|
Post by Yuff on Nov 28, 2008 17:27:23 GMT 2
28. marraskuuta 2008 Maneesissa pöllyää(eeeihän Blondi näytä yhtään isolta : D )Yuff & Blondi
|
|
|
Post by Yuff on Nov 29, 2008 21:29:59 GMT 2
29. marraskuuta 2008 Silmät ovat sielun peiliKuvailin Blondin silmiä, muahaha. (Koitin piirtää silmään heijastuvaa maisemaa mutta tietokoneella värittäessä se vähän kärsi...) Yuff & Blondi
|
|
|
Post by Ros on Nov 30, 2008 14:49:19 GMT 2
aivan upea!!
|
|
|
Post by Yuff on Nov 30, 2008 15:00:48 GMT 2
Kiitos : ) Jennan leikkitunnin maksuPiirsin sitten tällaisen maksuksi Jennan tunnille, laitoin sen nyt tännekin vaikken tiedä pitäisikö/saisiko/voisiko : D Taustalla myös Karo ja Aksu.
|
|
|
Post by Ros on Nov 30, 2008 15:20:14 GMT 2
Tottakai saa ja voi koska toki tuntitarinatkin on tavallaan hoitotarinoita :>
|
|
|
Post by Yuff on Dec 1, 2008 14:11:45 GMT 2
1. joulukuuta 2008 Parempaakin tekemistä kun koulu!
Blondi askelsi reippaana eteenpäin tässä pienessä, masentavassa tihkusateessa. Olihan se lumi tullut kyllä. Tuli sitten niin paljon että ihan ikkunoista sisään asti. Mutta ei tarvinut olla kuin yksi pienen pieni vesisade ja asteet plussan puolella niin eiköhän nämä kaikki valkeat kinokset olleet vaihtuneet ankean harmaaseen ja ruman vihreään. Minua ärsytti suunnattomasti. Olisi ollut edes Jouluun asti nämä lumet. Kirosin mielessäni.
Blondi näytti kuitenkin nauttivan tästä ulkoilusta. Olin päättänyt lähteä pikaisesti maastoon ennen kun kouluni alkaisi, mutta näillä näkymin olisi varma että myöhästyn. Noh. Hevosten takia ei haittaakkaan vaikka kemiantunnit jäisivät välistä. Mitäs aloittavat koulun vasta kahdelta, ja lopettavat neljältä. Huokaisin syvään, ja annoin pohkeita Blondille. Lähdimme ravaamaan. Kuulin, kuinka loska allamme lotisi ja roiskutti tätä märkää joka paikkaan. Korvat eteenpäin suunnattuna juoksimme pidemmän matkaa, kunnes pidätin hieman mutkaan, jonka jälkeen nostatin laukan. Suoraan edessämme oli pieni koivu kaatunut poikittain tielle. Hymy nousi huulilleni ja pidätin Blondia. Annoin tämän ensin tutkia puuta, joka oli arviolta 40 sentin korkeudessa maasta. Kävelimme hieman takaisinpäin, kun Blondi ei noteerannut millään tapaa puuhun. Käännös. " No niin Blondi... " Sanoin itsevarmasti, ja annoin laukkapohkeet. Mamma ampaisi juoksuun, kohti puuta, ja juuri ennen sitä, nousin kevyeen istuntaan, ja Blondi hyppäsi ylitse kuin unelma. Hymyilin. Mahtava tunne pitkästä aikaa hypätä! Vaikkakin puu oli vain pieni, mutta minusta tuntui että Blondi otti ylitysvaraa ainakin yli puolta. " Hyvä tyttö, Blondi! Oot aivan mahtava! " Ylistin mammaa, joka nykäisi päätään minun taputtaessa sitä kaulalle. Jatkoimme laukkaa vielä hetken.
Puolen tunnin jälkeen ratsastin takaisin Seppeleeseen ja laskeuduin satulasta. Hymyhuulin talutin Blondin käytävälle, riisuin satulan ja suojat takasista. Harjattuani heitin hänen ylleen vielä kevyen fleeceloimen ja vein suitsista ulos tarhailemaan. Riisuin suitset päästä ja jätin tarhaan. Katselin vielä hetken kuinka kaunis olikaan mamman ravi, ennen kun jätin tämän ulos.
Suuntasin oitis kohti satulahuonetta, pesin suitset ja laitoin kauniiseen pakettiin. Seisoin muutaman sekunnin aloillani. Katsoin kelloon, oli jo puoli kolme. Ei minulla ollut enää mitään järkeä lähteä kouluun joten päätin olla loppupäivänkin tallissa.
Tartuin uudelleen Blondin satulaan, mutta jätin satulahuovan pois. Nappasin mukaani hyllystä vielä valjas-saippuan, sienen ja pesuvadin. Istuuduin takkini päälle satulahuoneen lattialle, alkaen purkamaan tämän ruskeaa satulaa. Pesin jokaisen osan huolella ja tarkkaan, kuivasin ja laitoin remmit takaisin. Olin juuri laittamassa satulahuopaa kiinni satulaan, kun huomasin, kuinka likainen Blondin satulahuopa olikaan! Minua ällötti ajatus että vasta putsaamani satula likaantuisi heti huovan takia. Katsoin hetken ympärilleni. En löytänyt milläään pesukonetta joten päätin pestä käsin tämän huovan.
