|
|
Post by Anne on Jun 17, 2018 19:02:19 GMT 2
Syys-lokakuussa seppeleläiset lähtevät joukoittain Lappiin, kiertämään kuuden päivän ajaksi Inarijärven maisemia. Ruska on kauneimmillaan <3 Veljesraadin omistama hevos- ja huskytila tarjoaa vetoapua vaellukselle! Vaelluksen ajaksi jokainen saa suunnitella oman ratsunsa, joka tuolta tallilta löytyy! Eli Seben hepat eivät lähde mukaan. Ilmoittaudu tähän topaan ja voit samalla luonnostella heppasi, tai tehdä tämän myöhemminkin! Jokainen saa myöhemmin tämän "tuonnin" omaan käyttöönsä esim. myytäväksi. Merkin saa kehystarinan/kuvan ja vähintään yhden vapaavalintaisen maksun suorituksesta.  Lähtö Liekkijärveltä aamulla: 30.9. Vaellus alkaa 1.10. Vaellus päättyy 6.10. Paluupäivä kotiin 7.10., aamulla lähtl kohti Liekkijärveä Reittikartta 30.9.-1.10 Nukutaan veljesraadin seikkailutilalla (sijaitsee Nellimin-kylässä) A 1.-2.10. Mökkimajoitus pienissä mökeissä järven rannalla B 2.-3.10. Sodanajoilta hylätty, harmaantunut maatila järven rannalla C 3.-4.10. Kotamajoitus tunturimaisemissa D 4.-5.10. Paikallinen guesthouse, lämpimät sängyt! E 5.-6.10. Rajavartiolaistoslaisten asumistiloissa (isompi, rapistunut laitos) 6.-7.10. Nukutaan veljesraadin seikkailutilalla (sijaitsee Nellimin-kylässä) Henkilökunta Miespuoliset veljeksiä: Jasper, 30v, Jonne&Janne 24v (näyttävät nuoremmilta), Juuso 20v. Lila 25v, heidän serkku. Osallistujat ja ratsut| Hahmo | Hevonen | Hevosen kuvaus | Kehystarina-aihe | | Pyry | pv(?)-r. Kwiatek | Lempeä ja rauhallinen ruuna, joka säikähtää helposti ronskeja otteita ja muuttuu sisäänpäin sulkeutuneeksi. Rauhallisella käsittelyllä kenen tahansa hoidettaessa. Vaelluksilla ja kevyillä tunneilla toimii kaikilla, enemmän vaadittaessa paineistuu herkästi ja vaatii keveitä apuja. Maastossa menee minne vain seurassa, yksin tai kärjessä kaipaa tukea ihmiseltä. | 3 | | Salma | isl-t. Smulla | Yritteliäs nuori hevonen, jonka virallinen nimi on niin vaikea, ettei sitä edes kannata koettaa lausua. Sano Smulla vain ja nauti kyydistä. | 21 | | Emmy | Ylämaanponiruuna Quentin | Rakenteeltaan aavistuksen sporttisempi kuin ihan perinteinen ylämaanponi. Luonteeltaan Quentin eli Tino on lempeä ja ihmisystävällinen. Hyvin perso herkuille ja mulleekkin ruualle. Kovin korkeisiin koululiikkeisiin ei taivu, mutta on omiaan vaellusponina, lasten ratsuna sekä kärryjen edessä. Hyppää myös mielellään matalia esteitä. Suhtautuu innokkaasti kaikennäköiseen puuhasteluun. Ei lotkauta korvaansa juuri millekkään. Hyvin varmajalkainen ja tasaiset askeleet. | 8 | | Kajo | tilastoponiruuna Major | Tanakka hapannaama Major, myös Mörrinä tunnettu, on kärttyisestä olemuksestaan huolimatta luotettava ja sitäkin varmajalkaisempi ratsu. Hoitaessa lähinnä mulkoilee ja satulavyötä laittaessa yrittää poikkeuksetta näykkiä, eikä pidä minkäänlaisesta ylimääräisestä huomiosta, kuten rapsutuksista. "Ärrimörri", oli joku lapsi joskus kommentoinut, siitä lempinimi. Ei mikään järin taitava ratsu, aika perusponi, mutta vaelluksille mainio tasainen puksuttaja. | 20 | | Robert | Madamé Noir | Madamé Noir eli Matami seisoo leppoisasti narun päässä. On kuulemma joku työhevosristeytys. Tamma on VUOREN kokoinen: sen tukin paksuisia jalkoja peittää paksu karva, joka laskeutuu mustana sen kavioiden peitoksi, ja sen tynnyrimäinen runko liikahtelee hennosti hevosen hengityksen tahdissa. Ruunikolla on kaunis läsi ja vaaleanpunaiseksi helahtava turpa, ja sen mustat jouhet näyttävät metrien mittaisilta, liehuten sen lavoilla ja peittäen lempeät silmät alleen.
