|
Post by Pipsa on Jun 29, 2008 10:44:20 GMT 2
Kiirettä
- Kantapäät alas, ja istukaa syvälle satulaan, Anne komentaa tuntilaisia. Ratsastajat näyttävät olevan läkähtyä kuumasta Annen ankarassa opetuksessa. - Onneks mä en mee tänään tunnille, Ada virnistää. - Niinpä, minä vastaan ottaen Pepsi pullostani huikan. Pian ratsastajat menevät kaartoon, ja Ada, minä sekä pari muuta hoitajaa lähtevät katsomosta kentälle, hoitohevostensa luo. Pampulalla oli ratsastanut, noin 10 vuotias tyttö, joka oli ollut lähellä lentää pukista alas. - Haluut sä ite hoitaa sen? kysyn iloisesti hymyilevältä tytöltä. - Voisinhan mä, tyttö vastaa iloisesti hymyillen. Lähden kävelemään tytön perässä, joka taluttaa tammaa pois kentältä, Pellaa taluttavan Kismetin perässä.
- Tylsää, Pampu menee illalla toiselle tunnille, valitan vieressäni seisovalle Fionalle. - Onneks Ise on yksäri, tyttö vastaa hymyillen. Hetken päästä me molemmat jatkamme matkaa hoitohevostemme luo. Kurkattuani karsinaan huomaan tytön lähteneen, ja kuulen taskustani tutun piippauksen. Huokaisten vedän kännykän taskusta, ja alan lukemaan viestiä. Riparilla oleva isosiskoni valittaa miten tylsää siellä on. Nopeasti näppäilen jotain vastaukseksi, ennen kuin kännykkä menee takaisin taskuuni. - Mä en saanut siltä kavioita puhdistettua, tyttö joka ratsasti tammalla kertoo. - Joo, mä voin puhistaa ne, kiitän tyttöä tiedosta. Kaappaan harjapussista vihreän kaviokoukun, johon on kirjoitettu pienellä Pampula.
Se kädessäni kyykistyn alaspäin, liuttaen kättä tamman jalkaa pitkin. Ponin nostettua kiltisti jalka, puhdistan vähäiset liat, ennen kuin teen saman muille jaloille. - Valmista, sanon ojentaen ponille pienen porkkanan palan. Pujotan riimun ponin päähän, johon vielä kiinnitän riimunarun. Avaan varovaisesti karsinan vahtien, ettei Siiri pääse pakoon. - Kato miten pullea poni äiti! joku pikkutyttö huudahtaa äidilleen osoittaen Pampulaa. Hymyillen jatkamme matkaa tarhaan. - Sä ootkin nykyään pullea, virnistän ponille, irrottaen riimunarun. Hetken katselen ponia joka kirmaa puun varjoon. - Onpas täällä kuuma, mutisen pyyhkien hikeä otsaltani. Kuumuudesta välittämättä, lähden nopeasti kävelemään sisään talliin, lannan luontiin.
- Hei kellä on talikko, ja kottikärryt? kyselen karsinaa siivoavalta Dreameriltä. - Ne taitaa olla Oonalla, tyttö vastaa. - Thanks, kiitän hymyillen ja lähden kävelemään Rensun karsinan luo. Oona on alkanut lopettelemaan karsinan siivousta, ja antaa minulle siivousvälineet. Hetken päästä olen valmis, ja lähden palauttamaan välineitä paikoilleen.
Vilkaistuani kellon, laitan vipinää kinttuihini , tuntihan alkaisi 17minuutin päästä. Puolijuoksua, avaan tarhan oven kiinnittäen riimunarun riimuun. Onnekseni poni on puhdas, eikä harjakaan ole takussa. - Mihin sulla noin kiire on? Brenna kysyy ihmetellen. - Tunti…. Kiire, mutisen nopeasti sitoen tamman kiinni. - Tarvitsetko apua? Fia kysyy hymyillen. Vastaan myöntävästi, ja yhdessä hoidamme ponin kuntoon. - Kiitti avusta, kiitän hymyillen tyttöä, ponin seistessä karsinassa satula selässään.
- Taluttakaa tunnille tulevat hevoset kentälle! Anne komentaa tallin oven suulta. Pian Pikku, Siiri, Taiga sekä Pampula ja Palmikko, seisovat kentällä rivissä ratsastajat selässään. Ilma on alkanut hiukan viilentyä, enää ei ole niin kuuma. Lähden muiden hoitajien vanavedessä katsomoon, odottamaan tunnin loppua. - Palmikolla istu syvään satulaan, ja nojaa hiukan taaksepäin, Anne neuvoo ratsastajaa harjoitusravissa. Katselen Pampulaa, ja sen selässä pomppivaa ratsastaja hymyillen.
|
|
|
Post by Pipsa on Jun 30, 2008 9:36:05 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on Jul 1, 2008 21:10:45 GMT 2
Tunnilla oloa
- Iiih, varmaan sadas itikan purema, ulahdan virnistävälle Lillylle. - Mitäs ajattelit tehhä tänään? Lilly kysyy - laitan tän söpöliinin valmiiksi tunnille, huokaisen vastaukseksi. - Mulla on Bertistä kuvia, jos haluut voin näyttää ne myöhemmin? tyttö kysyy iloisesti hymyillen. - Joo, vastaan innoissani. - Nähdään sitten, tyttö sanoo heilauttaen kättään
Huokaisen syvään katsoessani Celen tyhjään karsinaan. Silmäkulmaani nousee kyynel, mutta nopeasti kaappaan riimunarun ja lähden kävelemään kohti laidunta. Katselen iloisesti laiduntavia poneja. - Pampulaa! kutsun tammaa joka nostaa päänsä ja lähtee ravaamaan luokseni. - Miten menee pallero? kysyn iloisesti naurahtaen, samaan aikaan silittäen ponin päätä. Pujahdan aidan välistä sisään laitumelle, kiinnittämään riimunarua riimuun.
