|
Post by Karoliina on Sept 23, 2008 16:59:59 GMT 2
23.09.08. Uusia asioita
Työnnän viimeisen lastin puhdasta purua karsinaan, huokaisten syvään. Jäljellä olisi enään Aksu hoito, estetreeniä maastoesteiden tapaan ja ponin kamat kuntoon. Kuljetan kottarit omalle paikalle, kipittäen takaisin ruunan karsinalle. Möyhin purut kunnolla karsinassa, ennen kuin sieppaan riimunnarun käteeni ja käppäilen ulos.
Kylmiin ilmoihin oli vihdoinkin paistannut aurinko. Oli jopa erittäin kuumakin. Naksautan salmiakkikuvioisen narun kiinni ponin siniseen, auringon haalistaneeseen riimuun.
- Täytyis ostaa sulle taas uusia kamppeita, sanon ponille avatessani porttia. Laitumen perällä laidunta Pikku hirnahtaa hoidokkini perään, kun häviämme tallipihasta.
Harjauksen jälkeen asettelen satulan oikealle kohdalle, kiristän vyön ja nappaan suitset käteeni. Kun ratsastaja ja poni ovat vihdoin valmiita, talutan Aksun kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Ulkona punnersin itseni ponin selkään, mittasin jalustimet sopiviksi ja ohjastin Aksun kohti maastoa.
Maastoesteitä emme olleet koskaan hyppineet, mutta nytpä tuli sekin koettelus eteen. Aksun harja hulmusi lämpöisessä tuulessa, kun ravasimme kesantopeltoa pitkin.
- Ei enään pitkä matka, kuiskasin ponille kannustaen sen reippaampaan vauhtiin. Hetken päästä metsiköstä kohosi rykelmä esteitä, jotka houkuttelivat meitä. Kun olimme tarpeeksi lähellä, kannustin welshin laukkaan ja ohjasin sen kohti ekaa estettä. Aksu oli täynnä energiaa, ja posotti täydellä teholla kohti estettä. Ensimmäinen tukkieste jäi pian jälkeemme, perään toinen ja kolmaskin este. Autonrengasesteestä Aksu piti, sillä se kiihdytti täyteen vauhtiin ja ponnisti oikealla hetkellä. Olin ylpeä ponista, joka sai suupieleni kohoamaan taivaisiin.
Hetken loikittuamme esteitä yksi toisensa jälkeen, annoin ponin lönköttää hiukan ympyrää. Kun se oli tarpeeksi jäähdytellyt, keräsin ohjat ja kannustin sen suoraan laukkaan. Tottelevainen welsh pyyhälsi ensimmäistä estettä kohti. Pian loikimme täydellä temmolla esteet, kunnes vesieste osui mutkan takaa näkyviin. Aksu posotti kohti rapaista estettä, enkä saannut sitä hallintaan. Loikkaus, molskis ja ratsukko mutaisen veden peitossa. Jarrutin ponin raviin, ja repesin nauramaan. Mahdoton hoidokki!
Li'uin alas selästä, taputtaen hikistä ponia. Aksu hirnahti laitumella pukitteleville ja ruohoa mässyttäville lajitovereilleen tervehdykset, ennen kuin kiskoin ponin perässäni tallin suojaan.
- Onpas sulla hieno tyyli!, Jossu huikkasi, samalla hiukan hihitellen. - Siitä saan kiittää Aksua, virnistin ja talutin ponin sen omaan karsinaansa. - No, millaisessa paikassa te taas rymysitte?, tyttö kysyi hilliten hihityksensä. - Maastoesteillä. Aksu hiukan innostui, hyppäsi vesiesteen ja tässä tulos, naurahdin, samalla pujottaen riimun ponin märkään päähän. - Aika paha. Ette sentään ihan Liekkijärvellä ilakoineet?, Jossu tirksui ja hävisi näkyvistä. - Ens kerralla sitten, tokaisin, väläyttäen pienen hymyn hörähtävälle hoidokilleni.
[40HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Sept 26, 2008 15:06:44 GMT 2
26.09.08. Meidän lemmenpoika
Niiskutin pienesti, ajatellessani viime päivien tapahtumia. Taas hullu ihminen oli tuhonnut monien ihmisten elämän, vain pelkällä ampumiskohtauksella. Nyt televisio, radio ja netti toitottivat samaa asiaa yötä päivää. Onneksi pääsisin huomenna pois täältä.
Totta, olisin huomenna kuuden aikaan lentokoneessa, matkalla ulkomaille. Ajtus sai mahani kipristelemään. Lentokoneeseen nousu toi mieleeni aina hyvän olon tunteen, ja arjesta vapautumisen. Astuin sisälle heinän tuoksuiseen talliin, jossa useat hoitajat ja tuntilaiset hääräilivät. Anne jakeli hätääntyneenä tuntihevosia vuorollaan, ja näytti siltä kuin nainen olisi pian hermoromahduksen partaalla. Joka puolelta kuului innostuneita ääniä 'Kenet mä saan?!, mä haluun ehdottomasti Humun! Älkää tönikö, mä olin eka!' Hymyilin itsekseni, ja loin säälivän katseen Anne-parkaan.
Oleskeluhuoneen tunnelma oli tiivis, vaikka sohvalla istui vian Pipsa ja Sastu. Tytöt juttelivat Kauhajoen tapahtumasta, ja välillä asia kääntyi hevosiin.
- Älkää antako mun häiritä, tokaisin, viskatessani koululaukun täpötäyteen lokerikkoon. Sastu hiljeni hetkeksi, mutta juttelu jatkui pian samaa rataa. Nappasin pöydältä vasta leivotun pullan käteeni, ja loikin rappuset alas talliin.
Mutustelin pullan poskeeni, ennen kuin tartuin riimunnaruun ja lähdin hakemaan Aksua laitumelta.
