Hoitajahaut syyskuu 2011

[Deleted]

Olen jo niin kauan seikkaillut Seppeleen sivustolla ja ihaillut hevosia sekä toisten piirrustustaitoja, että nyt oli pakko laittaa hoitajahakemus!

Elikkäs pientä esittelyä minusta:
Olen nuori tyttönen, jonka sydäntä ovat lämmittäneet hevoset jo useamman vuoden ajan. Enimmäkseen olen pyörinyt ratsutalleilla, mutta myös ravihevoset kiehtovat minua ja kuljen usein raveissa.

Tykkään kirjoittaa hoitotarinoita ja hevosten kanssa puuhaileminen on minulle tärkeää. Virtuaalimaailmaan eksyin n. 4-5 vuotta sitten ja oman virtuaalitallinkin olen jo ehtinyt perustaakin. Hoitohevosina minulla on ollut jos minkä sortin pollea. Pitkäaikaisin hoitohevoseni oli muttama vuosi sitten pieni shetlanninponi Late. Lempirotua minulla ei oikeastaan ole, tykkään kaikenlaisista hevosista.
Omasta mielestäni olen aika hyvä kirjoittelemaan tarinoita, sillä olen saanut aika lailla positiivista palautetta hoitotarinoistani viime vuosina.

Ja hoitohevonen jonka haluaisin:
Kiinnostuin ensimmäisenä Lailasta. Se teki minuun suuren vaikutuksen ja tykkäsin kovasti sen luonteesta. Myös Alma oli jotenkin niin sympaattisen näköinen, että pakko tunnustaa että ihastuin siihenkin! Sentti ja Eppukin painuivat mieleeni...


valitettavasti en nyt mitään hoitotarina pätkää löytäny,mutta laitan hakemuksen siltikin tulemaan.

[Odelie]

Kärsivällisen hiljaisesti on odoteltu mahdollisuuttaan hakea tiettyjen hevosten hoitajaksi, jotka ovat vieneet sydämen tai viehättäneet jollain muulla tavallakin kun suloisuudellaan.

Päätin siis rohkeasti vain pistää hakemusta ja hakea Lailan hoitajaksi, kuin myös elättelen toiveita Alman kanssa.

Koskaan en suoranaisesti ole Seppeleessä innokkaan aktiivisesti pyörinyt, mutta väkisinkin sivut ja foorumi tulee tarkastettua aina viikoittain. Milloin siinä toivossa, että lempihevoseni kaipaisivat hoitajia, milloin vain seurailemassa mitä rakkaalla naapuritallilla oikein tapahtuu.
IRL elämässä olen siis jo 17-vuotias tyttö, joka opiskelee hevosalaa ja kokee mahdollisimman suurta tarvetta päästä purkamaan inspiraatiota muutenkin kuin vain omille hevosille. Hoitohevosten viehättävyyshän on juuri se, että tallipaikkamaksut ja vakuutukset eivät kaadu aina omille harteille.

Päädyin siis hakemaan nyt kahden hevosen hoitajaksi, sillä on mahdotonta valita näiden kahden upean hevosen väliltä, kummasta oikein välittäisi enemmän.
Laila on aina viehättänyt minua luonteen, sen ujouden ja arkuuden takia. Rakastan työskennellä hevosten kanssa, joissa on enemmän haastetta maastakäsin ja tuttavuutta joutuu tekemään hitaasti ja harkiten. Sen lisäksi myös Lailan koko ja upea ulkomuoto/väritys miellyttää silmääni ja siksi tamma on toinen vaihtoehdoistani.
Alma on omalla tavallaan taas Lailan vastakohta ja tämä ääripää myös miellyttää silmääni. Herttaisen näköinen, ylisuloinen karvakaveri, jolta kuitenkin löytyy särmikkyyttä ja rauhallisuutta samaan kehoon. Mukava luonne, ajokeikat ja kevyt työskentely on omalla tavallaan mahtavaa vaihtelua ja tekemistä. Ja tämän kaiken vuoksi Alma kuuluu myös kolmeen suosikkiini.

En ole koskaan ajatellut, että oikeastaan päätyisin Seppeleen hoitajaksi, sillä pidän kilpailutasoa severan kovana, että sijoittumisprosentti on melkoisen pieni. Joltain osin se myös saa haluamaan yrittämistä yhä enemmän.
Kuitenkin toivon pääseväni Seppeleen hoitajaksi, koska ratsastuskoulun rento tallimeininki ja leppoisat ihmiset saavat lähes kenet tahansa viihtymään. Sen lisäksi suuri arvostus Seppelettä ja sen ylläpitäjiä kohtaan on suuri, niinkin suuri, että haluaa ehdottomasti olla osa sitä porukkaa, jonka ylläpitäjät ovat onnistuneet luomaan. Ehkä kuitenkin päällisin syy on se mikä monella muullakin, pieni kitkutus varpaissa, miten mikään talli voikaan olla niin hieno ja huolella tehty.

URL- minäni on aikalailla huomattavan paranneltu versio itsestäni. Pian 20vuotta täyttävä (pian kihloihin menevä) nuori nainen, tummine kiharine hiuksineen, suklaanruskeine silmineen ja siroine naisellisine vartaloineen. Koko elämänsä hevosten kanssa toiminut, lännenratsastukseen lähtökohtaisesti painottunut, mutta myös muiden lajien saloihin paneutunut nainen. Luonteeltaan pirteä, iloinen ja hyvää mieltä ylläpitävä tyyppi, joka on myös lähiaikoina päässyt ravimaailman saloihin, jossa on toiminut nyt hieman pidemmän aikaa täysipainoisesti. Taito saada ihmiset hyvälle tuulelle ja tarve keksiä kaikenlaista kiinnostavaa uutta tekemistä hevosten kanssa. Tämä melko lyhyt nuori nainen on myös erittäin tomera ja jos sanoja on tarvis käyttää, niin varasto on täydellisen valmis toimintaan.

Omistan monenlaisia tyylejä kirjoituksessani ja yleensä sovitan omanlaisen tyylin jokaiselle tallille. Kuitenkin jonkunlaista näyttöä löytyy Mel Serenistä pullapojiltani ja Shelyesistä pikkupojaltani.

Kiitän tästä mahdollisuudesta päästä kokeilemaan hoitohevosen hakua ja innolla odotan tuloksien saapumista (:
Odelie

[Deleted]

Olisin hyvin kiinnostunut aloittamaan Lailan hoitajana.

Minusta:
Olen hyvin luonto ja eläin rakas typykkä. Perheeseeni kuuluu veli, sekä vanhemmat. Minulla on kolme kissaa. Harrastan näyttelemistä ja ratsastusta. Olen aivan perustyttö. Olen reipas ja ahkera, ja yleensä myös iloinen.

Miksi haluan Seppeeleesen hoitajaksi?
Olen jo vuosia pitänyt paikkaa silmällä, sillä ihailen paikan aktiivisuutta ja kaikkea. Ylläpitäjä on aivan mahtavan mukava, ja tallissa vallitsee rento tunnelma. Pitkään olen jo unelmoinut hoitajuudesta. Minusta Seppele on ainutlaatuinen talli. Ulkoasu on upea, sekä hevosten kuvat. Ylläpitäjä on taitava. Kehottaisin sinua harkitsemaan taide alaa, sillä piirrät kauniisti.

Miksi juuri Laila?
Ihastuin ensisilmäyksellä Lailan silmiin. Vaikka ei ulkokuori olisi juuri lempiväriäni, niin silti Lailasta näki heti, että tämä se on. Lailan ylväällinen asenne, ja luonne osuivat yllätykseni täysin nappiin! Tämä korkea ja ystävällinen hevonen todellakin vei sydämmeni! Olisi ilo, ja kunnia päästä Lailan hoitajaksi.

[Karoliina]

Hmmm...Mites se vanha sanonta nyt meneekään? "Vanha suola janottaa". Juurikin näin!

He-hei! Taas tapaatte meikäläisen (; Olen pikkuhiljaa taas siirtynyt uusin voimin ja kujein takaisin virtuaalimaailman pariin ja mikäs sen mukavampaa kuin hoitohevonen. Piiiitkin aikoihin minulla ei ole hoitohevosta ollutkaan, joten josko nyt sitten sellaista? Vaikka lopetinkin Seppeleessä jo kertaalleen hoitamisen, jotenkin tuntui kaipuu palata takaisin. Ensiksi tietenkin vain pienesti hengaillen ja uusia viestejä lukien, lopulta ihan kunnolla seuraamaan taas tallin toimintaa ja sen uusia päivityksiä. Vasta muutama kuukausi sitten tuntui aidosti siltä, että nyt on pakko saada hoitohevonen, jonka kanssa voisi viettää talven purevat pakkaset, kylmät viimat, hikiset koulutunnit ja ihan vain rakkauden täytteiset rapsutteluhetket. Aluksi ajattelin, ette ei, en minä uskalla hakea Seppeleeseen takaisin jo kertaalleen lopettamisen takia, mutta sitten kun näin Aksun hakevan itselleen hoitajaa, on minun aivan pakko hakea!