Matami ei hötkyile. Se antaa elämän rullata ja tekee asioita pitkälti, koska sitä nyt vain huvittaa tehdä asioita. Se on vähän välinpitämätön, ei järin kiinnostunut, no, mistään. Paitsi poroista. Porot saavat sen innostumaan. Myös vegaaniset grahampiirakat, sen Robert oppii vaelluksen aikana. Muuten Matami vain on, valtamerilaivana keinuen läpi Inarinjärven maisemien, tyynesti lipuen, koska mihinkäs sillä olisi kiire tässä valmiissa maailmassa. | 1 | | Cella | sh-r Pasi | Ruuna oli ehkä mukava yllätys ulkomuodoltaan, muttei aina ratsastettavuudeltaan.. | | | Jutta | Isl-r. Pipar frá Hvassviðri | Pipar on vilkasluonteinen islantilainen, joka on ketterä ja rohkea maastoratsu. Ruuna on viisivaihteinen ja omaa erittäin selkeät ja kehutut askellajit. Aina menossa korvat tötteröllä, joskus liiankin kovaa.. Piparista kaavailtiin aluksi menestyvää askellajihevosta, mutta lopulta se myytiin Suomeen vaelluskäyttöön. No, kukapa ei viihtyisi Lapin luonnossa paremmin. | 16 | | Sinttu | Welsh-A Blendall Blackrose | Bella on menevä pikkutamma, joka rakastaa hypätä esteitä ja kiitää niillä usein liiankin kovaa. Tammalla on virtaa melkeinpä loputtomasti ja välillä se tykkää jekkuilla. Hoitaessa seurallinen ja kiltti. Luulee usein itseään sylikokoiseksi. | | | Sartsu | sh-r. Koopa | Pitkäharjainen ja pehmeäaskelinen rautias suomenhevonen. Koopa on saanut lempinimensä siitä, että sen kyljet ovat jäykät kuin Koopa-öllimöllin kuori. Se puksuttaa pitkospuitapitkin possujonossa tasaisen varmasti, muunlaista ratsastusta ei edes kannata kokeilla. | 5 | | Fiia | nvh-r. Reima | Laiskanpulskea mutta yllättävissä tilanteissa vähän säikky nuorehko poni, joka vasta opettelee vaellusratsun hommia. | 14 | | Krister | sh-t. Jesari | Jesari on tammamainen mammukka. Kaunis liinakko, hapan kuin mikäkin. | Ei kehystarinaa | | Jasper | camarguenhevostamma Lootus | Lootus on rehti ja nöyrä johtohevonen, Jasperin suosikki! | Ei kehystarinaa |
1. Ensikosketus heppa- ja huskytilaan.2. Ensimmäinen ilta Nellimissä. Löytyykö mistään äksöniä? 3. Hevostelua ruskassa, Lappi on kaunis!4. Yllättävä hemmotteluhetki pikkumökeillä. 5. Jäätävä pohjoistuuli vanhalla maatilalla.6. Jääkarhuko? 7. Kiipeäminen tunturille, kunto loppuu. 8. Porolauman hyökkäys.9. Kotamajoituksen kohtalo. 10. Majatalon marengit. 