|
|
Post by Tuulia on Dec 30, 2014 23:14:13 GMT 2
Jäähileiden tanssi
30. joulukuuta Sinä lumisateisena ja pimeänä talvi-iltana kultatukkainen Tuikku-tonttu suitsi ratsunsa ja talutti ulos pakkassäähän. Tavallisen pirteä poni oli vihdoin saatu tarhasta hoidettavaksi ja pihalle. Sen korvia ympäröi vaalea pehmuste ja poni maisteli rautaisia kuolaimiaan, jotka tyttö oli pienillä käsillään lämmittänyt. Selkään tyttö oli nostanut vain satulan pörröisen pehmusteen, joka ei tasaisessa ja rauhallisessa menossa tulisi tippumaan, vaan lämmittäisi ja pehmustaisi selässä istuvan takalistoa. Oli ponilla jaloissaan hohtavat nauhat ja tytöllä hohtava liivi. Lämpöset tumput käsissään tyttö puristi lumisia jouhia ja kannusti ponin matkaan. Ponin hengitys huurusi ja hörinä lämmitti kummankin mieltä, tytön vaatteet kahisivat ja saivat lämmön virtaamaan pikkuvarpaisiin asti. Lumihiutaleet kasaantuivat tumman kypärän päälle ja ponin harjaan, tytön kutreille ja ponin kirjavaan karvaan. Tytöstä ja ponista jäi vain tasainen helminauha lumeen muistoksi vuoden toiseksi viimeisestä talvipäivästä. Otsalampun kiilassa näkyi tuoreet jäniksen jäljet, joka kökötti arkana kuusen alla ojan puolella. Se loikkasi äkkiä syvemmälle tummaan metsään piiloon, mutta poni tyytyi vain vilkaisemaan sen perään. Tyttö katseli varjoa, joka piirtyi heidän eteensä aina valotolpan ohitettuaan. Pian kohmettumaan käyvät jalat puristivat hennosti ponin kylkiä, ja se lähti liitelemään hangen päällä reippain, kepein askelin. Tyttö nautti kasvoille tippuvista jäähileistä, jotka sulivat kielen päälle ja poskille. Ne eivät olleet kyyneleitä, jotka lämpiminä ja suolaisina toisinaan vierivät poskea pitkin. Ne olivat sulaneita jäähileitä, jotka viilensivät punaisina hehkuvia poskia. Lämmin ilma huurtui tytön huiviin ja hiuksiin ja jäädytti hentoihin ripsiin valkoisia jääkiteitä. Tytön hymy olisi sulattanut jokaisen vastaantulijan, mutta heitä illan hämärässä ei näkynyt. Lyhyt, onnellinen retki päättyi nopeaan tallin valojen loistoon. Käynti hidastui entisestään ja mielen täytti höyryävän kaakaon kaipuu. Muki lämmittäisi ihanasti kohmetuneita sormia ja mieltä, joka niin kovasti kertoi tarinoitaan tytölle. Kaakaon lisäksi vintiltä löytyisi mitä mahtavinta, lämpöisintä ja ystävälllisintä seuraa, mitä maan päällä voi kaivata. Tuulia&Hestia 23hm HM2 |
|
|
|
Post by Tuulia on Jan 19, 2015 18:55:36 GMT 2
Aattoratsastus
24. joulukuutaOli porukkaa aivan valtavasti ja reessä melkoinen lyhtylasti
Lunta satoi vilkkahasti ja hiutaleet laskeutui pehmoisasti
Niitä jokaisen pään päällä olisi Liekkijärvellä täällä
Porukka todella innoissaan pukivat heijastimia nauraissaan
Hestikin oli innoissaan kun Krister paimensi laumaa
Viimein pihassa vallitsi järjestys ja kuului matkaan yllytys
Mä Hestin kannustin vauhtiin ja taakse vilaksin seuraajiin
Istui Pyrypoika reessänsä hieman hämmentyneenä
Oli viimein aika laukata, hankea halkoa
vaan silloin oli Inkerin aika myös pudota
Oli naurua iloa kerralseen, kun Eetun sai hän avukseen
Ja matkaan käytiin uudelleen kunnes lyhtyi alettii sytytteleen
Oli meillä jo kylmä, lunta siellä täällä, joka pään päällä
Vaan ilo oli suuri, kun talli esiin pilkahti juuri
Siellä lämmin juoma höyrysi, tuvan lämpö jokaista odotti
Oli retki ihana, luminen, suloinen ja talvinen.
