Edin Hoitokirja

[Odelie]

Ode & Edi 1-vuotta

Odelie&Edi

Pvm 14.09.2013
21HM

[Odelie]

Aamutuimaan

Syksy oli tullut aivan turhan nopeasti. Vielä pari päivää sitten aurinko oli paistanut lämpimästi ja aamulla oli taivaallista istua aamukahvilla pihalla yöpuvussa ja katsoa, kun hevoset käyskentelivät tarhoissaan. Yhtäkkiä kylmä ilma oli posahtanut suoraan päin naamaa ja aamusin sai vetää päälle hupparin jos toisenkin, että pääsi elossa edes tallille. Onnekseni ilma oli hieman lämmennyt aamuisesta, mutta silti kiedoin tummanpunaisen kaulaliinan tiukasti ympärilleni. En voinut sietää kylmyyttä, ainakaan näin syksyllä, mutta talven tullessa tilaisuudet hevosten kanssa aukenivat mukavasti.

- Hitsit, sähän oot aikasin tallilla, Jaakko pelästyi kun astuin talliin sisään. Hymähdin vahingoniloisesti ja huomioin, että miehellä oli karsinoiden siivoaminen pahasti kesken.

- Äidin ja tallin omistajan etuja, naurahdin ja suljin tallin oven perässäni, jotta kylmä ilma ei tavottaisi vielä tallissa seisovia hevosia. Jaakko hymähti vastaukselleni ja minä jatkoin matkaa. En ollut varma, oliko Edi viety jo ulos, mutta näytti voikko laiskimus seisovan tallissa.

Edi haukotteli makeasti samalla kun astuin karsinaan sisään. Se ei tervehtinyt minua niin kuin yleensä, vaan laiskasti maiskutteli suutaan ja hamusi maasta muutaman heinänkorren vielä syötäväksi. Ymmärsin heti, että Edi oli tänään tahmatassu tuulella, joten ajattelin iltapäivän ratsastajien iloksi käydä virkistämässä Edin mieltä köpöttelylenkillä maastossa. En vaivautunut sitomaan Ediä kiinni, sillä ruuna seisoi paikallaan kun tatti. Kaivoin harjapakista kumisuan ja pölyharjan, jotta pölyisen ponin harjaaminen saisi alkaa.

Yskäisin tuskastuneena kun astuin karsinasta ulos vaihtamaan harjoja. Edi oli ilmeisesti käynyt pyörimässä ties missä eilen ja pöly kutitteli keuhkojani ikävästi. Nappasin pehmeän harja käsiini, jotta saisin Edin viimeisteltyä ja jalat harjattua, ennen kuin lähtisin hakemaan varusteita. Jalat tuntuivat Edillä olevan kuitenkin puhtaat ja ihmettelin, miten ruuna sai oikein itsensä liattua. Taputin Ediä kylkeen ja ruuna pärskähti laiskasti. Lähdin hakemaan Edille varusteita satulahuoneesta, mutta hetken päähänpintymän kanssa palasin vain suitsien kanssa. En ollut mennyt yhdelläkään hevosella ilman satulaa hyvin pitkään aikaan.

Pujotin suitset Edin päähän ja maiskautin sen sitten ulos karsinasta. Tuntui kun Edikin olisi hieman ihmetellyt satulan puuttumista, mutta seurasi autuaasti perässäni pää melkein maata pitkin laahaten. Vasta tallin oven avatessani Edi kavahti ja lyyhistynyt poni kasvoi kokoa kun kylmä ilma puhalsi sen kasvoille. Hetken ruuna tanssahteli syystuulen mukana, mutta nopeasti tottui viimaan, joten minä sain ohjattua sen lähimmälle aidalle ja kavuttua sen leveän ja lämpimään selkään.

Ohjasin Edin pois tallin pihalta, kohti lyhyttä metsäreittiä, jonka voisimme köpötellä yhdessä. Ruuna pärskähteli tyytyväisenä ja tunsin, kuinka syysilma ja liikkeelle pääsy sai sen hieman virkistymään. Korvat hörössä Edi katseli maisemia ja leppoisassa käynnissä kääntyi katsomaan vielä minua. Kannustin ruunaa liikkumaan vielä vähän reippaammin ja keveästi se siirtyi pehmeään raviin. Suljin silmät ja nautin Edin laiskasta jolkottelusta. Olin unohtanut jo, miten ihanaslta ratsastus ilman satulaa tuntui ja mielihyvän väreet kulkivat jaloista kasvoihini.

Hetken ravailtuani maastossa hidastin Edin takaisin käyntiin. Talli ilmestyisi taas kulman takaa, vaikka minua harmitti, ettö vasta matkan lopussa Edi oli näin virkistynyt. Taputtilen ruunan kaulaa ja nojasin siihen hetken. Oli mukava päästä viettämään sen kanssa aikaa hetken, ilman tallin hälinää, aivan kahdestaan. Ne olivat hetkiä, joita varmasti jokainen hoitaja hoidokkinsa kanssa toivoi viettävänsä ainakin toisinaan. Pysäytin Edin tallin pihaan aivan tallin ovien eteen ja liu'uin alas sen selästä. Taputin tyytyväisenä ruunaa reippaasti ja pitkään, kunnes tylsistyneenä voikko tuuppasi minua jo kylkeen. Se halusi päästä ilmeisesti jo sisään.

- No miltä maistui aamumaasto? Jaakko kysyi kun astuin suitsien kanssa ulos Edin karsinasta. Vilkaisin Ediä, joka seisoi taas laiskasti karsinassaa ja hitaasti lähestyi vesikuppia.

- Hienosti, taisi Edikin saada hieman virtaa, että se jaksaa höykyttää ratsastajia sitten iltapäivällä, hymähdin ja keräsin samalla harjapakkia kokoon.

- Höykyttää tosiaan, Jaakko naurahti hieman ivallisesti ponia kohtaan. Hymähdin myös samalla kun katsoin Ediä viimeisen kerran. Se joi laiskasti vesiautomaatista, eikä enään vilkaissutkaan käytävälle päin. Hymyssä suin jatkoin kuitenkin satulahuoneeseen putsaamaan Edin kuolaimia ja harjoja. Ajan kuluksi voisin tietysti putsata suitset ja satulan saippuoineen, edellis kerrasta nimittäin oli jo turhan paljon aikaa.

Odelie&Edi

Pvm 25.09.2013
22HM

[Odelie]

Itsenäiset estetreenit

Pitkän tauon kunniaksi päätin harrastaa vähän rankempaa urheilua Edin kanssa, kun se tuntui olevan yllättävän vauhdikkaalla päällä tänään. Pistettiin kunnon esterata pystyyn Claran avustamana, kiitos hänelle, ja pääsimme ihan kaksin Edin kanssa harjoittelemaan hieman korkeampien esteiden pomppimista. Aluksi Edi oli jopa tahmea oma itsensä, mutta laukkaharjoitusten ja ensimmäisten esteiden jälkeen viimeinenkin jäykkyys katosi ja ehkä ensimmäistä kertaa sain oikeasti pidätellä ruunaa, ettei se lähtisi käsistä.

Odelie&Edi

Pvm 28.10.2013
23HM

[Odelie]

Mutaukko

- Ei ole totta! kirosin kovaan ääneen.