Olen siis Karoliina, yleensä pelkästään haukuttuna Karo, joka on siis teille jo entuudestaan tuttu. Toisille enemmän, toisille ehkä hiukan vähemmän. IRL-iältänihän olen siis vasta pikkuinen (okei, en kyllä enään niin pieni kuin aloittaessani ), mutta monesti olen kuullut, että vaikutan tuplasti vanhemmalta kuin mitä olen. Ikäänihän en siis tyrkyttele ihan joka hetki, aina pikkuisen siinä sivussa tulee jotakin lohkaistua, jos joku uskaltaa kysäistä (= Olen siis pyörinyt jo aikaisemmin parisen vuotta Seppeleessä hoitajana, aluksi Marin ja sitten muutaman muun. Viimeisempänähän oli tietenkin Aksu, jolle nyt sitten uudestaan haen hoitajaksi. URL ikäähän minulta löytyy se 16 vuotta, ihan vain sen takia, että tämä on jäänyt vanhoista tavoista, kun aikoinani aloittelin virtuaalipuuhia, niin pari vuotta tullut siihen sitten lisää. Ja tottakai, pitäähän sitä varmaan luonnetta tyrkytellä, vaikka varmaan tiedättekin jo aika paljon minusta ; D
Karoliinahan siis on aikamoinen pakkaus, joka ei anna tietyissä tilanteissa lainkaan periksi. Jos tyttösen kanssa riitautuu, joutuu aikamoiseen sanatulvaan, kun tämä rupeaa puhumaan asioista. Karoliinahan on myös persoonallinen ja todella kiltti ihminen, viihtyy erillaisten ihmisten ja erityisesti eläinten kanssa mainiosti. Sosiaalisuudeltaan tyttö on aika erikoinen, sillä viihtyy ja ymmärtää enemmän nelijalkaisia nisäkkäitä enemmän kuin ihmistovereitaan. Ja kuten varmaan moni tietää, Karoliinahan omistautuu täysin maastoiluun, eli puskaratsastaja henkeen ja vereen (: Ulkonäöltähän Karoliina on siis normaalin näköinen nuori, keskipitkät, syvän mustat (edelleenkin) hiukset ja vihreät silmät. Pituudeltaan jäänyt about 157 senttimetriseksi, joten todellinen ponien, erityisesti hiukan isompien, kanssa työskentelvä immeinen. Pukeutumiskoodiltaanhan Karoliina on normityylinen, päällä yleensä lila huppari, beiget ratsastushousut, joissa tummahtavan ruskeat kokopaikat, mustat raatsastussaappaat ja talvella päällään musta toppaliivi hupparin päällä. Kesällä pukeutuu sitten peru t-paitoihin, farkkuihin tai ratsastushousuihin. Kesällä yleensä hiukset korkealla ponnarilla, sivulle kasvanut otsis rennosti vedetty pinnillä korkealle päälaelle. (=

Jaa-a, että miksi juuri Aksu? No sille löytyy vallan hyvät perustelut! Aksun kanssa ollaan koettu hirmuisesti ja hoitelinkin sitä reippaasti melkein kaksi vuotta. Siihen aikaan mahtuu paljon kokemuksia, hetkiä ja tunteita. Vaikka Aksu onkin "pelkkä" virtuaalihevonen, se on opettanut minulle asioita, joita voin esimerkiksi hyödyntää oikeassakin elämässä. Ja tuskin olisin uhrannut Aksuun kaksi vuotta turhaan, jos se ei olisi ollut sen arvoista!

Ja vielä nopeasti, miksi juuri minä Seppeleen hoitajaksi. Vaikka tuossa aikaisemmin olenkin jo viitannut yhdessä lauseessa, pienissä pätkissä tai siivuissa, uuteen innostukseeni virtuaalitouhuja kohtaan, olihan se toki pakko etsiä joku söpöläinen, jota todella jaksaisin hoitaa pidemmän aikaan. Ei mitään viikkoja tai kuukausia, vaan ehkäpä, jos uskaltaisi varovaisesti toivoa, niin ehkä jopa vuoden verran. Jos ei tietenkin enemmänkin (;

Piirrustusnäyttöä ja kirjoitustyyliänihän näkee aika paljolti (useamman sivun verran) Aksun hoitokirjasta, joten en nyt rupea tähän niitä linkkailemaan ja liittelemään (;

- Toiveikkain terveisin Karoliina áka Karo.

[Deleted]

Heipsan kaikille! (:::

Olen Marie, oikealta nimeltäni Marie-Helen Caroline Laine. Minua kutsutaan Marieksi, tai Keksiksi. Olen 14-vuotias, reipas ja innokas heppahöperö. Minulla on mustat hiukset, jotka ulottuvat aivan alaselkään asti, minulla on pyöreät kasvot ja tietenkin ruskeat silmät. Pidän erityisesti puoliverisistä ja isoista hevosista, esteistä ja musiikkimakuninani on mm. Rihanna. Olen myöskin erittäin lempeä, rohkaiseva ihminen. Tarvittaessa rakkauttakin löytyy (::

Miksi juuri Tiia?
- Miksikö Tiia? Siis Venetia De Grant, no siksi, että sitä olen seuraillut myöskin jo pitemmän aikaa, niinkuin Senttiäkin. Tiia on iso, lehmänkirjava, lauhkea tamma, jonka perään olen siis jo pitkään haikaillut. Tämä tamma on minun mieleeni, se on iso - lauhkea ja tottakai IHANA! (:

Tai miksi sitten toisena toiveena on Sentti?
- Senttiä siksi haen, toisena vaihtoehtona, koska jos en Tiiaa saa niin olisi seuraavaksi Senttiä halu hoitaa! (: Sentti on ihana, herrasmiesmäinen puokkiori. Senkin perään on haikailtu jo pitkään, noin vuosi tai vuosi puol. Ori on iso ja ihana! (::

Tai miksi sitten Laila?
- Lailakin olisi hakusen alla, onhan sekin iso ja ihana. Se kaipaa hellyyttä, rohkaisua ja paljon lämpöä ja tottakai RAKKAUTTA! Haluaisin alkaa siis jos en Tiiaa tai Senttiä saa niin tätä neitiä. Se on iso puoliverinen, joista tykkään erityisesti.

Entäs sitten se kirjoituspuoli?
- Kirjoituspuolta on moneksi, sillä monessa paikassa on hoidettu keritty! (:

27.11.2010

KOULUSSA 3A LUOKASSA:

-Tänään menen ratsastamaan!! Hihkui Melody opettajalleen.
- No mukavaa, tuleeko Anni hakemaan sinut? Opettaja kysyi.
- Tulee, mutta mitä tuli läksyksi? Melody kysyi, ja merkkasi läksyt ohjeiden mukaisesti.

TOISAALLA 8A LUOKASSA:

-Läksyksi kolmio kasi.[/b] Opettaja Sakari Mustonen ja kirjoitti jotain taululle.
Katsoin kelloa, merkkasin läksyt ja laitoin kirjat reppuun. Lähdin nopeasti koulun alimmaiseen kerrokseen 1A-luokkaan hakemaan siskoni.
- Moi Jögi! Huudahdin Joonakselle, joka kaiveli reppuaan.
- Moi Ansku! Hän huudahti takaisin ja jatkoi puuhiaan.
Astelin portaat alas, raahasin laukkua ja takkia perässäni ja hyppelin iloisesti kohti siskoni luokkaa.

LUOKASSA:

- Mennään Melody, sanoin siskolleni, tartuessani tuota kädestä.
Lähdin taluttamaan tuota kohti talleja, koululta sinne oli lyhyt matka. Hymyilin ja katsoin Melodyyn.
- Kenellä saan ratsastaa tänään? Tuo kysyi.
- Kysytään sitä sitten Pipsalta. Sanoin ja runnoin eteenpäin lumihangessa.

TALLILLA, LÄMPIMÄSSÄ JA KOTOISASSA FLIENISSÄ!

- Perillä ollaan, Melody. Sanoin siskolleni ja menimme sisään.
- Moikka Melody ja Anni! Emi tuli meitä vastaan iloisesti.
- Moi! Tiiätkös missä Pipsa on? Kysyin Emilta kuorossa Melodyn kanssa.
- Se on sattarissa, Emi hymyili ja katosi Indin karsinaan.
- Kiitti, sanoin ja lampsin sattariin, laskin reppuni ja hymyilin.

- Voitte varmaan mennä pienen lenkin Milon ja Annin kanssa, Pipsa ilmoitti.
- Voisin tulla itsekkin Kallella, Pipsa lisäsi.
- Okei, vastasin.
Laitoimme poneja kuntoon, autoin tietenkin Melodya ja harjasin pikaisesti Milon.

METSÄN POLUILLA, LUMISILLA POLUILLA JA HANGESSA MENOA
Lähdin kävelemään Milon kanssa, Kalle kuskinsa Pipsan johdolla, noiden perässä tulee Anni ja Melody. Tulimme viimeisenä Milon kanssa. Hymyilin ja silitin tuon karvaa.
- Melody, kireämpi ohja, katse eteen ja korjaa ryhti!Huusin.
Melody teki työtä käskettyä ja korjasi ryhtinsä. Milo pelästyi jänistä, nosti laukan ja hyppäsi hankeen. Oli satanut noin 20cm lunta.
- MILOO!!! Karjaisin.
Milo hidasti, onneksi sillä olin saanut melkoisen lumipesun. Olin läpimärkä, kasvot täynnä lunta.
- Pöhlö! Toruin oria joka katseli minua viattomana.
Rupesin nauramaan, samoin Pipsa ja Melody jotka saapuivat vierelleni. Lähdime sitten reippaasti talleille, hymyilin ja hoidin Milon ja Annin sekä autoin Kallen kanssa.

- Anni & Milo-pappa:)

10.11.2010 Milon kanssa leikkimistä.


Milokertoo:
Oli iltapäivä, astelin tarhassani tylsistyneenä pienikokoinen loimi päälläni. Ajattelin lähteä seikkailemaan ja niin teinkin. Menin aidan portin viereen, hörähdin ja kierähdin alta. Lähdin sitten laukalla kohti tietä, laukkasin sinne ja menin maate. Ihmettelin taas kerran valkoista, paakkuuntuvaa oliota, jota kutsutaan LUMEKSI. Lähdin reippaasti, höristen astelemaan, hamuilin lunta samalla. Pysähdyin, seisoin tässä ja odotin.