Avaan portin, joka narahtaa hiukan, taluttaessani ponin pois sieltä. Suljen tarkasti portin, varmistaen etteivät hevoset karkaa. Sidon tamman läheiseen harjauspuomiin, itse lähtien hakemaan sen harjat ja suojat. - missäs täällä onkaan harjapussi…. mutisen hiljaa itsekseni. - Se on tässä, Lilly ojentaa sen hymyillen. - Kiitti, kiitän tyttöä jatkaen matkaani takaisin harjauspuomille.
Hiukan painaen harjaan tamman selkää, ja kaulaa. Pään harjaamiseen vaihdan pääharjan, jolla harjaan päätä varovaisesti. Tallin eteen näyttää kokoontuneen seuraavan tunnin hevosten jakoon. - Sanni ottaa Jambon, Eveliinalle Taiga, Nooralle Piccolo, Suville Pampula, ja Hannalle Blade …. Anne luettelee hevosia. Suviksi osoittautuu minua pari vuotta nuorempi punaruskea hiuksinen tyttö. - Moi, tyttö tervehtii minua iloisesti. - Moi minä olen Pipsa, Pampulan hoitaja siis, tahdotko itse hoitaa sen? kysyn hymyillen.
- Joo, tyttö vastaa ja kaappaa harjapussista harjan. - Kerkeekö kukaan hoitaa Leidii tunnille? Anne kyselee hoitajilta, jotka touhuavat hoitohevostensa kimpussa. - Mä voisin hoitaa sen, kun Pampulan ratsastaja halus ite hoitaa sen, kerron naiselle. Annen annettua minulle lupa lähden talliin hoitamaan Bladea. - Heippa tammanen, tervehdin tammaa joka katsoo minua hiukan oudoksuen. - Annan tamman hiukan nuuskia minua, ennen kuin alan hommiin.
Bladen kiltin luonteen vuoksi olen hetkessä valmis lähtemään kentälle. Hetken päästä Tamman ratsastaja tulee karsinaan, ja lähtee taluttamaan sitä kentälle. Minäkin lähden astelemaan kentälle muiden perässä. Saan luvan puntata tytön jonka nimeksi kuulen Hanna Leidin selkään. Sen tehtyäni lähden katsomoon, missä istuukin jo pari muuta hoitajaa.
Tarkemmin sanottuna Maikku, Jenna sekä äskettäin ilmestynyt Fiia. - Ohjatkaa hevoset uralle, ja antakaa löysät ohjat, Anne komentaa. - Tuossa Taigan ratsastajassa on jotain outoa.. mietin ääneen. - Sillähän on raippa väärinpäin, Fiia sanoo ihmetellen. Pian Annekin sen huomaa ja neuvoo miten raippaa oikeasti pidetään.
Tunti tuntuu kuluvan yllättävän nopeasti, pian ratsukot menevät jo loppukäyntejä. Lähden muiden vanavedessä kävelemään Pampulan luo. - Haluutko sä ite hoitaa tän? kysyn tytöltä. - En mä taida keretä, tyttö vastaa ojentaen ohjat minulle, lähtien Annen luo. Jään katsomaan tyttöä hiukan ihmetellen, mutta nopeasti nostan jalustimet ylös, ennen kuin ratsut talutetaan harjauspuomeille.
Pujotan puomissa roikkuvan riimun tamman kaulalle, alkaen avaamaan suitsien remmejä. Pian pujotan suitset pois päästä, ja riimun tilalle. Hetkeksi jätän suitset roikkumaan puomiin, siksi aikaa kun otan satulan. Avaan satulavyön, jolloin tamma melkein huokaisee päästessään siitä eroon.
Nostan vyön satulan päälle, jonka jälkeen nostan satulan ja suitset, joita alan kuskaamaan satulahuoneeseen. Hetken päästä palaan, ja tutkin tammaa. Päätän harjata tammaa vain vähän, sillä se menisi kohta takaisin laitumelle. Harjaan tamman nopeasti kunnes mielestäni se on tarpeeksi puhdas. Irrotan tekemäni vetosolmun puomista , ja lähden taluttamaan tammaa laitumelle. Halaan vielä ponin kaulaa, ennen kuin lasken sen laitumelle, ja itse lähden katsomaan oleskelu huoneseen olisiko Lilly siellä.
45hm
|
|
|
Post by Pipsa on Jul 7, 2008 9:20:29 GMT 2
Oltiin Rosin pitämällä uittoretkellä
|
|
|
Post by Pipsa on Jul 16, 2008 8:49:48 GMT 2
16.7.2008
- Pampulaa, kutsun reippaasti tarhassa laiduntavaa ponia, joka tuhatta ja sataa kirmaa luokseni iloisesti hirnahdellen, mitä ennen pujahdan nopeasti sisälle tarhaan. - Moi tyttö, oot sä sitten ihana, lepertelen tammalle silittäessäni sen kaulaa, ainakin siitä oli pidetty hyvää huolta poissa ollessani.
Sujautan riimun varovaisesti, ja sanaakaan sanomatta kiinnitän siihen vielä riimunnarun, lähtien kulkemaan ponin kanssa kohden harjauspuomia, jonka luona pysäytän tamman kiinnittäen sen nopeasti vetosolmulla, tarkistan vielä solmun kestävyyden, ennen kuin lähden kohden tallia.
- Harjapussii, puhelen ääneen etsien harjapussia karsinoiden edestä, mutta ei. Reippaasti kävellen marssin vielä satulahuoneeseen, ja tutkittuani siellä olevat harjapussit, tulen tulokseen, että harjapussi on jossain muualla, ennen kuin minulla välähtää, tietenkin loimien alla.
Tyytyväisenä taapertelen ulos tallista, mukanani satula, jonka laitan harjauspuomin päälle, suitset, jotka laitan harjauspuomista roikkumaan, sekä harjapussi, jonka nakkaan maahan, mutta pian kumarrun ottamaan sieltä jonkunlaista harjaa. Ensimmäisenä käteeni sattuvalla alan harjata shetlanninponin pehmeää karvapeitettä sen kiiltäessä auringon paistaessa samalla ihanasti lämmittäen…
Iloisesti vihellellen lasken satulan tamman selkään, liuttaen oikealle kohdalle, ennen kuin suitsien laitoin kimppuun, kaapaten ne harjauspuomista roikkumasta. Lasken ohjat Pampulan kaulalle hymyillen, ja vedän riimunnarun sen kaulalle laittaessani kuolaimet tamman suuhun, vetäisten niskahihnan korvien yli, ja suoristaen otsahihnan alle painuneen harjan, kiinnittäen vielä remmit.
