Noksun (ja Eedin) päiväkirja

[Eedi Myllyoja]

Okeanos 
"Noksu"

185cm 10v fwb ori
Mustankirjava
IntII/100cm, kouluratsu

Omistaja: Eedi

Noksun viikko-ohjelma

Maanantai	Tiistai	Keskiviikko	Torstai	Perjantai	Lauantai	Sunnuntai
Vapaa	Kevyt koulutreeni	Valmennus	Puomit/ kavaletit	Kevyt päivä (sileä/maasto)	Koulutreeni	Koulutreeni

Toinen viikonlopun koulutreeneistä korvaantuu usein kilpailureissulla.

[Eedi Myllyoja]

Muutto Seppeleeseen 29.8.

Noustessani aamulla sängystä vanhempieni luona vatsassani kipristeli ja jalkaani kolotti. Eilen onnistuin kaatumaan portaissa muuttolaatikon kanssa muuttaessamme tavaroitani vanhasta asunnostani uuteen pieneen kaksiooni Liekkijärven laitamilla. Olimme myös ajaneet Seppeleen ohi, mutta aikaa ylimääräiseen pysähdykseen ei ollut jäänyt. Koska kaikki yksityiskohdat työskentelystäni ja Noksun asumisesta Seppeleessä oli sovittu puhelimen ja sähköpostin välityksellä, en ollut vielä päässyt tutustumaan talliin. Tänään se päivä kuitenkin koittaisi, kun Noksun olisi määrä muuttaa talliin. Kun ensimmäinen työssäoppipaikkani olu peruuntunut ja uusi oli löytynyt Seppeleestä, olin jo surrut Noksun ja Saken kanssa turhan aikaisin katkeavaa yhteisyötä. Halluharjasta oli kuitenkin tehty minulle yllättävä tarjous ottaa Noksu ylläpitoon, kenties ori oli tehnyt jotakin tyhmää samana päivänä kun uutiset lähdöstäni kantautuivat Halluharjaan. Melko nopeasti olin vastannut myöntävästi, ja epäillyt itseäni heti vastauksen jälkeen. Se, pitäisikö päätöstä katua, selviäisi vasta myöhemmin.

Oma autoni oli jo jäänyt Liekkijärven asunnolle, joten sain isältäni kyydin Halluharjaan. Onnekseni tallin hevosia oli lähdössä kilpailemaan, ja matka melkein ohittaisi Liekkijärven, joten Halluharjan väki tiputtaisi minut ja Noksun orin tavaroiden kera Seppeleeseen matkalla. Tallilla oli jo täysi vilinä käynnissä, kun pääsin paikalle. Noksu odotteli kärsimättömän oloisesti karsinassaan, kaipa se ihmetteli, miksei ulos pääsyä kuulunut. Ennen Noksun valmistelua vuorossa oli kuitenkin orin valmiiksi pakattujen tavaroiden kantaminen autoon. Päästyäni takaisin Noksun karsinalle, ori oli jo silmin nähden ärtynyt rutiiniensa rikkoutumisesta, ja pinteleiden kiinnityksestä kuljetusta varten oli vaarassa tulla taistelu.

Lopulta kaikki hevoset, Noksu mukaan lukien, oli paketoitu siististi kuljetusautoon, ja matka Liekkijärveä kohti alkoi. Suunnilleen tunnin ajo sujui rauhallisesti, vaikka yksi hevostenhoitajista luulikin unohtaneensa yhden kilpailevan hevosen suitset, mikä aiheutti pienen joukkopaniikin ennen suitsien löytymistä väärästä paikasta. Seppeleeseen osuimme ehkä huonoinpaan mahdolliseen aikaan, koska Seppele Cup oli käynnissä ja kilpailevia ratsukoita vilisi pitkin pihoja. Olisi vaikea tietää, kuka oli tallin väkeä. Onneksi Halluharjan väki auttoi minua kantamaan Noksun tavarat tallin sisäpuolelle, ja itse kiinnitin orin käytävän perälle ketjuihin, toivoen ettei se olisi kenenkään tiellä. 

Hetken vilkuiltuani ympärilleni, ovesta talliin tupsahti mustahiuksinen mies, joka alkoi lakaista tallin käytävää. Tämä vaikutti varmalle merkille siitä, että kyseessä oli Seppeleen omaa väkeä.
 - Anteeks, me vasta tultiin tänne, mua pyydettiin etsimään Salma kun saavun, tiedätkö mistä olis mahdollisa löytää?, kysyin mieheltä
 - Öö... Salma taisi olla tuolla toimistossa, hän vastasi viittoen kohti yhtä tallin ovista. Oven takaa totta tosiaan löysinkin Salman, joka antoi minulle nopean esittelykierroksen tallista. Naisella oli kuitenkin kiire auttamaan kisojen parissa, joten sovimme, että saisin paremman perehdytyksen maanantaina kun työni alkaisivat, ja samalla hoitaisimme myös paperisodan.