Annikertoo:
Lähdin hakemaan Milon riimua, hymyilin ja astelin kohti tarhoja. Menin Milon tarhalle huoletta ja katsoin tarhaa kutsuen Miloa. Huomasin ettei siellä ollut Miloa. Pelästyin, lähdin pikaisesti kävelemään tietä pisin ja kävelin n. 20m kunnes näin Milon. Kutsuin sitä ja menin kyykkyyn, Milo ravasi luokseni, melkein kaatoikin minut ja seuraavaksi kiinnitin pienen pölypalleroni narkkiin. Lähdimme ravissa kohit talleja ja seuraavaksi tallipihassa hidastin ponisen käyntiin. Lähdin sitten viemään Milon karsinaan, harjasin sen ja otin porkkanoita mukaani läjäpäin. Menimme Milon kanssa sitten maneesiin.

MANEESISSA
Reippaasti lämmittelin Milon. Volteilla ja ravilla tietenkin. Teimme pienen ravin, Joonaksen avustamana. Hän oli taaskin tullut tallille, ilmeisesti kiinnostunut Milosta; yhtä paljon kuin minusta<3
Reippaasti sitten laukkasimme Milon kanssa rataa pitkin ja seuraavaksi päästin Milon irti. Kävin istumaan maahan ja odotin; Milo laukkasi luokseni! Reilusti annoin sille sitten porkkanan, menin maate seuraavaksi. Milo tuli maate viereeni, annoin herkkupalan.

Kotiin-->

- Anni ja Milo

Kaikki: ponitalliflien.proboards.com/index.cgi?board=uudethoitovihkotjakaapit&action=display&thread=158

23.05.2011

Saavuin tallille ja hymyilin. Astuin talliin, ja etsin käsiini risteytysponi ruuna Oskarin, eli Oskun karsinan. Ruuna seisoi karsinassaan ja kuunteli korvat hörössä, että kuka tuli.
- Hei söpöläinen, sanoin ja astuin sisään riimu kädessäni.
Ruuna hörisi ja katsahti minuun epäluuloisesti. Ojensin käteni, jossa oli porkkana. Osku nappasi porkkanan ja haisteli sen pureskeltuaan kättäni.
- En mää sua pure, rohkaisin ruunikkoa.
Ruunikko haisteli kättäni, ja hyväksyi minut ns. laumaansa. Laitoin sille reippaasti riimun päähän, ja kiinitin siihen riimunnarun.
- Oletpa sinä nyt kiltti, sanoin ja talutin ruunan ulos harjapakki kainalossani.

Yhtäkkiä ruuna säikähti pientä lintua, joka lensi läpi tallin.
- Hui, sanoin ja pitelin kovin kiinni Oskusta.
Osku laukkasi hetken ympyrää, mutta pysähtyi sitten kuin seinään.
- Kaikki hyvin, sanoin ja rauhoittelin ruunaa.
Ruuna rauhoittui nopeasti.
- Hieno poika, sanoin ja hymyilin ponille.
Sidoin ruunan kiinni ja aloin sitten harjailla sitä. Ruuna seisoi rentona paikoillaan ja leputti takastaan.

Hetken ruunaa harjattuani, vein sen tarhaan ja heitin sille porkkanan palasen tarhan pohjaan. Sitten menin puhdistamaan Oskun karsinan.

Sen jälkeen hain risteytyksen sisälle, ja hyvästelin sen tältä päivältä.. Sitten lähdin kotiin.

- Nora ja Oskar 1hm

Tarina: vtshelyes.proboards.com/index.cgi?board=poislahteneet&action=display&thread=350


25.02.2011

Tänään saavuin tallille jo melkein aamusta, jotta kerkeäisin tekemään pienen lenkin Reetun kanssa pihapiireissä. Astuin sitten talliin, menin Reetun karsinalle, jossa Reetu seisoi. Otin riimun koukusta karsinan edestä. Otin Reetun turvan ympäriltä kiinni ja laitoin riimun turvasta, sitten korvien takaata. Suoristin riimun ja napsautin sen kiinni. Otin narun ja laitoin sen kiinni Reetun riimuun. Otin narusta kiinni ja talutin orin käytävälle, kiinnitin sen käytävälle ja otin sen karsinan edestä loimen, nostin sen Reetun selkään. Suoristin loimen ja kiinnitin sen vatsan alta ristiin, huomasin kuitenkin lenkin menneen kiemuralle joten irrotin sen ja laitoin uudestaan suoraksi. Sitten kiinnitin sen edestä, irrotin Reetun käytävältä ja otin narusta kiinni. Talutin sen sitten pihalle.

Pihalla lähdin taluttamaan oria kohti tarhaa, sen tarha oli numero 8. Hymyilin ja taputin Reetua. Otin siltä riimun pois ja katselin sitä hetken. Laitoin portin kiinni ja lähdin sitten talliin puhdistamaan Reetun karsinaa. Otin talikon ja kottikärryt ja rupesin kärräämään niitä kohti oritallia.

Oritallissa, Reetun karsinan edessä avasin Reetun oven ja laitoin kuulokkeet korvilleni. Kuuntelin musiikkia, Palefacea. Sitten hiljensin ''mankkariani'' ja rupesin hommiin. Otin talikon kunnolla käteeni, ja tökkäisin sen sontaläjään. Sitten otin ylimääräiset purut pois ja kippasin sonnan kottikärryihin. Seuraavaksi otin toisen kasan ja tein samoiten miten viimekerrallakin. Kippasin ne kärryyn ja seuraavaksi otin kuset pois. Sitten hymyilin ja lähdin kuskaamaan Reetun jätöksiä lantalaan. Sitten lähdin hakemaan Reetua sisälle, tiesin ettei siitä tulisi helppoa.

Reetun tarhan edessä otin sen kiinni, helposti tällä kertaa. Sitten lähdin taluttamaan sitä talliin. Hymyilin ja laitoin Reetun kiinni käytävälle.

Tallissa otin Reetun harjat ja laitoin ne maahan, sitten otin loimen pois ja viikkasin sen sitten pidikkeeseen. Hymyilin ja aloin harjata oria. Se oli kiltti ja rauhallinen, toisin kuin eilen. Sitten otin kaviot reippaasti Reetulta ja hymyilin. Hain satulan ja suitset satulahuoneesta ja laitoin suitset koukkuun. Nostin satulan Reetun selkään ja hymyilin, pudotin satulavyön alas ja kiersin toiselle puolelle. Kiinnitin satulavyön ilman että Reetu pullisteli. Sitten otin suojat, laitoin ne Reetulle. Reetu nosteli jalkojansa, mutta en minä siitä välittänyt. Sitten otin suitset Reetun karsinan koukusta ja otin ohjat tuon kaulalle, irrotin riimun tuon päästä ja tarjosin lämmitettyjä kuolaimia. Reetu otti ne mielellään, laitoin siitten niskaremmin korvien taakse ja laitoin turpa- ja leukaremmit kiinni. Hymyilin ja laitoin kypärän kiinni ja lähdin taluttamaan oria maneesiin.

Maneesiin saavuttuamme avasin valot ja lisäsin pari estettä minulle ja Reetulle. Otin Reetusta kiinni kunnolla, menin korokkeelle ja nousin siitä sitten selkään. Mittasin vielä jalustimet ja myöskin satulavyön. Sitten otin pitkät ohjat ja annoin pohkeita. Reetu lähti löntystävään käyntiin.

Hetken kuluttua, lämmiteltyäni hieman ja totuttuani Reetun askeleeseen annoin pohkeita ja Reetu lähti kiltisti raviin. Tein suuren, kaarevan voltin pitkällä sivulla. Sitten istuin alas raviin, annoin laukkapohkeet ja Reetu nosti ihanan tasaisen laukkansa, mitä se oli tehnyt myöskin eilen. Pomppisin hieman, sitten ohjasin kohti 50cm estettä. Reetu innostui, sitten pidättelin sitä, päästin sen menemään ja ponnistimme korkealle. Otin kevyeenistunnan ja nojasin jalustimien varassa eteenpäin kädet kohti korvia. Hymyilin ja sitten ohjasin 90cm korkealle esteelle, jonka olin hetki sitten siihen asentanut. Sitten hyppäsimme senkin, puhtaasti yli. Hidastin raviin ja taputin oria. Se hörisi, sitten hidastin käyntiin. Annoin pitkät ohjat ja levon. Hymyilin ja annoin Reetun kulkea ympäri maneesia. Sitten tulin alas, korjasin esteet ja lähdin talliin.

Tallissa sitten laitoin Reetun käytävälle ja hymyilin. Vaihdoin suitset riimuun ja sitten satulan herkkuihin. Annoin orille porkkanan palasia. Lähdin sitten viemään sen karsinaansa, joka oli puhdas. Hymyilin ja lähdin kotiin. Tulisin vielä iltapäivällä takaisin, tuumasin ääneti.

25.2.2011

Tänään sitten lähdin jatkamaan hoitoa päivällisen jälkeen. Sain Ezzulta viestin että voisin hoitaa myös Fjenaa Reetun ohella. Lähetin viestin, siinä kiitiin Ezzua. Sitten laitoin puhelimen taskuuni ja hyppäsin äitini autosta ulos kohti tallia. Sitten menin sisään, Fjenan karsinalle tammatalliin. Otin riimun koukusta ja astuin Fjenan karsinaan. Siellä se oli, katsoin sen jättiläistä mahaa. Laitoin sen päälle riimun ja kliksautin sitten narun kiinni. Otin tamman käytävälle ja ajattelin että tänään se tulisi. Sitten kiinnitin tamman käytävälle. Hymyilin ja otin pikaisesti kaviokoukun, puhdistin kaviot ja hymyilin sitten tammalle rauhallisia puhellen. Tamma hörisi mukavasti, halasin sitä ja toivotin varsan kanssa onnea. Sitten otin sen hännän ja solmin sen hännän, etten se olisi tiellä. Sitten hymyilin, lähdin taluttamaan sitä ulos kohti yksityistallin varsomiskarsinaa.