- Karo! Pistä Aksu valmiiks talutustuntia varten, Anne huudahti ja nyökkäsin. Loikin kylmään ilmaan, ja siristelin silmiäni laitumia kohti. Jokainen hevonen laidunsi rauhallisesti, eikä niitä häirinnyt talven tulo. Puikkelehdin nopeasti takatarhalle, jossa näin Aksun, Pellan ja hiukan isomman Jambon. Aksu nyhti ruohoa Pellan vieressä, ja saatoin nähdä sen välillä työntävän turvan tamman turpaa vasten. Onneksi poninkin rakkauselämä kukoisti.
Aksu hirnahti kimakasti Pellalle, kun talutin sen pois laitumelta.
- Noh, noh, kyllä sä sen sun tyttös näät, naurahdin rautiaankimolle, joka hirnahti vielä kerran ensirakkautensa perään. Matkalla törmäsin Weariin, joka näytti hakevan Taigaa laitumelta.
- Onkos Aksusta tullut mielipuoli, kun se sillä lailla huutelee?, Wear kysyi huvittuneena, ja tuijotti ponia. - Äh, rakkaushuolia sillä vaan on, virnsitin ja rapustin ponia korvan takaa. - kas kas, meidän pieni lemmenjättiläinen, tyttö tirskahti ja jatkoi matkaansa. Hymyillen talutin ponin sisälle talliin, jossa muutama muukin hevonen ja poni odotteli hoitajaansa käytävällä. Siispä päätin lukita hoidokkini sen omaan karsinaan, kun hakisin sen kamat.
Harjasin ripein liikkein welshin rapaista karvaa, sen nauttiessa täysinrinnoin. Hyräilin kerran radiosta tullutta biisiä, joka oli todella herkän oloinen. Aksun pieni hörähdys sai minut lopettamaan tuon jonninjoutavan rääkymisen.
- Mikäs nyt?, kysyin ponilta, jonka silmät tuikkivat onnesta. Selitys löytyi, kun katsoin käytävälle. Alina talutti Pellan käytävälle. naurahdin Aksulle, joka hirnui rakkaallensa.
- Oot säkin mahdoton pakkaus, tirskuin ponille, viskatessa pölärin pakkiin. Hymyissä suin satuloin welshin valmiiksi, ja lähdin taluttelemaan pikkupirpanoita.
[41HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Sept 27, 2008 10:15:45 GMT 2
27.09.08. Yhteinen maastoretki
Reippaasti harjasin ponia, joka oli taas onnistunut saamaan itselleen kamalan mutakuoren. Nana oli hetki sitten pyytännyt minua, Wearia, Pipsaa ja Sastua maastoretkelle.
- Nopsaan nopsaan!, Nana hoputti, laskiessaan jo satulaa Tiian selkään. Puhisin äänekkäästi, kun lopulta sain Aksun edes hitusen siistimmäksi. Kirmasin hakemaan welshin kamat, jotta en vain myöhästyisi.
Viimeisinä olimme valmiita, muiden odotellessa jo ulkona. Nana ja Pipsa olivat äheltäneet jo hoitsujensa selkiin, kun taas Sastu kiristi vasta Antun vyötä.
- Hei!, huudahdin kun äksy kimo yritti näykkäistä minua. Sastu pahoitteli tapahtunutta, vaikka eihän se tytön syy ollut. Laskin jalustimet, nousin selkään ja kiskoin kaksin käsin satulavyön kolmanteen reikään. Kun kaikki olivat valmiita, päätettiin järjestys.
- Me voidaan mennä Tiian kanssa eka, sitten tulee Anttu, sitten Taiga ja sitten Aksu ja viimeiseksi Pipsa, Nana luetteli. Noepasti järjestäydyimme jonoon, ja Nanan huutaessa 'kohti maastoa' nytkähdimme liikkeelle.
Maisemat matelivat ohitse, kun tarvoimme ryhmärämänä pitkin metsikköä. Pulisimme jatkuvasti, hevosten ja ponien talsiessa allamme.
- Ja sitten ravia!, Nana sanoi ja hoputti lehmänkirjavan ratsunsa raviin. Taigan syöksähtäessä matkaan, annoin Aksunkin luvan viipeltää vapaata tahtia. Hymyillen taputin ponin kaulaa, ennen kuin jatkoin jutustelua muiden kanssa.
Kesantopelto avautui eteemme, jolloin mielessäni kävi laukka. Kuin ajatuksia lukien Nana ilmoitti, että nyt voisimme laukata. Energinen Aksu viskaisi pukit, ja nosti nopean laukan. Ohitimme Taigan ja Tiian, jotka eivät olleet vielä valmiita omasta mielestään laukkaan.
- Karo hidastaaa!, Nanan kiljaisu kuului, ennen kuin olimme jo pellon toisella puolella. Häkeltyneenä jarrutin ponin stoppaukseen, ja puhelin sille rauhallisesti. Hetken kuluttua koko joukko laukkasi luoksemme.
- Ei kai käynnyt mitään?, Sastu kysyi huolestuneena, rauhoitellen Anttua. - Ei, kykenin vain vastaamaan, ennen kuin repesin nauramaan. - Jatketaan matkaa, Nana tirskui ja kaikki järjestäytyivät mallikkaaseen jonoon.
