28.12. Välipäivien koulutunnit

[Anne]

28.12.20 Järjestetään Annen pitäminä pienryhmäkoulutunteja. Ilmoittaudu mukaan! 4 ensimmäistä tuntia ovat tuntihevosille, voit tulla hoitsullasi tai toivoa tuntiratsua. Kaksi viimeistä tuntia on yksityisille hevosille omistajineen.


Klo 10-11 Ponitunti 4os.
Klo 11-12 Ponitunti 4os.
Klo 12-13 Hevostunti 4os.
KLo 13-14 Hevostunti 4os.
Klo 14-15 Yksäritunti (HeC-HeB) 4os.
KLo 15-16 Yksäritunti (HeA - VaA) 4os.


Ilmottaudu alle! Jouluisia kouluhetkiä!


Kaikilla tunneilla aiheena oli hevosen selän avaaminen hevoskohtaisesti ja ratsastus pohkeen eteen, sekä kulkeminen ratsukolle tasaisessa ja sopivassa muodossa. Tästä johtuen paljon mentiinkin laukkaa ja ravia, joten joulupöhöt saivat kyytiä.



Klo 11-12 Ponitunti 2os.

Eedi - Rösti
- Joulu-Rösti ei ole mikään helpoin ratsastettava, joten nyt saat viritellä sen ensin ETEEN, aloitin joulutunnit riehakkaasti. Rösti mateli tapansa mukaan alkukäynneissä, vaikka Eedi olikin normi tuntiratsastajaa napakampi, näytti viereinen parivaljakko Saaga ja Halla suorastaan eleganteilta voikon ja punaverikön rinnalla.

- Isoa ravia ja iso kevennys, pehmeä käsi! Siihen Rösti jökittää eniten, jos sitä alkaa yhtään kädellä vastustamaan. Jos pysyt kädellä tukevana, mutta myötäävänä, se toimii hämäästyttävän ihanasti, mutta poni on tottunut tässä vain muutaman millin eroihin.

- Huomaa, että Rösti on vino vasemmalle, ei on oikealta hieman jäykempi ja pitempi kyljestään, vasemmalle enemmän banaani. Pyri ratsastamaan vasemmassa kierroksessa vasta-taivutuksia isoilla ympyryöillä ja aktioivmaan lievillä avotaivutuksilla sopivissa tilanteissa. Kevyt istuntakaan ei ole pahitteeksi, kunhan annat sen liikkua selästä.

- Nyt jo parempi! Ota laukkaa ja siellä voi työskennelä erikokoisilla volteilla ja siirtymisillä, nyt jo huomaa, miten Rösti tulee selän läpi ja alkaa näyttää siltä fei-ponilta, jolta pitääkin. Hieman nopeampi sisäpohje ja ulkopohkeen paikalla säätele toisen puolen toimintaa. Nyt voi jo käyttää lieviä nostavia ohjasotteita, jos poni tuntuu jäävän röhnöttämään.

- Siirtymisiin enenmmäs säpäkkyyttä, mutta nt Rösti alkaa tosiaan tulla pyöreäksi ja jo odottaa sun apuja, katso sen korvia! Hyvä! Ihan suoraksi ponia ei tällä treenillä saa, mutta ei olisi hassumpi idea, jos treenaat sitä silloin tällöin.

Saaga - Halla
- Hallan kanssa on oltava tarkkana, että se jää kuuntelemaan ratsastajaa. Halla lähtee usein ennakoimaan ja tekemään omiaan painaen ohjaan, joten sitä täytyy toisinaan muistuttaa, mitä oikein pitää tehdä.

- Ota alkuun isoa laukkaa ympäri kenttää, kevyessä istunnassa ja pehmeällä eteen-alas-tuntumalla. Näin Halla vähän rentoutuu ja saa lihaksia auki. Ei! Älä jaa pitämään vastaan, vaan kevyen istunnan kautta haet sopivan asennon, jossa Halla rauhassa laukkaa ja verryttää.

- Ja tästä jatkuu raviin. Iso ravi jatkuu keventäen, poni edelleen eteen alas. Omat varpaat enemmän menosuuntaan ja avaa reisien yläosaa, tee hevosen selälle kuja, jossa se saa liikkua. Hyvä! Parempi! Halla on oikein nätti!

- Sitten pienennä ravia ja keskity pitämään avut suorassa ilman venkulointeja, jatka harkoitusravissa ja kunnon gp-ratsastajan istunta. Tästä sitten laukannosto ja pisä oma istunta yhtä pysytssä ja jämäkkänä ja hallitse sillä hevosen suoruutta.

- Ihan ok, mutta enemmän särmää omaan istuntaan ja enemmän pysytyä ja hallintaa. Pohje ratsastaa, lantio joustaa ja tuki pysyy! Huomattavasti parempi.

