|
Post by Anne on Apr 29, 2008 19:29:12 GMT 2
15 HM!!!
|
|
|
Post by Pipsa on May 2, 2008 11:58:46 GMT 2
Ihana kuva Anne!
|
|
|
Post by Pipsa on May 3, 2008 18:52:36 GMT 2
Hätäännystä ja kuumuutta
On aurinkoinen sää, eikä tuulta ole havaittavissakaan. Hiljennän vauhtiani saapuessa tallin pihaan, jossa huomaan ratsukkoja suuntaamassa maastoon. Tönäisen pyöräni seinään nojaamaan ja lähden talliin. Avaan tallin oven, joka onkin melko tyhjillään. Näen jonkun nuoren tytön Pampulan karsinan luona. Minut huomattuaan tyttö lähtee nopeasti pois.
- Hei tyttö! Tervehdin ponia taputtaen samalla sitä. Kurkkaan onko Siiri sisällä. Totean sen olevan talutustunnilla. Avaan karsinan oven ja otan maassa lojuvan harjapussin mukaani. Silitän paikallaan seisovaa tammaa, samalle ottaen pussista harjan. Harjaan Shetlanninponia nopein vedoin myötäkarvaan.
- Ouuh! ulahdan ponin astuttua suoraan kipeälle jalalleni. Ohitse kävelevä Anne kurkkaa katsomaan mitä tallissa tapahtuu. Pian kipu häviää jalastani ja voin jatkaa harjausta. Pian poni on valmis ja lähden hakemaan varusteita Pampulalle. Hetken päästä olen jo tullut takaisin. Mutta karsinan ovin auki ja poni tipotiessään. Lasken nopeasti varusteet lattialle ja Pampulaa etsimään riimu kädessäni. Aloitan etsimisen pesuboksin luota. Sydämeni on hypätä kurkkuuni, sillä poni ei ole sielläkään.
- Onko tästä mennyt äsken ohi pieni shetlanninponi? Kyselen parilta ohi menevältä ihmiseltä. Saan kaikilta kieltävän vastauksen, Ja tunnen silmissäni polttavat kyyneleet. Kysyn samaa jopa Annelta, joka myös vastaa samalla tavalla kuin edelliset. Lähden etsimään jopa pihalta, mutta en löydä sieltäkään ponia. Olen näkevinäni tallin kulman takaa hevosen hännän. Säntään nopeasti sinne, mutta saavuttuani
paikka on aivan autio. Kierrän pihan ympäri varmistaakseni olisiko poni siellä. Olen parahtaa itkuun sillä en vieläkään ole löytänyt Pampulaa. Lähden tarkistamaan tarhoilta, olisiko poni mennyt sinne. Mutta ei, tarhoista yhdessäkään ei laidunna rautiasta Shetlanninponia.
- Mikäs nyt? Kuulen Oonan kysyvän takaani. Parilla sanalla kerron hänelle mitä on tapahtunut, ja hän lähtee satuloimaan Jamboa maastoetsintää varten. Pian näenkin Oonan ja eestinhevosen lähtevän käyntäämään maastoon päin. Yritän miettiä, missä Pampula voisi olla, mutta en keksi paikkaa josta en olisi etsinyt. Nyyhkyttäen lähden kävelemään talliin, en tiedä edes miksi. Olen jo kauempana, kun näen rautiaan ponin taempana. Käännähdän ja jään tuijottamaan shetlanninponia, joka seisoo Palmikon karsinan edessä. Sanaakaan sanomatta ryntään halaamaan ponia, joka katsoo minua ihmeissään. Annan kyyneleideni valua sen turkkiin ja huomaan Annen hymyilevän tallin ovelta.
- Älä enää ikinä tee noin, sanon halaten ponia yhä nyyhkyttäen. Tamma seuraa minua kiltisti karsinansa luo, ja antaa minun laittaa sille riimu. Alan lempeästi harjaamaan tammaa, kunnes huomaan Maikun Pikun karsinan luona. - Voisit sä soittaa Oonalle, ja sanoo että löysin Pampulan? Muistan kysyä. Tyttö nyökkää vastaukseksi ja lähtee yläkertaan. Nostan hellästi kevyen satulan ponin selkään, ja kiinnitän satulavyön. Seuraavaksi pujotan ohjat kaulalle ja kiinnitän kaikki suitsien remmit.
Pian poni seisoo varusteet päällään ja lähden taluttamaan sitä kentälle. Kentälle saavuttuani käännän ponin kaartoon ja vedän jalustimet alas. Kiristän satulavyötä vielä pari reikää, ennen kuin nousin ketterästi sen selkään. Pidennän jalustimia reippaat 5 reikään, ennen kuin ne ovat sopivan pituiset.
Selästä kiristän vielä vähän ja otan ohjat paremmin. Pienellä liikkeellä saan ponin helposti liikkeelle. Mukaudun liikkeisiin ja nautin auringon paisteesta, joka lämmittää täysiään, toivoen pientä tuulenvirettä. Hetken kuluttua kiristän ohjia ja kannustan tamman kevyeeseen raviin.
Istun alas satulaan ja kuuntelen lintujen laulua, johon sekoittuu tasaista kavioiden kopinaa pehmeällä alustalla. Kannustan tamman reippaaseen laukkaan, johon se lähteekin heti mielellään. Istun syvälle satulaan ja kiristän hiukan ohjia, jonka seurauksena Pampula hiljentää kovaan raviin. Kannustan tamman uudelleen laukkaan.
Hiljennän hikeentyneen ponin käyntiin ja silitän sen kaulaa. Avaan takkini ja ojennan sen kentän laidalla katsovalle Wearille, joka lähtee hetken kuluttua takkini mukanaan talliin päin. Huomaan myös Chaon taluttamassa Eppua, joka on huomannut ison ruohotupsun aidan luona. Annan ponin kulkea kaula pitkänä, mutta sen yrittäessä napata ruohoa aidan alta vedän sen pään ylös.
Neljä ratsukkoa lähestyy kentää, Andrew, Blade, Henrietta ja Eppu. Ohjaan Pampulan pääty-ympyrälle ja katson kuinka ratsastajat ohjaavat ratsunsa kaviouralle. Jatkan tamman kanssa rauhallista käyntiä ja katson kentän laidalle kokoontuneita hoitajia. Käännän tamman kaartoon ja laskeudun selästä pitäen samalla ohjista. Löysään parilla reiällä satulavyötä ja vedän jalustimet ylös. Taputan tammaa vielä kaulalle ennen kuin lähden taluttamaan sitä talliin päin.
Karsinassa sidon tamman ja alan harjata pehmeällä harjalla reippain vedoin. Pampula sulkee silmänsä ja hörähtää hiljaa. Hymyilen sille ja uppoan ajatuksiini meistä uimassa ja leirillä….. Ponin närkästynyt hirnahdus herättää minut haaveistani ja harjaan vielä vähän ennen kuin lasken tamman irtailleen karsinaan.
Silittelen sitä vielä kaltereiden välistä hetken, ennen kuin lähden ulos kentälle, jossa Andrew parhaillaan liitää ison esteen yli ja menen nojaamaan aitaan Dreamerin viereen, joka katsoo ihailevasti parhaillaan rataa hyppäävää hoitohevostaan. Uppoudun katsomaan tuntia, jossa ratsastajat vaikuttavat hirveän taitavilta ja saavat hevoset menemään upeasti,
- Hei mä kuolen kuumaan, kuulen viereeni tulleen Ellin puhisevan. Nyökkään ja kuulen myöntäviä vastauksia myös muiden hoitajien joukosta. - Samat sanat, takaa tullut Chao vastaa läähättäen. Käännyn katsomaan tarhaa, jossa Taiga ja Pella mussuttelevat tuoretta ruohoa innoissaan. Hymyilen niille ja katson tuntia vielä hetken, minkä jälkeen palaan Pampulan luo.
