Blondin hoitopäiväkirja <3

[Yuff]

3. tammikuuta 2009
Juoksutusta



Yuff & Blondi

Ps. Ros, ootko huomannut et oon lähettän sulle pm'ää : D

[Yuff]

4. tammikuuta 2009
Koulurastastusta

Olin ratsastanut Blondin kanssa jo pidemmän hetken, jonka aikana olin tehnyt lämmittelyjä ja taivutellut tamman notkeaksi. Se alkoi olla jo mukavan myötäävänä, joten nostin laukan lyhyen sivun alusta, ratsastaen keskelle, johon pysähdyin ja tervehdin kuvitteellista tuomaria, vaikka todellisuudessa olin yksin maneesissa. Saihan sitä kuvitella olevansa vaikkapa kouluratsastuksen olympiafinaalissa. Pysähdyksen jälkeen nostin ravin ja jatkoin rataa vasempaan suuntaan. Blondi kulki kiltisti ja kuunteli ohjeitani, minun koittaen ratsastaa mahdollisimman pienin ja huomaamattomin avuin. Taivutin Blondin voltille, jatkaen harjoitusravia.
Saavuimme keskihalkaisijalle, ja tein saman kokoisen voltin uudelleen vasemmalle, jatkaen ravissa. Pysähdys.
Pidätin ohjaa ja kumarruin taaksepäin. Blondi peruutti kuin unelma. En laskenut askelia, mutta ainakin viisi niitä tuli. Jatkoin ravissa voltin oikealle puolelleni ja ratsastin lävistäjän lisätyssä ravissa, vaihtaen samalla suuntaa. Pysähdyin lyhyen sivun keskelle, josta jatkoin harjoitusravin kautta kevyttä ravia. Pidätin pitkällä sivulla käyntiin ja annoin ohjaa kävellä puoli kierrosta, kun nostin laukan. Ratsastin pääty-ympyrän, kolmikaarisen kiemurauran ja palasin kaviouralle. Blondi vaikutti pitävän ohjelmastani, ja pystyin antamaan sille paljon ohjasta myöten, ilman että se riistäisi itseään.
Jatkoin suunnanvaihdoksen jälkeen uuden pääty-ympyrän laukassa ja kolmikaarisen kiemurauran, ennen kun olimme uudelleen keskihalkaisijalla. Vaihdoin laukan neljän ravi-askeleen kautta, ja palasin uralle. Palasin uudelleen keskihaljaisijalle, johon pysäytin ja tervehdin jälleen hymyillen. Oli itsellenikin tullut hiki.
Kuulin takaani aplodeja samassa kun annoin Blondille vapaat ohjat. Katsomoon olivat saapuneet Ros sekä Mariel. Hymyilin ja kumarruin oikein hienostellen kohti Blondin niskaa kolmesti. Mariel naurahti. Blondi käveli kaula pitkällään, hörähdellen välissä.
" Menipä mamma hienosti! "
Ros sanoi silmät ylpeydestä Blondia kohtaan säihkyen.
" Niin mustakin. Blondi yllätti minut taas. "
Sanoin taputtaen reippaasti hevosta harjamarton juureen ja rapsutellen koko kaulan pituudelta.

Yli kolmen kierroksen jälkeen nostin vielä kerran ravin, ja ravasin kierroksen pääty-ympyröineen ennen kun jälleen kävelin vähän aikaa, ennen kaartoon ratsastamista. Laskeuduin selästä, nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä. Taputtelin mammaa vielä maasta käsin, kuiskutellen sen korvaan ylistäviä sanoja. Blondi nykäisi päätään.

Talutin tamman talliin ja riisuin varusteista. Tuo oli melko hikinen, joten vein pesukarsinaan, jossa pesin perusteellisesti harjaa myöten. Blondi tuntui pitävän veden lämmöstä ja minun pesuliikkeistäni, joista tein tarkoituksella hieman rapsuttavat, jotta kaikki lika irtoaisi varmasti. Hymyillen suljin hanan ja taputin mammaa lautaselle. Tartuin hikiviilaan, jolla kävin läpi kaikki märät paikat, ettei toinen ihan valtavasti valuttaisi vettä kuivikkeisiin. Loimitin tamman ja laitoin karsinaan.
" Hei taas rouva. Nähdään ehkä huomenna. "
Kuiskasin toisen korvaan, ennen kun lähdin kyttäämään kahvinkeitintä, vaikka tiedän että jos juon sitä nyt en nuku ennen aamuyötä.

