Hoitajahaut syyskuu 2011

[Miira]

Pienoista töherrystä sitten iloksenne väsäilin, ei mitään laadukkainta, kun heppainspiä ei käsinpiirtämisestä irronnut.

aijaa.com/v.php?i=003678625579.jpg

[Deleted]

Oi, satuin pistäytymään Seppeleessä. Ja kas vain, hoitajahaut käynnissä, minulla on kerrankin hyvä ajoitus : D Harkitsin noin kahden sekunnin ajan haenko vai en, ja tästä viestistä voi sitten päätellä mihin päädyin.
Seppeleessä todellakin vierailen säännöllisesti seuraamassa sen elämää, vaikka foorumille rekisteröidyin vasta nyt tätä varten

Siinä olikin miettiminen minkä hevosen hoitajaksi hakisin. Kaikki kaviolliset täällä ovat niin persoonnallisia ja omalla tavallaan hurmaavia. Ehkä eniten minut kuitenkin hurmasi puoliveritamma Lashay. Myönnetään, suosin tammoja, ne yleensä ovat luonteikkaampia kuin ruunat, vaikka Laila onkin aremman puoleinen neiti. Laila sopisi minulle luonteensa puolesta, neidin säikkymiset ei minua säikäytä ja tutustuessa paremmin hevoseen ehkä Lailakin rohkaistuisi luottaisi hoitajaansa.
Haluaisin Seppeleeseen hoitajaksi, koska olen aina ihaillut ja fanittanutkin tätä paikkaa.
Tykkään kirjoittamisesta, se on yksi harrastuksistani. Minusta olisi aivan huippukivaa hoitaa Seppeleessä. Tämä on innostava, hyvähenkinen ja realistinen paikka. Virtuaalitalliavaruudeessa olen seilannut siitä kymmenen vuotiaasta asti, välillä hoitanut jossain ja välillä pitänyt omaa tallia.

IRL käyn lukiota ensimmäistä vuotta eli ikää on 16. Olen touhunnut hevosten kanssa about kymmenen vuotta ja oman älvee tamma minulla on ollut kolme vuotta.

Sitten voisin kertoa hahmostani.
Cirus, 16-vuotias tyttö joka valitsisi milloin vain viikonloppukännäämisen ja aamutallin väliltä sen jälkimmäisen. Iloinen persoona, raikuva nauru ja aina valmis auttamaan. Ratsastuksen lisäksi halitsee hevosen myös kärryjen edessä. Harrastuksiin kuuluu myös valokuvaus ja ikuinen haaveilu.

/Cirus

[Robert]

Robert Harrington on 16-vuotias, ammattikoulun autoalalla opiskeleva pojankloppi. Vanhemmat ovat hyvissä töissä, ja Robert omisti ratsuponin parin kilpailukauden ajan juniorivuosiensa alkupuolella. Valmentajille kettuilusta ja juntturoinnista huolimatta tasokas ratsastaja, kilpaillut aluetasolla esteitä 120-radoilla ja koulua helppo A -radoilla. Vannoutunut ponipoika ja varusteratsastaja. Robert on kouluratsastuksen entinen perivihollinen, nykyään ylin ystävä ja esteratsastuksen vihamies (pelkuri). Perusmies, kehuu kyllä kovasti hyppäävänsä vaikka mitä, mutta todellisuudessa uskaltaa hypätä korkeintaan 100-ratoja jos niitäkään. Vaikka poika käykin tallilla useamman kerron viikossa, hän salailee sitä kavereiltaan. Ratsastuksen lisäksi harrastuksista löytyy yhtä pitkäikäinen futis. Luonteeltaan Robert on sosiaalinen, puhuu paljon ja heittää mielellään sarkastista läppää.

Syntyperiltään Robert on surreylainen. Isä Thomas ja äiti Katrin menivät naimisiin tutustuttuaan Briteissä muutamia vuosia ennen isosiskon syntymää, ja perhe muutti Suomeen Robertin ollessa 8-vuotias. Poika oppi kielen huomattavasti nopeammin kuin kolme vuotta vanhempi isosisko Saskia. Vaikka Suomessa on asuttu jo puolet elämästä, kotona puhutaan englantia ja siksi arkikieleenkin eksyy aina välillä englanninkielisiä täytesanoja. Hermostuessaan tai suuttuessaan kieli muuttuu täysin englanniksi.

Robert aloitti ratsastuksen 11-vuotiaana kun silloin 14-vuotias ja jo melkein kymmenen vuotta ratsastanut isosisko sai oman hevosen. Tunneilla vauhdikas poika tykästyi erityisesti esteisiin, ja kävi itsepintaisesti ratsastuskoululla tyttöjen dissaamisesta huolimatta. Robert ratsasti elämänsä ensimmäisen kerran sähäkällä ponilla 12-vuotiaana, ja on siitä lähtien ollut vannoutunut poniratsastaja. Samoihin aikoihin ostettiin pojalle ensimmäinen poni! Ratsuponitamma Swill oli loistava kaveri esteillä, ja parivaljakko kilpaili aluekoulua ja -esteitä menestyen. Poni kuitenkin myytiin myöhemmin eteenpäin seuraponiksi jalkavaivojen takia, ja hetken ajan Robertilla oli 6-vuotias poniori Dom. Domin kanssa koettiin lähinnä takapakkia ja kehitettiin estepelko, joten ori myytiin pois toiselle juniorille Robertin ollessa 15.

Perhe on nyt muuttanut uudelle paikkakunnalle ja kun on löydetty futisjoukkue, niin piti löytää myös ratsastuskoulu. Muutaman kerran tallin nettisivuillaan vierailtua ajatteli sitten soitella paikan päälle ja pyytää Tiiaa hoidokiksi sen hienohelmaisen luonteen vuoksi. Robert tulee parhaiten toimeen tammojen kanssa, sillä tuppaa itsekin olemaan aivan liian herkkä ja äkkipikainen - aivan kuten tammatkin.

Seppeleen valinnallakin on syynsä. Liian monta kertaa mopollaan ajelemassa ollut poika on sattunut tallin suunnille ja hidastanut aina vauhtiaan. Nähtyään monet

Tässä tiivistelmä sivuille:
16-vuotias amispelle autopuolelta. Kouluratsastaja, melkoinen nössö esteillä nykyään. Ratsastanut pennusta asti, varhaisina juniorivuosinaan kilpaillut aluetasolla 120-ratoja, nykyään uskaltaa hypätä hädin tuskin edes 100-ratoja. Brittisyntyinen, puhuu kiivastuessaan englantia ja käyttää useita täytesanoja (y'know, holy tittyfuck, duh, well, thingy, mate, bollock, thingy ja muita brittiläisen kielen kaunokaisia). Salaa harrastuksen kavereiltaan. Pelaa futista ratsastuksen lisäksi. Varusteratsastaja. Poniratsastaja isolla P:llä vaikka äiti onkin käskenyt jo kasvaa ulos poni-iästä ja keskittymään hevosiin. Jäänyt lyhyeksi, 167 senttiä pitkä tällä hetkellä. Vähän babyface, hymykuopat, vaaleanruskea letti ja siniset silmät. Rempseä huumorintaju, avoin ja puhelias, viljelee mielellään sarkasmia.

Esittely hän-muodossa kun tuntui näin luonnollisemmalta kirjoittaa esittely, mutta myös hän-muodossa kirjoitus ongelmatonta ja tarinat kirjoittaisinkin 3. persoonassa. Ja IRL on ikää ehkä vähän enemmän kuin 16 vuotta ;-) Seppeleessä olen käynyt joskus aikoinaan Kamua hoitamassa. Nyt on siitä iästä kasvettu ja opiskelut päätetty, ja aikaa ja kiinnostusta virtuaalihommiin on enemmän kuin työkin on pelkkää Photoshopin ja Notepadin äärellä istumista. Foorumiprofiilin tiedot täytin nyt "hoitajahahmon" mukaisesti.

Kynä kädessä olen joko toivoton tai loistan, riippuen tuotteesta: kirjoittaminen sujuu, piirtäminen ei!

Näyttöä:
"Tää on oikeestaan aika kiva nyt kun sulla ei oo omaa hevosta", Minttu tokaisee kun kävelemme maantietä pitkin kohti kotitallia. Mitä? Eikö mulla tosiaankaan ollut hevosta tällä hetkellä? Annas kun kerron jotain.

Ratsastuskoulustamme luopuminen oli elämäni paras päätös tähän mennessä. Ratsastuskoulun stressi oli valtava. Poneja tuntui olevan aina hirmuinen määrä vaikka ne olikin kahden käden sormilla laskettavissa. Kun muutimme Mintun kanssa erillemme, ostimme pienen maalaistallitontin ja ostimme omat hevoset, meno rauhoittui. Minttu osti yhden ratsastuskouluponeistamme, Tripen, ja itse ostin sopivalta kuulostaneen lämminverisen ex-ravuriruunan, Peten. Aikansa homma pyöri hienosti, kunnes Peten eteenpäinvieminen alkoi tuntua työltä eikä se ollut enää hauskaa, ei meistä kummastakaan. Misa osti toisen hevosen, eestiläisen Gregin, ja ratsasteli kummallakin ratsuponillaan miten halusi, kun taas meikäläisen ratsastus rajoittui lähinnä käyntiin ja raviin kentällä sekä hurjasteluun maastossa.