Voihkaisen laskeutuessani selkään, säälien häntäluutani, irvistän kivusta. Anne hymyilee kentän laidalta ymmärtäväisesti ratsastaen Ristollaan, kentän laidalla taas Helmi ihailee Suomenpienhevosruunan liikkeitä, enkä minäkään voi kyllä muuta sanoa, että Anne sekä Risto molemmat osaavat hommansa.
- Noniin, mennäänhän, komennan tammaa kopauttaen sitä pohkeilla, saaden ponin lähtevän hurjan reippaaseen käyntiin, jota hiljennän hieman, ettei se muuttuisi kohta raviksi, meidän sukeltaessa metsän siimekseen. - Hienoa, tuhahdan kun jo alkumetreillä alkaa tihkuttaa, ajattelenkin vaihtaa maneesiin, mutta huomatessani sinne menevien tuntilaisten määrän, ei asia tule kuuloonkaan, vaan jatkamme metsää kohden, ponin kävellessä innokkain ja nykivin liikkein, häntäluunkipukin on jo vähentynyt.
Tamma helisyttelee kuolainta, samalla satulan naristessa. - Siehän et meekkään ennää tännään tunnille, totean sille silitellen sen kaulaa, jonka kiiltävä karvapeite karvoittaa. Taputan tammaa vielä kerran kaulalle, ennen kuin ryhdistäydyn sen selässä, ja lyhennän hieman ohjia, kannustaen shetlanninponin reipastahtiseen raviin. Lyhennän vielä hieman lisää ohjia.
- Katos tuolla on jotkut, puhelen katsellen kaukana horisontissa näkyvää ratsukkoa. - Ja raunioille ei tasan varmana mennä, Jamboakin oli pitkän aikaa sitten purru käärme, lisään tammalle. - Mut nyt.. Kerkeän vain sanoa tamman nostaessa loivaan ylämäkeen reippaan laukan, onneksi takanamme ei kukaan ratsasta, eikä kannatakkaan ellei haluaisi olla kura ukko, lumiukon kaveri, mietin virnistellen.
Etenemme reippaassa ravissa minun iloisesti hoilaten monen kappaleen sekoituksia, joista varmaan puolista on sanat väärin, ja huokaisen sujahdettuamme pellolle, joka on täynnä erilaisia kukkia, joiden halki tasainen tie vie. Nopeasti laskeudun tamman selästä, napaten kookkaan kukan, jota en tunne, mutta luulen ainakin sen olevan myrkytön, ja kipuan se mukanani takaisin tamman selkään.
Kannustan vielä Pampulan reippaaseen laukkaan, meidän lähtiessämme kiitämään pitkin kukkien halki menevää polkua, tamman nauttiessa saadessaan mennä niin, että aiheuttaa pari ilopukkia saaden minut lentämään toisella kerralla maahan. -OUH, karjaisen häntäluun kopsahtaessa maahan, ja irvistellen nousen ylös, helposti saan tavoitettua tamman, mutta tyydyn loppumatkan taluttamaan sitä. ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Illemmalla ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- - Hyvää yötä, kuiskaan hiljaa tammalle sen painaessa päänsä minun syliini, sulkien ruskeat silmänsä. Suukotan pikaisesti tamman otsaa, ennen kuin vetäydyn ulos tallista.
|
|
|
Post by Pipsa on Jul 18, 2008 20:30:58 GMT 2
- Pipsa, muista… kuulen vain sännätessäni ulos autosta.
Näen auton kaartavan pois parkkipaikalta, mökkiämme kohti. Olin saanut vanhempani suostuteltua siihen, että minun ei tarvinnut lähteä sinne kitumaan. Nopeasti lähden kävelemään kohti tallia, ja muistan jotain. Unohdin reppuni kotiin, jossa oli evääni sekä kypärä. Kuitenkin lähden kävelemään kohti laidunta, katsomaan olisiko Pampula siellä. - Hei Pipsa! Pampulaa jos etsit, niin se on harjauspuomilla, tallista tuleva Elli kertoo.
- Joo, vastaan lähtien kävelemään harjauspuomin luo.
- Wear, monelta se tunti alkaa? kysyn Taigaa harjaavalta tytöltä.
- ootahhan, se alkaa tuota kuudelta, ja kello on nyt puoli kuusi, Wear kertoo.
Nyökkään vastaukseksi, ja siirryn Pampulan luo. Tamma näyttää torkkuvan, mutta minun ääneni kuullessaan se hörähtää lempeästi. Arvelen hevosten tuotua vain vähän aikaa sitten, ja lähden hakemaan tamman harjapussia. Kuten arvasinkin, pussi roikkuu pienen ponin karsinan edessä, josta sen nopeasti kaappaan ja lähden harppomaan takaisin ulos.
Lasken pussin maahan, nostettuani siitä ulos pehmeän harjan. Harjaan tammaa hetken pitkin vedoin, mutta kun huomaan tamman olevan puhdas, vaihdan harjan kaviokoukkuun.
- Mie meen sillä tunnilla, taakseni ilmestynyt tyttö, jolla on olkapäille ulottuvat vaaleat hiukset kertoo.
- Joo, hakisitko sen satulan ja suitset satulahuoneesta? pyydän nuorelta tytöltä.
- Joo, tyttö vastaa lähtien kävelemään talliin.
Aloitan kavioiden puhdistamisen ponin vasemmalta puolelta, nostaen jalan ylös. Vedän liat irti kaviosta, sekä pienen kiven. Pian saan kaikki kaviot puhdistettua, ja näänkin Pampulalla ratsastavan tytön lähestyvän minua suitset ja satula sylissään.