Yuff & Blondi

[Yuff]

6. tammikuuta 2009
Laukanvaihtoharjoituksia



Eivät ne kympillä sujuneet, mutta olin tyytyväinen. Blondi meni hienosti, vaikka orien hirnahdukset sekoittivatkin rouvan päätä.
( vaihdot neljän raviaskeleen kautta )

[Yuff]

11. tammikuuta 2009

Kävelin harjapakki kädessäni kohti Blondin karsinaa, josta kuului pientä kummallista rapinaa. Kohotin kulmiani. Mistä tuollainen ääni tuli? Kurkistin karsinaan ja huomasin tyhjän karkkipussin Blondin kuivikkeissa, jota tamma mielellään pupelsi huulillaan. Kiehahdin hetken raivosta, ennen kun vedin johtopäätökset ja aloin syyttämään aloittelijaryhmää joka täällä oli aijemmin ollut. Pujahdin karsinaan ja poimin karkkipussin maasta kiroillen hiljaa. Suljin oven uudelleen ja kävelin vihaisin askelin satulahuoneeseen ja paiskasin pussin vihaisesti roskiin.
" Hemmetti soikoon! "
Murahdin, ennen kun huomasin etten ollutkaan yksin huoneessa, vaan siellä oli myös Anne, joka katsoi minua kummissaan.
" Mitäs siinä kiroat, tämä talli on kaiken ikäisille. "
Nainen ripitti minua. Punastuin.
" Sori. Suutuin vaan kun löysin jonkun karkkipussin Blondin karsinasta. "
" Täh? Aijaa, pitää varmaan laittaa enemmän roskiksia näkyviin. "
Anne sanoi nyökkäillen.
Poimin Blondin suitset naulasta, ja lähdin takaisin karsinalle. Asetin suitset vielä karsinan ulkopuolelle roikkumaan, ja menin harjapakin kanssa karsinaan.
" Noniin. Toivottavasti jatkossa karsinaas ei luultais roskakoriksi. "
Sanoin päätään pudistavalle Blondille, joka sitten hörähti minulle. Hymyilin ja aloin harjaamaan toista kumisualla sekä pölyharjalla. Tämän jälkeen kävin läpi vielä tavallisella harjalla ja viimeisenä putsasin kaviot. Otin suitset karsinan ulkopuolelta ja laitoin ne Blondin päähän.

Talutin tamman pihalle ja nousin itse satulattomaan selkään. Suuntasin meidät kohti maastoa. Kuutamo valaisi nätisti. Juuri niinkuin silloin kerran, kun se oksa oli pillastuttanut Blondin. Hymyilin ja pudistin päätäni. Ei sellaista varmaan toiste tapahdu. Kävelimme rauhallisesti eteenpäin pitkin ohjin, ennen kun suuntasin meidät suurelle pellolle jossa oli paljon lunta. Jatkoin vielä kävelyä, ennen kun annoin ravipohkeita ja annoin lisää tukea ohjalla. Blondi hieman empi, mutta sain hänet kuitenkin juoksemaan. Ravi oli pehmeää ja tasaista, kuin unen omaista. Yritin pyytää reippaampaa ravia, muttei Blondi kuunnellut pohkeitani. Olisi pitänyt ottaa raippa mukaan.

Palasimme tielle hetken kuluttua, ja jatkoimme kävellen. Pihalla ei ollut enää lainkaan pakkasta, vaan pikemminkin pari astetta plussan puolella. Se sai lumen narskuman Blondin kavioiden alla. Oli mukavaa pitkästä aikaa ratsastaa maastossa. Hymyilin tamman selässä, tuntien hevosen ruumiinlämmön jaloissani. Pyysin vähän ajan jälkeen ravia, ja ensimmäisen mutkan takaa nostin laukan. Otin tiukan otteen harjasta etten tipahtaisi kun mamma kiisi riemuissaan eteenpäin. Kylmä viima sai minut siristämään silmäni, vaikka niistä tippuikin kyyneliä. Mutta vain kylmän vuoksi.

Pidätin Blondin käyntiin ja kävelimme jälleen pidemmän matkaa, ennen kun ravasimme ja laukkasimme taas. Hymyilin. Blondi oli niin mukava. Kävelimme pitkin ohjin. Mamma hörähteli muutaman kerran, ja ravisteli päätään. Taputtelin hänen kaulaa ennen kun saavuimme Seppeleeseen.