Avaan karsinan oven, jota ennen nappaan karsinan ovesta roikkuvan riimun, jonka laitan tammalle. Tönäisen karsinan oven auki ja lähden taluttamaan sitä tarhaa kohden, jossa Siiri oli. Ennen tarhaan laskua käännän tamman itseeni päin ja lasken irtailleen. Suukotan sen otsaa ja lähden kotiin päin.
|
|
|
Post by Pipsa on May 4, 2008 15:42:43 GMT 2
4.5.08
Juoksen tallille illan alkaessa jo pimentymään. - Fia laittaa Pellan, Kismet Palmikon, Pipsa Pampulan, ja Maikku Piccolon tunnille, Anne luetteli. Siispä lähden Pampulan luo. - Moi tyttö, tervehdin ponia, joka yrittää tunkea ulos karsinastaan. Hymyillen työnnän sen takaisin ja otan karsinaan mennessäni mukaan riimunnarun ja harjapussin.
Laitan riimun tammalle ja sidon sen karsinassa kiinni. Nostan lattialta harjapussin syliini ja kaivan sieltä esille kovanharjan jolla alan reippaasti harjata. Poni höristää korviaan ja kuuntelee tarkkaan. Huomaan pari nuorta tyttöä Annen luona, toinen heistä suuntaa Pellan luo ja toinen Palmikon.
Pian huomaankin kaksi muuta tyttöä, joista toinen suuntaa Pampulan luo ja toinen Pikun luo. - Moi, meet sie Pampulalla? Kysyin tytöltä, joka nyökkää innoissaan ja alkaa pälpättää kovaa vauhtia poneista ja ratsastuksesta. Hymyillen ojennan tytölle pehmeänharjan ja lähden satulahuoneeseen.
Nostan satulan varovaisesti syliini ja otan vielä suitset, ennen kuin palaan karsinoille. Lasken satulan tamman selkään ja näytän tytölle kuinka satulavyö kiinnitetään. - Mikäs siun nimes muuten on? Mie oon Pipsa, kysyn tytöltä. - Mä oon Milla, hän vastaa iloisesti ja kääntyy katsomaan kuinka laitan suitset.
Pian tamma onkin jo valmiina karsinassaan. Vedän riimun sen kaulalta ja neuvon Millaa pitämään kiinni ohjista, joista hän nakkaakin kiinni heti. - Noniin, alkakaahan tulla ulos sieltä. Eka Pampula, sitten Pikku, kolmantena Pella ja viimisenä Kismet ja Palmi, Anne komensi talliovelta. Lähdin Pampulan kanssa tytön vierellä kulkien kentälle päin. Kentällä neuvon tytön ponin kanssa kaartoon ja kiristän satulavyötä. Vedän jalustimet alas ja pidän kiinni tamman suitsista tytön selkään noustessa.
Hänen päästyä ratsaille lyhennän jalustimia reilusti ja kiinnitän sen jälkeen riimunnarun suitsiin. Odotan että muut ovat menneet, ennen kuin käännän Pampulan muiden perään kaviouralle. Ensiksi kävelemme pitkän aikaa, ennen kuin Annen komentaa meidät raviin.
- Kantapäät alas ja ei katsota ohjiin siellä! Eikä myöskään löntystellä, ottakaa vaikka satulan etukaaresta kiinni parilla sormella, niin on helpompi olla pomppimatta, Anne komensi kentän keskeltä. Komennan tamman kovempaan raviin. Katson reunalla virnuilevaa Lillyä. Ravaamme vielä pitkän aikaa, ennen kuin hiljennän ponin käyntiin. Jäähdyttelemme vielä pitkän aikaa, minkä jälkeen käännän Pampulan kaartoon.
Tytön laskeudettua selästä löysäsään satulavyötä ja vedän jalustimet ylös. Sen jälkeen lähden taluttamaan tammaa Palmikon perässä talliin päin. Tamman vien karsinaan, jonne sidon sen. Avaan satulavyön ja ojennan satulan tytölle joka lähtee raahaamaan sitä suitsien kera satulahuoneeseen. Sillä aikaa minä harjaan ponia pitkän aikaa. Neuvon Millalle vielä kavioiden puhdistuksen ennen kuin lasken tamman irtailleen karsinaansa.
Ihailen ponia vielä hetken, ennen kuin lähden portaat yläkertaan, oleskelutilaan. Siellä istuudun nojatuolille lukemaan Villivarsaa, jonka olen lukenut jo moneen kertaan. Kaivan taskustani kännykän, johon oli tullut viesti; Kotiin viimeistään 19.20. Katsahdan kellooni joka näyttää jo kolmekymmentä yli seitsemää. Nappaan reppuni ja syöksyn alakertaan, jossa sanon ponille vielä hyvät yöt, ennen kuin syöksyn ulos.
|
|
|
Post by Pipsa on May 7, 2008 15:28:29 GMT 2
Ukkosta ilmassa Haikeana ihailen tarhassa pukkilaukkaa menevää rautiasta Shetlannin poni tammaa, joka minun kutsun kuullessaan lähestyy minua reippaassa ravissa. Ennen aitaa se pysähtyy ja katsoo minuun ruskeilla silmillään. Silitän sitä aidan välistä ja menen sisälle tarhaan tamman luo.
Silitän sen selkää ja laitan riimua sille. Pampula ei vastustele ja huomaan toisen ponin joka lähestyy minua ja Pampulaa. Tamma hirnahtaa ponille ja seuraa minua hetken vastustelun jälkeen ulos tarhasta. On alkanut tihkuttaa ja tullut viileää. Pidennän askeltani ja melkein hölkkäämme talliin. Myös Ada ryntää hakemaan hoitohevostaan ulkonta ja kerkeääkin juuri ennen sateen kovenemista.
Onneksi Pampula ei ole kastunut paljoa, kiitos sen vaaleansinisen sadeloimen. Loimen laitan karsinan oveen roikkumaan ja kipaisen satulahuoneeseen hakemaan harjapussia, joka näyttää kadonneen kuin tuhka tuuleen. Satulahuoneessa nään harjagirl thingyn ja harjapakkien ryteikön ja minulta vierähtää tovi löytäessäni sen oikean. Sen otan mukaani ja lähden kulkemaan reippaasti Pampulan luo.
Lasken harjapussin maahan otettuani sieltä pehmeänharjan, jolla alan pitkin vedoin harjata tammaa, joka pyörii kokoajan harjatessa. Tunnen tamman säpsähtävän, kun sade yltyy yhä kovemmaksi ja kovemmaksi rummuttaen kattoa. Myös muut hevoset ovat levottomia.
Tartun kiinni tamman riimusta, joka pyörittelee silmiään. Saan sen kuitenkin rauhoittumaan ja päätän palauttaa sen karsinaan, nimittäin jos sade ei lakkaa, on ratsastuksesta turha unelmoida. - Tytöt, tulkaa hakemaan nyt reippaasti noita hevosia ulkonta, kuulen Annen huutavan ovelta. Suljen karsinan oven ja syöksyn ulos ovesta sateeseen.