- Tässä nää sitten on, tyttö sanoo ojentaen minulle satulan, kun hän itse laittaa suitset. Kiitän tyttöä varusteiden tuomisesta, laskien samalla varovaisesti satulan tamman selkään, kiinnittäen satulavyön löysästi.
- Wear, paljon kello on? Kysyn kännykkäänsä vilkaisevaa tyttöä.
- Ööh.. 17.55, pittääkin lähtee kentälle, tämä mutisee vetäen riimunnarun Taigan kaulalta.
Minä teen samoin, ojentaen ohjat Pampulan ratsastajalle, joka nopeasti esittäytyy vielä Sailaksi, ja tamman perässä, oikeastaan enemmän vieressä, seuraan kentälle, jossa tyttö kääntää ponin Taigan viereen, minuun kiinnittäessä riimunnarun kuolaimeen, kiristäen vauhdikkaasti satulavyön, minkä jälkeen autan tytön tamman selkään.
- Noniin, ja nyt kevyttä ravia, ei mitään lötköttelyä, Anne komentaa lämmittelyn jälkeen, jolloin Pampulan ratsastaja potkaisee tammaa kunnolla, saaden minut juoksemaan läähättäen tamman perässä sen alkaessa mennä hirmuista vauhtia, ratsastajan kannustaessa hullunkiilto silmissään edelleen lisää.
- Noniin, nyt voitte ottaa käynnin, Anne virnistelee kentänlaidalta.
Samalla saaden meidät kateelliseksi, istuessaan vaan tuolissa varjossa meidän juostessa kamalaa vauhtia ponien vierellä, vaikka tosin, olihan siinä hyvätkin puolensa, kunto kasvaisi.
- Voltti omalta paikalta, Anne huokaisee inahtaen tappaessaan paarman jalaltaan, meidän kääntäessä hoitohevosemme voltille.
- Kantapäitä alemmas Pampulalla, Samoin Taigalla, tämä opastaa tuntilaisia.
|
|
|
Post by Pipsa on Jul 20, 2008 12:14:26 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on Jul 22, 2008 10:10:33 GMT 2
Tänään luultavasti tulossa vielä tarina, kunhan saan sen toiselta koneelta
|
|
|
Post by Pipsa on Jul 22, 2008 12:16:37 GMT 2
Tunnilla oloa ja Uittoa - Hei, Wear monelta se tunti alkokaan? kysyn vieressäni istuvalta tytöltä. - - Ööh, tasalta…. tyttö vastaa haukotellen. - kellohan on kymmentä vaille! parkaisen, ja säntään Wear perässäni alas talliin. Minä säntään Pampulan luo ja Wear taas Taigan. Kurkistaessani sisään karsinaan, nään Adan joka harjaa Pampulaa. - oi kiitti! huokaisen ja olen vähällä hypätä tytön kaulaan. Nopeasti säntään hakemaan satulaa ja suitsia satulahuoneesta.
- Pampula, Pampula….. puhelen etsiskellen satulatelinettä. – Tässä! mutisen, ja kaappaan satulan, sekä suitset syliini sännäten ponin karsinan luo. - Laita sä suitset, niin mä laitan satulan, karsinassa seisova Ada komentaa. Ojennan tytölle satulan, ja aloittaen suitsien laiton. - Lähtekää taluttamaan hevosia nyt kentälle! Anne komentaa meitä, juuri kun olemme saaneet hevoselle varusteet. Nopeasti vielä kiitän Adaa, ennen kuin lähden muiden perässä taluttamaan tammaa kentälle.
Astuessani ulos tallista poni rinnallani, huomaan kelin olevan mitä mahtavin, ei liian kuuma, mutta ei liian kylmäkään. Käännettyäni ponin kaartoon, Anne aloittaa hevosten jaon. – Tiinalle Pikku, Sannille Humu, Miialle Pampula… nainen kertoo. Miia, joka ratsastaa Pampulalla, on mielestäni ennenkin mennyt sillä. Kiristettyäni satulavyötä, säädän jalustimet sopiviksi, ja katson että tyttö pääsee ponin selkään. - Kääntäkää hevoset kaviouralle! Anne komentaa ratsastajia, ja me hoitajat lähdemme katsomoon.
- Tuutteko uittaman hevosia tunnin jälkeen? Maikku kysyy virnistäen. Tyttö saa vastaukseksi monta nyökkäystä. Minä, Wear, Xeni, sovimme lähtemään heti tunnin jälkeen Liekkijärvelle, heitämme vain satulat paikoilleen. Xeni saa Wearin kanssa hullun naurukohtauksen, joka viimein saa meidät kaikki kolme hirnumaan naurusta kentänlaidalla, jolloin yritämme pois katsomosta, ja ensimmäisenä kulkeva Xeni kaatuu Wearin kaatuessa tämän päälle. Hirnumisemme sen kuin kovenee, ja tietääkseni Pampulalla menevän tytön äiti töllöttää meitä paheksuen. – Kato mikä lätsä, hihkaisen tytöille, jotka vilkaisevat naisen huvittavan näköiseen hattuun.
Vauhdikkaasti menemme kentälle hakemaan hoitoponejamme, tarkistettuamme, että ne eivät tänään enää mene tunnille. Ensimmäiseksi kuljetamme ratsumme harjauspuomille, jossa riisumme niiltä reippaasti satulat, ja saman tien käärimme ratsastushousujen lahkeet ylös, ottaen samalla hiostavat tallikengät jaloista, kannustaen viimein hevoset matkaan paljain jaloin. – Ravia! Ensimmäisenä kulkeva Xeni karjuu Humun selästä, puristaen tamman kylkiä. – Oottakaa, muistakaa että Pampula on shettis, karjun viimeisenä, ponin lähtiessä hurjaan kiriin edellä kulkevien perään.