Yksityistallissa höristiin kun astelimme Fjennan kanssa sinne. Siellä oli pari muutakin hevosta. Otin tamman varsomiskarsinan auki ja talutin sen sisään. Hymyilin ja irrotin sen loimen, otin sitten riimunkin vielä pois ja annoin tammalle porkkanan. Sitten jätin sen sinne ja toivotin vielä kerran onnea. Sitten menin oritalliin katsomaan Reetua.

Oritallissa, Reetun karsinan edessä otin sille riimun, ja narun. Avasin karsinan oven ja menin sen karsinaan. Tervehdin sitä ja laitoin sille riimun. Sitten otin riimunarun kiinni tuon riimuun ja laitoin tuon sitten käytävälle kiinni. Hymyilin ja otin loimen pois, rupesin harjailemaan oria. Otin kaviokoukun ja nostin orin kaviot reilusti ja reippaasti. Puhdistin kaikki pikaisesti, mutta huolellisesti. Hymyilin ja laitoin orille hakemani satulan. Nostin sen orin selkään, tipautin vyön ja vaihdoin puolta sekä kiinnitin satulavyön. Sitten hymyilin, laitoin riimun kaulalle ja laitoin orille suitset. Sitten laitoin kypärän päähän ja lähdin maneesiin.

Sytytin maneesissa valot, hymyilin. Menin kaartoon, mittasin jalustimet ja ponnasin selkään. Annoin pohkeet ja sitten levon. Hetken kuluttua, lämmiteltyäni orin. Nostin ravin, kevennetyn ravin. Hymyilin ja taputin oria kaulalle. Sitten lähdin tekemään pohkeenväistöä. Se meni upeasti. Sitten lähdin nostamaan laukkaa. Nosto onnistui, annoin pohkeita ja lähdimme sitten takaisin raviin. Menimme tasa pohkeenväistöä. Sitten hidastin käyntiin ja annoin pitkät ohjat ja lepo. Sitten tulin alas ja lähdin viemään tätä talliin.

Hymyilin viedessäni oria talliin, laitoin sen käytävälle ja irrotin orin satulan sen selästä. Sitten laitoin sille loimen ja otin suitset pois ja vaihdoin tilalle riimun. Sitten talutin orin karsinaan ja otin riimun pois. Lähdin yksityistalliin, katsomaan Fjenaa.

Yksityistallissa, kävelin sisään suoraan Fjenan karsinalle ja hymyilin. Huomasin että tamma oli saanut varsan !! Hymyilin edelleen, katsoin upeaa varsaa. Hymyilin ja katsoin tammaa sitten. Se näytti huolehtivaiselta ja varovaiselta äidiltä, kuten oli minunkin äitini. Hymyilin, soitin Ezzulle ja kerroin uutiset. Sitten lähdin kotiin.

- Kiitos Reetu & Fjena sekä varsa
~ Emmi

(C): hopearinne.suntuubi.com/?cat=43&aid=1&fid=1265&mid=1265&c=1265
[/size][/font]
Kuvanäyttöä ei oikein ole..

~ Marie

[Deleted]

Tässä toivoisin joko Almaa taikka Reinoa hoitohevoseksi Seppeleeseen.

-Ninni on pieni,hoikka ja lyhyt tyttö.15-vuotiaalla tytöllä on pitkät blondit hiukset, jotka yleensä ovat letillä taikka poninhännällä.Kasvot ovat sirot ja niitä koristaa siniset silmät.
Ninni on peloton huimapää,hieman jääräpäinen mutta älyttömän hauska ja huumorintajuinen. Häneen on helppo tutustua, kun vain uskaltaa tulla juttelemaan. Koulussa tyttö ei niinkään viihdy vaan vihkot ovat täynnä erilaisia hevospiirrustuksia. Tyttö ei ärsyynny helposti, mutta kun hänet saa todella suuttumaan pitkävihaisuutta kannattaa odottaa. Ninnillä on ratsastus kokemusta 8-vuotta ja hoitokokemusta saman verran.

-Olen aina unelmoinut että pääsisin hoitajaksi Seppeleeseen. Törmäsin Seppeleeseen Villivarsan jutussa (2/09).Siitä lähtien olen unelmoinut täällä hoitamisesta, ja nyt toivon että sellainen tilanne tulisi.

-Juuri Tiia toivon hoitohevoseksi, sen mahtavan luonteen ansiosta. Tiiassa on juuri sitä jotain mitä haluaisin ensimmäiseksi hoitohevosekseni.En oikein osaa perustella valintaani,sanon vain että Tiian näkeminen sykähdytti.

Kirjoitusnäyttö:
Tuuli humisi puissa.Kirkkaita lehtiä makaa maassa nuhruisina ja rikkinäisinä.Puut loistelevat Ruskan väreissä.Nyt varmaan kysytte minne olen matkalla, siihen on yksinkertainen vastaus: olen menossa Seppeleeseen. Tasaista askelten ääntä,tasaista hengitystä ja lintujen laulua, vain näitä ääniä kuuluu kävellessäni pitkin ruskeaa hiekkatietä. Käännös oikealle. Tahtini nopenee,hengitys tihenee kun talli lähestyy.Pystyn jo näkemään punakattoisen tallin ja pari tarhaakin.
Se tie mitä minä kuljen,sen varrella on tasaisin välein puita,kauniita ruskan väreissä loistavia puita. Maa on kostea ja ruoho suorastaan kiiltää valonsäteiden osuessa maahan.
Kun pääsen tien loppuun niin sanotulle tallipihalle.Talli on vasemmalla puolella,Annen talo sitä vastapäätä tallipihan toisella puolella.Tarhoja,paljon tarhoja joissa majailevat eri kokoiset ponit ja hevoset.
Olen varmaan huvittava näky seisoessani keskellä Seppeleen pihaa,suu apposen auki ja hämmästynyt ilme kasvoillani.
Seppele on vaan niin kaunis paikka.
Korjaan vialliset ajatukseni ja päätän suunnata askeleeni kohti tallia,ehkä Tiia olisi siellä...

Onnea kaikille hakijoille!
-Ninni

[Deleted]

Kuka on Katja?
Katja on 16-vuotias ja on ratsastanut vakituisesti 7-vuotta. Hänellä on siniset silmät ja pitkät, vaaleat hiukset, jotka ovat usein korkealla ponnarilla. Katja on reipas ja innokas hevosen hoitaja. Hän ei luovuta pienestä ja siksi häntä kutsutaankin välillä tarmon pesäksi. Katjalla riittää energiaa tallitöihin ja tulee usein tallille hymyillen. Vaikka hän on joskus hieman ujo osaa hän silti puolustaa itseään ja kavereitaan. Huumorintajua tytöltä löytyy ja vaikka kaikki ei aina ymmärtäisikään häntä niin hevoset ymmärtävät! Tulee toimeen hyvin muiden ihmisten kanssa. Kerää katseita myös joskus näyttävistä sisääntuloista. Vauhtia siis löytyy.

Hoitajaksi, mutta miksi?
Haluan hoitajaksi todella kovasti ja kun näin monta vuotta sitten Polluxissa ilmoituksen tästä, innostuin. Olen siitä lähtien lukenut täällä hoitotarinoita ja halunnut olla aina yksi Seppeleläisistä. Nyt kun siitä voisi tulla totta ajattelin yrittää ja jos nyt en pääse hoitamaan… ehkä vuoroni tulee vielä? Tarinoita olen kirjoittanut virtuaalitalleilla n. 4 vuotta, koska kaverini kertoi, että tällaisiakin on olemassa. IRL ratsastusta olen harrastanut 4 vuotta ja omalla hevosella 2 vuotta lisää. Eli 6 vuotta yhteensä.
Syy minkä takia haen tänne vasta nyt on se, että talli jossa kävin hoitamassa vr-hevosia lopetti ja jäin sitten ilman hoitsua. Inspistä löytyy ja innokkuutta sitäkin enemmän.

Miksi Lashay?
Sydämeni suli Lailan nähdessäni. Korkeus ja sen koko ulkomuoto sai minut kääntämään pääni ja pakotti katsomaan. Sen kanssa olisi ihana kokea kaikenlaista. Osallistua kenties tunneille ja ratsastella maastossa, vaikka siellä esiintyisikin niitä hirvittäviä mörköjä. Monipuolisesti sitä pääsisin ratsastamaan, eli esteitä ja koulua, ja miksi ei jotain muutakin? Toivon todella, että pääsisin hoitamaan tätä suloista hevosta!

Näytön kirjoitan minusta ja Lailasta, ok?
Näyttöä:
Suljin silmäni ja avasin ne uudestaan. Onko tämä totta? Olinko oikeasti täällä Seppeleessä? Oliko unelmani käynyt oikeasti toteen? Hymy nousi kasvoilleni ja muistin kuinka olin jättänyt ilmoituksen siitä, että haluaisin päästä hoitamaan Lailaa.
-Aivan! Miksi mä seison tässä vielä? Hihkaisin itsekseni ja lähdin kävelemään rivakasti kohti tallia. Avasin tallin oven ja olin kompastua omiin jalkoihini innokkuudesta, jonka sain kun näin Lailan karsinassa. Kun taas seisoin turvallisesti omilla jaloillani, vilkaisin sivuilleni varmistaakseni, ettei kukaan ollut nähnyt.
-Hei. Kuka kaunokainen se siellä on? Puhuin Lashaylle, joka katsoi minua uteliaana karsinastaan. Tallissa ei ilmeisesti ollut muita… Tai en ainakaan nähnyt niitä, koska tuijotin Lailaa. Kuinka kaunis voi olla harmaankimo hevonen?

