|
Post by Nana on Oct 8, 2008 7:44:57 GMT 2
7.10(ei oo virhe, kirjotin eilen ja kuulu eiliselle niin laitan tänään.) Ravikisoja Sastun ja Antun kanssa
Nappasin käteeni tukon kaksiväristä harjaa ja ponnistin selkään.
Sastu istui jo tyytyväisenä suuren, hampaitansa usein ihmisiin teroittavan ruunan selässä.
Liikuimme reippaassa käynnissä kohti peltoa. Meillä ei ollut satuloita, se kuului sopimukseemme.
''Yks. Kaks. Kol.. Hep!'' Sastu huutaa ja paukautan pohkeeni tamman kylkiin. Tiia luimaisee ja lähtee kiitolaukkaan, jolloin jarrutan sen käyntiin.
Anttu ja sastu voittivat ensimmäisen erän. Se ei viellä merkkaa mitään, päivä on pitkä!
Pian tiia alkaa vertyä ja otamme pidemmän kisan. Aivan Antun hännänpäässä kaahaamme kohti maalia, pitäisi saapua kahden koivun väliin.
Viimeisellä kymmenenmetrisellä kuitenkin tapahtuu jotakin odottamatonta - Tiia kiihdyttää raviaan hurjasti ja ohitamme Antun!
Muutaman voiton, muutaman häviön ja muutaman yhdessä sovitun tasapelin jälkeen päätämme antaa hevosten ansaitusti laukata. Ja se onkin pitkä laukka, josta nauttivat ratsastajat ja hevoset.
Housuni alkavat hiota, ja huikkaankin sastulle meidän lähtevän tallille jolloin Sastu kääntää kimon ruunan peräämme. ''Huh, olipa mukavaa!'' huudahdan ja käännän päätäni hiukan taakseppäin.
Hiljaisuuden ja sastun nyökyttelyjen jälkeen kysynkin uudestaan: ''Myönnä, mie oon pieni, mut pippurinen!'' sanon purskahtaen nauruun. Myös sastu nauraa kyllikseen ja lopulta sanoo: ''Myönnetään.''
|
|
|
Post by Nana on Oct 8, 2008 7:50:02 GMT 2
|
|
|
Post by Nana on Oct 9, 2008 14:26:17 GMT 2
23hm
|
|
|
Post by Nana on Oct 10, 2008 15:42:32 GMT 2
10.10 Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Karautin pyöränromullani seppeleen pihaan, juuri parahiksi päiväruokinnnan aikaan.
''Nanaa!'' joka suunnasta huudettiin. Olin eilen jättänyt ihan vastaamatta Syysjuhliin liittyviin kysymyksiin, joten tänään löysin niitä tuplasti enemmän edestäni.
Yritin päästä tulvan ohi hakemalla Tiian tarhasta. Tamma hörisi innokkaasti ja laukkasi toisesta päästä tarhaa eteeni.
''Kuka on hieno tyttö, kuka?'' kysyin puoliveriseltä ja rapsutin tämän kaulaa.
''Voitais tänään vähän hypätä, vai mitä sanot?'' kysäisen nyppiessäni kuivanutta kuraa Tiian harjasta.
Pesupaikka on vapaa, joten kiiruhdamme paikalle Sastun harmiksi - Rensu ei varmasti jaksaisi odottaa!
Tämän jälkeen tehokuivaan tamman ja viskaan satulan selkään. Tiia heittelee päätään ja pitää suutaan tiukasti kiinni, mutta kutitan vähän niin jo aukeaa. ''Ääntä kohti!'' minä nauran.
Suojatkin odottavat jalassa ja uljas ratsuni on valmis.
Talutan tiian kentälle, ja katselen upean värisiä muutama päivä sitten maalattuja esteitä.
