|
Post by Karoliina on Aug 24, 2008 11:13:57 GMT 2
24.08.2008. Yksinäinen poni. Tein ponista tuollaisen harmaan, kun värit sotkeutuivat miten sattui. Työstin tuota melkein puolisen tuntia kun tuli pikkuisia ongelmia värejen kanssa. Toivottavasti kelpaa [15HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 24, 2008 12:01:55 GMT 2
23.08.2008. Rääkkiä Nanan oheella.(Koulutunti)
Ähisin Aksun selkään, ja kuuntelin muiden valituksia siitä, etteivät he pääse selkään.
- Juu, ruuna on todella suosittu nykään, virnistin Nanalle, ennen kuin paitstin hoidokkini liikkeelle. Puolella korvalla kuuntelin, kuinka Nana ohjesti muita, kun taas itse löntystelin laiskan pulskean ponin kanssa uralla. Hetken kierettyämme uraa pitkin, päästin äänekkään puhinan. Herran jestas millaista kidutusta.
- Loistavaa. Sitten tehkää pääty-ympyrä, sitä ennen pysähdys ja sitten ravissa pieniä pätkiä kerrallaan pitkällä sivulla, Nana ohjeisti meitä poloisia ratsastajia. Voin vaikka vannoa, että näin tuon kiduttajan virnistävän pirullisesti, kun annoimme ratsujen lähteä ravaamaan. Tosin ihan sellaista raviin lähtöä en ollut koskaan nähnyt - tai tuntennut - kun Aksu pinkaisi matkaan. Kauhistuneena takerruin ponin hulmuavaan harjaan, ja tyynyttelin ruunaa Nanan neuvomalla tavalla.
Seuraavakasi olisi pujottelu-hirmu edessä, mutta sitä ennen ttydyin kuuntelemaan muiden ähinää ja Nanan kiljumista tytöille. Hymyilin Marielin yrityksille saada Blondi edes hitusen ravaamaan. Onneksi siitäkin selvittiin, ja päästiin pujottelemaan. Edellä meni Cassu tötterön tallaaja Jossun kanssa, ja sitten vasta minä ja allani oleva ponin rääpäle. Kiitin onneani, että rautiaankimo poni oli hyvin vaativa ratsastaessa, joten tötteröistä selvittiin hyvin. Hetken päästä kiduttajamme kuulutti laukan noston alkavan, joten tyydyin antamaan laukkapohkeet allani olevalle nelijalkaiselle. Ruuna kiisi eteenpäin, vaikka mieleni olisi tehnyt jarrutella tuota innokasta ponia. Mutta Nana ohjeisti, että antaa mennä vaan. No mikäs siinä sitten.
Kaikki kolme kiitimme kuorossa kiduttajaamme tunnista, ennen kuin lähdimme kohti tallia hikiset ponit ja hevoset perässä.
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 24, 2008 13:15:55 GMT 2
24.08.2008. Sunnuntai Tein toisenkin kuvan, tällä kertaa sumutuksella
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 24, 2008 17:59:26 GMT 2
Juu-u, tuli kamala hinku tehdä hoitotarina Aksulle.. Toivottavasti ei niinkään haittaa..24.08.2008. Toisen suru on toisen ilo Tämä päivä ei ollut mennyt oikein odotettua paremmin. Elämä oli julmaa, pystyin toteamaan sen täydellisesti. Mummini saksanpaimenkoira oli nuoren ikänsä huolimatta hyvästellyt tämän maailman, ja kuollut rekan alle. Pyyhkäisin kyyneleen silmäkulmastani, ja astuin sisälle talliin. Olin nyt menettänyt kaksi parasta ystävääni kuukauden sisällä, joten se oli suurta tuskaa. Kuljin karsinoiden ohitse suoraan Aksun karsinalle, jossa poni-pikkuinen värjötteli. - Moi kulta, kuiskasin uinuvalle hoidokilleni, joka seisoi rauhallisesti seinää vasten. Kuultuaan sanani, se kohotti unisesti päätään ja hörisi. Hymyillen tartuin karsinan ovessa roikkuvaan riimuun, ja livahdin tuon söpöläisen