Hoitajahaut syyskuu 2011

[Anne]

Syksyn kunniaksi pyörähtävät hoitajahaut käyntiin!

Etsimme hevosillemme pitkäaikaisia ja innostuneita hoitajia.

Hoitajaa kaipailevat seuraavat tuntihevoset:

Aksu

Alma

Eppu

Laila

Pella

Reino

Sentti


Tiia

Myntti

Ja Annen yksityinen:

Topi




Ennen hoitajaksi hakemista:

• Tutustu huolella Seppeleen varsinaiseen sivustoon
  
• Seikkaile Tallipostissa - lue ainakin tämä kullanarvoinen topic!
  
• Lue hoitajaksi hakijan ABC
  
• Valitse sopiva hevonen, tee hakemus ja postaa se tähän topiciin
  
• Jää toivomaan parasta!
  

Hoitajaksi hakijan ABC tiivistää hyvin sen, mitä hoitajistamme haemme: reipasta, raikasta asennetta ja aitoa innostusta. Kerro siis hakemuksessasi:
- hiukan hahmostasi
- perustelut sille, miksi haluat Seppeleeseen hoitajaksi
- miksi haluat juuri sen tietyn hoitohevosen
(- mahdollisia kirjoitus/piirtonäyttöjä - nämä eivät ole ehdottoman oleellisia)

Haku on auki kolmisen viikkoa, eli päättyy 25.9.2011..

[Deleted]

Joo, olen aina ollut huono perustelemaan mutta yritetään nyt ;D

Ihastuin Senttiin. Se vaikuttaa niin symppikseltä hoitopollelta että noiden kovapäisten- ja suisten hevosten jälkeen tuollaista voisi olla kiva hoidella. Tykkään lisäksi osallistua hoitohevoseni kanssa kaikkiin tallin kissanristiäisiin mitä järjestetään, ja olisi kiva jos olisi sellainen hoitoheppa jolla pystyisi tekemään kaikkea esteistä vaelluksiin (:

Pandora on vaaleahiuksinen hoikka tyttö joka on iloinen ja aktiivinen hevosenhoitaja. Hän on innokas osallistumaan kaikkiin kissanristiäisiin mitä tallilta löytyy ja toimittaa innoissaan jopa kaikki kurjat hommat kuten karsinoiden siivouksen ja varusteiden putsaamiset. Tyttö on kuitenkin topakka myös sanomaan mielipiteensä asioihin joista on toista mieltä. Hän ei jätä mitään puolitiehen, vaan yrittää aina suorittaa kaiken pitkäjänteisesti loppuun saakka.

[Sussu]

Jes:) Viimeinkin hoitajahaku

Eli toivoisin hoitajaksi Pellalle, Aksulle tai Epulle. Pella: Olen hinkunut sen hoitajaksi niin kauan kuin vain olen voinut. Se on kaunis ja suloinen, +sen luonne on juuri täydellinen.
Aksu: Suloinen poni on sulattanut sydämmeni.
Eppu: Ihana, suuri ja suloinen:)

Olen aika aktiivinen hoitaja, jolla on hyvät hermot. Tarinoiden pituus vaihtelee aika paljon.

Miksi juuri seppeleeseen??
Seppele on varmaan yksi hienoimpia näkemiäni virtuaalitalleja. Se on hyvin huolella tehty ja huomaa että siihen on käytetty aikaa. Seppeleessä on mukava porukka. Seppeleen sivuja olen seuraillut noin 3vuotta. Seppeleen hevosetkin ovat kaikki suloisia.

Kuka olen??
Olen 14vuotias Sussu, hevosten kanssa olen touhunnut 10vuotta. Ratsastanut olen tosin 7vuotta. Minulla on kaksi omaa shetlanninponia ja pari hevosta. Luonteeltani olen kärsivällinen,päättäväinen ja huumorintajuinen. Rakastan hevosia ja eteenkin poneja. Ratsastuksenlajeista eniten pidän esteistä. Rakastan muitakin eläimiä.

Tarinanäyttöä tuolta:
peikkometsa.palstani.com/t21-marin-hoitopaikky

Kuva näyttöä:
aijaa.com/v.php?i=007558620945.jpg

No, toivottavasti onnistuu tällä kertaa. Toivon..toivon..toivon...toivon. Mut, onnee muillekkin hakijoille:)

[Meeri]

Tässä sitä nyt ollaan sitä ihanaa hoitohevosta metsästämässä.

Lailan haku on kuulunut suunnitelmiini jo jonkin aikaa. Ihastuin tamman majesteettiseen olemukseen ja persoonalliseen luonteeseen. Lailan kanssa saisi aikaan varmasti hyviä tarinoita, niinkuin varmasti kuviakin.

Mut varmaan tunnettekin oon jo suht. kauvan täällä seppeleessä pyörinyt, tosin ilman hoitohevosta. Tämän kesän olin apulikkana Artsilassa tosin loppukesästä paikka oli aika autio(?) eikä kirjoittaminen oikein ispiroinut.
Artsilassa ikää löytyi 16vuotta, mutta Seppeleessä pyörisin vuotta nuorempana eli 15-vuotiaana. Täällä ruudun takanahan on siis 13-vuotias tyttö.
Ulkonäöstä sen verran että olen n. 160senttinen, hoikka, sinisilmäinen, brunette, hiukset on tuossa solisluun kohdalla ja kampaus milloin mikäkin.
Ratsastusvuosia on kertynyt jo n. 5.

Pitemmittä puheitta laittan näyttöä kehiin

i52.tinypic.com/3005k75.jpg
yksi omista suosikeistani, käsinpiirretty harmaa varsuli.

Lakaisin päätallin käytävää heinistä, lannasta ja muusta jaloissa sisään kulkeutuneesta roskasta. Vilkaisin ulos missä tihkusade oli muuttunut lähemmäksi kunnon sadetta ja tuuli taivutteli puiden oksia. Viheltelin hiljaa ja kuuntelin samalla hevosten liikehdintää.

Pian huomasin nojailevani harjaan ja ihailevani lihaksikkaita ravihevosia. Siinä nojaillessani mietiskelin myös Foxia. Voisikohan ruunan monte koulutus kuulua hommiini.. Selässä en ollut ollut, mutta ei kai siitä haittaa olisi jos tehtäisiin pieni lenkki...

Jatkoin puuhastelua karsinoissa ja jouduin siirtämään aina yhden hevosen käytävälle. Koetin siivota karsinat mahdollisimman nopeasti, jotteivat pollet turhan kauvaa joutuisi käytävällä seisoskelemaan. Pian homma oli valmin ja kaikki tyytyväisiä. Kiiruhdin kippaamaan kottarit lantalaan ja siirtymään karsinan pienempään talliin kastumatta täysin. Tälläkertaa yritys onnistui, sillä sade oli jo tyyntynyt huomaamattomaksi tiputteluksi.

Tallissa hevoset vilkuilivat tulijaa ja muutama vaivaantui päästämään pienen hörähdyksen. Aloitin karsinoiden siivouksen tässäkin tallissa. Siinä hommassa olisin onnistunut vaikka silmät kiinni. Kun karsinat olivat siistit vilkaisin ulos. Sade oli lakannut. Menin varustehuoneeseen hakemaan Foxin harjat. Pujahdin ruunan karsinaan ja utelias polle oli heti hamuilemassa taskuja. Naurahdin ja tuumasin:

- Ei nyt valitettavasti löydä mitään syötävää.

