|
Post by Pipsa on Aug 3, 2008 8:23:43 GMT 2
- Moikkelis tyttö, tervehdin tammaa. - Tännään en voi olla kun kahteen kun kamu tulee, harmi, mutisen ponille, joka katsoo minua suurilla silmillään. Nappaan riimun karsinan oven edestä, avaten karsinan oven ja pujahtaen sisälle karsinaan. - kello on… yhdeksän, viis tuntia aikaa, hihkaisen napaten harjapussista pehmeän harjan, jolla alan harjailla tamman aamu auringossa kiiltävää karvapeitettä. Harjaus sujuu nopeasti, tamma onkin pian jo siisti. - Noniin, saatula, lausun nostaen pienen satulan tamman selkään, liikuttaen sitä enemmän eteenpäin. - Nonih, ja nyt suu auki, mutisen laittaen ohjat pienen ponin kaulalle. Kuolaimet tamma ottaa kiltisti, vetäisen niskahihnan tamman korvien yli ja suoristan sen otsaharjan, ennen kuin kiinnitän remmit. - Hoplaa, hihkaisen nousten varovaisesti tamman selkään, pidentäen jalustimia, minkä jälkeen kiristän vielä satulavyötä selästä käsin, ennen kuin sujautan jalkani jalustimiin, antaen hieman pohkeita ponille, jolloin se lähtee tallustelemaan uraa kohden. Pian otan ohjat tuntumalle, ja vaihdamme käynnistä kevyeeseen raviin, Pampula innokkaasti pärskähtäen. Hymyillen ohjaan ponin voltille, jossa se hyvin säilyttää ravin temmon, seuraavana hiljennän hieman tämän ravia, suunnaten takaisin uralle, jonne tamma ei haluaisi mennä. Päättäväisenä käännän tamman uralle, josta poni hetken yrittää kiemurrella pois, mutta tajuaa kuitenkin että nyt mennään uralla. Maneesin läheisemmällä puolella ohjaan tamman isolle voltille, ylittäen kolme maapuomia keventäen. Seuraavaksi vaihdan kevyestä ravista harjoitusraviin, mennen taas takaisin uralle, yrittäen istua mahdollisimman tiiviisti satulassa, mikä onnistuu jotenkuten. Vaikka kello onkin vasta yhdentoista paikkeilla, alkaa tallille virrata porukkaa, ensimmäisenä tulee Wear, tämän jälkeen Dreamer ja Lilly. Taputan tamman kaulaa, ja annan sille hetkeksi pidempää ohjaa hymyillen leveästi, auringon lämmittäessä ihanasti, tietenkin minun tuuriani, olisi ollut täydellistä mennä maastoon eväsretkelle uittamaan hevosia… - Pipsa, tuutko meiän kaa kahen tunnin päästä maastoon, kuulen Marielin kysyvän. - Ei kun pittää lähtee kahelta, vastaan hiljaa pudistaen päätä. - No sit joku ens kerta, tyttö vastaa hymyillen, kääntyen talliin päin. Otan jälleen ohjia lyhyemmiksi, kannustaen ponin uudelleen kevyeeseen raviin, alkaen nostaa laukkaa Maneesin puoleisen sivun keskeltä, laukaten toiseen päätyyn mennen tallia lähempänä olevan pitkän sivun laukassa ja toisen puolen pitkän sivun käynnissä. Kiltisti tamma nostaa reippaan laukan liikkuen tasaisesti, pysähtyen käyntiin hieman nyrpeänä. Pian saavumme uudelleen maneesin puoleiselle lyhyelle sivulle, nostaen jälleen laukan, joka sujuu tammalta hyvin, mutta keskellä pitkää sivua tamma rikkoo raville, nostaen laukan kuitenkin uudelleen käskystäni. Laukkaamme vielä samalla tavalla pari kertaa toiseen suuntaan, ennen kuin viimein aloitamme hyppimisen. Tasaisesti tamma lähestyy pientä estettä, hypäten vasta esteen edestä melkeinpä paikoiltaan, saaden minut sinkoutumaan ilmaan, jalustimien lentäessä jaloistani, mutta jotenkin pysyn selässä tamman jatkaessa laukkaa esteen jälkeen, josta vauhdikkaalla liikkeellä pysäytän sen, napaten jalustimet takaisin jalkoihini, jatkaen matkaa ravissa, ja lähden laukassa uudelleen hyppäämään. Tällä kertaa tamma menee paremmin, hypäten hienolla loikalla. - Anne paljon kello on? kysyn pysäyttäen samalla tamman. - Öh, 12.16, tämä vastaa hymyillen. - Okhe, kiitti, vastaan antaen tammalle pitkät ohjat. Hetken kuluttua käännän shetlanninponin kaartoon, liukuen alas sen selästä, siirtyen nostamaan jalustimia ja löysäämään satulavyötä, ennen kuin lähdemme kohden tallia. Pipsa ja PampulaAnne, ihana tuo uusi kuva miusta ja Pampuliinista
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 4, 2008 20:09:52 GMT 2
- Moi Pampula, tervehdin tammaa tavalliseen tapaani. Silitän sen kaulaa hymyillen, kiinnittäen riimunnarun tamman riimuun. Päivä on jo pitkällä, ilta alkaa parin tunnin kuluttua hämärtymään, pitäisi siis pitää kiirettä, että kerkeäisi tehdä kaikki hommat, karsina olisi sentään siivottu.
- Mennäänkin tännään kävelemään maastoon, lausun ponille pörröttäen sen otsaharjaa. Pikaisesti talutan tamman harjauspuomille, sen harjapussin joku on siihen jo jättänytkin. Nappaan pussista pehmeänharjan, jolla rupean vauhdikkaasti pitkin vedoin harjaamaan.
Pikaisen harjauksen jälkeen Pampula on hyvässä kunnossa, avaan vetosolmun ja lähden taluttamaan tammaa kohden maastopolkua hiljaisena, lyhkäisin askelin ponin vierellä. - Juostaanhan vähän, hihkaisen ponille, maiskauttaen, ja lähtien juoksemaan innokkaana korvat höröllä ravaavan ponin vierellä.