Olin juuri ehtinyt tarhan portille, kun näin Edin kumartuvan maahan ja kellistyvän piehtäroimaan suureen mutalammikkoon. Sen vaaleat karvat värjäytyivät hetkessä tummanruskeiksi ja ponin selkä uppoutui mudan sekaan ja tyytyväisenä Edi pärrskähti, ennen kuin kellahti kyljelleen, keräten samalla mutaa mukaansa ja hiljalleen nousi maasta ylös. Hyppelin tarhassa Edin luokse, joka juuri ravisteli ylimääräisiä muttia tyytyväisenä pois harteiltaan ja katsoi sitten viattomasti minua. Pujotin huulet mutrussa riimun ruunan päähän ja maiskautins en saman tein matkaan kohti tallia.

Inhottava kosteus ilmassa nostatti hiukseni pystyyn ja kiharani entistä kiharammalle. Pienet tihutus kuurot ajoittain saivat hiukset liimautumaan päähäni, eikä mikään nuttura pelastanut minua tältä ilmalta. Talutin tyytyväisen Edin sisään, suoraan pesuboksiin, eikä ruunaa näyttänyt haittaavan yhtään, kun osoitin vesihanalla sitä. Edi painoi silmiään kiinni, mutta tunsin, kuinka se seurasi minua jatkuvasti katseellaan, kun yritin pestä tarkasti karvoihin hiottua mutaa pois.

- Tepä näytätte hyvältä, Britta naurahti ja osoitti hiuksissani olevaa mutakohtaa.

- Niinpä taidetaan, tuhahdin huonotuulisesti ja suihkutin hiuksiini lämmintä vettä, en tiennyt missä välissä Edi oli ehtinyt suorittaa tämänkin toimen piteen, mutta jotenkin tuntui, että poni myhäili tyytyväisenä, kun murahtelin vihoissani.

Vedin Edin läpi hikiviilalla tarkasti, jotta se ei jäisi turhan märäksi näin kylmällä ilmalla. Asetin kuivatusloimen sen selkään ja fleeceloimen päälle ja maiskautin sitten sen pois pesunoksista, jotta muut epäonniset hoitajat pääsisivät pesemään likauset ystävänsä. Päästin Edin omaan karsinaansa ja jätin sen odottamaan heiniä, joita Kasper oli paraikaa jakamassa hevosille. Edi olisi Elmon jälkeen seuraava. Edi pyörähti levottomana karsinassaan ja potkaisi vaativasti karsinan ovea.

- Nyt poika loppu tollaset, toruin sitä, ennen kuin lähdin satulahuoneeseen.

Edin vapaapäivän kunniaksi, olin muuten päättänyt antaa ruunan olla rauhassa. varusteiden hoidosta, oli kuitenkin sitäkin enemmän taas aikaa. Joten aloitin homman harjojen putsauksella. Pöly meinasi tarttua tuhannesti kurkkuuni, mutta yritin kestää sen. Suitsiin päästäessäni nappasin matkaani myös Alexin suitset, oli helpompi hoitaa samalla kaksi juttua, jotta pääsisin pian kotiin. Muuten saisin taas kuulla kova ännisiä valituksia siitä, kuinka ruoka ei ollut valmiina pöydässä, kun miehet saapuvat kotiin. Tuhahdin hieman pahantuulisena, oli se ihmeellistä, mihin kaikkeen naisten tuli kyetä.

Odelie&Edi

Pvm 01.11.2013
24HM

[Odelie]

Edin aatteet part II

Odelie&Edi

Pvm 17.11.2013
25HM

[Anne]

Maastoestetunnilla

Kimi ja Edi maastoestetunnilla. Edi yrittää niin kovasti!


Spessu Kirsikalle!

Edi myös pääsi lehteen! Lue numero 7/13, s. 33:
issuu.com/jazzumi


=)

[Odelie]

Villimiehet kuriin

Edi pudisteli päätään ja laukkasi hurjaa vauhtia maneesissa ihmeellisiä sokkeloita. Se painoi päänsä ryntäisiin ja pamautti ilmaan komean pukkisarjan, minä yritin pysyä vain parhaani mukaan kyydissä. Vedin ruunaa ohjista ja ohjasin villisti laukkaavan kohti seinää. Sillon Edin oli pakko jarruttaa ja se pysähtyi turpa seinään kiinni ja liikutteli korviaan, kuin odottaen taas käskyjä minulta. Huokaisin syvään ja nojasin hetken ruunan kaulaan, se oli käyttäytynyt tänään taas kun mikäkin villiori.

- Mikä ihmettä sitä Ediä oikein vaivaa? Miten se tolleen kuumu? Nadja nauroi Ariston selästä, sekin oli kuumunut hieman Edin riehuessa pitkin maneesia, mutta tyttö oli selvinnyt yhdellä arvaamattomalla loikalla.

- En mä osaa sanoa, se sekos ihan täysin, kun mä yritin tehä sen kanssa tota kolmikaarista laukassa, henkäisin ja siirsin sittn Edin käyntiin kävelemään uralle, minun oli saatava levätä edes hetki.

- Se näytti aika hurjalta jo siinä vaiheessa kun nostettiin ekaa kertaa laukkaa, Fiia hymähti ja taputteli Elmoa, joka luimisteli ohikulkevalle Edille.

Edi puuskutti edelleen innostuksesta ja hörähti innoissaan. Sen käynti oli reipasta, mutta se kuunteli apujani, kun kääntelin ja vääntelin sitä hetken, että se joutuisi tekemään taas oikeita töitäkin. Lopulta uskalsin siirtää sen raviin ja pistin sen tekemään taivutuksia, samalla, kun Nadja ja Aristo tekivät samaa tehtävää, mitä olin yrittänyt suorittaa keltaisen karvapallon kanssa. Punaisella tehtävä onnistui hyvin, vaikka Ari pisti hanakasti vastaan pidettäessä. Fiian ja Elmon mennessä samoja juttuja, pyörin jo lähes samaa volttia jatkuvasti, pieni jännitys nipisti mahassani kun ajattelin tehtävän uudelleen suorittamista, mutta se oli suoritettava ettei ruunalle jäisi villi maku suuhun.

- Me mennään tää nyt sitten, huokaisin kun tytöt selvisivät radasta moitteitta, varokaa ettei jyrätä, virnistän vielä ja ratsastis sitten Edin kanssa kulmaan ja nostin sillä laukan.

Tunsin kuinka Edi jännittyi allani ja yritti kiihdyttää taas tahtia, mutta päättäväisesti tötteriden välissä siirsin sen suoraan laukasta käyntiin. Laskin ruunalta neljä askelta ja samalla valmistauduin nostamaan sen kanssa uudestaan laukan, paljoa siltä ei tarvinnut pyytää, kun Edi lähti taas reippaasti laukkaamaan, taipui hyvin ja käyntiin siirtyminen toisilla tötteröillä onnistui tällä kertaa moitteetta. Laukkasin vielä käyntipätkän jälkeen loppuun ja taputin sitten tyytyväisenä pärskähtelevää ruunaa.