Fox tuhahti ja kääntyi tuijottelemaan eteenpäin. Hetkessä ruunan korvat silmät lerpahtivat kiinni ja korvat laskeutuivat sivulle. Tartuin sukaan ja aloin harjailla punarautiasta karvapeitettä. Puunasin Foxin huolellisesti ajan kuluessa. Ruuna antoi kaviot helposti. Siistin kammalla sen lyhkäisen harjan. Myös hännästä katosivat takut ja lantapakkerot. Käärin herran jalkoihin keltaiset pintelit mitkä olin sillä ennemminki nähnyt.
Sitten vein harjat pois ja otin suitset ja satulan. Palasin takaisin Foxin luo ja aloin varustaa sitä. Ensin laitoin sen päähän suitset suitset ja kiinnitin kaikki remmit. Seuraavaksi heitin satulan ruunan sään päälle ja liu'utin sen näppärästi paikalleen. Suoristelin satulahuovan hyvin ja kiinnitin satulavyön. Mittailin alustavasti jalustimet ja jouduin lyhentämään niitä heti reilusti. Talutin hevosen käytävälle ja vedin kypärän päähäni. Huomasin seinustalla muutaman kuluneen raipan. Nappaisin siitä sopivimman näköisen ja työnsin Foxin satulan alle.

Talutin ruunan ulos ja tunsin kosteat tuulenpuuskat kasvoillani. Laskin jalustimet ja vedin henkeä. Ponnistin ja heilautin itseni ketterästi satulaan. Kiristin satulavyötä ja säädin vielä hiukan jalustimia. Lopulta olin valmis ja painoin kevyesti pohkeet hevosen kylkiin. Fox lähti köpöttelemään rennosti etanan vauhtia. Ohjasin sen maastoreitille ja kuljimme hetken hitaalla tahdilla.

Keräsin ohjat tuntumalle ja napautin pohkeillani ruunan kylkiä. Fox nosti laiskan ravin. Painoin pohkeeni kunnolla hevosen kylkiin ja sain siihen vauhtia. Ruunan askel oli tasainen ja mukava istua. Tunsin kuinka tuuli iski kasvoihini ja hulmutti hiuksiani. Tauon jälkeen ratsastus oli ihanaa varsinkin, kun alla oli mieluisa polle. Reitti oli suora ja esteetön. En voinut vastustaa halua kokea taas sitä vauhdin hurmaa. Napautin pohkeillani ja painoin ne ruunan kylkiin. Nojasin hieman eteenpäin, nostin takapuoleni satulasta ja annoin Foxille ohjaa. Ruuna kiihdytti vauhtia ja venytti askeltaan.

Foxin ravi oli niin erilaista kuin ratsastuskoulun pollejen. Paljon nopeampaa, yhtä nopeaa kuin ratsastuskoulun hevosten laukka. Viiletimme polkua pitkin koko suoran ajan. Irrotin pohkeitani ruunan kyljistä ja nojauduin taaksepäin. Fox hidasti hiljalleen kunnes kuljimme taas rauhallista käyntiä. Fox puuskutti hiukan, mutta sen hengitys tasaantui jonkin matkaa kuljettuamme.

Nostin ravin vielä toistamiseen. Otin käynnin siinä vaiheessa, kun saavuimme jo lähelle Artsilaa. Siinä talli jo häämöttikin - suoraan edessä. Taputtelin Foxia ja hyppäsin alas selästä. Nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä pari reikää. Taluttelin hevosten jonkin aikaa, jotta sen hengitys tasaantui.

Sitten talutin Foxsin talliin ja laitoin sen käytävälle kiinni. Riisuin satulan ja suitset, ja laitoin sille riimun. Vein satulan varustehuoneeseen ja suitsetkin heti kuolaimet pestyäni. Palasin ruunan luo harjojen kera. Kasvoillani oli onnellinen hymy ja Fox hörisi matalasti. Otin pintelit pois sen jaloista ja laitoin ne sivummalle.

Tarkistin hevosen jalat, kaviot ja selän. Kaikki oli kunnossa ja aloin harjata sitä. Harjasin ruunaa pitkin rennoin vedoin. Puunauksen jälkeen vedin sen päälle vielä kevyen talliloimen varmuudeksi. Vein sen takaisin karsinaan ja otin riimun pois. Kiertelin vielä katselemassa kaikkien muidenkin hevosten voinnin ja kaikki näytti olevan kunnossa.

Palasin vielä takaisin talliin käärimään Foxin pintelit.

tarinanpätkä Artsilasta.

Onnea kaikille hakijoille, toivottavasti onni suosii! =)

[Ansqu]

Eli, käyn nyt siis sitä alkeiskurssia, mutta jos suinkin mahdollista, niin tässä olisi sellainen reilu, reipas, hieman ujo mutta tutustuu nopeasti. Ulkonäöltä sellainen 158cm, 14 v. ja puolipitkät vaaleat, hieman terävästi leikatutu hiukset. Otsatukka yleensä hiuspinnillä kiinni sivulle.

Olen ollut täällä seppeleessä vain vähän aikaa, mutta aktiivisesti käynyt aina katsastelemassa.
Seppele on hieno, ja selvä virtuaalitalli. Täällä on selvät säännöt, ja se on hyvä, sillä aina on niitä pöljiä. Seppeleessä viihtyy, ja täällä on aina jotain mielenkiintoista. Kivat, toiset huomioivat ihmiset, ja reipas tallimeininki!

Seppeleessä kaikki hevoset ovat niin omaperäisiä ja erilaisia, mutta Reino olisi ensimmäinen hoitohevostoive.
Reinossa on sitä jotain, joka herättää paljon kiinnostusta. Se on hyvän kokoinenkin ja luonteeltaan vaikuttaa juuri sopivalta; eli kiltti, mutta vähän haastettakin löytyy.

Jos en nyt pääsekkään Reinon hoitajaksi, niin huomasin tuossa, että Aksukin on lisätty. Kiinnostaisi. Eli jotenkin olen welsh-poneja rakastava tyyppi muutenkin, ja Aksun persoona vaikuttaa mielenkiintoiselta. Sen hoitajuus olisi oikeasti tosi kiva, ja mielelläni aina hoitotarinoita kirjoittelisin suloisesta ponista.
Tarinoiden näyttöähän on niistä tunneista. Kuvia laitan sitten tulemaan, jos saisin väkerrettyä sellaisen suhteellisen hyvän

Ja mielelläni tulen hoitajaksi, jos se vain mahdollista, kun olen nyt sillä alkeiskurssilla.

[Jenny]

Hakisin Alman tai Sentin hoitajaksi

Olen kullanruskea hiuksinen ja ruskeasilmäinen 14-vuotias heppahöperö, joka rakastaa musiikkia. Voisin kuunnella koko päivän radiota. Minulla on pitkät hiukset, jotka ovat yleensä vapaina, mutta välillä ne saattavat olla myös ponnarilla. Rakastan suuria hevosia. Mitä isompi, sen parempi, mutta kyllä pienetkin ponit kelpaavat. Olen arka vieraiden ihmisten suhteen, mutta eläimiä en arastele.
Tallilla päälläni näkee yleensä vihreän tai sinisen hupparin, ruskeat ratsastushousut sekä mustat ratsastussaappaat. Päässäni minulla ovat mustat silmälasit, sillä olen kaukonäköinen.

Jeps, eli hakisin Alman tai Sentin hoitajaksi. Almalle haen vain jos en Senttiä pääse puunailemaan. Jos en Almankaan hoitajaksi pääse, niin sitten täytyy vain odottaa seuravaa hakua ja toivoa parasta.