11. Kiusaatekevät rajavartiolaitoken pojat. 12. Reissun suurin kämmäys: rajan ylitys. 13. Peruspihkaantuminen. 14. Mun hevonen on parempi kuin sun.15. Veljeskatraan salaisuudet paljastuvat. 16. Räiskäleitä ja lakkahilloa.17. Yllättävä ikävä. 18. Kolkko paikka. 19. Saamelainen kummitustarina. 20. Vähän asennetta nyt!21. Jäätyneet pitkospuut ja sysinen suo. |
|
|
|
Post by Pyry on Jun 19, 2018 16:15:21 GMT 2
Pyry lähtee mukaan! Ratsun hahmottelua: ruuna Kwiatek Puolan tuonti, tuntematon isä, emä trakehner s. 2010 162 cm mustankirjava, jaloissa korkeat sukat, iso pilkku, alahuuli valkea, värireferenssi
Lempeä ja rauhallinen ruuna, joka säikähtää helposti ronskeja otteita ja muuttuu sisäänpäin sulkeutuneeksi. Rauhallisella käsittelyllä kenen tahansa hoidettaessa. Vaelluksilla ja kevyillä tunneilla toimii kaikilla, enemmän vaadittaessa paineistuu herkästi ja vaatii keveitä apuja. Maastossa menee minne vain seurassa, yksin tai kärjessä kaipaa tukea ihmiseltä. |
|
|
|
Post by Salma on Jun 19, 2018 20:28:59 GMT 2
Minä minä! Hevonen tulee tässä (päivittelen näitä vielä jonkin verran) isl-t. SMULLAs. 2013 hopeanmusta 139 cm UlkonäköreferenssiYritteliäs nuori hevonen, jonka virallinen nimi on niin vaikea, ettei sitä edes kannata koettaa lausua. Sano Smulla vain ja nauti kyydistä. |
|
|
|
Post by Emmy on Aug 29, 2018 9:42:34 GMT 2
Ihan satakertaa olen meinannut tänne osallistua, mutta en ole juuri sillä hetkellä jaksanut keksiä hevosta, niin vihdoin, tässä tulee!
Emmy lähtee siis mukaan ratsunaan:
Ylämaanponiruuna
Quentin
s. 2009
hiirakko, siima ja kuonopilkku
142cm
Tuotu Britanniasta
Rakenteeltaan aavistuksen sporttisempi kuin ihan perinteinen ylämaanponi. Luonteeltaan Quentin eli Tino on lempeä ja ihmisystävällinen. Hyvin perso herkuille ja mulleekkin ruualle. Kovin korkeisiin koululiikkeisiin ei taivu, mutta on omiaan vaellusponina, lasten ratsuna sekä kärryjen edessä. Hyppää myös mielellään matalia esteitä. Suhtautuu innokkaasti kaikennäköiseen puuhasteluun. Ei lotkauta korvaansa juuri millekkään. Hyvin varmajalkainen ja tasaiset askeleet.
|
|
Kajo
Uusi ihmettelijä
Posts: 23 
Hoitoheppa: Eiko
Koulutaso: Helppo B
Estetaso: 60 cm
|
Post by Kajo on Aug 30, 2018 15:55:58 GMT 2
Ooh en ollukkaan huomannu tätä aiemmin, Kajo haluaa ehdottomasti mukaan!