Mutta tosiaan, olin myynyt lämminveriseni, Peten, pois syksyllä. Sen jälkeen olin ratsastanut Gregillä sekä Tripellä aina kun Minttu oli pyytänyt. Olin pysynyt kuitenkin visusti pois kilpakentiltä… Kehitin itselleni kunnon estepelon, kun tipuin pariin otteeseen Peteltä astetta pahemmin hypätessä. Sen jälkeen Minttu on kyllä kehittänyt meikäläisen itseluottamusta ratsastajana iskemällä Gregin selkään ja lappaamalla esteitä kentälle. Ihan hyvin on mennyt, 80 on kyllä kipuraja.

"Nii… Oon kyllä kattellu yhtä kivaa oripoikaa", totesin ja heiluttelin jalkojani. Ripen selkä oli mukavan lämmin kirpeänä sunnuntaiaamuna. Öinen vesisade oli huuhtonut viikon varrella kertyneen lumen pois ja tiet olivat suhteellisen huonossa kunnossa. Näin ollen suuntasimme käyntilenkille ilman satulaa.

"Ootko? Millasta? Joku kouluponi tai projektisuokki?" Minttu kysyi iskien suoraan lempihevosiini, kouluponeihin ja suomenhevosiin. Olin aina pitänyt suomenhevosista, ei väliä millainen kaveri oli, kunhan oli suomenhevonen. Niissä oli vain sitä jotain.

"No… Sitä sanotaan Tompaks ja se on sellanen sulonen ruunikko piirtopää", emmin hieman selitellessäni oriista, jonka olin löytänyt hevostalli.netin Ratsastus-foorumin "kansallisen tason myytävät esteratsut XIV" –topicista…

"Ja? Minkärotunen? Ja kokonen? Mitä se menee koulua? Hyppääkse? Missä se asuu? Mikä pyynti?" Minttu kyseli. Huokaisin ja sanoin, että tulee käymään meikäläisen luona suoraan tallilta, niin näytän. Se nyökkäsi ja siirsin keskustelun ensi sunnuntain harjoituskoulukisoihin naapuritallilla, josta keskustelu siirtyi Mintun arvosteleviin kommenteihin kyseisen ratsastuskoulun oppilaista ja heidän ratsastustasoistaan…

"Thomas III? Oikeesti Janika. Toi ori hyppää 140-ratoja, joita sä varmaan uskalla mennä unissaskaan. Ja toi maksaaki varmaan aika saatanasti. Oikeesti, et sä voi ostaa Larrisonia. Ei sitä varmaan edes myydä tollaselle estepelkoselle kouluratsastajatädille", Minttu saarnasi kun näytin kerrostalokaksioni keittiössä Thomasin nykyisen omistajan kanssa vaihtamani sähköpostit.

"No omistaja pyytää siitä 20 tonnia… Onhan se jo 14-vuotias kuitenki…" puolustelin. Mielestäni tämä oli meitsille aivan loistava mahdollisuus. Kokenut, pomminvarma, ja koulussa kehityskelpoinen estekonkari, jolla oli vielä kisakokemusta kuudesta eri maasta ja aina 140-luokista asti kansainväliselle tasolle asti.

"En ois ikinä uskonu, että sä edes harkitset ostavas puoliveristä", Minttu jatkoi mussuttamista.

"Mut se on oldenburg."

"Eli puoliverinen, tyhmä."

[sebastian]

Hei vain,
Nyt taas monen vuoden jälkeen olen vailla hoitohevosta, ja siksi etsinnässä on sellainen. Jokin majesteetillinen eläin himottaisi juuri nyt, joten Lailaa olen etsimässä hoitohevosekseni.

Olen Sebastian oikealta nimeltäni, mutta kukaan ei kutsu minua siksi. Kaikki sanovat minua aina joko Sebaksi tai Sebbeksi, enkä joskus edes muista oikeaa nimeäni, kun kukaan ei sitä koskaan käytä. 15-vuotta kesäinenkin, ruskeasilmäinen sekä -tukkainen, koulua käyvä hevoshömppä. Mielestäni olen ihan hyvä ratsastaja, ratsastanut nyt noin kuusi vuotta, eli yhdeksän vuotiaana minut laitettiin hevosen selkään, vaikka en olisi halunnutkaan. Siitä se lähti, pääsi hevoskärpänen puremaan enkä nyt haluaisi tehdä mitään muuta paitsi ratsastella ja hevostella.

Olen pojaksi aika herkkä yksilö, soma kaikkien kaveri, joka viihdyttää ja osaa naurattaa ihmisiä. Olen rauhallinen hemmo, viihdyn kavereitten seurassa ja harrastan ratsastuksen lisäksi sählyä sekä nyrkkeilyä. Oman moponkin omistan ja ajelenkin sillä yleensä joka matkallani, ellen sitten ole saanut kyytiä kaverilta tai vanhemmilta, taikka isoveljeltäni.
Eläinten kanssa olen todella rauhallinen. Hevosista tykkään mutta en koskaan ole omistanut omaa, sillä isäni ei ole semmoiseen suostunut - ainakaan vielä. Olen ratastanut niin herkillä kuin jämäkämmillä tahmatassuillakin, ja yleensä kaikki hevosten niksit ja heikkoudet saan paljastettua lähes heti.

Iso, arka puudeli olisi minulle uusi tuttavuus. Lailan kaltaista hevosta en ole vielä hoitanut, tai siis herkkää olen joo, mutta en arkaa. Enköhän oppeisi elämään Lailatamman kanssa, sillä oreista en tykkää. Olen toki sellaisillakin mennyt ja händlaan ne ihan hyvin, tulisetkin. Jotenkin kuitenkin tykkään enemmän tammoista, niistä kauniista neideistä, joita saa kehua ilman että kuulostaisi homolta. Minulla nimittäin on suuri mielikuvitus ja saatan saada hyvin outoja aatteita siitä, jos sanon oria söppänäksi tai ihkuksi, khöm.

Tiiakin kelpaisi mulle mainiosti hoitohevoseksi. Mä laskin vasta nyt oikein huomiota tohon tammaan, ja täytyy sanoa että kelpais hoitohevoseksi aika mainiosti. Lailaa ja Tiiaa siis toivon.
Olisi tosi jänskää alkaa hoitaa Tiiaakin. Hankalat hevoset on nannaa, kun ne ei oo mitään automaatteja, vaan täytyy pistää vähän työtä peliin saadakseen ne loistamaan. Tekis mullekin vähän terää saada kirjottaa vähän epäonnistumisiakin - eihän virtuaalimaailmassakaan kaikki mene nappiin?

Pysyn suurempienkin hevosten hypyissä, ja olen aika vauhdikas hemmo. Raaaaaakastan suunnattomasti "spiidiä" ja esteitä varsinkin, kouluratsastus on ehkä hieman liian rauhallista ja kaunista makuuni, mutta jos minut pakotetaan menemään koulua niin sittenhän mennään.
En ole kuten useimmat pojat, sillä oikeastaan voisi sanoa, että tykkään käydä koulua, nähdä kavereita ja kirjoittaa. Siis tiedänhän minä toki poikia jotka tykkäävät kirjoittaa ja tarinoida, mutta en yleensä törmää sellaisiin. Taidan olla luokaltamme melkein ainoa sellainen, mutta minua se ei haittaa.

Laila ja Tiia olisivat mukavia kavereita minulle. Ehkä saisimme oppia toisistamme hieman enemmän. Molempien kanssa syntyisi kamala inspiraationtuulahdus - ja takaan, että purkaisin sitä parhaani mukaan Seppeleeseen ja hoitaisin suht aktiivisesti. Seppele nimittäin kiinnostaisi mua ihan sairaasti - ja jos tänne pääsen hoitajaksi, takaan että pompin ilosta seuraavat viisi minuuttia sen tiedon jälkeen. :--D

That's enough about meh, don't ya think.
- Seba

[Jusu]

Haen Topin hoitajuutta.

Näppäimistöä paukuttaa vanha tuttu Lynnis, joka on elätellyt ajatusta Seppeleeseen paluusta jo ihan lähdöstä saakka. Viime vuonna tultiin siihen pisteeseen, jossa tuntui, että niin aika, jaksamus kuin ideatkin olisi kulutettu loppuun, ja enimmäkseen oli kyse kahden viimeisen puutteesta. Sairastelut puski päälle, hoitomerkinnät oli pelkkiä hajahuteja ja alkoi tympiä, kun hoitaminen ei ollut kokonaista. Mulla ei oikein ollut mitään päämääriä, kirjoitin vaan inspiksen mukaan merkinnän silloin ja toisen tällöin.

Päämäärätön seilaaminen kävi loppujen lopuksi tosi tylsäksi. Mä olen tyyppi, joka tarvitsee jotakin järjestelmällisyyttä. Kun mulla on jonkinlainen suunnitelma siitä, mitä mä olen tekemässä, on paljon helpompi löytää inspiraatiokin.