Iloisena laulaen kulkee matkamme reippaasti, pian tavoitamme Liekkijärven, jossa kannustamme ratsumme kisaa, kuka ehtisi ensimmäisenä veteen. - Hyvä Taiga, Wear hihkaisee takaapäin, Pampulan suorastaan syöksyessä veteen Humu kannoillaan. - Myö voitettiin, virnistelen muille, alkaen kinaamaan kuka oli todellisuudessa eka. - Okei, myö sovittiin että… Wear saa tarjota meille isot mukilliset siitä isosta Coca-cola pullostaan, lausumme yhteen ääneen Xenin kanssa, saaden Wearin virnistelemään. – Nyt veteen, lausahdamme antaen hevosten lähteä syvemmälle.
- Taiga hyppi maassa torkkuen, torkkuen, Wear loilottaa kovaan ääneen, huomaamatta rannan ohittavia moottoripyöriä, jotka saavat hevoset vauhkoontumaan, ja siihen ei valmistautunut tyttö sinkoutuu selästä, suoraan mahaplätskyllä veteen. – Sattuko, huudan tytölle, joka pian polskahtaa pinnalle. – Sepä teki terää, tämä virnistää leveästi. Pipsa & Pampula
|
|
|
Post by Pipsa on Jul 24, 2008 11:24:42 GMT 2
52 HM
|
|
|
Post by Pipsa on Jul 25, 2008 11:49:08 GMT 2
Karkuteillä - Wear, oota! huudan tytölle, joka kävelee edessäni. - No mitä nyt? tyttö kysyy haukotellen. - Ihan kun oisin nähnyt tuolla puskassa Siirin, mutisen katsoen puskaan. - Ehkäpä Pikku-Pipsan kannattaisi nukkua enemmän, Wear virnistää.
Katsoessani tyttöön nään hänen suunsa loksahtavan auki. - Tu.. tuolla on Pikku! tyttö rääkäisee. Käännyn samaan suuntaan mihin tyttö katsoo, ja toden totta nään Pikun seisovan puskassa - Siiri vieressään. Hitaasti lähdemme kävelemään hevosten luokse, samallla puhellen hiljaa.
Wearin päästessä Pikun luo, ja yrittäessä ottaa sitä kiinni, ponit kääntyvät toiseen suuntaan, ja katoavat metsän varjoihin.
Nopeasti lähdemme juoksemaan tallin suuntaan, jonne on vain vähän matkaa. Anne näyttää parhaillaan pitämässä pian loppuvaa tuntia. - Anne! Wear ja minä rääkäisemme yhteen ääneen. - Mihin teillä on tuollainen hoppu? nainen kysyy katsoen ihmetellen minuun ja läähättävään Weariin. - Pikku.... ja Siiri... on karannu, saan kerrottua.
Pian lähdemme hölkkäämään ponitarhalle, huomaten portin olevan auki. - Pipsa, Wear ja Fia ettii niitä maastosta, ja Maikku, Ada ja Fia kattoo tallin ympäristöä... Anne luettelee etsintä paikat.
Lähdemme hölkkäämään maastopolkuja pitkin, kohti Liekkijärveä. - Ääh, miksi just tänään piti niitten karata? kuulen Fiian harmittelevan.
- Niimpä, ne vaan jossain uiskentelee ja me jouvutaan juoksee niitten perässä, Wear tuhahtaa. - Pampulaa, Pikkuu, Taigaa, Siirii! kutsun poneja. Kuullessamme metsästä rasahduksen, käännymme sinne suuntaan, mutta harmiksemme sieltä tulee vain jänis. Päivä alkaa olla kuumimillaan, aurinko tuntuu polttavalta. Liekkijärvi alkaa siintää edessä. Tuntuu kuin emme liikkuisi, Se näyttää olevan yhtä lähellä liikuimme tai emme.
Tunne jota inhoan, sitä pahempaa on vain avuttomuus. Kuulen kännykkäni soivan, ja nään soittajan olevan äitini. Päätän kuitenkin soittaa takaisin, kun olemme saaneet ponit kiinni.
- Tuolla ne on, sanon osoittaen Liekkijärveä. Minä saan Pampulan helposti kiinni, niin kuin muutkin. - Haa´, onneksi miulla on kypärä mukana, virnistän aloittaen tonkimaan reppuani. Nopeasti vetäisen sen päähäni, ja nousen ponin selkään. Virnistäen katson Fiaa, joka taluttaa Siiriä, ratsastaen Pikulla.
Ratsastaen matkamme taittuu nopeammin, ja hetkessä olemme tallilla. - Hyvä te löysittekin ne, Anne puhelee hymyillen. Muistan äitini soittaneen minulle, joten kaivan kännykän taskustani, ja näppäilen siihen tutun numeron.
- Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä… kuuluu puhelimesta. Tarkistaessani numeron, huomaan siinä virheen. Nyt näppäilen numeron uusiksi, tarkistaen sen olevan oikein. Puhelimesta kuuluu tuttu tuuttaus, ja pian kuulen äitini vastaavan.
Valahdan kalpeaksi kuullessani, ne sanat joita pelkäsin. Välittämättä mistään, lähden juoksemaan kotiin itkien.
Pipsa & Pampula
|
|
|
Post by Pipsa on Jul 26, 2008 13:32:11 GMT 2
Auringon paistetta
- Ouh, voihkaisen irvistäen lysähtäen nojatuoliin. - Vitsit häntäluu on kippee, jatkan. Wear ja Mariel luovat minuun ymmärtävät katseet, kun pian voihkaisen noustessani ylös pehmeästä ja muhkeasta nojatuolista. - Pittää mennä kattoo menneeks Pampula tunnille, sanon hymyillen, lähtien alakertaan.
Väsyneenä lähden marssimaan kohden tarhassaan laiduntavaa shetlanninponia. Olin joutunut heräämään jo kahdeksalta, ja vaikka olikin vasta aamupäivä, paistoi aurinko täysiään, oli kuuma kuin Saharassa, ainakin melkein. Tammalla on jo riimu, joten kiinnitän vain riimunnarun siihen, ja lähden taluttamaan ponia, joka olisi ennemmin jäänyt syömään, kohden tallirakennusta.