Ratsuksi kaavailen seuraavanlaista ponia;
tilastoponiruuna Major
i. tuntematon e. tuntematon
s. 2008
140 cm, tuuheajouhinen punarautias ilman merkkejä
Tanakka hapannaama Major, myös Mörrinä tunnettu, on kärttyisestä olemuksestaan huolimatta luotettava ja sitäkin varmajalkaisempi ratsu. Hoitaessa lähinnä mulkoilee ja satulavyötä laittaessa yrittää poikkeuksetta näykkiä, eikä pidä minkäänlaisesta ylimääräisestä huomiosta, kuten rapsutuksista. "Ärrimörri", oli joku lapsi joskus kommentoinut, siitä lempinimi. Ei mikään järin taitava ratsu, aika perusponi, mutta vaelluksille mainio tasainen puksuttaja.
|
|
|
|
Post by Robert on Aug 30, 2018 23:19:32 GMT 2
The scene: Ihana, idyllinen vaellus jossain pohjoisessa? Kunnon retriitti sielulle, pääsisi pois Seppeleen etsivätoimiston jaloista, osoittelemasta syyttäviä sormia ja huolehtimasta kolmiodraamasta. Viime tingassa Robert ilmoittautuu reissuun. Harmi, että Matti Myöhäisen ilmoittautuminen unohdetaan ilmoittaa kohteeseen.
Saavumme Inarinjärvelle, ja kappas, ratsastajia on määrä X ja hevosia määrä Y. Tallia pyörittävä kaiffari hieraisee partaansa ja toteaa, että naapuripitäjässä olisi kyllä vaellukselle passaava ratsuhevonen, sellainen Madamé Noir, sopisiko jos haetaan se. No sopii, toteaa Robert ja piirtelee ajatuksiinsa jo kuvia elegantista ranskalaistammasta muiden epämääräisten poniotusten rinnalla. Ihan oikea ratsuhevonenkin vielä, onko se kovatasoinen?
Käy ilmi, että ratsuhevonen = tavanomaisesta työkäytöstä myös ratsastukseen liikenevä hevonen. Pihaan jylistelevästä ratsuhevosesta ei vaan voi perkele puhua lapiokavioina, se on vähintään KOLAkavio, niin valtavat ne ovat. Madamé Noir eli Matami seisoo leppoisasti narun päässä. On kuulemma joku työhevosristeytys. Tamma on VUOREN kokoinen: sen tukin paksuisia jalkoja peittää paksu karva, joka laskeutuu mustana sen kavioiden peitoksi, ja sen tynnyrimäinen runko liikahtelee hennosti hevosen hengityksen tahdissa. Ruunikolla on kaunis läsi ja vaaleanpunaiseksi helahtava turpa, ja sen mustat jouhet näyttävät metrien mittaisilta, liehuten sen lavoilla ja peittäen lempeät silmät alleen.
Matami ei hötkyile. Se antaa elämän rullata ja tekee asioita pitkälti, koska sitä nyt vain huvittaa tehdä asioita. Se on vähän välinpitämätön, ei järin kiinnostunut, no, mistään. Paitsi poroista. Porot saavat sen innostumaan. Myös vegaaniset grahampiirakat, sen Robert oppii vaelluksen aikana. Muuten Matami vain on, valtamerilaivana keinuen läpi Inarinjärven maisemien, tyynesti lipuen, koska mihinkäs sillä olisi kiire tässä valmiissa maailmassa.
|
|
|
|
Post by Anne on Sept 6, 2018 9:57:12 GMT 2
Siirrän tän lokakuulle, niin parempi ruska + mulla loma, niin ehdin järkätä! =)
Lähtö: 30.9.
Vaellus alkaa 1.10.
Vaellus päättyy 6.10.
Paluupäivä kotiin 7.10.
|
|
|
|
Post by Cella on Sept 7, 2018 22:11:11 GMT 2
Cella messiin! Melkein musta, jykevärunkoisempi suomenhevonen Pasi ("Joo, no, joku vanha maatilanisäntä sen nimesi. Sillä oli kai serkku nimeltä Pasi josta se ei pitänyt." t. omistaja) lätsähti Cellan eteen hevosjaoissa. Ruuna oli ehkä mukava yllätys ulkomuodoltaan, muttei aina ratsastettavuudeltaan..