[Kiireinen tarina, pitää pakata]
[42HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Oct 5, 2008 10:51:58 GMT 2
05.10.08. Mitä ihmettä?Tyytyväisin mielin astelin tuttua Seppeleeseen vievää tietä pitkin. Nyt oli jätetty taakse kuumat hiekkarannat, joka päiväiset uinnit ja ennen kaikkea ruuhkaiset lentokentät. Mikä parasta, pääsisin taas tapaamaan uljasta hoitohevostani. Tai pikemmin hoitoponia. Repäisin tallin oven voimalla auki, kylmän ja voimakkaan tuulen yrittäessä taas työntää sitä kiinni. Hampaat irvessä taistelin itseni sisälle lämpöiseen talliin, jossa hääräsi vain muutama hoitaja. - Karo! Suakin näkee, Nana huikkasi ja laski Tiian satulan käsistään. - Jeps. Olisin tullut aikaisemmin, jos en olisi maannut rannalla, virnistin ja käppäilin Aksun karsulle. - Ooh. Olitsä ulkomailla?, Nana huokaisi ja kurkisti karsinasta. - Joo, en. Tuolla Liekkijärvellähän mä päivää paistattelin, tokaisin, saaden Nanan hirnumaan täydellä teholla. - Muuten, mitäs tänne kuuluu?, kysäisin, kun ruskea hiuksinen tyttö oli saannut naurunsa aisoihin. - Vaikka mitä. Risto ja Hensu muutti, jotkut hevoset vaihtoivat karsina paikkaa, tyttö paapatti. Hämmentyneenä katsahdin Aksun karsinaan, ja huomasin karsinan ovessa 'Reimari' lapun. - Äh. Missä Aksu!, huudahdin, jolloin Nana näytti sormellaan käytävän päähän. Mielessäni käväisi, että kannattaako enään koskaan lähteä lomille, jos kerta täälläkin tapahtuu näinkin paljon viikossa! No, olihan karsinoiden vaihdossa hyvätkin puolet. Saisin nopeasti napattua itselleni kottarit, eikä satulahuoneeseen tai oleskeluhuoneeseen tarvitsisi hikihatussa tepastella. Mutta eihän sinnekkään mikään pitkä matka ollut ruunan entiseltä karsinalta. Hyökkäsin hakemaan kottarit itselleni, ja työnsin ne Aksun sottaiselle karsinalle. Mätin viimeisetkin lannat ja märät turpeet ruosteläjään, ennen kuin vedin syvään henkeä. Karsinoiden puhdistus ei ollut minun lempipuuhaani, ja ymmärsin kyllä miksi Jaakkokin näytteli vähän väliä nyrpeätä naamaa. Ähisten kiikutin lastin lantalaan, ennen kuin sieppasin taas tallissa uuden esineen käteeni. Tällä kertaa riimunnarun. Könysin aidalle, ja vihelsin pitkään. Pikku ja Pampula käyskentelivät lähempänä, nyhtäen ruohotupsuja kilpaa suuhunsa. Aksu taas oli kauempana, armaan Pellansa kanssa. Ponit vaikuttivat aivan erillaisilta. Aksu oli korkeampi, nuorempi ja ehkä hiukan villimpi. Pella taas oli pikkuinen, - joo, kymmenen senttiä eroa - vanhempi ja rauhallinen. - Aksu! Tuuhhan sen sun lemmitys luota tänne, huusin ponille, saaden sen kohottamaan päätään. Tuhahdin, laskeutuen alas aidalta. Tässä oli taas yksi esimerkki siitä, mitä seuraa kun vastakkaiset sukupuolet laiduntavat samassa tarhassa. Aksu hörähti pehmesäti, ja jolkotteli luokseni. - Terveisiä sullekkin vain lämpöisimmistä paikoista, sanoin huvittuneena, kun naksautin narun ponin siniseen riimuun. Pörrötin vielä kerran Aksun harjaa, ennen kuin riistin siltä vapauden. Pyörittelin kumisukaa ahkerasti ruunan mutaisella karvalla. Welsh kohotti ylähuultaan nautinnollisesti, suan osuessa sään viereen. Naurahtaen vaihdoin puolta, joka oli karmaisevan ruskea. Puhisten su'in Aksun mutakerroksen pienemmäksi, joka lähti pois pölärin voimalla. - Mitäs me tänään tehdään?, kysyin, vaikka tiesin jo tarkalleen. Poni hörähti hiljakseen, laskien turpansa kämmenelleni. - Laiskotellaan. Huomenna tehdään töitä, puhelin welshille, sen puhaltaessa lämmintä ilmaa käteeni. Hymyillen jatkoin harjausta, joka jatkui vielä sitäkin pidemmälle. [43HM] [Eli Suomeen ollaan palailtu viime yönä ]
|
|
|
Post by Karoliina on Oct 6, 2008 15:00:45 GMT 2
06.10.08. Teit mulle melkein sydärin!
Kävelin laitumelle, jossa Aksu kamujensa kanssa oleili. Vienot auringonsäteet leijailivat syksyisessä ilmassa, valaisten karua maisemaa. Punertavat ja kellertävät lehdet lojuivat hiljaisina maassa, puut olivat entistä enemmän kaljuja ja kylmä tuuli puhalsi tyynesti omia reittejään.
- Aksu, tuuppas tänne. Pääset estetunnille, huutelin ruunaa, joka seisoskeli mutalammikon vierellä. Ponista näki, että se oli saannut keinorusketuksen. Huokaisten sieppasin haalistuneesta riimusta kiinni, ja maiskautin kerran. Welsh hörähti tuttavallisesti, tunki turpansa kainalooni ja nytkähti liikkeelle. Naurahtaen loin iloisen silmäyksen ponin eloisiin silmiin.
Laskin satulan hoidokkini selkään, Julia nimisen tytön seurailessa touhujani. Liu'tin satulan oikealle paikalle, kopeloin vyön käteeni ja kiristin sen kahdella rei'ällä. Nappasin suitset käteeni, ja siirryin Aksun pään kohdalle.
- Onhan se kiltti?, tyttö kysyi ujolla äänellä, ja näytti epävarmalta. Nyökkäsin hymyillen, pujottaessani ohjat ruunan kaulalle. Julia lähestyi hitain askelin tuntiratsuaan, ja pysähtyi sen vatsan kohdalle. Tyttö laski kätensä Aksun lautaselle, ja silitti ponia. Hymyillen tarjosin kuolaimet väsyneelle rautiaankimolle, joka nappasi ne suuhunsa laiskasti. Nopeasti kiristin kaikki remmit, tarjosin ohjat ujolle Julialle ja seuraisn parivaljakkoa ulos.