Ähkäisten pysähdyn, pitäisi hieman harjotella, kuntoni kun ei sattunut olemaan niitä parhaita. Shetlanninponi painaa päänsä alas, napaten jonkun kukan suuhunsa, lähtien vasten tahtoisesti seuraamaan minua niittyä kohden.
Istahdan pellolle, joka onneksi on kuiva. Tamma painaa heti päänsä ruohikkoon, alkaen hyvällä mielellä mutustella kukkia ja ruohoa. Katsahdan kauemmas, jossa pari lintua lehahtaa lentoon. Kellahdan ruohikkoon selälleni, katsellen taivaalla hiljaa liikkuvia pilviä.
Huokaisen nousten risti-istuntaan, napaten apilan, jota alan näplätä. - Hei kato, neliapila, hihkaisen napaten tarkkaan tapittamani vihreän kasvin. - Pöh, se onkin vaan tavis apila, tuhahdan hihittäen. - Tavis apila, kolmoisapila, kolmilehti apila, alan miettiä nimeä apilalle.
- Moi Pipsa, kuulen jonkun sanovan, löntystellen taakseni. Vaivoin saan estettyä itseäni kiljaisemasta. - Moi Wear, tervehdin tyttöä kääntyen ympäri. Hiljaa Taiga hirnahtaa Pampulalle. - Tajusithan sie kuka mie oon, tämä virnistää, istuutuen viereeni.
- Mitäs sie? Tämä kysyy hymyillen. - Mitäs tässä, sie? Kysyn virnistellen. - Siivosin just äsken Taigan karsinaisen, ja tällästä, tämä vastaa nousten seisomaan.
Yhtä matkaa lähdemme tallustelemaan takaisin Seppeleelle päin, toivottavasti kerkeäisin huomenna tulemaan pidemmäksi aikaa tallille. - Tule nyt, hymyilen tammalle, maiskauttaen ja vetäisten riimunnarusta, jolloin tamma nostaa päänsä, jatkaen matkaa.
- Moi Pipsa, Anne huikkaa harjauspuomiin nojaillen. - Moi, vastaan hymyillen. Wear kääntyy talliin päin hoitoponin Taigansa kanssa, minä sen sijaan harjauspuomille Pampulan kanssa, sitoen tamman reippaasti vetosolmulla harjauspuomiin.
Pipsa ja Pampula
Pipsa: 59HM
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 5, 2008 13:59:09 GMT 2
Huokaisen syvään, tapittaen tarkkaan kentällä ravaavia hevosia. - Wear hei, kato tota yhtä ratsastajaa, huomautan vieressäni istuvalle tytölle, tönäisten tätä. - Ai mikä noista? Tämä vastaa haukotellen. - Toi Pikun ratsastaja, vastaan tiiraillen yhä ratsukkoa. - Selvä se, karjaisen nolostuen ja punastuen. - Se on meiän naapuri, hihkaisen tytölle.
- Nyt voitte kääntää ratsunne kaartoon, Annen ääni hätkäyttää minut hereille haaveestani, ja vauhdikkaasti harppoen tavoitan Wearin, jonka kanssa menemme hakemaan hevosia kentältä. - Ossaat sie vetää nää jalustimet ylös? Kysyn tytöltä joka nyökkää nyrpeän näköisenä. - Nosta sie vaikka ne… neuvon hymyillen. - Voit kuule ihan ite hoitaa tän, mie en koske mihinkään kirppusiin konehin, tämä vastaa nenäänsä nyrpistäen, nokka pystyssä lähtien marssimaan äitinsä luo.
- Älä tollasesta välitä, juntti mikä juntti, taputan ponia, hoitaisin sen enemmänkuin mielelläni yksin. Vilkaisen tyttöön päin, tämä ihailee juuri kentän luo tullutta Bladea, jolla Elli aikoisi ratsastaa. - Hei Werkku, tuutko ku pollet on hoiettu nii kattoo, pälätän heilauttaen päätäni ratsukon suuntaan. - Joo voinhan mää, tämä vastaa virnistellen, lähtien ensimmäisenä taluttamaan hoitoponiaan pois kentältä, kohden harjauspuomia.
- Hei tytöt, ne mennee tännään vielä toiselle, puol tuntii kestävälle tunnille, Anne kertoo tallin ovelta. - Eli siis ette ite varmaan kerkeä niillä tännään ratsastammaan, tämä jatkaa. - Juu, vastaan hymyillen. - Ja voitte varmaan sitten taluttaa niitä, nainen virnistää vielä, ennen kuin häipyy jonnekin.
- Pöh, miks sie et voi olla yksityinen, tokaisen ponille, vaikka ei minua tippaakaan haitannut vaikkei joka päivä ratsastaa saanutkaan. - Tollaset nirppanokat pitäs kieltää koko maapallolta, murahdan vilkuillen kauemmas. Huokaisen, napaten harjan harjapussista, alkaen harjata pitkin vedoin, toivoen ehkä kerkeäisimme käydä tänäänkin maastolenkillä, tai tehdä jotain muuta…
- Kato, vähän Blade meni ton hyvin, Dreamer hihkuu vierestäni, ihaillen mustaa sirosti liikkuvaa tammaa, jonka Elli saa menemään nätisti. - On se kyl nätti, mut ei voita Pampuu ja Berttii, virnistän kääntyen tallirakennusta päin. - Pitää siivota karsina… mutisen hiljaa.
Pian karsinakin on siivottu, ja toimettomana lähden tallustellen satulahuoneelle, voisin tässä välissä pestä vaikka satulan, joten hommiin siis. Nappaan satulan, etsien käsiini satulasaippuan ja pesusienen, jotka apunani alan pestä satulaa, joka sujuu vauhdikkain merkein.