- Sitten vielä muutama siityminen laukka-ravi-käynti-ravi-laukka. Kaikki suoralla uralla, istunta pysyy ja missään ei häirlytä apujen kanssa. Hallaa hieman pohkeen eteen enesin ja sitten puolipisättein kiinnin ja pyöreämmäksi. OIkein hyvä, voisi olla vielä pehmeämpi! Muista puolipidätteet myös ylöspäin siirtymisissä!

---

Ko 13-14 Hevostunti 3os.

Lola-Hilppa
- Lolan kanssa saa läheteä lämmittelemään isossa ravissa ja pidä huoli, että tamma on molemmilla ohjilla. Se on vanha ja jäykkä tamma, joten tarvitsee paljon kaarteita ja koolmikaarisia alkuun ja kepeitä siirtymisiä.

- Pieniä puolipidätteitä myös alkuun ja hae eteen-alas, niin että lähtee työntämään takaa. Hilpan takajalat ovat vähän "hitaat" alkuun, mutta kun se polkee alle, sitten liikkuu hienosti.

- Voit lähteä myös pitkillä suorilla hakemaan asetuksen vaihdon kautta suoruutta, huomaat helpommin, missä kohtaa vastustelee ja kumpaan ohjaan nojautuu paremmin. Istunta on hyvä ja ryhdikäs, voit vähän rentouttaa reisiä ja makustella menoa, ettei mene liian vakavaksi.

- Laukassa ota alkuun reipasta laukkaa ja sitten pikkuhiljaa kokoat sitä, jotta voit tehdä siirtymisen. Muista ratsastaa kädellä eteen siirtymisen ajan ja sisäpohje vahtii, ettei hilppa rysähdä raviin. Hyvä!

- Nyt kun Hilppa alkaa olemaan kuulolla, voit tehdä pari käynti-laukka-käynti siirtymistä, jossa keskityt suoruuteen. Ota takaisin käyntiin vasta, kun laukka on rullaavaa ja kulkee molemmille pohkeille tasaisesti. Hienoa!

- Vielä loppuun ravia eteen-alas muodossa ja niin että on ohjan päässä kuulolla. Hilpan kanssa kannattaa itse treeni aina pitää lyhyenä, pitkäkoipisena hevosena se väsähtää helposti ja näin myös pysyy motivoituneempana.


Valtteri - Susu

- Susun kanssa tarvitsee nyt alkuun saada ravin isoksi ja Susua rennoksi. Käsi on kevyt ja anna säätele kevennyksellä ravia. Voit tehdä isoja ympyröitä, jos Susu lähtee kiihdyttelemään.

- Suoralla uralla voit asettaa kevyesti sisään ja sitten ulos ja tarkistaa, että Susu reagoi asetukseen pohkeesta. Hyvä, nyt se näyttää jo keskittyneemmältä.


- Kokoa ravia ja istu alas harjoitusraviin, ja siitä hidasta käyntiin. Muutama askel käyntiä ja sitten taas eteen, niin, että tunnet Susun ponnistavan liikkeelle takaa. Hyvä. Koska Susu on melko herkkä ja se vaatii kokoajan tehtävää, niin voi käynnissä väistättää pari askelta uralta pois ja takaisin uralle. Uralla suoristus ja siitä siirtyminen raviin. Tällöin suoristuminen on helppo huomata ennen siirtoa.


- Sitten voidaan ottaa laukkaa mukaan, ja ensin voit olla kevyessä istunnassa, jotta Susu pääsee käyttämään selkää. Vähitellen voi istua lähemmäs satulaa ja ottaa enemmän tuntumaa edestä. Pidä kulmat melko pyöreinä, Susu ei vielä jaksa kantaa itseään täysin niiden läpi laukassa. Tärkeintä, että se pääsisi rentoutumaan ja liikkuisi pohkeiden välissä.


- Siirtymisiä laukasta ei nyt tehdä, ne ovat Susulle haasteellisia, ja nyt liikkuu aika sulavasti. Otetaan sama vielä toisen suuntaan.


- Loppuun vielä pari käynti-pysähdys-käynti-siirtymistä. Niin että Susu pysyy rentona ja ei poikita pysähdyksissä. Voit vielä kääntää pitkältä sivulta radan poikki, pysähdys keskellä kenttää ja sitten suorana takaisin uralle. Yllättävän vaikeaa ilman uraa näin nuoremmalle hevoselle.



Lyyti - Pinja
- Pinjan kanssa voit ottaa melko heti laukkaa, Lyyti. Se rentoutuu parhaiten siten ja saa vähän virtaa purettua pois. Anna sen liikkua pitkänä ja keskity pitämään oma istunta keveänä ja suorana. Vaikka hevosen pää on pitkällä alahaalla ja edessä, älä kippaa eteen.


- Pidä laukka yllä sisäpohkeella ja kulmissa myös sisäpohje sanoo Pinjalle, ettei oikaista liikaa. Vaihda suuntaan ja verkkalaukkaa vielä tällekin puolelle.