Tunnin päästessä jo vauhtiin, häippäsin paikalta. Sieppasin kottarit Nanan nokan edestä, virnistin tyttöselle ja lykkäsin kärryt Aksun karsinalle.
- Kottari-varas, Nana tuhahti ja tyytyi vain norkoilemaan hoidokkini karsinan kulmalla. - Itse olet. Onkos muuten Tiia tunnilla?, kysäisin ohimennen, mättäessäni jättimäisiä kasoja ruosteläjään. - Jeps. Olisin mennyt maastoon, mutta parka joutuu raatamaan, Nana huokaisi ja pyöräytti hiuksensa ponnarille. - Joutuuhan se sunkin alla raatamaan, jos kerta maastoon menette, naurahdin ja heilutin talikkoa kädessäni rivakkaammin. - Ei niin paljon kuin tunnilla, Nana sanoi ja häippäsi paikalta. Huvittuneena nostelin viimeisetkin kikkareet ja märät kohdat kottareihin, ennen kuin vein lastin lantalaan.
Kapusin oleskeluhuoneeseen, jossa leijaili vieno pullantuoksu. Wear ja Ada mutustelivat pullia kilpaa suihinsa, ja juttelivat keskenään.
- Kato Karo, Wear mutisi suu täynnä pullaa, kun istahdin sohvalle. - Minäpä minä, virnistin ja nostin jalat sohvalle. - Otappas pullaa. Ellin tekemiä, Ada vuorostaan lausahti, ja ojensi pullakoria minua kohti. Kumarruin hiukan, nappasin pullan kätöseeni ja aloin mutustelemaan sitä. Kiinnitin katseeni ikkunaan, joka oli täynnä hämähäkin seittejä. Ikkunasta näki suoraan kentälle, jossa ratsukot hyppivät juuri esteitä. Yht'äkkiä tapahtui jotain kamalaa, joka meinasi saada minut tukehtumaan pullaan.
Eppu säikähti yllättäen pihaan saapunutta autoa, ja pomppasi pystyyn. Ruuna sai muut aivan sekaisin, ja niiden joukossa oli myös rakas Aksuni. Welsh oli aivan hermoheikkona, se vain pomppi ja hyppi karkuun. Ratsastaja takertui kyyneleet silmissä ponin hulmuavaan harjaan, ja yritti pysytellä hurjistuneen ruunan selässä. Samassa tytön ote irtosi, ja tämä muksahti pahasti maahan. Salamana singahdin Wearin ja Adan ohitse, jotka ihmettelivät tapahtunutta.
- Mihin noin kova kiire?, Wear huikkasi ja mussutti pullaa. - Tunnilla tapahtuu jotain aivan hirveätä, vastasin pelästyneenä, ja rymistelin rappuset alas talliin.
Päästessäni kentän laidalle, ratsukot olivat rauhoittuneet vähän. Huolestuneena silmäilin hevosia, ja näin että kolme puuttui.
- Karo, Aksu, Jambo ja Tiia hyppäsivät kentän aidan ylitse, laukkasivat metsään ja hävisivät sen sileän tien, Anne sanoi hätääntyneenä, auttaessaan maahan muksahtaneita ratsastajia. Kyyneleet kohosivat silmiini, ajatellessani mitä kaikkea kauheata Aksulle ja sen kaveruksille olisi käynnyt. Wear ja Ada säntäsivät ulos tallista, ja liittyivät mukaani.
- Pyytäkää hoitajat etsimään niitä, ja palatkaa sitten viideksi tallille, Anne sanoi, ennen kuin ampaisimme hakemaan hoitajia.
Huutelimme vuoronperään hevosia, ja etsimme niitä joka paikasta. Kello näytteli jo viittä vaille kolmea, mutta etsinnät eivät edenneet sen enempää. Huokaisten lysähdin maahan, ja toivoin että Aksu ilmaantuisi jostain. Kyynel vierähti poskelleni, kun muistin mitä kaikkea kauheaa olin joutunnut kestämään Marin takia. Nyyhkäisten könysin pystyyn, muiden tuijottaessa metsään.
Kuului räsähdys, toinen ja kolmas. Jännittyneinä seurasimme tapahtunutta, kunnes puskasta loikkasi säikähtänyt Jambo. Huokaisimme helpotuksesta, kun Aksu ja Tiia seurasivat eestinhevosta. Nyyhkyttäen riensin Aksun kaulaan, ja suputin ponin korvaan jotain sekalaista.
- Nyt takaisin tallille, ennen kuin käy mitään, Sastu sanoi ja johti joukkoa takaisin tallille.