vierelle. - Lähetään kävelemään maastoon, tokaisin reippaasti rautiaankimolle, pujottaen riimun sen päähän. Aksu kuunteli hiljaa sanojani, ja lähti kulkemaan perässäni ulos karsinasta. Kylmä syystuuli puhisi omiaan, kun talsimme hoitohevoseni kanssa pitkin maastopolkuja. Mielessäni käväisi äkisti Mari, joka oli ollut minulle kultaakin kalliimpi. - Sua mä en menetä, vaikka joku riistäisi sut multa, supatin ponin korvaan, ja halasin tätä. Hetken ponin kaulassa roikuttuani, irrotin oteeni ja jatkoin tasaista kävelyä pitkin polkua. Aksun innokas hörinä kantautui metsän siimeksessä, kun kapusin ponin selkään. Olihan tämä aika hullua, eikä kypärää, ei mitään muutakaan ratsastukseen tarvittavia kamoja. Kädessäni roikkui vain yksi ainoa riimunnaru, ja ponin päässä riimu. No, olihan tätä tullut harjoiteltua Nanan tunnilla, joten mikäpäs siinä. Ähisten käänsin ponia tulo suuntaan, ja paukautin pohkeet sen silkkisiin kylkiin. Ruuna luimisti, ponkaisi pystyyn ja kiljui muuten vain. - Sori, mä unohdan että sä oot tommonen, puhelin ponille sen laskeutuessa takaisin neljälle jalalle. - Jos nyt vain laukattaisiin takaisin tallille?, kysyin ponilta kun hoputin sitä ensin raviin ja sitten laukkaan. Kun nuoli allani oleva nelijalkainen ampaisi matkaan. Takerruin rystyset valkoisina Aksu hulmuavaan harjaan, ja annoin ponin laukata. Vasta tallipihassa tyynyttelin ratsuni hiljaisempaan askellajiin. Kun tuo kauramoottori seisoi tukevasti keskellä pihaa, laskeuduin huolettomasti alas sen selästä. Taputin Aksun pehmeätä kaulaa, ennen kuin lähdin kuljettamaan sitä laitumelle. - Epistä, piipitin Annelle, kun olin kuullut Cassun lähteneen. - Niinpä se vain on, kyllä säkin jouduit luopumaan Marista, nainen hymyili. Mari, tuo sana toi ikuista kaipuutta ja tuskaa. - Anteeksi, en tarkoittanut, nainen sanoi hiljaa ja laski kätensä olkapäälle. - Äh, ei tässä mitään. Mun pitäis alkaa jo päästä siitä yli, mutisin rohkeammalla äänellä vastauksen. Anne hymyili ja lähti matkoihinsa. Aloin miettimään sanojani, jotka olin vasta hetki sitten lausahtanut. Se ei pitännyt paikkansa. Miten voisin loikkia tyytyväisin mielin yli Marin kuolemasta? Tamma oli kuollut silmieni edessä, ja vika oli minun. Jos en olisi patistanut sitä nostamaan laukkaa, se ei ehkä olisi nyt taivaassa. Nyyhkäisten lähdin kulkemaan satulahuonetta kohti, jossa odotti Aksun likaiset kamat. [18HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 25, 2008 16:18:34 GMT 2
25.08.2008. Viikko alkaa aina niin mukavasti. Juu-u, tuli karsea. Aksun pää on tarkotuksella hitusen kulmikas XD 19HM
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 26, 2008 15:35:11 GMT 2
26.08.2008. Kipeitä poneja ja tyttöjä.
Niiskuttaen poljin tuhatta ja sataa Seppeleeseen vievää tietä pitkin. Oloni oli todella kurja, päätä kivisti ja räkä tursusi ulos nenästä. Kurvasin tallipihaan kovalla vauhdilla, ja olin vähällä törmätä Pampulaa taluttavaan Pipsaan.
- Sori, ei ollut tarkotus, mutisin kipeällä äänellä tytölle, kun paiskasin pyöräni tallin seinää vasten. - Äh, mitäs tuossa. Flunssa iskennyt, vai?, Pipsa hymyili vienosti. - Jeps, olin kuitenkin koulussa, puhisin väsyneesti tytölle vastauksen ennen kuin hävisin talliin.