Lasken jalustintakin, jotta pääsen selkään. Ravaleimme vähän kevyttä ravia ja ylitämme puomeja. Sitten nostan laukan ja käännän tiian estettä kohti. Tästä se lähtee..!
|
|
|
Post by Nana on Oct 11, 2008 10:45:03 GMT 2
25hm
|
|
|
Post by Nana on Oct 15, 2008 10:40:39 GMT 2
15.10 I can understanding you.
Hengitin raikasta syysilmaa sieraimiini raastavien satojen kilometrien bussimatkojen jälkeen.
''Kävelylenkki tekee hyvää..'' äiti oli sanonut ja nyt uskoin sen, ei olisi ihanampaa. Tai ehkä jos Tiia olisi nyt vierelläni?
Muutamia hevosia nyppi viimeisiä korsia, niitä jotka olivat selviytyneet niiden nälästä kesällä.
''Voi, te ootte ihania..'' sanoin poneille kurottuen halaamaan muutamaa yksilöä aidan yli.
Hipsuttelin talliin, nähden Tiian kengityksessä. ''Jippii!'' ajattelin, kun arvasin että tammalla ei tunteja olisi. ''SEURAAVA!'' huusi nainen, nimeltään Lotta. Talutin Tiian karsinaansa ja etsin harjat.
Pölyttelin kilon karvaa puoliverisen untuvapeitosta. ''Jahaa, karvanlähtöaika?'' sanoin nauraen nähdessä myös Rensun pölyävän karvoja.
Tiia oli puhdas, joten kamppeet päälle. Kävelin iloisesti varustehuoneelle, jossa odotti Josefiina ja Loviisa - siskokset kuin ilvekset.
En ehtinyt jutella, vaikka se ei yleensä kävisi päinsä että jättäisin ihmiset istumaan ilman kunnon juttutuokiota - nyt halusin kunnon koulurääkin.
Satula oli selässä ja suitset päässä. Tammalla oli kaunis, valkoinen kisahuopa selässä. Talutin tamman maneesiin, joka kerrankin oli tyhjillään.
Itse hivuttauduin selkään vaikka lyhyen varren omistinkin ja nappasin jo vähän ohjia käteeni.
Alkukävelyn jälkeen oli tamman aika ryhtyä hommiin. Istuin suuressa harjoitusravissa ja lisäsin ravia. Yhteistyömme toimi, minä ymmärsin Tiiaa.
Laukkasin pääty-ympyrän ja yritin sitten lisätä laukkaa, jota tamma ei jaksanut ja vetäisi mahtavat pukit jolloin minä tulin kaaressa alas.
''Okei, riittääkö tältä kertaa?'' kysyin napakasti ja talutin lehmänkirjavan heposen takaisin talliin.
''Huomenna maastoon taluttelulenkille, okei?'' kysyin Tiialta karsinassa, saadessani silloin monien hoitajien vastauksen: ''OK.''
26hm
|
|
|
Post by Nana on Oct 24, 2008 11:57:32 GMT 2
/ Tarina /
Laukkasin hallitusti Tiialla tämän puhallellessa lämmintä huurua ilmaan. Oli vain me kaksi, oravat puissa sekä rapisevat puskat.
Tikan koputus tähditti laukkasoolomme, ja kannustin Tiiaa kiitolaukkaan.
Raippaa minulla ei ollut edes mukana, sen verran neiti maastolenkeistämme nautti.
Kiitolaukassa tamma alkoi yhtäkkiä pukitella ja rauhoittelin kovaan ääneen. ''Prr!''
''Tiiäksä, me käännytään nyt. Alkaa tulla pimeä.'' Tosiaan, pimeä oli hiipinyt yläpuolellemme aivan huomaamatta.
''Ja kans käännytään! Mä en anna periks! Me tapellaan koko yö.'' Sanoin tammalla nauraen, koska olihan se totta - minä en luovuta!
Pian puoliverinen suuntasi kohti seppelettä. Oli laukkapätkän aika, again.
Kaviot kumisivat soratiehen, mutta nyt myös toiset. Näin takanamme Seppeleen uusimman tulokkaan, Yuffin, laukkaavan Blondilla.