Minä lähestyin tarhassa olevaa Maria, joka odotti tarhasta hakua. Helposti sain sille laitettua riimun, ja pian se käyskentelikin karsinassaan vasta saapuneen hoitajansa harjattavana. Kaikki hevoset olivat sisällä ja sade senkun yltyi. Säpsähdin kuullessani jyrähdyksen, ja tajusin että kaiken lisäksi oli alkanut ukkostaa, onneksi hevoset olivat sisällä.
- Hei Leevihän on vielä pihalla! Kuulen Carkin parkaisevan, ja syöksyvän rankkasateeseen. Pian kuuluu taas vielä entistä kovempi pamaus. Katsahdan vielä Pampulaan ennekuin lähden astelemaan portaat ylös oleskeluhuoneeseen. Huone on miltei täynnä hoitajia, ja taitaa siellä olla pari tuntilaistakin. Lähden miltei heti takaisin Pampulan luo.
Samalla hetkellä kun kuuluu kaamea pamaus kuulen jonkun hevosen potkaisevan seinään. Näen myös Carkin ampaisevan Leevin kanssa sisälle talliin, ja olen kuulevinani tytön manaavan ukkosta. Avaan Pampulan karsinan oven, ja sieltä onkin heti ulos tulossa kaksi ponia. Saatuani ne karsinaan rapsuttelin niitä hetken, ja lähdin satulahuoneeseen päin.
Siellä marssin Pampulan satulan luo ja nostan sen telineelle, jonka jälkeen aloitan sen puhdistamisen. Irrotan jalustimet ja satulavyön sekä satulaloimen ennen puhdistusta. Kastan sienen veteen ja otan siihen hiukan puhdistus ainetta. Puristan vesiä pois siitä ja alan hiljalleen puhdistaa satulaa.
Tunnin vaivan kuluttua satula on puhdas ja rasvattu. Nostan sen syliini ja ihailen sen melkein kiiltävää pintaa, ennen kuin kiinnitän siihen jalustinhihnat ja satulavyön. Puhdistan vielä karvaista satulahuopaa, ennen kuin uskon, että siihen takertuneet karvat ovat melkein kuin pikaliimalla kiinni. Kiinnitän sen satulaan ja lähden talsimaan takaisin karsinoille päin.
Sade on lakannut, kuten myös ukkonen. Harjaan vielä parikertaa tammaa, ennen kuin olen tyytyväinen lopputulokseen ja lähden satulahuoneeseen päin. Nostan satulan syliini ja otan vielä suitset telineestä, minkä jälkeen ryhdyn raahaamaan niitä Pampulan luo. Lasken satulan tamman selkään varovaisesti ja kiinnitän satulavyön. Avaan suitsista tehdyn paketin, jonka jälkeen laitan ohjat tamman kaulalle. Nopeasti saan sen suitsittua, ja se seisookin uljaasti ratsastuskamppeet yllään.
Vedän riimun sen kaulalta ja sitä ennen kypäräni maasta. Tartun kiinni ohjista ja lähden taluttamaan tammaa ulos tallista maneesia kohden toivoen, että sade ei jatkuisi. Vedän maneesin oven auki ja huomaankin siellä Fian, joka on parhaillaan laskeutumassa Pellan selästä. Toisessa laidassa Anne pitää tuntia Andrewilla ja Epulla, myös Blade näyttää olevan tunnilla. Katselen ihaillen hetken esteiden yli liitäviä hevosia, ennen kuin palaan Pampulan pariin. - Maha sisään, komennan tammaa, yrittäen saada satulavyötä kiinni. Hetken ähinän jälkeen satulavyö on kuitenkin kiinni ja vedän jalustimet alas. - Ja eikun selkään, mutisen itselleni noustessani reippaasti tamman selkään. Pidennän jalustimia ja kiristän satulavyötä vielä selästä. Otan jalustimet jalkaani ja pienellä liikkeellä saan ponin rauhalliseen käyntiin kaviouralle.
Rennosti mukaudun tamman liikkeisiin ja annan ohjien roikkua pitkinä. Toisessa päädyssä kulkevat ratsukot ovat ruvenneet jäähdyttelemään käynnissä. Minä komennan ratsuni raviin, johon se lähtee heti energisenä. Ravi on pomppivaa ja joudun keventämään reipasta tahtia pysyäkseni rytmissä. Ohjaan Pampulan kokokentälle, sillä muut ovat menneet kaartoon.
Tamma liikkuu vauhdikkaasti, korvat höröllään kuunnellen. Ihailen sen pitkää ja paksua harjaa, jonka vauhti saa näyttämään hauskalta. Ohjaan sen voltille, jossa ravin säilyttäminen on kuin lastenleikkiä. Nurkasta ohjaan sen kokorataleikkaan, joka sujuu hyvin sekin. Tamma nostaa korviaan maneesin oven avautuessa, kun ratsukot poistuvat maneesista.
Istun syvemmälle satulaan ja tiukkaan ohjaa, jolloin poni hiljentää käyntiin. Silitän sen kaulaa ja kuuntelen maneesin ääniä. On hiljaista. Kuulen joidenkin puhuvan maneesin ovella ja aavistan väärin, kukaan ei tule sisälle maneesiin. Epäröimättä kannustan ponin reippaaseen laukkaan.
Kiidämme maneesissa, poni nauttii saadessaan mennä kovaa. Pomppaan oudosti ilmaan ponin pukittaessa ja lätkähdän sen kaulalle. Ja sekös saa Pampulan kiitämään minä pidättäen sitä niin hyvin kun pystyn toinen jalustin poissa jalasta. Pienen ryntäilyn jälkeen poni kuitenkin hiljentää käyntiin ja saan jalustimen takaisin jalkaani.
Kuljemme tasaista ravia ennen kuin hiljennän tamman käyntiin. Taputan sitä kaulalle ja annan pidempää ohjaa. Silitän Pampulan lyhyehköä kaulaa ja hymyilen sille. Kuinka suloiselta se näyttääkään katsoessaan maneesissa olevaa peiliä kohden. Halaan sen kaulaa ja käännän sen kaartoon.
Taputan sitä kaulalle ja liun alas selästä. Maasta halaan ponia ja käännyn vetämään jalustimia ylös. Löysään vielä satulavyötä ennen kuin lähden taluttamaan tammaa ulos maneesista. Tönäisen tallioven auki ja talutan tamman sen karsinan kohdalle, sekä laitan sen kiinni. Riisun siltä varusteet joita lähden vihellellen kuljettamaan paikoilleen. Varovaisesti lasken satulan paikoilleen ja kipaisen pesemässä kuolaimet, minkä jälkeen laitan suitset paikoilleen.
Palatessani karsinoille tamma on onneksi paikoillaan ja kiinni. Nostan lattialta harjapussin ja alan harjata ponia reippain vedoin. Se nauttii harjauksesta ja nostaa kaviot kiltisti minun puhdistettavaksi. Harjaan vielä sen tuuhean hännän ja harjan, ennen kuin olen tyytyväinen. - Anne, millasta säätä loppupäiväksi on luvattu? Kysyn ohi kulkevalta Annelta.
- Ei ihan mitään lämpimintä mut sataa ei pitäs, hän vastaa. - Pampula on niin paksuturkkinen ettei se mitään loimea tuonne tarttee, hän jatkaa. Harjaan vielä vähän karvoja pois, ennen kuin lähden viemään tammaa ulos tallista. Avaan tarhan portin ja talutan tamman sinne. Hetken kuluttua tamma kirmaakin jo tarhassa.