Tuntilaiset kipittelivät yksi toisensa jälkeen ulos tallista, hevoset perässä keikkuen. Suunnistin suoraa päätä Aksun karsinalle, jossa huomasin yllätykseksi itse ruunan.
- Moi kääpiö, puhelin hiljaa viasun oloiselle ruunalle, jonka pää riippui laiskasti. Aksu ei edes vaivautunut hörähtämään tuttavallista hörähdystään, vaan uinui laiskasti.
- Onko kaikki kunnossa?, huolestuneena kysyin ruunalta joka ei vieläkään välittänyt minusta. Hätääntyneenä posituin karsinasta ja juoksin toimistoon. Toivottavasti Anne olisi sielä, toivottavasti. Rempaisin huoneen oven auki, ja hölmistyneenä tuijotin Elliä joka istui pöydän takana.
- Missä Anne?, tiedustelin hätääntyneenä puna päältä. - Lomalla. Miten niin?, nainen kysyi hymyillen. - Lomalla?, kysyin kulmiani kohottaen. Puna pää nyökkäsi hiljaa. - Eikun...Aksu on aivan apeana!, huudahdin nopeasti Ellille, joka näpersi papereitaan. - Mitä? Kuka? Aa...Käydäänpäs katsomassa, Elli puhui hitaasti ja nousi vaivalloisesti ylös penkiltä. - Vauhtia, tiuskaisin, astelin naisen vierelle ja tartuin tämän käteen. Aloin kiskomaan Elliä ulos toimistosta, suoraan käytävälle.
Elli tarkasteli Aksun voipunutta oloa. Nakertelin kynsiäni, ja mietin kaikkea kamalaa.
- Soitetaan eläinlääkäri, nainen sanoi hiljaisella äänellä ja silitti ruunan selkää. Elli näppäili tohtorin numeroa kännykkään, kun minä taas halasin hoidokkini kaulaa.
- Ei hätää, kaikki kääntyy parhain päin, kuiskasin väsyneen ruunan korvaan joka riiputti edelleen päätään.
Piinaavien minuttien päästä ilmestyi tuo valkotakkinen nainen talliin. Elli kävi opastamassa eläinlääkärin rautiaankimon karsinalle, kun minä taas seisoin karsinan ulkopuolella.
- Lähden ylös, kuiskasin käheällä äänellä Ellille, joka nyökkäsi myöntävästi. Jalkani tuntuivat lyijyn raskailta, kun kapusin natisevat portaat ylös. Huoneeseen päästyäni rysähdin sohvalle istumaan. Viskasin koululaukkuni keskelle huonetta, ja ummistin silmäni.
- Karo, Elli pyytää sua, jonkun ääni kantautui uneeni. Räväyttäessäni silmäni auki, huomasin edessäni Marielin.
- Aa, okei, mutisin hiljaa ja lähdin huoneesta. Kompastelin portaat alas ja huomasin Ellin juttelemassa eläinlääkärin kanssa ulko-oven tuntumassa. Harpoin kiihtyneenä naisen luokse, ja kyselin kaikkea mahdollista.
- Onko se kunnossa? Mikä sillä oli?, kyselin tiuhaan tahtiin naiselta, joka hymyili tohinalleni.
- Sillä on kaviokuume, Punapää tokaisi reippaasti ja naisen sanat olivat vähällä tappaa minut.
- Paraneeko se?, tiivasin vastauksia naiselta, joka nyökkäsi väsyneesti.
- Se paranee kyllä pian. Malta kuitenkin ratsastusta vielä muutaman päivän, Elli hymyili pienesti ja huikkasi heipat elukkalääkärille. Huokaisin helpotuksesta, ja astelin ruunan karsinalle.
- Sä paranet kyllä, kaikki järjestyy, suputin sille kun olin sen pään vierellä. Väsyneenä konttasin karsinan seinää vasten, ja silmäni alkoivat painautua yhä alemmas. Hetkessä nukahdin armaani viereen.
