, Pampulan karsinan luo. Poni hirnahti minulle, luultavasti herkkupalojen toivossa. Nappasin karsinan ovesta riimun ja riimunnarun, jonka jälkeen avasin karsinan oven.
- Soo, rauhassa, ei mitään hätää, rauhoittelin tammaa, joka nosti päätään niin, että riimun laitto vaikeutui. Viimein sain kuitenkin riimun sille, ja sidoin sen karsinassa.
- Missäköhän Siiri on?, ajattelin ääneen. Tartuin pehmeään harjaan, ja aloin harjaamaan sillä pitkin vedoin, puhellen samalla tammalle. Harjauksen jälkeen siirryin kavioihin. Liutin kättäni Pampulan jalkaa pitkin, nojaten samalla hiukan poniin. Tamma nosti jalkansa kiltisti, ja sain helposti sen, kuten kaikki muutkin jalat puhdistettua. - Hieno tyttö!, kehuin samalla taputtaen Shetlanninponia.
Jätin ponin hetkeksi karsinaan, kun otin loimen sen karsinanovesta. Loimitin tamman reippain ottein. Avasin solmun, ja lähdin taluttamaan tammaa tarhalle. Avasin tarhan oven, ja laskin ponin sinne. Hymyilin ponille, joka meni heti Siirin luo.
Käännyin takaisin talliin päin, ja kävelin takaisin Pampulan karsinan luo, kottikärryt ja talikko mukanani. - Mutta hei, kukas sä oot? puhelin punarautiaalle tilastohevoselle. Se höristi hiukan korviaan, mutta hetken kuluttua menetti kiinnostuksen. Palasin kottikärryjen luo, ja nostin maahan laittamani talikon.
- Karsinaa siivomassa vai? Kuulin jonkun kysyvän. Käännyin kysyjään päin ja huomasin hänen olevan Wear. - Juuh . Vastasin. Kävin vielä hiukan silittelemässä Taigaa ennen kuin jatkoin siivoamista. Pian karsina olikin puhdas. - Ensi kerralla Ada saa kyllä siivota… mutisin itsekseni.
Enää tarvitsisi tuoda enää karsinan asukas paikalle. Lähdin riimu mukanani hiippailemaan tarhalle. Pampula juoksenteli Siirin kanssa tarhassa. Pujahdin aidan välistä, ja lähestyin hiukan sivusta tammaa. -- Pampulaa! kutsuin tammaa, joka vain hiukan kohotti korviaan.
Juuri kun olin ponien lähellä, ne lähtivät kirmaamaan toiseen suuntaan. Tuhahdin itsekseni, ja lähdin uudestaan tammojen luo, tällä kertaa menestyksekkäämmin. Pampula antautui kiltisti, ja sain helposti sen mukaani. Avasin portin, ja talutin ponin ulos tarhasta. Suljin portin nopeasti perässäni, estäen samalla Siirin karkaus aikeet.
Talutin ponin talliin, ja sidoin käytävälle. Aloitin harjauksen kumisualla, ja poni nautti hieronnastaan. Se sulki silmänsä, ja painoi pään alas. Harjauksen jälkeen puhdistin kaviot, sekä selvitin hännän ja harjan.
Lähdin marssimaan satulahuoneelle päin, satulaa ja suitsia hakemaan. Otin satulan ja suitset varovaisesti paikoiltaan, ja lähdin kuljettamaan niitä Pampulan luo. - Noniin, oohan nyt kunnolla Pampula, puhelin ponille. Laskin satulan varoen sen selkään, ja laskin satulavyön varovaisesti alas. Kiersin toiselle puolelle, ja kiinnitin satulavyön ensimmäiseen reikään. Suitsin Shetlannin ponin vielä nopeasti, ennen kuin tarkistin remmit, ja lähdin taluttamaan sitä kentälle.
- Mennään tänään kentällä, kuka muka haluaisi olla sisällä, kun voi ratsastaa ulkonakin, puhelin ponille, joka kuunteli minua korvat höröllään. Ensimmäiseksi tiukkasin satulavyötä, ja laskin jalustimet. Palattuani vasemmalle puolelle, kiinnitin kypäräni, ja nousin selkään.
Kiristin satulavyötä vielä selässä, ja pidensin yhdellä reiällä jalustimia. Kokosin ohjat, ja liikuin hiukan eteenpäin, ennen kuin komensin ponin käyntiin. Menimme löntystellen pitkillä ohjilla, Pampula pää alhaalla.
Painoin kantapäitäni enemmän alas, ja tönäisin hiukan tamman kylkiä, eikä sitä toista kertaa tarvinnut raviin käskeä. Meni hetki, ennen kuin pääsin kevennyksen tahtiin, mutta silloin se menikin jo paljon paremmin. Enkä huomannut Annea, joka katsoi kentän laidalta. Pampula totteli apujani kiltisti ja kuuliaisesti. Ohjasin ponin voltille, jossa ravin ylläpito sujui hyvin. - Moi, huikkasin ratsastustani katsovalle Annelle. Hänkin tervehti minua, ennen kuin lähti sisälle talliin. Istuin syvemmälle satulaan ja otin jalustimia enemmän varpaille päin, ja siirryin harjoitusraviin.
Ravaamiset sujui hyvin, ja päätin ottaa laukan. Oikean jalkani vedin satulavyön eteen, ja vasemman taa. Puristin pehmeästi, ja Pampula ampaisi laukkaan. Hiljensin hiukan sen vauhtia, ja ohjasin sen pääty-ympyrälle. Laukassa ohjasin ponin voltille, jolla se hiljensi vauhtinsa nopeaan raviin.
Nostin uudestaan laukan, ja tein siinä erilaisia kuvioita, jotka sujuivat kaikki loistavasti. - Hieno tyttö! kehuin ponia hiljentäessäni sen raviin. Ravissa se meinasi parikertaa nostaa laukan, mutta sain sen hallittua. Ravissa tein myös voltteja ja suunnanmuutoksia.