Laskeuduin selästä ja otin ohjat kaulalta. Rapsuttelin toisen sileää poskea.
" Sehän oli pirteä lenkki. "
Sanoin hymyillen ja talutin Blondin karsinaansa. Otin suitset päästä ja vein ne satulahuoneeseen, jossa pesin kuolaimet ja laitoin nättiin pakettiin omaan naulaansa. Vein pois myös harjapakin.
" Noh, mamma... "
Sanoin ja kävelin toisen vierelle. Blondi haisteli kättäni samalla kun silitin sen kaulaa.
" ... minun pitää nyt mennä, mutta nähdäänhän me taas pian. "
Sanoin toiselle hymyillen.
" Moikka rouva. "
Vilkutin vielä karsinan ovelta, ennen kun laitoin sen kiinni.

Yuff & Blondi

[Anne]

Yuff 3 Kohista.

Hieman samanlainen värimaailma kuin noissa Yuffin omissa piirroksissa, kun maneesissa mennään... Itse olen jostain syystä tähän tyytyväinen, varmaankin, kun oli niin hauska piirtää tuommoin rennosti. =D

[Ros]

Blondi on söpö : )

[Yuff]

# Tosi kiva kuva Anne : D Kiitos! #

18. tammikuuta 2009
Kuinka onnellinen sitä voikaan olla?

Hymy huulillani oli jumittunut, eikä se lähtenyt vaikka potkaisinkin häkellyksissäni varpaani tallin oven kynnykseen. Tällä kertaa se ei johtunut kahvista, eikä Karista vaan Blondista. Ja Rosista. Olin kuullut sen minkä olin tiennyt jo jonkin aikaa. Vihdoinkin Blondi oli tiine. En edes kuullut kun muut moikkasivat minua, kävelin vain suoraan Blondin karsinalle, johon nojasin.
" Olit sitten käynyt jonkun pojan luona... "
Sanoin vihjailevaan äänensävyyn. Hitaasti Blondi kääntyi kohti minua ja hörähti, työntäen sitten turvan kainalooni. Naurahdin ja silitin toisen poskea.
" Vaavistasi tulee niin komea... "
Kuiskasin Blondin korvaan hymyillen. Aivan kuin mamma olisi ymmärtänyt minua. Se huokaisi onnellisen kuuloisena. Tunteeni olivat niin pinnassa että se sai kyyneleeni virtaamaan pitkin pakkasen kohmentamia poskiani. Naurahdin ja pyyhin ne nopeasti ratsastuslapaseeni. Abby saapui Blondin karsinalle ihmetellen mitä minä niiskutin. Hymyilin ja sanoin:
" Älä minua ihmettele, olen tällainen tunteellinen höperö. "
Abby naurahti ja sanoi:
"Älä välitä, et ole ainoa. "
Hymyilin ja otin Blondin harjapakista harjan jolla aloin toista harjaamaan läpikotaisin. Ei hän kuitenkaan ollut edes likainen, joten tämä kävi nopeasti.
Laitoin Blondin riimuun. Pitihän rouvan silti liikkua vaikka tiineenä oli. Lähdimme siis kävelylle.

Vielä muutama viikko sitten olimme laukkailleet näitä polkuja, mutta nyt kävelimme niitä rauhallisesti ja rennosti. Mamma näytti pitävän ulkoilusta, ei aina tarvitsisi vain tarhailla tai karsinoida.
Hymyillen katselin valkeaa noricumia joka vierelläni tallusteli rauhallisesti mutta pitkin askelin, että loppu lenkki meni siihen että hevonen raahasi minua kun en jaksanut enää itse kävellä.

Tallilla taas laitoin Blondin takaisin karsinaansa, siellä kun se oli ollutkin. Hymyillen kävin vielä kerran harjalla läpi.
" Olet kyllä kaunein näkemäni noricumi. "
Sanoin, ja pian olinkin jo kahvinkeitinkä kyttäämässä.