-Terve, sanoi viereltäni joku.
-Moi. Mä oon Katja! Esittäydyin salaman nopeasti, vaikka toinen ei ollut muuta ehtinyt sanoa kuin “moi”. En itsekkään tiennyt kenelle puhuin, mutta eikö kaikkien kuitenkin pitäisi tietää kuka olen?
-… Anne, nainen sanoi ja jäi katsomaan minua hetken hiljaa. -Olen siis Anne.
-Anteeksi, sanoin nöyrästi ja jatkoin: -Oon Lailan uusi hoitaja, Katja.
Nainen, joka oli osoittautunut Anneksi, hymyili. Hän ojensi kätensä ja sanoi:
-Kiva tavata!
Hymähdin ja olisin halunnut kätkeä leveän hymyni, joka sai minut tuntemaan oloni typeräksi. Olin usein hieman innokas ja siksi jotkut saivat välillä hullunkurisia käsityksiä minusta. Mutta eiköhän se ollut totta?
-Saanko ratsastaa sillä? Kysyin ujosti. En halunnut tyrkyttää itseäni, koska tiedän miltä se tuntuu toisesta.
-Vaikka heti!

Harjasin Lailan nopeasti, mutta hyvin ja puhdistin kaviot huolella.
-Ei yhtään kiviä, mutisin itsekseni.
Laitoin satulan ja suitset reippaasti hevoselle ja kieritin pintelit jalkoihin. Kiristin satulavyötä ja tarkistin, ettei satula ollut lapojen päällä vaan takana. Hmm… Mitä tekisin maneesissa sitten? Vai menisinkö kentälle?
Laitoin kypärän päähäni ja avasin karsinan oven. Talutin Lailan kentälle, koska kenttä näytti kuivalta ja ulkona oli hyvä sää. Laskin jalustimet, tarkistin vielä kerran vyön ja nousin Lailan selkään. En ollut päästä edes sen selkään, koska jalustimet olivat niin pitkät. Jäin säätämään jalustimia hetkeksi ja sitten Anne tuli jonkun vaalea hiuksisen naisen kanssa kentän reunalle.
Annoin pohkeita Lailalle ja suuntasin kohti Annea ja toista naista.
-Hei. Olen Katja, sanoin ja hymyilin naiselle.
-Olen Josefiina, nainen esittäytyi. Hänkin hymyili ja vaikutti mukavalta jo ihan ensitapaamisesta lähtien.

Taivuttelin Lailaa joka suuntaan käynnissä ja nostin ravin. Pohjetta ja puolipidäte, mietin. Pehmeästi Laila siirtyi käynnistä raviin. Teimme ympyröitä ja siirtymisiä ravista käyntiin ja käynnistä raviin. Annoin laukka pohkeet ja tamma siirtyi keinuvaan laukkaan. Teimme ympyröitä ja siirsin lopulta raviin. Keventelin ja hidastin käyntiin. Kävelimme loppu käynnit ja lähdimme kentältä kohti tallia. Ennen kuin laskeuduin Lailan selästä tamma hyppäsi sivulle ja jäi tuijottamaan tallin nurkalle. Annoin pohkeita ja menimme tallin nurkalle. Ei siellä ollut mitään. Taputin tammaa, jalkauduin ja nostin jalustimet. Talutin Lailan karsinaan ja otin varusteet pois. Harjasin sen huolella ja annoin käteni liukua sen etujalkoja pitkin. Kaikki kunnossa. Vaihdoin vielä pari sanaa Annen ja Josefiinan kanssa ennen kuin lähdin.

Odottelen vastausta <3 ja onnea muille!

[Taru]

Ihastuin Tiiaan heti.
TARU ON 13-vuotias tyttö, jolla on hieman kiharat, pitkät ruskeat hiukset. Taru on ystävällinen ja aktiivinen. Ei pelkää juurikaan mitään Rohkea tyttö. Taru osallistuu varmasti kaikkiin talliaskareisiin ja tapahtumiin (ainakin yrittää päästä mukaan) mitä Seppeleessä on.

HALUAISIN SEPPLEESEEN koska sivut ovat hienot ja huomaa että niiden tekemiseen on käytetty aikaa. Seppeleen sivuja olen käynyt katselemassa jotain 2 vuotta ja olen aina halunnut kovasti hoitajaksi.

HALUAISIN TIIAN HOITAJAKSI koska sen luonne on täydellinen ja olen aina ollut puoliverisiin rakastunut. Rakastan esteitä ja kun Tiiakin on esteheppa niin sopii hyvin En pidä vaikeista hoidokeista, joten Tiia olisi juuri sopiva. Pidän myös innokkaista maastohevosista, kuten Tiia on.

[Deleted]

Hellurei! 8)

Täällä ruudun takana kirjoittelee 14v tyttö. Kokemusta minulla on niin virtuaalipolleista, kuin reaalitalleiluista yli 4 vuotta. Pyörin joskus alkuaikoinani täällä tunneilla ja kerran pääsin hoitamaan Pikkua, muttei aikani riittänyt. Kävin kuitenkin hoitajana lopetettuani täällä tunneilla, kunnes tunteja ei enää milloin tahansa järjestettykään. Sittemmin olen pyrkinyt käymään katselemassa tallin sivuja, onko uusia polleja, hoitajahakuja yms.

Tyttö tai tarkemmin nainen, joka haluaisi tulla hoitamaan tänne, on virtuaalinen minäni. Nimeltänsä Jelena Saxena. Olen syntynyt Syyriassa ja olen vahvasti arabisukuinen. Saavuin vanhempieni kanssa Suomeen ollessani 6vuotias ja osaan siis hyvin suomea. Olen tällä hetkellä 18vuotias, jotenka Suomessa vietettyä aikaa on tullut kertyneeksi 13vuotta. Käyn hevospuolenammattikoulua ja painotun hevosenhoitajaksi ja -ohjaajaksi. Ratsastanut olen jo pienestä pitäen, sillä isoisälläni oli yhteyksiä erääseen talliin Syyriassa, jossa kävin sitten arabialaisilla ratsastamassa. Suomeen tullessa hevonen muuttui silmissäni täysin. Olen tasan yhteen arabialaiseen suomessa törmännyt ja vuokrasinkin puolivuotta. Puoliveriset ja shetlanninponit ovat sittemmin vieneet sydämeni.
www.hittme.com/wp-content/uploads/2009/10/arab-women.jpg ulkonäköni, hieman tummempi ihonsävy

Seppeleeseen haluaisin, sillä minusta täällä on ollut aina mukava ilmapiiri, pieniä kinoja lukuun ottamatta. Rakastan tätä paikkaa, olen suorastaan kateellinen Annen piirtotaidoille ja antaisin melkein mitä vain, jos osaisin yhtä hyvin. Mutta harjoitellaan ;D Pidän Seppeleen selvistä ja yksikertaisista ohjeista.

Hevonen jota haluaisin alkaa hoitamaan, olisi Sentti. Ja miksi? Pidän rehdeistä ja työintoisista hevosista, ja tämä Sentti on vielä ori, tuommoisella luonteella, vau! Rakastuin oriin oikeastaan heti, tämän suloisen ilmeen ja merkin vuoksi. Muistan alkuajoilta jonkun sarjakuvan, jossa kerrottiin Sentistä, kun se vieraili Seppeleessä ja pian sen sivut saapuivatkin tallin sivuille. Uskoisin, että meillä Sentin kanssa synkkaisi hyvin. Olemme kummatkin korkeita/pitkiä, nuoria, elämä edessä.

estrella.kuvat.fi/kuvat/DSC_0007.JPG


estrella.kuvat.fi/kuvat/DSC_0008.JPG

[Deleted]

Kuka?

Irl olen 13-v tyttö joka rakastaa hevosia yli kaiken ja tykkää myös virtuaalisesta toiminnasta. Olen aina ihaillut seppelettä ja kuinka sen joukko on aina niin tiivis ja tavoitteeni oli joskus päästä tuohon "harvojen ja valittujen" joukkoon joten päätin laittaa hakemuksen. Seppeleessä on aina ollut iloinen ja pirteä tunnelma ja kauniit hevoset. Joten päätin pistää hakemusta tänne. Toivottavasti onnistuu !

Url hahmoni Lirami eli Lira on 17-v huumorintajuinen hevosenhoitajanalku joka rakastaa yli kaiken puuhailla hevosten kanssa. Liralla on pitkät vaaleat hiukset ja isot siniset silmät. Lira on melko ujo tyttö mutta kun Liran oppii tuntemaan paljastuu alta aikamoinen rämäpää joka rakastaa toimintaa. Lira opettelee luonnollisia hevostaitoja ja on käynyt kurssejakin. Lira ei tiedä parempaa kuin rauhallinen lenkki ilman satulaa maastossa. Liran vaatetukseen kuuluu huppari, mustat ratsastushousut/lökärit ja tennariratsastuskengät.

Miksi?

Haluan juuri Seppeleeseen hoitajaksi koska täällä on hyvä ilmapiiri ja tuntitoiminta ja muu on melko aktiivista verrattuna muihin talleihin. Myös hevoset houkuttavat Seppeleessä. Kauniisti piirretyt ja luodut hevoset luovat todenmukaista tuneelmaa Seppeleeseen. Juuri tämän takia haluan liittyä mukaan porukkaan.