|
|
Jutta
Perustallilainen
Posts: 116
Hoitoheppa: Abrianna
|
Post by Jutta on Sept 8, 2018 11:14:16 GMT 2
Isl-r. Pipar frá Hvassviðri s. 2006 Islanti ruunikko, tähti S. 137cm referenssiponitPipar on vilkasluonteinen islantilainen, joka on ketterä ja rohkea maastoratsu. Ruuna on viisivaihteinen ja omaa erittäin selkeät ja kehutut askellajit. Aina menossa korvat tötteröllä, joskus liiankin kovaa.. Piparista kaavailtiin aluksi menestyvää askellajihevosta, mutta lopulta se myytiin Suomeen vaelluskäyttöön. No, kukapa ei viihtyisi Lapin luonnossa paremmin. |
|
|
|
Post by Sanelma on Sept 9, 2018 9:06:04 GMT 2
Whels-A Blendall Blackrose
s. 2009 Suomi
Voikko, sukat, läsi, tuuhea, pitkä, voikko pörröharja
S. 129 cm
Bella on menevä pikkutamma, joka rakastaa hypätä esteitä ja kiitää niillä usein liiankin kovaa. Tammalla on virtaa melkeinpä loputtomasti ja välillä se tykkää jekkuilla. Hoitaessa seurallinen ja kiltti. Luulee usein itseään sylikokoiseksi.
|
|
|
|
Post by Fiia on Sept 18, 2018 16:40:13 GMT 2
Fiia mukaan, aihe 14 ja ratsuna harmaahallakko nvh-r. Reima, joka on laiskanpulskea mutta yllättävissä tilanteissa vähän säikky nuorehko poni, joka vasta opettelee vaellusratsun hommia.
|
|
|
|
Post by Robert on Sept 19, 2018 0:37:36 GMT 2
Hups, tästä tulikin joku esitarina (olkoot vaikka se vapaavalintainen maksu :D) eikä kehystarina!! Kirjotan sen seuraavaksi.
--
Perjantaipäivä
"Ehtisinkö mä vielä?" karkasi huuliltani. Anne katsoi mua olkansa yli ja mä nyökkäsin lappua, jota se oli irrottamassa ilmoitustaululta. "Siihen?" lisäsin, ja Annen katse siirtyi hitaasti minusta lappuun. Se oli tavallinen A4, johon oli tietokoneella siististi kirjattu oleellisin informaatio Inarijärven vaelluksesta, lopuksi laitettu osoite hevos- ja huskyfarmin kotisivuille ja sen viereen oli hahmoteltu jotain hevosia ja koiria sinisellä kuulakärkikynällä.
Niiden alapuolelle oli kerääntynyt nimiä. Annen olan yli näin Cellan suttuiset koukerot, Pyryn siistin tekstauksen, Salman sievän kaunokirjoituksen... Kaiken kaikkieen eri käsialoja oli yhdeksän: Pyry, Salma, Emmy, Kajo, Cella, Jutta, Sinttu, Sartsu ja Fiia. Krister lähtisi vetämään porukkaa matkanjohtajan roolissa, se oli mainittu jo tietokoneella kirjoitetussa tekstissä.
Sitten Anne hymähti.
"Etköhän."
Lauantai-ilta
Allu haukotteli. Sitten se rapsutti kolmeen eri ilmansuuntaan harittavaa hiuspehkoaan ja kallisti päätään kysyvästi. "Ootko sä menossa jonnekin?"
"Joo", puhisin yrittäessäni sulloa kuoritakkia pullistelevaan reppuun. "Sinne Inarinjärvelle."
"Täh?" Allu järkyttyi. "Siis koko viikoksi?? Sinne minne Cellakin?"
"Joo", sanoin. Repun vetoketju liukui auki omia aikojaan. Mä huokaisin.
"Siis te ootte molemmat Cellan kanssa poissa, koko viikon?" Allu sanoi vähän huolestuneena. Se nojasi ovenkarmiin ja katseli haikeasti ikkunasta ulos vaikkei siellä näkynyt kuin pimenevä ilta. Hetken katsoin sen kanssa hämärää naapurustoa ja mietin, kuinka en ollut oikeastaan ollut poissa kotoa näin pitkää aikaa, no, pitkään aikaan.