[20HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 27, 2008 11:53:22 GMT 2
27.08.2008. Keskiviikko Juu, todella surkea. Yritin tehdä jonkin sortin tarinaa aluksi, mutta 39 asteen kuumeessa tekevät aivotkin lakon... Karoliina: 19HM
|
|
|
Post by Anne on Aug 27, 2008 15:18:22 GMT 2
15HM-kuva
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 27, 2008 17:33:40 GMT 2
Aww. Úbersöpö kuva<33 ------------------------------------------
27.08.2008. Hoidellaan poneja tunnollisesti.
Taputin rautiaankimon hoidokkini kaulaa, ennen kuin laskin harjapakin sen karsinan pohjalle.
- Poika sä oot jo terveempi, puhelin käheällä äänellä welshille. Aksu hörähti vaisusti ja nypläsi hupparin taskujani. Hymyillen kaivoin pakista kumisuan ja aloin pyörittelemään sitä ponin karvalla. Se ei ollut onneksi niin likainen, sillä se oli löhöillyt toipilaana sisällä koko päivän.
- Ahaa, flunssasena sitä tullaan tallille, Nanan ääni kantautui läheltä. - Mistäs tiesit, että oon flunssassa?, kysyin hämillään. - Itse kerroit Wearille kolme minuuttia sitten, tyttö naureskeli ennen kuin hävisi entisen hoitohevoseni Leevin karsinaan. Naurahdin vaisusti ja vaihdoin puolta. Viiden minuutin kuluttua pölyharja viuhtoi kovaa vauhtia Aksun selällä, minun puhistessa.
Aurinko oli luikkinnut piiloon, kun minä ja reipas ponin koltiainen talsimme pitkin polkuja. Yht'äkkiä muistin, että olin hoitamassa Aksua kahdettakymmenettä kertaa! Hymyillen katsahdin vierelläni kulkevaa pörröponia, joka katseli ruohotupsujen perään. Pysähdyin hetkeksi ja annoin Aksun nyhtää muutaman ruohon korren suuhunsa, ennen kuin jatkoimme matkaa.
- Parin päivän päästä mennään sitten esteitä, kuiskasin hiljaa ruunalle, joka mutusti virheätä ainesta suuhunsa. Naurahtaen kiskoin ponin pään ylös ja jatkoin talsimista.
Aksun korvat vääntäytyivät luimuun, kun se katsoi vihaisesti koiraa. Yritin kiskoa ruunaa pois koiran ulkoiluttajan luota, mutta poni oli päättännyt hyökätä. Ruunan korvat olivat liimautuneet niskaan ja se kuopi hermostuneena maata. Saksanpaimenkoiran näköinen koira räksytti, miehen yrittäessä tyynytellä sitä.
- Aksu, rauhotu!, kiljaisin ponille sen kuopiessa entistä enemmän. Hetken mulkoiltuaan tuota räksyttävää karvakasaa, poni tyytyi lopettamaan koston himoiset aikeensa. Huokaisin helpotuksesta, ja pahoittelin miehelle Aksun käytöstä.
- Ymmärrän, ainahan niillä hevosilla on pahoja päiviä. Kiva poni muuten sulla, mies hymyili ja jatkoi karvaturrin kanssa eteenpäin.
- Öh, ei tää oo mun, hoitohevonen, mutisin turhaan miehen perään. Käännyimme Aksun kanssa tulosuuntaan, ja laahustimme laiskasti eteenpäin. Tämä se vasta oli ponin hoitajan elämää!
[20hm]
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 28, 2008 14:24:23 GMT 2
28.08.2008. Kaikella on rajansa.
- Juu, kyllä se Aksu on jo parempi. Poika pääs jo uloskin, kun oli niin terveen olonen, Elli selitti. - Vihdoin. Voiskos sitä yrittää juoksuttaa?, kysäisin silmät halusta kiiluen. Nainen näytti mietteliäältä, mutta vastasi kuitenkin myötävästi.
- No yritä. Sitähän ei ole aikaisemmin minun mielestäni täällä juoksutettu, Elli sopersi ennen kuin laski katseensa papereihin. Kiitin naista vastauksesta, ennen kuin loikin ulos toimistosta. Poikkesin satulahuoneen kautta, jossa nappasin mukaani kapsonin, harjapakin, juoksutusliinan ja juoksutusraipan. Hyräillen pompin hoitohevoseni karsinalle. Kipeästä mielentilasta oli muisto vain.