Tuulia&Hestia 24hm |
|
|
|
Post by Tuulia on Jan 19, 2015 19:19:59 GMT 2
Talvi-ilta
19. tammikuuta Niin sitä taas istuin vintin pöydän ääressä matikkaa laskemassa. Itseisarvot ei millään mennyt perille - kuin vaikeeta voi olla laskea, kuinka kaukana luku on nollasta? No, meidän laskut olikin luokkaa |x|+|2x-4|<2 niin mites sitä sitten alottas? Söin väliin eväitäni ja taas jatkoin, mutta ei ihan mennyt oikein. Kirjan takana kun oli vain vastaus, ei voinut katsoa miten se saadaan. Luovutettuani kotitehtävän kanssa heitin koululaukun kaappiini, kypärän päähän ja kengät takaisin jalkaan. Nyt lähtisin hakeen Hestii tunnilta, jos vaikka mahtuisi kentälle ratsastamaan. Junnujen alkeistunti olikin juuri päättymässä, kun saavuin maneesin ovelle. Pyysin Hestin ratsastajalta, että saanko tamman. "Se oli aika vaikea", junnu sanoi ojentaessaan ohjia. "Ai", sanoin ja soin pienen hymyn junnulle. Silitin Hestin päätä ja lähdin taluttamaan sitä kentälle. Hesti oli vielä näin kahden helpon tunnin jälkeen hieman energinen, ja pidätin sitä hennosti käynnissä. Hestin kanssa pääsi kehittymään, jos oli mielenkiintoa edistymiseen. Herkkä tamma tarvitsi pienet mutta selkeät avut, minkä olin huomannut vasta myöhemmin. Tamma ei ollutkaan ihan niin tasainen kuin aluksi ajattelin, toisin kuin Rosa, jonka selässä pystyi tekemään melkein mitä vain. Uppouduin ajatuksiini kenttää kiertäessäni. Viime päivät mulla oli ollut jotenkin tyhjä olo, enkä tiennyt, miksi. Tosin mitä tekisin syyllä. En mä harvemmin mietiskellyt enää, millaista olisi, jos talossa asuisi isäkin. Olin tottunut elämään vain äidin kanssa, kahdestaan, ja me oltiinkin hyvin läheiset. Vielä hurjempaa ajatella, että äitillä oli minun ikäisenä pieni käärö aina kainalossa, se oli äiti vailla mitään kokemusta. Mistään. Kun kylmä hiipi varpaisiin ja jäädytti sormet nyrkkiin, kun huuru vuorasi ripset ja jäinen ilma sinersi huulet, oli aika laskeutua satulasta ja silittää ponia. Tallin lämmössä avasin jäätyneet soljet kohmeilla käsilläni satulasta ja suitsista, kunnes sain ne pois Hestin päältä. Harjasin tammaa reippaasti, niin molemman tuli lämmin. Hesti sai jäädä talliin iltaruokiaan odottelemaan, minä hiippailin takaisin yläkertaan. Taukotupaan oli jo kertynyt porukkaa, jotka iloisesti tervehtivät. Istahdin sohvalle Pyryn viereen ja kysäisin, mitä kuuluu. Meittin juttu luisti jo paljon paremmin, ihan sama vaikka perhoset toisinaan hakkas mahanpohjaa niin kuin minä tänään xylofonia pompulakepeillä musatunnilla. Tuulia&Hestia 25hm // pöh tylsyyden tuotos oikeestaa muttaah koitan keksiä jotaa mielenkiintosempaa HM3 |
|
|
|
Post by Tuulia on Feb 7, 2015 22:35:05 GMT 2
Tammimaasto
31. tammikuuta  Hesti innostui laukkasuoralla :) Tuulia&Hestia 26hm TM |
|
|
|
Post by Tuulia on Feb 21, 2015 14:10:17 GMT 2
Jäävaellus 8.2. Mä Rosan kanssa ja Anne Hestin kanssa pidettiin perää suuren vaellusjoukon vanavedessä ja kivaa oli! |
|
|
|
Post by Tuulia on Feb 21, 2015 14:10:46 GMT 2
Tehokkaan loman avajaiset
