Alexin hoitopäiväkirja

[Odelie]

Olin pohtinut pitkän pätkän, kenelle Seppeleläiselle halusin tarjota jouluherkun ja mitä olisin voinut tarjota. Olin tullut siihen tulokseen, ettei niin vaikeaa valintaa voinut yksinkertaisesti tehdä. Siksi olin kerännyt jättimäiseen koriin kaikenlaisia jouluisia herkkuja ja päätin ilahduttaa niillä koko Seppeleen hoitajakaartia. Löytyihän korista silti herttainen kettumekko joululahjaksi Kristalle ja rentoutumispullo Annelle ja Kristerilla. hoitajille oleskeluhuoneeseen päätyi tarjolle juhlakorissa, pihlaja karkkeja, vihreitä kuulia, pipareita, joulutorttuja, glögiä, maustekakku ja viisi Pandan suklaakonvehtirasiaa. Niillä pääsisi tytöt ja pojat herkuttelemaan joulun kunniaksi ainakin hetkeksi.

***

Oleskeluhuone joulukuntoon

Päivä kipeiden kaksosten kanssa oli ollut raskas, mutta vihdoin lastenhoitaja oli päässyt paikalle ja minä Seppeleeseen. Olin laskenut oleskeluhuoneen pöydälle jättimäisen herkkukorin, ilahduttaakseni Seppeleen väkeä. Huokaisin syvään. Uupumus kivisti jokaisessa nivelessä ja aina kun olin uupuunut, minulla oli taana rentoutua siivoamalla. Nostin katseeni oleskeluhuoneeseen ja pieni hymy nousi kasvoilleni. Oleskeluhuone oli juuri sitä mitä minä tarvitsin juuri tähän hetkeen.

"Oi Aleksanteri tulit juuri oikeaan aikaan. Kerääppäs nämä matot tasta lattialta ja sohvan tyynyt ja koristetyynyt ja käy ne tamppaamassa tossa pihalla", osoitin sormellani kaikkea mitä hän sai ottaa mukaansa.
"Öö...?" Aleksanteri älähti hämmentyneenä.
"No sä kuulit mitä Odelie sanoi", Cella virnisti ovelta Aleksanterin takana. "Voinko mä jotenkin auttaa?"

Aleksanteri taisi olla niitä kunnollisia miehiä, jotka eivät väittäneet rakkalleen vastaan. Äänettömästi ja aavistuksen flegmaattisesti hän keräsi irralliset tekstiilit mukaansa ja poistui oleskeluhuoneesta. Ei Cellaa tarvinnut edes ohjeistaa, vaan hän reippain ottein keräsi kaikki muut irralliset tavarat kasaan. Minä aloin puunaamaan pientä "keittotilaamme", pyyhin kaapit ja putsasin kaikki mukit uudelleen. Sillä aikaa Cella oli löytänyt jostain pienen rikkaimurin, jolla hän oli päättänyt alkaa imuroimaan sohvaa.
"Sähän meinasit perusteellista pesua, etkö?" Cella naureskeli. Nyt minuakin nauratti hieman, siivoamisesta tosiaan sai voimaa.

Ehkä löimme koko homman hieman överiksi, kun vuorotellen kyykimme maassa rikkaimurin kanssa ja imuroimme rikkaimurilla koko lattian. Cella, joka oli selkeästi tutkinut tallin joka kolkan ilmestyi yhtäkkiä oleskeluhuoneeseen mopin janssa ja minun viimeistellessä pöytiä, pyyhkien ja tavaroita asetellen.
"Mistä sä ton mopin keksit?" hymähdin pirteästi.
"Murtauduin Kasperin kotiin, tai no ei se kai oo rikos kun se ovi oli auki", Cella totesi ja kun hommat oli hoidettu, nainen lähti palauttamaan moppia ja pesuainesankoa. Kun Cella palasi reissultaan, uskalsi myös Aleksanteri tulla takaisin tampattujen tekstiilien kanssa. Asettelimme ne yhdessä takaisin maahan ja samalla sain avata herkkukorin kääreestä.

"Oi maailman pehmein viltti!" Cella hihkaisi ihastuksesta.
"Ajattelin, että tänne oleskeluhuoneeseen olisi torkkupeitto aiheellinen, kun täällä käy enemmän tai vähemmän väsähtäneitä opiskelijoita lepäämässä", naurahdin.
"Aleksanterille siis tarpeellinen"; Cella naurahti. Vastustelematta Aleksanteri vilkaisi tyttöystäväänsä sohvalta, johon oli rojahtanut ja me päätimme Cellan kanssa palkinnoksi perusteellisesta siivouksesta lämmittää hieman glögiä ja maistaa muutaman piparin, ennen kuin muut tajuaisivat hyökätä niiden kimppuun.

Odelie ja Alex
35 hoitomerkintä