Nyt mulla olisikin tavoitteena tekemään hoitamisesta kokonaisempaa: yksittäiset hoitotarinat kuljettaisivat nyt mun edellisestä hoitajantaipaleesta poiketen mukanaan vähän isompaa tarinaa.

Maustetta hoitamiseen toisi uuden hevosen lisäksi uusi hahmo. Mietin pitkään, millaisen alter egon haluaisin luoda. Jotakin erilaista vanhaan, tuttuun, turvalliseen ja jo monelta kantilta koluttuun ja tutkailtuun Lynniin nähden. Tässä on tullut aikojen saatossa mietiskeltyä monenlaista hahmonkuvatusta, mutta nythän mä sen jo tiedän: on aika pompata Mallaspuron Danielin saappaisiin.

Daniel on hahmona monitahoisempi ja raikkaampi kuin vanha kunnon Lynn, ja kaikkine yhä avoimine kysymysmerkkeineen näin kirjoittajan näkökulmasta katsoen mielenkiintoisempi. Dani on vielä itsellekin mysteeri, ja poitsun ihon alle pääseminen houkuttaa. Piikikäs luonteenlaatu antaa myös tilaa sanan säihkyvällä säilällä viuhtomiselle.

Poika tallilla -asetelma antaa mulle itselleni ihan uutta näkökulmaa hoitamista varten. Itsehän en (ylläri!) ole siinä tilanteessa ollut, poikana tyttöjen maailmassa, mutta saahan siitä revittyä vaikka mitä, vaikkei omakohtaista kokemusta ole. Nuoren mustakutrin ilmestyminen tallille voisi hyvin pistää vähän sipinää ja supinaa liikkeelle, ja itseäni polttelee suuresti päästä paitsi kirjoittamaan tästä, myös piirtämään vaihteen vuoksi kaksilahkeista kaveria.

Topi on aivan ehdoton valinta. Tietysti vanha kultainen Sentti houkuttaa, mutta mä tarvitsen uutta. Topi on musta kaikista todennäköisin vaihtoehto Danielille: poikahan on pikkusen pinnallinen, ja mikäpä hivelisikään pojan (turhan vankkaa?) itsetuntoa enemmän kuin yksityisorin hoitaminen ratsastuskoulun "pullaponien" ja "pikkulikkojen" seassa. Danilla riittää myös taitoa ja kunnianhimoa: riittäisikö "tavallinen ratsastuskouluhevonen" tyydyttämään Danin mielenkiintoa? Tuskin. Niitähän löytyy ratsasteltavaksi ja puunattavaksi Mallaspurostakin, sen kun vaan ilahduttaa äitimuoria käymällä kylässä.

Mä tarvitsen nyt jotakin vähän tuoreempaa virtuaalisaralle, ja tässähän sitä jotakin sitten riittäisi. Mä en tule hoitamaan kerran viikossa tai mitään semmoista, mä kirjoitan ja piirrän sitä mukaa kun kerkeän ja innostaa. Suunnitelmia olisi vaikka miten pitkälle ja pitkästä aikaa on taas "pakko saada" -fiilis päällä - ollut jo hyvän aikaa.

[olli]

Tiian ja Senttiin tuli kovaa kiinnostusta, joten hoitajaksi haen, yrittänyttähän ei laiteta.

Tällä puolen plasmaruutua töllää 17-vuotias pähkinänruskeatukkainen Olli tai Ode, miten nyt haluattekaan kutsua arvon ihmiset. Sellanen positiivinen persoonallisuus, jolla on halu yrittää uudestaan ja uudestaan, pieniä huumoriseikkoja unohtamattakaan. Välillä kuitenkin tää tempperamenttinen puoli hyppää jostain pusikosta valloilleen, jos kaikki menee täysin päin kuusta, mutta pääasiassa olen raikas persoona jolta riittää kivasti ymmärrystä kaikenmoisille ja kaikenkarvaisille kavereille - ihmisistä pikkuhiirulaisiin, joten ei huolta, Olli on aina valmiina auttamaan. Joidenkin ihmisten päiväunien kohteena löydät mut, mutta jossainvaiheessa taitaa olla niinkin, että ilmestyn pomppimaan painajaisuniisi turhapäiväisten poikanaurahduksieni kanssa - dont worry, siinä tulee kestämään kauan, siis et tule törmäämään minuun ihan heti.

Niinkuin jo aiemmin sanoin, olen pähkinänruskeatukkainen, 186cm pitkä miekkosenalku, jolla on lähes aina päällä ruskeat ratsastushousut ja tummanruskea huppari. Silmieni väri taitaa hipoa sellasta vihertävää, heh, ei paha. Hiukset on toki ihan suorat, ei siis minkäännäkösiä Amorinkiharoita ole, eikä tule, tiedoksi koko universumin maailmankaikkeudelle. Sellasta uutta näkökulmaa etsisekelen Seppeleestä, mahdollisesti semihauskoja merkintöjä päivikseen ja niin edelleen, perussettiä voisinko sanoa.

Seppele on mitä vaivallatehdyin virtuaalitalli, joka on täynnä juuri senkaltaista värikästä poppoota, et kyllä kiinnostaa laajalti tulla mukaan tähän porukkaan. Teette laadukkaat kuvat, ja annatte korrektia palautetta, se täälä kiinnostaa kovasti.

Tiiaan nyt tutustuin ihan kevyesti, ja vaikutti mukavalta tammalta juuri mulle - maastovarmuus on se must juttu, ihan sillä mentäisiin tässävaiheessa, hyppää ihan semikivasti ja näin, joten vaikuttaa mukavalta heppaneidiltä. Kukapa nyt voisi kieltäytyä noin kauniinvärisen tamman kutsuvasta hörinästä tallin keskiosassa? Mieleenpainuva ratsastuskokemus voisi tästä tammuskasta aiheutua, joten Tiia kiinnostaa kirjaimellisesti erittäin paljon minnuu. Kunnianhimoisesti haluaisin osallistua ihan kevyesti pikkukisoihin, joten Tiian kanssa esteiden pomppimpinen siitä kahdeksankympin paikkeilta ei olisi kovinkaan vaikeaa, joten tamma taitaa nyt olla se pääasiassa hakemani nelijalka, kiinnostaa katsos kovasti.

Sentti on kauniin kullanvärinen ori, johonka kiinnostukseni kohosi aivan heti paikalla, okay, siis kyllähän kattelin muitakin vähän sillä silmällä, mutta kun tämän oripojan estekorkeuden näin, niin woutsi, kuului Ollin suusta, ja siitä se sitten lähti. En todellakaan voi sanoa, etteikö tääkään kuullosta houkuttelevalta, suorastaan innostuin puolikuupäästä, ja sain siitäkin inspiraatiota jonkinmoisiin tarinoihin. Jotenkuten tulee itsevarmemmaksi kun näkee komean oripojan, ja jos sitä sitten vielä saa alkaa hoitaa, niin huh huh - pois alta kivet ja männynkävyt, Ollin itsevarmuus hipoo satasta!

Aikaa kirjoittelemiseen toki löytyy, koska nää kaveri kautta opiskeluhommat hoituvat parissa tunnissa, ja loppuajan datailen useimmiten, niin hoitokirjaan ilmestyy paljolti tekstiä mikäli aika sen sallii - joskus nää amishommat vie kaiken ajan, mutta kerkeän silti vähintään n. kerran viikossa kirjottelemaan, koeviikkona varmaan jää väliin, mutta foorumilla mahdollisesti muuten pistäydyn.

Ratsastanut olen IRL noin kahdeksan vuotta, perheelläni on kaksi oldenburginhevosta, ja niillä kisaan ihan ahkerasti. Virtuaalinen kokemus on sellainen nelivuotinen, pääasiassa olen pyörinyt hevosfoorumeilla kirjoittelemassa erityyppisiä tarinoita. Virtuaalisesti hevosella olen hyppännyt korkeimmiltaan n. 120cm, ja omat oikeat ratsut pomppivat hyvinä päivinä 130cm, joten kevyesti hyppään mataliakin esteitä.

Mitään näytteitä mulla ei ole, eikä tule, sillä en halua ylimielisesti vaikuttaa päätökseenne jonkinmoisten piirustusnäytteiden kannalta, tiedoksi se. :--) Virtuaalielämässä on ollut tauko, kone nyt kyllä uusi, joten siitä ei huolta. Toivottelen täält onnee kaikille, ja etenkin niille, jotka sit sen hoitajapaikan oikeesti ansaitsee. :--)

[Anne]

Ööh, nyt on jäänyt muutamalla immeisellä säännöt lukematta (linkitetty aloituspostaukseen).

Edelleen skannaamme kaikki käyttäjät läpi ja tuplatunnuksia ei hyväksytä ilman lupaa.

[Pihla]

Haluaisin Alman hoitajaksi.