- Nyt Pinja lämmennyt, joten jatketaan harjoitustavissa. Tule hieman uran sisäpuolelle ja leikitään, että olet kouluradalla. Pinja kulkee hyvin suorat ja oma istunta säilyy, käsi ei lähde menemään reisille vaan pysyy ylhäällä.



- Vahvempi ulkopohje, ettei Pinja hakeudu takaisin uralle, vaan sinä päätät suoran uran.

- Sitten käyntiin ja ja sama juttu. Nyt voi istunnalla säädellä käynnin pituutta. ja tosiaan yritä tuntea, että tuntuma ohjaan on tasainen ja Pinja kävelee suorana. Hyvä, alkaa olemaan oikein nätti muotokin!


- Suunnanvaihdon jälkeen ota vielä isoa kevyttä ravia uralla ja sama juttu, että kulmia ai oiota ja tunnet suoristuksen kulman jälkeen. Oikein hyvä, pidä sama rauha loppuravien ajan ja vähitellen anna Pinjan venyttää kaulaa eteen!

---

Klo 14-15 Yksäritunti (HeC-HeB) 1os.

Salma - Bliss
- Blissin kanssa tehsään eniten ravia ja käyntiä, sekä pientä laukkapätkää, jos poni jaksaa.

- Nuorissa hevosissa on parasta se pehmeys, se että ne kulkevat oikein päin, jos niitä e lähden pilaamaan tai vetämään.

- Kevyttä ravia ympäri kenttää ja ohja saa olla länkkärimäisen pitkä. Ponin täytyy saada hakea tasapaino itse ja se joutuu käyttäämään siihen kaulaa.

- Tule pääty-ymyrät ja niin että vain kevyt asetut, pehmeä houluttelu sisään ja kun poni tekee, myötää heti ja kiitä äänellä. Jalat voivat tulla vielä eri uraakin pitkin, tärkeintä, että poni nyt reagoi perusapuihin yhteen kerrallaan.

- Ota sitten seis ja käyntiä. Hae ensin käynti pitkäksi ja rennoksi ja siinä voi vähän ottaa ohjaa kiereäämmälle tuntumalle. Muista myödätä ja taputella ponia. Kuiten huomaa, takaosa nousee heti, kun sen tekisi mieli siirtää takajalkoja enemmän alle, mutta ei ole vielä voimaa ja osaamista, päästä silloin taans vähän pitemmäksi ja tee näitä "kokoamispäivtkiä" muutaman kerran kierroksessa.

- Otetaan sitten laukkaa, tee nosto ravin kautta, näin se on luonnollisempi nuorelle hevoselle. Ylimyötää isisäohjaa, jotta se saa pidettyä noston tasapainossa. Hyvä! Pidä laukka uralla perusistunnassa niin kaukan kuin Bliss jaksaa, jos se väsähtää, ota heti piemeästi käyntiin ja pieni pätkä pitkillä ohjilla käyntiä.

- Sitten sama toiselle puoelle.

- Bliss pysyy melko suorana pitkillä sivuilla, mutta ei taas jaksa lyyille sivuille suoristua. Tätä voi jatkossa treeanata että alat enemmän ja enemmän pyytää kulman jälkeen avuilla ponia suoraksi.

- Ravuissa patempi suoruuden kanssa, siinä pikkuhiljaa enennän aktvoitava takajalkoja mukaan.

- Oikein kiva poni ja kivaa työskentelyä, vaikka hyvin perusasioita nyt haetaankin.

Salma ja Bliss tulossa maneesiin edellisen tunnin loputtua. Voi Bliss-parkaa kun jää yksin isoon maneesiin! Onneksi Lola jäi kävelemään lopulta Hilpan kanssa maneesille tunnin ajaksi.

---

Klo 15-16 Yksäritunti (HeA - VaA) 3os.


Lydia - Iisi

- Iisiä en ole ennen nähnytkään liikkeessä, joten lähdetään kevyessä ravissa liikkeelle. Jalka voi olla hieman rennompi ja joustaa enemmän liikkeen mukana. Säätele kevennyksellä ravia, välillä isompaa ja pienempää ja ota mukaan pääty-ympyröitä. Ympyrät voi ratsastaa suoralla hevosella alkuun, jotta taipuminen ei lähde heti kaulasta. Ulko-ohje saa olla hyvin tukeva ja pieniä puolipidätteitä voi tehdä.


- Siirry käyntiin ja voidaan tehdä suoristusta volttien kautta. Volteilla hevonen taipuu ja uralle tullessa suorista hevonen. Kun hevonen on suora, ota pysähdys. Tämä on hyvä tapa arvioida myös miten hevonen ehtii suoristua ja pysähdyksessä sen myös hyvin näkee.

- Nyt Iisillä jää takajalat aavistuksen vielä uran sisälle pusähdyksessä, joten se kertoo, että etuosa johtaa. Keskitykin nyt ratsastamaan takaosaa ja "tähtäämään" takajalat halutulle uralle.