Sentille haen, koska herra ihastutti heti. Tällä on ihana luonne. Sentti hyppii isompienkin esteiden yli ja estehullu kun olen, niin innostuin Sentistä heti. Mutta ei me esteitä päivittäin hypättäisi, ehei! Välillä mä vain rapsuttelisin Senttiä.
Minulla on jokin pakkomielle puoliverisiin, joten senkin takia Sentti on ihana. Poitsua olisi kiva piirtää värityksensä ansiosta ja muutenkin Sentti hurmasi minut jo silloin kun kävin Seppeleessä ensimmäistä kertaa. Sain melkein sydänkohtauksen, kun huomasin, että tälle ihanalle kuupäälle etsitään puunaajaa.

Almalle haen, koska sydämeni suli tuota pohjoisruotsalaista katsellessa! En ole työskennellyt kylmäveristen kanssa ennen, joten varmasti Almalle ja minulle tulisi hauskaa. Alma on ihanan lempeä tapaus ja välillä osaa olla itsepäinen. Ja kun neiti osaa kärryjä vetää niin sitäkin voisi kokeilla ja opetella. Viimeksi kärryillä olin noin 2-vuotiaana, niin IRL kuin URL elämässä.

Kummankaan hevosen kanssa tuskin tulee sellaista 'En mä jaksa' tai 'En mä keksi' marinaa. Olen pitkään miettinyt riittääkö aikani Seppeleeseen tai riittääkö intoni hoitamiseen. Vastaukseni on 'kyllä'.
Unelmani on päästä mukaan Seppeleen hoitajatoimintaan. En tahdo tulla mukaan Seben toimintaan vain sen takia, että voin sanoa 'Hei, mäpä oonkin Seppeleessä!' tai vastaavaa.
Tahdon päästä mukaan, koska Seppeleen toiminta kiinnostaa minua oikeasti ja olisi ihanaa osallistua hoitajakaartiin.

En ole sellainen hoitaja, joka muutaman hoidon jälkeen pyytää uutta hoitsua tai lopettaa ja lähtee mitään sanomatta. Yritän olla aktiivinen, mukava, luotettava ja hoitoihin panostava hoitaja. =) Hoitoihin panostava tarkoittaa sitä, että en kirjoita viittä riviä pitkiä tarinoita tai kopioi muiden piirrustuksia. Kirjoitan ja piirrän kaikki itse ja panostan töihini.

Ensimmäisissä hoitotarinoissa en lähde kiertelemään hoitsun kanssa ympäri Liekkijärveä ja koitan olla mahdollisimman reaalinen. En esimerkiksi hypi 2 metrin korkuisia esteitä tai tanssi hoitohevoseni kanssa balettia. Mutta jotakin jännittävää tarinoissani saattaa kyllä tapahtua, hyvän maun rajoissa tietysti.

Kuvanäyttöä: virtuaalihewonen.webs.com/photos/Jese.png

Kirjoitusnäyttöä löytyy alkeiskurssin sivuilta. www.seppele.piirroshevoset.com/alkeiskurssi2011.php

Jotta koko topic ei täyty minun sepityksilläni sanon vielä muutaman lauseen; kiitos jos edes harkitsette minua hoitajaksi ja onnea muillekin hakijoille. Onnea etenkin Sentin ja Alman tuleville hoitajille!

Jännittynein mielin, Jennyfer

[Ansqu]

Löysinkin kansioistani tämän piiroksen Eli nyt on näyttöäkin. Hiirellä piirretty. Mielestäni ihan kiva. i51.tinypic.com/33bmtfo.gif

[Miira]

Heippa taas kerran! Nyt kun t�m�nkin koruisen topicin huomasin, niin n�ppis sauhutuen tulin kirjoittelemaan t�nne ns. hakemustani. Toivottavasti sitten teit�kin kiinnostaa min� itse - minua nimitt�in kiinnostavat te kaikki Seppeleen v�rikk��t persoonallisuudet, joihinka en ole viel� sen kummemmin t�rm�nnyt.

Minullehan on periaatteessa t�ysin sama, kenet saan hoitohevosekseni, mutta p��asiassa reippain mielin toivoisin Pellaa, Myntti� tai Eppua. Jokainen kiinnostaa kovasti, ihan hoidettavana, ratsastettavana, piirrett�v�n� ja tarinoitavana. Pellahan hurmasi minut ihan ensin�kem�lt�, Mynttiin tutustuin pelk�ll� vilkaisulla - kovin mukavalta vaikutti, vaikka v�lill� saattaakin olla tammamainen - ja Eppua vilkuilin v�h�n sill� silm�ll�, ett� tuo nelijalka taitaa kiinnostaa. Pella taitaa kuitenkin t�ll�hetkell� olla se ykk�st�ht�in, mutta jos tammalle l�yd�tte toisen hoitajan, niin homma hoidossa, no problem!

Olenpahan siis 15-vuotias (IRL kokemusta n. kahdeksan vuotta, virtuaalista pari vuotta v�hemm�n) punap��. Pituutta minullahan on siis 164 + p��lle jotain, joten en ole niiden kovinpikkuisten yst�v�, silti sellainen minulle kelpaa. Pid�n rennoista hellihetkist� hevosten kanssa, mutta ratsastaessa osaan olla j�m�kk� ja reipas, enk� kainostele kertoa haluamaani ratsulleni. En kuitenkaan ole ns. se ankarin, jos nyt hellittelen kaikenmaailman ratsuja onnistuneiden juttujen j�lkeen. (Minut voit l�yt�� virtuaalisilta issikka- ja suomenhevostalleilta!)

Luonteeltani olen reipas energiapakkaus, joka tekee ty�n kuin ty�n mukisematta sen kummemmin. Joskus minut l�yt�� �lisem�st� ja moittimasta joitain jotka ovat tehneet jonkun homman t�ysin v��rin, mutta dont worry, sellaisia p�ivi� on harvoin. Filosofinen ajattelutapa tyydytt�� minut, joten turha ihmetell� jos mutisen syv�llisi� - se on tapani toimia itsen�ni. En tahdo suuttua, enk� tahdo suututtaa ihmisi�, joskus vain satun huonolle tuulelle, enk� ole kirjaimellisesti itseni. T�ysin uusien ihmisten seurassa j��dyn, enk� meinaa p��st�� sanaakaan suustani - toisaalta, olen my�s joskus sosiaalinen puhepakkaus, joka rupattelee jopa ohikulkijoille niit� n�it�.

Seppele on aivan mahtava paikka - täynnä persoonallista porukkaa, joka osaa sanoa mielipiteensä kuuluvasti. Tähän paikkaan on oikeasti nähty vaivaa, eikä vain vilkaistu Googlesta parin hevosen kuvaa ja valmis tali, vaan olette piirtäneet kaiken itse, joka herättää suurta nöyryyttä teitä kohtaan. Tästä syystä olenkin ilmoittautunut sille Seppeleen alkeiskurssille, ja nyt sitten pyrin tähän hoitajatiimiin, joka on täynnä niin värikästä ja persoonallista poppoota, että sitä ei voi millään jättää väliin.

Pella, suloinen gotlanninruss, juuri minun makuuni - taitaa maastovarmuuden, hypp�� ihan kivasti, ja v��ntelee kouluakin pienoisella tuntimenestyksell�. Hoitaminenkin sujuu oikein mainiosti ja on aikalailla tyypillinen ratsu minuntyyyppiselle ihmiselle - rauhallinen, kuitenkaan ei liian laiska. En pid� sellaisista ratsuista, joille on annettava koko aikaa raippaa, tai teht�v� pid�tteit� ja jarruteltava, sellainen sopivainen nopeus on OK.

