Post by Tuulia on Jul 29, 2018 20:18:13 GMT 2
Throwback:
Ratsastuskoulumestaruudet 2016 | Tuulia & Hestia
♥ Seikkailuni Hestian kanssa vuosina 2014-2015: Hestian päiväkirja
24.11. Maailman paras idea
Sanotaanko että ehkä maailman paras idea ikinä lähteä kilpailemaan useisiin osakilpailuihin 70 sentin esteratoja. Etenkin kaikkien nolojen kisakokemusten jälkeen.
No, sanotaanko että mulla on hyvä selitys. Wilma ylipuhui mut, salakavalasti mutta varmasti. Eräänä kauniina päivänä löntystelimme maastossa, minä Huiskan selässä ja Wilma Hestian selässä. Kun satuin mainitsemaan, että olisi kiva taas ratsastaa Hestialla, tyttö oli tokaissut:
"Mä tiiän miten voit ratsastaa sillä monta kertaa! Lähe sillä ratsastuskoulumestaruuksiin, siel on valkat ja osakilpailut ja voit reenaa viikkoisin!"
Sanotaanko, että en ihan innostunut. Viime ratsastuskoulumestaruuksissa olin ollut viimeinen, suoritukset oli menny täydellisesti pieleen ja honkia päin, olin itkenyt kisa-alueen laidalla Kasperin paitaan ja tuntenut oloni surkeimmaksi ratsastajaksi maan päällä. Ja sitä aiemmin, kun olin hypännyt 70 senttiä, olin tippunut päistikkaa Rosan kyyistä hiekkaan. Koko kisakansan nähden.
"Mutta mä lähen sun mukaan hoitajaks ja autan sua!" Wilma hihkui ihan innoissaan. "Jooko, pliis, suostu nyt, mä tahon päästä kannustaa teitä kentän laidalla!!"
Ja arvatkaa vaan oliko se hihkunut riemusta, kun olin epäröivästi mumahtanut. Ei se ollut mikään suostumus?? Kuitenkin olin tytön raahaamana löytänyt itseni ilmottautumislistan edestä ja hetken tuherruksen jälkeen mun nimi oli siinä. Jippiiii...
Niin Wilma oli raahannut mut vielä samana iltana maneesiin ratsastamaan Hestialla, koska tammalla oli torstain tapaan vapaapäivä. Oli ihanaa olla taas tamman selässä, vaikka edelleen pidin itseäni liian puskaratsastajana sen vakituiseksi ratsastajaksi. Mutta nyt jätettäisiin puskailut ja kilpailtaisiin! Me mentiin vähän koulua ja kokeiltiin ihan nopeesti pikkusta estettä, sillä valmennukset olivat kuulemma jo viikonloppuna, enkä ollut istunut Hestian kyydissä pitkään aikaan. Elokuussa uittomaastossa ja syyskuussa maastoesteillä, ei kummemmin muuten. Salaa olinkin iloinen, että saisin nyt ratsastaa Hestialla monta kertaa, mutta samalla mua jännitti ne kisat... Ehkä niistä selvittäisiin.
RKM Annen kouluvalmennus 26.11.
Huh, eka valmennus ennen ekoja kisoja. Kouluratsastus ei niin paljoa jänskättänyt, esteissä jännitin aika korkeaa luokkaa. Kouluratsastuksessa oli silti haasteensa, oikeestaan se olisi varmaan haastavampi mulle - piti osata itsekin ratsastaa hyvin. Tänään Hestia oli aika tavallisella tuulellaan, kuunteli ratsastajaa ja tahtoi eteenpäin - ehkä tästä vielä tulisi jotain.
Miten saan juuri tämän hevosen lämmittelyajassa toimimaan? Mitä täytyy tehdä ja kuinka ratsastaa?
Se olikin visainen kysymys Annelta. Hestia, no, oli mun mielestä aika helppo tapaus, jos sillä oli normaali päivä. Sen sai lyhyelläkin verkalla hereille ja kuuntelemaan ratsastajaa, tosin joskus se kaipasi vauhdikkaampaa menoa turhien energioiden purkamiseksi.
Lämmittelyn jälkeen harjoiteltiin siirtymisiä ja voltteja ravissa. Vastaako tarpeeksi nopeasti apuihin? Kuinka hevonen taipuu? Kumpi puoli on vaikeampi? Tukeeko ohjaan, puskeeko lapaa ulos, vastaako sisäpohkeeseen?
Hestian kanssa sain olla tosi tarkkana avuista, sillä yleensä se vastasi niihin heti. Ei voinut hirveästi ennakoida, toisin kuin esim. Huiskalla, jolla laukkapohkeita sai alkaa antamaan tyyliin kierrosta ennen siirtymistä... Siinä taisi olla syy, miksi allani oli kisoissa Hestia. Sen kanssa pystyi keskittymään oleelliseen.
Keskiravi. Pidentääkö askelta? Oma istunta säilyy? Siirtymiset askellajin sisällä?
Joo, ihan hyvin se kai meni. Ainakin tuli vauhtia!
Laukka. Pysyväthän tiet kunnossa, ympyrät suurina ja kulmissa käydään? Onhan kontrolli jokaisella askeleella?