Noksu pääsi oikomaan koipiaan yhteen tarhoista, ja melko reipasta kyytiä ori ensimmäiset pari minuuttia menikin. Orin rauhoituttua palasin itse sisälle, raahasin kaikki Noksun tavarat niille osoitetuille paikoille, ja jätin vielä Noksulle muutaman tervetuloporkkanan kuppiin. Olin pyytänyt Salmaa ohjeistamaan Noksun talutuksesta sen sisälle hakevaa, ja Salma oli lupautunut tekemään näin, joten hyvillä mielin lähdin etsimään lyhintä kävelyreittiä Seppeleestä uuteen kotiini. Loppupäivä menisi laatikoita purkaessa, ja seuraavana päivänä pitäisi jo nousta Noksun selkään uudessa paikassa. Niin, ja kai sinne After rideillekin pitäisi mennä, kun Salma kerran oli kutsun esittänyt.

[Eedi Myllyoja]

Noksun uusin vihollinen

Muutaman päivän työskentelyn jälkeen paikat Seppeleessä alkavat jo tuntua tutuilta. Enää en kävele loimihuoneeseen varustehuoneen sijaan ja hevostenkin nimet sekä asuipaikat alkavat jo hahmottua. Osan ihmisistäkin tunnitan jo nimeltä, ja muutaman kanssa on tullut juteltua enemmänkin. Sopeudun varmasti hyvin Seppeleeseen, vaikkeivat Seppele ja Liekkijärvi ihan vielä kodilta tunnukaan. Minua enemmän sopeutumisvaikeuksia on kuitenkin ollut Noksulla.

Ensimmäisellä ratsastuskerralla ori melkein tiputti minut maistelemaan hiekkaa säikähdettyään mukamas ohi kävellyttä shetlanninponia. Tokana päivänä ori oli säikäyttänyt jonkun pikkualkeistuntilaisen tekemällä syöksyjä tarhan aitaa kohti tämän ohittaessa tarhaa. Toinen ja kolmas ratsastus olivat sentään sujuneet jo kohtuullisesti, mutta hyvin alkaneen valmennussuhteen menetys Sannan kanssa muuton myötä kyllä kismittää. Joku valmentaja pitäisi kyllä löytää äkkiä, että pääsisi pitämään tasoa yllä ja mahdollisesti edistymäänkin. Noksulla kun kyllä kelpaisi kilpailla pidemmällekin.

Eilen Noksu olikin saanut vapaapäivän, mutta tänään olisin vasta iltavuorossa, joten Noksun ehtisi ratsastaa tuntien välissä aamupäivällä. Pääsin tallille puoli yhdeltätoista ja suuntasin suoraan varustehuoneeseen noutamaan Noksun tavarat sen karsinalle. Ori näytti tänään harvinaisen rauhalliselle, mutta se saattoi hyvin johtua myös ruokakuppiin pudottamastani lahjusporkkanasta. Melko lauhkeasti Noksu tuli käytävälle kanssani porkkanasta nauttimisen jälkeen.

Hoitaminen sujui tänään hyvin orin ollessa ihmeellisen uneliaan oloinen. Kentälle saavuimme juuri aamun tunnin päätyttyä. Hetken sain vaivata mieltäni muistaakseni kentältä poistuvien ratsujen nimet, mutta onnistuin mielestäni tunnistamaan kaikki kolme, vaikka Lailan nimi meinasikin lipsahtaa mielestäni. Kuin ihmeen kaupalla muita ratsukoita ei kentällä näkynyt, vaan vaikutti siltä, että saisimme olla Noksun kanssa tällä kertaa kahden.

Selästäkin Noksu tuntui harvinaisen rauhalliselta ensimmäiset puoli tuntia, mutta tilanne muuttui radikaalisti orin havaitessa pahimman vihollisensa lähestyvän kenttää. Minun mielestäni älyttömän suloinen, Noksun mielestä älyttömän vaarallinen, shetlanninponi-ori Eemeli oli jälleen liikenteessä. Tunsin ratsuni lihasten kiristyvän ja orin kasvavan kokoa allani, kun se pysähtyi pöristen tuijottamaan Eemeliä. Valitettavasti pikkuponi vastasi Noksun pörinään hirnumalla, ja Noksulla meni kuppi nurin. Kumma tyyppi, onhan se poneja ennenkin tavannut.

Yhdellä hetkellä olimme nurkassa, johon Noksu oli jäänyt ponia tuijottamaan, ja seuraavalla hetkellä olimme jo puolivälissä kenttää. Yritin parhaani mukaan roikkua orin kyydissä mukana sen kiitäessä pieniä pukkeja matkalla heittäen ympäri kenttää. Onnistuin kuin onnistuinkin pysymään kyydissä kyydin loppuun saakka, ja tapauksesta tulistuneena en antanut orille enää sekuntiakaan aikaa pohtia poneja tai muovipusseja loppuratsastuksen aikana ennen loppukäyntejä. Loppu tehokkaasta työajasta sujuikin hyvin.