- Noin, nyt paranee koko ajan. Siirry sitten harjoitusraviin ja kun Iisi on suora, nosta laukka. Rento jalka ja pidä Iisi uralla. Istuntaa tiivistämällä hae hieman kootumpaa laukkaa.

- Varsinkin vasemmassa kierroksessa pysyy Iisi suorana. Voit tehdä vastalaukkapätkiä hieman uran sisäpuolella, ota aina välillä käyntiin ja siitä nosto. Tarkistetaan, että nostava pohje on läpi ja Iisi keskittyy. Oikein mukavannäköisiä nostoja!


- Loppuun isoa ravia ja hyvä tahti! Tunne kuinka Iisi vastaa molempiin ohjiin, oikein pehmeältä näyttää nyt! Jatko varten paljon siirtymisiä ja lyhyitä pätkiä keskittyen suoruuteen. Varsinkin vasenta puolta kannattaa venyttää vasta-asetuksilla ja isoilla ympyröillä.

Edith - Agi


- Agin kanssa lähdetään hakemaan rentoutta, se on ollut hyvin jännittynyt viimeaikoina. Pidä tasainen käsi ja anna Agin ravata pitkänä. Agi on vino oikealle ja se usein kiristyy vasemmassa kierroksessa, kun ei jaksa vielä käyttää vasenta takasta niin tukevasti. Vasemmassa kierroksessa voitkin vähän asettaa sitä sisälle, jotta ulkokylki venyy ja meno alkaa näyttää tasapainoisemmalta.

- Agin kaltaiselle notkealle hevoselle on hyvä tehdä avaavia liikkeitä, esim. pohkeenväistöä ja voitkin tehdä muutaman väistätyksen uralta sisään ja ulos. Uralla suoristus ja pieni pätkä ravia etten. Kun Agi rentoutuu, ota takaisin käyntiin ja sama uudestaan. Käyntiin siirtymisessä pidä huoli, että suoruus säilyy.

- Nyt kun ravi sujuu, voidaan ottaa laukkaa. Agi helposti kuumuu ja jännittyy laukassa, joten nyt haetaan vaan hyvää suoruutta ja keskittymistä. Ratsasta jokainen askel eteen, mutta tukien sisäpohkeella. Sisäohja myötää ja ulkoa pehmeä tuki. Oikein hyvä, nyt Agi hakeutuu jo mukavan pyöreäksi.

- Tee siirtyminen keskellä pitkää sivua raviin ja ajattele ravia eteen koko suoran loppuun asti. Hieman heitti nyt päätä sisälle siirtymisessä ja jännittyy. Kokeile uudestaan.

- Parempi, mutta kuumenee näistä siirtymisistä. Jatka suoralla uralla harjoitusravissa ja voit tehdä väistöjä ja suoristuksia niiden jälkeen taas uralla.


- Näyttää jo paljon paremmalta. Ota pieni käyntipätkä ja loppuravit keventäen, oikein rentona!

[Eedi Myllyoja]

Rösti & Eedi ponitunnilla
Olin ilmoittautunut ponitunnille päästäkseni välillä jonkun vähän pienemmän ratsun kyytiin. Tuntilistojani tutkittuani olin varsin tyytyväinen saatuani ratsukseni Röstin. Ruunalla on melkoinen työnvälttelijän maine, mutta kuulemma se on aikanaan kilpaillut vaativiakin luokkia ja osaa kyllä edelleen kulkea hyvin vaadittaessa.

Aluksi mulla oli vähän avuton fiilis ponin selässä, kun itse varsin räjähdysherkkään puoliveriseeni tottuneena käytin tuntihevosena toimineelle ruunalle aivan liian pieniä apuja. Kun mukaan saatiin sopivasti napakkuutta ja aloin mukautua paremmin pienen ratsuni liikkeeseen, alkoi Röstistäkin kuoriutua näppärän tuntuinen kouluponi, eikä mulla ollut enää pienintäkään epäilystä siitä, ettei poni olisi aikanaan ollut hienokin kouluratsu.

Siirtymiset meillä jäi vielä vähän hitaiksi, mutta lopputunnista Rösti liikkui suunnilleen kuten kuuluikin, ja mulla oli rankasta ratsastuksesta huolimatta hyvä mieli. Oli se mukava välillä päästä sellaisenkin ratsun kyytiin, jonka kanssa ei ole vaaraa kierrepulttipukeista. Röstikin vaikutti tunnin jälkeen kohtuullisen tyytyväiselle, joskin poniparka oli hieman väsähtäneen oloinen jouduttuaan välillä liikkumaan muutenkin kuin pitkänä eteenpäin vierien. Tällä kelpaisi kyllä ratsastaa toistekin, jos mulla siihen olisi mahdollisuus.