Hestian laukka on aika nopeatempoista, niin välillä en meinannut ehtiä antamaan kaikkia apuja ja oltiin vähän myöhässä ympyröille lähdöissä, mutta koitin paremmin seuraavalla kierroksella - tosin silloin oiottiin vähän kulmassa. Oli välillä vaikea muistaa niin moni asia, mutta onneksi ei tarvinnut koko ajan ylläpitää laukkaa, kun Hestia tykkää muutenkin laukkailla!
Omat vaikeat palat ohjelmasta. Mitkä ne ovat?
Apujen ajoitus ja vauhdin pitäminen sopivana, ettei pikkutamma lähde lapasesta. Kerran laukannosto ei ole ongelma, taitaa siisti jarruttaminen ilman turhaa kiskomista olla, mutta päivän mukaan puretaan energioita ennen valkoisten aitojen sisään menemistä, niin eiköhän se siitä. Ja vaikka kouluosuus menisi vähän huonommin, luotan esteisiin - Hestia tykkää hypätä ja mä ehkä selviän selässä tasapainoilemalla... Heh, no on mulla vielä vähän aikaa harjotella esteitä. Odotankin jo innolla huomista estevalkkaa!
RKM Annen estevalmennus 27.11.
Estevalkka alkoi lämmittelyillä, mutta pian pääsimme hyppäämään yksittäisiä esteitä. Hestialla riitti vauhtia ja vaikka välillä ponnistuspaikka jäi liian kauas esteestä, liideltiin me esteistä yli. Mä jopa unohdin sen, että osa esteistä oli melkosen korkeita. Mun pitäs varmaan ryhdistäytyä este- ja kouluratsastuksessa, että voisin joskus oikeasti hypätä vaikka metriä ja päästä oikeasti helppo bee tasolle asti!
Ristikon ja pystyn hyppimisen jälkeen päästiin ratsastamaan radasta osia. Annella oli hyviä vinkkejä ratsastusteihin ja askeleiden määrään, ja sitten me mentiin vuoronperään esteistä yli ja opittiin toisten virheistä ja etenkin omista. Toisten onnistumisista kerättiin hyviä vinkkejä ja jätimmekin hyvillä mielin esteet tauon ajaksi.
Tauon jälkeen jokainen pääsi hyppäämään rataa itse. Mun ja Hestian rata lähti vauhdikkaasti käyntiin, mutta huomasin tamman jo vähän rauhoittuneen. Silti se teki parhaansa minua kuunnellakseen. Ensimmäisen pystyn jälkeen piti vähän koota laukkaa ja kääntyä kohti kolmoissarjaa, onneksi esteet eivät olleet kovin korkeita Hestialle. Sarjan jälkeen annoin Hestin tasoittaa laukan rauhassa, ja kaarroimme loivasti kohti vesiestettä, jolle kerättiin vähän kovempi vauhti. Vesiesteeltä tehtiin melkoinen mutka päästäksemme lähestymään suoralla linjalla nelos- ja vitosesteitä, kahta pystyä, jotka oli jo vähän korkeampia ja niiden väliin piti ottaa tarkka määrä askelia. Kulmasta otimme vauhtia kutosesteelle, minkä hyppy lähti vähän laiskasti ja Hestia kolautti puomia.
Se kuitenkin pysyi kannattimillaan ja valmistauduin tiukkaa sarjaestettä varten, sille piti tehä aika terävä käännös ja ottaa vauhtia. Hieman väsyksi käynyt Hestia ei saanut tarpeeksi ponnistusvoimaa toiseen hyppyyn ja jälkimmäisen esteen ylin puomi kolahti alas. Ei se mitään, laukkailimme rauhassa loivalla kaarella kohti kasiestettä. Sen jälkeen olikin jo tuttu pitkä, kahden pystyn sarja, jolle otimme paljon vauhtia. Siihen rata päättyikin! Ihan hyvin meni, mutta Annella oli aika paljon neuvoja, mitä olisi voinut tehdä paremmin. Olin kuitenkin tyytyväinen valkkaan, paremmin se oli mennyt kuin kisat viime vuonna.. No, ehkä tänä vuonna me yllätettäisiin kaikki!
1. Osakilpailu 2.12.2016 Harjoituskisat Vaahterapolussa
Joulukuun alun kilpailupäivä oli hieman kolea ja pikkupakkanen kipristi kuin jännityskin vatsanpohjassa - tänään kilpailut alkaisivat. Onneksi Wilma oli mukana huolehtimassa asioista ja tarkistamassa, etten unohda mitään. Seppeleessä olikin melkoinen hulina, kun useita hevosautoja pakattiin lähtövalmiiksi ja ratsuja talutettiin tallista kyytiin huolella loimitettuina ja kisavalmiiksi laitettuna.
Kisapaikalla riitti kuhinaa. Positiivinen yllätys oli nähdä Venna pitkästä aikaa, tosin toisen tallin joukoissa. Sama vanha poninsöpöläinen se kuitenkin oli. Kisajännitystä oli ilmassa, mutta lopulta päivä sujui oikein mallikkaasti. Sain ratsastettua kouluohjelmani läpi ja olin lopulta kahdestoista. Hauskaa tulostenjaossa oli, kun meitä oli seittemän seppeleläistä peräjälkeen listassa! Ja Inkeri iloitsi voitostaan, joka olikin ansaittu hienon radan ansiosta.