- Aksuu! Missä perkele sä oot?!, huutelin ponia, lipsauttaen muutaman kirosanan suustani. - Hei kaakkiii!, rääkyin ruunaa edelleen, mutta ketään ei näkynnyt. - Toivottavasti se ei taas oo keksinnyt mitään karataan luontoon - leikkiä tai piileskellään puun takana - jekkuja. Kiroilin äänekkäästi kun olin jo lähes takatarhan perällä.
- Saa kuulla kunniansa, jos palaa, tiuskin äkäisesti ja hetkessä huomasin ponin pään pilkistävän aidan toiselta puolelta.
- Saamarin poni!, karjuin sille kun pujottelin aitojen välistä toiselle puolelle. Aksu hörisi hiljaa, ja katsahti kauemmas. Puiden lomassa seisoskeli Siiri, Pikku ja Pella. Murahtaen pujotin riimun hoidokkini päähän ja karjuin pihassa olevat luokseni.
- Mikäs nyt noin huudattaa?, Mariel virnuili kun hölkkäsi Adan ja Jennan kanssa luokseni. - No noi samperin hevosen vastakohdat on karkuteillä, tuhahdin ja osoitin puiden luonna olevia ponin jääriä. Ada paimensi Sirkkelin käsiinsä, kun taas Jenna tappeli Pikun kanssa. Tällä kertaa minä sain höröttää oikein kunnolla, kun päättäväinen Pella lähti kiskomaan Marielia metsän siimekseen.
Putsasin viimeisenkin kavion, ja pujotin kapsonin Aksun päähän. Ruuna oli aivan hölmistynyt, ja seisoi tuppisuuna paikallaan. Juoksutusliina toisessa kourassa ja juoksuturaippa toisessa, lähdin kävelemään käytävää pitkin poni vierellä.
- Moro. Poni-parka näköjään juoksutukseen menossa?, Sastu kysäisi naurahtaen. - Juu, täytyyhän sen saada liikuntaa, vastasin hymyillen. - Täällä on aika tylsää, kun Anttu on tunnilla ja Oona ratsii Rensulla, tyttö valitti ja vilkaisi minua ilkeä pilke silmäkulmassaa. - Kakista ulos, tiiän ton katseen, naurahdin tytön katseelle. - Voisitkos lähtee joku päivä mun ja Antun kanssa maastoon?, tyttö kysäisi nopeasti. - Mikäs siinä, tokaisin ennen kuin lähdin ulos tallista.
Aksu laahusti laiskasti uraa pitkin, antaessani sille hitusen pidempää liinaa. Huiskautin juoksutusraippaa kerran ilmassa, ja johan Aksu lähti liikkeelle lasikan pulskeaan raviin. Hymyilin ponin yrityksille vakuttaa minut. Tosin Aksu oli vielä toipilas, joten se saisi vain ravata ja köpötellä liinan päässä. Annoin ponin ravata muutaman kierroksen, ennen kuin se sai luvan jarruttaa käyntiin.
- Ei tehä tästä vaikeeta, sanoin laiskalle ponille joka kulki uralla kuin etana. Aksu hörähti vaimeasti ja silmäili kentän laidalla seisovia tyttöjä. Hetken welshin kierrettyä uraa, alkoi hirveä rankkasade. Huokaisten keräsin ohjat ja hölkkäsin toipilaan ponin kanssa kohti tallia.
- Jatketaankos vaikka huomenna?, kysäisin märältä ponilta kun astelimme sisälle talliin. Talutin ponin sen karsinaan ja otin kapsonin sen päästä. Hymyillen pörrötin ponin tuuheaa harjaa, ja ojensin sille porkkanan. Ei edes sade pystyisi tuhoamaan tätä suhdetta.
(21HM)
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 29, 2008 17:20:43 GMT 2
29.08.2008. Oma rakas welshini.
Ah. Vasta päivän alkaessa olin sanonnut itselleni, että tästä päivästä tulisi fiasko mutta toisin kävin. Tosin ensimmäiset kokeet olivat tuloillaan, ja vielä englannista! Tietysti siitä aineesta, joka ei ollut vahvuuksiani. Niin, tämän päivän enkeli oli Elli joka kertoi Aksun parantuneen jo täysin.