Karsinassa annan Pampulan olla irtaillaan, ja alan reippain vedoin pehmeällä harjalla siistiä sen karvapeitettä, mikä onkin jo valmiiksi puhdas, ja parin vedon jälkeen molemmilta puolilta siirryn kavioihin, joiden puhdistus sujuu myös vauhdikkaasti, ja pian pääsen satulahuoneeseen varusteiden hakuun.
Nappaan suitset ensin paikoiltaan, sekä vielä tamman melko uuden satulan, jotka mukanani palaan Pampulan karsinan luo. Ensimmäisenä laitan sille suitset, minkä jälkeen satulan, ja lähden taluttamaan hetken kuluttua tammaa kenttää kohden, että voikin olla kuuma.
- Pipsa, hyvä kun tulit, Anne virnistää kentän laidalta huomatessani ilmeeni. - Voit varmaan ratsastaa Pampulla myöhemmin, ja nytte taluttaa sitä tällä tunnilla, tämä jatkaa. Voihkaisen hiljaa, taluttaen tamman kaartoon muiden viereen, ja nakkaan Wearin antaman riimunnarun kiinni, ja alan säätämään jalustimia pienelle ratsastajalle sopiviksi.
- Noniin, nyt rauhalliseen käyntiin kaviouralle, Anne neuvoo kentän keskeltä, minun neuvoessa nopeasti kuinka ohjia pidetään noin. 6vuotiaalle tytölle, joka pian oppii sen. Rauhallisesti lähdemme kulkemaan Pikun perässä. - Noniin, ottakaa ohjat tuntumalle, Anne jatkaa neuvomistaan, päivä on entistä kuumempi, ja hevoset laiskottelevat, nekään eivät jaksaisi mennä kovempaa.
Pian lähdemmekin jo raviin, johon kaikki Pampula mukaan lukien lähtevät muuta kuin mielellään, ja yrittävät hiljennellä. - Ompas ne laiskalla päällä, Anne tokaisee ojentaen raipan minulle, jolla kunnolla pläsäytän tammaa, jolloin se nostaa reippaan ravin ainakin hetkeksi.
Tunnin loputtua olemme kaikki hoitajat rättiväsyneitä, ja päätän suunnata Pampulan kanssa maastoon, kentällä ei kukaan jaksaisi ratsastaa. - Hei Mariel! Tuutko meiän kanssa maastoon? Huikkaan tälle. - Joo, tämä vastaa hymyillen, ja pian sukellammekin jo metsän siimekseen.
Pipsa & Pampula
|
|
|
Post by Pipsa on Jul 27, 2008 12:30:34 GMT 2
Makkaran paistoa
Tasainen kavioiden kopina antaa rytmiä metsän muille äänille, meidän kulkiessa pitkin tasaista hiekkatietä. Vilkaisen taaksepäin, takanani ei ole ketään, edessäni sen sijaan kulkee kimo Pikku. - Laukataanko? Toisena kulkeva Mariel hihkaisee, saaden meihin kaikkiin vauhtia. Pampula lähtee vauhdikkaasti tavoittamaan hieman kauemmas kerennyttä risteytysponia, joka laukkaa rytmikkäin ja tasaisin askelin Maikku selässään. Pian joudumme kuitenkin hiljentämään käyntiin, sillä joudumme ylittämään tien.
Vilkuilen edellä kulkevia ratsukoita, meitä onkin paljon, tai no, miten sen nyt ottaa, 8 ratsukkoa. - Hei mä tiiän! Wear virnistää. - No, kysyn samaan ääneen Fiian kanssa. - Mennään eka uimaan liekkijärvelle, ja sen jälkeen paistamaan makkaraa, Wear keksii. - Siellä on yks makkaranpaisto paikka, missä oon käyny, Chao kertoo hymyillen. - Miekin muistan, menit sillon Sip… Magnet keskeyttää lauseensa Humun selästä. Vilkaisen Chaoon, joka ryhdistäytyy pikaisesti. - Ravataan nyt, Lilly huudahtaa Sentin selästä.
Vauhdikkaasti komennamme hevosiamme veteen, Dreamer ja Blade ehtivät sinne ensimmäisinä. Kilpaa Eppu ryntää Sentin kanssa polskimaan järveen, Pampula ja Pella hieman epäröivät. - ÄIH, jääkylmää, kavahdan vettä jalkani osuessa veteen. - Pöh, vielä mitä, ois pitäny jättää satulat pois, Wear hihkaisee hoitoponinsa selästä.
Pienen uittotauon jälkeen lähdemme vähän matkan päähän, paistamaan makkaraa. - Yks juttu, onko kenelläkään makkaroita mukana? Huomautan riisuen suitsia shettikseltä. - Kröhöm… Ei mulla, Mariel? Maikku huokaisee. - Eip, Wear? Mariel kysyy katsahtaen kurnivaan mahaansa. - Ähähää, miulla on, Chao viimein sanoo kaivaen makkarat esille repustaan saaden meidät muut huokaisemaan helpotuksesta.
- Mulle eka, Magnet huudahtaa napaten avatun makkarapaketin itselleen, nakaten makkaran makkaratikkuun, jonka tunkee Lillyn sytyttämän nuotion ylle. - Onneks täällä on jo valmiina tää makkarapaikka, Mariel huokaisee odottaen että saisi makkaran.
Pian nuotion täyttää ratsastajien iloinen makkaroiden mussutus, hevosten mässäillessä heinää kiinni sidottuina. Mussuttelen nopeasti makkarani loppuun, ja hölkkään Pampulan luo, kumartuen rapsuttelemaan sen pehmeää karvapeitettä. - Sä oot kyllä tosi ihana, myönnän halaten ponin kaulaa.
- Pipsa, karkit, Maikku huutaa ravistellen karkkipussia, saaden minuun vauhtia. - Miulle salmiakki tai onks siellä lakuja? Fiia kysyy ravistellen pussia, yrittäen saada lakuja esiin. - Tossa, tämä jatkaa pian mässäillen tyytyväisenä lakritsia.