Esteluokka sujui vieläkin paremmin - ratsastin niin tarkasti ja huolellisesti kuin osasin, joten en ihan nopeimpiin aikoihin yltänyt, mutta rata oli täysin puhdas ja sijoitus kuudes! Siitä olinkin erittäin tyytyväinen ja iloinen, piristi koko loppupäivää. Ja olisitte nähneet Wilman, joka koko radan jännitti sormet ristissä ja maaliviivan ylitettyäni ryhtyi pomppimaan ilosta!
2. Osakilpailu 11.12.2016 Yläkokossa
Viikon treenaamisen jälkeen lähdettiin taas kilpailemaan. Nyt mulla oli paljon luottavaisempi mieli eikä enää jännittänyt niin paljoa. Kouluohjelma sujuikin vähän paremmin ja olin kymmenes, mutta iltapäivällä tapahtui jotain… Kun ensimmäisen esteen puomi kolahti alas, ajatus karkasi ja niitä tipahti vielä muutama lissää. Niinpä olin kolmanneksi viimeinen. Melkein olisi voinut mennä taas parkumaan Kasperin kainaloon mutta olinhan jo iso tyttö - ehkä selviäisin ilman serkkupoikaa. No, oikeastihan kyse oli vaan huonosta tuurista, kyllähän minä sen tiesin. Paluumatkalla jo nauroin Wilman kanssa epäonnelleni.
3. Osakilpailu 22.12.2016 1-2-3, Ratsasta! - Kohti mestaruuskisoja 2016 Seppeleessä
Kotikisoissa Seppeleessä oli tietyllä tavalla eri tunnelma, kun ei tarvinut herätä niin aikaisin ja matkustaa toiselle tallille. Ehkä siitä tuli tietty rentous, enkä ollut sitten niin terävänä koululuokassa. Olin lopulta 15., mutta olin löytänyt jokseenkin rennon asenteen kilpailuihin muutenkin, ja tavoittelin ennemmin kokemusta kuin sijoituksia. Esteluokassakin pääsi puomi tipahtamaan huonon ajoituksen takia, joten olin 13. Wilma koitti patistaa minuun päättäväisyyttä, että kyllä tässä vielä finaaleihin mennään, mutta enpä sitä uskonut eikä minua haittaisikaan, jos pikkumestaruuksien jälkeen syyskauden kisat olisivat ohitse.
RKM Danin kouluvalmennus 27.12.
12:06 Wilma: Moi, aion tulla kattoo sun kouluvalkan, mut missä oot? Hesti on tarhas ja lämmittely alkaa puolelta!
....!? Täh? Mikä kouluvalkka. Mä istuin tuvan pöydän ääressä mussuttamassa joulupuuron jämiä, eikä mulla ollut mitään hajua mistään kouluvalkasta..
12:08 Tuulia: Nii mikä kouluvalkka?
12:09 Wilma: Danin kouluvalkka!! Mä laitan sulle Hestin, nähää puolelta maneesilla!!
Danin kouluvalkka? Okei...
"Mikuu heitätkö mut Seppeleeseen vartin päästä
"
Niin, joku Tuulia ei ollut saanut aikaseksi ajaa ajokorttia. Mahtavaa.
***
Wilma odotteli mua sovitusti maneesin edessä hörökorva-Hestian kanssa.
"Noniin, tulithan sä! Miten sä voit unohtaa valkan?" Wilma ihmetteli.
"Noh, noh, en mä tiiä?"
"Älä enää ihmettele siinä, kypärä päähän ja maneesiin, hophop!"
Olin lähes satavarma siitä, että Wilma oli ilmottanut mut tähän valkkaan, tai vähintään ylipuhunut niinkuin koko mestaruuksiinkin. Olin kuitenkin hiljaa ja painelin maneesiin todetakseni, että Hestialla tuntui olevan tänään enemmän vauhtia kuin viime viikolla yhteensä..
Eka valkkaryhmä oli jo hyvässä vauhdissa ja mun ryhmä taisi muuten olla jo paikalla verkkailemassa päädyssä. Mä jouduin jarruttelemaan Hestiaa alusta asti, ja aika äkkiä siirryinkin ravaamaan voltteja ynnä muita pyöreitä ratsastusteitä. Siirtymisillä koitin herätellä tammaa, mutta aina hidastettuamme tamma tahtoi jo juosta. Koitin olla mahdollisimman päättäväinen tamman kanssa, ja lopulta koin olevani valmis valkkaan.
Aloitimme loogisesti tervehdyksen harjoittelulla, missä vaikeinta oli saada Hestia pysymään paikoillaan. Pitkillä sivuilla mentiin käyntiä ja sain jarrutella kokoajan, mutta voltit meni ihan hyvin. Ravissa oli jo vähän helpompaa, kun ei tarvinut niin paljoa jarrutella, mutta silloin sai ajoittaa avut tosi tosi tarkasti. Siirtymisissäkin oli vaikea saada Hestia hiljentämään, ja olinkin helpottunut, kun pääsimme laukkaamaan pääty-ympyröitä. Se oli Hestian kanssa mukavaa!
Pian oli kuitenkin antaa areena seuraavalle ryhmälle ja jalkauduimme ratsujen selistä alas. Wilma puikkelehti maneesin katsomosta luokseni.
"Hestillä olikin vauhtia tänään!"
"Niinpä", komppasin tyttöä. "Mitäs se kello jo on?"
"Puol kaks", Wilma vastasi.