[Salma]

Välipäivien koulutunti oli Blisin elämän ensimmäinen oikea ratsastustunti. Vaikka olin ratsastanut jo useamman kerran jonkun muun silmien alla, tuntui silti hullulta, että nyt  Bliss oli oikeasti ratsastustunti-iässä.

Jännitystä ei suinkaan vähentänyt se, että olimme tunnilla kahdestaan. Leppoisasta kinkunsulattelutunnista sukeutui yksityisvalmennus, jossa saisin nauttia Annen silmien haukankatseesta koko tunnin ajan.

Bliss oli terhakas ja mupelsi uteliaana kuolainta, kun varustin sen joulun hiljentämässä tallissa. Poni ei vaikuttanut lainkaan jännittyneeltä, vaikka itse näpersin kädet täristen sen satulavyön kimpussa pidempään kuin aikoinaan alkeiskurssilla. Bonnie kurkisteli vastapäisestä karsinasta ja näytti lievästi pahastuneelta kaikesta siitä huomiosta, jota Bliss sai osakseen.

Maneesissa minua alkoi taas tärisyttää. Livahdin hyvissä ajoin hevostunnin loppukäyntien aikana kiristämään Blisin satulavyötä ja mittaamaan jalustimia. Anne ei sanonut mitään, taisi kai arvata, että perimmäisenä tarkoituksenani oli totuttaa varsaa maneesiin. Jotenkin minusta kuitenkin tuntui, että viilipyttymäisesti maneesin keskellä jököttävän Blisin rinnalla minä olin se, jolla oli tilanteeseen totuttelemista.

"Mä otan nopean tauon", Anne huikkasi minulle, kun kuljin ensimmäistä kierrosta uran ympäri. Hän jyrrytti maneesin oven auki ja katosi toppatakkeineen ja huiveineen ulos. Bliss kohotti korvansa kohti pimeää ovineliötä, josta lumi pyrytti pilkuttamaan maneesin hiekkaa. Tutisin satulassa niin, että pystyin juuri ja juuri huikkaamana heikon juun Annen selälle. 

Oli helpottavaa saada ratsastaa muutama kierros yksin tyhjässä maneesissa. Olin pelännyt, että ponilapset tai hevosenhoitajat kansoittaisivat katsomon sillä sekunnilla, kun kuulisivat minun ratsastavan Blisillä ensimmäistä kertaa Annen silmien alla. Kaikeksi onneksi joulupyhät - tai kylmä päivä - takasivat sen, että katsomon penkeillä kohmettuivat vain sinne unohtuneet enkkuviltit. 

Anne palasi maneesiin kylmää höyryten.

"Aloitetaan sitten ratsastaminen! Anna ohjan pysyä pitkänä, Bliss saa työskennellä itse. Ota vielä hetki käyntiä ja ala hakea kaarteita."

Blisin korvat kääntyivät uteliaana minua kohti, kun painoin kevyesti ulkopohkeen sen kylkeen ja käänsin katseeni kohti maneesin vastakkaista laitaa. Se kääntyi mutkitellen ja haparoiden, aivan kuin ei olisi aivan varma, kuuluiko sen todella seurata apujani. Pää nousi kaarteessa epätasapainoisesti koholle. 

"Istu keskelle satulaa, niin Blisin on helpompi työskennellä", Anne huuteli tutulla opettajaäänellään selkäni takaa.

Muutaman kaarteen jälkeen Anne kai katsoi, että Bliss oli kaarrellut riittävästi mutkittelevalla ja pehmeäkylkisellä tavallaan, sillä hän käski meidät raviin. Aloin keventää ponin horjuvan ravin tahdissa ohjat yhä pitkinä roikkuen. Blisin askelta ei voinut hyvällä tahdollakaan vielä sanoa maatavoittavaksi tai rennoksi: se oli kuin Siiri ykkösen ja Susun sekoitus. Askellus, jota olisi pitänyt kutsua raviksi, oli ennemminkin tikittävää ja hyppelevää loikintaa välillä yhdellä, välillä kahdella uralla. Blisin kaula kaarteili edessäni kuin laiska boakäärme, joka tanssi lumoajansa edessä.

Anne kehotti minua ratsastamaan pääty-ympyrät ja asettamaan Blisiä niin kevyesti kuin pystyin. Tunsin, miten poni alkoi pureskella kuolainta. Saattoi nähdä, miten sen aivot joutuivat töihin, kun se yritti ymmärtää mihin kaikella tällä maneesissa pyörimisellä oikein pyrittiin. 

"Myötää ja kiitä äänellä", Anne huikkasi, kun Bliss oli palannut uralle melko kohmeloiselta pääty-ympyrältä. 