Talliin päästyämme tajusin kellon olevan jo aivan liikaa, ja jouduin hoitamaan orin pois melkoisessa kiireessä. Kaikki oleellinen tuli kuitenkin tehtyä, ja kiiressää tehty hoito laiminlöi lähinnä nahkavarusteiden hoitoa. Kai ne nyt selviäisivät päivän pyyhkimättäkin?

[Eedi Myllyoja]

Valokuvaaja väärässä paikassa 4.9.

Tänään Eedi sai suureksi kauhukseen tietää, että edellispäivän ratsastuksen aikana kentän lähistöllä oli vielä norkoillut edellistä tuntia kuvaamassa ollut valokuvaaja kameransa kera. Tietysti tuo oli sitten huomannut kalabaliikin kentällä ja napsinut tilanteesta karmaisevia kuvia. Eikä sitten ollut viitsinyt edes jäädä kameransa kanssa hetkeksi, jotta olisi nähnyt että osaa Eedi vähän ratsastaakin.

Siinäkään vielä kaikki, koska joku tuntiratsastaja oli tullut esittelemään kuvaa Eedille tunnistettuaan tämän jostakin tuntiratsastajien galleriasta. Sentään kuva oli saatu hoidettua pois julkisista kansioista, mutta eihän sitä tiedä kuinka moni sen oli jo tallentanut todistaakseen Noksun hulluuden. Valitus ja voivotus, mutta pitihän kuva orin päiväkirjaan tallentaa.

[Eedi Myllyoja]

Jälleen kohti kilparatoja 8.9.

Lauantaina Eedi oli pakannut Noksun toiselta Seppeleläiseltä vuokrattuun traileriin ja lähtenyt sydän pamppaillen tien päälle uutukaisen pikku-E kortin kanssa. Ajo Lukariksen hevoskeskukseen oli mennyt hyvin, kuten myös ensimmäinen valmennustunti uude valmentajan Eliaksen kanssa. Noksulla oli ollut kokonaisuudessaan aika hyvä päivä, eikä se ollut juurikaan hölmäillyt. Jatkossa Eedi matkaisi Lukarikseen aina lauantaisin, paitsi jos viikonlopputyöt kutsuisivat. Valmentajan löytyminen Lukariksesta oli onnenpotku, koska samalla tallilla asui edelleen Eedin oma hevonen emänsä kanssa, pieni suomenhevosvarsa Livia. Varsa oli kasvanut kovasti sitten viime näkemän, mutta oli yhtä sosiaalisen ja ihastuttavan oloinen kuin aina ennenkin. Narussa kulkeminen oli jo alkanut sujua varsalta melkoisen hyvin.

Eliaksen mielestä vaativan A:n asiat sujuivat molemmilta ratsukon osapuolilta jo hyvin, tosin yhteistyötä pitäisi vielä hioa. Yhteistyön pienistä puutteista huolimatta Elias halusi jo alkaa valmistelemaan ratsukkoa seuraavalle tasolle, mikä olisi onneksi kiinni enemmän Eedin omasta ratsastuksesta kuin Noksun osaamisesta. Noksu kun oli valtavan korkealle koulutettu, ihan GB:hen asti orilta ei löytyisi skouppia, mutta intermediate luokkiin saakka oriilla voisi yrittää nousta koulutustasonkin puolesta. Seuraavalle tasolle siirtymistä alettaisiin Eliaksen mukaan valmistella heti seuraavissa valmennuksissa, vaikka kilpailemaan seuraavalle tasolle pääsy toki ottaisi aikaa. Seuraavalle tasolle kuuluisivat jo laukanvaihdot joka toisella askeleella ja työskentelypirueteista pitäisi alkaa siirtymään puolipiruettiin laukassa. Laukanvaihdoissa ei pitäisi olla ongelmia, piruetin kanssa voisi tulla runsaastikin pohdittavaa.

Eliaksen valmennus vaikutti olevan todella hyväksi Eedille ja Noksulle, ja pari olikin jo ilmoitettu seuraaviin kilpailuihin tuttuun vaativaan A:han. Valitettava osa valmennusta oli, että mies oli määrännyt parille viikko-ohjelman, johon kuului yhtenä päivänä puomeja tai kavaletteja ja maastoilukin kuulemma yhtenä päivänä olisi suotavaa vähintään loppuverryttelyn muodossa. Vaikka Eedin olisi tehnyt mieli sanoa miehelle, ettei hän halunnut hypätä tai maastoilla orilla, kai häntä pitäisi uskoa. Olihan mies valmentanut useita ratsukoita GB-tasolle saakka.

Kai sitä pitäisi löytää jostakin maastoseuraa. Yksin Eedi ei maastoilisi villikollaan. Seuralainen ei kylläkään voisi olla tamma tai shetlanninponi, siitä seuraisi vain turhia ongelmia...