- Plääh, huaah, haukottelen lähtien yläkertaan, kohti oleskelutilaa, jossa kerkeäisin pikaisesti hotkaista mikropizzan kitusiini. Vauhdikkaasti marssin jääkaapille, jonka avaan alkaen tutkia sitä tarkkaan, napaten pizzan, jonka työnnän mikroon, näppäillen aikaa kaksi minuuttia, ja napaten Coca-Cola pulloni, josta kulautan sisuksiini reippaan määrän nestettä, istuutuen tuolille, odottamaan pizzaani.
Nappaan pizzani mikrosta, alkaen mussuttaa sitä hyvällä ruokahalulla, ei olisi kiire vielä mihinkään. Pizzan kanssa otan vielä kulauksen pullosta, lysähtäen sohvalle, vilkaisten seinää koristavaan kelloon. - 17.45, mutisen nousten seisomaan, pitäisi käydä ottamaan poni sisälle talliin, tai harjauspuomille.
- Pampula tule nyt, komennan ilkikurisesti vilkuilevaa ponia, joka luimistaa minulle. - Mikä siulla nyt on, mutisen marssien ponin luo, napaten tiukasti kiinni sen riimusta, kiinnittäen riimunnarun siihen. Kahdestaan lähdemme kohden harjauspuomia.
Vauhdikkaasti harjaan tamman kuitenkin samalla tarkasti, laittaen vielä varusteetkin, odottaen hetken, ennen kuin lähdemme kentälle päin, missä tuntilaiset jo odottelevatkin.
Pipsa & Pampula
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 6, 2008 14:29:44 GMT 2
- Voitas mennä vaikka taluttaa hevosia sen tunnin jälkeen? Wear ehdottaa haukotellen. - Jep, voitas mennä kesantopellolle, keksin, ja lähdemme kävelemään rivakammin kohti Seppelettä. Ohittaessamme oritarhaa aidan luokse juoksevat ainakin Bert, Sentti ja Rensu.
- Heippa poju, tervehdin harmaata oria taputtaen sen kaulaa. Ori hörähtää minulle suloisesti, ennekuin lähtee muiden orien perässä pois aidan luota. - Hei, tytöt, ponit menee puolentunnin päästä tunnille, Anne kertoo, jatkaen matkaa päärakennukseen. Pian Wear ja minä pääsemme aloittelemaan hoitoponiemme harjausta, nähden samalla kuinka Ada ja Mariel tulevat sisälle talliin.
- Moi, tervehdin tyttöjä haukotellen. Mariel taluttaa Cassua talliin harjattavaksi. - Tuut siekin? kysyn Marielilta hymyillen. - Minne? Tämä kysyy hölmistyneenä. - Taluttamaan meiän kanssa näitä tunnin jälkeen, Wear kerkeää sanomaan. - Höh, en mie kerkeä kun pittää mennä kottiin jo ihan kohta, tämä huokaisee. - No sit ens kerralla, Wear vastaa hymyillen.
- Noniin, tässäkös on kaikki tuntilaiset? Anne kysyy hymyillen. - Eli tunnille tulloo Taiga, Tiia, Pampula ja Mari, tämä jatkaa. - Eli onko toiveita? Tämä jatkaa vielä uudelleen. - Mie voisin ottaa Taigan, nuori tyttö uskaltautuu kertomaan.
- Okei, entäs muut? Anne kysyy yhä hymyillen. - Mie en oo menny Pampulalla, mie voisin ottaa sen, ystävällisen näköinen tyttö vastaa hymyillen. - Ja sit vielä on Tiia ja Mari, Anne jatkaa. Pian hevoset onkin jaettu, Pampula saa ratsastajakseen suurin piirtein minua vähän nuoremman, ruskeahiuksisen tytön, jonka kanssa lähdemme shetlanninponejen karsinalle. Siiri onkin ulkona.
- Okei, oot sie ennen menny Pampulalla, kysyn tytöltä hymyillen. - En, tämä vastaa. Reippaasti ryhdymme harjaamaan ponia, mikä sujuu nopeasti, ja pian tamma onkin valmis, satula selässään ja suitset päässään. - Anne, paljon kello on? kysyn ohi kävelevältä naiselta. - Ootas kun katon… 15.55, tämä vastaa. - Ja tunti alkaa tasan neljältä, Anne jatkaa. Pian lähdemmekin kentälle päin, taivas on muuttunut synkemmän näköiseksi, tänään olisi varmaan tulossa vielä sadetta, ehkä ukkostakin. Ratsastajat eivät tarvitse taluttajaa, joten me hoitajat vetäydymme katsomoon. Tuntilaiset ovatkin melko kokeneita, ja ryhtyvätkin pian hyppimään kavaletteja ravissa. Pampula hyppii niiden yli innokkaana korvat hörössä, yrittäen pysyä isompien hevosten perässä.
Tunti tuntuu kestävän ikuisuuden, ja sen viimein loputtaessa jalkani ovat aivan puutuneet. Tamman ratsastajan kanssa löysäämme satulavyötä ja nostamme jalustimia, sekä viemme tamman harjauspuomille, jossa alamme harjaamaan ponia.
Pipsa & Pampula
Pipsa: 61HM
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 7, 2008 18:00:50 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 8, 2008 20:52:35 GMT 2
8.8.08 Pikainen käynti
- Aww, mikä lutunen pikku koira, puhelen katsellen ohi kävelevää nuorta corgin pentua, joka tapittaa minuun ja Marieliin päin ruskeilla nappisilmillään. - Jaa makkarakoiran haluisit sie vai? Jaakko virnuilee ohi kävellen. - Pyh, mikä juntti, tokaisen mulkaisten mieheen lähtien Marielin kanssa tallirakennusta kohden, jossa tiemme erkanevat, minä käännyn isolle tallille, kun tämä kääntyy aittaan päin.