Miksi minä?
Olen aktiivinen ja innokas hevosharrastaja. Olen harrastanut ratsastusta 5vuotta. Minulla on melko paljon kokemusta virtuaalihevosista. Olen siis 16vuotias maalla asuva tyttö. Harrastan ratsastuksen ja hevosten hoitamisen lisäksi piirtelyä. Rakastan Alman rotuisia ja näköisiä hevosia. Kokemusta Pohjoisruotsin hevosista ei ole, mutta kaikenlaisista muista hevosista kyllä on! Jos osaan käsitellä itsepäisiä ja isoja hevosia, niin Alma on helpompi niihin nähden. Alma on siis juuri sopi minulle! =)

Miksi Alma?
Alma on ihana kokonsa, ulkonäkönsä ja luonteensa takia. Minusta on vain hyvä, että se tuli tallille eikä jokin shettis, vaikka nekin ovat ihania... Alma on kooltaankin sopiva minulle, se ei ole liian iso eikä liian pieni. Alma on luotettava, mikä on hyvä asia mielestäni. Ja jos Almakin kerran on itsepäinen, niin kaikki hoitsuni ovat itsepäisiä... Mutta se on hyvä asia, sillä kokemusta Alman tapaisista on. Vaikka Alma olisikin vähän jäykkä tai yli-innokas, se olisi silti maailman ihanin hevonen! Olen juuri opetellut ajamaan kärryjä, joten sekin taito on käsissäni. Rekeä en ole ohjastanut, mutta sen opin nopeasti!


Miksi juuri Seppeleen Virtuaalitalliin?
Löysin Seppeleeseen tieni Pollux-lehden kautta. Sain sähköpostinkin varta vasten Seppeleeseen. Innostus oli silloin ja on vieläkin. Hieman kyllä harmittaa aina, kun luen tulokset ja olen aina "hävinnyt", mutta kuten sanotaan, virheistä oppii. Kirjoitan nykyään pidempiä tarinoita ja tunnen Seppeleen läpikotaisin. Seppeleessä ovat ihania hevosten lisäksi ylläpitäjät!

Lisätietoa minusta:
Olen täyttänyt 16vuotta tänävuonna. Rakastan friisiläisiä, ja Alma on lähimpänä näöltään sellaista. Ennen havittelin Hulmua, mutta nykyään kaikki hevoset ja ponit ovat super-ihania ja minulle käy kenenkä tahansa hoitajuus! Alma on ihanin silti Seppeleen Virtuaalitallista!♥

Tarinanäyttöä: Hoidan Metsätientallilla Leonardoa "Leota"
Tulin tallille iloisena mukanani kaikki ostamani tavarat. Olin päättänyt ratsastaa Leolla. Ensimmäisenä, kun astuin talliin, vein suitset satulahuoneesen Leon paikalle. Otin käteeni riimun ja liitin riimunarun siiihen, harjan jätin Leon karsinan eteen. Kävelin sitten ulos tallista ja suuntasin kävelyni kohti Leon ja jonkun hepan laidunta kohti. Huomasin, että Leo oli juuri nyt yksin laitsalla. Avasin portin ja menin sisään. Kutsuin sitä äänelläni:
- Leo, tule tänne.
Kädessäni oli porkkana jota näytin Leolle. Se ravasi luokseni ja otti porkkanan, silloin nappasin sen otsatukasta kiinni ja laitoin riimun sen päähän. Talutin sen sitten riimunarusta sisälle talliin, Leon karsinaan. Sidoin riimunarun kiinni tietynlaiseen koukkuun joka oli riimunarua varten karsinassa. Otin harjan oven ulkopuolelta ja suljin oven perässäni. Aloin harjata Leota. Se oli vain paikoillaan ja näytti pitävän harjauksesta. Harjasin päätä vain vähän, mutta muuten harjasin sen kunnolla. Kun olin harjannut sen, vein harjan pois ja otin suitset mukaani. Ensin otin riimun auki ja sen kaulalle, sitten laitoin kuolaimet leon suuhun ja vedin hihnan korvien yli. Laitoin sitten kaikki soljet kiinni. Lopuksi vedin riimun kaulan yli ja jätin ne roikkumaan seinää vasten. Talutin Leon ulos asti. Oli todella valoisaa, no, olihan keskipäivä... Menin yhdelle kentälle jossa ei ollut ketään. Kentän keskellä oli jakkara jota käytin avuksi selkään nousemiseen. Leo lähti liikkeelle heti kun olin selässä. Pysäytin sen ja annoin pohkeita, silloin se tajusi, että vasta silloin saa lähteä. Menin kierroksen käyntiä ja siirryin raviin. Se pompotti vähä, kun menin kerta ilman satulaa. Yritin keventää ja se onnistuikin jotenkin. Sitten hiljensin käyntiin, taputin sitä kaulalle ja käskin taas raviin. Ensin Leo ei meinannut lähteä, mutta kun napautin kunnolla, se lähti. Ravasin taas kierroksen ja yritin hiljentää käyntiin. Leo vain lisäsi vauhtia laukkaan, ja minä en ollut varautunut. Kiepsahdin roikkumaan kaulalle ja putosin siitä maahan, Leo sai juuri ja juri väistettyä minua. Suitset olivat onneksi jääneet Leon selkään, ettei ne roikkunut maassa. Minuun ei ollut sattunut joten nousin ylös ja otin Leon kiinni. Nousin vain päättäväisesti uudelleen sen selkään. Ratsastis vielä kirroksen käyntiä ja taputin sitä kaulalle, laskeuduin alas ja vein sen talliin. Tallissa otin suitset pois ja vein riimun, riimunarun ja suitset pois. Suoljin karsinan oven, kun vein varusteita. Harjasin sen vielä ja annoin iltakaurat, ratsastuksessa meni yllättävän paljon aikaa silti... Lähdin sitten kotiin kävellen.

Myöhemmin lisättyä:
Tutustin hieman tarkemmin Seppeleen historiian ja eri tapahtumiin, vaikka suurimman osan jo tiedänkin... Kuvagalleriassa oli ihania kuvia vuosien varrelta vissiin, sillä osa hevosista on jo lähtenyt. On kivaa, kun tallilla on silti vielä toietoa entisistä hevosistakin! Totesin vain vielä syvemmin, että Alma on ihanin Seppeleen hevonen!♥


Tarina ei ole pisin tarinani...

Kuvanäyttöä vähän:
www.elsuteam.suntuubi.com/datafiles/gallery/1/s/Sinttu.jpg
www.elsuteam.suntuubi.com/datafiles/gallery/1/s/Viltsu.jpg

[Kata]

Tosiaan joo... Olen jonkin aikaa ollut seppeleessä semmoinen näkymätön hengailija, en ole siis kirjautunut sisään hirmu usein tai mitään. Pitkän harkinnan jälkeen "uskaltauduin" tähän suureen hoitaja hakuun.

Minun oli ihan älyttömän vaikea päättää kenenkä hevosen hoitajaksi hakisin. Suurin osa näistä onkin minulle vanhoja tuttuja, jotenka en osannut oikein päättää kenet valitsisin. Pitkän harkinnan (yli puolistuntisen) jälkeen päädyin sitten Eppuun =).

Mietin hirveän pitkään, että pidänkö entisen persoonani mukana näissä virtuaalihommissa vai olisiko uusi Kata parempi? Tulin kuitenkin siihen tulokseen että yli vuosi sitten takaisten Artsila sekoilujen ja Palmikko hoitojen jälkeen, se tuttu ja turvallinen Kata olisi paras vaihtoehto.

Okei, ensimmäiseksi pitäisi varmaan kysyä itseltään että miksi teen paluun virtuaalimaailmaan?
- Tarvitsen tavattoman paljon harjoitusta tarinoiden kirjoittamisessa ja kuvien piirtämisessä. Huomasin heti miksi taitoni alkoivat ruostua. Vastaus oli yksinkertainen = en ole enää virtuaalijutuissa mukana. Noh, tämä ei ole ainoa syy. Minulla on nykyisin ihan loputtomasti aikaa kaikelle tämmöiselle, en rupea omaa yksityiselämääni tähän lavertelemaan miksi aikaa on. Kaiken lisäksi olen ikävöinyt tätä.

Miksi seppele?
- Koska "entistä" porukkaa on vielä paljon jäljellä. Lisäksi en tuntisi itseäni kotoisaksi missään muussa virtuaalitallissa.

Miksi Eppu?
- Hahha, tämä oli hyvin haastava kysymys minulle . En tiedä, muistelmissani haaveilin joskus Epun hoitajuudesta. Ja ihankuin olisin ehkä joskus hakenutkin? En ole aivan varma. No siis, eniten Epussa viehättää sen koko. "Raviurani" jälkeen Eppu tuntuisi ihan järkäleeltä suoraan sanottuna. Lisäksi pidän ratsuhevosista nykyään enemmän kuin ravureista. Ja niinkuin alussa mainitsin, valinta oli hirmu hankala, enkä osaa pukea sanoiksi miksi juuri Epun valitsin. Se vain tuntui nyt oikealta.