Edi oli ollut turhan piristynyt alkavasta talvesta ja kylmyydestä, ainakin minun kanssani ja se oli aiheuttanut muutaman kommelluksen, jotka eivät olleet ollenkaan lössykän Edin tyylisiä. Siksi olin pyytänyt Fiiaa ja Nadjaa seurakseni maneesiin tuuppaamaan vähän koulua, jotta Edi pääsisi vähän purkaamaan ylimääräisiä paineitaan. Nyt kuulin kuitenki ruunan jo puuskuttavan tyytyväisenä ja hien kaulalla, joten ehkä innostus oli tainnutettu taas vähäksi aikaa. En olisi kuitenkaan halunnut luopua vauhdikkaasta Editä, sillä olin harvoin päässyt kokeilemaan keltaisen karvapallon kanssa näin kovaa menoa.

- Pitäiskö kokeilla yhtä pystyä vaikka, nyt kun nää on lämitelly valmiiks ni ihan muutaman kerran? Nadja ehdotti ja samalla siirsi Ariston käyntiin hetken lepäilemään. Kohautin olkiani, minulla ei ainakaan ollut sitä mitään vastasi.

Kun Fiia nyökkäsi myös hyväksyvästi, katsomossa istuva Soffi hyppäsi ylös: - Mä laitan teille sen valmiiks, mitä kokoluokkaa haluutte?

- Alota matalemmasta, mut voidaan me lopuks joku kaheksankymppinen ainakin hypähtää, myönnyin, vaikka Soffin raakatessa estetolppia Edi terästäytyi taas ja oli valmiina toimintaan.

Fiia ja Elmo hyppäsivät esteen ensimmäisennä, sillä tummalla ruunalla tuntui poneista olevan tänään kaikkein eniten kärsivällisyyttä. Pieni este ylittyi kevyesti ja huomattavalla ilmavaralla ja pian Fiia taputteli hoidokkiaan tyytyväisenä. Siirsin Edin raviin ja ravasin sen kanssa muutamia voltteja, ennen kuin nostin sillä laukkaa. Taas kerran ruuna sai vähän tarmokkuutta alleen, joten jouduin rauhoittelemaan sitä hieman, ennen kuin ohjasin sen esteelle. Ponteikkaasti ja hyvällä tiellä Edi ylitti esteen ja pudisteli sen jälkeen tyytyväisenä päätään. Annoin sen laukata ympyräll hetken, kunnes siirryimme takaisin käyntiin, jotta seuraavasta kerrasta selvittäisiin hengissä.

Yksittäisen esteen korkeuden noustessa, myös ponien hypyt paranivat huomattavasti. Ne jaksoivat nähä enemmän vaivaa hyppyihinsä, eikä vauhti enään ollut niin kova, kun oli keskityttävä parempaan hyppyyn. Soffi asetti meille haasteeksi vielä kahdeksastakympistä korkeamman esteen, joka näytti ainakin Elmolle olevan hyvin mieluinen. Päästin Ariston menemään vielä ennen minua ja sitten valmistauduin esteelle. Edin tahti oli jo huomattavasti rauhallisempaa ja se kuunteli apujani, joten esteen lähetyminen ei tuottanut ongelmia ja ruuna ponnisti ilmaan juuri oikeassa kohtaan. Laskeutuessamme takaisin maankamaralle taputtelin Ediä tyytyväisenä. Lähdimme ratsastamaan loppuraveja ja käyntejä, samalla kun Soffi keräsi esteen ja tötteröt takaisin omalle paikalleen.

Loppuäynneissä höpöttelimme iloisesti suorituksistamme ja Edin aikeisempi sekopää kommellus oli jo unohtunut. Hikisenä ja tyytyväisenä ruuna venytti kaulaansa ja heilutteli sitä puolelta toiselle, eikä villiä puolta näkynyt enään missään. Käänsimme hevoset yhtä aikaa kaartoon ja väsyneenä liu'uin alas ruunan selästä. Taputin sitä vielä tyytyväisenä samalla kun löysäsin satulavyötä, jolloin Edin maha tuntui kasvavan ainakin kymmenellä sentillä.

- Elmo ei edes ole hikinen, Fiia naurahti samalla kun avasi maneesin ovea, seurasimme tyttöä ulos maneesista ja pian Soffia liittyi seuraamme.

- Edi on ihan kauttaaltaan hikinen, se pääsee kunnon pesulle ja lämpimien loimien alle sen jälkeen, naurahdin ja samalla keltainen karvapallo tuuppasi minua tuttavallisesti.

- Ari ei oo onneksi pahan näkönen, Nadja hymähti ja käveli perässäni. Myös Ari näytti hieman uupuneelta, mutta tyytyväiseltä ponilta tällä kertaa.

Sovimme kohtaavamme vielä yläkerrassa, kun ponit oli saatu hoidettua ja lepäämään omiin karsinoihinsa. Riisuin nopeasti Ediltä varusteet ja ohjasin sen pesuboksiin, jossa se näytti erittäin tyytymättömältä. Avasin kuitenkin suihkun ja naureskelin, kun ruuna yritti väistää hetken suihkuavaa vettä, ennen kuin se alistui kohtaloonsa ja laiskasti jäi seisomaan paikoilleen. Pesin huolellisesti Edin hikikohdista ja hikiviilalla kuivasin ruunaa parhaani mukaan. Asetin loimet myös sen selkään, vaikka ruuna ei olisi enään millään jaksanut nostaa päätään, että loimet olisi saatu kiinni. Taputin Ediä kaulalle ja kehuin sitä kovasti kuinka reipas se oli ollut tänään. Sen jälkeen vein sen takaisin omaan karsinaansa, johon Jaakko oli aikaisemmin tuonut sille jo heinää ja lähdin viemään pesua kaipaavia Edin tavaroita satulahuoneen puolelle.

Odelie&Edi

Pvm 23.11.2013
26HM

(Upea kuva Edistä, ihan oman itsensä näkönen (: Ja luinkin jo aikaisemmin ton kirjotuksen Edistä, ei hoitaja voisi olla yhtään ylpeämpi (; )

[Odelie]

Luminen lauantai

Muutenkin jo rauhallista päivää ei kehdannut rikkoa, kun katseli, kuinka Edi ja Patron yhdessä nautiskelivat viimesesti heinistä ja tuntuivat olevan erityisen toverillisella päällä. Heinät syötyään, ne ravailivat yhdessä pitkin tarhaa ja rapsuttelivat toisiaan. Se oli jotain niin harvinaisen suloista, ettei sitä kehdannut vaan keskeyttää, joten Edi joutui tällä kertaa vaan kuvauksen kohteeksi. (Kameran laatua ei voi taaskaan kun vaan pahoitella)

Odelie&Edi

Pvm 30.11.2013
27HM

[Odelie]

Edin joulukalenteri

Odelie&Edi

Pvm 2.12.2013
28HM

[Odelie]

Tammikuun maastotaival

(yhteishoito Edille ja Alexille)

- Sä olet huono hevosen omistaja ja hoitaja, Jason totesi tyynesti ja heilutteli käsiään, kun keräsin Alexin varuteita käsiini. Kuristin kulmiani ja mulkaisin nuorta miestä pahasti, jolloin hän loi hurmaavan hymyn kasvoilleen ja jatkoi: - En mäkään voisi jättää mun hevosta kenenkään vastuulle melkeen kuukaudeks ja silleen.