[44HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Oct 7, 2008 19:12:42 GMT 2
07.10.08. Pitkästä aikaa laidunruohoa ja täysikuu.Tuossa tuollainen aivopieru päähänpisto. Ensiksi tein gimpillä, mutta eipä kuvaa pystynnyt lataamaan kuvapankkiin. Siksipä tein vielä paintilla, ja tuli tuollainen... [45HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Oct 8, 2008 15:59:34 GMT 2
07.10.08. Lapsellisiako?Lykkäsin sonnat lantalaan, ja pyyhälsin takaisin talliin. Selailin ruskeilla silmilläni tuntilistoja, joissa komeili muiden nimet kuin Aksun. - No, tänään sitten vain puuhaillaan muuta, tokaisin itselleni ja seikkailin Aksun karsinalle. Sieppasin riimunnarun käteeni, ja lähdin iloisesti kohti kurjaa ulkoilmaa. Muistin, että joku hoitajista oli joskus sanonnut minua ja Aksua tallin leikkimielisemmäksi pariksi. Virnistin ajatukselle, sillä olihan se totta. Minä ja Aksu oltiin aina se pari, joka mölysi eniten, puuskutti pitkin maastoja vuorotellen toista karkuun tai muuten vain remuttiin keskenään. Nyt leikkimielinen parini puksutti Pikun hännäntyvessä, näykkäisi ilmaa ja pakeni. Naurahtaen sain todella hullun idean. Ihmisen ja hevosen piti tuntea uudestaan lapsuus. Tänään ryhdytään täysin kakaratasolle - eli se tarkoitti lisää mölyämistä. Sukelsin aitojen välistä, hiippailin kohti tietämätöntä Aksua ja valmistauduin jekkuun. Ponkaisin yllättäen rautiaankimon eteen. Tosin en liian yllättäen, jotta ruuna ei kuolisi sydäriin. Aksu mulkoili minua tietävästi toisella silmällä, esittäen tietämätöntä. - Böö, pikku varis, huudahdin, saaden mölyapinani pomppaamaan kauemmas. Ruuna kiljahti riemuissaan, pukitti ja laukkasi pois luotani. Nauraen lähestyin hoidokkiani, ja päästyäni sen luokse sieppasin riimusta kiinni. - Tänään ollaan kakaroita. Seikkaillaan maastossa, remutaan kentällä ja pelotellaan lintu-parkoja pellolla, virnistin ponille ja pörrötin sen takkuista harjaa. Saatoin nähdä ponin tuumailevan jo parhaita jekkuja, kun käppäilimme pois laitsalta. Hervoton hihitys kaikui metsässä, kun minä ja uskollinen hoitoponini temmelsimme aukiolla. Aksu kiljui riemuissaan huutoja, kun minä taas 'säikyttelin' sitä kuoliaaksi. - Olet toosi hassu poni, hihittelin Aksulle, joka tapitti minua viattomasti mantelin muotoisilla silmillään. Welsh pärskähti äänekkäästi, tuijotti edelleen ja laski turpansa naamalleni. Pärskähdys ja kaikki räät sun muut limat lepäsivät kasvoillani. - Hyih!, huusin kömpiessäni pystyyn. Aksu heilautti viattomasti päätään, pomppasi ilmaan ja käpsötteli kauemmas. Pyyhkiessäni kehittelin uutta juonta, joka toteutuisi tuota pikaa. Aksun laskiessa turpansa mehukkaiden ruohotupsujen ääreen, hiippailin äänettömästi ponin luokse. Tosin se tunsi narun töksähdyksistä tuloni, mutta oli taas niin tietämätöntä. Pomppasin loikalla ponin matalaan selkään, takerruin sen harjaan, ennen kuin se kerkesi altani. - Soojaa, ei hätää, hihittelin rautiaankimolle, joka pomppi riemuissaan pitkin aukiota. Roikkuessani hetken aikaa harjassa, otteeni lipesi ja lensin maahan. Hihtellen kömmin pystyyny, tartuin narusta uudelleen ja kiskoin ponin luokseni. - Hippa, huudahdin ja päästin narusta irti. Luotin täysin hoidokkiini, ja jos se karkaisi se saisi hirveän koulurääkin. Hyppelehtiessäni karkuun, Aksu lönkkäsi perässä. Naureskellen kätkeydyin kaatuneen puun taakse, ja annoin ponin vaiston johdattaa sen luokseni. Tosin jatkuva hihittelyni paljasti minut, ja Aksu ravasi oikopäätä luokseni hörähdelleni. Temmelettyämme pitkin maita ja mantuja, hölkkäsimme tietä pitkin takaisin tallille. Yht'äkkiä mutkasta tupsahti Carkki ja Palmikko, sekä samaan aikaan pusikosta jänis. Saimme Aksun kanssa molemmat sydärit, ja painelimme takaisin metsän syöväreihin. - Soo Palmikko, Karo ja Aksu ne vaan on, Carkki rauhoitteli tammaa, ennen kuin sai kauhean hihityskohtauksen. - Ei me teitä syödä, eikä tuo viaton jäniskään, Carkki lateli, kun kurkistin pusikosta. Naureskellen kiskoin Aksun perässäni hiekkatielle, ponin kuikuilessa uteliaasti takaisin metsään. - Tuo teidän metelinne kantautui viiden kilsan päähän, Carkki sanoi hetken päästä, kun oli saannut naurunsa kuriin. Virnistin sanoille, ennen kuin vilkaisin Aksua. - Ollaan me sitten kakaramaisia, sanoin puoliksi itselleni, puoliksi hoidokilleni. - Mitä?, Carkki kysyi, ja heristeli korviaan. - Ponitytön ja sen uskollisen kakara-ponin salaisuuksia, sanoin, hymyillen hemaisevasti. [46HM] [Juu-u, tää tarina oli pienellä huumorilla kirjustettu. Vaihtelu virkistää ]
|
|
|
Post by Anne on Oct 9, 2008 20:24:41 GMT 2
|
|
|
Post by Karoliina on Oct 10, 2008 14:28:14 GMT 2
Tää on taas yksi niistä kuvista, jotka ovat ihania<33 ------------------------------------------------------------------- [glow=orange,2,300]10.10.08 Illallinen lenkki[/glow]
Rapsutin Aksua korvan takaa, ennen kuin kiskaisin toisenkin hanskan kätöseeni. Kiepsautin ohjat ponin kaulalle, laskin jalustimet ja ponnistin welshin selkään. Hengityksemme höyrysivät kilpaa kirpeässä ilmassa, kun mittasin jalustimet sopiviksi. Katshadin vielä, että kaikissa tarpeelisissa paikoissa oli heijastimet. Kylmästä hytisten puristin pohkeet hoidokkini kylkiin, sen nytkähtäessä reippaaseen käyntiin.
Oli aika hullua lähteä puoli kahdeksalta illalla pimeään maastoon, mutta poni sai liikuntaa vaikka väkisin. Synkät puut vilahtelivat ohitsemme, kun kävelimme jäätävässä ilmassa maastotietä pitkin.