- Tiiätkö missä Ada on? Kysyn ohi kulkevalta Wearilta, joka taluttaa Taigaa. - Hmm… Se tais mennä.. Taiga! Lenkille Siirin kanssa, tyttö vastaa hetken mietinnän kuluttua. Kiitän tiedosta ja rapsutan hiukan Taigaa, ennen kuin alistun kohtalooni ja lähden hakemaan siivouskamppeita.
- Ja ei kun lantaa mättämään, puhisen itselleni ottaessani seinään nojailevan talikon ja alan mättämään lantakasoja ja likaisia alusia vauhdilla kottikärryihin. - Ärhh.. Ettäs hoitajien pitääkin siivota… Hei kukas sä oot? sanon katsoen ihmetellen ruskeaa labradorinnoutajaa. - Hei, kyllähän mä sut muistan, joo joo, puhelen rapsuttaen koiraa korvan takaa. - Nellakos sie olit? Puhelen koiralle, jonka muistan Wearin omaksi. - Missäs sun omistaja on, sanon koiralle ja lykkään karsinan siivousta hiukan myöhemmäksi.
- Ootteko nähny ruskeeta labradorinnoutajaa? Kuulen Wearin hätääntyneen äänen talliovelta. - Täällä on ainakin yks, vastaan tytölle, joka ampaisee luokseni ja naksauttaa hihnan koiran pantaan. - Kiitti, hän vastaa ja lähtee koira mukanaan Taigan karsinalle. Minä taas palaan karsinansiivouksen pariin.
Pian karsina on puhdistettu ja puhtaat aluset on levitelty. Otan riimunnarun Pampulan karsinasta ja lähden sitä heilutellen tarhoille päin. - Pampulaa!! Tänne!! Kutsun tammaa ja vihellän. Shetlanninponi höristää korviaan ja lähtee ravaamaan luokseni. - Hieno tyttö hieno, kehun tammaa rapsutellen sitä.
Naksautan riimunnarun kiinni sen riimuun ja katselen kauempana kävelevää Wearia, jonka toisella puolella kulkee Taiga ja toisella puolen Nella. Hymyilen ja lähden taluttamaan tammaa sisälle talliin. Tamman laitettuani karsinaan kipaisen antamaan sille ruuat ja itse lähden yläkertaan, jossa oleskelutila on tällä kertaa tyhjillään. Jääkaapista nappaan puolenlitran Coca-Cola pulloni sekä suklaalevyn ja eväsrasian jossa eväsleipäni asustavat ja alan nauttia niitä kaikessa rauhassa.
- Anna yks pala ees. Kilttiii.. Wear ulisee vieressäni himoiten suklaitani. - Joo joo, mut vaan yks, vastaan naurahtaen ja samassa tyttö nappaa yhden palan. Nappaan itsellenikin vielä suklaapalan ennen kuin käärin lopun suklaasta paperiin ja laitan reppuuni. Syön vielä viimeisen leipäni ja otan kulauksen limpparia, ennen kuin laitan senkin reppuuni, jossa kypäränikin on. Sen nakkaan selkääni ja lähden alakertaan. Reppuni lätkään Pampulan karsinan eteen, kun itse pujahdan sisälle sinne.
- Hyvää yötä kulti, sanon ponille ja suukotan sen otsaa. Karsinan ovelta katsahdan vielä tammaan päin, ennen kuin otan reppuni lattialta ja lähden kotia kohden.
|
|
|
Post by Pipsa on May 9, 2008 20:25:40 GMT 2
(EDit: 20HM / Anne)
|
|
|
Post by Pipsa on May 11, 2008 15:15:29 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on May 14, 2008 20:05:19 GMT 2
Poni päivän pelastaa
Kaikki tuntuu niin tylsältä, mikään ei innostanut tänään. Fysiikan koe oli mennyt päin mäntyä, ainut hyvä juttu näyttikin olevan aurinkoinen keli. Tönäisen pyöräni nojaamaan kovaa vauhtia seinään, ehkä liiankin kovaa. Avaan tallin oven ja astun sisälle talliin.
Reippaasti kävelen Pampulan karsinan luo, yhä huonolla päällä. Avaan karsinan oven ja menen sisälle sinne. - Moi tyttö, tervehdin hiljaa ponia, joka tönäisee minua hellästi turvallaan. Halaan ponin lyhyehköä kaulaa. Oikeastaan, mitä väliä sillä on, vaikka koe menikin päin mäntyä, onhan minulla maailman ihanimmat hoitohevoset.
Otan karsinan ovesta roikkuvan riimun, jonka laitan erityisen kiltillä päällä olevalle Pampulalle. - Tänään mennäänkin maastoon, puhelen sille hiljaa. Harjaan tammaa pitkään, ja nautin melkein yhtä paljon kuin tammakin. Sisällä tallissa on ihanan lämmin, kuten ulkona tallistakin.
Sipaisen tammaa vielä pari kertaa harjalla ja selvitän hännän sekä harjan. Sen jälkeen lähden laulellen satulahuoneelle päin. - Pampula, luen ääneen hymyillen suitsitelineen kohdalta. Otan ne mukaani ja menen satulan luo. Koukkaan senkin syliini ja niitä raahaten lähden karsinoille päin.
Lasken suitset roikkumaan ponin tyhjään ruokakipthingy, siksi aikaa kun nostan satulan ponin selkään. Liutin satulaa selkää pitkin etsien oikean kohdan. Huomasin satulahuovan olevan rypyssä, joten suoristin sen suoraksi. Kiinnitin vielä satulavyön, ja kaappasin suitsista tehdyn paketin. Nopeasti avasin paketin remmit, ja pujotin ohjat Pampulan kaulalle.
Vedän riimun kaulalle ja työnnän kuolaimet tamman turvan eteen. Se nappaakin ne kiltisti ja saan vedettyä niskahihnan sen korvien yli. Suoristan otsaharjan ja kiinnitän suitsien remmit. Sen jälkeen vedän riimun tamman kaulalta ja lähden taluttamaan sitä ulos tallista.
Poni seuraa vierelläni kiltisti. Hetken kuluttua pysäytän sen ja kiristän satulavyötä. Tamma painaa korviansa hiukan luimuun, mutta siihen se sitten jääkin. Vedän jalustimet alas ja pidennän niitä vielä parilla reiällä, ennen kuin nousen selkään. Otan jalustimet jalkaan ja ohjat paremmin käsiini, minkä jälkeen lähdemme matkaan.
Aurinko paistaa ja pieni tuulenvire pörröttää Pampulan otsaharjaa. Hymyilen, tänään oli hyvä, suorastaan upea keli maastolenkille. Ei liian kuuma eikä kylmä, mutta ihanan lämmin. Linnut lauloivat oksillaan, joista en kyllä tunnistanut yhtään, mutta nautin silti. Olin kuulevinani myös kaukaa edestä hevosen hirnahduksen, ja kaukana horisontissa näkyikin kiitävä hevonen ratsastajan kanssa, ennen kuin he katosivat mutkan taa.
Kavioiden hiljainen töminä pehmeällä alustalla antoi tahtia lintujen jatkuvalle laululle, jotka selvästikin nauttivat kevään tulosta, kuten myös minäkin. Maisema oli vihertävä, ruoho oli pitkää ja alkanut vihertää, myös puut olivat kasvattaneet oksiinsa pienet vihreät lehdet.