Hiljensin Shetlannin ponin käyntiin, ja annoin pitkät ohjat. Menimme käyntiä pitkän aikaa, ennen kuin ohjasin tamman kaartoon. - Hieno tamma! kehuin samalla taputtaen Pampulaa. Laskeuduin selästä, ja nostin jalustimet. Löysensin vielä satulavyötä, ennen kuin lähdin taluttamaan pientä ponia talliin.
Tallissa riisuin siltä varusteet, jonka jälkeen ryhdyin harjaukseen. Harjasin pitkään ja hartaasti, ennen kuin katsahdin kellooni, joka näytti jo paljoa. Vein tamman karsinaan, ja annoin sille jonkun ajan kuluttua sen aterian. Halasin sitä vielä pikaisesti, ja sanoin hyvät yöt. Sen jälkeen lähdin kotia kohden.
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 19, 2008 17:36:21 GMT 2
Aurinkoa ja maastoiluaAurinko paistoi täysiään, ja lämmitti ihanasti niskaani, tuleen samalla leikitellessä hiuksillani. Astuin sisälle talliin, jossa hengitin syvään hevosen tuoksua. Reippaasti kävelin Pampulan karsinan luo, ja nappasin riimunnarun. Talli oli tyhjillään, kaikki hevoset olivat ulkona. Kävelin tarhan luo, jossa Pampula laidunsi Siirin kanssa. Aurinko värjäsi sen turkin kullertavaksi, ja pieni tuulen vire heilautti sen otsaharjaa. Tamma hörähti minulle, ja katsoi lempeästi ruskeilla silmillään. Hymyilin ponille, ja rapsutin sitä sään kohdalta. Pujahdin aidan välistä, ja lähestyin tammaa. Annoin sen nuuskia kättäni, ennen kuin kiinnitin riimunnarun sen riimuun. Lähdin taluttamaan sitä talliin. Avasin tallin puisen oven tamman seuratessa minua kiltisti. Nopealla solmulla kiinni karsinan seinään. Nappasin harjapussista kumisuan, jolla aloin hieroa Pampulaa, joka nautti siitä. Onneksi tamma ei ollut likainen, joten lähdinkin satulahuoneeseen satulaa ja suitsia hakemaan. Nostin varovaisesti satulan paikoiltaan, ja otin vielä suitset, ennen kuin palasin Pampulan luo. Laskin satulan ponin selkään, ja liutin oikealle paikalle. Kiinnitin satulavyön, ja palasin pään luo. Tarjosin Shetlannin-ponille kuolaimia, jotka se ottikin kiltisti. Vedin niskahihan korvien yli, minkä jälkeen suoristin otsaharjan. Kiinnitin vielä remmit, ennen kuin nostin maassa lojuvan kypäräni, minkä laitoin päähäni, kiinnittäen kypärän leukaremmin. Lähdin taluttamaan ponia ulos aurinkoon, maastopolkuun päin. Pysäytin tamman, ja kiristin satulavyötä. Vedin vielä jalustimet alas, ennen kuin nousin selkään. Kokosin ohjat, ja otin jalustimet. Sen jälkeen puristin pohkeillani hiukan kylkiä, ja Pampula lähti heti reippaaseen käyntiin maastopolulle. Kuljimme pitkin ohjin, ja lintujen laulu täytti metsän. Tamma kulki rauhallisesti ja rentona, päätään alhaalla pitäen. Mukauduin ponin liikkeisiin, ja kuuntelin sen kavioiden kopinaa. Maiskautin, puristaen samalla, ja Shetlanninponi lähti raviin. Kevensin, ja kuuntelin takaa päin kuuluvia ääniä, jotka kuuluivat pääasiassa linnuille. Silitin ponin kaulaa, ja hymyilin. Pian lähestyimme laukkasuoraa, jolla minun ei tarvinnut tammaa kahta kertaa käskeä laukkaan, vaan se nosti helposti nopean laukan. Nautin laukanhurmasta kiitäessämme laukkasuoralla. Istuin syvemmälle satulaan, ja katsoin kuinka Pampulan harja hulmusi. Hiljensin ponin raviin, ja aloitin keventämisen. “AAH!” Räkäisin ponin heittäessään takapäänsä ilmaan. Olin menettää tasapainoni ja lentää alas, mutta sain juuri tasapainoni takaisin. Jonkun ajan päästä hiljensin ravin hitaaseen käyntiin. Annoin pidemmät ohjat, ja löntystelimme pitkän aikaa, ennen kuin edessämme häämötti pelto, joka oli aivan kuin luotu laukkaamiselle, niimpä kannustin tamman reippaaseen laukkaan. Vähäinen lumimäärä pöllysi allamme, ja nautimme molemmat. Pari ilopukkia sai minut pomppaamaan, mutta pysyin kuitenkin selässä. Hiljensin hikeentyneen ponin käyntiin, taputellen sitä kaulalle. Annoin pidempää ohjaa, ja kuljimme rauhallisesti. Noin puolentunnin kuluttua alkoi Seppele näkyä jo kaukana. Pihaan tullessamme pysäytin tamman, ja liuin alas selästä. Vedin jalustimet ylös, ja löysäsin hiukan satulavyötä, ennen kuin lähdin taluttamaan Pampulaa talliin. Avasin karsinan, ja sidoin tamman sisälle karsinaan. Riisuin siltä varusteet, ja vein ne paikoilleen. Hetken kuluttua palasin harjaamaan ponia. Harjaus sujui nopeasti, ja laskin ponin irtailleen. Lähdin oleskelutilaan, jossa luin uusinta Villivarsaa. Noin tunnin kuluttua palasin talliin kauravaraston kautta, Pampulan ruuat mukanani. Tarjosin ne ponille, ja halasin sitä vielä pikaisesti. Hymyilin ajatellessani mitä kesä vielä toisi tullessaan
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 20, 2008 16:31:21 GMT 2
Pampula laitumella
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 21, 2008 15:15:49 GMT 2
Solmuja 21.4.2008
Pyöräilin kovaa vauhtia tallille, hiukan viileässä säässä. Käänsin ajokkini seinää vasten, ja lähdin reippaasti hymyillen kulkemaan tallirakennusta kohden. Työnsin oven auki, ja astuin sisälle talliin. Käännyin Pampulan karsinan suuntaan. Pian seisoinkin karsinan edessä.