"Ai se on jo niin paljon? Voitas mennä hetkeks taluttelemaan Hestiaa loppukäynneiks."
RKM Pirren estevalmennus 28.12.
Jos yksi asia estevalkassa oli selvä, oli se se, että Pirrellä kiilui ruusukkeet silmissä.
Heti verkkailun jälkeen lähdettiin hyppäämään 70 senttiin rakennettua uusintarataa, jeah miten kiva. Pirre selitti innoissaan, miten me liidettäisiin koko kisojen voittoon tän valkan jälkeen. Mua vähän epäilytti, sillä Hestia taisi kettuilla eilisen koulutuuppailun myötä tänään tammapäivällä - se steppaili allani ja yritti kokoajan lähteä juoksemaan, kun kävelimme kenttää ympäri kuunnellen Pirren estehypetystä.
"Ja Tuulia! Hestia näyttää olevan tänään tavalliseen tapaansa eloisa, mutta ilmeisesti känkkäränkkä on just tänään tullut kylään. Älä anna sille yhtään periksi, vaan kerää kaikki määrätietosuus mitä omistat ja ratsasta! Vaikka poni olisi kuinka kovapintainen ja haraisi vastaan, pistä sä paremmaks ja näytä kaapin paikka! Ja käytä hyväkses sen nopeutta, nyt laukataan ja kovaa!"
Niillä neuvoilla siirsin Hestian laukkaan ja annoin mennä. Ensimmäinen pysty oli helppo lähestyttävä ja Hestia hyppäsi siitä kevyesti yli. Se halusi mennä kovaa, kovempaa - ja kun tiukassa mutkassa käänsin sitä seuraavalle esteelle, yritti se vähän temppuilla. Koitin olla mahdollisimman päättäväinen ja ohjasin sen kohti estettä, ja Hestia ottikin valtavan loikan sen yli. Ratsastin sitä eteen ja samalla pidin mahdollismman hyvin hallussa kääntäessäni tammaa kohti ristikko-okseria, jota tulimme ihan liian lähelle. Silti Hestia ponnisti siitä yli jollain ihme supervoimillaan. Jälleen eessä oli ihan ihme käännös, ja otin vähän turhan lyhyen lähestymisen ja Hestia ei saanut tarpeeksi tilaa ottaa vauhtia. Se kostautui ja okserin jälkimmäinen puomi kalahti kuuluvasti maneesin hiekan sekaan. Hestia vähän herpaantui ja yritti pukittaa, mutta kannustin sitä eteenpäin ja käänsin aika jyrkästi kohti jo hypättyä kakkosestettä, joka oli tosiaan nyt viides este. Sen yli Hestia ponnisti korkeella loikalla, taas. Mikähän siinäkin esteessä oli... No, jyrkästi kierrettiin ristikko-okserin ympäri kohti viimeistä sarjaa. Kovalla vauhdilla pääsimme ekasta esteestä yli, mutta sitten jouduin kokoamaan Hestin vauhtia, ettei se hyppäisi kakkosen yli suoraan päin kolmososaa. Kolmanteen osaan olikin vaikea saada tarpeeksi korkeutta, ja ihan hipoen pääsimme siitä yli. Hesti kompuroi vähän ja viskoi päätään, kun yritin hidastaa sen takaisin käyntiin laukasta.
"Ihan hyvin Tuulia, vaan yks pudotus, mutta sekin pitää saada pois! Hestialla on tänään vähän huono päivä, mutta siihen pitää varautua kisoissakin. Sun pitää olla määrätietoinen, periksiantamaton, ja valmistautua rataan huolella suunnitellen reitit ja lähestymiset. Kisoissa huonot ponnistuspaikat kostautuu äkkiä, sitten vaikka korjaat ponnistuspaikkaa viimetipassa jos sattuu tulemaan kovempaa kun oli tarkoitus! Vauhtia sulla riittää ja reitit oli aika hyvin valittu. Kyllä se siitä!"
4. Osakilpailu 31.12.2016 Ratsastuskoulujen Pikkumestaruus 2016 Metsälammella
Niinsiinä kävi, ettei Metsälammen Pikkumestaruuksista tie jatkunut finaaliin, mutta melkoinen yllätys sieltä lähti mukaan: koululuokan toinen sija! Ruusuke! En tiedä miten se tapahtui, en mä nyt niin ylenpalttisen hyvää rataa ratsastanut, mutta ei siinä suuria virheitäkään ollut. Wilma oli meistä niin ylpeä ja muistakin, heti minun jälkeen olivat Pyry, Alviina ja Sandra. Hienoa edustusta jälleen Seppeleestä!
Liekö olin koululuokasta niin häkeltynyt kun esteradalle lähdin, mutta tällä kertaa kolisi sitten parikin puomia alas ja olin 15. Ei se kuitenkaan haitannut, olin päällisin puolin todella tyytyväinen kilpailusyksyyn! Olin saanut touhuta Hestin kanssa vaikka kuinka ja 70 senttiä meni jo heittämällä, ei enää pelottanut. Eikä jännittänyt kilpaileminenkaan niin paljoa. Onneksi Wilma ylipuhui minut tähän, voisin ryhtyä uudelleenkin valmentautumaan ja kilpailemaan, jos vain mahdollisuus tulee vastaan!