Huitaisen kädelläni pois verenhimoisen itikan luotani ja kannustan tamman reippaaseen raviin. Ravi tuntuu paljon pehmeältä, luultavasti paremman asentoni ja tottumuksen vuoksi. Itikat jättävät meidät onneksi rauhaan ja jatkamme matkaa hiukan rauhallisemmin ravaten.
Ylämäkeen tamma lähtee hiukan laiskasti. Nojaudun eteenpäin niin, että ponin on helpompi mennä ylämäki. Ylämäen mentyämme matka jatkuu pitkän aikaa tasaisena. Katselen pientä lampea, joka välkkelehtii kauempana auringon paisteessa. Siirrän jalkani oikeille kohdille ja kannustan Pampulan laukkaan.
Tamma nauttii saadessaan mennä kovaa, kuten myös minäkin. Laukka on reipas tempoista ja pomppivaa, mutta silti hauskaa. Maa tömisee allamme ja pöllyttää hiekkaa, josta muodostuu pölypilviä taaksemme. Koko ajan keskityn asentooni, onko jalkani sopivilla paikoilla, ohjat ei liian tiukalla tai löysällä ja muuta asentoon liikkuvaa. Annan ohjien olla hiukan löysempänä, eihän tässä missään kisoissa olla, mutta kuitenkin niin, että pidän tamman ohjastuntumalla.
Hiljennän tamman raviin, jossa saankin keventää reippaasti ponin lyhyissä askelissa. Liikumme vauhdikkaasti, ja hiljennän tamman käyntiin, ennen kuin tulemme tielle. Pysäytän tamman ja odotan, että auto on mennyt ohi, minkä jälkeen ohjaan Pampulan tien yli. Kavioiden kopina kuuluu selvemmin harmaalla asfaltilla, kuin äsken pehmeällä metsäpolulla.
- Äitii!! Kato tuolla on poni! Pieni tyttö huutaa talon pihasta. haravoivalle äidilleen, joka kääntyy meihin päin. - Kysy, saisitkos silittää sitä, hän vastaa ja jatkaa haravoimista. - Joo! Tyttö vastaa ja lähtee hölkkäämään luoksemme. Pysäytän tamman, joka katsoo sinne päin ja ottaa söpöäkin söpömmän ilmeen.
- Ööö… Saaks sitä silittää? Tyttö kysyy ujostellen. - Joo, totta kai, vastaan iloisesti hymyillen. Tyttö ojentaa kätensä tammaa kohden ja säpsähtää sen työntämässä päätä lähemmäs. Hetken kuluttua hän kuitenkin ryhdistäytyy ja silittää tamman kaulaa. - Ihana, oispa mullakin tuommonen, hän mutisee hiljaa.
- Ei se oo mun, paitsi hoitoponi, Seppele omistaa sen, vastaan hetken päästä. - Aí, hän vastaa entistä ujompana. - Missä se Seppele on? Pietäänks siellä tunteja? Hän innostuu. - Joo, sinne pääsee tuota maastopolkua pitkin, sun äitis varmaan tietää missä se on, vastaan iloisena.
Jatkamme matkaa tytön mentyä rauhallisessa käynnissä. Asfaltin vaihtuessa savitiehen kannustan pienellä liikkeellä Pampulan raviin. Katselen ympärilleni. Kaikkialla on vihreää, mikä onkin mukavan näköistä. Ilma on kesämainen, varsin ihana keli kaikin puolin.
- Ihanaa, pelto, puhelen Pampulalle, joka nostaa laukan helposti. Tällä kertaa laukka on liitävämpää ja mukavamman tuntuista. Vauhti saa poninhäntäni ja tamman harjan lepattamaan. Ponin harja kutittaa naamaani ja hymyilen leveästi. Tämä se vasta on elämää.
Maastoreissumme lähestyy loppuaan, Seppele näkyy jo kaukana horisontissa, nään tarhassa hevosia, jotka tunnistan värin ja koon perusteella Pellaksi ja Siiriksi. Tallipihaan tullessamme pysäytän tamman ja taputan sitä kaulalle. Halaan myös sen kaulaa, minkä se kyllä ansaitseekin. Otan jalustimet jaloista ja liun alas selästä.
Vedän jalustimet ylös ja löysään satulavyötä. Sen jälkeen lähden taluttamaan tammaa sisälle talliin. Sisälle talliin tullessamme kuljetan tamman karsinansa luo. Vedän karsinan oven auki ja talutan tamman sinne. Vedän riimun sen kaulalle ja rupean varusteita riisumaan.
Ensiksi otan suitset pois, sen jälkeen satulan ja vien varusteet paikoilleen satulahuoneeseen. Ne vietyäni aloitan harjauksen. Harjattuani tamman kokonaan päätä lukuun ottamatta pehmeällä harjalla vaihdan sen kumisukaan, jolla harjaan pyörivin liikkein. Tamma pitää siitä ja seisoo kiltisti harjattavani.
Puhdistan vielä kaviot ennen kuin lasken ponin irtailleen karsinaan. Käyn hakemassa sen ruuat, jotka laitan sen ruoka-astiaan. Päätän antaa tammalle ruokarauhan ja lähden hyppelehtimään portaita yläkerran oleskelutilaan.
Haettuani evääni jääkaapista istahdan nojatuolille ja alan nauttia eväistäni. Oleskelutila on tyhjä, tietenkin minua lukuun ottamatta. Eväät syötyäni otan repustani hevoshullun jota alan vaitonaisena selailla. Sen luettuani tarkalleen lähden takaisin alakertaan.
Ihailen karsinassaan seisovaa tammaa ja sen kiiltävää karvaa, joka on melko pitkä. Raotan hiukan karsinan ovea ja pujahdan sisälle karsinaan. - Moi tyttö, tervehdin tammaa joka hirnahtaa minulle. - Oi kun sä oot sulonen, lepertelen sille ja rapsutan selästä. Hellittelen ponia vielä hetken, ennen kuin lähden kotiin päin.
|
|
|
Post by Pipsa on May 15, 2008 13:18:59 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on May 18, 2008 16:48:11 GMT 2
18.5.08 Sunnuntai Poljen kovaa vauhtia tallille, pitäisi keretä tehdä vielä paljon asioita. Ryntään sisälle talliin, jossa olen törmätä satulaa kantavaan tuntilaiseen. Äkkipysähdyksellä vältän törmäyksen, mutta saan silti pahansuovan katseen. Reippaasti jatkan matkaa oikean karsinan kohdalle, jonka luo viimein saavun.
- Moi kulti, tervehdin karsinastaan hörähtävää tammaa, jonka karsinan avaan nopeasti. Silitän tamman päätä ja suljen karsinan oven. Tamma tönäisee minua kiltisti päällään ja katsoo minua ruskeilla silmillään. Silitän vaitonaisena sen kaulaa ja nojaan siihen. Kuulen tuntilaisten ääniä ja huomaan joitakin Annen luona.
- Tunnille menee Pikku, Sari voi ottaa sen, Maijulle vaikkapa Taiga, Sirpalle Humu ja Saralle Pampula, kuulen Annen jakavan hevosia tuntilaisille, jotka lähtivät harppomaan hevosten luo, jotka heille oli määrätty ratsuiksi. Huomaan tamman karsinan eteen tulleen tuntilaisen, joka katsoo ujona tammaan. - Meetkös sie tällä? Kysyn tytöltä, joka nyökkää vastaukseksi. Tyttö avaa karsinan oven ja ottaa harjapussista pehmeänharjan, jolla harjaa vasenta puolta, minä tamman oikeaa puolta.