Minkälainen Kata on?
- Lyhyesti sanottuna: Monipersoonallinen. Joinakin päivinä sitä ollaan niin hiljaa kuin olla ja voi, ja joinakin päivinä sitä ollaan liiankin räväköitä. Tähän kohtaan on pakko mainita, että jotkut ihmiset sanovat minun muuttuneen irl elämässä. En tiedä miten paljon tämä virtuaalipersoonaani vaikuttaa, sillä olen oppinut paljon enemmän vastuuntuntoa omien hevosten tullessa kotiini.

Takaisin virtuaali minääni. Tosiaan ikää on 18vuotta, pituutta vähän yli 170 ja paino on vähän liiankin alhainen. Persoonaani kuuluen omistan noin olkapäille yltyvät punaruskeanvioletinmustat hiukset.
Katalla on paljon kokemusta erinlaisista hevosista (varsoista-oreihin-ravureihin-ratsuihin-ongelmahevosiin-mammanmussukoihin jne), ja heppakokemusta onkin hitusen yli 10 vuotta.

Eiköhän siinä ollut jo jonkilainen tiivistelmä minusta? Tosiaan hoitamassa kävisin parhaimmain jaksamukseni ja aikani mukaan. En tahtoisi tehdä niin sanottuja pikapostauksia, vaan panostaa hoitoihin ja kuviin kunnolla. Eli hoitokerrat olisivat nyt ainakin siinä kerran viikkoon systeemissä. Miksei joskus useamminkin?

Sääntöjä olen tietääkseni aina noudattanut, ja lupaan niitä noudattaa tulevaisuudessakin. =)

Terveisin vanha uusi Kata.

[Inkeri]

Hoitajaksi Pellalle?

Huh, jännittää.. Kävelen hiekkaista tietä kohti Seppeleen ratsastuskoulua. Näin aiemmin päivällä kaupan ilmoitustaululla lapun, jossa kerrottiin tallin hakevan "innostuneita ja aktiivisia" hoitajia. Olen niin pitkään haaveillut omasta hoitoponista, että oli aivan pakko kokeilla, josko onnistaisi Tuntomerkit mielestäni sopivat minuun, tai ellei aktiivisuutta löytyisikään hirvittävästi, innostuneisuutta löytyy ainakin kymmenen kertaa enemmän!

Pian Seppeleen punavalkoiset tallirakennukset siintävätkin näkyviin. Pihalla on paljon tallivarusteisiin sonnustautuneita tyttöjä ja poikiakin, ilmeisesti samalla asialla kuin minä. Miten ihmeessä erottuisin joukosta muutakuin ulkonäköni puolesta? Nimittäin muistutan erehdyttävästi Peppi Pitkätossua.
Liityn porukkaan mukaan. Pikkuhiljaa porukkaa menee ja tulee. Kaikkia jännittää selvästi yhtäpaljon kuin minua! En vielä tiedä minkä hevosen haluaisin hoidokikseni, sillä kaikki vapaat hevoset ja ponit ovat yhtä ihania niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. ♥

Kiertelen tallissa tuntihevosten puolella. Vastaani tulee karsinoista, joista päät kurkottelevat ja kerjäävät rapsutuksia. Silittelen kaikkia hevosia, mutta sitten näen jotain, mikä saa sydämeni tykyttämään sille tuhatta ja sataa!

Ei. Kyseessä ei ole mikään yltiöihana poika. Yltiöihana kylläkin, mutta pojan sijasta poni. Pieni, hiirakko russponi nimeltään Pella katsoo minua eloisilla silmillään. Rakastun siihen täysin. Poni on juuri sopivan kokoinenkin lyhyelle varrelleni. Me olisimme täydellinen pari, olen aivan varma siitä!
Kiiruhdan toimistoon, ja koputan oveen.
- Sisään, naisääni vastaa.
- Hei! tervehdin ruskehiuksista naista. - Tulin sen kaupan ilmoituksen johdosta..
- Ai kiva! käy peremmälle! nainen sanoo iloisesti. -Anne, hän esittäytyy.
- Ellen.
- No, jokos sinä sopivan ponin löysit?
- Kyllä, vastaan iloisesti.

Olen Ellen, 13-vuotias tyttö joka on haaveillut omasta hoitoponista koko ikänsä. Omistan luonnonpunaiset hiukset jotka pidän yleensä leteillä, nenällisen pisamia ja iloisen asenteen kaikkea uutta kohtaan. Olen hyvin sosiaalinen, joten minuun on helppo tutustua. Löysin Seppeleen virtuaalimaailmasta vasta vuosi sitten, mutta sen verran olen täällä ehtinyt pyöriä.
Pella on kaikenkaikkiaan niin ihana poni, ettei siitä voi olla pitämättä. Rakastan esteitä, kisaamista ja maastoilua, aivan kuten Pellakin. Olen ihaillut sen sivua joka kerta kun käyn Seppeleessä. En tiedä, mistä se johtuu, mutta aina, kun menen hevoset-sivulle, avaan Pellan sivulle johtavan linkin. =D Nyt kun hoitajahaku tälle ihanaiselle ponille aukesi, oli tottakai aivan pakko kokeilla josko onnistaisi!

Ai miksi juuri Seppele? Tämmöiseen kysymykseen ei voi antaa vain yhtä vastausta! Seppele on ihana, upea talli, jossa on mitä persoonallisimmat ja suloisimmat hevoset. Ja mikä tärkeintä, sen yhteishenki on aivan omaa luokkaansa!

Onnea kaikille muillekin hakijoille!

[Nilla]

Ihanaa, hoitajahaku vihdoinkin! (: Ette siellä Seppeleen ylläpidossa voi edes kuvitella miten pitkään oon tätä oottanu.

» Hoitohevostoiveet

Hoitotoiveita mulla on kolme, joten perustelujakin tulee siis sen verran. Hoitotoiveita mulla on siis Pella ja Aksu tai Tiia. Näistä neljästä toivoisin eniten saavani hoitsukseni Aksun tai Pellan, mutta Tiiakin kelpaa hyvin.

Pella vaikuttaa sellaiselta suloiselta ponilta, jota tekisi aina mieli halia ja paijata. Se näyttää kivalta ratsastettavalta ja kaikin puolin lempeältä. Pienet ponit on aina olleet mun makuun, koska itsekin olen hiukan lyhyemmän puoleinen. Kouluratsastus kiinnostaa ja poni näyttää olevan ihan hyvä siinä, joten sen kanssa voisin harjoitella koulupuolella. Myös esteitä tykkään hypellä ja pienen kokonsa puolesta Pella hyppää kuitenkin jopa 70 senttiä! Pella on kaiken lisäksi vielä aivan älyttömän söpö ja se on aina iso plussa.

Aksusta tulee heti mieleen yksi vuokraponeistani, joka sekin oli hiukan vaikeampi tapaus. Olen pehmeä kädestäni ja pohkeistani, joten vaikka Aksu onkin vaativa ratsastettava, uskoisin pärjääväni sen kanssa mainiosti. Haastavuus on minulle aina hyvä juttu, sillä en halua päästä niin helpolla kuin mahdollista. Mielestäni taitavan hevosihmisen on saatava kokemusta myös vaikeista hevosista.
Aksu näyttää myös olevan taitava kouluponi ja kouluratsastus kiinnostaa minua. Olisi loistavaa jos saisin Aksun hoitsukseni, koska sen kanssa voisin edetä kouluratsastajana.

Tiian ihastuin lukiessani sen tietoja, vaikka yleensä ratsastankin vain poneilla ja olen aina tykännyt niistä enemmän. Tiia onkin jo hiukan isompi, mutta se näyttää silti tosi kivalta. Olen lähes aina ollut poniratsastaja, mutta Tiia olisi ehkä se, jonka "avulla" voisin siirtyä hevosiin. Tämä heppa vaikuttaa myös siltä, että sen kanssa kehittyisi ja pääsisi eteenpäin. Tiiakin näyttää olevan hyvä kouluhevonen, esteitäkin se hyppää kuulemma ihan kivasti. Joskus on mukava mennä kuitenkin ihan leppoisasti maastossa ja heppa näyttää luonteensa perusteella pitävän siitä.

Eli vaikuttaisi vähän siltä, että näiden kaikkien hevosten kanssa pääsisin etenemään mieleisessä ratsastuslajissani, kouluratsastuksessa! (:


» Tietoa minusta, Nillasta

Nyt sitten kerron tähän vähän itsestäni. Hyviä ja huonoja puolia löytyy jokaisesta, joten yritin ottaa esille vähän kaikkea.

Nilla on 15-vuotias heppatyttö. Hän on hiukan lyhyt ikäisekseen ja ratsasteleekin enimmäkseen poneilla, pituutensa vuoksi. Nilla on hoikka ja omaa pitkät, vaaleat hiukset, sekä sirot kasvonpiirteet. Vihreät silmät tuikkivat ilkikurisesti, mutta kuvastavat silti aitoa iloa ja innostusta.
Nilla kiinnittää tallin ulkopuolella hyvin paljon huomiota ulkonäköönsä ja pitää huolen, että näyttää hyvältä. Tallilla hän ei siitä niin välitä, mutta ihan vähän kuitenkin - ikinä ei tiedä kuka tulee vastaan.