Yuff & Blondi

# Anteeksi, kökkö tarina, mutta oli pakko kirjoittaa jotain kun tuli sellainen fiilis : D #

[Yuff]

23. tammikuuta 2009
Vauvakuumetta

Blondi hiljaa huokaisee,
se onnellisena taivaalle katselee.
Me kaksin maastossa kävellään,
toisemme vain vierellään.
Tiedän kyllä mitä hän ajattelee,
Tuollaisena kun haahuilee.
Se pieniä kavioita ajattelee,
jotka joskus perässään kävelee.

Pientä varsaa oikein somaa,
myöskin laiskana äitiyslomaa.
Tätäkö hän on odottanut kiimassaan?
Jota suotta Yuff on pitänyt riesanaan.
Kaunis valkea tamma päätään kääntää,
Hiljaisesti vauvamasulleen ääntää.
Toivoen pienen ihmeen kuulevan,
Ja äitiään kovasti myös rakastavan.

Kämmenen asetan mamman masuun,
Katson Blondin valkeaan turkkiasuun.
Pienet kaviot hoitajan käteen hipaisee,
Ilo Blondin silmäkulmaan kipaisee.
Hiljaa tamma säpsähtää,
kun omaa varsaansa säikähtää.
Päätäni pudistan hymyillen,
Blondi minua katsoo kysyen:
Ei ole vikaa tässä lyylissä,
Ei tässä olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Yuff & Blondi

[Ros]

Kaunis runo :'>

[Yuff]

31. tammikuuta 2009

Kiipesin varoen puisen aidan päälle istumaan ja katselin kuinka pullea noricum koitti laiduntaa ja etsi lumista maata kuopien itselleen ruokaa. Se haisteli ja kiersi tarhaa ympäri, ennen kun käveli luokseni. Blondi nosti päänsä reidelleni pupeltaen kolitsini kangasta. Hymyilin ja liu'utin sen valkeaa etuharjaa sormieni välistä. Huokaisin ja pudistin päätäni. Ajatukseni olivat aivan sekaisin enkä tiennyt mitä ajatella. Se oli vain unta. Kari oli sanonut kun olin kertonut hänelle. Sanat soivat päässäni lakkaamatta ja uni kelautui kuin nauha jatkuvasti alusta loppuun.
" Mitäs mamma? "
Kysyin ja siirsin käteni tämän mustapilkulliselle poskelle. Katselin arvioiden tammaa ennen kun sanoin:
" Kyllä vaavistasi tulee sitten nätti... tai komea. "
Pudistin päätäni ja kuulin samassa takaani ääniä. Käänsin katseeni ja huomasin kuinka Ros saapui liukkaalla pihalla horjahdellen kohti tarhaa.
" Moi. "
Hän sanoi iloisesti, johon vastasin takaisin samalla tavalla. Ros kurotti kättään silittäen Mamman äitiyskumpua.
" Onkohan se tyttö vai poika? "
Mietin ääneen ennen kun Ros sanoi:
" En tiedä... mutta ei sillä niinkään ole edes väliä, tärkeä siitä tulee joka tapauksessa. "
Nyökkäsin.
" Niin tulee. "
Hymyilin ja loikkasin alas aidalta Blondin puolelle tarhaa, laittaen tamman riimuun.
" Ajattelin lähteä kävelylle. "
Sanoin ja avasin portin päästäen Blondin pihalle.
" Se onkin hyvä idea. Saa mammakin jotain virikettä. "
Ros hymyili.

Vein Blondin karsinaansa jossa kävin hänet läpi harjalla. Mamma näkyi nauttivan kumisuan pyörivästä liikkeestä kun oikein koitin painaa samalla kun pyörittelin sitä pitkin hevosta. Blondi huokaisi oikein kuuluvasti. Hymyilin ja jatkoin harjaamista.
Pudistin päätäni. Viimeyönä olin nähnyt ihan outoa unta jossa oli ollut poikaystäväni ja hänen paras kaverinsa. En osannut keskittyä sen sijasta ollenkaan Blondiin. Laitoin harjat takaisin laatikkoon ja päätin jättää Blondin vielä hetkeksi karsinaan ihmettelemään.