30.06.2017 - Lomalle maastoesteiden kautta
![](https://i.postimg.cc/J4j9hhw1/maastoeste17.jpg)
Ratsastuskoulumestaruudet 2016 | Tuulia & Hestia
♥ Seikkailuni Hestian kanssa vuosina 2014-2015: Hestian päiväkirja
24.11. Maailman paras idea
Sanotaanko että ehkä maailman paras idea ikinä lähteä kilpailemaan useisiin osakilpailuihin 70 sentin esteratoja. Etenkin kaikkien nolojen kisakokemusten jälkeen.
No, sanotaanko että mulla on hyvä selitys. Wilma ylipuhui mut, salakavalasti mutta varmasti. Eräänä kauniina päivänä löntystelimme maastossa, minä Huiskan selässä ja Wilma Hestian selässä. Kun satuin mainitsemaan, että olisi kiva taas ratsastaa Hestialla, tyttö oli tokaissut:
"Mä tiiän miten voit ratsastaa sillä monta kertaa! Lähe sillä ratsastuskoulumestaruuksiin, siel on valkat ja osakilpailut ja voit reenaa viikkoisin!"
Sanotaanko, että en ihan innostunut. Viime ratsastuskoulumestaruuksissa olin ollut viimeinen, suoritukset oli menny täydellisesti pieleen ja honkia päin, olin itkenyt kisa-alueen laidalla Kasperin paitaan ja tuntenut oloni surkeimmaksi ratsastajaksi maan päällä. Ja sitä aiemmin, kun olin hypännyt 70 senttiä, olin tippunut päistikkaa Rosan kyyistä hiekkaan. Koko kisakansan nähden.
"Mutta mä lähen sun mukaan hoitajaks ja autan sua!" Wilma hihkui ihan innoissaan. "Jooko, pliis, suostu nyt, mä tahon päästä kannustaa teitä kentän laidalla!!"
Ja arvatkaa vaan oliko se hihkunut riemusta, kun olin epäröivästi mumahtanut. Ei se ollut mikään suostumus?? Kuitenkin olin tytön raahaamana löytänyt itseni ilmottautumislistan edestä ja hetken tuherruksen jälkeen mun nimi oli siinä. Jippiiii...
Niin Wilma oli raahannut mut vielä samana iltana maneesiin ratsastamaan Hestialla, koska tammalla oli torstain tapaan vapaapäivä. Oli ihanaa olla taas tamman selässä, vaikka edelleen pidin itseäni liian puskaratsastajana sen vakituiseksi ratsastajaksi. Mutta nyt jätettäisiin puskailut ja kilpailtaisiin! Me mentiin vähän koulua ja kokeiltiin ihan nopeesti pikkusta estettä, sillä valmennukset olivat kuulemma jo viikonloppuna, enkä ollut istunut Hestian kyydissä pitkään aikaan. Elokuussa uittomaastossa ja syyskuussa maastoesteillä, ei kummemmin muuten. Salaa olinkin iloinen, että saisin nyt ratsastaa Hestialla monta kertaa, mutta samalla mua jännitti ne kisat... Ehkä niistä selvittäisiin.
RKM Annen kouluvalmennus 26.11.
Huh, eka valmennus ennen ekoja kisoja. Kouluratsastus ei niin paljoa jänskättänyt, esteissä jännitin aika korkeaa luokkaa. Kouluratsastuksessa oli silti haasteensa, oikeestaan se olisi varmaan haastavampi mulle - piti osata itsekin ratsastaa hyvin. Tänään Hestia oli aika tavallisella tuulellaan, kuunteli ratsastajaa ja tahtoi eteenpäin - ehkä tästä vielä tulisi jotain.
Miten saan juuri tämän hevosen lämmittelyajassa toimimaan? Mitä täytyy tehdä ja kuinka ratsastaa?
Se olikin visainen kysymys Annelta. Hestia, no, oli mun mielestä aika helppo tapaus, jos sillä oli normaali päivä. Sen sai lyhyelläkin verkalla hereille ja kuuntelemaan ratsastajaa, tosin joskus se kaipasi vauhdikkaampaa menoa turhien energioiden purkamiseksi.
Lämmittelyn jälkeen harjoiteltiin siirtymisiä ja voltteja ravissa. Vastaako tarpeeksi nopeasti apuihin? Kuinka hevonen taipuu? Kumpi puoli on vaikeampi? Tukeeko ohjaan, puskeeko lapaa ulos, vastaako sisäpohkeeseen?
Hestian kanssa sain olla tosi tarkkana avuista, sillä yleensä se vastasi niihin heti. Ei voinut hirveästi ennakoida, toisin kuin esim. Huiskalla, jolla laukkapohkeita sai alkaa antamaan tyyliin kierrosta ennen siirtymistä... Siinä taisi olla syy, miksi allani oli kisoissa Hestia. Sen kanssa pystyi keskittymään oleelliseen.
Keskiravi. Pidentääkö askelta? Oma istunta säilyy? Siirtymiset askellajin sisällä?
Joo, ihan hyvin se kai meni. Ainakin tuli vauhtia!
Laukka. Pysyväthän tiet kunnossa, ympyrät suurina ja kulmissa käydään? Onhan kontrolli jokaisella askeleella?
Hestian laukka on aika nopeatempoista, niin välillä en meinannut ehtiä antamaan kaikkia apuja ja oltiin vähän myöhässä ympyröille lähdöissä, mutta koitin paremmin seuraavalla kierroksella - tosin silloin oiottiin vähän kulmassa. Oli välillä vaikea muistaa niin moni asia, mutta onneksi ei tarvinnut koko ajan ylläpitää laukkaa, kun Hestia tykkää muutenkin laukkailla!