- Moi tytöt, tervehdin karsinan asukkeja. Nappasin karsinan ovesta roikkuvan riimunnarun, ja avasin karsinan oven. Pampula, kuten Siirikin olivat molemmat tulossa ulos ovesta. Hellästi työnsin tammat sisälle karsinaan, ja laitoin riimun Pampulalle, jonka talutin ulos karsinasta.
Suljin karsinan oven, ja sidoin Pampulan käytävälle. - Söpöläinen, sanoin ja halasin ponin lyhyttä kaulaa. Tamma katsoi minua suloisesti pähkinänruskeilla silmillään. Ohitseni käveli Anne hymyillen kun olin ottamassa harjaa kassista.
Vedin hiukan painaen harjalla vetoja ponin takapäähän. - Kavio tänne. Komensin Pampulaa, joka nosteli jalkojaan. Kun vihdoin sain kaviosta kiinni, tamma heilautti kaviotaan taakse päin ja minä lensin rähmälleni maahan. Pari ohi kävelevää tuntilaista katsoivat minua kikattaen. Nopeasti nousin takaisin ylös ja otin tiukan otteen jalasta. Onneksi loput kaviot sain helposti puhdistettua.
Pian enää oli jäljellä varusteiden laitto, joten lähdin hakemaan niitä. Satulahuoneessa luin tarkasti satulatelineestä nimen, ennen kuin otin sen mukaani. Kaappasin myös telineessä roikkuvat suitset ja palasin takaisin karsinan luo. Nostin satulan ketterästi ponin selkään ja kiinnitin satulavyön.
- Voi rähmä! Tuhahdin yrittäessäni ottaa suitsia pois solmusta. Suitset olivat aivan solmussa, joten muu ei auttanut kuin purkaa ja kasata suitset uudelleen. Pampula alkoi jo hermostuneesti nostella jalkojaan, odotellessaan minua. Vihdoin kun suitset olivat kunnossa laitoin ne Pampulle. Irrotettuani riimun tamma lähti innokkaasti minua seuraamaan. - Pitäisikös mennä kentällä vai maneesissa. Pohdiskelin pihalle tultuani. Päätin kuitenkin olla maneesissa, sillä kenttä näytti vielä märältä.
Maneesin ovi kolisi hiukan avatessani sitä. Maneesissa olivat Anita ja Andrew sekä Manki ja Irene. - Moi, molemmat tervehtivät minua. Vastattuani tervehdykseen, nousin ketterästi ponin matalaan selkään.
Ohjasin Pampulan maneesin toiseen päätyn ettei se olisi isompien hevosten tiellä. Aluksi annoin sen mennä vain löysin ohjin käyntiä, kunnes puristin sen kylkiä ja komensin sen raviin. Harjoitusravissa pompin aika tiuhaan tahtiin, yrittäen pysyä kyydissä. Ja nyt kevyttä ravia ajattelin pääni sisällä. Kevytravi tuntui ihanalta pomputtavan harjoitusravin jälkeen.
Poni alkoi tuntua allani erilaiselta, jotenkin keskittyneemmältä. Päätin koittaa hiukan laukkaa. Laukassa tamma tuntui mukavalta. - Voisin testata tuota pikku estettä, mumisin hiljaa laukkaavalle Pampulalle. Ohjasin ponin kohti estettä ja yli siitä päästiinkin. Hiljensin vauhdin käyntiin ja taputin tammaa kaulalle. Annoin Pampulalle joksikin aikaa löysät ohjat , jotta se saisi hiukan venytellä päätään.
Pian tiukensin ohjia ja nostin ravin. Yritin saada sen menemään aluksi mahdollisimman hidasta käyntiä ja sen jälkeen nopeaa. Hitaasti sain tamman menemään kiltisti, ja nopeastikin sujui hyvin. Hitaassa ravissa poni veinasi siirtyä käyntiin ja ravissa taas laukkaan.
Seuraavaksi testasin nostaa jalustimet ylös laukassa, ja yrittää saada se menemään melko hidasta laukkaa. Sain tamman menemään mukavin ja pehmein liikkein. Laukka tuntui ihanalta ja olisin voinut olla siinä ainiaan, mutta kun kuulin maneesin oven aukeavan hidastin Pampulaa käyntiin. Manki ja Irene lähtivät pois ja pian heidän jälkeen Anita ja Anttu.
Jäätyäni yksin, tai siis Pampulan kanssa otin koko alueen käyttööni. Menimme vain hiukan käyntiä ennen kuin ohjasin ponin kaartoon. Nousin selästä ja vedin nopeasti jalustimet ylös. - Tulehan nyt tyttö, kehotin maneesin ovelle jähmettynyttä Pampulaa. Maanittelun jälkeen tamma lähtikin seuraamaan minua kiltisti. Ennen kuin vein sen karsinaan kurkistin olisiko Siiri siellä. Koska karsina oli tyhjä vein tamman sinne.