Kävelin laiskasti yläkertaan ja lysähdin sohvalle. Ihme kyllä olin yksin. Yleinsä kerhohuoneesta raikaa niin iloinen nauru ettei edes ajatus luista. Otin kengät jalastani ja nostin vierelleni sohvalle. Jäin mietteliäänä katsomaan kahvinkeitintä. Oikein hyvä kahvi saisi ehkä ajatukseni luistamaan ja pystyisin ajattelemaan jotain muutakin kuin unta.
Kuulin askelia rappusista ja huomasin kuinka Nana käveli kohti sohvaa istuutuen toiseen päätyyn.
" Mitäs Yuff tietää? "
Hän kysyi saaden huomioni itseensä.
" Ei kummempia. "
Huokaisin. Ja pudistin päätäni jatkaen:
" Näin yhtä unta, joka minua häiritsee ihan kamalasti. "
Nana näytti kummalliselta, mutta sanoi sitten:
" Kerro. "
Korjasin asentoani sohvalla ennen kun aloitin.
" Noh. Näin unta poikaystävästäni Karista ja hänen parhaasta ystävästään, jonka kanssa olin seurustelevani unessa. Sitten lähdimme kävelylle ja tavattiin Kari ja tämä kaveri sano että 'meenkin tästä, moikka'. Ja jäin kaksin Karin kanssa ennen kun sanoin että sori ja juoksin kohti hänen parasta kaveriaan ja hyppäsin hänen syliinsä. "
Pudistin päätäni ja nojasin käsinojaan kokonaan, niin että näytin aivan raadolle.
" Aika jännää. "
Nousin istumaan ja sanoin:
" Ei se vielä loppunut. Nimittäin myöhemmin unessa menin tapaamaan Karia ja hän itki aivan mielettömästi ja sanoin vaan että 'toivottavasti ymmärrät, tarkotukseni ei ole loukata sinua' ja niin edespäin. Ihan kun olisin hylännyt Karin tämän parhaan ystävänsä takia. "
Hautasin pääni kämmeniini ja tuhahdin.
" Nyt en saa mielenrauhaa! "
" Oletko sä ihastunut tähän parhaaseen kaveriin. "
Nana kysyi. Pudistin kauhistuneena päätäni.
" En ainakaan tietoisesti. "
" Mutta unethan tulevat alitajunnasta. "
" Meinaatko että olisin alitajuntaisesti ihastunut häneen? "
Kysyin huultani purren. Nana kohautti olkapäitään. Huokaisin syvään. Inhoan tällaisia unia.
" Ehkä sinun pitäisi käydä lenkillä. Saisit muuta ajateltavaa. "
Nana sanoi, jatkaen lopulta:
" Oletko puhunut tästä Karille? "
" Joo... se sanoi vaan että se oli vain unta. "
Myönsin.
" No. Ehkä Kari oli oikeassa. Se oli vain unta. "
Nyökkäsin. Samassa Abbykin kiipesi rappusia kerhohuoneeseen.
" Otatko kahvia? "
Hän kysyi minulta samalla kun Nana irvisteli sanalle kahvi.
" Joo. "
Vastasin.

Kiitos Nanan, Abbyn ja kahvin olin saanut itseni kammettua ylös sohvalta ja pihalle Blondin kanssa. Nana oli ollut oikeassa, lenkkeily piristi minua ja sain muutakin ajateltavaa kun rasittava uneni. Blondi kulki innokkaasti mukanani, vaikkakin hänen askeleensa olikin vähän laiska kulkemaan perässäni.
" Olisimpa minäkin hevonen. Ei olisi aina päänvaivaa pojista. "
Myhäilin ja hoputin Blondia kulkemaan perässäni reippaammin. Kirpeä pakkasilma sai ajatukseni liikkumaan.

Pysähdyin erään pellon laitaan katselemaan huurteista pakkasmaisemaa. Mammakin jäi kummastelemaan, ennen kun alkoi nuuhkimaan ja kuopimaan maata. Katsoin Blondin masua hymyillen. Siellä se vaava kasvoi. Asetin käteni toisen mahalle samalla kun painoin korvani mahaa vasten. Oli aivan hiljaista. Kädelläni tunsin pientä liikettä, ja kuulin hassuja ääniä. Hymyilin.
" Siellä se pikkunen kasvaa. "
Sanoin hiljaa Blondille, ennen kun lähdimme kävelemään kohti Seppelettä.

Kävelin talliin Blondin kanssa ja päästin tämän karsinaansa. Harjasin vielä Blondia ennen kun jäin ihmettelemään mitä toinen pyöriskeli karsinassaan.