- No moi tyttö, mitäs sie, puhelen astuen sisälle hoitoponini karsinaan, silittäen sen päätä. - Sie oot kyllä tosi söpö, jatkan napaten harjapussin karsinan edestä. - Pitäskö siut sitoo? Mietiskelen ääneen. Poni tapittaa minua ruskeilla silmillään. - Okei, ei sitten sidota, naurahdan taputtaen Pampulan lyhyttä kaulaa.
Nappaan kovan harjan pussista, alkaen reippain vedoin harjata sen puhdasta karvapeitettä. Pian siirryn hännän selvittämiseen, mistä harjan harjaamiseen ja sen jälkeen kavioiden puhdistamiseen. Pian tamma onkin jo siisti, ja minä päätän vetäytyä hoitajien huoneeseen päin.
- Moi, tervehdin katsahtaen sohvalla istuviin tyttöihin, Weariin ja Sastuun, huomaan myös Magnetin. Nämä vastaavat tervehdykseeni, rennosti marssin nojatuolille, istuutuen siihen. - Aiaaii, ulvahdan. - Mikäs nyt? Wear kysyy ihmetellen. - Häntis kipeenä, vastaan irvistäen liikahtaen tuolissa.
- Sastu, tuotko samalla miun eväät? Kysyn katsahtaen tyttöön virnistäen. - Okei, mitkä näistä on siun? tämä vastaa kurkistaen jääkaappiin. - Se sämpylä ja pien limpparipullo, vastaan. - Coca-Cola pullo vai? Magnet liittyy keskusteluun. - Mistäs arvasit, vastaan virnistäen, ottaen Sastun ojentamat evääni vastaan.
- Oottekos työ ratsastanu jo tännään? Wear kysyy hymyillen. - En, kun Humu kävi tännään jo kahella tunnilla, Magnet kerkeää ensimmäisenä sanomaan. - En miekään, kun on ollu tässä hommia, vastaan hymyillen leveästi. - Mie hypin tänään jo esteitä Antun kanssa, Sastu vastaa. - En miekään, Wear lausuu.
Hymyillen palaan Pampulan luo, silittäen sitä karsinan oven yli. - Höh, kun ei keretä maastoon tai muutenkaan ratsastamaan, huokaisen silittäen ponin päätä. - Mutta mitä sitä nyt suremaan, hihkaisen napaten riimun karsinan vierestä, pujahtaen karsinaan, sujauttaen riimun ponille sutjakkaan, kiinnittäen riimunnarun riimuun. - Valmista, naurahdan lähtien taluttamaan tuota karvapalloa tarhaa kohden, karsinan siivous urakka odottaisi, huomenna Ada saisi kyllä hoitaa sen.
Innottomana ryhdyn hommaan, vetäisten pitkähköt ruskeat hiukseni poninhännälle, käyden hakemassa vielä kottikärryt kera talikon, ennen kuin ryhdyn hommaan. - Kröhöm, tarvitsisikos Pipsa neiti apua siivoamisessa? näen Adan virnuilevan ovelta. - Senkin ketku, tuhahdan muka loukkaantuneena. - Ja muuten, kyllä tartteis, jatkan virnistäen.
Kahdestaan homma sujuukin sutjakkaan, ja pian shetlanninponejen karsina onkin siisti. - Hitsin hitsi, oisit tullu aikaisemmin, pittää lähtee ihan kohta, huokaisen. - No, ens kerralla tuut sit siivoomaan karsinan aikaisemmin, tämä virnistää taputtaen minua selkään. Pian tämä katoaa jonnekin, minä häivyn tarhan luo, jossa näen pikkuisen shetlanninponin tai oikeastaan kahden sellaisen olevan.
Pipsa & Pampula
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 9, 2008 16:02:13 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 10, 2008 10:21:29 GMT 2
Haukottelen taputtaen pienen shetlanninponi tamman kaulaa.
- Mitäs tänään kerettäisiin vielä tehdä? kysyn ponilta hymyillen.
- Joo syödä ainakin, naurahdan hiljaa, kuunnellen käytävältä kuuluvia ääniä.
- Pipsa, kuulen hiljaisen äänen takaani.
- KÄÄK, karjaisen kovaan ääneen.
- Ajattelin vaan pyytää, että voitko ruokkii nää pollet miun kanssa, kun lupasin ruokkii ne? Karoliina jatkaa hymyillen.
- Öööh, joo kai mä voin, vastaan lähtien tallustelemaan tytön kanssa kohden rehulaa.
- Vie sie vaikka nää eka Hensulle, Humulle, Taigalle… ja Pikulle, tämä komentaa, myös Wear tarjoutuu auttamaan ruokinnassa. Pian kuitenkin kaikki hevoset on ruokittu, sadepisarat ropisevat voimalla osuen kattoon.
- Hitsit kun tuolla sattaa, Wear tokaisee hymyillen.
- Nii, silleesä, mut voimpahan olla pitempään, virnistän kurkaten shetlanninponejen karsinaan. Molemmat mussuttavat rauhassa heiniään tyytyväisinä.
- Mie taian painuu yläkertaan kaakaolle, Karoliina lausuu saaden meidät nyökkäämään, kolmestaan painelemme yläkertaan, lysähtäen sohvalle katselemaan kuinka Wear vauhdikkaasti tekee kaakaot, joita pian hörpimme rauhassa.
- Ai hei tytöt, kuulemme Annen äänen oleskelutilan ovelta, saaden minut hätkähtämään.
- Joo, vastaamme yhteen ääneen.
- Eikös teidän pitäisi olla jo kotona tähän aikaan, tämä sanoo hymyillen.
- Nokun ulkona sato ja.. alan selittää.
- Niin, toin vaan näitä pullia, tämä jatkaa ojentaen vadillisen herkullisen tuoksuisia pullia, joiden kimppuun käymme hetkessä.
Mussuteltuamme pullia mahat täyteen palaamme alakertaan, kukin oman hoidokkinsa luo. - Moi poika, tervehdin toista hoitohevostani, vuononhevosori Berttiä, joka hörähtää minulle hiljaa. Hetken hevosta, tai siis oikeastaan ponia rapsuteltuani, jatkan matkaa Pampulan luo.