Eppu, se kakkosvaihtoehto, vaikuttaa mukavalta niin hoitaa kuin ratsastaakkin. Taitaa kouluratsastuksen kivat salat, hypp�� mainiota korkeutta ja menee maastossakin semivarmasti, that's my point - siit� se kiinnostus kyseiseen kermakarkkiin l�hti. Kuuliaiset hevoset saavat t�m�n tyt�n hymyilem��n, joten Eppu on todella mukavalta vaikuttava ruuna, t�h�nkin kiinnostus on suunnattoman suuri.

Myntti kiinnostaa nyt kolmosvaihtoehtona ihan okei tyyppisen�. Jos muita ei l�ydy, niin mielell��n otan kyseisen tamman hoitohevosekseni. J�lleen kerran - hypp�� kivasti, western on plussaa, jos vaikka itse sit� joskus opinkin, ja nuoresta rungostaan huolimatta on vieh�tt�v�n oloinen otus. Ei liian helppo, muttei liian vaikeakaan, sellainen monipuolinen pussukka t�ynn� pikku yll�tyksi� - toisaalta, kaikki hevosethan sellaisia ovat, ei siin� mit��n...

Näyte x Miira & mielikuvitusratsu Kaapo

Metsä oli vaihtanut värityksensä jo punertaviin sävyihin, kun heitin vaaleanrautiaan suomenhevosruunan selkään sen vihreän huovan, jonka päällä lepäsi ruskea yleissatula. Kaapo pureskeli hervottomasti kuolaimiaan, ja yritti tunkea tietään pois sen karsinasta, jossa ruuna ei oikeastaan viihtynyt vaisiskaan - olihan se kummallista toki, että laitoin suitset ensin, mutta jos satulan laskee Kaapon selkään ilman että sillä on jotain mitä se voi pureskella, niin löydät pian nuorukaisen hampaanjäljet olkapäästäs. Kiristin reippaasti vyötä, ja ruuna luimisti pahantuulisesti sen tehdessäni, muttei kehdannut väittää vastaan.
"Kaapo, älä viitsi kiukutella noin", huokasin mittaillen hetken jalustimia, kunnes nostin ne takaisin paikoilleen. Kaapo oli aika äkäpussi tänään - kuule, sen olin huomannut jo pitkä aika sitten. Sen koulutus on vasta ihan alussa ja se kyllä näkyi, vähän jopa kuuluikin.

Tungin ruskean kypärän päähäni, ja mustat verkkohanskat käteen. Siinä se. Kaapo korskui jo kyllästyneenä karsinassaan, viisaasti se tiesi että nyt ollaan lähdössä syksyiselle maastolenkille lähimetsään. Talutin Kaapon syrjemmälle, ja laskin jalustimet, kiristäen vyötä sitten reiällä. Tartuin satulaan, ja nostin itseni kevyesti selkään, siihen kun olin jo parissa vuodessa aikalailla tottunut. Lähdettiin pitkällä ohjalla ja letkeässä käynnissä kohti syksyistä sienimetsää.

Hetken käveltyämme nostin raviin, Kaapo ravaili reipasta tahtia ilman sen kummempia huolia, ja minä kevensin. Halusin kokeilla nuoren ruunan refleksejä, ja päätin tehdä pysäytyksiä. Pian jo jarrutin rauhallisesti pidätteen lomasta. No, se oli kyllä sanottava, että paikalla olo ei sujunut kuten olisin toivonut. Vilkaisin kuitenkin taivaalle, sillä ulkoilma oli mielestäni äsköistä... tummempi. Mustanpuhuvat pilvet riippuivat yllämme kuin tukahduttava savu.
"Kaapo, käydään vielä pikku laukkalenkillä ennen kuin käännytään kotia kohti", naurahdin hiljaa, ja nostin raviksi. Siitä sitten pohjeavuilla laukkaan, kevyeen istuntaan.

Pian pisaroita alkoi jo ropista taivaalta. Laukkasimme lähes kaatosateessa kohti kotitallia, näkyvyys oli luultavasti kymmenen metriä, kun niityn usvapeite leijui kepeästi sen päälle. Minä sen kun pysyttelin kevyessä istunnassa, ja yritin saada Kaapon reippaampaan laukkaan - ei, ruuna laukkasi hitaasti kuin leppäkerttu, mutta päädyttiin juuri parahiksi talliin ennen kuin pari salamaa iski tallin ympärillä. Tunnetusti Kaapo ei pelännyt kovia ääniä, sillä ruuna oli suhteellisen...huonokuuloinen kaveri.

Jalustimet ylhäällä vein satulan sen satulatelineeseen, ja kävin pesemässä kuolaimet lavuaarin luona, jonka jälkeen ristitin ne. Kaapo jo hörisi tallikäytävällä harjattavaan kaveriinsa, kun hain tämän vihreän harjapakin ja aloin rauhallisesti sukimaan kaveriani kumisualla, pölyharjalla, pehmeällä harjalla ja hiukan hikisuallakin, jotta übervedet lähtisivät pois. Heitin vielä tämän lautasten ylle sinisen fleeceviltin, ennen kuin lähdin kotia kohti.

PIIRROSNÄYTE x aijaa.com/v.php?i=003678625579.jpg

Onnea kaikille hakijoille, toivottavasti valitsette tämän siirron myötä ne pitkäaikaiset hoitajat!

//en keksiny oikeastaan mitään tarinaa, tulee paremaa tekstiä kyllä ... en ymmärrä miten alistuin tekemään tollasta perunamuusia. o.o

[Deleted]

Heissan:)
Olen siis Rica, 16v ja toivoisin Tiian, Sentin, Alman tai Myntin hoitsukseni. Olen ratsastanut noin IRL- 5vuotta ja URL- 8vuotta

Miksi juuri Tiia?? Se on suloinen ja kaunis ja juuri sopiva luonteeltaan. Se lumosi minut ensi silmäyksellä. Seppeleen elämää olen seurannut noin 4vuotta. Ja aina olen haikaillut tuon tamman perään.
Miksi juuri Sentti?? Sentti on suloinen ja luonteeltaan täydellinen:)
Miksi juuri Alma?? Ihana kaunis työhevonen:) Raskasrakenteiset ovat aina olleet sydäntä lähellä.
Miksi juuri Myntti?? Kaunis ja ihana Myntti. Suloinen tamma on ihana ja sopisi minulle hyvin:)
Miksi seppele??
Seppele on mielestäni huolella tehty, ja se vaikkuttaa rauhalliselta paikalta. Kyllä muutkin kelpaavat, mutta Tiia on ihanin.

Kuka olen: Olen siis 16vuotias tyttönen joka rakastaa heposia ja muitakin elukoita. Omistan hyvät hermot, ja se on hyvä hevosten kanssa. Omaan hyvän huumorintajun. Mutta joskus on huonojakin päiviä.