- Talvi tulee, huokaisin ja kätkin käsiäni Aksun harjan alle. Poni oli suhteelisen lämmin kylmään ilmaan, ja se tuntui hyvältä. Hymyillen keräsin ohjat, ja ryhdyin seurailemaan puita ja synkkiä pensaita.
Hiljaa hymisten tarkkailin kaukaisuuteen, illan usvan levitessä pellon ylle. Iltainen kuurakin näkyi hiukan pellon pinnalla, tuulen huiskiessa kasvillisuutta ympäriinsä. Orannutsavat ja kellertävät lehdet tanssivat pyörenmyrskyn lailla ilmassa, ilmoitellen alkavasta talvesta.
- Talvella säkin kasvatat talvikarvan, lumet tulevat ja on ihanan kaunista, suputin Aksun korvaan, nojautuessani ponin kaulalle. Mustat hiukseni hulmuivat kipakassa tuulessa, kun seisoimme ääneti keskellä peltoa. Oli aika palata takaisin, jotta tallin väki ei huolestuisi.
Puna levisi poskilleni, kylmän ilman hallitessa osittain laukkapätkäämme. Huokaisin hiljaa, takertuen Aksun pehmoiseen harjaan. Poni oli minulle kaikki kaikessa, enkä pystynnyt jättämään sitä hetkeksikään yksin. Seppeleen kirkkaat valot pilkistivät mutkan takaa, ja jarrutin Aksun raviin. Poni nosteli koipiaan, ja sen hengityksestä johtunut höyry leijaili ilmassa. Kyllä vuodenajat ja tuleva talvi ovat ihania.
Moiskautin hyvän yön suukon Aksun turvalle, ja jätin ponin syömään sen omia heiniään karsinan lämpöön. Jouduin lähtemään muiden hoitajien seurassa ulos. Jaakko oli todella ilkeä, kun riisti meiltä 24/7 hoitelun.
- Kyllä ne kopukat pärjää ilman teitä, Jaakko huikkasi ovelta, ennen kuin hävisimme illan pimentoon.
[47HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Oct 11, 2008 11:06:57 GMT 2
11.10.08 Aksu+Pella=Rakkaus Sanokaa jos ei lasketa HM-merkinnäksi [48HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Oct 12, 2008 12:17:57 GMT 2
12.10.08. Vapaa-päivä.
Seisoin muiden hoitajien kanssa Humun karsinan edessä. Hontelo orivarsa tepasteli emänsä nisille, ja alkoi lutkuttamaan maitoa äänekkäästi. Näin vasta ensimmäistä kertaa Seppeleen Soturin, vaikka varsa oli syntynnyt jo muutama päivä sitten. Sastu huokaisi haaveilevasti, katsoessaan suloista oria.
- Jätetäänpäs poika Humun kanssa, ja menkääs te vaikka auttamaan Jaakkoa lannanluonnissa, Anne virnuili, ja hätisteli meidät kauemmas. Nuristen lampsimme kylmästä syysilmasta takaisin tallin lämpöön. Sen suurempaa tekemistä ei löytynnyt, olihan Aksu passitettu koulutunnille.
Lappasin väsyneenä lannat kottariin. Haukotellen nojauduin hetkeksi talikkoa vasten, ummistin silmäni ja matkustin pois tästä hetkestä.
- Herätys!, möreä ääni kuului takaani. Uneliaana vilkaisin olkani ylitse, ja näin Jaakon. - Tarvittais lannanluonti vehkeitä, mies sanoi, ja nyökkäsin. Nostelin rivakkaasti märät turpeet rusoteläjään, ennen kuin luovutin sen Jaakon huomaan. Laahustin oleskeluhuoneeseen, tekemisen puutteessa.
Katselin ikkunasta ratsukoita, jotka kiersivät märkää kenttää ympäri. Osasi Anne olla aika ilkeäkin, kun patisti poloiset ratsastajat vielä kentälle tähän aikaan. Huokaisten lösähdin sohvalle istumaan, ja seurasin katseellani Jossun hääräilyä. Tyttö järjesteli kaappiaan, iloisesti vihellellen.
- Miten sä jaksat?, kysyin väsyneesti hääräilevältä tytöltä. - Pakkohan se on. Kokeileppa itse, Jossu hymyili. - En ikänä, huokaisin ja nostin ahterini ylös sohvalta. - Meen tästä alas, bye, huikkasin ja köpöttelin natisevat portaat alas talliin.
Tihkusade varjosti tallipihaa, kun kävelin Aksun ja tämän ratsastajan perässä talliin. Viiviksi sanottu tyttö hymyili iloisesti, saatuaan Aksun karsinaan.
- Tarviitko apua?, kysyin, vaikka mieleni olisi tehnyt painua yläkertaan koisimaan. - Juu, vähän, Viivi sanoi ja pisti riimun Aksun kaulalle. Yhdessä hääräsimme welshin kimpussa, ennen kuin Viivin äiti tuli hakemaan tytön.
- Heippa, sanoin pirteälle tytölle, ennen kuin sujahdin takaisin Aksun karsinaan. Li'uin seinän vierttä istumaan turpeille, katsellen rautiaankimoa hoitohevostani. Aksu tapitti minua ovella, ja hetken kuluttua otti muutaman askeleen. Hymyillen kutsuin ponin luokseni, ja moiskautin suukon sen silkkiselle turvalle.
- Väsyttää, kuiskasin, sulkien silmäni. Aksu laski päänsä syliini, ja kävi makuulle. Annoin ponin maata vierelläni, ennen kuin väsymys kietoi minutkin syliinsä. Lösähdin makuu-asentoon, pää ponin mahalla.
[49HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Oct 13, 2008 15:15:58 GMT 2
13.10.08. Vauhdikasta menoa
Ojensin kuolaimet energiselle ponille, joka hotkaisi ne suuhunsa. Naurahtaen kiristin remmit sun muut, ja kiepautin ohjat käsiini. Talutin Aksun ulos, jossa laskin jalustimet alas ja punnersin itseni selkään.