- Osaatkos sie puhistaa kaviot? Kysyn harjattuamme tamman. - Oon mie parikertaa, tyttö jonka nimen muistan Saraksi vastaa jo vähemmän ujona. Ojennan tytölle kaviokoukun, joka rupeaa puhdistamaan ponin kavioita. Tyttö olikin selvästi puhdistanut ennenkin kavioita ja se sujuikin hyvin.
Sara lähtiessä hakemaan varusteita minä selvitin takkuja ponin harjasta ja hännästä. Annan tytön nostaa satulan tamman selkään, ja hän vaikuttaakin melko kokeneelta hevosten kanssa. - Miten pitkään sie oot ratsastanut? Kysyn satulavyötä kiristävältä Saralta. - Jotain melkein vuoden, hän vastaa hymyillen. - Okei, vastaan ja katselen kuinka tyttö saa laitettua suitset, ja tarkistan että ne ovat hyvin.
- Onko kaikki valmiita? kuulen Annen kysyvän. Kaikkien vastattua myöntävästi, lähden kulkemaan tammaa taluttavan Saran vierellä. Maneesissa käännymme kaartoon jossa, auton tyttöä kiristämään satulavyötä. Menen pitämään hetkeksi satulasta kiinni vaalea hiuksisen tytön noustessa selkään.
Hevosten lähtiessä liikkeelle minä lähden kulkemaan muiden hoitajien kanssa katsomoon, tuntia katsomaan. Huomaan tytön käsittelevän ponia melko pehmeästi. - Voihan himpula! tuhahdan tuntiessani kännykän tärisevän taskussani. Nousen hitaasti seisomaan, ja luon vielä viimeisen katseen siihen - onnekseni vain tältä päivältä.
(24 hm)
|
|
|
Post by Pipsa on May 19, 2008 14:05:27 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on May 21, 2008 10:35:57 GMT 2
Taas kuva Pampulasta
|
|
|
Post by Pipsa on May 23, 2008 15:00:09 GMT 2
Perjantaita ja varsoja
Silmät lautasen kokoisina katson Celen karsinassa olevaa varsaa. - Siis kato miten söpö! Vaahtoan Wearille, joka nyökkää. Huomaan Xenin kurkistavan karsinasta. - Eikös ookkin, ihan kun emonsakkin, hän virnistää. Hymyillen hyvän tuulisena lähden Pampulan karsinalle.
- Moi tyttö, tervehdin sitä avatessani karsinan oven. Silitän sen kaulaa. Tamma hirnahtaa vaimeasti. - Siiri onkin varmaan jo tarhassa, puhelen tammalle yhä sitä silittäen. - Täällähän on kolme varsaa kesällä… Blondin.. Celen ja Marin. lasken varsoja mielessäni. Taputan tammaa vielä minkä jälkeen otan karsinan edestä harjapussin, riimun ja riimunnarun.
Laitan riimun ponille ja kiinnitän siihen vielä riimunnarun. Sidon riimunnarun ja aloitan harjauksen harjapussista kaivamallani pehmeällä harjalla. Mietin samalla, millainen Pampulan varsasta tulisi, jos se saisi varsan. Samannäköinen kuin emänsä vai aivan erilainen? Nopeasti herään ajatuksistani ja keskityn enemmän harjaukseen.
Karvan ollessa liaton silitän vielä vähän tammaa, minkä jälkeen laitan harjan pussiin ja kaivan sieltä kaviokoukun, ja ryhdyn kavioita puhdistamaan. Liutan hiljalleen kättäni ponin jalkaa pitkin ja nojaan siihen. Maiskautan, jolloin poni nostaa kavionsa puhdistettavaksi. Poistan siitä lian ja ryhdyn seuraavan jalan kimppuun.
Puhdistettuani kaikki neljä jalkaa, lähden satulahuoneeseen päin. Sitä ennen ihastelen kuitenkin hetken tammaa varsansa kanssa. Silitän sen emoa vähän, minkä jälkeen lähden sinne minne minun pitikin alun alkaen mennä, satulahuoneeseen. Koukkaan satulan syliini, ja äheltäen otan vielä suitset mukaani.
Lasken satulan Pampulan selkään ja liikutan sitä oikealle kohdalle. Kiinnitän satulavyön ja palaan pään luo. Reippain ottein laitan suitset sille ja kiinnitän niistä remmit. Sen jälkeen lähden taluttamaan tammaa kentälle päin.
Kentällä kiristän satulavyön ja vedän jalustimia alas. Alennan niitä parilla reiällä ja otan kiinni suitsista. Sen jälkeen nousen selkään. Selästä kiristän vielä satulavyötä ja pidennän jalustimia. Viimeisenä komennan tamman käyntiin.
Annan ponin kulkea rennosti haluamaansa tahtia, joka onkin aika rauhallista. Parannan asentoani suoristamalla selkää, otan jalustimet paremmin jalkoihini, sekä kätteni asentoa. Kosketan kevyesti ponin kylkiä, jolloin se nostaa reippaan ravin. Otan ohjaa paremmin tuntumalle.
Istun syvälle satulaan ja hiljennän ravin tempoa. Onneksi olen jo tottunut sen raviin ja saan helpommin pysyttyä kiinni satulassa. Ohjaan tamman voltille, minkä jälkeen pysäytän sen, mikä onnistuukin helposti. Taputan tammaa kaulalle ja komennan sen liikkeelle.
Olen hiukan rennommin, jolloin poni tajuaa käyttää tilaisuuttaan hyväksi. Se vetäisee päänsä alas ja upottaa turvan kentän laidalla kasvavien voikukkien sekaan. Tajuan kuitenkin vetäistä ponin pään ylös ja komennan sen kovempaan käyntiin. Tamma katsoo minuun vihaisesti, ja ajattelee miksi minun piti viedä se pois parhailta apajilta, siitä olen varma.
Ohjaan sen pääty-ympyrälle ja kannustan sen laukkaan. Istun syvälle satulaan ja rauhoitan Pampulan vauhtia hiukan. Mukaudun liikkeisiin ja teen ponilla voltin laukassa, ja ohjaan sen kaviouralle takaisin. Laukkaamme vielä jonkun aikaa, minkä jälkeen taputan sen kaulalle, ja hiljennän sen reippaaseen raviin, jossa ylitämme pari maapuomia. Tamma menee ne innokkaasti ja hyvin.
Ravissa menemme maapuomeja joita kentällä on pari kertaa, ennen kuin siirrymme takaisin käyntiin. Annan hiukan löysempää ohjaa, ja poni kulkee rennommin. Myös minä otan rennomman asennon. - Sä oot kyllä toosi söpö, lepertelen ponille silitellen samalla sen kaulaa.
- Alkaa Peellä loppuu aalla, laulan mieleenin putkahtanutta kappaletta. - Tiiät sie paljon kello on? Kysyn kentän reunalle tulleelta Carkilta. - Ööö.. Oota katon… Se on 16.49, hän vastaa hetken kuluttua. - Okei, kiitti tiedosta, vastaan ja nostan vielä kerran Pampulalla reippaan laukan.