Hevosista sudämmeni on sulattanut Raymond eli Reino. Reino on sulattanut sydämeni heti sen talliin saapumisesta asti. Rakastuin siihen ensisilmäyksellä. Reinon luonne ja ulkonäkö yhdessä luovat täydellisen pakkauksen jota olisi mukava päästä hoitamaan ja puuhailemaan sen kanssa. Reinon kanssa olisi mukava viettää niin kuumat kesäpäivät maastossa kuin pienet koulutreenit talven viimassa, maneesin lämmössä. Virtuaalihevosiinkin tulee jonkinasteinen kiintymyyssuhde ajan myötä ja olisi mukava kiintyä juuri Reinoon koska se vaan on se yksi ja ainoa. Toiseksi kiinnostusta minussa herätti myös Flametongue eli Topi. Sen luonne vaikuttaa juuri täydelliseltä ja se on omalla ihanalla tavallaan täydellinen ulkonäöltäänkin, mutta hevosen värihän ei saisi vaikuttaa hakemukseen. Topissa kiinnostusta herätti sen luonne ja tavat. Selailin Topin hoitokirjaa ja se vaikuttaa mukavan sympattiselta otukselta.

Näyttö

Kirjoitin pienen tarinan Reinon ja minun mahdollisesta ekasta yhteisestä päivästä.

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Lehtiä tippui viereeni kun astelin tietä pitkin kohti tallia. Olin päässyt Reinon hoitajaksi Seppeleeseen.Meiltä ei ollut tallille kovin pitkää matkaa. Vain n.1,5 km ja kävelin matkan yleensä. Tälläkertaa melkein hyppelehdin kohti tallia olin niin innoissani tulevasta päivästä. Kun saavuin tallipihaan näin kentällä pari ratsukkoa hyppimässä ristikoita ja pystyjä. Avasin tallinoven hiljaa ja astelin talliin. Askeleeni kaikuivat hämärällä käytävällä. Karsinoista kuului hiljaista heinän mussuttamista ja hörinää. Rupesin etsimään Reinon karsinaa. Se löytyikin melko pian. Reino nosti päänsä maasta ja katsahti minuun suklaasilmillään. Menin rauhallisesti karsinaan ja taputin Reinoa kaulalle. Kehuin Reinoa ja kuinka komea se on. Nappasin karsinan ovesta riimunnarun ja napsautin sne kiinni Reinon päitsiin jotka sillä oli valmiiksi päässä. Se säpsähti hieman ja heilautti päätään mutta ei sen suuremmin protestoinut. Talutin sen käytävälle ja laitoin sen siihen kiinni. Kävin noutamassa harjat ja aloin puunaaman sitä. Aloitin piikkisualla jolla irrotin kaikki mutaiset kohdat Reinon karvapeitteestä. Se sulki silmiään ja venytteli kaulaansa ja nautti selvästi harjauksesta. Viimeistelin juuri pölyharjalla kun joku työnsi kottikärryjä talliin. Naisella oli pitkät ruskeat hiukset ja hymy naamalla. Hän tervehti minua, vastasin ujosti pienellä ja hiljaisella äänellä moi. Nainen käveli taka-ovesta pihalle vislaten. Rauhoituin vähän, olin säikähtänyt äkillistä ovenavausta. Reino katseli minua ja ihmetteli miksi en harjaa sitä enään.
-Kuuleppas poikaseni. Mehän voitaisiin mennä kentälle tänään. Ilmoitin Reinolla hiljaisella äänellä. Noudin satulahuoneesta Reinon suitset ja satulan. Satula painoi kuin synti. Laitoin suitset naulaan ja menin nostamaan satulaa Reinon selkään. Ensin Reino säpsähteli hieman kun en saanut satulaa sen selkään. Lopulta monen väsyttävän yrityksen jälken sain ponnistettua satulan Reinon selkään ja menin hakemaan suitset. Ensin Reino nosti päätään kun yriti laittaa sille suitsia, mutta ojensi hetken päästä kiltisti kaulansa alas. Nappasin kypärän penkiltä ja vedin sen päähäni. Otin ohjat pois Reinon kaulalta ja lähdin rauhassa taluttelemaan sitä kohti kenttää. Kukaan ei ollut kentällä mutta pieni ristikko oli silti vielä pystyssä. Talutin Reinon kentän keskelle ja nousin rauhallisesti selkään. Reino lähti askeltamaan tasaista käyntiä ympäri kenttää. Nautin kyydistä ja katselin aurinkoa joka pilkisteli pilvien takaa. Olin kävellyt noin kymmenisen minuuttia rauhallisesta ympäri kenttää annoin Reinolle hellästi pohkeita ja se siirtyi pompottavaan raviin jossa oli silti helppo istua. Aloin tehdä voltteja ja kaarroksia. Vaihdoin suunnan ja istuin harjoitusraviin. Annoin Reinon mennä omaan tahtiin ravia ja hidastin käyntiin. Tein ensin käynnissä voltteja ja temponvaihdoksia. Reino kääntyi hyvin ja kuunteli apuja tottelevaisesti. Siirryin taas raviin ja tein ravissa temponvaihdoksia. Annoin heken päästä Reinolle laukkapohkeet ja se nosti ison, pehmeän laukan. Tin ison päästy-ympyrän ja voltteja laukassa. Reino tuntui nauttivan laukkaamisesta. Hidastin raviin ja ravin kautta käyntiin. Reino puuskautti ilmaan kuuluvan huokauksen. Se olisi halunnut laukata vielä. Annoin sen kävellä hetken ja ravasin sen jälkeen vielä pienen pätkän kunnes siirsin loppukäynteihin. Annoin Reinolle pitkät ohjat ja nostin jalkani pois jalustimista ja hymyilin. Reino oli kaikkea mitä olin odottanutkin, ihana ja kuuliainen hevonen, juuri sellainen jota olin odottanutkin. Kun nousin selästä pois ja löysäsin satulavyötä Reino heilautti päätään ja hirnahti kuuluvasti. Naurahdin ja taputin sitä kaulalle. Talutin hikistä hevosta takaisin talliin kun kuulin kuinka joku huusi takanani Moi ja juoksi ohi. En tunnistanut ihmistä mutta vastasin silti kuluvasti heipat. Olin juuri saanut Reinolta satulan pois kun se alkoi louskutella hampaillaan jotain. Menin tarkastamaan hevosen suun ja se louskutteli kynääni. Reino oli ovelana napannut taskustani kynän ja pureskinut sen kauniin reikäiseksi. Harjasin Reinon pikaisesti ja laitoin sille hikiloimen päälle. Taluttelin sen tarhaan. Kun päästin sen irti se hyppäsei ensin riemuisasti ja laahusti sen jälkeen apaattisen näköisenä keskelle tarhaa ruohomättäällä. Katselin sitä hetken haukotellen ja päätin lähteä kotiin. Ktasahdin Reinoa vielä kerran ja lähdin löntystämään kotia kohti.
-Huh mikä päivä!

Tuossa oli siis hakemukseni toivottavasti minua onnistaa ja olen mukana toiminnnassa !

[mila]

Hei! No, olen Mila. Olen pyörinyt Seppeleessä vähän aikaa, oikeastaan todella vähän kun vertaa siihen, että olen iältäni 16-vuotias. Siskoni, parisen vuotta nuorempi Aleksia, hehkutti Seppeleen hoitajahausta. En ole ollut aiemmin kosketuksissa virtuaalihevosiin- ja vaikka Seppeleessä kokemusta varmaan edellytetään, tai en tiedä, hakea saa. Eli minä haen hoitajaksi Almalle, Sentille tai Tiialle.
Alma vaikutti kivalta, suloiselta pakkaukselta, ja olen ollut heikkona pitkäharjaisiin rotuihin. En kiellä, ettenkö olisi nytkin, mutta olen kääntynyt myös puoliveristen suunnalle. Alma oli ihana, sellainen reipas tapaus.
Sentti, kiva ori. No, se on ihana ja söpö, sellainen peruspolle aloittelijalle. Hauskan värinen ja kertakaikkiaan valloittava, symppiksen oloinen hevonen. Ehkä se on minulle vähän iso pakkaus, mutta jaa, mitä väliä- ainahan virtuaalihahmo voi venyä mittaa.
Tiia. No, minulla on siskoni kanssa aika samanlainen hevosmaku, mutta tärkein elämäni hevonen on ollutkin suloinen, ruskeavalkoinen Pai-tamma, arka ja ihana. Sen takia olen kiintynyt Tiiaan, se vaikuttaa tosi tosi kivalta.

Olen siis Mila. Minulla on punaiset, siis ihan punaiset, ei oranssit hiukset ja melko lailla vihreä tai tumma kuosi. Hiukseni ovat olkapäille ylettyvät, kiharat, ja otsatukkani sellainen sekava, joka on oikeastaan melkein pelkkä jakaus, sivulle olen sitä yrittänyt kääntää. Leteillä ne tapaa useimmiten.
Ja minulla on intoa ja tahtoa, olen aika rauhallinen ja tykkään suomenhevosista ja issikoista yli kaiken. Olen harrastanut hevosia koko lapsuuteni, nykyisin kisailen välillä joissain lajeissa. Minulla on oma suomenhevonen, 11-vuotias tuore liinakkomamma.
Olen luonteeltani räväkkä ja syttyvä, silti ihan rento. En huuda, ja nielen aika usein sen, mitä minulle sanotaan- se on kyllä huonokin juttu. Osaan suuttua, ja pyrin riidoissa olemaan rauhallinen. Sisälläni saattaa monikin asia kiehahtaa. Minulla on luonnetta ikää enemmän- välillä lapsellisuus kätkeytyy temperamentin taakse. Ainakin nauran paljon. Meikkiä on naamassa yleensä vähän, tosin olen alkanut jättää sitä pois. Olen muiden mielestä ihan nätti, ja hyväksyn mielipiteitä.
Seppele olisi tosiaan ensikosketukseni virtuaalihevosiin, joten näyttöä ei ole. Kirjoitan melko pitkiä juttuja, piirrän käsin ja melko hyvin.
Olen tosiaan Aleksian sisko, ja kirjoittelen yleiskoneiltamme- eli koneet ovat samat.