Käyntiharjoitteessa Bliss alkoi hiota. Ehdin juuri ajatella, että onneksi se ei ollut nuori Bonnie (olisin jo istunut maneesin puruissa), kun se täysin yllättäen potkaisi toisen takajalkansa ilmaan kesken kokoamisen. Kavio pamahti maneesin seinään ja Bliss pyrähti maneesin vastakkaiselle seinälle ennen kuin sen enempää minä tai Annekaan ehti avata suutaan. Muksahdin Blisin kapealle kaulalle, mutta kahmaisemalla kädet kaulalle onnistuin pysyttelemään ponin selässä, kunnes se pysähtyi ja jäi korvat harottaen seisomaan uran sisäpuolelle.

"Takaisin vaan satulaan ja uusi yritys!" Annen ääni kuulosti piristyneeltä. "Ei se oo nuori hevonen, jos se ei vähän kysele."

Hilauduin varovaisesti kaulalta takaisin satulaan ja kalastin jalustimet päkiöilleni. Bliss pörhisteli hetken, mutta teki kuitenkin pari melko siistiä pysäytystä ennen kuin Anne käski kokoamaan ohjat kunnolla. Kangasohjia sormieni lomitse keräillessä hän osoitti lyhyen sivun kulmaa.

"Nosta tuosta laukka ravin kautta. Ylimyötää sisäohjaa, että tasapaino pysyy. Ja sitten menoksi!"

Vatsanpohjaani kouraisi sekä innosta että jännityksestä, kun kannustin Blisin raviin ja ratsastin sen Annen osoittamaan kulmaan. Painaessani pohkeen satulavyön taakse se hypähti paikallaan, tuntui epäröivän hetken ja kiihdytti sitten mutkittelevan ravin kautta epätasaiseen laukkaan. Se kipitti kaula korkealla muutaman iloisen metrin (minä yritin sekä olla pidättämättä hengitystäni että hihkaisematta ilosta) ja hidasti sitten raviin. 

"Hyvä!" Anne huuteli jostain selkäni takaa. 

Lopputunnilla Bliss alkoi väsyä, mutta minun itseluottamukseni huiteli pilvissä. Vaikka suoruudesta tai tasaisuudesta ei voinut vielä edes puhua, Bliss tuntui ymmärtävän mihin pyrin. Se vastasi yritteliäästi apuihini, eikä sen takajalka enää toista kertaa tunnin aikana pamahtanut maneesin seinään.

Kulkiessani pitkin ohjin loppukäyntejä höyryävän ponini selässä Annekin näytti tyytyväiseltä.

"Sehän on oikein hyvä nuori hevonen", hän sanoi. "Kyllä siinä Bonnien hyvät puolet näkyy."

Olisin voinut syödä ilosta kilon melassileikettä.

Päivääni paransi enää vain Edith, joka tuli tallinovella minua ja Blisiä vastaan Agin kanssa. 

"Miten Gekko?" kysyin Edithin kääntäessä Agia keskihalkaisijalle. Agi pärski Blisille ja levitteli sille sieraimiaan.

"Hengissä", Edith vastasi. "Itse asiassa se ja Agi näytti aika tyytyväiseltä."

Agi ja tyytyväinen samassa lausessa tuntui suunnilleen samalta, kuin jos olisin kuullut Blisin kvaalautuneen ensimmäisen ratsastustunnin myötä suoraan 130 sentin esteluokkiin.

[Lyyti]

Kinkut ja laatikot tuntuivat vielä pursuilevan vyötäröllä ja kasvot näyttivät pöhöttyneiltä kaikesta sokerin ja sodiumin määrästä. Mutta Lyyti ei katunut kaloriakaan, sillä joulun ydin oli yltäkylläisyys, ja siksi puuskutti tyytyväisenä tuskanhiesta välittämättä Pinjaa satuloidessaan. Siinä vasta ihana hevonen. Pinja oli niin helppo ja hauska hoidettava. Se piti huomiosta ja oli seurallinen – jos se olisi ollut pienempi, olisi se varmaan kivunnut syliin rapsutettavaksi. Pinja oli yksi niistä hevosista, joita Lyyti olisi mielellään hoitanut, jos olisi joutunut vaihtamaan hoidokkiaan. Siksi Lyyti oli varsin onnellinen, että sai juuri Pinjan ratsukseen Annen koulutunnille.

Pinja oli pehmeä ja miellyttämisenhaluinen. Alusta alkaen se kuulosteli tarkasti ratsastajansa apuja ja vastasi herkästi kaikkeen, mitä Lyyti teki satulassa, tahattomastikin. Yksi Lyytin tavallisista virheistä olivat laiskat sisäavut, ja hän sortui siihen tälläkin tunnilla: Pinja pääsi oikomaan kulmia sekä ravissa että laukassa. Anne puuttui tietenkin asiaan ja Lyyti terästäytyi. Ja sitten, kun kuljettiin uran sisäpuolella, Lyyti antoi ulkopohkeidensa lipsua ja Pinja hakeutui takaisin uralle itsekseen. Lyytiä melkein nauratti, hän oli selvästi joulun ruokakrapulassa!