Yuff & Blondi

[Yuff]

3. helmikuuta 2009
Viimeisen kerran selässä

Istuin karsinan nurkassa ja puunasin vanhoja viininpunaisia maitovarsan riimuja. Olin sattumalta löytänyt ne kätköistäni, ja mieleeni tuli heti että ne ovat täsmälleen samaa sävyä kun Blondinkin riimut, mitä nyt vähän ajan patinoimat. Hymyillen pyyhkäisin vielä pölyjä ja katselin kuinka sain niistä jo aivan eri näköiset kun aluksi.
Pian ovelta kuului ääniä, joka sai huomioni varastetuksi. Huomasin Rosin tulleen rapsuttelemaan mammaa. Hihkaisin:
" Ros! "
Naisen huomio kiinnittyi minuun, ja tuo katsoi minua kysyvästi.
" Katso mitä löysin kätköistäni! "
Hehkutin innoissani ja ojensin viininpunaiset maitovarsan riimut hänelle.
" Vaau, nämähän on ihan saman väriset kun mammankin riimut. "
Ros sanoi ja katseli riimuja.
" Niin ovat. Siksi ajattelinkin niiden sopivan pikku vaaville. "
" Heh, olet ihan oikeassa. Laitankin nämä tähän Blondin naulaan. "
Ros sanoi ja asetti pienen pienet riimut Blondin omien riimujen kanssa samaan naulaan.
" Vooi. "
Sanoin ja nojasin oveen, samalla kun Blondi höpelsi hiuksiani. "Äläs nyt", tokaisin ja käänsin toisen turvan pois.

Harjailin Blondia hymyillen ennen kun laitoin hänelle suitset päähän. Jotenkin mamma näytti ihan pöhkölle suuren masunsa ja suitsien kanssa. Kallistin päätäni ja avasin sitten käteni, kävellen avosylin kiinni Blondin kaulaan.
" Voi ei, minulle on iskenyt vauvakuume, ja se on täysin sinun syysi. "

Kävelytin mamman pihalle ja nousin selkään. Istuin tälläkertaa normaalia edemmäs, vaikken ajatellut että istunta vaikuttaisi varsaan. Enhän muutenkaan painanut kun suunnilleen 58 kiloa.
" Tämä on sitten viimeinen kerta. "
Sanoin ja annoin hyvin kevyet pohkeet ja äänimerkin. Blondi lähti innokkaasti kävelemään eteenpäin, hengittäen ahnaasti raitista pakkasilmaa. Kävelimme ehkä noin puolisen tuntia ennen kun palasimme Seppeleeseen.

Harjailin vielä pidemmän kaavan mukaan, kunnes jälleen painoin käteni vasten mamman masua, tuntien pientä liikehdintää. Hymyilin, kunnes tunsin oikein jämäkän potkun. Säpsähdin pienesti, niin myös Blondi. Naurahdin.

Yuff & Blondi

[Yuff]

9. helmikuuta 2009
Blondi the supermamma

Blondin tiineys alkoi jo olemaan loppusuoralla, mutta silti minua jaksoi kummastuttaa tuo suuri karvamasu joka vain turposi ja turposi.
" Mahtaa tulla suuri varsa. "
Mietiskelin ääneen Blondin etsiessä lumen seasta jotain syötäväksi kelpaava samalla kun minä keikuin istumassa kaiteen päällä. Alkoi jo pikkuhiljaa ikävystyttää kun en voinut ratsia mammaa, sen kunnolle tämäkään ei tekisi hyvää, ja minä kun olin mennyt vielä ehdottamaan Rosille että nostaisin Blondin ylemmäs helppo B:stä. Mutta karistaisi se ainakin äitiyskilot.
Takaani kuului epäilyttäviä ääniä ja se sai minut katsomaan taakseni. Näin yllätyksekseni Lynnin joka hoiperteli eteenpäin Sentti vakaasti perässään. Virnistin sanoen:
" Ehkä sinunkin kenkien pohjaan täytyisi ruuvata hokit. "
Hymyilin.
" Voi olla, sit ainakin säilyisin hengissä tällä kelillä. "
Lynn mumisi takaisin. Käännyin jälleen Blondin puoleen joka ei oikein tahtonut löytää minkäänlaista ruoantähdettäkään. Pudistin päätäni ja loikkasin alas aidalta. Mamma hätkähti, tajuten sitten että se olin vain minä.