- Jep, ukko käväisi jo talutustunnilla, joka oli käynti muotoinen, Annen sijainen selitti ja hymyili viehkeästi. - Voikos sillä jo jolkottaa kentällä tai maastossa ihan rauhassa?, kysäisin anelevalla äänellä punapäältä, joka nypläsi hiuksiaan. - Toki, ihan rauhallista vauhtia, Elli selitti ja katsahti edessään olevaan tietokoneeseen. Yllättäen Jaakko pölähti toimistoon, hiukset sikinsokin, paita rutussa ja isot tummat pussit silmien alla.
- Missäs sitä on rymytty koko päivä?, Ellin äänestä kantautui vihainen sävy. - Öh, olin tuolla Artsilla yötä ja päätin jäädä sinne hitusen lepäilemään, Jaakko selitti. - Vedittekös oikein isotkin kännit? Mitäs se Roskin siitä pitää?, tirskuin miehelle, joka näytti kummastuneelta.
- Öh, miesten juttuja. Ei kuulu muksuille, mies sopotti ja kiinnitti katseensa pöydän takana olevaan Elliin.
- Itehän sä oot joku ylen kasvannut lannanluoja, mutisin miehelle, saaden Ellin hihittämään sanoilleni. Väläytin säälivän hymyn Jaakolle, ennen kuin pyyhälsin ulos toimistosta.
Harjapakki kädessäni tepastelin Aksun karsinaa kohti. Ruuna torkkui väsyneesti oven pielessä. Ihan kuin se olisi aina väsynnyt. Avasin karsinan oven jolloin Aksu säpsähti hereille.
- Moikka poika, sanoin pörröttäen ponin jo valmiiksi takkua otsatukkaa. Ruuna hörähti, kun näki hetken kuluttua kädessäni kumisuan. Hymyillen aloin pyörittelemään tuota möhkälettä ponin kuraisella karvalla. Kun Aksu oli kumisualla pyöritelty läpikotaisin, otin esille pölärin. Nopeasti harjasin ruunan kokonaan ja putsasin sen kaviot. Taputin hoidokkini lautasta, ennen kuin harpoin karsinan ovelle. Sieppasin riimun ja narun kouraani, pujotin riimun ponin päähän ja lähdin taluttamaan sitä ulos karsinasta.
Kun Aksu kirmasi laitumella, oli karsinan siivouksen aika. Lappasin paskat ja kuset kottareihin, jotka kiikutin lantalaan. Ähisten palasin takaisin talliin, ja suoraan satulahuoneeseen. Siellä aloin puhdistamaan hoitohevoseni harjoja ja muita kamoja.
(22)
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 30, 2008 12:36:21 GMT 2
30.08.2008. Maastolenkki ajatuksien kanssa.
Vihdoin sain istua tukevasti hoidokkini selässä, ja ihastella ohitse matelevia maisemia. Hytisin kylmässä syystuulessa, vaikka päälläni oli vaikka mitä lämmintä. Aksun hengitys höyrysi, kun poni tepasteli rauhallisesti pois tallipihasta. Ponin selkä oli ihanan lämmin, sen pystyi tuntemaan ilman satulaa. Taputin ruunaa kaulalle, antaen sen kävellä omaa tahtiaan eteenpäin.
Aurinko ei paistannut, linnut eivät enään visertäneet niinkuin kesällä ja kylmä tuuli teki tehtävänsä. Hampaani kalisivat yhteen, kun kohmeisilla käsilläni keräsin ohjat. Ruohokin oli muuttunnut kuurasta vaaleammaksi. Huokaisten napautin pohkeet vaativan ratsuni kylkiin, jolloin Aksu nytkähti tasaiseen raviin. kuukauden tai parin kuluttua alkaisi jo satelemaan lunta, ja maisema kääriytyisi valkeaan vaippaan. Puristin käteni nyrkkiin, ja annoin ajatukseni juosta ravin mukana.
Hiekka narskui Aksun kavioiden alla. Huokaisten ajatukseni virta lakastui, ja olin pian nykyhetkessä. Olin tuon vartin aikana kerennyt ajattelemaan vaikka mitä. Ensimmäisenä mielessäni oli käväissyt se, kuinka saavuin ekaa kertaa Seppeleeseen. Sitä rataa kertasin, mitä kaikkea olinkaan kokennut tämän vuoden sisällä. Niin iloa kuin suruakin.