- Lopetappa nyt se höpinä ja ota ne Edin varusteet, hymähdin pehmeästi ja laiskasti Jason otti mukaansa Edin varusteet sekä harjapakin. Ohjasin pojan ulos satulahuoneesta ja Emmy loi huvittuneen hymyn Jason alkaessa mutristella kasvojaan.

- Miksi mun pitää mennä Edillä ja sä saat mennä Alexilla, aina joudun menemään jollain poneilla, Jason raahusti takanani ja kuulin kuinka hetken ajan Edin suitset raahustivat tallin käytävää pitkin. Huokaisin syvään, olimme käyneet koko joulun tätä samaa keskustelua ja aloin olla jo hieman väsynyt siihen.

- Sulla on suomenhevonen ratsastettavana kotona, se on oikea hevonen, Alex söisi sut elävänä, joten jos haluat hevosen selkään tänään, menet kiltisti Edillä, totesin suhteellisen tyynesti, mutta Jason ei enään kuunnellut minua, vaan oli laskenut Edin varusteet matkan varrelle, onneksi nätisti ja rapsutteli Huiskaa joka näytti nauttivan nuoren pojan huomiosta paljon. Katsellessani Jasonin lepertelyjä Huiskalle, hymy kuitenkin levisi huulilleni. Ensimmäisen kerran, kun poju oli Huiskan selkään noussut, oli hän tammaan rakastunut, jopa kotona suomenhevosruunaa Iivua hoitaessa Huiska oli tullut puheeksi useamman kuin kerran. Vilkaisin väsyneesti talliin tulevia ihmisiä ja samassa ilmeeni piristyi.

- Kasper, hyvä kun sä olet siinä, sähän voisit laittaa Jasonin kanssa Edin kuntoon, niin mä pääsen tappelemaan Alexin kanssa, hymyilin toiveikkaasti, mutta miehen olkapäät näyttivät romahtavan ja ilme hieman järkyttyneeltä.

- Joo kai mä voin, sidonko sen kiinni satulaan vai pysyykö se selässä? Kasper vilkaisi Jasonia, joka ojenteli Huiskalle Edille tarkoitettuja herkkuja.

- Katot vaan, että ne pääsee elossa tallin pihalle, niin mä jatka sen kanssa siitä eteenpäin, naurahdin kevyesti ja Kasperin nyökätessä suuntasin Alexin karsinalle ja perään katsoin hieman naureskellen, kun Kasper yritti saada jonkinlaista keskustelu aikaiseksi Jasonin kanssa, samalla kun ohjasi tämän Edin karsinalle.

Alex ei ollut järin hyvällä tuulella, vaan otti minut heti vastaan korvat luimussa ja yritti kääntää peppuaan. Komennuksen jälkeen ruuna taisi kuitenkin muistaa paikkansa ja minua epämääräisesti vilkuillen se antoi minun aloittaa harjaamisen. Eetu oli hoitanut Alexia hyvin, sillä eilinenkin harjaus näkyi vielä ruunan karvassa, ikä sen kanssa työtä ollut paljoa. Rauhallisessa tahdissa putsasn kuitenkin ruunan jalat ja asettelin suojat sille jalkaan, sillä en olettanut Edin tulevan valmiiksi yhtä nopeasti. Jason osasi myös olla kuntoonlaittaessa erittäin perusteellinen, joten varustaessa saattoi mennä tunti, ellei pojalle iskisi tarve esitellä taitojaan Kasperille.

Asettelin kypärää päähäni, samalla kun tallustelin tallista ulos pihalle. Myös hetkeä aikaisemmin Jason ja Edi olivat päässeen ulos odottamaan minua Kasperin saattamana ja katselin hymyillen, kuinka iloisesti rupatteleva poika nousi sutjakasti karvaisen ponin selkään, eikä Kasper saanut tulla lähellekkään auttaakseen. Huvittunut ilme Kasperin naamalla sai Jason vain todistelemaan itseään vielä enemmän. Nousin Alexin selkään kevyesti ja ruunan lähtiessä liikkeelle Kasper automaattisesti tarrasi Alexin ohjista kiinni. Hän oli tainnut viettää turhankin paljon aikaa vikuroivan Alexin kanssa juhlapyhinä. Kiitin miestä vielä vuolaasti, samalla kun ohjeistin Jasonia miten hänen tulisi ratsastaa ja että äidin perässä oli pysyttävä. Mukisematta Jason suostui joka asiaan, vaikka selvästi häntä nolotti puheeni muiden ihmisten läheisyydessä.

- Edi on sittenkin ihan kiva, Jason totesi kun pääsimme metsätielle ja talli katosi takanamme. Pidätin Alexia, heman, jolloin ratsastimme pojan kanssa hieman rinnakkain ja hymyilin hänelle pehmeästi.

- Ei koskaan kannata tuomita ketään vaan karvaisen ulkonäön perusteella, vinkkasin pojalle silmää ja yhtäaikaa taputimme vielä toistaiseksi rauhallisia ratsujamme. Edi tuuppasi tuttavallisesti Alexia kuitenkin pehvalle, jolloin punainen ruuna hieman hermostui ja mulkoisi korvat luimussa puolta pienempää kaveriaan.

- Hehei odottakaas vähän, kuulin lähestyvän äänen yhtäkkiä takanamme samalla kun otin äkäisellä Alexilla hieman etäisyyttä ystävyyttä hierovasta Edistä. Takanamme meidän luokse ravasi Pipsa vuonohevosensa kanssa, joka pärskähteli tyytyväisenä päästessään heti lenkin aluksi spurttaamaan kavereiden perään. Alex innostui Siken lähestyessä ja hörisi miehekkäästi tammalle, joka ei näyttänyt kuitenkaan näyttänyt syttyvän millään tavalla ruunan kutsuun.

- Tervetuloa vaan mukaan, hymyilin iloisesti, mutta samalla Jasonin kasvot synkistyivät, kaksi naista matkassa taisi olla vähän liikaa. Hymyilin hieman huvittuneena, mutta Jasonia oli vielä piristettävä: - Jason ja Edi saakin sitten vähän kilpakumppania pellolle, kun Alex juoksee Edin jaloille vähän turhan lujaa.

Pipsa naurahti kevyesti ja Jasoninkin ilme muuttui huomattavasti kirkkaammaksi. Ajatus pienestä kilpailusta oli aina saanut pojan terästäytymään, eikä Pipsakaan näyttänyt pistävän pahitteeksi. Ratsastimme hiljaisuudessa käyntä, pieni ujous ilmeisesti iski yleensä puheliaaseen poikaan. Kun olimme Pipsan kanssa vaihtaneet kuulumisia, tyttö kuitenkin päätti yrittää ja ratsasti Edin rinnalle. Rykäisyn ja hiljaisuuden jälkeen hän alkoi kuitenkin esittämään kysymyksiä pojalle ja lyhyet vastaukset alkoivat taas pikku hiljaa muuttua pidemmiksi höpötyksiksi, että Edin ohjaaminen meinasi pojalta hieman unohtua hetkeksi.