Piirrustusnäyttö:
aijaa.com/v.php?i=001858621656.jpg

Toivotan siis muillekkin hakijoille onnea:) Mutta toivon tietenkin että minutkin valitaan:)

[shine]

Hei! Olen Aleksia, tosin minut on liiankin usein lyhennetty Aakiksi, ja täytän 15, URL- olen 16. Hakisin siis Aksun, Sentin tai Tiian hoitajuutta.
Minulla on mustat/tummanruskeat melko pitkät hiukset ja sivuotsis, ja hiukseni ovat yleensä korkealla poninhännällä. Alkujaan saatan olla vähän ujo ja odottaa muilta sitä avautumista, mutta kyllä minä haluan uusiin ihmisiin tutustua, vaikka se saattaa olla hankalaa. Olen sellainen melko helposti nolostuva, mutta ehkä rahtusen uhkarohkea. Varmuutta löytyy, ja haluan pitää joitakin tavoitteita, joskin ne ovat yleisesti kovin matalat. Hevosten kanssa olen varma ja määrätietoinen, ja tykkään nauraa. Rakastan eniten pieniä shettiksiä, mutta Pampu ja Siiri ei ole vapaana. Isot hevoset on se toinen juttu.
Olen estehullu, mutta koulukin on todella mukavaa. Sen tähden minä voin hoitaa hevosta kuin hevosta painotteesta riippumatta, ja tiedän, ettei hevosella voi aina vain hypätä.

Innostukseni piirroshevosiin on ollut oikeastaan koko virtuaaliharrastuksen perusta, en ole kovin inspiroitunut IRL- kuvaisista hevosista. Tästäkin on olemassa monia mielipiteitä, mutta minusta piirroshevoset ovat se juttu. Nehän minut ovat saaneet roikkumaan netissä pari vuotta.
Sitten oikeisiin kokemuksiin. Meidän perheessämme on ollut hevosia vaikka kuinka kauan, ja vaikkei omaa tallia ole, pienestä pitäen olen käynyt ratsastamassa ja hoitamassa äidin yksityisiä. 4-5 vuotiaana sain shetlanninponin, ja nykyisesti minä kisaan rataesteitä suuren tilastoponini kanssa, sekä kisailen koulua ja esteitä äitini puoliverisellä. En kuitenkaan ole tasoltani mikään ylivertainen Vaikka saatetaan luulla, että olen joku huippu, niin en todellakaan ole, koska vasta 10-11 vuotisvaihteessa oikeasti kiinnostuin niistä hevosista kunnolla. Sitä ennen ratsastin kerran viikossa, tai kaksi kertaa, koska ajattelin, että kaipa minun pitää harrastaa, kun hevosia kerran on. 10-11 vuotiaana olin jo alkanut tajuta, miten hauskaa ratsastus oikeasti oli, enkä enää ihmetellyt sitä, että äiti pyysi minut hoitamaan hevosia. Nykyään kilpailen ihan huvikseen ja välillä joissain ratsastuskoulujen/tallien epävirallisissa tai virallisemmissa kisoissa. Ratsastus on arkipäivää, ja ratsastan päivässä 2-4 tuntia, ja olen hevosten kanssa muutoin 1-5 tuntia, tai enemmänkin, viikonloppuina yleensä koko päivän. Koneaikaa kyllä kuitenkin on.

Minulla ei ole mitään virallista järjestystä näille hevosille, Tiia ja Sentti ehkä ensimmäisinä. Tai Aksu. No, Tiia on se, joka on mulla näiden vaihdosten kautta aina pysynyt listoissa, mutta eipä ole väliä. Sentti on kyllä valloittava. Aksu ehkä vähän liian pieni.

Aksu on niiin söpö. Aksu on ihana luonteeltaan, ja se vaikuttaa oikein symppikseltä kaverilta. Aksu on ihanan värinen, ja sen luonnekin vaikuttaa hyvältä. Minä pidän Aksusta, vaikka se on vähän pieni.

Sentti on ensinnäkin ori. Vaikka vaihtelu olisi hyvää, niin Sentin luonne ei tee siitä kuumaa ja hankalaa. Siitä minä Sentiassä pidänkin, kun se on niin helppo. Sentti on myös todella suloisen värinen ja mukavanoloinen, miellyttämishaluinen, sellainen tällaiselle "periaatteessa aloittelijalle" - sopiva.

Tiiakin on ihana, suloinen, lehmänkirjava, ja lauhkea- se on toisaalta hyvä, mulla on taipumus aina valita kuumimmat ja nuorimmat lemppareikseni. Tiia vaikuttaa tosi suloiselta kaverilta, sellaiselta, joka inspaa. No, Tiia on ihana luonne. Tammana se toki poikkeaa poikahevostottumuksistani, mutta olisi kiva kokeilla jotain uutta. Kenties tamma olisikin se mulle sopiva? Aina on hyvä kokeilla.

Minua kiinnostaisi hoitaa pitemmällä tähtäimellä. Jos Seppeleestä saa hoitohevosen, kannattaa olla hyvä syy hoitaa ja jättää hoitamatta. Oma syyni on kiinnostus ja se, että aikaa on. Toki tämä on oma mielipiteeni. Minä en voi antaa takeita pitkäaikaisuudesta kuin sanallani, ja te muodostatte siitä kokonaisuuden, onko sanaani luottamista. Olisin valmis hoitamaan 1-5 kertaa viikossa.
Hevosista vielä sen verran, että minä pidän haasteellisista hevosista, sellaisista, joiden kanssa voi pyrkiä eteenpäin, ja täytyy sen eteen tehdä jotain, eli toisin sanoen aivan sataprosenttiset tuntiratsut, jotka ovat luotettavia pienien lasten käsiin, eivät välttämättä ole minulle kovin vaikeita, paitsi jos niillä on tapana muuttua välillä vähän hankalammiksi!

Miksi minä? Tätäkään en voi taata, siis, etten voi kertoa tarkkaan, miksi minä, on täällä hienoja hakemuksia, mutta olen innostunut ja halua löytyy osallistua tapahtumiin, tunneille ja kaikenlaisiin tempauksiin, sekä olla aktiivisesti mukana.
Ja miksi Seppeleeseen? No, voi olla, etten koskaan pääse hoitamaan hyvään virtuaalitalliin, mutta ajattelin kokeilla, kun on tarjolla. Seppele on ihana talli, ja koen itse sen yhteishengen hyväksi. Seppeleeseen on panostettu, ja se on hieno, mielestäni toiminnallinen talli. En voi tässä alkaa ylistämään, mutta pidän Seppeleestä.

Yleisesti kirjoitan pitkiä tarinoita, ja tykkään kirjoittaa. Kuvanäyttöä ei nyt ole, piirrän käsin ja ihan hyvin. Tuo Peikonjokeen kirjoitettu tarina oli vähän "Pakolla väännetty", eli ei kovin hyvä tullut. Oma tekstini on yleisesti melko runsailla vuorosanoilla ja monilla rivinvaihdoilla täplitettyä. Lisää näyttöä tulee, jos vain ehdin kirjoitella, toivotaan että pitempiä tekstejä.
Yritän väsätä kuvanäyttöä tässä aikanaan, lisään sen sitten tähän viestiin.

Kirjoitusnäyttöä löytää näistä osoitteista:
peikkometsa.palstani.com/t38-kletturin-paivis (nimimerkki Aleksia, malli on lyhyt)
peikkometsa.palstani.com/t14-tarun-paivakirja (nimimerkki Aleksia, tuoreimmat mallit)
peikkometsa.palstani.com/t29-wizin-hoitopaivakirja (nimimerkki Aleksia, mallit )
www.freebok.net/books/Linkahoito/view.html (nimimerkki Poni, vähän vanhempaa)
aakiesimerkit.webs.com/ (Tuo on "kotisivuni", jossa keksityistä henkilöistä tehtyjä tekstejä)

Onnea kaikille hoitajahakuun, katsotaan miten mun kohdalla käy...