Omat vaikeat palat ohjelmasta. Mitkä ne ovat?
Apujen ajoitus ja vauhdin pitäminen sopivana, ettei pikkutamma lähde lapasesta. Kerran laukannosto ei ole ongelma, taitaa siisti jarruttaminen ilman turhaa kiskomista olla, mutta päivän mukaan puretaan energioita ennen valkoisten aitojen sisään menemistä, niin eiköhän se siitä. Ja vaikka kouluosuus menisi vähän huonommin, luotan esteisiin - Hestia tykkää hypätä ja mä ehkä selviän selässä tasapainoilemalla... Heh, no on mulla vielä vähän aikaa harjotella esteitä. Odotankin jo innolla huomista estevalkkaa!
RKM Annen estevalmennus 27.11.
Estevalkka alkoi lämmittelyillä, mutta pian pääsimme hyppäämään yksittäisiä esteitä. Hestialla riitti vauhtia ja vaikka välillä ponnistuspaikka jäi liian kauas esteestä, liideltiin me esteistä yli. Mä jopa unohdin sen, että osa esteistä oli melkosen korkeita. Mun pitäs varmaan ryhdistäytyä este- ja kouluratsastuksessa, että voisin joskus oikeasti hypätä vaikka metriä ja päästä oikeasti helppo bee tasolle asti!
Ristikon ja pystyn hyppimisen jälkeen päästiin ratsastamaan radasta osia. Annella oli hyviä vinkkejä ratsastusteihin ja askeleiden määrään, ja sitten me mentiin vuoronperään esteistä yli ja opittiin toisten virheistä ja etenkin omista. Toisten onnistumisista kerättiin hyviä vinkkejä ja jätimmekin hyvillä mielin esteet tauon ajaksi.
Tauon jälkeen jokainen pääsi hyppäämään rataa itse. Mun ja Hestian rata lähti vauhdikkaasti käyntiin, mutta huomasin tamman jo vähän rauhoittuneen. Silti se teki parhaansa minua kuunnellakseen. Ensimmäisen pystyn jälkeen piti vähän koota laukkaa ja kääntyä kohti kolmoissarjaa, onneksi esteet eivät olleet kovin korkeita Hestialle. Sarjan jälkeen annoin Hestin tasoittaa laukan rauhassa, ja kaarroimme loivasti kohti vesiestettä, jolle kerättiin vähän kovempi vauhti. Vesiesteeltä tehtiin melkoinen mutka päästäksemme lähestymään suoralla linjalla nelos- ja vitosesteitä, kahta pystyä, jotka oli jo vähän korkeampia ja niiden väliin piti ottaa tarkka määrä askelia. Kulmasta otimme vauhtia kutosesteelle, minkä hyppy lähti vähän laiskasti ja Hestia kolautti puomia.
Se kuitenkin pysyi kannattimillaan ja valmistauduin tiukkaa sarjaestettä varten, sille piti tehä aika terävä käännös ja ottaa vauhtia. Hieman väsyksi käynyt Hestia ei saanut tarpeeksi ponnistusvoimaa toiseen hyppyyn ja jälkimmäisen esteen ylin puomi kolahti alas. Ei se mitään, laukkailimme rauhassa loivalla kaarella kohti kasiestettä. Sen jälkeen olikin jo tuttu pitkä, kahden pystyn sarja, jolle otimme paljon vauhtia. Siihen rata päättyikin! Ihan hyvin meni, mutta Annella oli aika paljon neuvoja, mitä olisi voinut tehdä paremmin. Olin kuitenkin tyytyväinen valkkaan, paremmin se oli mennyt kuin kisat viime vuonna.. No, ehkä tänä vuonna me yllätettäisiin kaikki!
1. Osakilpailu 2.12.2016 Harjoituskisat Vaahterapolussa
Joulukuun alun kilpailupäivä oli hieman kolea ja pikkupakkanen kipristi kuin jännityskin vatsanpohjassa - tänään kilpailut alkaisivat. Onneksi Wilma oli mukana huolehtimassa asioista ja tarkistamassa, etten unohda mitään. Seppeleessä olikin melkoinen hulina, kun useita hevosautoja pakattiin lähtövalmiiksi ja ratsuja talutettiin tallista kyytiin huolella loimitettuina ja kisavalmiiksi laitettuna.
Kisapaikalla riitti kuhinaa. Positiivinen yllätys oli nähdä Venna pitkästä aikaa, tosin toisen tallin joukoissa. Sama vanha poninsöpöläinen se kuitenkin oli. Kisajännitystä oli ilmassa, mutta lopulta päivä sujui oikein mallikkaasti. Sain ratsastettua kouluohjelmani läpi ja olin lopulta kahdestoista. Hauskaa tulostenjaossa oli, kun meitä oli seittemän seppeleläistä peräjälkeen listassa! Ja Inkeri iloitsi voitostaan, joka olikin ansaittu hienon radan ansiosta.