Tyttö saattaa päällisin puolin vaikuttaa hyvin pinnalliselta ja tunteettomalta, mutta ulkokuori ei ikinä kerro kaikkea. Nilla on hyvin sosiaalinen ja tutustuu mielellään uusiin ihmisiin - näissä tilanteissa hän on aina yhtä hymyä. Joskus tyttö saattaa puhua vähän liikaakin, niin, ettei muille jää puheenvuoroa. Juttua kyllä riittää, mutta liikaa on aina liikaa. Nillaa saa siis huomauttaa asiasta, sillä kyllä muutkin saavat juttujansa kertoilla.
Useimmiten Nilla tulee toimeen lähes kaikkien kanssa, mutta eriasia sitten onkin, keiden kanssa hän alkaa eniten hengailla. On tietenkin myös niitä, joita Nilla ei voi sietää. Näitä kohtaan hän saattaa käyttäytyä vähän turhan kusipäisesti, mutta luonteelleensahan ei luonnollisestikaan paljon mitään voi ja se on, mitä on.
Tyttö sanoo usein asiansa suoraan, sillä hänestä on parempi, ettei tarvitse turhia kierrellä tai valehdella. Toki siitä koituu joskus ongelmia ja turhan suorasta puhumisesta suututaankin usein. Toisinaan Nilla saattaa pyydellä anteeksi sanomisiaan ja joskus hän sitten jättää sen tekemättä, ihmisestä riippuen.
Nilla nauraa paljon ja hän omaa hyvän huumorintajun. Tyttö viihtyy porukalla ja tykkää pitää hauskaa kavereidensa kanssa.


» Miksi haluan hoitajaksi?

Olen todella pitkään odotellut hoitajahakuja, jotta pääsisin mukaan Seppeleen porukkaan. Koko paikka on vaan niin mahtava ja tästä oikein huokuu hyvä yhteishenki. Minusta tuntuu, että sopisin tänne vallan mainiosti. Olen jo pitkään katsellut etenkin Pellaa ja Aksua, ne on molemmat niin lutusia poneja, että tekisi mieli vain halia ja lelliä niitä!
Olisi mahtavaa olla yksi Seppeleen tallitytöistä. Voisin viettää aikaani keskustelemalla toisten kanssa joskus järkevästi, joskus vähemmän järkevästi. Saisin puuhastella hoitohevoseni kanssa niitä näitä, kirjoitella hoitotarinoita ja piirrellä kuvia, seikkailla tallilla ja tehdä kaikkea muuta hauskaa.


» Pientä näyttöä

Laitan tähän vielä pienen näytteen kirjoituksestani ja piirtämisestäni. Alempi kuva on tehty niin, että oon ensin piirtäny käsin, sitte ottanu kuvan, siirtäny koneelle ja piirtäny viivat päälle.

i.imgur.com/Dhj6i.jpg
i.imgur.com/qWrf6.jpg

Nousin auton etupenkiltä ja heilautin repun toiselle olkapäälleni.
"Kiitos kyydistä isä!" hymyilin ja työnsin oven kiinni. Isä vilkutti ja kaarsi pois tallipihasta, jäin katsomaan hänen peräänsä. Hmh. Hetken siinä seistyäni lähdin lampsimaan kohti tallia. Eilisen rankkasateen jäljiltä maa oli kurainen ja siellä täällä oli pieniä lätäköitä. Tämänkin päivän keli alkoi näyttää harmaalta. Tuuli puhalteli välillä viileästi ja taivaalla pilvet olivat muuttuneet tummemmiksi.
Olin ajatellut lähteväni maastoon pitkälle ja leppoisalle lenkille ponini Tinon kanssa. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin tuntua siltä, että se taitaisi jäädä haaveeksi. Ehkä minun oli taas tyydyttävä vääntämään koulukiemuroita maneesissa.

Kävelin yksityistallin puolelle ja työnsin avaimen lukkoon, jonka jälkeen heivasin reppuni kaapin pohjalle. Kaappini oli mitä järkyttävimmässä kunnossa. Olin jo pitkän aikaa suunnitellut siivoavani sen, mutta en vain saanut mitään aikaiseksi. Huokaisin syvään ja paiskasin kaapinoven kiinni. Säikähdin hiukan, kun huomasin Reetan seisovan sen takana.
"Moi!" se huudahti iloisesti.
"Terve sullekin", mä naurahdin ja työnsin avaimen ratsastushousujeni taskuun.
Tallityöntekijä Elina olikin jo tuonut Tinon sisälle. Kun lähdin askeltamaan ponini karsinaa kohti, Reetta seurasi mua leveä hymy huulillaan. Se selitti niin tohkeissaan siitä, kuinka ne olivat käyneet katsomassa jotakin kimoa Welsh-ponia ja olisivat ehkä ostamassa sitä hänelle.
"Mutta siihen asti mä ratsastan edelleen Kirsin hevosta, Sallia", se sanoi. "Haluaisitko sä muuten osallistua estetunnille, jonka Kirsi lupas pitää mulle? Se kysyi, että haluaisinko mä pyytää jotakuta muuta siihen kaveriksi."
"Ai niinku ratsastamaan vai?" varmistin.
"Joo."
Ajatus kyllä houkutteli. Mieluummin hyppäisin Tinon kanssa esteitä, kun pyörisin ympyröitä ja menisin pohkeenväistöä taas. Sitä olinkin jo ehtinyt harjoitella kaksi päivää, mutta kolmatta siis ei enää tulisi.
Vastasin Reetalle myöntävästi ja sitten se tyttö puikkelehti harjailemaan Sallia parin karsinan päähän. Hymyilin sen perään ja nojauduin ottamaan harjaboksista kovan harjan ja kaviokoukun.

Kun olimme molemmat saaneet ratsumme valmiiksi, lähdimme taluttelemaan niitä peräkanaa kohti maneesia. Iskin kypärän päähäni, nostin raipan lattialta ja otin ohjat Tinon kaulalta. Reetta ja Salli menivät edeltä, minä ja Tino tulimme perässä.
Reetta työnsi maneesin liukuovet auki ja me kävelimme sisään. Kirsi oli rakentanut kaksi estettä toiselle pitkälle sivulle ja nyt se kokosi vielä yhtä toiselle puolelle. Pysäytin Tinon maneesin keskelle ja kiristin satulavyön, jonka jälkeen aloin säätää jalustimia sopivan mittaisiksi. Kun ne alkoivat näyttää hyviltä, otin satulan etuosasta ja -kaaresta kiinni ja ponkaisin selkään. Tino katseli uteliaana ympärilleen, taputin sitä kaulalle ja nousin muutaman kerran kevyeeseen istuntaan - tarkistaakseni, olivathan jalustimet hyvät. Jouduin kuitenkin lyhentämään niitä vielä yhdellä reiällä, ennen kuin lähdin kävelemään alkukäyntejä maneesia ympäri.

Verryttelyravien ja -laukkojen jälkeen Kirsi pyysi meitä pysähtymään hetkeksi. Se selitti meille hyvin tarkasti, mitä pitäisi tehdä ja mihin piti kiinnittää eniten huomiota.
"Tulkaa harjoitusravissa C-kirjaimen kohdalle ja nostakaa siinä laukka. Teidän pitää muistaa valmistella hevonen hyvissä ajoin", se selitti. "Teette huolellisen pääty-ympyrän, muistakaa asettaa. Siirtykää takaisin uralle samassa kohdassa missä aloititte ympyrän ja tehkää huolellinen kulma."
Sitten Kirsi kertoi vielä hyvin selvästi, missä kohden siirryttäisiin uran sisäpuolelle, että kahden esteen linjan voi tulla suorassa. Ensimmäisellä esteellä pitäisi vaihtaa laukka ja toisella vaihtaa se taas, joten johtaminenkin piti muistaa. Toisessa päädyssä pitäisi sitten taas siirtyä harjoitusraviin ja sitä kautta käyntiin.
"Reetta voi aloittaa", Kirsi totesi lopuksi.