''Yuff! Ohjaahhan tammas tänne!'' huusin naiselle katsellen samalla omaa kokoani. Terveyden hoitajan tarkastus oli ollut viime viikolla, 149.3 cm, 14vuotias tyttö!
Juttelin Yuffin kanssa pitkän aikaa kertoen samalla myös Blondin upeasta orivarsasta, entisestä hoitsustani, Rontista. Samalla päätin myös että Seppeleen reissun jälkeen suuntaan Simoraan.
''Tää rakkaus on, mitä se on..'' hyräilin hiljaisesti. Yuff virnisti ilkikurisesti ja kysyi: ''Joku poika, vai?'' naurahdin kovaan ääneen ja annoin Yuffin ymmärtää liikkeistäni enemmän kuin tuhat sanaa - halasin Tiiaa ja kuiskin tamman korvaan.
''Ketkäs muut on sun suosikkeja täältä?'' Yuff kysyi yllättäen. ''Miun? Oon aika poni-ihminen, ja ihanin on Siiri-shetu.. Mut rakastan myös Aksua ja Pikkua. Mut tiia on kultasin!''
Kohta olimme jo seppeleen pihalla ja kiitin kohteliaasti yuffia seurasta ennen kuin päästin puoliverisen rouskuttamaan päiväkauroja.
27hm.
|
|
|
Post by Nana on Oct 24, 2008 11:59:33 GMT 2
Maneesi ja kenttä oli varattu muutamaksi tunniksi, joten meikä lähti maastoon juoksuttamaan. 28hm
|
|
|
Post by Nana on Oct 25, 2008 7:57:36 GMT 2
Talvi saapuu
Hevoset höristelivät korviaan ihmeissään, kun Anne kertoi muiden hoitajien säestyksellä tämän olevan niiden viimeinen laiduntaminen tässä kuussa.
Itse olin jo notkunut varttitolkulla Tiian kanssa pihalla, tarkemmin sanottuna tammatarhassa konejen pussailtavana.
Tartuin tiukasti riimusta kiinni ja vein puoliverisen talliin, jossa lehmänkirjava epeli rupesi kätevästi kuopimaan turvettaan.
Rapsutin Tiia otsaharjan alta ja mulkaisin kuraisia jalkoja. ''Pesulle, neiti!'' naurahdin ja otin päitsistä kiinni.
Kohta olin viritellyt tamman pesuboxiin ja pesu saattoi alkaa. Viheltelin yksikseni kaikuvassa kaakelimaailmassa.
''Laatta piste collectioooonnn!'' nauroin. Tiia oli nyt valmis, mutta kuulin jo Annen ääntä: ''Missä Tiia viipyy?''
Nappasin satulan ja suitset ja suoristin huovan - pian kiltti Tiia oli valmis ja annoin sen Tiialle, estetunnin ratsastajalle.
Itse tartuin talikkoon ja aloin lappaa kakkaa - AH, kuinka mukavaa hommaa..
Sitten menin maneesin katsomolle ja istahdin loimen päälle, jonka jouduin Adan kanssa jakamaan.
''Hyvin menee Tiinalla.'' Ada katsoi minua aivan sinisenä, kuin jäätyneenä, ja oli sitten hiljaa.
Tiian tultua tunnilta päätin antaa tamman vain levätä karsinassaan. Sinne puoliverinen rupesi makuulle heti kun satula oli saatu pois selästä ja suitset päästä.
Jätin viellä ruokakuppiin pienen porkkanayllätyksen.
29hm.
|
|
|
Post by Nana on Oct 25, 2008 10:33:30 GMT 2
Kiitolaukkaa maastossa ilman satulaaa. <3 Ihanaa puuhaa! Ja 30hm tuli täyteen. Jouduin pidättelemään tammaa aika paljon..
|
|
|
Post by Nana on Oct 27, 2008 20:30:05 GMT 2
Halailuhetkiä illan hämärissä
Ponit tuhisivat leppoisasti karsinoissaan. Yksi pää kuitenkin kurkkasi kaltereiden välistä - Tiia.