[Deleted]

Heippa! Hakisin nyt Reinon hoitajaksi

Olen 14 - vuotias tyttö Etelä-Suomesta. Luonteeltani olen iloinen, auttavainen ja joissain tilanteissa hieman hölmö ja tyhmä, mutta olen hauskaa seuraa, ihan varmasti! Ajattelen melkempä joka tilanteessa positiivisesti, minun on hankala olla ajattelematta asioita hyvältä kantilta (paitsi jos olen kuoleman kielissä: se muuttaa asian.) Osaan nauraa itselleni ja myös toisille, mutta osaan pitää pokkani vakavissa tai ei-hauskoissa tilanteissa. Hevosten kanssa rentoudun aina, minulla on tapana jännittää asioita välillä, ennen kisoja minut voi löytää vessasta tai karsinan nurkasta hykertelemässä tulevaa koitosta. Ulkonäöltäni olen sellainen suht normaali, ruskeat olkapäille ulottuvat hiukset ja siniharmaat silmät. Pituutta löytyy 160 cm. Aikaisempia hoitohevosiani ovat olleet mm. new forest, haflinger, suomenhevonen ja puoliverinen. Nyt minulla on ollut jo yli vuoden tauko hoitamisesta, mutta toivoisin, että tämän mahdollisuuden myötä pääsisin taas jatkamaan rakasta uus-vanhaa harrastusta!

Miksi Reino & Seppele?
Seppelettä olen ihastellut aina ensimmäisistä "virtuaaliviikoistani" lähtien. Nyt tässä pitäisi varmaankin ylistää ja palvoa mahtavaa Seppelettä (sillä sitähän se onkin), mutta tahtoisin kertoa enemmän siitä, miksi tahtoisin juuri Reinon. Aikani ihasteltua tallia huomasin, että siellä ei oikein ollut minulle sopivaa hoitohevosta, jota olisin voinut seuraavassa hoitajahaussa yrittää tavoitella. Sittemmin huomasin talliin saapuneen Reinon, joka hurmasi minut ennenkaikkea ulkonäöllään, mutta siinä sivussa myös luonteellaan! Osaan itsekin olla joskus itsepäinen, joten uskoisin, että meillä voisi kemiat toimia oikein hyvin. Reino vaikuttaa ennenkaikkea hienon näköiseltä, mutta myös mukavalta yleisesti katsottaen! =) Pilkulliset hevoset ovat aina olleet sellainen "sivusuosikki" joka ei nouse kovin usein esille.

Toivottavasti minusta saatiin nyt mukava kuva, toivotan onnea kaikille hoitajahakijoille, Seppeleelle & sen omistajille ja mahdollisesti toiselle onnekkaalle hoitajalle joka saa himoitsemani Reinon hoitohevosekseen! =)

+ piirustusnäyttöä vielä i51.tinypic.com/15hj6p.jpg viimeisin tekeleeni, tuon tarkoitus olisi näyttää marwarilta

[Deleted]

Juu, yritämpäs nyt saada kunnon perustelun aikaan

Ihastuin Topiin jo ensisilmäyksellä, sillä se vaikutti olevan sopivan luonteinen ja mutenkin todella kaunis hevonen. Koko on sopiva ja käyttökin sopii minulle. Rakastan esteitä, mutta koulukin menee hyvin, joten Topi olisi myös sen kannalta mukava. Olisi myös mukava osallistua kaikkiin Seppeleen mahdollisiin juttuihin ja piirrellä tänne sarjiksia ja kuvia, eikä vaan katsoa sivusta. Samalla pidän hieman haastavamman luonteisista oreista, joilta ei puutu energiaa.

Seppeleessä olen käynyt jo useita useita kertoja, joten olen lukenut sivun läpi monta monituista kertaa ja luen vielä monesti uudestaankin. Olen fanittanut sivua siitä lähtien, kun tänne ensimmäistä kertaa eksyin, ja siitäkin alkaa olla jo vuosi aikaa.

Kassu on tummanruskeat mustaraitaiset hiukset omistava n. 170 cm pitkä hoikka tyttö, jolta ikää löytyy (URL) sellaiset 16 vuotta. Hän on kokenut ja hevosten kanssa osaava tyttö, jolta ei yritystä puutu eikä arastele sanoa omaa mielipidettään asiasta. Hän tykkää pitää hiuksia auki, mutta usein ratsastaessa ne kylläkin ovat kiinni, sillä lähes vyötärölle yltävät paksut, kerrostetut hiukset voivat olla helposti tiellä. Muutenkin iloinen, ystävällinen ja huumorintajuinen luonnonsuojelijatyyppi, joka panostaa tekemiseensä hyvin.

Täällä ruudun takana sen sijaan komeilee tällainen 13-v, ruskeahiuksinen, n. 164 cm pitkä hoikka ja huumorintajuinen likka. Aloitin vasta ratsastuksen, mutta olen lukenut ja katsonut aiheesta paljon. Minulla on virtuaalitalli (jonka linkkilistasta tämäkin sivu sattumoisin löytyy ) ja muutamia keppareita, ja hevoshullu olen ollut pienestä pitäen. Ennen kuin aloitin ratsastuksen, kävin kolmen päivän kurssilla ja kahdella leirillä, sekä usealla yksittäistunnilla, joten en ollut ihan vasta-alkaja. Suosikkiratsastuslajini ovat laukka-, este -ja maastoratsastus. Pyrin myös olemaan aktiivinen, mutta ilmoitan kyllä, jos saatan olla pitkään pois. Omakin virtuaalitalli saattaa nimittäin viedä aikaa.

Voisimpahan tähän kirjoitusnäytteenkin väsätä...

Kävelin polkua pitkin tallille. Olin jännityksestä soikeana, sillä aloittaisin Seppeleessä hoitajana! Heti astuessani tallin pihaan ruunikko (?) ori laukkasi luokseni musta harjansa liehuen. Olin nähnyt hoitsustani vain kuvia, mutta nyt tiesin, että se oli siinä.
"Hei poika..." kuiskasin hiljaa ja ojensin käteni orille. Kävelin rauhallisesti lähemmäs ja annoin orin haistella kättäni ja tutustua minuun rauhassa. Ori pärskähti vaativasti, kun astuin sen pään viereen ja alkoi hamuta taskujani. Nauroin orin käytökselle ja silitin sen kaulaa.
"Sori, ei ole mitään." lepertelin tuolle ja rapsutin sen niskaa.

Lähdin kävelemään tallia kohti. Kurkistin ovesta sisään ja astelin käytävälle. Etsiskelin hetken, kunnos löysin etsimäni: Annen.
"Anteeksi, oletko Anne, tämän tallin omistaja?" kysyin kohteliaasti naiselta, jonka olin täksi olettanut.
"Kyllä olen. Sinähän olet Kassu? Taisit käydä täällä yhtenä päivänä hoitsua kyselemässä?" Anne vastasi ja katsoi minua.
"Niin, kävin täällä viime viikolla." sanoin. "Tuolla tarhassa näytti olevan kuvaa vastaava ori, onko se kenties se?" lisäsin vielä viitaten tarhalle.
"Kyllä, se on Topi. Se on yksityiseni, mutta saat hoitaa sitä." Anne vastasi hymyillen.
"Kiitos. Onko jotain mitä voin tehdä?" kiittelin ja kysyin kohteliaasti.
"No, jos viitsit hakea sen tarhasta ja tuoda sen karsinaan. Voin opastaa näin alkuun." Anne vastasi ja lähti näyttämään tietä karsinalle. Seurasin perässä ja kuuntelin Annen ohjeita.
"Kiitos, toivottavasti en pidättele sinua omissa hommissasi." sanoin karsinalle päästyämme ja otin Topin riimun. Lähtiessäni tarhalle otin vielä riimunnarun mukaan.