[Eedi Myllyoja]

Maastokomennuksella 14.9.2020

Hieman kauhun sekaisin tuntein Eedi oli laittanut lauantaina viestin tallin ryhmään tiedustellen olisiko kenestäkään näyttämään mulle ja Noksulle Seppeleen maastoja. Lauantain valmennus oli sujunut kivasti, vaikka laukanvaihtoon keskittyneissä tehtävissä olikin ollut muutama ongelma tehtävien vaikeutuessa kokoajan. Elias oli kuitenkin vakavalla äänellä komentanut Eedin ja Noksun maastoon. Eedi oli maastoillut Noksun kanssa vain pari kertaa aiemmin, ja vaikka molemmilla kerroilla oli palattu kotiin yhtenä kappaleena, ei kokemus ollut ollut järin viihdyttävä saati rentouttava.

Sekä onneksi että kauhuksi Gekon nuori hoitaja Nella oli lupautunut näyttämään maastoja. Mukaan oli päättänyt lyöttäytyä myös yksi talliporukan uusimmista vahvistuksista, Peckin uusi hoitaja Annika. Eedi pohti, mitenköhän maastoilu jättiläisorin selässä sujuisi kahden pikkuisen ponin kanssa. Luojan kiitos kumpikaan ei ollut shetlanninponi, joita Noksu vaikutti pelkäävän enemmän kuin mitään muuta, mutta paljoa enenpää kokoa ei kummallakaan noin 120 ruunalla ollut. No, sentään ne eivät olleet tammoja.

Sää Seppeleessä oli yllättävän hyvä vuodenaikaan nähden, kun porukka kokoontui Seppeleen pihaan valmiina lähtemään. Eedi oli useita kertoja varoittanut molempien ponien ratsastajia Noksun edesottamuksista maastoillessa, mutta hänen sanojaan oli varmasti vaikea uskoa, kun jättiläisori oli kerrankin päättänyt ottaa torkut kesken töihin valmistautumisen. Annikan ratsu Peck sen sijaan näytti melko kiukkuiselle, kaksikon yhteistyö ei tainnut olla alkanut ruusuisesti, vaikka Annika vaikuttikin suhtautuvan ponin irvistelyyn huumorilla.

Gekko ja Nella lähtivät johtamaan kulkuetta kohti kapeaa metsätietä. Peck kulki Gekon perässä, ja Eedi oli jäänyt Noksun kanssa hännäksi. Logistisesti järkevämpi ratkaisu olisi ehkä ollut laittaa pitkäkoipinen ori ensimmäiseksi, mutta sen säikähtäessä takajalat saattavat toisinaan nousta turhan reippaasti, joten turvallisuuden vuoksi ori sopisi paremmin viimeiseksi. Noksu hillitsi itsensä Eedin alla yllättävän mukavasti kävellessä metsän siimeksessä ilman ponien yli lampsimista. Edellä mennyt Peck meinasi muutaman kerran eksyä puskaan syömään, mutta pääosin ratsastajat höpöttelivät keskenään kohtuullisen rennosti. Eedille tuli fiilis, että Seppeleestä kyllä löytyisi vielä kavereita. Annika vaikutti hyvätä tyypiltä, ja Nellakin mukavalta, vaikka pieni ikärako tuntuikin jutuissa olevan hänen kanssaan.

Peltojen väliin päästyään joukkio päätti ottaa ravia. Tai no, ponit ravasivat ja Noksu käveli hieman reippaammin perässä ottaen välillä poneja kiinni muutamalla raviaskeleella. Paitsi sen kerran, kun pellolla loikkinut jänis yllätti ratsukon takaapäin ja Noksu pomppi hetken jäniksen lailla jokaiseen ilmansuuntaan. Säikähdyksellä kuitenkin selvittiin, ja ponit edellä jatkoivat takaista ravaamistaan. Etäisyydellä siintäviä maastoesteitä Eedi mulkoili vähintään yhtälaisella epäluulolla kuin Noksu puussa vilistänyttä oravaa. Nella huuteli Gekon selästä, että nyt lähestytää laukkasuoraa.

Ei Eedi kehdannut laukasta kieltäytyä, etenkään kun laukkasuorakommentin jälkeen ponit ratsastajineen vaikuttivat innostuvan suuresti. Pieni kauhu kuitenkin velloi vatsanpohjalla, hän ei ollut aiemmin laukannut maastossa Noksulla. Laukkasuoralle saavuttaessa molemmat pikkuponit pinkaisivat edestä villiin vauhtiin, vaikka Annika näyttikin aluksi hieman pidättävän Peckiä. Eedi oli toivonut, että ravi riittäisi pitämään hänet ponien perässä, mutta joutui myöntämään tappionsa ja pyytämään Noksun kohtuullisen reippaaseen laukkaan pysyäkseen karvapallojen kintereillä. Laukannosto tuntui välittömältä virheeltä, koska Noksu vaikutti vakaasti päättäneen ohittaa ponit. Eedi sai pidellä oria melkoisesti, ja laukka muuttui pieneksi taisteluksi ensimmäisen kolmanneksen ajaksi laukkasuorasta. Sen jälkeen Noksu onneksi luovutti, ja viitsi hillitä vauhtiaan eikä yhtään ponia jyrätty.