Kuljemme nopeaa tahtia kentällä. Laukkaamme vielä vähän, ennen kuin siirrymme ravin kautta käyntiin. Annan pidemmät ohjat ja otan jalustimia enemmän varpaille. Kuljemme pitkän matkaa rauhallista käyntiä, minkä jälkeen käännän ponin kaartoon. Otan jalustimet jaloistani ja liun alas selästä. Maahan tultuani löysään satulavyötä ja vedän jalustimet ylös. Sen jälkeen lähdemme talliin päi
Pysäytän Pampulan karsinan eteen ja avaan sen. Talutan ponin riimunnarun luo, ja riisuessani siltä suitset laitan riimun tilalle. Otan vielä ohjat kaulalta ja avaan satulavyön, jonka nostan satulan päälle. Koukkaan sen vielä mukaani, ja lähden satulahuoneelle, jossa pesen kuolaimet ja laitan varusteet paikoilleen.
Harjaan tamman reippain vedoin, joka sujuukin nopeasti sillä se onkin erityisen puhdas. Kipaisen hakemasta reppuni oleskelutilasta ja huikkaan heipat Pampulalle, minkä jälkeen lähden juosten kotiin päin, minun olisi pitänyt olla kotona jo pitkän aikaa sitten…
|
|
|
Post by Pipsa on May 24, 2008 11:35:45 GMT 2
Eli siis päätin kokeilla uutta kirjoitustyyliä, tällä kertaa kirjoitan tarinan Pampulan kuvakulmasta.
Pampulan elämää Seison hiljaa karsinassani, ja höristän korviani kuullessani oven avautuvan. Valoa tulee enemmän talliin, ja toivon, että Pipsa tulisi, nimittäin kukapa ei haluaisi näin hyvällä ilmalla ulos. Hörähdän karsinan luo tulleelle tytölle, joka rapsuttaa minua. - Moi tyttö, mitäs sulle kuuluu, Pipsa tervehtii minua ystävällisellä äänellä. Pärskähdän ja tönäisen pehmeästi karsinaan tullutta tyttöä. - Höpsö, hän naurahtaa hiljaa.
En vastustele riimun laitossa, sillä yleensähän se tarkoittaa mukavia asioita, ulos vientiä tai harjausta. Suljen silmäni nautinnosta. Tallissa on mukavan lämmin, minkä kruunaa ihana harjaus heinien kera. Katson eteenpäin kuullessani kolahduksen. Käännän katseeni tyttöön, joka pörröttää otsaharjaani ja jatkan rentoutumista.
Närkästyneenä katselen Pipsan häviämistä jonnekin, mutta hetken kuluttua hän palaa tuo musta möykky ja suitset mukanaan. Varovaisesti hän laskee satulan selkääni. Luimistan hänen kiristäessä satulavyön ja mulkaisen vihaisesti. Suitsien laitossa käyttäydyn kiltisti, eihän siinä muukaan auta.
Hiljaa kuljemme maastopolulle päin, joka merkitsee toivottavasti rentoa ja rauhallista kävelyä. Ulkona on hiljaista, on vielä aikainen aamu, eikä muita ole paljon ulkona, myös tallissa vallitsi rauhallinen hiljaisuus, jonka rikkoi vain muiden hevosten vaimea hirnunta.
Pullistan mahaani ja luimistan jälleen kerran Pipsan yrittäessä saada satulavyötä kireämmälle. Taistelun jälkeen hän onnistuu, suureksi yllätyksekseni. Hupsista heijaa, ja hetken kulutta hän istuukin selässäni, ja kiristää vielä lisää satulavyötä. Sen jälkeen hän nykäisee minua jaloillaan, jonka tiedän liikkeelle lähdön merkiksi, ja lähden reippaasti kulkemaan leveää polkua pitkin metsään.
Metsässä on hiljaista. Säpsähdän kuullessani rapsahduksen takaa ja pysähdyn seisaalleni. Höristän korviani ja katsahdan taakse päin, kuinka huomaan myös Pipsan tehneen. Jatkamme kuitenkin hetken kuluttua matkaa, tällä kertaa reippaassa ravissa, jossa Pipsa keventää, vai miksi sitä sitten ihmiset kutsuvatkin.
Alamäessä minut hiljennetään käyntiin, ja varovaisesti laskeudun melko jyrkän mäen, joka sujuu hyvin, tietenkin, olenhan minä arvokas Shetlanninponi isolla S:llä. Ajattelen tehdä jonkin jekun, kyllähän muuten Pipsalla kävisi elämä tylsäksi, ja muillakin ilman minua, mutta päätän säästää sen myöhemmäksi.
Jonkun ajan päästä alamäestä tyttö kannustaa minut laukkaan, johon ampaisen kunnon vauhdilla ja jatkan kiitämistäni reippaasti. Ja sitten se tulee, pukki, josta Pipsa lentää suoraan maahan. Mutta ei, hän pysyykin selässäni. Hän pysäyttää minut käyntiin, ja ei auta kuin totella.
Menemme hiekkatietä, jonka reunamilla kasvaa jo valtavan kokoisia voikukkia, joita ei varmasti mikään poni voi vastustaa. Niimpä vetäisen pääni alas ja alan mussuttaa niitä vauhdilla, mutta tyttö kiskaisee pääni ylös ja kannustaa reippaammalla tahdilla noiden ihanien herkkujen ohi. Elämä on niin epäreilua meitä poneja kohtaan.
Ravissa kuljemme vauhdikkaasti ohi puiden, jotka melkein vilisevät ohitsemme, no ei ehkä ihan, mutta kuitenkin. Ja sitten viimein, saavumme laukkasuoralle, jossa pääseen uudelleen ampaisemaan laukkaan. Tällä kertaa teen pienemmän pukin, johon tyttö on osannut varautua ja pysyy paremmin selässä.
Pipsa on jo aivan rentoutunut, kun silloin se tulee, nimittäin sivuhyppy. Tyttö luiskahtaa selästäni maahan, mutta nousee pian seisaalleen. Katselen häntä ilkikurinen pilke silmissäni ja lähden ravaamaan karkuun. Tyttö yrittää maanitella minua pysähtymään herkkupaloilla, mutta olenhan minä Shetlanninponi isolla S:llä tai Poni isolla P:llä, olinhan minä sen aiemminkin maininnut, eikä minua huvittanut vielä jättäytyä kiini.
Ravaan tietenkin siihen suuntaan mihin olimme muutenkin menossa, muutenhan karkailu tuottaisi vaan lisä työtä, ei kiitos. Pipsan yrittäessä ottaa minua jonkun aikaa kiinni, päätän antautua ja pysähdyn huvittuneena katsomaan tyttöä, joka läähättäen lähestyy minua. Lisä lenkitkään eivät siis olisi pahaksi.
Ärtyneenä tyttö nappaa kiinni ohjistani ja ponnistaa uudelleen selkään. Hän ottaa ohjat kunnolla käsiinsä ja hyvän asennon, ennen kuin taas lähdemme liikkeelle. Tällä kertaa kuljen kiltimmin ja tottelen Pipsan komentoja.
Ravaamme jälleen, ja pellolla nostamme laukan, jossa Pipsa on ekstra tarkkana ja varuillaan temppujeni suhteen. Nostan kuitenkin rauhallisen laukan, johon Pipsakin rentoutuu. Liidämme pellon yli, minkä jälkeen tyttö hiljentää minut käyntiin ja halaa minua kaulalle.