Talutin tamman karsinaansa jossa annoin sen jälleen olla vapaasti, samalla kun hain harjat satulahuoneesta. Aloin niillä harjaamaan Blondia, ja sainkin aikaa kulumaan tähän reilut puoli tuntia, mutta kyllä se kannattikin. Blondi näytti nyt niin hienolle vauvamasunsa kanssa että ihan kateeksi kävi. Nojauduin kiinni toisen pörröisen turkin peittämään mahaan, kuunnellen jälleen ääniä. Blondi hörähteli hiljaa, ihan kuin olisi itsekin tahtonut kuunnella.
" Kyllä se siellä mönkii. "
Sanoin ylpeän näköiselle tammalle.
Samassa Abby pöllähti paikalle kuin tyhjästä. Posket punottivat kuin naantalin auringot ja toinen oli niin hengästynyt ettei saanut sanaa suustaan.
" Missäs sinä olet riehunut? "
" Hooh, muistuta etten enää ikinä kävele Artsin ravitallilta Seppeleeseen. "
Abby nojasi karsinan oveen. Naurahdin hiljaa.
" Kävit siis Cadia moikkaamassa? "
" Joo, menen keittämään nyt kahvia o-- "
" Otan. "
Sanoin Abbyn sanojen päälle. Tuo katsoi minua kuin paatunutta kahviholistia hymyillen ivallisesti, lähtien kohti kerhohuonetta.
Kuuntelin vielä hetken Blondin masua, ennen kun vein hänet takaisin tarhaansa.

Yuff & Blondi

[Yuff]

14. helmikuuta 2009
Pieni ja hento

Kävelin tallikäytävää eteenpäin huultani purren. Olin hermostunut kuin talviuniltaan herätetty karhu ja jokainen askelkin jonka otin tuntui ikuisuudelta. Tänään oli se päivä. Päivä, joka oli ennustettu Blondin varsomiseen. Laskettu aika. Askel askeleelta lähestyin kohti Blondin karsinaa ja tyttölauma alkoi ennustella jo tulevaa. Lähes joka tyttö - ja Jaakko - oli kokoontunut mamman karsinan oveen ja kaikki yrittivät kurkistella kilpaa sisään. Pudistin päätäni ja koitin pidätellä hermostuneita kostuneita silmäkulmiani.

Pääsin lopulta tyttölauman ohi ja kurkistin varovasti karsinaan. Sydämeni meinasi hypätä voltin ja päästin epämääräisen äännähdyksen josta ei ehkä saanut selvää olinko iloinen vai surullinen. Pyyhkäisin neulottun lapaseni kulmaan kostuneita silmiäni päätäni pudistaen.
Ros seisoi vieressäni ja nojasi karsinan oveen käsillään. Sanattomana katsoi Blondia ja pienenpientä harmaata noricumia vierellään.
" Pikku Roseley. "
Ros sanoi hiljaa päätään onnesta pudistellen. Nainen alkoi näyttämään jo siltä kun olisi koko päivän nojaillut tuossa, vain tuijottamassa ja tuijottamassa.
" Saanko? "
Katsoin Rosia ja karsinan lukkoa kysyvästi.
" Tottakai. "
Tuo vastasi poissaolevana.

Avasin varovasti karsinan oven ja kävelin varovasti ensin Blondin luo, jota silitin silmien välistä ja kaulasta. Katsoin varsaa, joka kurkisti minua Blondin takaa niin että mamman häntää jäi tämän korvien väliin. Naurahdin pienesti ja jatkoin Blondin silittelyä.
Hetken päästä pikku-Roseley uskaltautui tulla katsomaan minua. Haparoivat askeleet näyttivät hyvin huterilta ja harkituilta. Toisen pieni olemus alkoi olla jo niin suloista että en kestänyt tätä enempää. Olinhan tällainen joka rakasti kaikkea ylisuloista. Huokaisin erittäin huojentuneena ja vedin lapasen kädestäni ojentaen sitä hitaasti vaavin nuuhkintaetäisyydelle.
Hitaasti tämä kurotti kaulaansa minua kohden, ennen kun veti ensimmäisen nuuhkauksen. Annoin Rosen nuuhkia minua aikansa, kunnes siirsin kättäni hänen poskelle.
" Voi että olet niin suloinen. "
Sanoin huojentuneena. Pian Ros tuli vierelleni karsinaan, kyykistyen Roseleyn vierelle silittäen hänen poskeaan ja hentoa kaulaa.
" Se oli syntynyt tänäaamuna. "
Ros hymyili minulle. Nyökkäsin.