Tarhalla Topi seisoi siinä, mihin olin sen jättänyt.
"Tuletkos talliin, poika?" juttelin sille ja sujautin riimun sen päähän. Anne oli varoittanut, että Topi oli energinen ja orimainen pakkaus, joten klipsautin nopeasti riimunnarun kiinni riimuun. Topi näytti hieman hämmentyneeltä jäätyään kiinni, joten avatessani portin se ei suostunut lähtemään mihinkään. Mutta minullakin oli konstini. Rapisutin karkkipaperia taskussani, jolloin Topi höristi korviaan ja asteli ulos tarhasta. Suljin portin ja lähdin taluttamaan hieman pettynyttä oria karsinaansa.

Ei kulunut kauaakaan, kun Anne raas tuli luokseni.
"Nyt, jos haluat, voisit harjata sen ja hieman koeratsastaa sitä." hän ehdotti ja hymyili minulle. Epäilin jo hetken kuulleeni väärin. Ratsastaa? Kykenin innostukseltani vain nyökkäämään. Lähdin hakemaan harjoja satulahuoneesta. Palatessani iloisena karsinalle Topi odotti minua ovella. Otin pakista pehmeän harjan ja aloin sukia orin ruskeaa karvaa pitkin, jäntevin ja varmoin vedoin. Lepertelin ja juttelin Topille koko toimenpiteen ajan. Vaihoin kaviokoukkuun ja aloin nostaa jalkoja. Ensimmäinen kavio nousi hyvin, mutta toisen ori vetäisi heti pois. Toruin tuota ja nostin kavion uudelleen. Nyt meni hyvin. Muutkin kaviot nousivat kiitettävästi, pientä temppuilua lukuun ottamatta. Selvitin vielä orin harjan ja hännän ja lähdin viemään harjapakkia takaisin.

Satulahuoneessa vaihdoin harjapakin suitsiin ja satulaan. Palasin karsinalle ja jätin satulan satulatelineeseen. Menin karsinaan, otin Topilta riimun ja laitoin ohjat kaulalle. Tarjosin kuolaimia, jotka ori nappasi hieman liiallakin energialla, sillä se näykkäisi minua samalla kädestä. Puin suitset orin päähän ja kiinnitin remmit. Sitten otin satulan. Laskin sen Topin sään päälle ja liu'utin sen kohdalleen. Laskin toiselta puolelta satulavyön ja otin sen taas toiselta puolelta. Kiinnittäessäni satulavyötä Topi pullisteli hieman, mutta sain vyön jotenkuten kiinni.

Talutin Topin kentälle kaartoon. Laskin ja säädin jalustimet ja kiristin satulavyön. Sitten nousin selkään. Annoin Topille pohkeet käyntiin ja ohjasin sen uralle. Ori tuntui menevät liiankin nätisti, joten aavistin, että tässä oli koira haudattuna. Topi käveli reippaasti ja kuuliaisesti uralla, joten hetken päästä otin ohjat tuntumalle ja nostin ravin. Topi ravasi hieman liian lujaa minun makuuni, joten annoin muutamia puolipidätteitä, jotta pysyin keventäessäni rytmissä mukana. Pian vaihdoin täyskaarrolla suunnan ja aloin laukata aina pitkän sivun. Olin ollut oikeassa; tässä oli koira haudattuna. Topi nimittäin heitti kunnon pukkisarjan koko pitkän sivun ajan, mutta onnistuin hyvien refleksieni ja tasapainoni ansiosta pysymään selässä. Hidastin lyhyen sivun harkkaraviin ja nostin taas kulmasta laukan. Tällä kertaa Topi meni siivosti. Jatkoin tätä kuviota muutaman kierroksen ajan, vaihdoin suuntaa ja toistin samat. Sitten hidastin raviin, tein suunnanvaihtoja, lävistäjiä ja voltteja.

Lopuksi hidastin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Taputtelin oria, joka ei tuntunut edes hikoilleen, mutta hällä väliä, näin ensimmäisellä kerralla. Ohjasin Topin kaartoon ja pysäytin sen. Tulin alas selästä, nostin jalustimet ja hölläsin satulavyötä. Olin ratsastanut n. 45 min. Lähdin taluttamaan Topia talliin. Matkalla Anne tuli vastaan.
"Oliko kivaa?" hän kysyi.
"Oli, Topi on ihana!" sanoin ja halasin oria.
"Kiva että tykkäsit." Anne hymyili ja jatkoi matkaansa. Vein Topin karsinaan ja otin satulan pois. Vein sen satulahuoneeseen omalle paikalleen ja palasin karsinalle. Otin Topilta tietysti suitsetkin pois, pesin kuolaimet ja niputin ne. Ripustin ne oikeille paikoilleen ja otin taas harjat. Palasin karsinalle, sujautin riimun Topin päähän ja laitoin sen käytävälle. Harjasin taas pitkin ja jäntevin vedoin, mistä Topi näytti nauttivan. Vaihdoin kaviokoukkuun ja aloin nostaa kavioita. Tällä kertaa Topi yritti vasta viimeisellä kaviolla potkaista, mutta toruin sitä taas.

Vietyäni harjat pois otin Topin käytävältä ja lähdin taluttamaan sitä takaisin tarhaan. Tarhassa otin vielä orilta riimun pois ja lähdin takaisin talliin. Ripustin riimun koukkuun ja vein riimunnarun paikalleen. Otin kottarit ja talikon ja aloin siivoamaan oripojan karsinaa. Kun karsina viimein oli siivottu, lähdin viemään lantakuormaa lantalaan. Vein kottarit ja talikon paikalleen ja menin satulahuoneeseen syömään eväitä ja löpisemään muiden tallityttöjen kanssa. Illalla lähtiessäni ilmoitin vielä Annelle, että olin vienyt Topin tarhaan. Sitten lähdin kotiin.

Tuossapas pieni näyte (jota kirjoitin noin tunnin ). Toivottavasti kelpaa, panostin hakemukseen kunnolla ja toivon totisesti, että pääsisin.

[Deleted]

HOITAJAA KAIPAATTE?
Petra on kahdeksantoistavuotias ylioppilaaksi kirjoitteleva tyttänen, joka innostui Seppeleen touhuista heti ensinäkemältä. Nyt kun haku kerrankin järjestettiin, niin hetkestä oli pakko ottaa vaari, ja tarttua tilaisuuteen. 174cm pituudeltaan oleva vaaleahiuksinen tähtisilmä innostui hetipaikalla Lailaan ja Senttiin, vaikuttivat molemmat oikeantyyppisiltä ratsuilta tälle tyttöselle. Ratsastuskokemusta oikeasti läytyy noin kymmenisen vuotta, ja päälle pari talutusratsastusvuotta.

LAILA
Harmaankimo Laila kiinnostaa Petraa oikein koko voimalla, eikä pienet säikkymisetkään oikeastaan häntä haittaa. Hellyyttä Petra suo hoidokilleen yllin kyllin, joten siitä Lailan on turha huolestua - rapsuttelua, hellihetkiä ja harjailua, siinä se on. Estepomppuja Petra mielellään harrastaa, joten niistä tuskin tulee pulaa olemaan, mikäli hän saa vapaaehtoisesti ratsastaa.