Ratsastimme melko rauhallisessa vauhdissa pienillä metsäteillä, jottei autoja tulisi missään tapauksessa vastaan, vaikka pienimmät jäivät ratsastamatta niiden ollessa lumen peitossa. Alex ei tuntunut olevan halukas kahlaamaan liian suuressa lumimäärässä ja pienemmän vaaleaveriköt tepastelivat tyytyväisenä täysiverisen jättämissä jälkissä. Ravissa edistyminen näytti kuitenki turhauttavan jo jokaista hevosta ja aina rauhallinen Edi pudisteli miehiseswti päätään ja yritti lisätä vauhtia huijaamalla selässä istuvaa nuorta poikaa. Tomerasti Jason päätti kuitenkin ottaa tilanteen haltuun ja myös vältti yhteentörmäyksen myös Siken kanssa, kun ruuna päätti tehdä äkillisen pysähdyksen. Pelto alkoi kuitenkin häämöttää edessä ja se tiesi laukkaa, jolloin ainakin malttamattomat pojat pääsisivät purkamaan innostustaan.

- Alottakaa te, Alexin laukasta ei nimittäin meinaa sitten tulla loppua, naurahdin, kun Edi hylri ja pyöri Jasonin alla hieman malttamattomana. Päätimme kuitenkin antaa Pipsan aloittaa laukat, sillä Sikke tuntui olevan kaikista matkalaisista rauhallisin. Pipsan alkaessa hidastamaan tammaa annoin Jasonille luvan valmistautua laukkaan. Kylmässä virittyny Edi singahtikin reippaaseen, mutta hallittuun laukkaan suoraan käynnistä, jolloin Jasonilla kesti hetki löytää laukassa tasapaino ja meno jatkui pätkän loppuun asti rauhallisti. Hymyilin pirteästi ja ratsastin malttamattomalla Alexilla pientä ympyrää, nyt oli aika päästää ruuna purkamaan tunteitaan.

- Toi näytti aika hurjalta, Pipsa totesi ja Jason nyökytti myös ponin selässä. Pidättelin vielä tarmokkaasti ruunaa, joka yritti ryöstää itsensä vapaaksi, eikä millään olisi halunnut pysähtyä aloilleen. Kuten olin arvannut, meno oli mennyt hieman vauhdikkaasti ja pelto oli taidettu kiertää lukemattomia ylimääräisiä kertoja, kun en ollut saanut ruunaa pysähtymään.

- Nyt voisitte vähän kokeilla rajojanne vielä ennen kun palataan, jos vaan Pipsalle sopii, ehdotin, kun huomasin malttamattoman pilkkeen Jasonin silmäkulmassa.

- Totta kai, tule, Pipsa viittoi Jasonia ratsastamaan perässään ja pian ratsukot pääsivät lähtölinjalle, josta lumen pöllytessä singahdettiin hujaan laukkaan. Kiristelin hampaitani pienestä pelosta, kun Edi suhahti ohitseni Jasonin nauraessa iloisesti. Pieni pelko pompahteli sydämessäni, mutta näky, kuinka Pipsa hidastili tarkoituksella Sikkeä, antaes Jasonin voittaa hieman hitaamassa tahdissa, tiputti ylimääräisen kiven sydämeltäni. Samalla ohjasin inokkaasti pulisevan Jasonin takaisin tielle tämän ratsastaessa takaisin luokseni ja nauroin pehmeästi pojan innostukselle.

- Mulla ois sulle ehdotus, pysäytin kuitenkin Alexin tielle, kun Pipsakin pääsi ratsuineen turvallisesti tielle. Käänsin Alexin puoliski ympäri ja tarkkailin pojan punertavia poskia ja iloisia vihreitä silmiä.

- Sä voisit ratsastaa loppu matkan Alexilla, jos lupaat mennä todella rauhallisesti, etkä karkaa Edin takaa kertaakaan, ehdotin ankaralla äänensävyllä, jotta pojalle menisi varmasti jakeluun, että tämä mahdollisuus edellyttäisi sääntöjen noudattamista.

- Joo, mä lupaan, Jason hihkaisi ja sekunnissa poika tuntui liukuvan alas selästä ja odotti meidän vaihtavan ratsuja. Yritin pitää Edin mahdollisimman kaukana Alexista, samalla kun autoin pojan täysiverisen selkään. Alex tuntui heti terästäytyvän, kun Jason keräsi ohjia käteen, joten pikaisesti nousin hoidokkini selkään ja kiiruhdin ratsukon eteen, ettei heti ensimmäisellä hetkellä ehtisi sattua mitään vahinkoja.

Tahdin ja Alexin jännityksen rauhoittuessa vilkaisin hymyillen takana käyskenteleviä ratsukoita. Alex venytti kaulaansa tyytyväisenä saadessaan pitkät ohjat ja Sikkeä näin rento maastoreissu ei ollut näyttänyt liikauttavaankaan mihinkään. Piti silti muistaa talliin päästeessä kiittää Pipsaa erityisestä kärsivällisyydestä, harvalla sitä tuntui löytyvän toisinaan innokkaan Jasonin puhellessa omia juttujaan ja haastamaan pikku kisoihin. Käännyin takaisin Edin puoleen ja upotin käteni ruunan pörröiseen ja lämpimään karvaan. Myös Edi kulki allani erittäin rennosti, silmät melkein ummessa. Suukotin ruunan harjantyveä ja kuiskasin pehmeitä sanoja sen korviin, jotka tuntuivat vastaanottavan jokaisen sanan, Edin pärskähtäessä minulle tyytyväisenä takaisin. Tallin pihan ilmestyessä näkyviin huokaisin helpottuneena. Olimme selvinneet hengissä kovasta koitoksesta tai ainakin minä, henkisetä riippakivestä.

Odelie&Alex&Edi

Pvm 5.1.2014
29HM

[Odelie]

Kieli

Edillä oli hauskaa, ei muuta sanottavaa.

Odelie&Edi

Pvm 17.01.2014
30HM

[Odelie]

Puuterihuiskuponi

- Ei oo todellista, miten ihmeessä sä teit ton jo? Emmy katseli silmät pyöreänä ja virnuillen, kun asettelin Edin varusteet takaisin omalle paikalleen ja hän edelleen piti käsissään Patronin satulaa, joka oli varttia vaille valmis. Kohautun olkiani ja hymyilin, kun omisti kotona lauman hevosia, sitä oppi olemaan nopea ja tehokas.

- Ajattelitko sä yhtään sitä, miten meinasit nyt ratsastaa edillä, kun noi varusteet on just laitettu kuntoon? Emmy lopulta keksi naureskelun aihetta ja minä mutristin huuliani, hitto, miksen ajatellut sitä aikaisemmin.

- Mä taidan tästä mennä vaan yläkertaan nauttimaan kupposen kahvia, miettiä vähän mitä ehottelen Eetulle ja mihin kaikkeen pistän sen valmentautumaan Alexin kanssa, hymyilin mietteliäänä ja Emmy hymyili myös. Hän jatkoi satulan putsaamista, enkä meinannut millään päästä liikkeelle kkun jumitin ajatuksieni kanssa taas kerran paikalleni. Kaikki ideat Edillä kunnolla treenaamisesta oli kuolleet, joten minun oli keksittävä sen kanssa jotain, että se jaksaisi vielä myöhemmin pyöriä tunneilla.