Rapsutin turvasta hoidokkiani mummon tekemillä, pehmeillä lapasilla.
Raotin karsinan ovea ja köllähdin makaamaan turpeelle. Tamma nuuhki minua tyytyväisenä etsien porkkanaansa. ''Oot joku etsivä..'' kuiskasin ja ojensin porkkanan, jonka olin pihistänyt jääkaapistamme.
Puhelin pärähti soimaan. ''Nothing else matterrrrssss...'' puhelin rallatti minun antaessa sen soida hetken, ennen kuin oli pakko vastata, kehtasikin joku häiritä tärkeää hetkeä.
''Nana, mehän sovimme että saat olla sen aikaa kun isä käy tankkaamassa ennen työreissua!'' kuului äidin kiukkuinen ääni. ''No joojoo, ette te vaan tajua mitään!'' huusin kiukkuillen ja pamauttaen simpukkapuhelimen luukun kiinni.
Hyräilin viellä puoliveriselle tämän höristessä hiljaa. ''Nuku hyvin.. kulta.'' sanoin silmiään siristävälle Tiialle, ennenkuin hiivin ulos tallista.
Näin jaakon kävelevän tallille lukitsemaan ovet, joten hyppäsin juuri parahiksi punaisen mazdan kyytiin.
Anteeks, lyhyt. Nana<3Tiia oli tämän sanoma =)
31hm
|
|
|
Post by Nana on Oct 30, 2008 15:48:45 GMT 2
Makkaratehtaalle, mars!
Olin ajatellut jäädä tänään pois koulusta, mutta se oli mahdotonta äidin haukansilmän alla. Voi, kun olisinkin tänään kipeä..
Koulun halpa bussi kaahasi parkkipaikoille. ''Noniin, oppilaat! Eikö olekkin jännittävää mennä teurastamolle?'' oksetti ajatuskin. Onneksi mukanani oli luotettava pääkallohuivi, josta ei näe läpi.
Vain yksi tyttö ymmärsi, Nelli. Paras ystäväni nyt ja vastaisuudessa. Suokkitamman omistaja, jolla oli tiukan tempperamenttinen mieli.
Raahasin reppuni takapenkille ja napsautin Mp3:sen päälle. ''Give me a reason, why I dont hate youuu..'' lauloi Nightwishin vanhan tuotannon kaunis Tarja turunen.
''Ollaan perillä!'' bussikuski kuulutti edestä. ''Paskat.'' kuiskasin Nellille ja tämä väänteli naamaansa pahoinvointisesti.
Kävelin ulos vastahakoisesti ja bussi kaasutti menemään. ''Vikkellsonin teurastomo - jo vuodesta 1943.'' jouduin tavuttamaan itselleni, ajatuksieni ollessa sekaisin 'eläimien tappamista vuodesta 1943?'
''Jarmo Vikkellson on luvannutkin meille, että saamme nähdä jukuripää-orin Galileon teurastuksen omin silmin!''
Siinä hetkessä itku pääsi valloilleen, tärisin, olin jääkylmä ja aivot ikäänkuin pysähtyivät.. pian opettaja herätteli minua maasta. ''MÄ EN TASAN VITUSSA MEE SINNE SISÄÄN!'' haistatin opettajalle ja soitin puhelun isälle. Nyt oli päästävä Seppeleeseen hinnalla millä hyvänsä.
Isä kuunteli kauhistuneena. Enhän ollut hänelle avautunut tästä, vaikka olin pohtinut tätä vakavasti viikkokausia.
Nyyhkytin istuessani autossa ja paiskasin oven kiinni. Tallille päästyäni hyppäsin Annen kaulaan. ''En mee kouluuun enään..'' sanoin kastellessani Annen paitaa. Sain pyyhkiä hihoillani kyyneleitä kuin auton pyyhkijät tuulilasia.