- Moi taas tyttö, tervehdin tätä hymyillen, pörröttäen sen otsaharjaa.
- Joojoo, kai mie voin siulle yhen antaa, naurahdan ponille, kaivaen taskustani porkkananpalan, jonka ojennan tammalle, joka iloisesti mussuttelee sen poskeensa. Myös Siiri tunkee ovelle, ja annan sillekin pienen porkkananpalan, jolloin ponit vaikuttavat entistä tyytyväisimmältä.
- Noniin tytöt, eiköhän teidän nyt pitäisi lähteä kotiin päin, Anne hymyilee kurkaten sisään talliin ovelta.
- Juu, sanotaan vaan nopeasti hyvät yöt, huikkaan takaisin.
- Hyvää yötä karvapallo, sanon halaten ponia.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 11, 2008 8:00:29 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 11, 2008 9:57:31 GMT 2
Magnet, ihana kuva Pampulasta - Eih, kesäloman viimeinen päivä, parkaisen. - Älä muistuta, Wear huokaisee, saaden myöntäviä vastauksia, kukapa järkevä muka nyt haluaisi palata kouluun, joka vähentäisi aikaa tallilla, eli oli siis muutenkin ihan mälsä juttu. - Mut hei, mie taian lähtee alas, huikkaan oleskelutilan porukalle, lähtien painelemaan Pampulan luo. Löntystellen tulen karsinalle, kurkaten sisälle sinne. - No moi tytöt, tervehdin poneja. - Varotteko vähän kun tuun sinne, jatkan hymyillen, varoen avaan oven, pujahtaen sisälle sinne. Hetken taputtelen molempia, ennen kuin sujautan riimun Pampulalle, sitoen sen kiinni karsinassa. Pian kuitenkin siirrän tamman käytävälle, jossa sidon sen pikaisesti, ennen kuin aloitan reippaan harjauksen. - Hitsit sie oot kurainen ja pölyine, tokaisen ponille, katsahtaen luoksemme hermostuneen oloisesti tulevaa satulaa ja suitsia kantavaa tyttöä. - Ööh, mie… Mi.. Mie olin tulossa sillä tunnille, tyttö saa viimein sanottua. - Okei, pittää harjata vähän enemmän, kun tää on näin kuranen, sanon reippaasti hymyillen. - En mie oo ees alottanu harjausta, tämä tokaisee tylysti, saaden minut nolostumaan. Autan vielä laittamaan hoitoponilleni satulan sekä suitset. - Meet sie irtaillaan meno tunnille? kysäisen tytöltä. - Tottakai, varmaan hypätään, tämä tokaisee lähtien taluttamaan ponia kentälle päin. - Mikä juntti, tuhahdan hiljaa. Maleksin muiden tuntihevosten hoitajien kanssa kentän reunalle katsomoon. - Sataakohan tänään ollenkaan? Fiia miettii tutkaillen auringoista taivasta. - Toivottavasti ei, vastaan hymyillen. - Miten niin muuten? jatkan virnistäen. - Eiku ajattelin mennä maastoon tänään, tämä vastaa iloisesti. Hiljaa katselen kentällä ravaavia ratsukkoja, jotka pian ryhtyvät menemää käyntiä pitkin ohjin. - Loppus nyt, mutisen hiljaa, ja pomppaan pystyyn ratsukkojen viimein kääntyessä kaartoon, lähtien kipittämään kentän reunalle, toivottavasti tyttö ei haluaisi ponia hoitaa. Talliin seuraan tyttöä, joka ikävä kyllä haluaa tamman hoitaa, ja mulkaisee minuun pahasti, kun ryhdyn harjaamaan toiselta puolen hoitoponiani. Tyttö lähteekin pian onneksi viemään satulaa ja suitsia, jolloin saan olla edes hetken Pampulan kanssa kahden. - Oot sie kyllä super ihana, juttelen ponille halaten sen kaulaa, jatkaen harjaamista. Onneksi Pampulan ratsastaja häipyykin pian jonnekin, minä päätän lähteä oleskelutilaan, eväät odottaisivat. Hyppelen portaat vauhdikkaasti, avaten varovaisesti huoneen oven, astuen sisälle sinne. - Moi, tervehdin Lillyä ja Magnetia, jotka iloisesti vastaavat tervehdykseeni. Käyn nappaamassa evääni, mehukkaan sämpylän ja pienen Coca-Cola pullon jääkaapista, ennen kuin pääsen niiden kimppuun. Pipsa & Pampula
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 12, 2008 17:17:35 GMT 2
Välittämättä painavan repun lyönneistä selkään jatkan juoksemista niin kovaa kuin pystyn. Seppele häämöttää jo näköpiirissäni, ja pihaan saapuessani joudun pysähtymään hengähtämään. Jatkan matkaani kävellen, pysähtyen ison karsinan, kahden shetlanninponi tamman karsinan kohdalle.
- Moi tytöt, tervehdin poneja, taputellen niitä hetken, ennen kuin kiiruhdan yläkertaan. - Hei Pipsa, mites eka koulupäivä sujuu? Pirteä Anne tervehtii saaden minut tuntumaan ekaluokkalaiselta. - Ihan hyvin, saatiin ihan hyvä lukari, vastaan hymyillen. - No, täytyy tästä lähteäkin, nainen jatkaa, lähtien kävelemään alakertaan.
Varovaisesti työnnän oven auki, astuen sisälle huoneeseen. - Moi Pipsa, yksin sohvalla istusteleva Wear tervehtii minua. - Moi Wear, mites siulla ja Taiga pallerolla mennee? kysyn hymyillen. - Ihan hyvin, ajateltiin mennä maastoon, tämä vastaa. - Tuutko muuten mukkaan? tyttö jatkaa virnistäen. - Juu, totta kai, naurahdan. - Monelta lähetään?