Otin ensimmäiseksi satulan ja sitten suitset, jotka kuskasin satulahuoneeseen. - Ottakaa ratsunne satulat ja suitset, näin Annen komentavan tunnille tulijoita. Saatuani laitettua tarvikkeet paikalleen lähdin kävelemään Pampulaa kohti. Juuri kun olin avaamassa karsinan ovea yksi tuntilainen hyökkäsi pyytämään minulta apua satulan laitossa. Ohini kävelevä Lilly katsoi minua säälivästi yrittäessäni neuvoa suitsien laittoa.
Vihdoin kun sen olin saanut neuvottua pakenin nopeasti Pampulan luo. Tamma katsoi minua loukkaantuneen näköisenä. - Hei älähän nyt Pampula, komensin tammaa joka katsoi minua suuttuneena. Kun käteeni ilmestyi porkkananpala hevosen ilme vaihtui nopeaan.
- Mentäskö pihalle? Juttelin poni tammalle laittaessa sille riimua. Otin riimunvarresta kiinni ja lähdin taluttamaan perässäni kipittävä ponia tarhaan. Tarhaan päästyään Pampula alkoi hotkia vihertävää ruohoa. Lähdin hymyillen pois tarhoilta, kohti oleskeluhuonetta. Ihmettelin huomattuani sen sekä tallin oltua tyhjiä. Tongin kuitenkin repusta ostamani Fazerin suklaalevyn.
- Nami! Lilly huudahti nähtyään suklaani. Pian muitakin alkoi virtaamaan sisälle. Pian tungin tavarani takaisin sisälle, ja lähdin karsinalle. Sisällä karsinassa olikin Ada siivoamassa. - Kelpaiskos apu? Kysyin Adalta. Adan vastattua myöntävästi minäkin aloin hommiin.
Adan mättäessä lantakasoja ja likaisia kuivikkeita karsinasta, minä kävin pesemässä ruoka- ja juoma-astiat. Ne olivatkin melko likaisia kiinni tarttuneista ruokapaloista. Ne pestyäni pesin vielä kaltereita, ennen kuin käännyimme Adan kanssa katsomaan karsinaa taempaa. - Karsinankos siivositte? Anne kysyi ohi kävellessään. - Joo, vastasimme yhteen ääneen Adan kanssa.
Hyppelehdimme Adan kanssa yhtä matkaa oleskelutilaan, jääkaapille, josta otin juustovoileipäni sekä pienen Pepsi-pullon. Ne mukanani marssin pöydän ääreen, alkaen nauttia eväistäni.
- Onks siulla muita hoitopolleja kun Siiri? Kysyin myös eväitään syövältä Adalta. - Ei, Ada vastasi hymyillen. - Entäs siulla, hän jatkoi. - Joo, Bert vastasin. - Moi tytöt, sisään tullut Elli tervehti iloisena. Tervehdimme Elliä, joka istuutui sohvalle..
Juttelimme kolmestaan vielä, ennen kuin pakkasin eväideni tähteet reppuun, jonka heilautin sohvan vierelle. Sen jälkeen kipaisin takaisin alas talliin.
Nappasin nopeasti riimunnarun ovesta, ja lähdin marssimaan ulos tarhoille. Pujahdin aidan välistä tarhaan, ja nostin maahan tippuneen riimunnarun. - Pampulaa, kutsuin laiduntavaa ponia, joka lähti hetken mietinnän kuluttua kävelemään luokseni. - Hieno tyttö, kehuin tammaa.
Kiinnitin riimunnarun sen riimuun, taputtaen sitä samalla kaulalle. Tarkistin vielä, että lukko oli kunnolla kiinni, ennen kuin lähdin taluttamaan ponia portille.
Avasin portin toisella kädelläni, ja talutin tamman ulos tarhasta. Käänsin sen portille päin, ja suljin portin. Lähdin sen jälkeen taluttamaan ponia talliin päin. Tönäisin puisen oven auki, ja pian seisoimmekin jo Pampulan kanssa sen karsinan edessä.
Talutin Pampulan karsinaan, ja kiinnitin tamman. Kävin vielä hakemassa karsinan edessä lojuvan harjapussin, ennen kuin aloitin harjauksen pitkin, karvansuuntaisin vedoin, josta se selvästi nautti. Rapsutin sitä korvan takaa, ajatellen huomista, ja sitä mitä silloin tekisimme.
Vein harjat takaisin käytävälle, ja irrotin riimunnarun ja otin riimun pois Pampulalta. Sen jälkeen lähdin marssimaan rehuvarastolle päin. Kahmin sieltä ponin annoksen, joita lähdin kuskaamaan takaisin talliin. Annoin ne ponille, ja kipaisin jälleen kerran yläkertaan, oleskelutilaan.
Huone oli tyhjillään, ja istuuduin sohvalle, kaivaen repustani vanhan Villivarsan, josta aloin lukea. Tunti kului nopeasti, minkä jälkeen pakkasin tavarani reppuun, jonka kahmaisin mukaani alakertaan. Laskin sen alas lattialle, Pampulan karsinan eteen, ja menin sisälle karsinaan.
Tamma hirnahti hiljaa minulle, suloisesti katsoen. Pörrötin sen otsaharjaa. - Hyvää yötä Pampula, sanoin ponille halatessani sitä samalla. Suukotin vielä sen otsaa, ennen kuin lähdin kotiin päin.
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 23, 2008 17:37:27 GMT 2
Kuunloisteessa Kävellessäni Seppeleen pihaan, kuu loisti kelmeätä valoaan tallipihan päälle. Muualla alkoi olla jo pimeää, paitsi aivan tallinvieressä jota valaisivat lamput. Astelin nopeasti sisälle talliin pakoon kylmää. Pian varmaan olisi joku tunti sillä, talli oli täynnä puheensorinaa.
“Hei pikkuinen” Tervehdin hiljaa kuiskaten ponia. Ääneni kuullessaan tamma katsahti minuun pähkinänruskeilla silmillään. Kuulin käytävältä useita askelten ääniä, ja sen kun joku astui sisään Pampulan karsinaan. “Laittaisitko sen tunnille?” Anne kysyi minulta väsyneen kuuloisena. Nyökkäsin hiljaa ja sujautin harjan käteeni.