- Sori, en oo tänään oikein maan päällä, kuiskasin hiljaa hermostuneelle welshille. Annoin ruunalle ravipohkeet, jolloin se jatkoi eteenpäin.
Pikkuhiljaa käänsin ruunaa takaisin tulosuuntaan. Nimittäin olin ajatuksissani ratsastanut Aksua päin prinkkalaa. Huokaisten annoin silmieni katsella, kuinka viimeisetkin lehdet lensivät kohti maata. Tosiaan, olisi pian talvi.
- Hiivatti, mä ajattelen tänään niin paljon kuin vain sielu sietää, tiuskaisin itselleni kun kumarruin taputtamaan hoidokkini lämmintä kaulaa.
Pian saavuimme autioon tallipihaan. Matka oli sujunnut ajatuksien voimalla, ja huomasin taas hetkessä ajattelevani jotakin. Tällä kertaa katseeni oli nauliutunut laitumelle, jossa Mari oli aina ollut. Purin hammasta yhteen, enkä antannut itkun tulla. Surullisena talutin Aksun sisälle talliin, jossa hoidin sen kuntoon ripeästi.
Kyyhötin oleskeluhuoneen rämällä sohvalla, ja nakersin kynsiäni. Olin taas kääriytynyt ajatuksiini, muiden hoitajien jutelessa kaikesta.
- Karo, mitäs noin mietityttää?, Adan ääni kantautui ajatuksiini. - Äh, ei mikään, tokaisin reippaasti ja kolusin käteeni hevoshullun.
(23HM)
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 31, 2008 10:27:53 GMT 2
31.08.2008. Sunnuntai Työstin tuota kuvaa ainakin puolituntia, kun joku kohta meni aina pieleen. Lopputulos siis tämä (24HM)
|
|
|
Post by Karoliina on Sept 1, 2008 13:42:56 GMT 2
01.09.2008. Nyt on sitten syyskuu. Teinpä sitten taas kuvan, kun ei inspistä tarinaan. Huomenna tulee sitten tarina
|
|
|
Post by Karoliina on Sept 2, 2008 11:01:37 GMT 2
02.09.08. Tiistai
Löysin taas itseni Aksun luota, joka kaiveli taskujani. Haukotellen pörrötin ponin otsatukkaa, ennen kuin otin kumisuan käteeni. Kello oli jo puoli kahdeksan ja minun pitäisi olla koulussa jo puoli yhdeksän. Ripeästi pyörittelin kumisukaa ponin kaulalla, joka nautiskeli täysin rinnoin. Aksu nosti ylähuultaan nautinnollisesti, ja sai minut naurahtamaan.
Pöläri viuhtoi Aksun silkkisellä karvalla, kun yritin puunata poikaa jotenkin edustuskuntoon. Hätäisesti vilkaisin rannekelloani, joka oli jo viittä yli kahdeksan. Kumisuka oli pyörinnyt siis ainakin puolisen tuntia, kun olin jäännyt haaveilemaan maastolenkistä aamuhämärässä. Huokasiten viskaisin harjan pakkiin ja aloin puhdistamaan ruunan likaisia kavioita. Hetken päästä nappasin riimun käteeni ja pujotin sen Aksun päähän.
Taputin ruunaa kaulalle, ja päästin sen painelemaan Pikun ja Taigan perään. Hymyillen lähdin takaisin talliin, jossa nappasin kottarit kouraani.
- Kiirettä pukkaa?, Virnistelevä Jaakko huikkasi, taluttaessaan Humua ulos. Mutisin jotain epämääräistä, ja jatkoin matkaani. Ähisten lappasin sonnat ja kuset kärryihin, ja kuljetin ne lantalaan. Puhisten palasin viemään kottarit paikoilleen, ja häippäsin ulos tallista jo kellon näyttäessä kahtakymmentä yli kahdeksan. Tulisin vielä koulun jälkeen morjestamaan Aksua, ja ehkä ratsimaankin.
[26HM]
|
|