Hetkessä sovimme lähtöajan, Wear on ilmeisesti suunnitellut jo jonkinlaista reittiä. - Noniin tyttöö, joo, lähetään Taigan kanssa maastoon, ja Wearin, puhelen tammalle alkaen harjata sitä käytävällä reippain vedoin. Pian siirryn suitsimiseen, kuka jaksaisi näin kuumana päivänä satulalla ratsastaa, ja sitä paitsi eihän sitä koskaan tiedä, vaikka menisimme Liekkijärvelle.
Pian ratsumme ovat valmiina, ja Wearin edessä talutan Pampulan lähemmäs maastopolun alkua. Hetken kuluttua olemmekin jo syvemmällä metsässä, jossa ilma on viileämpää. - Ihanaa, viileetä, hihkaisen taputtaen ponin kaulaa. - Ravataan, Wear ehdottaa, jolloin kannustamme hoitoponimme reippaaseen raviin.
- KÄÄK, menneeks nää tännään tunnille? kysyn säikähtäneenä. - Mä tarkistin, ei pitäs mennä, Wear vastaa virnistellen. - No hyvä, vähän ois kamalaa jos näitten pitäs olla tunnilla kun myö vaan ratsastetaan näillä, hihitän.
- Aiai, huomenna pitäs treenailla esteitä Taigan kanssa, tyttö haukottelee. - Hitsit kun ei jaksas huomenna mennä kouluun, tuhahdan haluttomana. - Jää kottiis tai mee siks aikaa Seppeleeseen, tyttö virnistää. - Voispa silleesä tehhä, äiti tappas mut, naurahdan taputtaen. - Laukataanko?
Varovaisesti kannustan ponin laukaan edellä kulkevan Taigan perään. - Mä voitan! hihkaisen tytölle, kannustaen Pampulaa eteenpäin, jonka se tosissaan tekeekin, lähtien hirmuista vauhtia kulkemaan kesantopellolla, toisen karvapalleron, Taigan kiriessä sen vierelle, innokkaana tammat yrittävät kumpikin voittaa, vielä ehkä ratsastajiaankin enemmän.
- Puitten väli on maali, karjaisen edestä, hevosten jatkaen matkaansa. Vielä loppukirin hetki, Taiga turvan mitalla ohittaa maalin ensimmäisenä. - Me voitettiin, Wear hihkuu kääntäen vastahakoisen Taigan ympyrälle, kuten myös minä, kiltisti Pampula hetken tapeltuaan vastaan pysähtyy, hirnahtaen Taigalle.
Yhtäkkiä tammat kuin yhteisestä sopimuksesta säntäävät eteenpäin, jättäen Wearin ja minut maahan istumaan maahan, hysteerisenä alan hihittää. - Taigaa, Wearkin yrittää kutsua hoitoponiaan käkättäen. Varovaisesti ponit lähestyvät meitä, jolloin saamme ne helposti kiinni. - Ei enää enempää sekoilua ja karkailua tänään, Wear naurahtaa.
Pipsa: 67HM
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 13, 2008 19:09:08 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 16, 2008 15:31:56 GMT 2
16.8.2008 Vaelluksella
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 18, 2008 18:17:14 GMT 2
Talutustunnilla 18.8.08Pipsa 70 HM
|
|
|
Post by Pipsa on Aug 20, 2008 17:57:47 GMT 2
Söpöläisten yhteishoito, josta ei vauhtia ja vaaraa puutu
- Moi Pipsa, päätit ottaa mukaan Sonjankin? Wear kysyy virnistäen.
- Huom, en päättänyt, vaan mut pakotettiin ottamaan se mukaan, vastaan luoden “tiedäthän sinä” katseen Weariin. Nopeasti tiputan reppuni nojatuoliin, ja lähden haukotellen kävelemään alas talliin. - Me tehdään tänään niin, että myö ratsastetaan maastossa Pampulallaa ja Bertsukalla, Tiedotan pikkusiskolleni.
- Miks sie hoiat sitä punkkarihevosta, kun tuo ois vaikka hienompi, tyttö kysyy osoittaen Eppua. - No kun mie tykkään siitä “punkkarihevosesta”, tiuskaisen. - Nii varmaan, et oikeesti pärjäis noille, tyttö mutisee hiljaa. Nopeasti luon tyttöön “niinhän sinä luulet” ilmeen, ennen kuin kurkistan Bertin karsinaan. - Heippa söpöläinen, sanon orille kutitellen sen päätä. Säpsähdän kuullessani jonkun aivastavan takanani.
- Moi Pipsa, siulla onkin pikkusisko mukana? taakseni ilmestynyt orin omistaja Johanna kysyy. - Juu, äiti pakotti ottaa sen mukkaan, vastaan hänelle. - No miun pittääkin tästä lähtee Sentin luo, tyttö sanoo heilauttaen kättään.
- Noniin, hyvä juuri noin et sano kellekkään mitään ellei siulta kysytä jotain, luon tyttöön synkän katseen.
- Tyhmää kun sen Marin piti kuolla, kuulen parin tuntilaisen puhelevan. Mieleeni tulee Mari, tuo valkoinen hevonen. Ajatukseni keskeyttää kuitenkin Bertin närkästynyt hirnahdus.
- Joojoo, pääset kohta harjattavaksi, mutisen orille avaten karsinan oven.
- Hölmö juntti hevonen, Sonja vikisee lähtien kurkistelemaan Bladen karsinaan.
- Ite oot, mutisen tätäkin hiljempää, sujauttaen riimun vuononhevoselle, tuoden sen käytävälle, jossa kliksautan toisenkin riimunnarun riimuun kiinni, lähtien etsimään taas seikkailulle lähtenyttä harjapussia, aina se oli kateissa kun sitä olisi tarvinnut.
- Plööh, harjapussi… Tokaisen tutkien hoitohevoseni karsinan ympärystä, jatkaen etsintäretkeäni kierrellen lähikarsinoiden luona. - Tätäkö etit? virnistelevä Sastu ojentaa sinistä harjapussia. - Just tota, naurahdan ottaen pussukan vastaan. - Pidähän raukasta parempaa huolta, se oli kerinny Antun karsinalle, tyttö naurahtaa.