Pian avasin oven ja astuin satulahuoneeseen. Huone oli täynnä pulisevia tuntilaisia, jotka olivat hakemassa ratsunsa varusteita. Nopeasti kaappasin satulan ja suitset ja säntäsin nopeasti karsinaan. Pää on kipeä, sisältä pimeä, täydellisesti oloani kuvaava ajattelin satulaa nostaessa. Tiedossa oli vain kokeita, kokeita ja kokeita.
Laitoin kuolaimet vikkelästi suuhun ja niskahihna korvien yli. Pian kuulin Annen komentavan kaikkia maneesiin, ja niin minäkin lähdin taluttamaan ponia sinne. Koppavan näköinen tyttö tuli luokseni maneesissa kiskaisi ohjat kädestäni. Mulkaisin tyttöä vihaisesti, ja lähdin istumaan katsomoon.
“ Olet sä kipee?” Viereeni istuutunut Wear kysyi huolestuneen kuuloisena. “Pää vaan pikkusen kipee ja väsynyt olo. Ei muuta” Vastasi väsyneenä hänelle. Wear katsoi minuun ymmärtävästi.
“Hienohelmaksi” kutsumani tyttö näytti vieläkin koppavammalta hevosen selässä, kuin maassa. Olin ulahtaa kivun koventuessa päässäni. Vieressäni istuva Wear vilkaisi minuun päästäessäni hiljaisen vinkaisun.
Hätkähdin ajatuksistani kuullessani Annen tutun äänen. Hän komensi kääntymään ratsastajat kaartoon, ja minä säntäsin Pampulan luokse. Ponin ratsastaja nousi selästä ja lähti äitinsä kanssa pois maneesista. Nappasin kiinni ponin suitsista, ja lähdin taluttamaan sitä edellä kulkevan Piccolon perässä.
Pihalla tähdet loistivat taivaalla, kuin hämähäkin verkkoon tarttuneet tulikärpäset. Kuulin jonkun henkäisevän ihastuksesta. Talli oli sisältä nyt paljon hiljaisempi, kuin tunnin alkua ennen. Paikalla oli vain hoitajia, ja pari kyytiä odottelevaa ratsastajaa.
Laskin tamman sisälle karsinaan ja vedin lempeästi satulan sen selästä, ja suitset päästä. Vietyäni varusteet satulahuoneeseen lähdin takaisin Pampulan luo. Halasin lempeästi ponin pehmeää kaulaa. “Mun pitää mennä kohta” Juttelin minua suloisesti katsovalle ponille. Otin ovessa roikkuvan loimen ja nostin sen Pampulan selkään sekä kiinnitin vyöt.
Kerran vielä suukotin ponitamman päätä, ennen kuin katosin kuunvarjoon.
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 24, 2008 14:29:11 GMT 2
Surua ja pieniä pyyntöjä
Ulkona oli viileä keli, ja pientä tihkusadettakin oli. Tallipihalla minua tervehti Piccolo iloisella hirnahduksellaan. Hymyilin tammalle, ja rapsuttelin sitä hetken, ennen kuin lähdin talliin päin.
Tömistelin likoja kengistäni, ennen kuin työnsin tallin oven auki. Reippaasti lähdin marssimaan isolle karsinalle, jossa Pampula Siirin kanssa asui. - Moi tytöt, tervehdin kurkatessani karsinaan. Lähdin satulahuoneelle päin, josta nappasin mukaani tamman harjapussin. Lätkäsin sen lattialle, ja nappasin lattialle tippuneen riimun.
Avasin karsinan oven, ja menin sisälle sinne. Rapsuttelin molempia poneja hetken, ennen kuin rupesin laittamaan riimua Pampulalle. Nopeasti sainkin riimun laitettua tammalle, ja talutin sen käytävälle. Löysällä solmulla sidoin ponin, ja nostin harjapussin siitä, mihin olin sen jättänyt.
Reippain vedoin harjasin tamman kokonaan pehmeällä harjalla päätä lukuun ottamatta. Puhdistin vielä kaviot, ja selvitin harjan sekä hännän. Kuulin kuinka alkoi sataa, ja tuulla. Manasin huonoa tuuriani, olisi ollut upea keli maastoiluun.
Nojasin poniin rapsutellen samalla sitä sään kohdalta. - Äääh… Ei päästä maastoon, tuhisin ponille, joka nyökäytti sanojeni jälkeen päätään. - Kyllä sä oot viisas poni, puhelin ponille rapsutellen sitä samalla. Avasin solmun, ja talutin tamman takaisin karsinaan, minkä jälkeen lähdin hyppelemään portaita yläkertaan.
- Moi! tervehdin oleskelutilassa olevaa Wearia, joka istui rennosti sohvalla. Hän nosti katseensa, ja vastasi tervehdykseeni. Hymyillen istuin Wearia vastapäätä. Jutustelimme pitkän aikaa, ennen kuin ikkunasta vilkaisulla huomasimme tuntilaisten röykkiön. Ampaisimme alakertaan katsomaan, oliko hoitoponimme tänään tunnilla.
Alhaalla Anne jo jakoikin tuntilaisille ratsuja. - Anne, tuleeks Pampula tunnille? kysyin tuntilaisten takaa. - Joo, ootas niin katon.. Pella, Piccolo, Taiga…. Joo, tulee se puolentunnin tunnille, Anne vastasi hetken kuluttua. Kipaisin takaisin Pampulan karsinalle, missä Wear rapsutteli ponia, ja odotteli tietoa Taigasta.