21. helmikuuta Mä patistan Hestiä laukkaan, ja se lähteekin innoissaan, mutta Cella oli selkeästi ottanut varaslähdön ennen laukkaan kehottamista. Kaksi jättiläistä - Windi ja Kössi - laukkaavat edellä, mutta ei Elmokaan jää paljoa jälkeen, se kun on semmonen vauhtipoika. Hesti laukkaa lentävästi kolmikon perässä, mutta ei millään voi niitä saavuttaa. Vilkaisen kerran taakseni, ja nään kuinka Walma yrittää epätoivoisesti hyppiä märässä lumihangessa eteenpäin. Leuto talvituuli puhaltaa vasten kasvoja. Tuoksu on tuttu, se omituinen, jota ihmettelee aina pakkasen jälkeen. Kevään ensimmäisiä tuoksuja. Märkä lumi piiskaa kovassa vauhdissa vasten kasvoja, mutta sää on valoisa ja kirkas pilvistä huolimatta. Pian metsänreuna alkaa häämöttämään, ja hidastamme vauhtia. Hestikin rauhoittuu melko hyvin, raskastahan tuo loskalumessa laukkaaminen on. "Hyvä Walmaa, vauhtia vauhtia!" huudamme kuorossa viimeisimmälle - muttei vähäisimmälle. Viisikkomme matka jatkuu polkua pitkin kohti tietä. Nauramme ja juttelemme - etenkin Cellalla ja Rosalla menee kovaa, mitä en ihmettele yhtään. Vertailemme nauravan kaksikon takana yläasteen, lukion ja yliopiston eroja - Clara ylöastelaisena, minä lukiolaisena ja Fiia yliopisto-opiskelijana. Hyvin juttu luistaa, vaikka ikäeroa on kovin paljon. Tiellä pistämme raviksi ja letka hölskyttelee kohti Ruolampea. Mulla ja Hestillä alkaisi siellä tänään leiri, ja Salma oli luvannut tuoda Hestian loput kamat Rulikseen Bonnien mukana. Onneksi oliedes joku tuttu leirillä. "Jos mua ei ala perjantaina kuulumaan Sebeen takas, nii oon kuollu ylitehokkaaseen leiriin", naurahdin. "Mä oon niin puskaratsastaja forever, mut Hesti on tämmöne ihme-esteheppa", lisäsin. "Vaihtelua teille molemmille tommonen leiri", Cella sanoi ja näytti kurkkivan kovasti mutkan taakse - Cellan heppa asui Ruolammessa. Salma olikin jo Ruolammen pihassa, ja kiitin häntä tavaroiden tuomisesta. "Mä toin jo aamulla omat leirikamat kotoota, vois lähtä purkaan niitä", sanoin Salmalle. "Ensin me kaikki mennään katsomaan minun upeeta heppasta!" Cella huudahti häja nauroimme hälle. "Tehokasta lomaa", seppeleläiset toivottelivat minulle, kun lähtivät takaisin tallille. "Kiitti, möllöilkää te vintillä juomassa kaakaoo", sanoin virnistäen. Lähdin taluttamaan Hestiä tallin puolelle, jotta kuulisin, mihin tamman saisin viedä. Bonnielle luvattiin karsinapaikka tallista, mutta Hesti pääsi pihattotarhaan, missä Ruolammen hevosiakin tarhasi. Ehkäpä sille jäisi joku kaveri öiksi pihattoon. Tuulia&Hestia 27 hm |
|
|
|
Post by Tuulia on Mar 15, 2015 19:54:39 GMT 2
Tehokasta toimintaa leirillä
22. helmikuuta  Ravi- ja puomityöskentelytunnilla Hestia innostui esittelemään liitävää, vauhdikasta raviaan.  Välillä oli aika huilahtaa ja ottaa posetuskuvia <3 Tuulia&Hestia 28 hm |
|
|
|
Post by Tuulia on Mar 21, 2015 23:00:56 GMT 2
Vauhdikas estetunti
29. tammikuuta  yritin kovasti panostaa mut ei jaksanu : D Tuulia&Hestia 29hm |
|
|
|
Post by Tuulia on Mar 21, 2015 23:19:57 GMT 2
 hihi <3 |
|
|
|
Post by Tuulia on May 27, 2015 23:24:11 GMT 2
Lucianpäivän katrilli 13.12.14 #31hmHestiä hoivaan, puunaan ja harjaan
jouhet kirjavat sykerölle taitan
kiiltää jo karva, varusteet kanssa
on perhosia vatsassa
Kertaan vielä radan mielessäin