Reetta painoi pohkeensa Sallin kylkiin ja käytti hiukan ääntä saadakseen sen liikkeelle. Aluksi hevonen kulki vähän laiskasti, mutta reipastui sitten hieman. C-kirjaimessa nostettava laukka ei noussutkaan heti, mutta Reetta korjasi tilanteen taitavasti. Laukkakin oli aluksi laiskaa ja tahmeaa, mutta pohkeiden ja raipan avulla tyttö sai Salliin vauhtia.
Ensimmäisellä esteellä Salli ei vaihtanut laukkaa, vaikka näin, että Reetta kyllä yritti. Toisella esteellä se kuitenkin vaihtoi, joten uralle tullessaan sillä oli väärä laukka.
"Korjaa laukka, sillä on väärä!" Kirsi huudahti.
Reetta käänsi Sallin ylimääräiselle ympyrälle ja teki työtä käskettyä. Laukasta se sitten siirtyi raviin ja tuli käynnissä takaisin meidän luo.
"Ihan hyvä, ihan hyvä... Muista valmistella Salli paremmin laukkaan ja koita johtaa selkeämmin, jotta se ymmärtää. Muuten tosi hyvä", Kirsi selosti. "Sitten Nilla."
Painoin pohkeeni ruuna kylkiin, jotta se lähtisi liikkeelle Tino lampsi niin laiskasti kuin mahdollista, kannuksetkin olin unohtanut. Onneksi minulla oli sentään raippa apunani. Käytin pohkeet ja raipan samanaikaisesti, Tino säpsähti ja alkoi kulkea heti paljon reippaammin. Pyysin sitä raville ja istuin tukevasti satulassa. Päädyssä kannustin sitä laukkaan ja se nousikin ihan älyttömän hyvin, Tino tuntui kuuntelevan pohjetta ja se oli muutenkin hyvin kuulolla.
Palasin C-kirjaimessa takaisin uralle ja ohjasin Tinon hyvin kulmaan. Sopivassa kohden siirryin sitten uran sisäpuolelle ja hyppäsin ensimmäisen esteen, jonka poni kuitenkin tiputti ja sen johdosta se siirtyi raviin. Nostin kuitenkin nopeasti ennen seuraavaa estettä uudestaan laukan, joka oli sitten se laukka, joka piti ensimmäisellä esteellä vaihtaa. Seuraavalla se sitten vaihtoikin taas myötälaukkaan, siirryin päädyssä raville ja taputin Tinoa oikein urakalla.
"Loistavaa!" Kirsi kehui. "Ei haittaa vaikka tuli pudotus, poni itse ei hypännyt tarpeeksi korkealta, mutta nyt se on sitten ainakin herätelty. Tullaan vielä toisen kerran ja vaihdetaan sitten tehtävää."

Estetunti sujui loistavasti ja olin sen jälkeen todella tyytyväinen Tinoon. Se ei ollut mikään taitava hyppääjä, mutta oli oppinut tämän tunnin aikana nopeasti uutta. Reetallakin meni Sallin kanssa hyvin ja kuulin, että Kirsi ilmoittaisi heidät seuraaviin estekisoihin johonkin pieneen luokkaan. Kivaa!


Toivottavasti pääsen hoitajaksi ja onnea muillekin hakuun osallistuneille! (:

[Anne]

Aksu lisätty haettaviin mukaan!

Kiitokset Saralle hoitotaipaleesta Aksun kanssa!

[Emilia]

Hei!

//Asiani...
Olen jo pitkään harkinnut hoitoponin hankkimista täältä Seppeleestä, ja nyt hoitajahakujen käynnistyessä päätin hoitoheppaa hakea. Haaveissani ovat Pella, Aksu ja Reino, ikuisena ponityttönä ihastuin niihin. Juuh tästä se lähtee...

//Pikkuponi Pella
Valitsin juuri Pellan, koska olen aina pitänyt russponeista, niin itsepäisistä kuin rauhallisistakin. Välillä tuntuu, että mikään ei suju, ja silloin olisi ihanaa päästä halimaan tuollaista kilttiä, pientä ponitammaa. ♥ Heti Pellan nähdessäni tiesin, että siinä oli jotakin erikoista. Ihastuin poniin ensinäkemältä! Kaikki hevoset läpi selattuani, tuntuu yhä, että Pella on juuri se, mitä etsin.

//Ihmeheppa Aksu
Kakkostoiveena minulla olisi Aksu, tuon ruunan kanssa voisin todellakin kehittyä. Haastetta löytyy, sitä tämä tyttö kaipaa, ja poni on sopivan tasoinen minun taitoihini nähden. Joyhofs Axel, siinä poni, jota etsin, jos ei Pellan kanssa tärppää.

//Ja sitten vielä Reino
Kolmostoiveeksi sitten laittelen vielä Reinon, tuo poni vaikuttaa niin sympaattiselta ja ihastuttavalta kuin olla ja voi. Vaikka pikkuponien kanssa on enimmäkseen tullut touhuttua, voisin silti tulla juttuun Reinonkin kanssa, vaikka se hiukan isompi onkin. Ajokin minua kiinnostaa, ja sitä voisin Reinon kanssa kokeilla.

//Minä, mörökölli
Olen ihan perustytteli, jolta löytyy ikää 14 vuotta. Melko lyhkäinen olen, pituutta löytyy reilut 140 senttiä, mutta se ei menoa haittaa. Luonteeltani olen päättäväinen, mutta samalla todella rento ja huumorintajuinen. Tältä hyypiöltä löytyy myös pitkät, vaaleanruskeat hiukset, ja hyväksi tuntomerkiksi voi laskea myös aina iloisen naaman. Ratsastus ei minua niinkään kiinnosta, vaikka pidän toki siitäkin, mutta enimmäkseen tulee vain touhuttua ponien kanssa. Käytän usein ruskeansävyistä hupparia ja verkkareita, pääosin minut erottaa joukosta vain pituuteni puolesta.

//Kirjoittelua
Tähän tuleepi pikkuruinen, nopeasi hutaistu tuherrus minusta ja Pellasta. Pahoittelen tarinan lyhyyttä, tulevaisuudessa(?) sitten pitempiä.

Katselin tarhassa käyskentelevää, hiirakkoa ponitammaa. Olin istunut tarhan vieressä jo jonkin aikaa, mutta olisin voinut katsella tuota ponia vaikka kuinka pitkään. Lopulta se nosti päänsä heinäkasasta, ja katsoi minua uteliaana. Tamman pienet, suloiset korvat kääntyivät uteliaisuudesta eteenpäin, ja ihastuttavat silmät tuijottivat suoraan minuun. Sitten se kääntyi, ja jatkoi syömistä. Pella.

Päätin lähteä Pellan kanssa talutuslenkille maastoon. Sekin näytti pitävän ideasta, eikä malttanut pysyä paikallaan. Hyvin poni kuitenkin pysyi kurissa. Kävellessäni sen vierellä pitkin pientä metsäpolkua tunsin todella rakkautta sitä kohtaan. Rakkautta. Juuri sitä se oli. Puun takaa kurkisti toisen hiirakon ponin pää. Poni oli Taiga, hoitajansa Linan kanssa.
-Hei April! Lina tervehti minua iloisesti. Pysäytin Pellan.
-Moi, vastasin hänelle jotenkin epämääräisesti. Tarkoitukseni oli olla kohteliaampi, mutta ruohonkorsia suuhunsa kiskova Pella sattui viemään kaiken huomioni. Olimme matkanneet jo sopivan määrän minun makuuni, joten päätin lähteä Linan kanssa tallille päin.

Vein Pellan aittaan. Lina talutti Taigan toisella puolen aittaa sijaitsevaan karsinaan. Humu hörähti nähdessään meidät ja ponit.
-Ei, Humu, ei mulla ole herkkuja sulle, sanoin tammalle. Humu tunki päänsä Pellan karsinaan, ja jouduin hätistelemään sen pois. Nappasin käteeni kumisuan, ja pyörittelin sillä likapaakut irti. Pella selvästi nautti harjaamisesta, se ummisti silmänsä, eikä välittänyt karsinoissaan pyörivistä poneista, Humusta ja Taigasta. Puhdistaessani Pellan kavioita tajusin, että Lina oli jo lähtenyt. Ajantajuni oli näköjään kaikonnut. Rapsuttelin Pellaa.
-Heippa, poni, kuiskasin sille. -Sä oot paras.

//Kuvanen
Kuvaa en vielä tähän tunge, koska en osaa lisätä sitä foorumiviestiin. Jos joku minulle sen neuvoisi, voisin piirrellä kuviakin suht usein, mutta käsinpiirrettynä laatu on todella kökkö, valitan.

//Muuta?
Juuh, semmoista vain, että tahtoisin kovasti Seppeleeseen päästä hoitajaksi, oikeaa hoitoponia ei minulla ole mahdollisuutta saada. Tahtoisin kuitenkin toivottaa onnea kaikille muillekin hakijoille, toivottavasti kaikille kauramahoille löytyy hyvät hoitajat. Ja hyvää alkusyksyä koko Seppeleen väelle!

[vilna]

[shadow=red,left,300]Hoitajaksi?[/shadow]

~ Vilna on siis 14-vuotias, kahdeksan vuotta ratsastanut tyttö - virtuaalisesti ratsastanut sellaiset kuusi vuotta - tummanruskeat hiukset, samanväriset silmät omaava hieman pidättyväinen persoona, joka ei mielellään kertaile samoja asioita kymmeneen kertaan. Sitä nyt ei voi kukaan kieltää, etteikö hän olisi ahkera taikka jämerä, hän on vain hieman kärsimätön vain joitain henkilöitä kohtaan. Kunhan tyttöseen vain tutustuu, niin kyllä hänestä lämpeää positiivinen pakkaus hyvää henkeä. Pituutta Vilnalla on 162cm, eikä paljolti kasvakkaan.