Kiipesin hyvin sutjakasti yläkertaan, josta kuului nuorien tyttöjen naureskelua, sekä kauhea pamahdus. Irvistin pelosta, mutta rohkeasti astuin huoneeseen, jossa Essi ja Nadja räkättivät posket punaisena ja hypähtivät takaisin lattialta sohvalle ja yrittivät esittää viattomia. Eetu istui hiljaa vähän syrjäsempänä, vaikka pieni virnistys levisi hänenkin kasvoilleen, kun hän ktseli riehuvia tyttöjä. Pistin itselleni kahvin kiehumaan ja mietin hetken, mihin uskaltaisin istua, mutta lopulta saadessani kahvikupin käteen pääsin istahtamaan alas papereideni kanssa ja ojensin myös Eetulle kahvikupin. Hetken poika näytti hämilliseltä, mutta vilkaistessaan niin sanottuja suunnitelmapapereitani Alexista hän rentoutui ja kääntyi paremmin puoleeni.

- Mä olen vähän sitä mieltä, että sun ois aika alkaa ehkä treenailemaan Alexin kanssa esteitä vähän kovemmalla kädellä, jos sä vaan haluat, hymyilin pojalle ja hörppäsin lämmintä kahvia.

- Se riippuu millä tavalla tai silleen? Eetu hieman hämmentyi ja kietoi molemmat kdet kahvikuppinsa ympärille kuin peloissaan.

- Eli alettaisiin treenaamaan teitä vaikka siihen suuntaan, jos sua joku päivä kiinnostaa vaikka kisata sillä, ihan miten susta tuntuu, mutta teillä pelaa kemiat niin hyvin, että Alex vois olla vaan ilonen et saa auktoriteetin omaavan miehen selkäänsä useammin, virnuilin enkä osannut oikein tulkita Eetun ilmettä, poika hymyili mutta näytti samalla erittäin kauhistuneelta, joten suljin suuni hetkeksi. Olihan siinä vähän sulattelemista.

- Mieti sitä rauhassa, mä ajattelin lähteä Edin kanssa pomppimaan tohon kentälle ilman satulaa, korotin hieman ääntäni ja Essi kääntyi hetkessä puoleeni aurinkoisesti hymyillen.

- Mä voisin tulle Hesen kanssa mukaan, antamaan Edille vähän virtaa ja Nadja vois varmaan tulla Ariston kanssa, me mietittiin just mitä tehtäis, Essi virnuili ja Nadja nyökytteli päätään innostuneena. Kohautin olkia ja hoputin sitten tytöt liikkeelle samaan aikaan, kun itse lähdin hyppelemään rappusia alas. Jätimme hölmistyneen Eetun istumaan yläkertaan, vaikka hän saattoi olla vain hyvillään hetkellisestä rauhasta. Uskoisin, että tallin yhtenä ainoana poikana saattaisi olla joskus raskasta. niin ainakin Jason oli minulle väittänyt eilen kovaan ääneen, kun olimme tekemässä yhdessä kotona iltatallia.

Edi katseli minua uneliaan näköisenä karsinasta, johon olin sen vain jokunen hetki aikaisemmin tuonut hsyömään päivän ruokia. Edi huiskasi häntäänsä kyllästyneenä, kun astuin karsinasta sisään, joten en viitsinyt edes pujottaa riimua sille päähän, vaan kaivoin harjat esiin ja puhelin sille hölmöjä, samalla kun hoidin sen, mekein jo täydellisen puhdasta karvaa. Puuterihuiskulumi ei tehnyt poneille pahaa jälkeä, mutta kavioita ei meinannut saada millään putsattua, un lumi oli pakkautunut sinne tiiviisti, eikä halunnut lähteä millään pois. Posket punaisena vihasta suoristin selkäni ja nappasin karsinan edessä roikkuvat suitset. Ne aseteltuani Edin päähän ruuna näytti valmiilta lähtöön, joten maiskautin sen liikkelle ja asettelin vasta matkalla kypärän päähäni ja kaappasin muut tytöt mukaan.

Pääsin nousemaan Edin selkään rennosti vain aidalta ja laiskalla päällä oleva Edi, vain seisoi paikallaan, eikä tuntunut edes välittävän, kun Hestia tanssahteli sen edessä valppaana, eikä meinannut päästää Essiä sen paljaaseen selkään. Kylmä lumi sen jaloissa sai sen hieman innostuneeksi, mutta lopulta Nadja ja Essikin istuivat hoidokkiensa paljaassa selässä, tai no loimethan niillä vilumestareilla oli päällä. Edi oli karvaisempi ja täysin tyytyväinen siihen. Maiskautin Edin liikkeelle ja jaoimme lumisen kentän tasaiseksi. Aristo ja Hestia tuntuivat olevan valpaina ja aristo nosteli jalkojaan hieman hämillään korkeammalle, mutta Edi laahusti allani kuin zombi, joka otti käskyjä ihmiseltä.

- Ei vitsi Hese on ihan innoissaan, Essi nauroi kirjavan tamman selästä, kun Hestiä kierähti muutamasti itsensä ympäri ja hypähti eteenpäin, niin että lumi pöllysi heidän ympärillään ja leijaili hitaasti takaisin paikoilleen. Hymyilin pehmeästi innokkaalle ratsukolle ja vilkaisin alas voikkoon miekkoseen, jolla taisi olla silmätkin jo ummessa. Mutristin huuliani ja maiskautin Ediä liikkumaan paremmin. Ruuna ei kuitenkaan reagoinut siihen mitenkään, vaan jatkoi möllöttelemistään.

- Nyt kuules ukko, ei sua vielä luita kolota, murahdin pieni hymy huulilla ja napautin napakasti pohkeeni kiinni Ediin. Se taisi olla nukkuvalle ruunalle liikaa, sillä sadasosasekunnissa se hypähti kolme metriä keskemmälle, hyppeli kolme pukkiä eteenpäin ja pörhisti itseään, samalla kun yritti urheana nousta pystyyn. Roikuin ruunan kaulalla taidokkaasti ja jäimme seisomaan kentän keskelle pöllähtäneinä molemmat. Pöllyävän lumen laskeutuessa näin Essin ja nadjan pysähtyneenä yhteen kulmaan ja he katsoivat meitä kauhuissaan, myös ponit. Henkäisi syvään ja pyysin Edin takaisin käyntiin ja varovasti ruuna lähti astelemaan eteenpäin, tällä kertaa hyvin virkeänä.

- Wou, tai siis, oliko toi Edi? hetken päästä Essi purkaskahti auruun, jolloin itsekkään en pystynyt enään olla nauramatta. Naurettavampaa tilannetta en olisi voinut osata kuvitella ja siinä me seisoimme lumisina ja puoliksi paniikissa, Edin kanssa.

- Vähän hurjan näköstä, Nadjakin hekotti, kun rodeota oisit menny.

Täytyi myöntä, että Edin ajoittaisella pelästyttämisellä oli joskus hyviäkin puolia. Laiskasta ruuansta oli jo useaampaan otteeseen kuoriutunut erittäin npakka poni, jolla oli paljon omia mielipiteitä, eikä se pelännyt esittää niitä Se vain tykkäsi enemmän lintsaamisesta, se taisi olla aika pitkälti sen oma juttu, se osasi huijata ratsastajia. paitsi minua, enään se ei kyennyt siihen, joten sen oli keksittävä uusi keino koetella minua. Hymyilin tyytyväisenä, kun siirsimme hevoset raviin, meistä oli kuoriutunut Edin kanssa aikamoinen parivaljakko, mikä parasta, Edille oli kuoriutunut pilke silmäkulmaan, jolloin sai jännityksellä odottaa, mitä annettavaa sillä oli.