- Joo, Pampula ja Taiga menee molemmat tunnille, vastasin tytön kysyvään katseeseen, ennen kuin otin hoitoponini käytävälle, ja aloitin harjauksen. Poni nautti harjauksesta silmät kiinni. Sain nopeasti ponin hoidettua. - Mitäköhän tekis sillä välin? puhelin tammalle, joka kuunteli korvat höröllään. Vilkaisin vaivihkaa Wearia, joka letitti Taigan otsaharjaa, joten minäkin päätin ryhtyä siihen hommaan ajankuluksi.
- Paikoillas nyt, enää loppusilaus, komensin ponia joka heilutti päätään minun sen otsaharjaa letittäessä. Huomasin Wearin virnistävän hoitoponinsa karsinasta.
Pian Pampulan komea etuharja olikin letitetty, joten päätin lähteä hakemaan varusteita. Nostin matalalla olevan satulan varovaisesti paikoiltaan, ja nappasin suitset kauempana olevasta telineestä. Ne mukanani palasin takaisin tamman luo.
Laskin satulan varovaisesti ponin selkään, ja liutin oikealle kohdalle. Sen jälkeen kiinnitin satulavyön lähimpään reikään. Suitsin Pampulan vielä nopeasti, ennen kuin otin riimun pois sen kaulalta, ja tiukensin otettani ohjista.
Pampulaa alkoi uhkaavasti lähestyä viime kertainen hienohelma, mutta onnekseni tyttö marssi nenä pystyssä Taigan karsinaan, ja katsoin virnistäen Wearia.
- Noniin, tulkaas sieltä järjestyksessä, Palmikko ekana ja Brenna ja Humu vikoina, Anne komensi. Niimpä jouduin odottelemaan, että muut olivat menneet Taigaa ja Humua lukuun ottamatta. Ulkona sade oli loppunut, ja aurinko näkyi hiukan pilvien takaa.
Talutimme hoitohevosemme kentälle, jossa käänsimme ne kaartoon. Ihmettelin jo missä Pampulan ratsastaja oli, kun hetken kuluttua nuori ruskeahiuksinen tyttö hengästyneenä käveli tamman luo. Hymyillen tervehdin tyttöä, ja autoin satulavyön kiristäessä. Pidin suitsista kiinni, ja hän pääsikin helposti Pampulan selkään. Pian Anne komensikin ratsukot liikkeelle, ja naksautin riimunnarun vielä suitsiin kiinni, ennen kuin lähdin Pampulan kanssa liikkeelle.
- Kantapäät alhaalla, selkä suorana, eikä tuijoteta ohjiin! Voitte irrottaa riimunnarut Anne komensi kuuluvalla äänellä. Kliksautin riimunnarun irti, ja siirryin kentän laidalle. Katselin ajatuksiini uppoutuneena Pampulaa, ja sen hidasta askellusta.
- Pipsa, tuut sä? kuului Wearin ääni vierestäni, ja sai ajatukseni katoamaan. - Joo, sanoin lähtiessäni tarpomaan kentälle riimunnaru mukanani. Hymyilin selästä tulleelle ratsastajalle, ja lähdin hänen perässään talliin päin.
- Voit sä neuvoo mihin tää raippa viiään? Pampulalla ratsastanut tyttö kysyi ujosti. Hymyillen nyökkäsin, ja neuvoin raippojen sijainnin. Pujotin riimun tamman päähän, ja sidoin sen käytävälle. Annoin tytölle varusteet, joita hän lähti kuskaamaan satulahuoneeseen, kun minä sillä aikaa harjasin ponia pehmeällä harjalla kevyin vedoin.
Pampulalla ratsastanut tyttö lähtikin hetken kuluttua kun olin neuvonut hänelle loimen laiton. Avasin solmun, ja lähdin taluttamaan tammaa tarhaan, jossa Siirikin oli. Avasin portin, ja laskin ponin sinne. Pujahdin aidan välistä, ja lähdin hölkkäämään takaisin talliin päin.
Otin kottikärryt ja talikon, jotka raahasin Pampulan karsinan luo alkaen mättää lantakasoja kottikärryihin. Pyyhin hikeä otsaltani, ja kuuntelin hoitajien ja tuntilaisten puhetta. Tallin tyhjennettyä aloin hoilaamaan: “Aurinko laskee selkäsi taa, ja värjää hiuksesi punaisellaan, menet tai et silti sydämmeni viet”. Näin Maikun menevän Taigan karsinan luo, ja punastuen aloin siivoamaan kovempaa vauhtia.
Pian karsina olikin puhdas, ja kippasin sinne vielä puhtaat aluset, ennen kuin lähdin tarhoille hakemaan ponia sisälle. Nappasin sen tarhasta kiinni, mikä sujuikin helposti. Annoin ponin syödä ruohoa tarhan edestä istuutuessani maahan sen viereen. Katsoin taivaalla lentäviä lintuja, ja rauhassa syövää Pampulaa hymyillen.
Nousin seisomaan, ja pyyhin housuihin tarttunutta likaa, ennen kuin vein tamman karsinaan. Riisuin siltä loimen, ja jäin nojailemaan siihen, Sipeä ja Amia muistellen. Kyynel nousi vääjäämättä silmäkulmaani, ja käännyin halaamaan ponia, joka katsoi minua lempeästi. Miten elämä voikaan olla joskus niin epäreilua, ajattelin mielessäni.
Pampula painoi päänsä syliini, ja hymyilin sille. Hyvää yötä, kuiskasin ponille suukottaen sen otsaa. Avasin karsinan oven, ja vilkaisin vielä poniin, ennen kuin lähdin ulos tallista.