Esteluokka sujui vieläkin paremmin - ratsastin niin tarkasti ja huolellisesti kuin osasin, joten en ihan nopeimpiin aikoihin yltänyt, mutta rata oli täysin puhdas ja sijoitus kuudes! Siitä olinkin erittäin tyytyväinen ja iloinen, piristi koko loppupäivää. Ja olisitte nähneet Wilman, joka koko radan jännitti sormet ristissä ja maaliviivan ylitettyäni ryhtyi pomppimaan ilosta!
2. Osakilpailu 11.12.2016 Yläkokossa
Viikon treenaamisen jälkeen lähdettiin taas kilpailemaan. Nyt mulla oli paljon luottavaisempi mieli eikä enää jännittänyt niin paljoa. Kouluohjelma sujuikin vähän paremmin ja olin kymmenes, mutta iltapäivällä tapahtui jotain… Kun ensimmäisen esteen puomi kolahti alas, ajatus karkasi ja niitä tipahti vielä muutama lissää. Niinpä olin kolmanneksi viimeinen. Melkein olisi voinut mennä taas parkumaan Kasperin kainaloon mutta olinhan jo iso tyttö - ehkä selviäisin ilman serkkupoikaa. No, oikeastihan kyse oli vaan huonosta tuurista, kyllähän minä sen tiesin. Paluumatkalla jo nauroin Wilman kanssa epäonnelleni.
3. Osakilpailu 22.12.2016 1-2-3, Ratsasta! - Kohti mestaruuskisoja 2016 Seppeleessä
Kotikisoissa Seppeleessä oli tietyllä tavalla eri tunnelma, kun ei tarvinut herätä niin aikaisin ja matkustaa toiselle tallille. Ehkä siitä tuli tietty rentous, enkä ollut sitten niin terävänä koululuokassa. Olin lopulta 15., mutta olin löytänyt jokseenkin rennon asenteen kilpailuihin muutenkin, ja tavoittelin ennemmin kokemusta kuin sijoituksia. Esteluokassakin pääsi puomi tipahtamaan huonon ajoituksen takia, joten olin 13. Wilma koitti patistaa minuun päättäväisyyttä, että kyllä tässä vielä finaaleihin mennään, mutta enpä sitä uskonut eikä minua haittaisikaan, jos pikkumestaruuksien jälkeen syyskauden kisat olisivat ohitse.
RKM Danin kouluvalmennus 27.12.
12:06 Wilma: Moi, aion tulla kattoo sun kouluvalkan, mut missä oot? Hesti on tarhas ja lämmittely alkaa puolelta!
....!? Täh? Mikä kouluvalkka. Mä istuin tuvan pöydän ääressä mussuttamassa joulupuuron jämiä, eikä mulla ollut mitään hajua mistään kouluvalkasta..
12:08 Tuulia: Nii mikä kouluvalkka?
12:09 Wilma: Danin kouluvalkka!! Mä laitan sulle Hestin, nähää puolelta maneesilla!!
Danin kouluvalkka? Okei...
"Mikuu heitätkö mut Seppeleeseen vartin päästä
![???](http://storage.proboards.com/forum/images/smiley/huh.png)
Niin, joku Tuulia ei ollut saanut aikaseksi ajaa ajokorttia. Mahtavaa.
***
Wilma odotteli mua sovitusti maneesin edessä hörökorva-Hestian kanssa.
"Noniin, tulithan sä! Miten sä voit unohtaa valkan?" Wilma ihmetteli.
"Noh, noh, en mä tiiä?"
"Älä enää ihmettele siinä, kypärä päähän ja maneesiin, hophop!"
Olin lähes satavarma siitä, että Wilma oli ilmottanut mut tähän valkkaan, tai vähintään ylipuhunut niinkuin koko mestaruuksiinkin. Olin kuitenkin hiljaa ja painelin maneesiin todetakseni, että Hestialla tuntui olevan tänään enemmän vauhtia kuin viime viikolla yhteensä..
Eka valkkaryhmä oli jo hyvässä vauhdissa ja mun ryhmä taisi muuten olla jo paikalla verkkailemassa päädyssä. Mä jouduin jarruttelemaan Hestiaa alusta asti, ja aika äkkiä siirryinkin ravaamaan voltteja ynnä muita pyöreitä ratsastusteitä. Siirtymisillä koitin herätellä tammaa, mutta aina hidastettuamme tamma tahtoi jo juosta. Koitin olla mahdollisimman päättäväinen tamman kanssa, ja lopulta koin olevani valmis valkkaan.
Aloitimme loogisesti tervehdyksen harjoittelulla, missä vaikeinta oli saada Hestia pysymään paikoillaan. Pitkillä sivuilla mentiin käyntiä ja sain jarrutella kokoajan, mutta voltit meni ihan hyvin. Ravissa oli jo vähän helpompaa, kun ei tarvinut niin paljoa jarrutella, mutta silloin sai ajoittaa avut tosi tosi tarkasti. Siirtymisissäkin oli vaikea saada Hestia hiljentämään, ja olinkin helpottunut, kun pääsimme laukkaamaan pääty-ympyröitä. Se oli Hestian kanssa mukavaa!
Pian oli kuitenkin antaa areena seuraavalle ryhmälle ja jalkauduimme ratsujen selistä alas. Wilma puikkelehti maneesin katsomosta luokseni.
"Hestillä olikin vauhtia tänään!"
"Niinpä", komppasin tyttöä. "Mitäs se kello jo on?"
"Puol kaks", Wilma vastasi.