Lopun matkaa kuljemme rauhallisesti käyntiä ja ravia, ja saavumme pian takaisin Seppeleeseen. Tyttö liukuu alas selästäni ja taputtaa minua. Hän myös löysää satulavyötä ja vetää jalustimet ylös, minkä jälkeen lähdemme kulkemaan talliin päin. Tallissa hän vie minut karsinaani ja riisuu varusteet, ja sen jälkeen koittaa mukava harjaus, johon kuuluu kumisualla harjaus osa.
Karsinani onkin likainen, joten Pipsa lähtee taluttamaan minua tarhaan puhdistuksen ajaksi. Tarhaan päästyäni tyttö sulkee vauhdilla portin ja lähtee karsinan siivoukseen. Minä painan pääni voikukkien sekaan, minkä jälkeen rupean piehtaroimaan.
- Voi sua, oot hetkessä likaantunu, Pipsa päivittelee nähdessään uuden muta Lookkini. Ihmisillä ei ole sitten mitään muoti tajua! Seuraan kuitenkin kiltisti hänen perässään uudelleen harjattavaksi, minkä jälkeen saankin ihanaakin ihanammat ruokani, joita alan syödä. Myös Pipsa häipyy syömään, tai ainakin luulen niin.
Hetken, tai oikeastaan pitkän ajan kuluttua Pipsa palaa luokseni. Hän rapsuttaa minua haikeana vielä kerran, ennen kuin lähtee ulos tallista.
28 HM
|
|
|
Post by Pipsa on May 25, 2008 10:40:31 GMT 2
Pesupäivä - Kato mikä häntä! Wear ulvoo naurusta osoittaen Pampulan häntää joka on mennyt aivan takkuun. - Yhyy en saa tota ikinä siistiks, vastaan nauraen. Minun ei auta kuin ottaa Pampula tarhasta ja aloitta hännän selvitys. Nopeasti hölkkään sisälle talliin kaappaamaan ponin riimunarun, ja eikun takaisin tarhojen luo. Huomaan Wearin kadonneen eli varmaan menneen hoitoponinsa Taigan luo.
- Pampulaa! kutsun ponia joka on siirtynyt syömään mehukkaita voikukkia. Ääneni kuultua tamma lähtee hitasti lönköttämään aidan luo. Ojennan ponille pienen porkkanan palan, samalla avaten tarhan ovea. Naksautan riimun lukkoon riimunarun ja lähden taluttamaan ponia rivakasti talliin.
Avattuani tallin oven lähden taluttamaan ponia pesuboksille. Kaadan reilusti pesuainetta - ehkä vähän liikaakin, ja alan levittämään ja hieromaan sitä turkkiin. Puhdistettuani selän, jalat ja mahan aluksen, otan käsittelyyn hännän. Kaappaan hyllykössä olevan harjan ja hännän selvittämisaineen, jota suihkutan häntään. Pestyäni hännän huuhtelen sen reilusti vedellä ja siirryn muuhun ruumiiseen. Tamma katsoo minua ja vesiletkua ihmetellen, mutta seisoo onneksi paikoillaan.
- Tahmatassu, puhelen sille pessen mahanalusta. Sen jälkeen huuhtelen vielä jalat, ja huuhtelen toisenkin puolen, minkä jälkeen olen valmis, ja siirryn kuivaamiseen. Mukaani ottamalla pyyhkeellä alan kuivata Pampulaa, joka ei haluaisi pysyä paikoillaan, mutta tiukalla komennuksella saan kuivauksenkin loppuun, minkä jälkeen lähdemme takaisin karsinoille.
Tamman vien omaan karsinaansa, jossa sidon sen, ja alan hännän pariin, jota alan selvittää. Pitkän ajan päästä häntä on selvitetty, ja aloitan muun ruumiin harjauksen. Harjauksessa kuluu pitkään, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Päätän letittää vielä otsaharjan, josta tulee siitäkin ihan hyvä. Reippaasti kävellen lähden satulahuoneeseen.
- Suitset ja satula... Oikeet on, puhelen yksikseni koukatessani varusteet mukaani, ja lähden vihellellen karsinoille takaisin. Tunnen pienen jännityksen tunteen, jonka syynä tiedän olevan leiri. Kenenköhän kanssa pääsisin samaan huoneeseen, mitenhän siellä sujuisi, ja monta muuta ajatusta velloi päässäni. Palaan tamman luo ja avaan karsinan oven.
Lasken satulan varovaisesti sen selkään ja liikutan sitä hiukan. Kiinnitän satulavyön ja lasken ohjat tamman kaulalle. Laitan sille suitset ja kiinnitän vielä suitsien remmit, minkä jälkeen olemme valmiita, ja lähdemme reippaasti kävelemään kentälle. Kentällä ei olekkaan ketään muuta, ja tiukkaan satulavyötä, vedän jalustimet alas ja nousen selkään.
Otan ohjat käsiini paremmin ja pidennän jalustimia, sen jälkeen komennan tamman liikkeelle rauhalliseen käyntiin. Yritän ottaa madollisimman hyvän asennon, pitäen kantapäät alhaalla. Hetken päästä kokoan ohjat, komentaen samalla Pampulan raviin. Nytkin yritän ratsastaa mahdollisimman hyvin, kääntämällä ponia kokorataleikkaan jossa menen pohkeenväistöä. Tamman askeleet tuntuvat hiukan tahmeilta, joten jatkan ravissa.
Kun mielestäni poni alkaa tuntua mukavammalta, siirrän ponin pääty-ympyrälle laukannostoon. Siirrän oikean jalkani taakse ja vasemman eteen, ja puristan niillä hiukan. Helposti poni nostaa reippaan laukan. Hidastan laukan rauhallisempaan, hyvällä menestyksellä. Huomaan itsestäni kymmenen metrin päässä sopivan kokoisen kavaletin. Käännän ponin sinne, kohti estettä. - Soo tyttö, rauhoittelen tammaa joka haluaisi mennä kovempaa. Lähestymme estettä hyvästä kulmasta ja pian Pampula ponnistaa hyppyyn.
Pian olemme esteen toisella puolella, ja hiljennän laukan ravista käyntiin. Taputan tamman vaaleaa kaulaa samalla antaen pitemmä ohjat. Pampulan yrittäessä lähteä raviin, otan hiukan ohjaa takaisin. Hetken päästä alan ohjata ponia kaartoon. Otan jalustimet pois jaloistani, jonka jälkeen nostan toisen jalkani ponin selän yli. Päästyäni maahan nostan jalustimet ylös ja löysään hiukan satulavyötä ennen kuin lähden taluttamaan Pampulaa talliin.
Huomaan Oonan joka näyttää olevan lähdössä maastoon Reimarilla. Juuri kun olen avaamassa ovea huomaan sen toisella puolen Anitan Antun kanssa. Peruutan tamman kanssa, jotta he pääsevät ulos. Tyton ja ruunan mentyä minä astun Pampulan kanssa sisään sulkien oven perässä. Vien ponin omaan karsinaansa, jonka oven suljen. Ensimmäiseksi avaan satulavyön ja nostan sen satulan päälle. Vielä otan suitset pois, ennen kuin lähden ne ja satula mukanani satuahuoneeseen.
Hetken päästä palaan takaisin, tällä kertaa harjapussi mukanani. - Voi ei! parkaisen katsoessani kelloa; se näyttää 20.00, eli vanhempani ovat odottaneet tunnin ulkona. Kaivan kännykän taskusta, ja katson sen pientä näyttöä. 10 puhelua tullut, lukee siinä. Vien harjapussin paikoilleen ja toivotan ponille hyvää yötä. Sitten lähden kävelemään nopeasti parkkipaikalle.
|
|