SENTTI

Suhteellisen mukava ratsu on Petran mieleen, sellaiseksi Sentti suunnilleen on osoittautunut. Petra rakastaa meneväisiä ratsuja, eikä pelkää niitä, pahimmillaan silloin, jos ratsu vie väärälle esteelle - ja Petran tietääkseen Sentti ei niin käyttäydy. Se hurmasi tytön heti ensinäkemältä Petran tullessa vilkaisemaan tallia.

[kikka]

Hei(:Ihastuin Pellaan,ihan ensi silmäyksellä.

Miksi juuri Pella?
Tykkään juuri tuollaisista pikkupörrö ponineideistä.Niissä on tiettyä itsepäisyyttä,mutta eivät ne ole ilkeitä,vaan kilttejä ja ihania.Pella on niin ihana,etten voi juuri muuten tätä perustella.

Oletko hyvä hoitaja?
Itse en sano tuohon mitään.
En ole saanut tarinoistani minkäänmoista kritiikkiä,mutta näyttöä voin kyllä antaa,ilman muuta.

Näyttöä:
Raffe seisoi viattomana karsinassaaan.Ori yritti selvästikin olla syytön.Hyvänen aika.Jättää riimun karsinan eteen hetkeksi,karsinanoven auki ja tepsuttaa hakemaan harjoja.
Kun tulee takaisin,niin mitäköhän on tapahtunut?
UUSI RIIMU ON PILALLA!
Hampaanjälkiä täynnä ja leukahihna on irti.
Tuijotin vuoroin vaaleansinistä riimua,vuoroin shettistä.
Murahdin,mutta päätin hillitä itseni,ja hain satulahuoneesta ponin vanhan riimun.
Pujotin kuluneen riimun Raffen päähän.
Aukaisin harjapakin,ja nappasin sieltä vaaleansinisen pölyharjan.Suihkaisin viuh vauh sieltä täältä.
Nappasin kaviokoukun pakista,ja nostin ensimmäisen etukavion.Raffe hieman säikähti,ja päästi kiljahduksen.
-"Paskaat,rauhotu!"Karjaisin,ja putsasin kavion loppuun.
Poni alkoi heittäytyä hankalaksi,ja luimisteli.
-"LOPETA!"Huusin ponille,ja läppäisin sitä lautaselle.Nostin toisen takakavion.
Raffe alkoi pyöriä ympyrää,ja otteeni lipesi.
-"LOPETA HYVÄ PONI!"Huusin.
Huokasin,ja otin karsinan edestä riimunvarren.Napsautin kultaisen lukon riimuun,ja sidoin ponin tiukasti kaltereihin,ja kävin läpi kaikki kaviot.
Kävin viemässä harjat,ja palasin satulan kanssa.Laskin sen kaulan alkuun,ja liu`utin sen oikealle kohdalle.
Tiputin satulavyön toiselle puolelle,ja kiristin satulavyön toiseksi viimeiseen reikään.Musta,uusi satula oli satulahuopineen varmasti ollut kallis.Kultainen teksti vaaleansinisessä satulahuovassa oli kauniinpi kuin edellinen.Ihanalla kaunolla oli kirjoitettu:Prince Raff 1.6.05
Rapsutin ponia hetkisen,ja laitoin riimun kaulalle.
Hain suitset satulahuoneesta,ja samalla laitoin myös kypäräni päähän.Katsoin satulahuoneen ikkunasta ulos,ja siellä näytti olevan melko kylmä,syksyinen ilma.Jenny oli tulossa kanssani maastoon vuonistammallaan,Pixiellä.
Selvitin suitset,ja pujotin purumeressä ohjat ponin kaulalle.
Työnsin kuolaimet puoliväkisin ponin suuhun.
Kiristin remmit,ja otin otsatukan otsapannan alta.
Voikko shettis odotti kiltisti paikoillaan,kun hetin takin niskaani,ja puin ratsastushanskani päälle.Mittasin jalustimet,ja tartuin ponia suitsista.Pienet kaviot kopisivat käytävällä.
Jenny oli odottamassa minua ja Raffea jo pihalla,seuranaan Pixie.
-"Sieltähän te tuletta.Missä oikein viivyttelitte?"Jenny kysyi kovalla äänensävyllä.
-"Raffe vähän temppuili.."Vastasin pidentäessäni jalustimia.Hyppäsin ponin selkään,joka lähti liikkeelle ennenkuin olin kunnolla selässä.Jenny meni edelläni Pixiellä.
Raffe tanssahteli sinne tänne,ja olisi selvästikin mielummin syönyt vihreää.Nostimme kevyen ravin.
Nousin jalustimille joka toinen askel pitkällä soratiellä.Kännyimme hiekkaiselle metsäpolulle.Hiljensimme hetkeksi käyntiin.Lintuja ei laulellut,oli aavemaisen hiljaista.
Meille tuli laukkasuora vastaan.
-"LAUKATAAN!"Jenny riemuitsi Pixien selästä.
Ihankuin Raffe olisi ymmärtänyt,ja lähti täyttä kiitolaukkaa ilman lupaa.
-"APUA!"Huusin kimakasti selästä.
Kiskoin ohjista minkä ehdin,mutta poni vain pukitti.
Se juoksi vieressä olevaan lampeen kahlaamaan.
Vesi roiskui,ja into tarttui Pixieenkin,joka yleensä oli niin rauhallinen ratsastaessa.Kaksi hevosta laukkasi vedessä.
Yritimme pysäyttää yli-innokkaita poneja,mutta Raffe,se vain pukitti ja lensin kaaressa selästä Raffen eteen,vesilammikkoon.Raffe tuli korvat luimussa kohti,ja meinasi tallata minut.
-"Apua!"Kiljuin henkihieverissä,ja syöksyin pois.
Raffe lähti tyytyväisenä tallia kohti.
Pixie oli rauhoittunut.
Melkein itkin.
-"Kikka,hyppää Pixien selkään,niin mennään tallille.Raffe kyllä tavoitetaan matkan varrelta,Pixie on paljon nopeampi."
Jennyn sanoja seurasi ukkosen jyrinä.En osannut enää puhua.Hytisin läpimärissä vaatteissani,ja hyppäsin Jennyn taakse.
-"Pidä kiinni!"Jenny komensi,ja pidinkin,todella tiukasti.
Pixie säpsähti laukkaan.
Tuuli humisi.
Pian puhkesi sade,salamat ja ukkonen.
Nyyhkytin.
Entä jos Raffea ei löydettäisikään.
Pixie alkoi väsyä,mutta jatkoi laukkaamistaan.
Jenny oli mykkänä edessäni.Tulimme soratielle,ja Pixie lähti käymäjalkaa tallia kohti.
-"Raffe.."Mutisin.
-"RAFFE!"Näin sen.Tiia piteli sitä tallin pihassa.
Hyppäsin onnellisena tamman selästä.
Tiia nauroi.
-"Missä olitte?"Tiia kysyi.
-"Seikkailtiin vähän!"Jenny sanoi.

Minkälainen Kikka on?
Hieman arka,mutta Kikkaan tutustuessa huomaat,että 15-vuotias tyttö on huipputyyppi!
Kikalla on ruskeat,olkapäille ulottuvat hiukset,joissa on muutamia mustia raitoja.Kikalla on kokemusta hevosista noin 10 vuotta.

[Ansqu]

Jeccu, ahaaa, okei : D