- Mites hevoset? Magnet kysyy vilkuillen ratsuihimme päin. - Mie käyn siellä, Wear toteaa lähtien reippaasti kävelemään niiden luo. - Miekin meen, tokaisen tavoíttaen hölkäten Wearin, jonka kanssa menemme hevosten luo.
- Heippa Taigaliini, kuulen Wearin lepertelevän Taigalle. - Kultu, kuiskaan ponille halaten sen kaulaa.
- Hei, mennäänkö vielä uittaa hevosia? kuulen Chaon huutavan. Vastaus kuuluu yksimielisenä, ja kaikki tulevat hevosten luokse. - Jäätävää! kuulen Maikun parkaisevan Pikun selästä.
- Noh, ehkä vähän, vastaan hymyillen.
Pipsa & Pampula
|
|
|
Post by Pipsa on Jul 31, 2008 12:41:53 GMT 2
Rauhallisesti makoilen auringon paisteessa suuren koivun alla. - Pipsa? kuulen äänen takaani. Raukeana raotan hieman silmiäni. - Noh? vastaan kömpien pystyyn. - Siun äitis käski ettii siut, Lilly vastaa virnistellen. - Mitä? Kysyn katsellen Lillyyn. Olen hypätä ilmaan huomatessani tuon kauheaakin kamalamman kauhukakara siskoni seisoo ilmielävänä edessäni. Voihkaisen nousten seisomaan.
- Muista samat mitä viime kerrallakin, et sano mitään, et mitään muille tallilaisille, murahdan tytölle, en haluaisi tämän nolaavan minua kokonaan. - Ja ratsastamaan et pääse Pampulalla, turha inistä, jatkan murahdellen, tarpoen hakemaan riimunnarua.
- Nii mutkun miulle on se tunti, saan varmana ton mustan, ja sit laukkaan sillä, tämä intoilee, saaden minut pyörittämään päätäni. Nappaan riimunnarun karsinan edestä, lähtien takaisin kohden tarhoja.
Marssin rauhallisin liikkein kohden syövää shetlanninponia, joka kiltisti antautuu minulle kiinni otettavaksi. Taputan tamman kaulaa, lähtien taluttamaan sitä ulos tarhasta, kohden harjauspuomia, jolle sidon sen vetosolmulla. Nappaan harjapussista pehmeän harjan, jonka vaisuna lykkään siskolleni.
Puhdistan vielä kaikki neljä kaviota, ennen kuin lähden katsomaan tuntilistaa, siskoni jäädessä hoitoponini luo, mitähän siitäkin seuraisi. - Eikä.. Tunti 14.00, mutisen katsahtaen kellooni. Tuhahdellen palaan shetlanninponin luo. - Monelta siulla on tunti, kysyn murahtaen Sonjalle. - Kahelta, tämä vastaa inhottavan pirteällä äänellään uikuttaen. Katsahdan tähän, napaten kiinni Pampulan ohjista, lähtien taluttamaan tätä muiden ponien perässä kentälle.
- Noniin, eli Pampulan ottaa Niina, Cassun ottaa S.. Saara, Anne neuvoo, huomaan siskoni pettyneen ilmeen. - Ja Sonjalle jää Palmikko, tämä jatkaa vielä, hapan ilme naamallaan Sonja menee suomenhevostamman luo, hyvä ettei tämä pillahda itkuun. Mikä juntti.
Tällä tunnilla ei tuntsarit onneksi taluttajaa tarvitse, istuudun katsomoon Marielin viereen. Virnistellen katselen siskoani, joka näyttää erityisen nyrpeältä, Annen huomauttaessa tämän raipan olevan väärin päin. Hevoset käyttäytyvät tunnin kiltisti, joka osoittautuukin vain puolentunnin kestäväksi.
- Hei Pipsa haluluutko tulla maastoon, kun vejän tunnin kolmenryhmälle maastossa? Anne kysyy hymyillen. Nyökkään innokkaana, tälläistä mahdollisuutta en jättäisi Sonjan takia käymättä. Maasto ryhmä onkin jo hevosten selässä, kuten myös pian minä pitämässä perää.
- Noniin, nyt liikkeelle, Anne komentaa edestä, saaden kaikkiin hevosiin edes hieman vauhtia, ainakin Pampula nauttii saadessaan sukeltaa viileään metsään, pois kuumalta kentältä. Katselen ohi meneviä puita, lätkäisten itikan. - Pipsa, voit kanssa neuvoo vähän sieltä perältä, Anne neuvoo minua. - Öö… Okei, vastaan punostuen, mitä mä nyt osaisin neuvoa. - Öh.. kantapäitä alemmas Pikulla, neuvon punastuen entistä edemmäs, tuntilainen, kuka nyt onkaan, tosin ottaa neuvoni tosissaan, ja ottaa paremman asennon.
- Noniin, tässä ylämäessä reilu eteen nojaus, antakaa hevosille paljon ohjaa, että ne saa käyttää kaulaansa, Anne neuvoo, tasaisesti Pampula etenee ylämäessäkin, yrittäen käyttää löysiä ohjia hyväkseen ja lähteä pusikkoon seikkailemaan, mutta kerkeän kuitenkin napata ohjaa lyhemmäksi.
- Hieno tyttö, ootte ihan parhaita, sie ja Bert, kuiskaan tammalle halaten sen kaulaa.
Pipsa ja Pampula
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 1, 2008 9:46:27 GMT 2
- Heinää ja pollet kiittää, heinää ja siitä riittää, kailotan punastuen Chaon kurkkaavan Riinan karsinasta, olin luullut olevani ainoa ihminen hiljaisessa tallissa. - Mitäs sie hoilailet? Tämä virnistää karsinasta. Punastuen pakenen shetlanninponejen karsinan luo, pujahtaen itse sisälle sinne. - Moi tytöt, tervehdin virnistäen poneja.
Pian Roskin ilmestyy paikalle, hevosen omistajat taitavatkin herätä kaikkein aikaisimpaan. - Joojoo, heihei, ei mulla oo herkkuja, naurahdan taskujani tarkkaan tutkivalle Pampulalle. Venyttelen kurkaten ulos karsinasta, kello taitaa olla yhdeksän - kymmenen paikkeilla.