Odelie&Edi

Pvm 20.01.2014
31HM

[Odelie]

Syy miksi pojat eivät tarhaa yhdessä

Odelie&Edi

Pvm 30.01.2014
32HM

[Odelie]

Anna pusu pyytää Patron

Patron haluaisi kovin pusutella Edin kanssa, mutta keltakarva ei oikein syty idealle kun sitä kuvataan. Olisihan se todella noloa, että jotkut pusukuvat jäisi ikuiseen talteen, onhan Edi kuitenkin kunnian mies (;

Odelie&Edi

Pvm 28.03.2014
33HM

Ihana!

[Odelie]

Taas me kahden kesken vain

Katselin hiljainen virne kasvoilla, kun Jason asetteli vielä hiuksiaan taustapeilin avulla. Poika oli käynyt isänsä kanssa pitkästä aikaa viime viikolla Amerikassa ja uusi irokeesibuumi oli tullut tämän loman myötä. En ollut saanut kuitenkaan kommentoida mitään, joten tyydyin parkkaamaan auton hyräillen edelleen tuo hymy kasvoillani ja hoputin Jasonin talliin. Olin onnistunut taas ujuttamaan pojan Danielin seuraan, joten saisin viettää pitkästä aikaa Edin kanssa aikaa aivan kahden ja rauhassa. Lukuiset löntystely hetket olivat nyt ohi ja halusin pitkästä aikaa touhuta kunnon treeniä Edin kanssa, se fiilis oli jäänyt meille päälle kun kisoissa olimme napanneet itsellemme kakkossijan. En olisi voinut olla hoidokistani ylpeämpi.

Heti tallille päästyämme Jason liittyi Danielin seuraan ihmettelemään Topin pinteleitä ja minä jatkoin matkaan satulahuoneeseen, jossa minua odotti Edin pahasti laiminlyödyt varusteet. Nappasin suitset ja satulan paikoiltaan ja istahdin niiden kanssa alas satulahuoneen nurkkaan. Lika irtosi suitsista helposti ja satula oli enempi rasvauksen kuin veden tarpeessa. Jalustimet päätin kuitenkin pestä huolellisesti, sillä tuntiratsastajien mukana oli kulkeutunut hirveä määrä hiekkaa ja jäänyt jalustimiin kiinni. Olin antanut suitsien palasten kuivua sillä aikaa, kun hoidin satulan kuntoon, joten kokosin ne vielä kasaan ja asettelin sitten varusteet odottelemaan minua ja Ediä, kunhan saisin ruunan ensin sisään tarhasta.

- Hui täällähän on muitakin tähän aikaan aamusta, pelästyin, kun satulahuoneesta poistuessa meinasin törmätä Pihlaan, joka kantoi Pellan varusteita takaisin sisään.

- No älä! Tyttö naurahti ja asetteli satulan odottamaan huoltoa. - Mä meen tänään vasta puolelta päivin kouluun, niin ajattelin tulla tallilla käymään, kun ei mun annettu nukkuakkaan. Mutta mitä, mä näin Jasonin Danielin kanssa?

- Joo, se oli kipeä tossa pari päivää ja kuulemma pitää olla yksi välipäivä, ennen kun saa kouluun mennä takaisin. Jotenkin vielä aamulla niin kipeän olonen oli, mutta ihmehän sen paransi kun ilmotin lähteväni tänne, hymähdin ja pudistin päätäni. Joskus Jason kyllä osasi vetkuilut tai mieheni Elias oli liian lepsu kun antoi pojan jäädä kotiin.

- Noi temput on kyllä tullut tehnyä joskus itsekin, Pihla nauroi ja lopulta jatkoin matkaa Edin karsinan kautta tarhalle.

Edi riiputti kaulaansa laiskasti tarhan keskellä ja huiski häntäänsä Ariston naamalle ja punarautias ruuna teki samoin. Myös Patron oli leiriytynyt samaan kasaan laiskottelemaan, eikä maan alta paljastuneet ruohonkorret näyttäneet maistuvan pojille tällä kertaa. Vihelsin portilta pojille, mutta ne vain laiskasti nostivat päitään ja höristivät korviaan. Kellään ei tainnut ilmeisesti olla kiire sisälle, joten pujahdin aidan alta ja lähestyin varovasti kolmikkoa, joka nyt katseli minua utelisin silmin. Olisin voinut olla varma, että ainakin Aristo harkitsi karkuun lähtemistä. Kaikki pojat jäivät kuitenkin uteliaana katsomaan mitä asiaa minulla oli ja päätin jakaa niille taskun pohjalla polttelevat porkkanan palat, jottei ne jäisi ihan tyhjin käsin mököttämään. Samalla pujotin riimun Edin karvaiseen päähän ja lisää herkkuja vaatien ruuna työnsi turpaansa naamaani ja halusi ahneesti nenääni. Naurahtaen työnsin Edin hieman kauemmas ja maiskautin sen liikkelle, jolloin Patron ja Aristo päättivät väistyä tieltä ja antaa minun viedä Edi mukanani.

Matka talliin oli uuvuttavan pitkä, sillä Edi päätti hidastella ja katsella maisemia minkä vain kerkesi. Huvittuneena maiskauttelin ruunaa hieman reippaammin liikkeelle, mutta laiskan nytkähdyksen jälkeen jatkettiin ihan samaa rataa. Ei tainnut poikaa kiinnosta sitten yhtään leikit hoitajan kanssa, mutta nyt oli jo liian myöhäistä. Tallissa jätin Edin käytävälle seisomaan, sillä tallityöt olivat Elliltä hieman kesken ja kävin hakemassa harjapakin satulahuoneesta, varusteet saisivat olla rauhassa vielä hetken. Edi ei kuitenkaan onnekseni ollut kauhean likainen, vaan ainoastaan pöly pöllysi irti sen karvoista ja yritin epätoivoisesti taistella niitä pois, vaikka palatahan ne aina halusivat. Tänään ruunalle oli tiedossa kunnon hoito, sille kipaisin saman tein hakemassa vielä ämpärissä vettä, kun päätin pestä harmaaksi muuttuneen Edin hännän ja harjan taas loistavan valkoiseksi. Huomasi taas kuka oli käynyt hieman piehtaroimassa.

Olin saanut Edistä yllättävän vähässä ajassa taas kiiltävän kauniin, vaikka tylsistynyt ruuna itse näytti hieman tympääntyneeltä koko prinsessa touhuun. Taputin kuitenkin tyytyväisenä pojua ja vihdoin pääsin hakemaan varusteita itselleni ja ratsulle lähes täysin autiossa tallissa. Nappasin matkalla mukaan satulaan vielä uuden satulahuovan, sillä edellinen oli joutanut kaikkine karvoinensa pesuun ja palasin sitten uinuvan Edin luokse. Satula sai ruunan taas valpastumaan ja suurilla tummilla silmillään Edi katsoi minua loukkaantuneena, kun ihan varoittamatta olin hänen korkeudelleen satulan pistänyt. Suitset se otti kuitenkin kiltisti vastaan ja ruuna maiskutteli kuolaimia hieman tyytymättömänä, mutta vihdoin olimme valmiita matkaan. Maiskautin Edin liikkeelle tallista samalla kun asetin kypärää päähäni, raippa taisi olla tänään kiva kaveri, sillä ruuna päätti jatkaa edelleen mateluaan, työnteko ei näemmä tänään maittanut.