Sitä reenannu oon hikipäissäin
Kanssa muutaman ystäväin
Kohta ponitytöt tanssii näin:
Ensin käyntiä rinta rinnan
Sitten ravia lomittain
Laukkaa hetki ympyrää
Tästä kivat muistot jää
Pian talutamme ratsut maneesiin
Ja on vuoromme astua esiin
Hämärä halli kirkastuu
Ja aplodit ilmoille kaikuu
On olo kuin lavastaralla
Vaan sitä ei saa nyt ajatella
Täytyy muistaa ohjastaa
Ja muiden menoa katsahtaa
Pian rivissä seisomme
ponien selässä kumarramme
On aika kiittä toisiamme
Siinä on loppu katrillimme.Hoitajakokous 21.12.14 #32hmIstuskelin lattialla odottavaisin ja hieman jännittynein fiiliksin, tämä oli ensimmäinen hoitajakokoukseni ikinä. Kun vuoroni koitti, kuuntelin tarkkaan Annen ohjeita ja kirjoitin niitä ylös. "Hestia on esteponi, mutta kaipaa myös kouluratsastusta." Uh ah, menisin mielummin maastoilemaan. "Paljon siirtymisiä käynnin ja laukan välillä, ja esimerkiksi pohkeenväistössä käynnin ja ravin välillä." Oi joi opettasko joku ravaamaan pohkeenväistössä. "Hestia nauttii maastoilusta, sinne gramaanit mukaan niin pysyy paremmin hanskassa." Hmm en kyllä ole gramaaneilla koskaan ratsastanut, mitäköhän siitäkin tulisi... "Isossa laukassa voi avata lihaksia, laukka on Hesen paras askellaji." Hetkonen, taas meni ohi että mitä on iso laukka. "Tarhaan toppaloimi heti kun pakkanen laskee alle -5 asteen. Tallissa kevyt fleece/villaloimi riittää." Selvä homma, hoituu! Annen siirryttyä eteenpäin kysyin vieressä istuvalta kaverilta, mitä ne gramaanit ja iso laukka mahtaa olla. "No gramaanit menee satulavyöstä kuolainten kautta sun käsiin ja eiköhän iso laukka oo semmosta liitävää ja suuriaskeleista", minulle kuiskattiin. Ainakin pääsisin oppimaan Hestin kanssa uusia asioita, lumiponin kanssa voin sitten ottaa vähän rennommin ja humputella metsät läpi etu- ja takaperin. Kokouksen loputtua kampesin itseni lattialta ja menin silittelemään Hestiä sen karsinaan. "Neiti Lehmä, pääset opettamaan mulle vähän uusia juttuja", supisin ja hautasin pääni tamman kirjaviin, pitkiksi kasvaneisiin jouhiin. 16.3. estetunti #33hm Tunnin jälkeen otin satulan pois ja vein Hestin tallustelemaan lumia sulattelevalle pellolle. Sinne se kävi piehtaroimaan <3 21.3. Maalismaasto #34hm Tää on mun eka maalaus Hestistä, vaikka sen hoitamisen jo lopetin! Meidän tarina ei siltikään ole vielä päättynyt.... ;) 25.3. estetunti #35hm Matkalla maneesiin hieman koleassa säässä. Käytiin vähän alkulämppäilemässä maastossa.
|
|
|
|
Post by Tuulia on May 28, 2015 12:17:41 GMT 2
Kai itkeä saa, kun on lähdön aika
28. toukokuutaYksi kaunis, keväinen päivä, kun kävelin Seppeleen tallin käytävällä, näin Hestian tyhjän karsinan. Minun rakas, entinen hoitsuni, oli myyty, otettu, viety pois mun elämästä. Olin katsonut tyhjää karsinaa, imaissut kyyneleet takaisin silmiin, ja kääntynyt kannoillani uuden hoitohepan luo uskotellen, että voisin nopeasti unohtaa tuon kauniin, keveän ja eloisan tamman, mun rakkaan lehmäponin. Vielä eilen seisoit tässä
ja ohi kävellessäin hörähdit
vielä eilen laidunsit tuolla
muiden hevosten kanssa
Vaan nyt sä olet poissa
jossain kaukana
miksen ajatellut aiemmin?