Loppumatka kotiin käveltiin, ja Eedi saattoi huokaista helpotuksesta laskeutuessaan satulasta. Ainakin hetkeksi, olihan hän lupautunut joukkomaastoon seuraavana maanantaina.

[Eedi Myllyoja]

Kalla Cup kilpailutuotokset

3. Vaativa B, 6/21 65,824 % 

Kun Seppeleessä oli huudeltu osallistujia Kalla Cupiin, Eedi oli ilmoittautunut mukaan ääntäkin nopeammin. Kerrankin jotakin, missä hän ja Noksu voisivat loistaa. Joku olisikin voinut sanoa, että Eedin ja Noksun kohtuullisen siisti rata parin sijan päässä palkinnoilta oli hyvä suoritus. Eedi oli kuitenkin eri mieltä. Alusta saakka Noksu oli ollut oma pirullinen itsensä ja viskellyt päätään nutturoita edellisenä iltana tehdyistä leteistä vääntäessä. Autoon kuljetukseen tottunut jättiläinen sentään oli kiivennyt kerrasta. Kisapaikalla Eedi oli ollut onnellinen, ettei hänen tarvinut pärjätä orin kanssa yksin. Vaikka hoitajan kysyminen ei ollut mennyt ihan putkeen (kahville muka, eihän Eedi edes juonut kahvia), oli Aleksanterista suuri hyöty silloin kun tämä sattui olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.   

Verryttelyssä Noksu oli keskittynyt kaikkeen paitsi oleelliseen ja esitellyt kaurismaisia hyppyjä muutamaan otteeseen. Sentään kartanon puitteet olivat upeat. Eedi oli onneksi saanut orin vähän keskittyneemmäksi ennen rataa, ja rata oli sujunut ihan keskiverrosti. Se tuntui kuitenkin aika pahalta, koska lähiaikoina oli sujunut hyvin ja vaativasta A:sta oli tullut jopa voittoja. Luokan jälkeen pieni masennus oli iskenyt Eediin, ja Noksukin vaikutti melko kyllästyneelle. 

4. Vaativa A 6/10, 65.089% 

Edellisen luokan tulos painoi Eedi mieltä, kuten myös se, ettei hän ollut ehtinyt syödä moneen tuntiin. Noksukaan ei ollut ollut erityisen hyvän tuntuinen A:nkaan verryttelyssä. Ratsukko palasi tältäkin radalta keskinkertaisen tuloksen kanssa. Onneksi Eedi sai työnnettyä ratsunsa ohjat Aleksanterille lähtiessään metsästämään ruokaa. 

Saatuaan käteensä vähän lässähtäneen sämpylän, Eedi soitti valmentajalleen anellen tätä perumaan ratsukon ensimmäisen PSG-tason startin, johon Elias oli heidät Eedin pienestä vastustelusta huolimatta seuraavalla viikolla ilmoittanut. Eihän siitä mitään tulisi, jos vaativan B:nkin suoritus olisi edelleen tuuripeliä. Elias ei kuitenkaan ollut taipunut, vaan todennut vain, että kyllä se siitä, pidettäisiin seuraavalla viikolla vielä ylimääräinen valmennus. 

Yllättävämpi puhelu Eedille tuli juuri, kun sämpylä oli syöty. Noksun omistaja soitti hänelle. Aina välillä Eedi melkein unohti, että ori oli hänellä vain ylläpidossa. 

"Moi, ollaan juuri täällä Kalla Cupissa Noksun kanssa", Eedi vastasi yllättävään puheluun. 

"Hei! Katselinkin, että teillä oli mennyt siellä ihan ok", kuului linjan toisesta päästä. 

"No joo...", vähän varautunut toteamus Eediltä. 

"Kuule, me on vähän täällä Hallussa mietitty, ettei meillä oikeastaan ole juurikaan käyttöä Noksulle, ja te tulette niin hyvin toimeen. Ulkopuoliselle se olisi luonteen vuoksi aika hankala myydä, mutta miten olisi, haluaisitko ostaa sen itsellesi?" 

Tarjous hiljensi Eedin hetkeksi. Vastoinkäymisistä huolimatta, totta hemmetissä hän haluaisi ostaa Noksun. Opiskelijabudjetilla ei kuitenkaan ihan noin vain ostettaisi osaavaa kouluhevosta. Reilu alennushintakin Noksusta nuosisi varmaan viisi numeroiseksi, luonteesta huolimatta. Puhelimeen Eedi sanoin miettivänsä asiaa, mutta todellisuudessa hän jo tiesi vastauksen. Ei, hän ei valitettavasti voisi ostaa oria. Ei raha puussa kasvanut. 