- Tänään hypitään esteitä, sopersin Aksulle, joka vauhdikkaana steppasi. Puristaessa pohkeeni ruunan kylkiin, se ampaisi kohti kenttää. Olin vähällä luisua alas selästä, sillä ohjat eivät olleet kunnolla käsissäni. Hätäisesti sieppasin ohjat, ja tyynyttelin ruunaa. Pelkkä esteiden näkeminen sai sen aivan hulluksi.
Löysäsin ohjaa, vaikka kireämpää Aksu olisi kyllä meneon perusteella kaivannut. Reippaasti eteenpäin köpsöttelevä ruuna oli niin innoissaan, että sikähti jopa puskasta pomppaavaa varista.
- Rauhassa poika. hallitsehhan se sun energias, tokaisin hoidokilleni, keräten ohjat. Reippaasti käänsin welshin voltille, josta se suoriutui mallikkaasti.
Verryttelyiden ja muiden lämmittelyiden jälkeen annoin Aksun nostaa laukan. Innokaasti ruuna porhalsi eteenpäin, ja roikuin epätoivoisena sen harjassa.
- Karo, hallitse sen poni, Sastu sanoi tyynesti, ja oli tehdä minulle sydärin. - Huh, vähänkö säikähdin, lausahdin, kun Aksu ol itaas hallinnassani. - Sitäpä se elämä teettää, tyttö virnisti ja häipyi lämpöiseen talliin.
Poni puksutti energisesti kohti n. 40cm estettä, ja oli jo valmiina sen ylittämiseen. Aksun ponnistaessa esteen ylitse, myötäsin mahdollisimman paljon. Tasaisesti laskeuduimme kentän pohjalle, ja valmiina uuteen esteeseen. Esteet ylittyivät helposti, ja komensin kentän laidalle tullutta Elliä nostamaan esteitä 50cm. Nainen nosti nurinoitta esteet, ja siirtyi kentän laidalle.
Ohjasin kepeästi ruunan ensimmäiselle esteelle, joka ylittyi helposti. Toinen este tipahti maahan, kun kolmannella Aksu hiukan kompuroi. Neljäs ja viide sujuivat mallikkaasti. Muutaman kerran hypimme 50cm esteet, kunnes Ellis ai luvan nostaa ne 60cm.
Aksu ylitteli esteet taidokkaasti, ja annoin sen hetken jäähdytellä. Ponin kaula valui hiestä, ja ryntäillä komeili vaahtoa.
- Hieno poika, kehuin hoidokkiani, taputtaen sen hikistä kaulaa. Aurinko pilkisti pilven takaa, tähdäten juuri säteensä kentälle. Pyyhkäisin otsaani kerran, ennen kuin keskityin taas ponin hallitsemiseen.
- Rauha poika rauha!, tyynyttelin Aksua, joka oli vähällä heittää minut selästään. Tuntilaisten letka pelotti ponia, joka oli muutenkin aika lailla herkkä.
- Lopetetaan tältä erää, kuiskasin welshille, sujahtaen sen kanssa ratsain tuntilaisten ohitse kentältä. Ohjastin Aksun maastoon, jossa pitäisimme pienet jäähdyttelyt.
[50HM! Wou]
|
|
|
Post by Karoliina on Oct 14, 2008 17:03:43 GMT 2
14.10.08. Vihdoin lämmin päiväSori laatu! Otsikkokaan ei täsmää kuvan kanssa. [51HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Oct 15, 2008 19:18:21 GMT 2
15.10.08. Aksun näkökulmastaLaidunnan Pikun kanssa kylki kyljessä, kunnes kuulen askelia. Hämärässä erotan vain pitkän miehen, jonka tunnistan Jaakoksi. Kylmä kietoo minut hiljalleen itseään vasten, ja alan jo pikku hiljaa kaivata tallin lämpöön. Tulisipa Karo, se ainakin osaisi huolehtia minusta. - Älä lannistu, Aksu. Kyllä se sun musta hiuksinen hoitajasi tulee pian. Minua ei olla käyty katsomassa pitkiin aikoihin, tosin Loviisa kävi vähän aikaa sitten, kimo ystäväni selitti ja laski ahnaan turpansa takaisin jäätyneiden ruohonkorsien sekaan. Huokaisten astelen portille, johon pihan lamput heittävät säteensä. Sydämmeni on vähällä hypätä silkasta riemusta kurkkuun, kun näen Karon tönäisevän töykeästi kulkuvälineensä seinää päin. - Karo ei ole näköjään hyvällä tuulella, mutisen itsekseni, mutta uskon hänen olevan lempeä minulle. Päästän pienen hörähdyksen, jotta kiinnitän tyttöön huomion. Karo hymyilee minulle, ja kävelee luokseni. - Heippa poika. Mennäänkös lämpimään talliin?, kiltti tyttö kysyy, ja tarttuu haalistuneeseen riimuuni. Karon lempeät sanat saavat minut jo sulamaan valmiiksi. Olihan musta tukkainen tyttö minulle kaikista tärkein. Ummistin silmäni pienesti, samalla kuunnellen tallin hälinää. Karo harjasi hikihatussa minun mutaista ruumistani, ja itse nautiskelin siitä. Parasta mikä hoitajaissa oli, oli se että he hoitavat aina puhtaiksi ja osoittavat rankimpinakin päivinä huomiota ja rakkautta. Avasin silmäni, päsätin pienen pärskähdyksen ja käänsin pääni Karoa kohti. Tökkäisin turvallani hoitajaani jalkaan, ja sain Karon hymyilemään. - Hassu welsh, Karo naurahti ja pörrötti takkuista harjaani. Annoin Karon harjata minut, ennen kuin tyttö laski fleeceloimeksi kutsutun kankaan selälleni. Se lämmitti mukavasti. Ikävintä oli, että jouduin ottamaan sutiset päähäni. Kilttinä ponina annoin Karon valmistella minut retkeä varten. Karo könysi äheltäen minun selkääni. Tyttö kiitteli myös onneaan, että olin hyvin matala, verrattuna hänen entiseen hoitohevoseensa. Aina kun Karo mainitsi sanan 'Mari', tunsin että asiat olviat pielessä. Mitäköhän se meinasi? Olisiko Karo joskus joutunnut syömään ainoan porkkanansa, ja kaipasi sitä. Tuskin, se tarkoitti elävää sielua. Viisaana tajusin sen helposti. Karo ikävöi minun lajitoveriaan. Tyttö puristi pohkeet kylkiini, ja lähdin tarmokkaasti Karon ohjastamaan paikkaan. Rakastin sitä, että sain kantaa Karoa selässäni ihan minne tahansa, ja välillä jekkuilla tytölle. Sekä se rauha, minkä sain kokea rakkaan hoitajani kanssa. En vaihtaisi Karoa toiseen hoitajaan. Kaipaisin tyttöä joka hetki, jos hän ei olisi enään lellimässä minua. - Maisk maisk, Aksu. Eipäs laiskotella, Karo sanoi, ja taputti rohkaisevasti kaulaani. Sain siitä voimaa kantaa Karoa entistä tarmokkaammin pitkin maasto polkuja. Kyllä hevosen elämä on ihanaa, varsinkin jos saa omistaa näinkin ihanan hoitajan! [52HM] [Sori, tein tälläisen 'Aksun näkökulmasta' tarinan Vaihtelua]