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 25, 2008 17:51:42 GMT 2
Kohti lauantaita Kellon tultua kolmeen, bussi jonka kyydissä istuin, pysähtyi ja säntäsin raikkaaseen ulkoilmaan. Laitumella näkyi muutamia hevosia, ainakin Henrietta ja Mari. Silitin hetken Maria joka oli tullut aidan vierelle. Hetken päästä kun olin siirtynyt sisälle talliin Pampulan luo, ohitseni käveli joku uusi hoitaja. Avasin karsinan varovaisesti, vahtien ettei tamma pääsisi pakoon. “Ai moi” Karsinassa oleva Ada tervehti minua, samalla Siiriä harjaten. Vastattuani tervehdykseen, huomasin että, joku oli hetki sitten vienyt Pampulan ulos tarhaan. Päätin antaa ponin olla tarhassa ja sillä aikaa rasvata sen varusteita. Päätin aloittaa satulasta, ja otin satulaloimen, josta kävin ravistelemassa karvat pois.
“Missäköhän se satularasva on…” Mutisin itsekseni. Säpsähdin kuultuani äänen, joka kehotti minua katsomaan satulatelineiden alta. Käännyin katsomaan kuka oli puhunut ja huomasin Xeniksi. “Kiitti” Kiitin häntä vähän nolona ja kaappasin maassa lojuvan saippuapurkin.
Kiillotettuani satulan siirryin suitsien pariin. Ensiksi purin suitset, ja laitoin ne kasaan. Sitten vain aloitin osien rasvaamisen. Pian suitset olivatkin jo puhtaat, ja aloitin niiden kokoamisen, jossa menikin pidemmän aikaa. Vein ne paikoilleen, ja lähdin ulos tarhoille päin.
Jouduin hetken katsomaan ympärilleni, ennen kuin huomasin tarhan, jossa Pampula oli. Lähdin marssimaan sinne päin, ja pujahdin aidan välistä sinne. Lähestyin ponia sivulta, ja naksautin riimunnarun kiinni sen riimun, ja hetken kuluttua kuljinkin sen kanssa talliin päin.
Tallissa talutin sen karsinaan, josta Ada ja Siiri olivat hetki sitten lähteneet. Reippaasti tein solmun, ja lähdin hakemaan käytävältä tamman harjapussia, joka mukanani palasin hetken kuluttua. Kaivoin sieltä pehmeän harjan, jolla harjasin ponin kokonaan, päätä lukuun.
Poni nautti harjauksesta, ja hyräilin samalla iloisesti Valvomon kappaletta. Selvitin vielä häntää ja harjaa, minkä jälkeen siirryin kavioiden puhdistamiseen. Liutin kättäni tamman jalkaa pitkin, ja maiskautin. Nojasin poniin vielä hiukan, ennen kuin se suostui nostamaan kavionsa puhdistettavaksi. Reippaasti rapsuttelin siitä, kuten muistakin kavioista liat pois.
Sitten lähdinkin satulahuoneeseen hakemaan satulaa ja suitsia. Huomasin Xenin hinkkaamassa varusteita, joista pystyi melkein peilaamaan itseään. Nostin suitset ja satulan mukaani, ja palasinkin pian ne mukanani Pampulan karsinan luo.
Avasin karsinan oven, josta ahtauduin satulan ja suitsien kanssa. Laskin satulan ponin selkään, ja liutin hiukan eteenpäin, ennen kuin kiinnitin satulavyön. Pään luona suitsin tamman reippain liikkein, mikä sujuikin helposti. Sen jälkeen otin riimun Pampulan kaulalta, ja nappasin vielä kypäräni, ennen kuin lähdimme ulos kentälle päin.
Avasin kentän portin, ja talutin tamman kaartoon. Tiukkasin satulavyötä ja vedin jalustimet alas. Pidensin jalustimia, minkä jälkeen nousin selkään. Kiristin ohjia, ja kannustin tamman reippaaseen käyntiin.
Hetken kuluttua puristin sen kylkiä, ja se tekikin heti mitä halusi, lähti kevyeeseen raviin. Ennen kuin ohjasin sitä voltille tein puolipidätteen. Seuraavaksi päätin mennä lyhyet sivut käynnissä ja pitkät ravissa. Pitkät sivut menivät ilman vaikeuksia, mutta lyhyillä kun olisi pitänyt hiljentää, minulla oli hiukan vaikeuksia.
Pian käänsin Pampulan pääty-ympyrälle. Siirsin toisen jalan satulavyön taa ja toisen eteen ja tamma nosti reippaan laukan. Laukkasin vielä jonkun aikaa ennen kuin hiljensin käyntiin ja siirryin kaviouralle. “Voiaankos myö tulla?” Kuulin Oonan kysyvän oven raosta. “Tulkaa vaan. Me ollaan jo lopettelemassa” Vastasin samalla antaen pidempää ohjaa Pampulalle.
Pian käänsin Pampulan kaartoon ja nousin selästä. Noustuani vedin jalustimet ylös sekä löysensin satula vyötä. Sen jälkeen lähdin taluttamaan ponitammaa talliin. Otin ensimmäiseksi pois satulan ja vasta sitten suitset. Suljin oven tarkasti, ettei Pampula pääsisi karkuun. Tultuani jonkun ajan päästä takaisin karsinalle kaappasin ovessa roikkuvan harjapussin ja aloitin harjaamisen.
Kun olin harjannut muualta niin siirryin pään harjaamiseen. “Koitahan nyt pysyä paikallasi” Komensin päätä heiluttelevaa tammaa. Pian olin valmis. Halasin ponin kaulaa ja sanoin heipat ennen kuin lähdin kävelemään kotiin päin.
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 27, 2008 12:46:03 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 28, 2008 18:47:53 GMT 2
Unohtelua
Katselin auton ikkunasta nopeasti liikkuvaa maisemaa, ja etsin katseellani seppeleen pihaa. Auton pysähdyttyä hyppäsin nopeasti autosta, ja lähdin kohti tallia. Päätin eka käydä viemässä reppuni oleskeluhuoneeseen. Olin juuri avaamassa ovea kunnes tajusin reppuni jääneen autoon.