Nappaan harjapussista ensimmäisenä käteen sattuvan harjan, enkä jää vilkuilemaan sitä sen enempää, vaan alan heti reippain vedoin harjata tamman karvapeitettä. Kiltisti poni seisoo käytävällä sidottuna, ei se paljoa muutakaan tosin voi.
- Hei Touho ei, kuulen jonkun komentavan luultavimmin koiraansa, joka kieli ulkona suusta ravaa Pampulan karsinan luo, napaten harjan harjapussista. - Hei harjavaras, naurahdan koiralle, yrittäen ottaa sitä kiinni, ja yhdessä Juulin kanssa saamme onneksi ehjänä säilyneen harjan takaisin paikoilleen. Nolona tyttö naksauttaa koiransa kiinni hihnaan.
- Hei mennään kysyy tolta, voiks se pitää meille tunnin, kuulen Wearin supisevan Fiian kanssa. - Hei mäkin tuun, mut en kyllä kysy, virnistän, liittyen näiden porukkaan. - Öh.. Moi, mä oon Wear… tyttö saa sanotuksi punastuen. - No hei, minä olenkin Lotta, toimin kengittäjänä täällä, tämä vastaa hymyillen. - Niin sitä vaan että… saan ähelletyksi. - Niin että voitko pittää meille tunnin? Dreamer saa sanotuksi jatkaen lausettani.
- HEI ISTELI ON VARSONUT, kuulen jonkun karjaisevan, ja hirmuista vauhtia viiletän karsinalle, sehän olisi toisen hoitohevoseni varsa, se jos mikä olisi pakko nähdä. - Voi kun on söpö, herran lettas, Ros lepertelee varsalle, ja tämän lähtiessä ahtaudun karsinan luo. - Moi pikku söpöliini, tervehdin varsaa mennen kyykkyyn, mutta yrittäessäni silittää varsaa se perääntyy emänsä luo. - Se on vielä vähän arka, kun on noin pikkunen, Kukka lausuu rohkaisevasti.
- No, tulettekos tunnille jos minä pidän, kun tuon Lotan pitää kengittää pari pollea? Anne kysyy. - Vielä kysyt, Dreamer virnistää. - Sovittu, monelta? Wear kysyy. - No käviskö vaikka… 12.00? Anne vastaa mietteliäänä. - Juu, nyökkään lähtien hakemaan Pampulan varusteita.
Nappaan tamman varusteet odottaen hetken, ennen kuin lähden tallustelemaan kohden karsinoita. Onneksi shetlanninponi seisoo edelleen kiltisti käytävällä, ja helposti saan hetkessä laitettua varusteet sille. - Onko valmista? Anne huudahtaa tallin ovelta. Vastaamme kaikki myöntävästi, ja niinpä lähdemme kulkemaan kohden kenttää.
Kevyesti pääsemme ratsujemme selkään, ainakin minä ja Wear, Dreamerilla taas näyttää olevan hieman ongelmia, mutta parilla reiällä laskemalla jalustimia tämäkin selviää ehjin nahoin ratsunsa selkään, Blade kärkenä lähdemme pitkin ohjin kiertämään kenttää.
- Noniin, nyt ottakaa lyhyemmät ohjat, Anne neuvoo. Pampula yrittää hieman lähteä raviin, mutta pidätyksestäni ymmärtää, että vielä ei saa ravata. - Kevyttä ravia, opettajamme ääni kiirii kentällä, saaden hevosiin vauhtia, innokkaana tammat lähtevät kaikki raviin. - Ja nyt kääntäkää noille maapuomeille, jotka ravissa ylitätte, tämä jatkaa.
Tasaisesti menemme puomit, jotka eivät kuulu suosikkeihini, vaikken itse syytä tiedäkkään. - Ja harjoitusravia, Anne jatkaa komentojaan. Reippaasti istun alas satulaan niin tiiviisti kuin pystyn, yrittäen olla pomppimatta shetlanninponin tikittävässä ravissa, joka on kuitenkin minulle tuttua.
Hetken kuluttua siirrymmekin jo laukannostoon, laukkaisimme kaikki kerrallaan koivun kohdalta Annen kohdalle, jossa hiljentäisimme raviin, ja nostaisimme uudelleen laukan koivun kohdalta. Ensimmäisenä kulkeva Blade nostaa pian laukan, hieman yrittäen kiihdytellä, mutta Dreamer, joka tietää mustan tamman temput, on osannut varautua siihen, ja saa hienosti ratsunsa hallittua, pian Taigakin ohittaa jo koivun, nostaen laukan.
Viimein minä ja hoitoponinikin ohitamme koivun, mutta jostain syystä tamma ei haluaisi nostaa laukkaa, ja käskyistäni huolimatta pysyy ravissa, laukaten vain muutaman askeleen. Aivan juuri minun tuuriani, tunnen pettymyksen tulvahtavan mieleeni, miksi en voisi edes kerran onnistua?
Seuraava laukannosto sujuu paljon paremmin, sekä saan jopa hallittua tammaa Annen pätevillä neuvoilla, ja rauhallisesti tamma vaihtaa jopa oikeassa paikassa raviin. - Kaikilla menikin nyt oikein hyvin, nyt yksi kerrallaan, muut seisoo paikoillaan, nostatte laukan, ja hyppäätte tuon punavalkean, jotain 60senttisen ristikon, tämä neuvoo.
Blade pääsee luonnollisesti ekana matkaan, liitäen keveästi esteen yli. - Oikein hyvä, Anne kehuu kentän laidalta. Seuraavana esteen ylittää Taiga, sekin hienosti, ennen kuin minä ja Pampula pääsemme matkaan. Hyvin tamma nostaa laukan, yrittäen hieman kiihdytellä, mutta esteelle tulee kuitenkin hyvin ja rauhallisesti, hypäten esteen hienosti. Iloisesti hymyillen taputan tamman kaulaa.
Pipsa & Pampula
Pipsa: 57HM
|
|