näämmekö enää, ikinä?Mutta ei. En voinut vastustaa kiusausta saada tietää, mihin poni oli lähtenyt. Mitä sille nykyään kuului? Otin asiasta selvää Annelta, soitin uudelle omistajalle. Semmoinen estejunnu, innokas ja onnesta soikea ponin omistaja. Arvostiko se enemmän Hestiä, kuin minä koskaan? Se oli ollut vapaa, ja minun nimikkoponi hoitokurssilla. Se oli juossut ja kiitänyt tarhassa, niin että sydämeni suli. Vaan poni kaipasi esteille, vauhtia, lentämistä yli puomien. Minä kaipasin luontoon nauttimaan vauhdista, kesästä, järvestä ja linnunlaulusta. Tuli päivä, jolloin hyppäsin pyörän selkään, ja ajoin pitkän matkan Hestin uuteen kotiin. Kesämekkoni hulmusi ilmavirrassa ja kyyneleiden kihotessa silmiin polkaisin lisää vauhtia. Tämähän on onnen päivä,
miksi itken?
Näin ihanan ystävän,
miksi, oi miksi siis itken?
Kai siksi, kun viimeinen on kerta tää
enkä sitten enää ystävää nää
mutta nauti nyt, itseäni komennan
mutta vauhtia vain kovennan.Minulla oli hirveän kuuma ja tuskainen olo, kun viimein näin tienviitan Hestin uuteen kotiin. Minun ei tarvinut tavata ketään muita, sillä Hesti laidunsi kesälaitsalla, näin sen jo kaukaa. Hengästyneenä ajoin ojaan, jätin pyörän siihen makaamaan, etsin portin ja menin laitumelle. Siellä se on! Ihana, suloinen lehmäni. Siellä se laidunsi metsän rajassa, nosti päätään ja hörähti. Oi, kuinka suloinen! Vihelsin, ja kaunis tamma nosti laukan. Se juoksi kepein, liitävin askelin, niinkuin silloin, kun ensi kerran tavattiin. Katsoin tammaa ja hymyilin. Onnesta, ilosta, kaipuusta.  "Kun katsoit minuun
kaiken muun mä unohdin
kun katsoit minuun
vain sinun olla halusin
kun sä katsoit minuun
hetken niin"Siinä se nyt oli, mun lehmäponi. Silitin tamman päätä, selvittelin sormillani mustavalkoisia jouhia. Kutitin vaaleanpunaista läiskää turvalla ja katsoin sen tummia, suuria silmiä. Niin ystävällinen, lempeä ja eloisa oli tamman katse.  Kesäheinä ja lehmäponi laitumella vierekkäin
kukkia tyttö kerää ja seppeleelle taivuttaa
ei aika kulu, se on pysähtynyt
ei ole kiire mihinkään
nyt tässä ollaan vaan
ja viimeisestä hetkestä
nautitaanPainoin seppeleen päähäni ja halasin lehmisponia. Muutaman yrityksen jälkeen pääsin Hestin selkään. Sen kapea runko tuntui niin tutulta, ja tiesin, että allani tanssahteli eloisa, mutta turvallinen poni. Pyysin sen rentoon, letkeään käyntiin, ja kokeilin, toimiiko tamma painoavuilla. Herkkä tamma keksi nopeasti, mitä milloinkin halusin, ja niin nostin sen raviin. Niin virtaa onnen kyyneleet
joista kaihon jo aistii
vaan vauhti kasvaa, viima käy
kuivattaa viimeisenkin pisaran
Tässä on vain me,
tyttö ja villivarsa,
eikä muuta tarvita.
Tämä on viimeinen laukka. "Kai itkeä saa
kun on lähdön aika
ja on niin vaikeaa ymmärtää
miks luopua täytyy
rakkaista täällä
oppia kipeästi
irti päästämään"Kiitos Hestia <3 Tuulia&Hestia 36hm Liikuttavaa tekstiä ja ihania maalauksia niin tässä kuin aiemminkin! Säästän viimeisen supermerkin kuitenkin Ruusan hoitovihkoon =) ~Anne |
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!