- Sonjaa, kutsun tyttöä, mihin sekin oli kerennyt. - No mitä? tämä tuhahtaa. - Haluut sie että opetan miten tää suitsitaan vai et? kysyn närkästyneenä. - Juu kai, tyttö hymyilee, lähtien innokkaana pomppimaan perässäni, ei tainnutkaan ollut hirveästi väliä, suitsittiinko “Punkkari” Bert, vai joku hieno puoliverinen.
- Eli eka laitetaan tää riimu näin, sit laitetaan suitset sinne kaulalle, just noin, neuvon. - Toit sie sen satulan? jatkan vilkuillen ympärilleni. - No en, tämä vastaa omaan tyyliinsä uskollisena, jolloin lähden painelemaan satulahuonetta kohden.
Tylsistyneenä lähden tallustelemaan satulasylissäni, ilman siskoani nauttisin jo ihanasta maastoretkestä, mutta nyt jouduin opettamaan idiootti puupää siskoani. - Täältä tullaan… KÄÄK, Karjaisen huomatessani pienen hoitoponini, Pampulan irtaillaan, kuka puupää senkin oli irti laskenut.
Vauhdilla lasken satulan maahan, saaden onneksi nopeasti kiinni rauhallisena seisovan shetlanninponin. - Ei saa karkailla tolleesa, torun hellästi tammaa, eihän sille kukaan voisi vihainen olla. Taluttaessani tammaa karsinaan, alan melkein kiehua raivosta huomatessani karsinassa seisovan tytön. - Mitä sä siinä teet? murahdan tälle, vilkaisten murhaavasti. - Säkö laskit Pampulan irti, tajuan tyynen rauhallisena, vaikka sisälläni kuplii raivosta.
- Joo, yritin suitsii sitä nii se… tämä yrittää selitellä. - Nyt kuule, mie ratsastan, mut sie saat mennä kävellen, murahdan mulkaisten tyttöön. - Johanna hei, hihkaisen ohi kävelevälle tytölle. - Oisitko niin kiltti että satuloisit Bertun, mä rukoilen, virnistän. - Miks ei, tämä tokaisee, lähtien hevosensa luo.
Reippain vedoin alan harjaamaan kuraista ponia, että sen olikin pitänyt sotkea itsensä juuri tänään, ensikerralla en kyllä pakollakaan ottaisi Sonjaa mukaan, tästä seurasi vain harmia. - Sori vaan, mut saat tyytyä pikaharjaukseen, naurahdan taputtaen ponin kaulaa. - Sonja käy hakee tän kamat, juoksutan tyttöä leveästi hymyillen.
Pikaisesti tyttö palaakin, ähkien kantaen satulaa, jonka ensimmäisenä nappaan, laskien vauhdilla tamman selkään, kiinnittäen satulavyön, sekä häntäremmin. - Koska oon näin kiltti, tuut miun vierellä Pampulalla, tokaisen suitsienkin tamman vielä pikapikaa. Tyttö ymmärtääkin häipyä hakemaan kypäräänsä, jota tulisi pian tarvitsemaan.
- Noniin, mie talutan sinnuu täältä Bertin selästä, eli kyl sie selkään pääset, naurahdan kiinnittäen kypälän leukaremmin. Avuliaana Wear säätääkin vierestä Sonjalle jalustimet sopiviksi, kun nousen selkään, ja hetkessä pääsemme matkaan, Pampulaa minä taluttaen.
Sukellus viileään metsään tuntuu raikastavalta, ja hevosetkin vaikuttavat hetkessä energisiltä.
- Enks mie.. tyttö aloittaa lauseen empien. - Et, tokaisen arvaten jo tämän kysymyksen. - Paitsi siis kun mie laukkaan, sie saat ravata perässä, mulkaisen tyttöön päin. Metsässä alkaa olla jo hiukan hämärää, ja itikoita yhä enemmän.
- Minnuu on purru jo varmaan sata itikkaa, tyttö inisee. - Mitäpä halusit mukkaan, vastaan irvistäen.
Pampula ja Bert kulkevat sulassa sovussa vierekkäin, välittämättä kovenevasta tuulesta. Löysin ohjin kulkeva ori ravistaa suloisesti päätään, ja pian pieni tamma matkii sitä. - No niin, nyt voitas vähän ravata, puhun tytölle, ja komennan orin raviin. Pampulakin nostaa ravin, ja nään kuinka se kipittää orin vieressä. Nautin kovasti raikkaasta viileästä ilmasta, mutta kuulen Sonjan valittavan jotain - muuten maasto olisi täydellinen
- Hiljennetään takasin käyntiin! komennan Sonjaa, ja hiljennän Bertin vauhtia. Nään molempien hevosten nauttivan maastosta, ja haluavan mennä kovempaa. Tähän mennessä tytöllä ja ponilla näyttää mennen ihan hyvin, kohta voisin laukata.
- Anna sen roikuttaa vähän päätään, neuvon tyttöä, joka pian toteuttaa käskyni. - Nyt mie irottan tän narun Pampulasta, ja sie ravaat tuonne pellon toiselle puolelle. - Joojoo… tyttö mutisee.
Pian tyttö ohjaa hevosen pellon toiselle puollelle, mutta tamma katsoo minuun kysyvästi. Kun tyttö pysähtyy vihdoin, annan orille laukka-avut - Soojaa, rauhoittelen oria, joka säpsähtää. Hetken tapeltuaan se tajuaakin vaaran, mikä sitten onkaan menneen ohi, nostan uudelleen laukan, johon ori lähtee tasaisesti, korvat höröllä. Tasainen kavioiden jymisytys vasten maata rytmittää orin pitkää laukkaa sen liitäessä tasaisesti pirteänä Pampulan luo.
- Ihana poika, naurahdan halaten Bertiä silmät loistaen, että se olikin ihana.