Onnea kaikille hakuun!

[Deleted]

Moikka! (: Olen reipas ja innokas 13-vuotias tyttö. Olen 167 cm pitkä ja omaan ruskeat puolipitkät hiukset.

Ihastuin itse asiassa neljään heppaan. Nämä onnekkaat ovat Laila, Tiia, Reino ja Pella, tuossa järjestyksessä jota kuinkin. Miksi juuri nämä? Ihastuin luonteisiin. Haastavat mutta kultaiset hepat veivät sydämeni.

Hoitajan olen varmaan ihan hyvä. Eipä ole paljon sanottu, mutta enpä muutenkaan osaa kertoa.


Näyttöä...

"Heippa Nepi!" tervehdin uutta poniystävääni. "Mennäänkö vähän maastoilemaan?". Avasin portin, ja ennen kuin olin ehtinyt tehdä mitään, iso pyöreä poniruuna oli pörhältänyt ohitseni ja laukkasi nyt kovaa kyytiä metsään päin. "Hei, Nepi, ei! Tule heti takaisin, Nepi!" huusin ponin perään mutta Nepi vain kiihdytti vauhtiaan. Risteytys-ruuna Nepin tarhakaverit Jouto-shettis ja AB-welsh tulivat tarhan portille innoissaan katsomaan kaverinsa menoa, ja näyttivät haluavan mukaan. Suljin portin ja lähdin juoksujalkaa Nepin perään. Saavuin metsän reunalle, ja näin ystäväni makaavan kauempana korkeassa lumihangessa. Lähdin harppomaan Nepin suuntaan. Kun pääsin Nepin luo, poni nousi seisomaan. Olin unohtanut riimun portille, mutta nappasin ponia sen tuuheasta otsatukasta. Kiersin kauempaa polulle, jossa oli vähemmän lunta. Talutin ponin tallin pihaan ja suoraan talliin. Vein ponin karsinaansa ja lähdin hakemaan harjoja. Kun olin harjaillut Nepiä noin vartin, ja olin menossa hakemaan varusteita, vastaani käveli eräs vaaleahiuksinen lyhyt nainen. Olin hakenut varusteet ja menin Nepin karsinalle, karsinassa seisoi tuo sama tyttö Nepiä rapsutellen. "Moi." sanoin arasti. "Moikka! Oletko sä Asta?" kysyi nainen reippaalla äänellä. "Minä olen Nepin omistaja, Hilma! Mukava tavata!". "Joo oon mä. Niin on." sanoin. "Ajattelinkin, että voitais mennä kentällä, kun siellä alkoi tulla jo pimeä. Kentälle saa valot, ja mennään perus juttuja, niin saat tutustua Nepiin ihan rauhassa." Hilmaksi esittäytynyt nainen sanoi. Satuloin Nepin, ja se seisoi ihmeen kilisti. Suitsituksessa se ollut niin enkeli. Se riuhtoi päätänsä joka suunataan, ja steppasi. Sain käteni se niskan päälle ja ruuna rauhoittui. Sain sen suitsittua ja laitoin kypärän päähäni. Vatsassani lensivät perhoset. Ensimmäinen kerta tulevan hoitsun selässä oli jännittävä. Seisoin Nepin vieressä ja kiristin satulavyötä kun Hilma laittoi portin kiinni. "Tarvitko sä apua?", Hilma kysyi, kun yritin nousta selkään. Nepi pyöri kuin väkkärä. Hilma nappasi Nepiä suitsista ja sain kangettua itseni rautiaan komistuksen selkään. Lähdin käynnissä liikeelle, ja tein pohkeenväistöjä ynnä muuta mukavaa. Hilma ohjeisti meidä raviin ja ruuna lähti reippaasti jolkottelemaan eteenpäin. Yhtäkkiä ruuna teki äkkipysäyksen ja olin horjahtaa kyydistä. Se katseli tielle päin ja liikutteli korviaan. Se nosti päänsä korkealle ja sen koko keho oli jännittynyt. Sitten se ampaisi järkyttävään pukkilaukkaan, kun tiellä näkyi kaksi kirkasta valoa. Kuului kamalaa melua, ja Nepi pysähtyi kuuntelemaan sitä. Juuri kun korjasin asentoani, Nepi syöksähti eteenpäin karmealla pukkihypyllä. Muksahdin alas, jä käteeni sattui. Nousin ylös kättäni pidellen. Näin nyt selvästi mikä Nepin oli säikäyttänyt. Se oli isäni vanha auto. Isä nousi autosta kauhistuneen näköisenä. Hilma oli ottanut Nepin kiinni ja rauhoitteli tätä. "Ei kai käynyt pahasti, Asta?" isä huusi huolestunena. "Ei käynyt!" vastsin. Menin Nepin luo ja se näytti siltä kuin se olisi nauranut minulle. Nousin päättäväisenä Nepin selkään ja menin loppukäynnit. Nepi nöyristyi allani, koska tajusi että en luovuttanut. Käynnin jälkeen laskeuduin selästä ja vein Nepin karsinaansa. Riisuin ja harjasin sen. Kiitin Hilmaa, ja vein Nepille leipäpalan. Nyt minulla oli oma jekkuileva, karkaileva ja ihana hoitoponi!


Je vielä tähän loppuun! Asta on mukava, yhteistyöhaluinen, taitava ja päätäväinen hevostyttö. Kokemusta hevosista löytyy 7 vuotta, ja hoitelua sitäkin enemmän.

Jännityksellä odottaen, Asta.

[silja00000]

Heippa!
Haluaisin hoitoponin täältä Seppeleestä. Olen vieraillut ja tutkinut sivun jokaista pohjaa myöten! Senttiä tai Tiiaa haluaisin mutta mutkin toki käy!

Hahmoni:
Maleena on tavallinen 13 vuotias nuorukainen. Hevoteltu on jo kolme vuotiaasta ja kehitynyt on paljon. Maleenan mielessä on ain yksi asia: HEVOSET! Tyttö tähtää esteratsastuksen tähtiin ja on todella mielellään kaikessa. Maleenalla on aina paljon sanottavaa kaikkeen eikä neiti osaa pitää suutaan supussa sekunttiakaan. Maleenan seurassa ei käy aika tylsäksi. Maleena pystyy käymään joka päivä tallilla hoitelemassa ehkäpä uutta hoitoponiaan. Maleenalle on myös kaikenlainen karkki lähellä sydäntä ;D ;D
Maleenalla ei ikinä ole ollut rahaa omaan hevoseen joten hoitoponia Maleena on etsiskellyt jo monta kuukautta.
Hevosten parissa Maleena on varma ja päättäväinen eikä juurikaan kovia hellittele. Pistää aina kovaa kovaa vastaan ja lopputuloksena on se että Maleena pärjää melkein mille hevoselle tahansa.
Tallityötkin huolehditaan aina hyvin ja tekee mielellään ylitöitäkin eli auttaa esim. omistajia iltaruokinassa. Hoitoponille olisi Maleena hyin uskollinen ja hoitaisi tuota hyvin.

Maleena opiskelee myös hyvin ja saa aina kiitettäviä. Yrittää päästä eläinlääketietelliseen mutta ei usko sinne pääsevänsä sillä itseluottamus Maleenalta puuttuu.
Ei lainkaan järjestelmällinen mutta aijoissa Maleena on aina.
Muita harrastuksia Maleenalla on kaikenlainen urheilu.
165 cm pitkä.






Näyte:

Astelin painostavassa syysilmassa tallipihaan. Katselen hieman ympärilleni. Nähdessäni jo monta polkypyörää talliseinään nojalemassa vien omanikin kiiren viilkaan sinne astellen sitten talliin. "Heei kaikki!" Sanon iloisesti tervehtien. Vedän syvää henkeä ja tuoksutan kuluneen nahan hevosten ja heinän sekoittuneen fantastisen ihanan tuoksun. Vein tallikassini hoitajahuoneeseen ja vilkutan tervehtien siellä olioille. "Mites menee?" Kysyn tallikassini tuolin nurkkaan heittäen. Saan osakseni naurua ja iloisia vastauksia "Hyvin" "Tosi hyvää". Hymyilin ja lähdin tallin puolelle. Otan kottikärryt ja talikon mennen siivoamaan Tiian karsinaa. Heittelen lantaa kottikärryihin. Puhelen sille samalla kun se karsinan nurkassa katselee uteliaana puuhiani. Lisäksi siivoan Sentinkin karsinan. Sitten kysyin vielä pikaisesti luvan ratsastukseen Tiialla. Sain myönteisen vastauksen ja hainkin Tiian harjat. Aloitin perusteellisen harjauksen. "Missä olet ollut kun olet näin likainen?" Kysyin siltä virnistäen sitten. Harjaan ponia ainakin 45 minuuttia ennenkuin sen karva näyttää hevosen karvalla. Taputan sitä ja satuloin ja suitsin sen ongelmitta. Taputan sitä lautasille ja kypärä päässäni menen maneesiin. "Viitsisikö joku tulla pitämään tätä ponin kuvotusta paikallaan?" Sanon hymyillen yleisöön päin muutaman epäonnistuneen jakkara-nousun jälkeen. Kun sian osakseni apua lähdin tallustelemaan Tiian kanssa kaviouralle. Hetken jälkeen alan tekemään voltteja ja kiemurauria keventäen Tiian tasisessa ravissa.
"Tiia!" Kiljaisen kun tuo heittää pari pukkia ihan vain kiusatakseen minua. Kannustan sen pohkeilla eteen ja pian olemmekin jo välikäynneissä. Annan sen mennä vapain ohjin hetken ilman jalustimia. Tiia pärskähtelee tyytyväisenä venyttäen kaulaansa. Kun vihdoin kerään ohjat Tiia lähtee reippaasti laukkaan. "Prr!" Huudan vahvasti pidättäen kun tuo iloisesti painelee laukkaa. Kun hallitsen laukan menen kevyessä istunnasa pari kavalettia kävellen sitten loppukäynnit.