''Mikäs nyt?'' nainen kysyi lempeästi. ''En jaksa selittää.. älä.. älä laita nyt Tiialle tunteja.. mun on päästävä maastoon.''
Anne ymmärsi ja ruksi Tiian tunnit tältä päivältä yli. Viimein en pystynyt olemaan puhumatta ja selitin naiselle kaiken. Talutin satulattoman tamman ulos ja istuin selkään. Pian ravasimme tiellä minun pidätellessä energistä tammaa.
''Prrrr..!'' sanoin laukkapätkän alkaessa. Haluaisin että tämä kestäisi ikuisesti, ainiaan. ''Saan käytöksestä kutosen mut sil ei oo välii kun saan olla täällä Seppeleessä..'' sanoin niiskaisten ja virnistäen hiukan.
''Mentäskö jo takas?'' kysyin meidän kävellessä jo tuiki tuntemattomalle metsäpolulle, kilometrejen päässä seppeleestä.
Käänsin Tiian ja selitin sille kaiken kiukkuni, suruni syyt.
Tallilla selitin kaikille tallitytöille ja sain halauksia sekä myötätuntoa. Hikinen Tiia sai pesun, sekä kunnon harjauksen.
(Sori et täs oli niin paljon kouluelämää)
|
|
|
Post by Nana on Nov 5, 2008 20:01:57 GMT 2
Mulla on nyt uusi paint tässä minikoneella ja harjoittelen sillä piirtämistä ja kuvan laittoa jonnekkin..
tarinan kirjoitan joskus..
|
|
|
Post by Nana on Nov 7, 2008 13:07:51 GMT 2
Tavallinen tallipäivä
Lämmitin käsieni välissä kylmiä kuolaimia, jotka tulisivat tamman suuhun.
Puhalsin viellä tamman sieraimiin, joista vastaukseksi sain lämpimän hönkäyksen, joka lämmitti fyysisesti sekä henkisesti.
''Vartti aikaa!'' Anne huutaa tallikäytävän päästä kävellen samalla kaikkien tunnille tulevien hevosten vierestä katsellen koneja kuin kenraali. 'Pampula rinta rottingille, Anttu lepo!' kuvittelen Annen huutavan tämän puhellessa ystävällisesti Sastulle.
Asettelen viellä satulan Tiian selkään, ja puoliverisen koulutunnin ratsastaja Laura vie hevosen maneesiin. Istahdan penkille maneesin reunalle, ja katson koulutunnin hienointa hevosta.
Takaani hiipii viereeni Chao, joka säikäyttää minut. ''Chao.. säikytit!'' sanon hämmästyneenä.
''Vähän Eppu menee hyvin ton Kirsin alla! Melkein yhtä hyvin kun sulla..!'' tokaisen reippaasti ja iloisesti, mutta sillon näen Chaon maata kaatavan ilmeen. ''Mie.. en hoida enään Epiä..'' Hän sanoo hitaasti ja rauhallisesti.
''Mä en tienny...'' sanon hiljaa Chao hymyillessä varovasti. ''Riinan koulutuksessa oon kuitenkin päässyt niin pitkälle, etten säästele hymykuoppiani.'' Nainen naurahtaa minun kietaistessa kaulaliinani chaon ympärille.
Nopeasti olemme rupatelleet pitkän ajan, ja tuntilaiset ovat kaarrossa makkaroidensa kera.
Laura hyppii pois vitivalkoisissa ratsastushousuissa ja aivan täysin mustan kiiltävissä saappaissaan. Vilkaisen silloin likaisiin, mustiin pillifarkkuihini ja heinäiseen huppariini. Jalassani ovat paksun savikerroksen täyttämät lenkkarit.
Talutan Tiian kuivikkeilleen ja riisun varusteet. Loppu aika tammalla olisi vapaata. Painan viellä lehmänkirjavan hevosen pään lapasieni väliin, ja kerron varmaan sadannetta kertaa rakastavani tätä.
Taivallukseni jatkuu oleskeluhuoneeseen, jossa otan kupin kuumaa kera äitini tekemän täytetyn patongin.