Puhelun jälkeen Eedi porhalsi takaisin Noksun ja sitä kävelyttävän Aleksanterin luo. Eedi tiedosti näyttävänsä toivottomalta sotkulta ottaessaan ratsunsa ohjat, eikä yhtään ihmetellyt Aleksanterin hämmentynyttä ilmettä. Eedi mutisi jotakin hevosen purkamisesta lainakarsinaan ja lähti Noksun kanssa suunnistamaan tallia kohti. Tallissa hevosta purkaessaan ajatus hiipi yhä vahvemmin hänen mieleensä. Mitä jos hän ei ostaisi Noksua? Myytäisiinkö se jollekin toiselle?

[Eedi Myllyoja]

Inktober 1.10. Auringonlasku
Julkaisen Noksun päiväkirjassa lokakuun aikana sarjan kuvia ja lyhyitä tarinoita inspiroituen pkktober-näyttelyiden sanalistasta. Pyrkimys, joka ei välttämättä toteudu, on piirtää 31 kuvaa. Toisena tavoitteena testailla uusia tyylejä ja piirtää enemmän käsin digipiirrosten sijaan. Tässä työkaluna perinteiset puuvärit.

Edellisenä iltana Eedi halusi käydä kävelemässä Noksulla loppukäynnit maastossa. Alkuviikon treenit olivat sujuneet kohtuullisen hyvin, ehkä seuraavana viikonloppuna häämöttävä kilpailustartti uudella tasollakaan ei menisi aivan pieleen. Kello osoitti jo melkein seitsemää kun kaksikko pääsi maastoon saakka, joten aurinko oli jo uppoamassa horisontin taa. Ihmeellistä kyllä, Noksu ei hötkyillyt edes nähdessään pellon toisella reunalla peuroja. Peuratkaan eivät kummemmin piitanneet orista. Noksun korvien välistä avautuva maisema punaisine taivaineen ja peuroineen sai Eedin rentoutumaan. Eedi rapsutti Noksun harjan juurta ja rentoutui, juuri nyt asiat olivat hyvin.

PKK-tuomarin kommentti:
EM: Kuvakulma
"Ihana asetelmaltaan taulumainen ja yksinkertaisuudessaan hurmaava piirros! Laskeva aurinko paistaa vielä kirkkaasti ja iloisesti, tosin saattaisi olla nousemassakin. Kovasti tuomarin mieleen!"

[Eedi Myllyoja]

Inktober 2.10. Epämukavuusalueella

Julkaisen Noksun päiväkirjassa lokakuun aikana sarjan kuvia ja lyhyitä tarinoita inspiroituen pkktober-näyttelyiden sanalistasta. Pyrkimys, joka ei välttämättä toteudu, on piirtää 31 kuvaa. Toisena tavoitteena testailla uusia tyylejä ja piirtää enemmän käsin digipiirrosten sijaan. Tämän päivän työssä työkaluina pääasiassa tussit ja kaverina puuvärit. Välineet hyvinkin tavanomaiset, mutta tyylinä kokeilin jotain vähän erilaista.

Kesken hyvin sujuneiden koulutreenien kentälle ilmestyi Noksun kauhu, Eemeli-poni ratsastajineen. Ponia ori ei kiinnostanut, mutta Eedin ja Noksun koulutreeni keskeytyi useaan kertaan ponin tullessa Noksun mielestä liian lähelle. Lopulta Eedi onnistui ratsastamaan orilla vältellen Eemeliä, ja kaksikko suoriutui treenistä kohtuullisesti, mutta vähän Eediä kyllä ärsytti. Noksu pitäisi ehdottomasti totuttaa poneihin, eihän tästä pelleilystä tulisi yhtään mitään.

PKK-tuomarin kommentti:
"Vauhdikas ja ilmeikäs piirros, hieno, vahva väritys. Hevosten koko- ja luonne-ero tuotu hyvin esiin, ja Noksu ei selkeästi ole mukavuusalueellaan."

[Eedi Myllyoja]

Inktober 3.10. Ruska

Julkaisen Noksun päiväkirjassa lokakuun aikana sarjan kuvia ja lyhyitä tarinoita inspiroituen pkktober-näyttelyiden sanalistasta. Pyrkimys, joka ei välttämättä toteudu, on piirtää 31 kuvaa. Toisena tavoitteena testailla uusia tyylejä ja piirtää enemmän käsin digipiirrosten sijaan. Tässä tosin tekniikaksi muutaman eri yrityksen jälkeen päätyivät ihan vaan puuvärit.

Eedin ajaessa tallille, hän huomasi upean ruskan saapuneen syksyn mukana. Saman asian oli selvästi huomannut myös Noksu, joka kurkotteli tarhastaan kirahvin lailla kohti viereistä puuta ja sen värikkäitä lehtiä. Orin venyttelyhetkelle tuli kuitenkin valitettava loppu, kun Eedi marssi nappaamaan hevosen kiinni ja lähti taluttamaan sitä kohti tallia. Tänään olisi viimeinen valmennuspäivä ennen huomisen kilpailuja.