Toivottavasti onni potkaisee!

[Sussu]

Natalia on 19vuotias hoikka vaaleahiuksinen tyttö joka rakastaa hevosia enemmän kuin mitään muuta. Luonteeltaan hän on sosiaalinen, iloinen ja auttaa mielellään muita mikäli tarvetta on. Tytölle tärkeintä on hevosten kanssa touhuaminen ja tallitöiden tekeminen, ei niinkään ratsastus. Hevosia harrastanut 10vuotta, ratsastusta melkein saman verran.

Tarinoita tulisi rustailtua aika usein ja niiden pituus vaihtelee. Välillä innostun kirjoittamaan todella pitkiä tarinoita ja välillä taas tulee niitä lyhyempiä jos inspiraatio sattuu olemaan vähän hukassa. Pidän todella paljon kirjoittamisesta ja vapaa-aikaakin on paljon joten aktiivisen hoitajan täältä kyllä saisi.

Miksi haluat Seppeleeseen?
Olen ihaillut jo todella pitkään Seppelettä ja muutamia sen hevosiakin. Ensimmäisestä vierailusta on jo aikaa, mutta silti halu päästä talliporukkaan mukaan on pysynyt ennallaan.

Miksi juuri Sentti?
Sentti on yksi Seppeleen hevosista joka on sulattanut sydämeni täydellisesti. Sen komea ulkoänkö kuin myös lempeä ja sosiaalinen luonne on erittäin paljon mieleeni.

Miksi juuri Laila?
Laila on nätti tamma jonka luonteeseen ihastuin totaalisesti. Olisi erittäi mukavaa hoidella tätä hieman arkaa neitiä ja katsoa mihin meidän väliset hoitotuokiot johtaisivat.

Miksi juuri Pella?
Vaikka olenkin enemmän puoliveristen hevosten ystävä, sulatti tämä ponitamma kyllä sydämeni samantien. Sen luonne vaikuttaa mukavalta ja sen kanssa ei varmastikaan tulisi tylsiä päiviä.

Näyttöä tarinasta:
Päätin tänään mennä käymään tallilla vähän myöhempää jotta näkisin vähän muita tallilaisia ja tutustuisi uusiin ihmisiin. Tallipihalla jo tulin huomaamaan, että siellä kävi suuri vilske. Tunnit oli ilmeisesti alkamassa pian, sillä hoitajat ja ratsastajat kiirehtivät kuka mihinkin suuntaan. Astelin itse ensimmäisenä toimistoon josta löysin etsimäni henkilön, Riellan.

- Moikka, meneekö Jetta tänään tunneille, kysyin naiselta joka katsoi minua hetken aikaa miettiväisen näköisenä.
- Oot varmaan Natalia. Joo tota, menee se tolle reilu tunnin päästä alkavalle estetunnille. Jos viitsit laitella sen valmiiksi kun Anna ehtii tulemaan tallille vasta vähän ennen tunnin alkua, Riella pyysi ja nyökkäsin myöntäväksi vastaukseksi. En nähnyt mitään syytä jäädä enään toimistoon, sillä Riellalla näytti olevan hirveä kiire jakaa hevosia tunneille. Tamman karsina näytti olevan puhdistettu, joten päätin katsoa tarvitseeko muut apua näin viime tinkaan. Arielin ratsastajalla oli vaikeuksia saada sille suitset päähän, sillä tamma näytti olevan tänään vähän huonolla tuulella ja nosteli päätään tytön ulottumattomiin. Otin suitset tytön kädestä ja nappasin tamman päästä kiinni. Se yritti vielä hangoitella vastaan, mutta kun se huomasi että jää alakynteen, luovutti se suosiolla. Tyttö sanoi saavansa itse remmit kiinni, joten lähdin astelemaan pihalle.

Jetta oli yksin tarhassaan, sillä sen tarhakaveri oli jo menossa tunnille. Nähdessäni minut tamma alkoi osoittaa mieltään ja käänsi takapuolensa minua kohti. Kiersin kuitenkin rohkeasti tamman pään luo vähän kauempaa ja pujotin riimun sen päähän. Korvat luimussa se lähti seuraamaan minua portille. Tuolla lyhyellä matkalla tarhasta talliin se onnistui tekemään vikuroinnin ennätyksen, sillä se juntturoi, peruutteli ja yritti mennä ihan omille teille. Tuumin itsekseni, että tämän neidin kanssa saisi näköjään käydä vielä monta tahtojen taistelua. En pitänyt mitään kiirettä kun harjailin kiukuttelevaa ponia ja aina välillä kävin auttamassa toisten hevosten ratsastajia milloin missäkin asiassa. Kun kello alkoi näyttää vähän yli puolta, aloin laittamaan tammalle suojia ja pinteleitä. Jetta ei meinannut pitää jalkojaan alhaalla, joten jouduin komentamaan sitä jälleen useampaan kertaan. Kävin viemässä harjapakin takaisin varustehuoneeseen ja nappasin mukaani satulan sen paikalta, sekä suitset ja martingaalin. Laitoin ensin suitset ja kuolaimia se ei meinannut millään ottaa suuhunsa. Pienen kutittelun jälkeen se avasi suun ja sain keploteltua kuolaimet suuhun. Kiinnittelin remmit sopivan kireälle ja nostin satulan sen selkään. Keltaiset hampaat läheni uhkaavasti reittäni ja komensin tammaa topakasti, en haluaisi sen hampaiden jälkiä koristamaan jalkaani. Kun olin valmis, kellokin alkoi näyttämään lähemmäs tasaa. Anna saapui paikalle viittä minuuttia vaille ja luovutin ponin ohjat hänelle.

Nyt kun poni ei ollut enään minulla, päätin siivota sen harjapakkia. Kumosin kaikki harjat tallin seinustalle ja kopisuttelin sisältä kaikki roskat ja hiekat pois. Nypin vielä harjoista pois jouhet, sekä vedin muutaman kerran seinään jotta suurinosa liasta lähtee pois. Järjestin tavarat uudestaan pakkiin ja vein sen sitten takaisin satulahuoneeseen. Vielä oli hetki aikaa ennen kuin tunti loppuisi, joten päätin pestä Jetan ruoka- ja juomakupit. Otin pesupaikalta vettä ämpäriin ja hinkutin kupit puhtaaksi tiskiharjalla. Niiden kanssa meni yllättävän kauan, ties mitä tamma oli säätänyt iltamössöjen kanssa. Kun sain tavarat loppujen lopuksi paikoilleen, tunti oli jo loppumassa ja hevosia alkoi virrata talliin ratsastajineen.

Astelin Jetan karsinalle jonne Anna näytti vilahtavan juuri ponin kanssa. Tyttö oli juuri riisumassa tammalta satulaa.
- Hoidatko itse Jetan vai kaipaatko apua, kysyin tytöltä ystävällisesti.
- Voin hoitaa sen itse kun en ehtinyt sitä laittaakaan ennen tuntia, hän vastasi. Nyökkäsin vastaukseksi ja kävin taputtamassa Jettaa joka näytti taas vaihteeksi hapanta naamaa. Ajattelin ettei minulla olisi enään oikein mitään tekemistä tallilla, joten päätin lähteä ajamaan kotia kohti.

[Deleted]

Heippa! Olen aika uusi täällä Seppeleessä, tosin sivuilla olen pyörinyt jo jonkin aikaa, niin ettei kukaan ole tiennyt minun täällä olostani =D

Reino vei sydämeni ensi silmäyksellä, ja sen halajaisin mielellään hoitsukseni. Haen siis sitä ykkösenä.
Toisaalta rakastan myös Almaa, Lailaa ja Senttiä.
Olen hoitanut monilla virtuaalitalleilla, mutta kaikki tallit ovat jostain syystä lopettaneet ?

Tietoa tallihiirestä:
Tallihiiri on 14? vuotias tyttö etelä suomesta. Tallihiiren harrastuksiin kuuluu basson soittoa, ja aika harvoin ratsastusta äitinsä kanssa. Tallihiiren kaverit pelaa jalkapalloa ja soittavat pienoa, sekä inhoavat hevosia. Tallihiiri rakastaa hevosia yli kaiken eikä voi ymmärtää kavereitaan. jotka siis inhoavat hevosia.

Haluaisin Seppeleeseen hoitajaksi, sillä olen hoitanut useilla talleilla jotka ovat lopettaneet, niimpä mitään varsinaista "kotipaikkaa" ei ole jäänyt mieleen ja Seppeleen toiminta näyttää pyörivän mainiosti, eikä lopusta ole tietoakaan. Seppeleessä on myös upeita hevosia ja paljon mukavaa toimintaa ja henkeä, jota voi hyvältä virtuaalitallilta odottaakin. Sen takia haluaisin seppeleeseen.

Ja sitten miksi haluaisin juuri sen hoitsun minkä haluan

ykköstoive Reino: Reino oli syötävän suloinen ja aivan ihana jo ensi silmäyksellä. Reinolla on maailman ihanin nimi ja se siis on syötävän suloinen. Kun näin reinon ensi kertaa rakastuin siihen.

Kakkostoive Laila: Laila on kakkostoiveeni, koska rakastuin siihenkin ensisilmäyksellä, sen ulkonäköön ja sen olemukseen. Luonne ei ole ihan se täysi kymppi joka Reinolla on, tosin hyvä sekin

kolmas toive Alma: Alma on sympaattinen hevonen ja juuri sitä rotua kuin itse ehkä eniten haluaisin. Lisäksi Alma on suloinen.