Kun sekä ratsu että ratsastaja vertyivät, alkoi tunti sujua paremmin. Lyyti huomasi tyytyväisenä, että kun hän piti ohjatuntuman tasaisena ja rauhallisena, sai hän Pinjan käynnin pituutta säädeltyä pelkästään istunnaltaan. Hetken hän tunsi sellaista upeaa yhteyttä ratsuunsa, joka teki ratsastuksesta niin koukuttavan harrastuksen. Ihana Pinja, hevonen, joka ei vaatinut liikaa ja jonka kanssa onnistumisen kokemuksia sai pienellä vaivalla... ja joka toisaalta myös opetti paljon, kun se vastasi niin herkästi kaikkeen satulassa tapahtuvaan, tai sen puuttumiseen. Pinja alkoi hakeutua pehmeään, kauniiseen muotoon, ja Lyytin kasvoille nousi iloinen puna silkasta ratsastuksen riemusta.

Loppuraveissa oltiin jo hyvässä flow-tilassa; Pinja ravaili rentona kaula pitkänä ja suoristui kulmien jälkeen ilman minkäänlaista venkoilua. Lyytin oli pakko antaa tamman turvalle suukko kavutessaan alas satulasta. Maailman paras Pinja!

[Lola]

Lola tarpoi lumisen pihamaan halki kohti tallia. Keskitalven kalpea aurinko kipusi hädin tuskin näkyviin, kohta se painuisi jo mailleen. Lolasta oli mukavaa päästä tallille kaiken jouluherkuttelun jälkeen, Lolasta tuntui kuin kaikki lihakset olisivat joulun pyhien aikana muuttuneet suklaaksi ja perunalaatikoksi. Tallissa oli ihanan lämmin ja kotoisa tunnelma, hevoset olivat vielä ulkona mutta jostain kuului myös hiljainen heinien rouskutus. Joulukoristeet koristivat karsinoiden reunoja, seiniä ja ovia, tallissa oli hiljaista ja rauhallista. Lola huokaisi syvään ja veti heinän ja hevosen tuoksua nenäänsä. Ensimmäisen Lola kävi tarkistamassa tuntilistasta, että oli saanut sinne Hilpan, jota oli toivonut. Niinpä Lolan nimen perään oli kirjoitettu Hilppa ja Lola hymyili hieman, Hilppa oli jo tuttu muori. 

Lunta oli kertynyt kiitettävästi ja osaa tarhoille vievistä reiteistä ei ollut ehditty kolata, Hilpan tarhakin oli melkoisten kinosten valtaama, mutta siellä täällä näkyi hevosten tekemiä polkuja, niitä pitkin Lola lähti kulkemaan Hilpan tykö. Hetken Lolan lapasta haisteltuaan, Hilppa sai riimun päähänsä ja Lola lähti taluttamaan sitä kohti tallia. Hilpan toppaloimi kahisi askelten tahdissa ja pieni pakkastuuli heilutteli puiden paljaita oksia. Tallissa Lola kiepautti Hilpan sen omaan karsinaan ja alkoi avata loimen solkia, vedettyään loimen tamman päältä, Lola viikkasi sen näitisti ja ripusti karsinan eteen. Hilpa työnsi ison, hieman harmaantuneen päänsä karsinan oven yli ja tuuppasi Lolaa käsivarteen, "kohta mennään, on sunkin mielestä varmaan kiva päästä vähän liikkumaan taas.." Lola jutteli hilpalle ja rapsutti sitä otsasta.

Saatuaan Hilpalle varusteet päälle ja itselleen kypärän päähän, Lola tiiraili käytävälle olivatko tunnin muut osallistujat jo valmiita, Valtteri näytti kuikuilevan Susun karsinalta ja Lyyti asetteli vielä kypärää päähänsä. Lola lähti taluttamaan Hilppaa ulos ja muut seurasivat perässä. Lolan mielestä matka maneesille oli aina vähän ikävä, koska siinä piti ylittää tie. Onneksi nyt oli vielä hieman valoisaa, joten pitkän suoran molempiin suuntiin näki melko helposti. Ryhmän ylitettyä tie ja saavuttua maneesille, Lola vihelsi ja huhuili ennen kuin avasi maneesin oven. Edellinen tunti oli juuri loppumaisillaan ja kolmikko talutti ratsunsa keskelle kenttää. Hilppa päästi pienen kimakan hirnahduksen, kuin ilmoittaakseen, että hei tässä mä olen kaikki! Lolaa se vähän nauratti.

Anne ohjeisti Lolaa heti alkutunnista jumppaamaan Hilppaa kaarevilla urilla ja hakemaan alkulämpöjä isolla ravilla. Lolasta Hilppa tuntui eteevän melko reippaasti, mutta olihan se alkuu aika jäykkä, vanha kun oli. Lolaa se ei haitannut, vaan hän mielellään jumppasi Hilppaa vetreäksi, vaikka se pitikin tehdä hieman perustellisemmin. Hilppa tuntui työskentelevän Lolan kanssa mielellään ja liikkui melko tyytyväisenä. 