PKK-tuomarin kommentti:
“Hieno, erilaisella rajauksella tehty piirros, jossa hevonenkin tahtoisi maistella ruskan upeita värejä. Lehdissä hienoja yksityiskohtia.”

[Eedi Myllyoja]

Inktober 4.10. Sadepäivä

Julkaisen Noksun päiväkirjassa lokakuun aikana sarjan kuvia ja lyhyitä tarinoita inspiroituen pkktober-näyttelyiden sanalistasta. Pyrkimys, joka ei välttämättä toteudu, on piirtää 31 kuvaa. Toisena tavoitteena testailla uusia tyylejä ja piirtää enemmän käsin digipiirrosten sijaan. Tällä kertaa tekniikan suhteen melkoisesti epämukavuusalueella vesivärien kanssa.

Eedi saapui tallille jo varhain aamulla tihkusateessa. Yöllä oli satanut enemmänkin, mutaisista teistä päätellen. Noksun mutainen ja märkä ulkoasu tuntui pilkkaavan sitä, että Eedi oli edellisenä iltana käyttänyt runsaasti aikaa orin pesemiseen ja puunaamiseen tämän päivän kilpailuja ajatellen. Enää ei ehtisi pesemään hevosta kokonaan uudelleen, mikä harmitti, koska olisihan Eedi halunnut orin näyttävän hyvältä. Suurimpien mutien sienipesu ja orin harjaus piti nyt riittää ennen traileriin lastausta ja kilpapaikkaa kohden ajamista. Kun Eedi istui autoon, satoi jo rakeita.

[Eedi Myllyoja]

4.10. KRJ Tarinakoulukilpailut, Storywoods
Luokka 1 - Eedi Myllyoja (VRL-10444) - Okeanos VH15-031-0162 (VaA)
Tämä me osattiin. Mä olin ratsastanut Noksulla tämän kyseisen radan kymmeniä kertoja aiemminkin, ja me oltiin jopa voitettu tällä samalla radalla. Jos Noksu vain malttaisi nahoissaan, enkä itse mokaisi, kaikki olisi hyvin. Vaaraa radan unohtamisesta ei onneksi olisi. Radalle laukassa, Noksu tuntui melko pirteälle, mutta malttoi pysähtyä pyynnöstäni. Tunsin orin haluavan lähteä liikkeelle, mutta onneksi se malttoi mielensä. Ravisiirtymisessä olikin mukavasti potkua, kun Noksu lopulta sai luvan ravata tervehdyksen jälkeen.

Ratsastin koko radan mahdollisimman tarkasti, eivätkä edes jaloissa pyörineet lehdet ja pieni tihkusade saaneet Noksun keskittymistä pois oleellisesta. Tavallisesti tällainen häiriötekijä olisi varmasti sekoittanut orin pasmat, mutta jostakin syystä se oli juuri nyt päättänyt kuunnella mua. Kerrankin saatoin orin selässä vain ratsastaa odottamatta joka sekunti sen lentoa taivaisiin. Lopputervehdykseen ratsastaessani ja vapain ohjin radalta poistuessani varmasti hymyilin kuin hölmö.

Hymy kuitenkin pyyhittiin pois kasvoiltani tehokkaasti, koska aitojen sisäpuolelta poistuttuamme vastaan käveli pieni poni, ja Noksu sai sätkyn. Me kiidettiin (onneksi hevosille eikä kävelijöille suunnattua) tietä kohti traileriparkkia reipasta tahtia, ja muutama muu ratsukko joutui kiireesti väistämään meitä pellon reunalle. Kaikkien onneksi onnistuin roikkumaan orin selässä, eikä osumaa ottanut kuin mun ylpeys. No, oltiinpa taas kerran tehty lähtemätön vaikutus. Onneksi tuomarit olivat tällä kertaa jo ehtineet pisteyttää meidät ennen pakomatkaa!

Luokka 3 - Eedi Myllyoja (VRL-10444) - Okeanos VH15-031-0162 (PSG)
Nyt on pakko vähän purkaa tätä päivää tekstiksi. Ensimmäisen luokan onnistuminen ja sen jälkeinen kaaos on aika epärelevantteja, jos mietitään päivän tärkeintä juttua. Me nimittäin ollaan molemmat vielä ihan hengissä, eikä edes ihan totaalisesti nöyryytetty itseämme mun ja Noksun ekalla yhteisellä PSG-radalla! Ikävä sääkään ei kovin paljoa jaksanut rasittaa, koska Noksu oli tänään ihan loistava.

Meidän debyytin jälkeisessä tunnekuohussa tosin tein jotakin melko harkitsematonta. Viimeisen viikon mun päässä oli pyörinyt se Noksun myyntitarjous, ja tiesinhän mä myös, että mun pitäisi antaa sen omistajalle vastaus lähiaikoina. Saatuani Noksun traileriin soitin orin omistajalle ja kysyin, paljonko hän pyytäisi hevosesta. Summa oli odotetusti korkea, toisaalta maksu aikaakin olisi loppuvuosi. Ja Noksusta olisi kyllä voinut pyytää enemmänkin, että kai mä jo sain vähän alennusta. Mystisessä mielenhäiriössä olin kuitenkin ilmoittanut omistajalle, että kyllä mä sen ostaisin.