"Joo", sanoin, "niin ollaan."
Kuoritakki, softshell, pari aluspaitaa ja yhdet sukat olivat pullahtaneet repusta lattialle. Tästä tulisi vielä pitkä yö. Allukin huokaisi raskaasti--sehän jäisi raukka ypöyksin Liekkijärvelle.
Huokaisin, kellahdin polviltani takapuolelleni ja potkaisin reppua luovuttajan elkein kauemmas. Sitten katsoin Allua. "Ehkä sä voisit tutustua siihen sun kaimaan." Allu niiskaisi.
Sunnuntaiaamu
Muilla oli matkalaukkuja, mutta lähinnä rinkkoja. Pyryllä oli ehdottomasti pienin rinkka, joka ei näyttänyt edes tuskallisen pullistelevalta siinä missä Cellan rinkka oli ratketa liitoksistaan. Katsoin sitä pää kallellaan--Cella oli cellamaiseen tapaansa sonnustautunut kulahtaneisiin verkkareihin ja tavanomaiseen tallitakkiinsa, tukka pipon alta villisti pörhöten. Miten paljon tavaraa se saattoi tarvita? Sillähän oli aina samat vaatteet, eikä se laittanut tukkaansa!
"Jännittääkösuamuajännittää", Jutta pölähti viereeni. Mua hymyilytti sen innostus, kirpeän kylmänä sunnuntaiaamuna, syksyn usvaamalla tallipihalla. Krister seisoi vähän kauempana tuttu stetson päässään kuin sillä ei olisi ollut kylmä ollenkaan. Mä olin vetänyt pipon syvälle päähäni ja talviparkani harteilleni. Tuuli puhalsi ikävästi villapaidan neuloksesta läpi, ja vedin takkiani kiinni.
Inkeri raijasi kottikärryjä etäämmällä. Mietin, tiesikö se, että mä olin lähdössä myös.
Meillä oli ollut salilla hauskaa, mutta jotain käsinkosketeltavan outoa mun ja Inkerin välillä vielä oli, ja jos ihan rehellisiä ollaan, mä en tiennyt mitä mä tekisin sen suhteen. Sen käsinkosketeletavan oudon suhteen, ja Inkerin suhteen.
"Noniin", Krister mörähti kun minibussi, joka näytti epäilyttävästi vain yksinkertaiselta tilataksilta Liekkijärven Liikenteeltä, kaartoi pihaan. Se oli lähdön merkki, ja porukka alkoi nostella rinkkoja selkäänsä ja matkalaukkuja käsiinsä. Jutta heilutti tarhassaan meitä katselevalle Harrylle hyvästit ja nousi kyytiin, minä sen perässä.
Tuleva lento jännitti--mä en ollut lentänyt aikoihin, en varmaan sitten Seppeleen jenkkireissun jälkeen.
|
|
Jutta
Perustallilainen
Posts: 116
Hoitoheppa: Abrianna
|
Post by Jutta on Sept 29, 2018 14:30:55 GMT 2
maanantai
räiskäleitä ja lakkahilloa "Ei tää syty." "Mmmh, no kyllä se siitä." Räiskälevastaavat Robert ja Cella vauhdissa nuotion sytytyspuuhissa vaelluksen ensimmäisenä iltana. |
|
|
|
Post by Anne on Oct 1, 2018 11:09:03 GMT 2
Hyytävä pohjoistuuli Vaelluksen kakkosyön majoitus vanhalla maatilalla. Järkyttävän kylmä tuuli yllätti, Koopa onneksi tottunut moiseen ja rauhallisin askelin seurasi Sartsua vajan suojaan. |
|
|
|
Post by Pyry on Oct 2, 2018 14:29:29 GMT 2
Kehystarina 3 Pyrylle! :>
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!