"Ai se on jo niin paljon? Voitas mennä hetkeks taluttelemaan Hestiaa loppukäynneiks."
RKM Pirren estevalmennus 28.12.
Jos yksi asia estevalkassa oli selvä, oli se se, että Pirrellä kiilui ruusukkeet silmissä.
Heti verkkailun jälkeen lähdettiin hyppäämään 70 senttiin rakennettua uusintarataa, jeah miten kiva. Pirre selitti innoissaan, miten me liidettäisiin koko kisojen voittoon tän valkan jälkeen. Mua vähän epäilytti, sillä Hestia taisi kettuilla eilisen koulutuuppailun myötä tänään tammapäivällä - se steppaili allani ja yritti kokoajan lähteä juoksemaan, kun kävelimme kenttää ympäri kuunnellen Pirren estehypetystä.
"Ja Tuulia! Hestia näyttää olevan tänään tavalliseen tapaansa eloisa, mutta ilmeisesti känkkäränkkä on just tänään tullut kylään. Älä anna sille yhtään periksi, vaan kerää kaikki määrätietosuus mitä omistat ja ratsasta! Vaikka poni olisi kuinka kovapintainen ja haraisi vastaan, pistä sä paremmaks ja näytä kaapin paikka! Ja käytä hyväkses sen nopeutta, nyt laukataan ja kovaa!"
Niillä neuvoilla siirsin Hestian laukkaan ja annoin mennä. Ensimmäinen pysty oli helppo lähestyttävä ja Hestia hyppäsi siitä kevyesti yli. Se halusi mennä kovaa, kovempaa - ja kun tiukassa mutkassa käänsin sitä seuraavalle esteelle, yritti se vähän temppuilla. Koitin olla mahdollisimman päättäväinen ja ohjasin sen kohti estettä, ja Hestia ottikin valtavan loikan sen yli. Ratsastin sitä eteen ja samalla pidin mahdollismman hyvin hallussa kääntäessäni tammaa kohti ristikko-okseria, jota tulimme ihan liian lähelle. Silti Hestia ponnisti siitä yli jollain ihme supervoimillaan. Jälleen eessä oli ihan ihme käännös, ja otin vähän turhan lyhyen lähestymisen ja Hestia ei saanut tarpeeksi tilaa ottaa vauhtia. Se kostautui ja okserin jälkimmäinen puomi kalahti kuuluvasti maneesin hiekan sekaan. Hestia vähän herpaantui ja yritti pukittaa, mutta kannustin sitä eteenpäin ja käänsin aika jyrkästi kohti jo hypättyä kakkosestettä, joka oli tosiaan nyt viides este. Sen yli Hestia ponnisti korkeella loikalla, taas. Mikähän siinäkin esteessä oli... No, jyrkästi kierrettiin ristikko-okserin ympäri kohti viimeistä sarjaa. Kovalla vauhdilla pääsimme ekasta esteestä yli, mutta sitten jouduin kokoamaan Hestin vauhtia, ettei se hyppäisi kakkosen yli suoraan päin kolmososaa. Kolmanteen osaan olikin vaikea saada tarpeeksi korkeutta, ja ihan hipoen pääsimme siitä yli. Hesti kompuroi vähän ja viskoi päätään, kun yritin hidastaa sen takaisin käyntiin laukasta.
"Ihan hyvin Tuulia, vaan yks pudotus, mutta sekin pitää saada pois! Hestialla on tänään vähän huono päivä, mutta siihen pitää varautua kisoissakin. Sun pitää olla määrätietoinen, periksiantamaton, ja valmistautua rataan huolella suunnitellen reitit ja lähestymiset. Kisoissa huonot ponnistuspaikat kostautuu äkkiä, sitten vaikka korjaat ponnistuspaikkaa viimetipassa jos sattuu tulemaan kovempaa kun oli tarkoitus! Vauhtia sulla riittää ja reitit oli aika hyvin valittu. Kyllä se siitä!"
4. Osakilpailu 31.12.2016 Ratsastuskoulujen Pikkumestaruus 2016 Metsälammella
Niinsiinä kävi, ettei Metsälammen Pikkumestaruuksista tie jatkunut finaaliin, mutta melkoinen yllätys sieltä lähti mukaan: koululuokan toinen sija! Ruusuke! En tiedä miten se tapahtui, en mä nyt niin ylenpalttisen hyvää rataa ratsastanut, mutta ei siinä suuria virheitäkään ollut. Wilma oli meistä niin ylpeä ja muistakin, heti minun jälkeen olivat Pyry, Alviina ja Sandra. Hienoa edustusta jälleen Seppeleestä!
Liekö olin koululuokasta niin häkeltynyt kun esteradalle lähdin, mutta tällä kertaa kolisi sitten parikin puomia alas ja olin 15. Ei se kuitenkaan haitannut, olin päällisin puolin todella tyytyväinen kilpailusyksyyn! Olin saanut touhuta Hestin kanssa vaikka kuinka ja 70 senttiä meni jo heittämällä, ei enää pelottanut. Eikä jännittänyt kilpaileminenkaan niin paljoa. Onneksi Wilma ylipuhui minut tähän, voisin ryhtyä uudelleenkin valmentautumaan ja kilpailemaan, jos vain mahdollisuus tulee vastaan!
30.06.2017 - Lomalle maastoesteiden kautta
![](https://i.postimg.cc/J4j9hhw1/maastoeste17.jpg)