Mistä hitosta mun, opparilaisen hevostenhoitajan, muka pitäisi saada kasaan viisinumeroinen määrä rahaa loppuvuoden aikana? Vielähän mä toki voisin peruakin, mutta hitto, en mä halunnut.

[Eedi Myllyoja]

Inktober 5.10. Huipulla tuulee

Julkaisen Noksun päiväkirjassa lokakuun aikana sarjan kuvia ja lyhyitä tarinoita inspiroituen pkktober-näyttelyiden sanalistasta. Pyrkimys, joka ei välttämättä toteudu, on piirtää 31 kuvaa. Toisena tavoitteena testailla uusia tyylejä ja piirtää enemmän käsin digipiirrosten sijaan. Tekniikkana mulle aika vieraat lyijykynät.

Eedin työpäivä oli ollut mukava, hän oli viettanyt pari tuntia hoitajaporukan kanssa varustehuoneessa tekemässä erinäisiä askareita siellä. Hevosten harjat ja suojat olivat kaivanneet puhdistusta, eikä varustehuone itsessäänkään ollut siisteyden perikuva. Mukavasta päivästä huolimatta pieni pahan olon tunne valloi vatsassa, eikä mieliala missään tapauksessa ollut korkealla illalla. Eedi oli edellisenä iltana tehnyt laskelmia Noksun hinnasta. Urakka vaikutti aika mahdottomalle, Eedi oli laskenut että Seppeleen töiden lisäksi pitäisi löytää vielä runsaasti muuta. Ja sekin, jos eläisi makaronilla ja hernesopalla loppuvuoden. 

Pahaa mieltä vain korosti, kuinka mukava Noksu oli ollut edellisen päivän kilpailuissa. Tänään ori oli saanut ylimääräisen vapaapäivän, ja Eedi oli päättänyt työpäivän jälkeen nyppiä orin vähän villiintyneen harjan. Jakkaralla tasapainoillessa hän kuitenkin unohtui rapsuttelemaan hevosta ja halailemaan sen kaulaa enemmän kuin tekemään mitä piti. Noksukin kerrankin hyväksyi rapsutukset ilman kaunaa. Makaronia ja hernesoppaa se olisi. Niin, ja aivan liian pitkiä työviikkoja, kun lisää töitä vain löytyisi.   

[Eedi Myllyoja]

Inktober 6.10. Vilukissa

Julkaisen Noksun päiväkirjassa lokakuun aikana sarjan kuvia ja lyhyitä tarinoita inspiroituen pkktober-näyttelyiden sanalistasta. Pyrkimys, joka ei välttämättä toteudu, on piirtää 31 kuvaa. Toisena tavoitteena testailla uusia tyylejä ja piirtää enemmän käsin digipiirrosten sijaan. Työvälineenä, tällä kertaa jo vähän paremmalla menestyksellä, vesivärit.

Vuodenaikaan nähden sää oli todella lämmin, joskin pilviverho peitti taivasta. Eedikään ei tavallisesti ollut kovin helposti kylmästä kärsivä ihminen, mutta tänä aamuna hän heräsi kylmissään, asunnon ikkunat ilmeisesti vetivät, ja yöt olivat jo kylmiä. Tarhasta haettaessa Noksu vilkuili pipoon, kevyttoppatakkiin ja sormikkaisiin pukeutunutta Eediä melko epäluuloisesti. Ei kai vielä talvi ollut?

[Eedi Myllyoja]

Inktober 7.10. Epäonnistuminen

Julkaisen Noksun päiväkirjassa lokakuun aikana sarjan kuvia ja lyhyitä tarinoita inspiroituen pkktober-näyttelyiden sanalistasta. Pyrkimys, joka ei välttämättä toteudu, on piirtää 31 kuvaa. Toisena tavoitteena testailla uusia tyylejä ja piirtää enemmän käsin digipiirrosten sijaan. Työvälineenä tutut puuvärit, kuvakulmassa vähän erilaista treeniä.

Noksun maanantain koulutreeni oli vaihtunut keskiviikolle, eikä ori todellakaan pitänyt tästä muutoksesta. Puolivälissä laukkatyöskentelyä Noksu päätti yhtäkkiä lähteä, ja esitti pari villiä rodeopukkia. Kun se näiden perään teki vielä vauhdikkaan täyskäännöksen, Eedillä ei ollut toivoakaan kyydissä pysymisestä. Onneksi kukaan ei ollut katsomassa, ja Eedi pääsi orin selkää kohtuullisen nopeasti takaisin ilman pientä tärähdystä kummempia vammoja. Mutta kyllä ärsytti, juuri kun Eedi oli saanut lisätöitä (viikonlopputuntien pitoa ja ratsutuksia) järjestymään niin, että uskoi saavansa Noksun ostettua.