Kentällä, niin kuin koko tallissakaan ei näkynyt ketään, joten talutin hoidokkini kaartoon ja nousin sutjakasti sen selkään, kun olin satulavyötä vain ensin kiristänyt. Edi ei tuntunut olevan asiasta moksiskaan, vaan heilautti häntäänsä ja seisoi edelleen paikallaan, sillä ei tainnut olla kiire mihinkään. Syvään huokaisten napautin pohkeet kiinni ruunan kylkeen ja kuin horroksesta heräten se lähti yllättävän reippaalla käynnillä eteenpäin uralle, meillä oli siis vielä jotain toivoa. Emme tarvinneet onneksi kauhean pitkiä alkuköpöttelyjä ja jo muutaman kierroksen jälkeen keräsin ohjat käsiini ja ohjasin Edin keskiympyrälle, jossa sen kanssa olisi helpompi työskennellä. Ruuna tuntui reipastumisesta huolimatta hieman tahmealta, joten sain olla kannustamassa sitä jatkuvasti eteenpäin reippaammin ja vasta raipan näpäytys sai sitä hieman kuulolle. Käynnissä harjoittelimme hieman taivutuksia ja yritin saada kankeutta pojun olemuksesta pois ja lopulta innostuin kokeilemaan hieman väistöjä, joissa ruuna yritti lintsata tavalla tai toisella. Päätin jättää sen harjoituksen muutamaan onnistuneeseen kertaan, sillä muuten koko yrityksestä olisi varmasti tullut vain tappelua, Edin kiirehtiessä jo raviin.

Ravissa tunsin kuinka Edi virkistyi kuin taikaiskusta. Pääsimme vihdoin tekemään harjotuksia korvat visusti hörössä ja takapääkin alkoi pikku hiljaa toimia. Aloitin herättelemisen siirtymisillä, josta vaihdoimme temmon vaihteluihin ja Edi todella suostui venyttämään askeliaan ja lisäämään ravia komeasti. Taputin ruunaa tyytyväisenä ja kokosin sitten ravia parempaan kasaan. Ympyrät sujuivat meiltä moitteetta ja pienestä ratsastuskoulun ponista kuoriutui oikea kilpuri, tai niin ainakin omassa mielessäni kuvittelin. Ennen laukkaa oli hyvä vielä harjoittaa siirtymisiä ravista pysähdykseen ja tavoin, jolloin Edin vauhti meinasi taas hieman hyytyä. Pienellä kannustuksella sain kuitenkin Edin heti valpastumaan ja takaisin tekemään töitä kunnolla ja vihdoin kuulin myös ruunan pärskähtävän tyytyväisenä, kun kehän kiertäminen ei tullut kysymykseenkään. Tyytyväisenä Edi pudisteli päätään, kun valmistelin sitä laukkaan ja pohkeiden painellessa ruunan kylkiä se singahti laukkaan jopa hieman liian lujaan vauhtiin.

Sain koottua laukan takaisin käsiini hetkessä, vaikka Edi hangoittelikin hieman vastaan ja pörhisteli karvojaan uhmakkaasti. Laukkasimme sen kanssa muutaman kierroksen täydellä uralla ennen kuin siirsin sen takaisin tavoin, jossa se sai taas hieman rauhoittua ennen vähän vaikeampia tehtäviä. Otin muutaman ravi-laukka-ravi siirtymisen sen kanssa, jotta molemmille selvisi kumpi tässä määräsi ja vihdoin pääsin harjoittelemaan innokkaan Edin kanssa kiemura uraa laukassa, jossa laukanvaihdot ravin kautta loivat hieman haastetta. Suoriuduimme harjoituksesta molempiin suuntiin Edin kanssa kuitenkin hyvin ja ruuna kantoi itsensä jo ryhdikkäästi. Päätin nostaa hieman panoksia vielä ja lisätä muutaman vaihdon laukkapätkään ja toivoin parasta, että Edi kuuntelisi minua niin hyvin, että saisimme tehtyä vaihdon ilman sähläämistä. Innokkaasti poni kuitenkin porskutti tehtävän läpi onnistuneesti ja pörisi vielä harvinaisen orimaisesti, joten en voinut muuta kuin taputella sitä ylpeänä, kun Se suoriutua hassuista keksimistä tehtävistäni. Nostimme vielä kerran laukkaa ruunan kanssa ja annoin ohjien valua pidemmäksi kuin yleensä, vapaasti Edi laukkasi pitkin kenttää täysin omassa tahdissaan ja löi ilmaan vielä innostuneen pukin, ennen kuin koin turvalliseksi siirtää ruunan takaisin raviin.

Loppuravien ja käyntien jälkeen ohjasin tyytyväinen ilme kasvoillani Edin kaartoon ja liu'uin alas sen selästä. Taputtelin ruunaa tyytyväisenä samalla, kun löysäsin sen satulavyötä ja lähdin sitten viemään sitä takaisin talliin. Treeni ei ollut huonosta ollenkaan, sillä ponilla oli kevyesti hionnut kaula, vaikka itse tunsin olevani ihan naatti ja selkäni märäksi hikoillut. Kohtasin talliin mennessä iloisesti pulisevan Jasonin ja Danielin, joka oli päättänyt viedä innosta puhkuvan pojan maastoon köpöttelemään. Hymyillen moikkasin Danielia, joka virnuili edelleen Jasonin jutuille ensimmäisistä tippumisista esteillä ja puheet tyttöystävästä hiljeni heti kun pääsin lähemmäs paikalle kunnon kuuloetäisyyteen.

- Selvisitte sitten ehjin nahoin maastossa? Etkai Jason taas haastanut Danielia uhkarohkeisiin temppuihin? Virnistin ja pörrötin pojan hiuksia, jotka olivat liiskaantuneet kypärän alla. Jason mulkaisi minua kuitenkin vihaisesti.

- Kyllä mr laukattiin, mutta ei Huiska voi voittaa Topia kun se on niin paljon isompi, Jason valisti minua, joten tyydyin nyökkäämään hymyillen ja annoin Huiskan haistaa kättäni, kun tamma tuntui olevan yltiömäisen kiinnostunut minusta ja epäluuloisesti luimivasta Edistä.

- Niinhän se taitaa olla. Sovitaanko, että touhuat nyt rauhassa Danielin kanssa vielä ja ehkä kerrot enemmän siitä vierusluokan Ellasta, niin nähdään tässä pihalla taas, kun hevoset on hoidettu? Virnuilin pojalle jonka ilme näytti synkkenevän kun paljastin hänen ihastuksensa.

- Se sopii ainakin mulle, Daniel rykäsi ennen kuin Jason ehti aloittaa vastaan vänkäämisen kanssani. - sopii, vai mitä Jason?

- Joo tietty, poika kohautti vielä olkiaan ja tyytyväisenä tähän vastaukseen lähdin taluttamaan Ediä sisään ja jätin pojat vielä hetkeksi hommailemaan rauhassa. Milloin ne muka kasvaa niin isoksi, että häpeää äidin seuraa? Kauheaa.

Odelie ja Edi
34 hoitomerkintä