- Ei hitsi! Tuhahdin ääneen. Lähdin siis takaisin alas, ja Pampulan luo. Silitin ponin pehmeää turpaa ja juttelin sille lempeästi. - Pampulalla ei sitten tänään ole yhtään tuntia. Anne tiedotti minulle.
Nyökkäsin vastaukseksi , ja vedin harjapussista kumisuan. Harjasin ponitammaa pyörivin ja hiukan painavin liikkein. Poni seisoi kiltisti paikoillaan, vaikka se ei ollutkaan kiinni missään. Pian vaihdoin pää harjaan, ja harjasin pehmeästi tamman ruskeaa otsaa.
Ennen kuin siirryin kavioihin otin riimunarun, ja sidoin hevosen kiinni. Otettuani jokaisen kavion, harjasin vielä vähän aikaa pehmeällä harjalla. Pian lähdin hakemaan satulahuoneesta satulan ja suitset. Katsomattakin tunsi paikan, jossa Pampulan varusteet olivat. Nostin ne varovaisesti paikoiltaan, ja ihailin hetken kiiltävää satulaa, ennen kuin otan suitset, ja lähdin kuskaamaan niitä satulahuoneeseen.
Reippain askelin lähestyin tammaa, jonka karsinan edessä hetken kuluttua seisoin. Avasin karsinan oven, ja marssin sisälle sinne. Taputin tammaa pehmeästi kaulalle, minkä jälkeen laskin satulan pehmeästi sen selkään. Liutin sen oikealle kohdalle, ja kiinnitin satulavyön.
Siirryin takaisin pään luo, ja otin suitset paremmin käsiini. Nostin ohjat Pampulan kaulalle, ja tarjosin kuolaimia, jotka se kiltisti ottikin. Vedin vielä niskahihnan korvien yli ja kiinnitin suitsien remmit, ennen kuin avasin karsinan oven.
Vedin riimunnarun ponin kaulalta, ja lähdin taluttamaan sitä käytävälle. Katsoin silmätarkkana tallikäytävää, mutta kypärääni ei näkynyt missään. Silloin minuun iski karu totuus, ja voihkaisin ääneen. Olin unohtanut kypäräni kotiin.
Läimäisin otsaani, ja peruutin tamman takaisin karsinaan. Vedin riimun takaisin sen kaulalle, ja lähdin hölkkäämään yläkertaan. Siellä menin oleskelutilaan, joka olikin täynnä hoitajia, sekä tuntilaisia, jotka ujoina istuivat kaukana hoitajista. Kaikki katsoivat ihmetellen minuun, astuessani sisään hengästyneenä.
- Mikäs nyt? sohvalla istuva Maikku kerkesi ensimmäisenä kysyä. - Tulin tarkistamaan, onks miun kypärä täällä, vastasin samalla ympärilleni katsoen. Tajusin kuitenkin pian, että kypäräni oli jäänyt reppuuni, joka oli tällä hetkellä äitini autossa.
Kipaisin takaisin alakertaan, ja siellä lainavarusteiden luo, sillä päätin lainata kypärää, eihän ratsastamatta oleminen tullut kuuloonkaan. Nakkasin sieltä uuden näköisen, omaa kypärääni muistuttavan, ja lähdin takaisin karsinoille. Lätkäsin kypärän päähäni, ja avasin karsinan oven. Vedin riimun pois tamman kaulalta ja lähdin taluttamaan sitä kentälle, joka näytti varsin mudattomalta.
Avasin kentän portin, ja talutin Pampulan sinne kaartoon. Tiukkasin satulavyötä, sekä vedin jalustimet alas. Otin kiinni suitsista ja satulasta. Laitoin jalkani jalustimeen, ja ponnistin selkään. Istuuduttuani selkään kiristin otettani ohjiin, otin jalustimet jalkaan, sekä kannustin tamman liikkeelle.
Rennosti mukauduin ponin hiukan nykiviin liikkeisiin, kuitenkin selkä suorana istuen. Hetken kuluttua komensin Pampulan kevyeeseen raviin, johon se lähtikin innokkaana. Kevensin reipasta tahtia, ja komensin ponin kovempaan raviin, jossa istuin alas satulaan.
Ravasimme vielä pitkän aikaa, ennen kuin käänsin Pampulan pääty-ympyrälle, sekä siirsin jalkani laukka-apujen asentoon. Pienellä puristuksella sain tamman helposti liikkeelle, hiukan pomppivaan reipastahtiseen laukkaan.
Nautin laukasta, kuten myös allani kiitävä Pampula. Hiljensin sen vauhdin reippaaseen raviin, jossa teimme voltteja, täyskaartoja sekä muita kuvioita, jotka kaikki sujuivat hyvin. Ravasimme vielä, ennen kuin hiljensin tamman käyntiin. Silitin sen pehmeää kaulaa, ja annoin pidemmät ohjat. Otin uudestaan rennomman asennon. Käyntäsimme ja ravasimme vielä pitkään, myös vähän laukkasimme, ennen kuin käänsin tamman kaartoon. Taputin sitä kaulalle, samalla ottaen jalustimet jalasta. Nostin oikean jalkani ponin ylitse, ja laskeuduin selästä. Löysäsin satulavyötä, sekä vedin jalustimet alas, minkä jälkeen lähdin taluttamaan Pampulaa talliin päin.
Avasin tallin oven ja talutin tamman sisälle karsinaan. Otin siltä pois varusteet, jotka vein paikoilleen. Sen jälkeen harjasin ponin läpi pehmeällä harjalla, puhdistin kaviot ja laskin ponin irtailleen karsinaan. Halasin sitä pikaisesti, minkä jälkeen vein kypärän paikoilleen ja lähdin kävelemään kotiin päin Pampula mielessäni.
|
|