~ Hevosten kanssa Vilna on rauhallinen ja pitkäjänteinen, sekä rakastaa rauhallisia helläily hetkiä niiden kanssa. Myös kunnon treeni kuuluu Vilnan lempijuttuihin, esimerkiksi estetreeni on mitä parhain juttu vietää tallielämää. Osaa toki Vilna olla määräilevä ja jääräpäinen näiden nelijalkojen kanssa, jos sitä ratsu pyytelee pelleilemällä tunnilla, mutta tyttö yrittää ensiksi hallita paino- ja pohjeavuilla.

~ Hoitotoiveena olisi ehdottomasti Aksu. Hyppää Vilnalle sopivaa korkeutta, ja haasteellinen luonne ei ole paha, sillä tyttösen mielestä on oikein, että hoitokirjaan ei muutenkaan kirjautuisi pelkkiä onnistumisen iloja. Luonneikas poni, jonka askeleet kuitenkin miellyttävät ratsastajaa - sellaisista Vilna pitää. Muutenkin ruuna on suhteellisen helppo piirrettävä, joten kuviakin varmasti ilmestyy. Aksu vaikuttaa muutenkin mukavalta, kiinnostava herra.

~ Seppele on ehkä jopa paras Vilnan näkemä virtuaalitalli. Te pidätte hyvin huolta ilmapiiristä, ja foorumi päivittyy miltein joka päivä. Muutenkin hoitajaporukat ovat kivan oloisia, joten Vilnaa toki kiinnostaa enemmän kuin tarpeeksi tänne liittyminen. Foorumia seuraillut ollaan jo varmasti enemmän kuin vuosikin, ja paljon ratsastustaitoja sekä ihan virtuaalisia juttuja ollaan Seppeleestä opittu. Olette todella mahtavaa porukkaa, joten olisi mahtavaa olla palanen sitä.

~ Vilna on korkeimmiltaan hypännyt metrikahtakymmentä, ja koulua vääntänyt tunnilla VaB'n tasoisesti, kilpaillut HeA'n tasoa. Pienen estetapaturman jälkeen tyttö on hypännyt mielellään alle metriä, mutta kyllä se rohkeus siitä sitten vähän on jo kehittynyt. Pieni kaipuu kyllä kutsuu isommille estekentille, mutta turha luulo - Vilna
pysyttelee mielellään pikkuisissakin esteissä.

~ Näyte :

Seppeleen punavalkoiset rakennukset siintivät jo näköpiirissä tepsutellessani kohti niitä. Eräällä nettipalstalla oli kehuttu Seppelettä, ja käydessäni tallin sivuilla, huomasin että käynnissä oli hoitajahaku – juuri nappisuoritus, muutto toiselta paikkakunnalta ihan Seppeleen lähitienoolle, ja sieltä voisin saada sitten uuden hoitokonin. Ja nyt olin menossa katsomaan Aksua, kiinnostavaa welshruunaa. Syksyisesti taivaalta ripotteli hieman pisaroita, ja tuulikin jo viipotti tummansinisen hupparini hihoja. Avasin tallin, ja sieltä jos mistään raikasikin iloinen puheensorina, joka teki tietenkin olon paljon mukavammaksi kuin ulkona kylmässä seisominen.

Yksi käytävällä hengailevista työtöistä sanoi, että käy satulahuoneessa jos jotain hoitajajuttuja mielit, ja siellä minua odottelikin jo ruskeatukkainen nainen, esittäytyi Anneksi. Tallissa vallitsi selvästi oma demokratiansa, jotkut notkuivat nurkissa hengailemassa, toiset taaso avoimesti tallikäytävällä, mutta ainakin kaikki näyttivät suhteellisen iloisilta.
”Kiinnostuit siis Aksusta?”, Anne kysyi selaillen jotain papereita. Nyökkäilin innostuneena, ja nykäisin musta-harmaaruudullisia ratsastushousujani ylemmäs.
”Okei, jos käyt vaikka vähän tutustumassa Aksuun ja kattelet sitten, mikä se kiinnostus nyt oikeastaan onkaan”, hän jatkoi sipaisten kasvoilleen pyrkivän hiussuortuvan syrjään. Nyökkäsin innoissani, ja Annen opastuksella kävelin Aksun luokse.

Hetimmiten sydän suli, ja hymy levisi kasvoille – varovasti karsinan perältä kurkkiva welshruuna täräytti minut oikein kunnolla, positiivisin mielin. Kasvoille levisi kyllä virne, niin että roosanpunaiset huulet oikein levisivät korviin – eh, ei ihan. Anne taputti minua olalle, ja sanoi, että voisin kokeilla Aksun harjausta. Siihenhän suostuin, ja hain kyllä aivan heti ruunan harjapakin. Anne jäi katsomaan miten lähestyin ruunaa, hoisin sekä muutenkin käyttäydyin sen seurassa. Tartuin kumisukaan, ja piilotin sen varmuudeksi selkäni taakse. Rauhallisesti avasin ruunan karsinan oven, ja naksautin suutan niin, että uteliaana Aksu käänsi päänsä minua kohden.

Hetken pyöriteltyäni kumisukaa hiukan jännittyneen Aksun kyljellä, taputin tätä kevyesti kaulalle. Aika aarre. Anne hymyili minulle, asettaen kädet puuskaan. Aina välillä hän kuitenkin joutui keskittymään vasta-alkajien auttamiseen.
”No, vaikuttaako kivalta pojalta?”, hän kysyi kiirehtiessään takaisin luokseni. Hetken hiljaisuuden jälkeen käännyin Anneen päin, ja naurahdin heleästi.
”No arvaat varmaan, tää on aivan mahtava kaveri, vaikka välillä hiukan luimistelikin”, sanoin huokaisten heti ihan hurmioituneena ruunan vallattuani sydämeni.

Anne ei kuitenkaan tälläkertaa antanut nousta selkään, mutta sain tutustua vielä viemällä kaverin tarhailemaan illansuussa ennen kuin lähtisin kotiin tuumimaan tuota komeaa herraa. Talutin tämän hymyillen tarhalle, sinne päästäessä oli jo hiukan roikuttavakin Aksun riimusta, kun welsh oli jo lähdössä matkoihinsa. Taputin sitä, ja päästin ruunan menemään.
”Ota iisisti”, naurahdin ja tepsutin sulkemaan portin. Tämän jälkeen jo oli aika tepsuttaa kotia kohti.

// Vilna kävi siis Kuurakaviossa ja Juseliuksessa, mutta molemmat lopetettiin omistajan ajanpuutteen takia, hmph. On ollut myös oma, rekisteröimätön talli, Kopsekuiskaus, mutta hakkeroitiin sivut ihan pöhköiksi. On hoitanut sitten suomipuokkia ja hannoveria.

[Deleted]

IRL Höök on... Olen siis Höök. Olen 11 vuotias ja ratsastanut Vaahteramäen tallilla (http://www.threehorses.com) 6.5 vuotta. Olen suorittanut perusmerkin ratsastuksen opettajani Minna Variksen kanssa, ja ratsastanut kouluohjelman Lisa Hjat/Hjet in valvonnassa hyväksytysti. Ajanut olen muutaman kerran. ja pitänyt paljon touhusta. Olen innokas kouluratsastaja.

URL Höök on... Nimimerkkinäni käytän Höök iä. Olen ollut virtuaalimailmassa/virtuaalitallien kanssa 3.5-4 vuotta. Minulla on ollut suntuubissa 2 hyvin menestynyttä tallia.

Miksi juuri Alma? Alma oli jotenkin... Jotenkin... Niin ihana! Olen ratsastanut yhdellä pohjoisruotsin hevosella, mutta olisi ihana ratsastaa sellaisella paljon. Alma sopi minulle luonteensa perusteella hyvin. Voisin ajaa sillä paljon!

Miksi juuri Seppele? Seppele on mielestäni upea paikka. En osaa selittää, toivottavasti ymmärrät Anne.

Piirrustus näyttöä Käsin tehdyt kuva ovat huonohkoja, koska otan ne kännylläni!
s1195.photobucket.com/albums/aa389/Talvikki00/?action=view¤t=Untitled4.jpg, s1195.photobucket.com/albums/aa389/Talvikki00/?action=view¤t=Untitled4.jpg#!oZZ2QQcurrentZZhttp%3A%2F%2Fs1195.photobucket.com%2Falbums%2Faa389%2FTalvikki00%2F%3Faction%3Dview%26current%3DUntitled2-1.jpg, s1195.photobucket.com/albums/aa389/Talvikki00/?action=view¤t=Valokuva0128.jpg, s1195.photobucket.com/albums/aa389/Talvikki00/?action=view¤t=Untitled1.jpg

Tarina näyttöä
Kävelin aamulla kahdeksan aikaan tallille. Olin saanut Seppele nimisestä tallista hoidokin, aivan ihanan sellaisen nimeltään Alma! En malttanut odottaa, että pääsisin hoitamaan sitä!
-Huhuu? Onko täällä ketään? kyselin koko ajan, löytämättä ketään. Toivottavasti täällä on joku, jotta löytäisin Alman, ajattelin.

t. Höök
Ps. Minuun saa parhaiden yhteyden: www.hooken.suntuubi.com tai [e-mail]
Hyvää alku syksyä, ja onnea muille hoitsun hakijoille!