33hm
|
|
|
Post by Nana on Nov 8, 2008 11:41:15 GMT 2
Pian me voitetaan voimamiehetkin
Fiia pomppi leikkisästi varpaillani tietäen koko ajan etten tuntisi mitään, sillä jalassani olivat nauhalliset turvakengät.
Mustat pillifarkkuni kyyhöttivät tällä hetkellä kaikista reunimmaisessa kaapissa, vasemmalla, 17. kaappi.
Harjasin onnellisena minua mulkoilevaa tammaa, joka nautti kurakuoren poistatusharjauksesta täysin siemaiuksin. ''Nyt kakkakavio ylös.'' sanoin kyykistyen vähän ja nostaen 'satakiloisen' kavion polvelleni.
Karsinan ovi oli auki, sillä tiesin että Tiia ei karkaisi. Ollessani puhdistamassa oikeaa takakavioa, tapahtui se, mitä pelkäsin. Tiia rynni kuin hullu lehmä ulos karsinasta.
Hetkeäkään epäröimättä nappasin Jennaa hihasta. Juoksimme pihan muutaamaan kertaan ympäri teutaroivan puoliverisen perässä. Lopulta kuitenkin Tiia seisoi päitsistään tiukasti kiinni minun käsissäni.
''Noniin, sulla näyttää olevan energiaa. Onneks me mennään hyppäämään.''
Viskasin Tiian varusteet selkään ja talutin tamman kentälle. Halusin nimenomaan virkistävää ulkoilmaa nyt, kun olin hiki päässä jahdannut Tiiaa.
Esteet oli pystytetty suuriksi ja kiertelin vaikeaa rataa parhaani mukaan. Sitten maiskautin Tiian liikkeelle. Tiia lähti hurjaan kiitolaukkaan, jolloin päätin, että raippa saisi jäädä pois. Ojensin sen aidalla istuvalle Ellille.
Jatkoin kokoamalla Tiia ravissa, ja kohta nostin laukan. Laukkasimme täyttä päätä esteelle. Molemmat olimme innoissamme, ja olin aivan varma siitä, että pääsisimme yli. Tiia kuitenkin teki suuren sivuloikan aivan puna-valkoisen esteen edessä ja minä lensin alle.
Tamma tuijotteli minua kun nousin pystyyn. ''Ja siekö kiltti?'' sanoin lehmänkirjavalle otukselle taputtaen tätä kaulalle. Melkein heti selkään päästyäni nostin taas laukan. Nyt Tiia ylitti mahtavalla ilmavaralla kaikki suuretkin esteet. ''Nana! Sua tarvitaan, meillä on estetolppien maalaustalkoot!'' sanoi Anne rikkoen suuruudenhullut ajatukseni minun ja Tiian esteurasta.
''Lopetetaan tällä kertaa, mut me testataan ne esteet sit ekana!'' huusin virnistäen Annelle, tämän nyökätessä iloisesti ja laittaen taas maalipensselin viuhumaan.
Talutin Tiian taas talliin. Nyt sillä olisi loppu päivä vapaata aikaa tarhassa..
Käärin hihani ja tartuin siveltimeen. Minun ja Katin oli määrä maalata okseri siniseksi. Tämä okserin maalaaminenhän ei ollut ollenkaan ongelma, meni ihan juttutuokiosta.
''Ja sitten paskaa lappamaan, kiva..'' sanoin huokaisten, mutta en surullisena, päinvastoin.
Tartuin talikkoon juuri ennen Katin kättä. ''Sori, nopeet syö katin!'' kiljahdin ja lähdin lappamaan pissiä ja kakkaa. ''Kumpa konejen karsinoissa ois vessanpöntöt.. vetäsis vaa.'' sanon vieressäni siivoavalle Carkille.
Saan ensimmäisenä karsinan valmiiksi ja joudun onnekseni luovuttamaan paskakärrit katille.
34hm
|
|