- WEAR, moi, huudan kauempana peltoa rytmikkäässä laukassa ylittävälle tytölle. - Moi Pipsa, tämä vastaa leveästi hymyillen. - Mitäs sanot jos otetaan laukkakisa Pampulalla ja Taigalla, virnistäen tälle, johon tämä nyökkää leveästi hymyillen. - Mie vaan vaihan ratsua, että saa Pampulakin laukata, jatkan hymyillen.
Pian olenkin Sonjan kanssa tehnyt ratsujen vaihdoksen, ja istun huomattavasti matalamman shettiksen selässä, joka vilkuilee Taigaan suloisesti. - Öö, tuota mennään ravissa tuonne toiseen päätyyn, sanon, kannustaen tamman sen tikittävään, shetlanninponeille normaalin tyyliseen raviin.
- Mitenköhän Bert pärjää Sonjan kanssa, mutisen niin hiljaa, ettei Wear kuule sitä, näpläten ohjia hermostuneena samalla. - Paikoillanne, valmiina… HEP, annamme tytön kanssa yhteen ääneen lähtömerkin, ja pienestä komennostani nostaa poni vauhdikkaan laukan, kiitäen hirmuista vauhtia kohden pellon toista päätyä, Taiga vierellämme, tällä kertaa se ei kyllä voittaisi.
Hirmuisella voimalla jyrähtää, taivaan muuttuessa hetkessä sateiseksi. - Bert, lausun valahtaen kalman kalpeaksi, ori kapsahtaa takajaloilleen, lähtien laukkaamaan säikähtäneenä metsän siimekseen, jota ennen Sonja kapsahtaa maahan, alkaen voivotella. Hetkessä ori katoaa kokonaan, jalustimien hakatessa sen kylkiä.
- Voi hitsin hitsin hitsi, manaan kyynelten kihotessa silmiini monestakin syystä. Miksi minulle aina kävi näin? - Mennään, Wear komentaa. - Mut Sonja? kysyn vilkaisten tyttöön.
- Oota siinä, murahdan siskolleni kannustaen Pampulan hurjaa vauhtia ravaamaan kauemmas edenneen Taigan perään, ja pian katoamme metsän syvyyksiin.
- Pipsa, mä luulen.. - Mitä? Keskeytän tytön lauseen. - Että mä näin jotain liikettä tuolla, tämä kuiskaa saaden minut säpsähtämään.
Pysäytän tamman, joka ihmettelee närkästyneenä miksi piti pysähtyä.
- Seiso nyt vaan, ei mitään hätää, kuiskaan ponille silittäen sen lyhyttä kaulaa. - Mihin Bert ois voinu mennä? Wear lausuu edestä. - E-en tiiä, huokaisen huolestuneena. - Okei, alotetaan menemällä sitä hiekkatietä, minkä varrella on niitä taloja, tyttö komentaa.
Ravissa jatkamme etenemistä, ukkoskuuro taitaakin mennä hetkessä ohi, lukuun ottamatta paria pientä jyrähdystä, joita ratsumme hieman säikähtelevät.
**************************************************************************************
Kauempana samalla hetkellä hiirakko hevonen laiduntaa rauhassa. - ÄÄITI, pieni tyttö kiljuu nenä kiinni ikkunassa. - No mitä Silja kulta? nainen, tytön äiti vastaa imuroiden. - Tuolla on hevonen! Tyttö hihkaisee silmät loistaen. - Öh hevonen? Sepä hauskaa, menehän leikkimään sen kanssa, Nainen jatkaa hymyillen. - JOO, tyttö, Silja karjahtaa, rynnäten hakemaan ratsastuskypäräänsä.
- Mihin sie tuota….? siis pidä hauskaa, nainen jatkaa hymyillen, olipas tytöllä mielikuvitusta. Pikaisesti tyttö häipyy ulos. - ÄÄITI, KATO, tyttö karjuu ulkoa. Väsyneenä nainen kääntyy tähän tähän päin, kurkistaen ulos ikkunasta.
- MITÄ IHMETTÄ HEVONEN, nainen karjaisee sännäten ulos. - Mistä sie tuon löysit, tytön äiti jatkaa vaahtoamistaan. - Mähän sanoin, tyttö tuhahtaa pitäen kiinni orin suitsista. - Mitä me nyt tehhään, nainen huokaisee. **************************************************************************************
- PIPSA, tuolla on jokin hevonen, kuuntele! Wear karjaisee herättäen minut ajatuksistani. - Täh? Siis joo, vastaan. Varovaisesti laskeudumme hevostemme selästä, lähtien taluttamaan hoitoponejamme takapihalle.
- BERT, karjaisen sännäten halaamaan oria. - Et enää ikinä tee noin, lupaa, nyyhkytän vasten orin kaulaa, että olinkin ollut huolissani. - Onko.. Onko tuo siis sinun? Nainen vastaa helpottuneen oloisena. - Hoitohevonen juu, vastaan katsoen leveästi hymyillen naiseen päin.
Varovaisesti ryhdyn tarkistamaan oria, joka vaikuttaa olevan yhtä hyvässä kunnossa, kuin ennenkin. Pieni tyttö murjottaa äitiinsä nojaten, naamalla tuttuakin tutumpi ilme. Hymyillen lähdemme talliin päin, unohtaen koko Sonjan, minun taluttaessa Pampulaa Bertin selästä.
************************************************************************************** Talliin saapuessamme ryntää Johanna hevosensa kimppuun, ruveten tarkistamaan sitä hullunkurisen näköisenä kavioista viimeisimpään korvakarvaan asti. - Kunnossa on, tämä vastaa helpottuneena hymyillen, nään Sonjan kurkkaavan tämän takaa.
Johanna ryhtyy riisumaan kamppeita oriltaan, minä taas käyn Pampulan kimppuun, taas oli yksi hevosen täytteinen päivä ohi, toivottavasti vielä monen monta jäljellä.
Pipsa, Pampula & Bert
|
|