Laukkakin piti Hilpan kanssa aluksi hakea enemmin reippaan kautta ja sen jälkeen lähteä kokoamaan, kun tamma oli vertynyt hyvin, lähti se Lolan alla kokoamaan laukkaa hienosti, jolloin siirtymisetki onnistuivat hyvin. Lola työskenteli Hilpan kanssa hyvin intensiivisesti ja siinä tosiaan saivat suklaakilot kyytiä. Lolasta oli kuitenkin ihanaa päästä taas hevosen selkään ja kunnolla hioa koulukuvioita, tämä oli se mistä Lola tykkäsi. Hilppa työskenteli koko tunnin rehellisesti ja hyvin, Lola oli erityisen tyytyväinen käynti-laukka siirtymisiin, jotka Hilpan kanssa onnistuivat aivan täydellisesti. Lola tuumasi, että Hilpan kanssa voisi keväämmällä siirtyä kisaamaan vähän haastavampiakin luokkia kuin Seppele cupin Helppo B.

Tunnin jälkeen Hilppa sai kiitokset ja tallissa vielä leipää. Loimen alle puettuna se pääsi vielä nautiskelemaan päivän viimeisistä auringonsäteistä ja sopivasta pakkasilmasta. 

[Valtteri]

Mä olin viettänyt ihan tuhottoman kauan laittaessani Susua kuntoon tunnille. Tamma oli kyllästynyt seisomiseen jo puolivälissä ja mun oli pitänyt muutaman kerran ihan ärähtää sille, kun se oli yrittänyt talloa saappailleni. Olin sentään jättänyt letittämättä sen, koska oltiinhan tässä menossa vain tunnille eikä mihinkään valmennukseen tai kisoihin. Lola lähti tallista ekana ja mä seurasin Susun kanssa sen perässä jättäen Lyytin seuraamaan meitä viimeisenä Pinjan kanssa. 

Susu oli melko virkeällä tuulella, se oli suurimmaksi osaksi luultavasti kirpeän talvipakkasen aikaansaamaa. Yritin lähteä isontamaan tamman ravia Annen ohjeiden mukaisesti ja kevensin mahdollisimman hitaasti. Käteni tuntui heiluvan vain enemmän mitä kovemmin keskityin pitämään sen kevyenä ja joustavana. Hengittelin hetken aikaa ja sain vihdoin kehoni uudelleen hallintaan. Tein asetuksia suoralla uralla Annen pyyntöjen mukaisesti ja tunsin kuinka Susu alkoi hieman jo rentoutumaan myös. Huomasin itsekin miten arabin korvat kääntyivät taaksepäin odottavasti.

Pidin Annen opetustyylistä, se oli hirveän selkeä ja rauhallinen ohjeidensa kanssa ja musta tuntui kerrankin, että pidin kouluratsastuksesta. Huomasin miten pienetkin asiat vaikuttivat isosti Susuun ja koin vähän väliä ahaa-elämyksiä tunnin aikana.

Oli myös kiva, että Anne otti huomioon Susun luonteen eikä pakottanut mua tekemään siirtymisiä laukasta vain, koska se kuului tuntisuunnitelmaan. Musta turhauttavinta oli aina ollut ne tunnit, missä opettajat toteuttivat vain kaikilla ratsukoilla tehtäviä ajattelematta lainkaan miten ne soveltuivat eri hevosille.

Susu oli herkkä ja kuumuva eikä sille tehnyt hyvää lähteä tekemään energiatasoa nostavia tehtäviä - vaikka sen pitäisi tietenkin osata tehdä niitäkin jossain vaiheessa. 

Jaksoin keskittyä vielä tunnin lopullakin käynti-pysähdys-käynti-siirtymisiin vaikka musta tuntuikin siltä, että mun lihaksia särki ihan törkeän paljon. Mä en ollut mikään kouluratsastaja eikä mun lihaskuntoni käsittänyt harjoitusravissa istumista ihan niin hyvin, mitä se jaksoi seistä kevyessä istunnassa esteiden välillä. Ainakin joulukinkut sai kyytiä, joka taisi muutenkin olla tunnin tarkoituksena. 

"Voit vielä kääntää pitkältä sivulta radan poikki, pysähdys keskellä kenttää ja sitten suorana takaisin uralle. Yllättävän vaikeaa ilman uraa näin nuoremmalle hevoselle", Anne ohjeisti ja mä tein työtä käskettyä. En ollutkaan tajunnut miten paljon lihaksia sai jännittää pelkästään käynnissä pitääkseen hevosen suorana. 

Huh. 

- Kiitos tunnista ja pahoittelut kuittauksen venymisestä!

[Saaga]

Rennosti loppukäynnit hyvän tunnin jälkeen!