Yuff & Blondi & Roseley<3
_______________

Äääääh, mie olen liian tunteellinen höppänä tällaiseen x') <3<3

[Ros]

Vieroituksen jälkeen sinulla onkin sitten ihan oma noriker : )

[Yuff]

21. helmikuuta 2009
Neidot

Roseley tapitti minua suurilla, suloisilla suklaasilmillään samalla kun minä harjasin Blondin kaunista turkkia. Silittelin vähän väliä toisella kädelläni Rosen kevyttä karvapeitettä. Hymyilin toiselle, kyykistyen sitten nostamaan Blondin jalkaa puhdistaen kaviot. Roseley otti muutaman askeleen katsoen että mitä sieltä löytyikään. Se haisteli Blondin hokkeja ja kenkää muutenkin.
" Sinullakin tulee tällaiset jokin päivä olemaan. "
Sanoin Roseleylle taputtaen kenkää. Puhdistin jokaisen kavion, ennen kun laitoin riimut Blondille ja Roseleylle.

Avasin karsinan oven varoen. Roseley näytti jälleen niin kummastuneelta. Hänelle se oli niin suuri asia joka kerta kun tuo ovi aukeaisi. Lähdimme Blondin kanssa kävelemään samalla kun Rose koitti ihmetellä ohimennen kaikkea ehtimäänsä. Se koitti haistella joka ikistä pientäkin asiaa tai hevosta joka matkallemme osui ennen ulko-ovea. Avasin senkin hitaasti. Roseley hirnahti kimakasti. Hymy nousi kasvoilleni ja jatkoimme jälleen matkaa.

Lumi kimalteli valkeana pakkasen ja auringon valssina meidän kolmen kävellen eteenpäin maastopolulla. Blondikin oli päässyt pitkästä aikaa maastoon kävelylle, ja se näytti nauttivan joka askeleesta jonka vain sai harppaista. Roseley haisteli ja hyppeli vierelläni lumihangessa. Välillä se koitti kiskoa minua miten halusi, joten jouduin komentamaan sitä hieman, jotta se käyttäytyisi edes jotenkin niin kuin halusin.

Saavuimme erään pellon reunaan, joka oli täynnä valkeaa umpikinosta. Menin edeltä suureen kinokseen ja tottuneesti Blondi asteli perääni. Roseley jäi tuijottamaan mammaa ja minua tien puolelta ennen kun otti askeleen minun askeleeni tekemään jälkeen. Käännyin hymyillen ja jatkoimme kävelemistä kinosten parissa. Pian pikku Rose kuitenkin ymmärsi asian juonen ja nosti uhmakkaan varsalaukan koittaen ohittaa meitä.
" Noh Rose älä nyt. "
Sanoin saaden toisen kummastelemaan minua. Blondi hirnahti nostaen päätään. Roseley jatkoi toisen laulua hypähtäen lähes tasajalkaa. En voinut kun naurahtaa.
" Äläähän nyt tytöt. "
Sanoin ja koitin jatkaa matkaa.

Pääsimme tallille ja katsoin Blondin tarhaa, joka näytti olevan tyhjillään. Hymyillen katsoin kahta neitoa, ajatellen antaa heille tarhapäivän. Kävelimme siis suoraan tarhaan ja päästin kummatkin riimuistaan. Suljin portin ja nousin aidalle katsomaan kuinka Roseley koitti innostaa mammaa leikkimään kanssaan. Yhdessä he lähtivät juoksemaan. Blondi ravasi edellä vaihtaen välillä suuntaa. Perässä laukkasi Rose, koittaen saavuttaa äitiään. Hymyilin naureskellen.
" Rose-kulta, katso että minullekin jää ulkoilutettavaa tulevaisuudessa. "
Sanoin. Samassa Abby ilmestyi jälleen taakseni.
" Otatko kahvia jos keitän. "
Hän sanoi minulle. En vastannut heti ja tämä tökkäisi minua kylkeen saaden minut hypähtämään.
" Ööh, ehkä myöhemmin. Katselen vielä hetken tätä kaksikkoa. "
Vastasin poissaolevasti. Abby naurahti.
" Varo ettei silmäsi tipu päästä. "
Tuo pudisti päätään.

Yuff & Blondi & Roseley