|
|
|
Post by Karoliina on Oct 17, 2008 16:09:57 GMT 2
17.10.08. Näin Karo ja Aksu viettävät syysäätä!
Rallatellen pompin heikkatietä pitkin kohti Seppelettä. Harmaa taivas enteili lisää sadetta, mutta eipä sekään saannut meikäläistä huonolle tuulelle. Tallin pilkistäessä kaljuuntuneiden koivujen takaa, volyymi koveni entistä enemmän, ja lasten laulut kiirivät pitkin syksyistä ilmaa.
Aksu ravasi innostuneena tulijaansa vastaan. Poika oli näköjään saannut hienon lookin. Mutainen, takkuinen harja ja pari kavion jälkeä mahassa. Naurahtaen tervedin pirteeä hoidokkiani.
- Sori, mä en päännyt morjestaan sua eilen, mutta eipä toi sua niinkään oo näköjään haitannu, töksäytin ponille, viitaten sen mutaiseen olemukseen. Sateen alkaessa ripsua taivaalta, nappasin welshin riimusta kiinni ja aukaisin portin. Aksu innostui tapansa mukaan testaamaan minua, jos vaikka ote irtoaisi. Naureskellen tempuilimme toisemme vuoronperään talliin, ukkosen jyrähtäessä uhkaavasti.
Anne hoputti Jaakkoa hakemaan koppurat sisälle, ja mies pyyhläsi tuli perseen alla ulos. Hihitellen telkesin Aksun sen omaan karsinaan, ja sepä alkoi heti jutustelemaan Taigalle. Ponien railakas hörinä, pärskintä ja hirnunta kaikui tallissa, saaden Annen hermostumaan.
- Voiskos joku hiukan hiljentää noita?, nainen karjui, ja häippäsi toimiston saloihin.
Kolautin harjapakin karsinan pohjalle, samalla tervehtien viereisessä karsinassa oleskelvaa Taigaa. Wearia ei näkynnyt, joten veikkasin tamma neidin vain jäänneen karsinaan tunnin jälkeen. Hoidokkini kävi mustasukkaiseksi, pärskähti kiukkuisesti ja marssi seinää vasten.
- Mustis, sanoin ponille, avaten pakin. Kaivoin sieltä kumisuan, ja lähestyin Aksua. Energinen poni villiintyi, nähdessään suan. Se kiljahti korvia huumaavasti, ja lähti kiertämään karsinaa. Hölmistyneenä seurasin sitä, kunnes Aksu nopeutti tahtiaan. Kikatellen jahtasin ponia, vaikka olisin saannut sen muullakin tavalla kiinni. Jaakko kuljetti juuri oreja sisälle, ja Aksun kiljuminen sai ne aivan hermoheikoiksi.
- Saatanan metelöivät apinat, nää tuli ihan hulluiks!, Jaakko karjui Aksun karsinan suuntaan, ja tyydyin vain virnistämään miehelle ilkeästi. Jätin kumisuan ja Aksun karsinaan, ja autoin miestä mäessä.
- Tallimestareiden täytyis alkaa harkita huumorintajun vaihtamista, murjaisin Jaakolle, saaden karmaisevan naurukohtauksen. Mies mulkoili minua, kun hoipertelin Aksun karsinalle.
- Ja pah. Pelkkä sonnanluonti riittää, Jaakko mutisi, ja lähti takaisin ulos.
Vihdoin Aksun rauhoittuessa aloilleen, pystyin harjata sen puhtaaksi. Viidennen hien pyyhinnän ja äheltämisen jälkeen kiilsi poni puhtauttaan. Kieli solmussa siirryin setvimään sen takkuista pehkoa, joka näytti aivan harakanpesältä.
- Noin, puhisin viidentoista minuutin kuluttua, ja taputin Aksua kaulalle. Nappasin pakin käteeni, ja kiikutin sen satulahuoneeseen. Kun pakki löysi oikean paikan, kuljin rehulan kautta welshini luokse.
- Siinä sulle kiitos palkinto siitä, että oot maailman paras poni ja hoitohevonen, kuiskasin Aksulle, sujauttaessani sille pari porkkanaa ruokakulhoon. Hymyillen seurasin hoidokkini rouskutusta, ennen kuin livahdin karsinasta ulos. Aijoin juuri lähteä kotiin, mutta musitaessani ukonilman, kipitin rappuset ylös muiden luokse.
[53HM]
|
|