Sainkin jynssätä aimo tovin, ennen kun se oli nätti ja puhdas. Asetin sen kuivaustelineeseen, ja kirjoitin lapun Blondin satulan päälle, jossa selitin missä huopa olisi.
Pesin vielä suitsetkin huolella, ja pakkasin nätisti paikoilleen. Katseeni osui Blondin suojiin. Irvistin. Loska oli tehnyt niistä erittäin törkyiset, joten pesin nekin.
Huokaisin. Kaikki pesty. Hymy.
Kävelin yläkertaan oleskelutilaan ja laitoin kahvin valumaan. Muitakin alkoi saapumaan paikalle, kun koulut olivat jo loppuneet. Myös Abby tuli kyttäämään kahvinkeitintä ja hymyili sitten. " Kyllähän mie muistan etten oo ainoo kahviholisti Seppeleessä. " Sanoin hymyillen Abbylle, ja kaadoin kahvia itselleni. Otin kengät pois jalastani ja nostin jalat vierelleni sohvalle.
Yuff & Blondi
[/font]
|
|
|
Post by Yuff on Dec 8, 2008 15:23:57 GMT 2
8. joulukuuta 2008 AamuratsaillaHjuu, nopea työ koulun koneella paintilla : D WAAH!!!!! Mitää! Voi ei olen unohtanut Blondin laikut poskesta yhyyy : (((( Yuff & Blondi
|
|
|
Post by Yuff on Dec 13, 2008 16:41:19 GMT 2
13. joulukuuta 2008 Oikea ystävä.
Tiedostin, että nenäni vuoti kuin seula ja ääni ei kulkenut kurkkuani edemmäksi. Korvissani vihelti ja yskäisin vähintään jokaisen hengenvedon jälkeen. Olin ollut eilen koko päivän vielä lähes 38 -asteen kuumeessa, mutta kun tänään mittari näytti vain 36 astetta, olin päättänyt ottaa riskin ja lähteä Blondin luo. Koitin hymyillä ja yskiä mahdollisimman hiljaa, ettei muut vaan huomaisivat pientä kipeyttäni. Äiti yritti soittaa äänettömään puhelimeeni jo viidettä kertaa, kun en ollut tarkkaan kertonut minne olin lähtenyt. Huikannut vain jotain ulko-ovelta ja ajanut äkkiä karkuun. Puhelin lakkasi soimasta, mutta samantien isäni soitti. Pudistin päätäni ja päätin vastata etteivät he olisi vielä vihaisempia. Painoin vihreää luuria samalla kun toisella kädellä harjasin Blondia. Isäni puhelimen päässä olikin äitini 'oletko kunnossa' 'missä sä olet' 'luuletko sä että kipeänä voisit hevosten luona olla' 'eikö sulla muka ole parempaakaan tekemistä kun vain olla niiden kauramoottorien kanssa' puhelimesta kuului sama vanha ripitys jonka olin kuullut jo ainakin tuhat kertaa.
Puhelun päätyttyä painoin punaista luuria. Olin sisäisesti niin vihainen etten pystynyt edes ajattelemaan muuta kun äitini enemmän tai vähemmän loukkaavia sanoja. Blondi kummasteli minua, nojautuessani karsinan seinään ja valuin alaspäin. Kuivaan olkeen istumaan. Blondi vääntelehti jotain karsinassaan, ennen kun laski päänsä syliini katsoen olisiko siellä mitään hyvää. Kun mamma huomasi sylini olleen tyhjä, nousi pää jälleen haistelemaan hiuksiani, joita alkoi ahnaasti pupeltaa huulillaan. Otin hellästi kiinni Blondin alahuulesta ja pyysin tyttöä lopettamaan. Nostin katseeni rouvaan. " Äitinkin pitäis ymmärtää et mikä teissä hevosissa oikein viehättää... " Sanoin ja katsoin läpi koko valkean noricumin. " Säkin oot niin kaunis ja viaton ettei sua vois jättää yksin tän maailman armoille. "
Blondi ei kuunnellut minua, tietenkään. Eihän se ymmärrä sanojani. Mutta jotenkin minusta tuntui että silti hän pitää minua ystävänään. Ihmisenä johon luottaa ja jota ei tarvitse pelätä. Olen hoitanut mammaa vasta pari kuukautta, mutta tiedän sen mitä näen, me olemme ystäviä ja sen tietää meistä molempi. Nousin ylös karsinan kuivikkeista, katsoin Blondiin hymyillen. Tuntui kun kuume olisi jälleen nousemassa. Nojasin tytön selkään, tamman haistellessa minua. Tuntui että olisin voinut nukahtaa siihen paikkaan.
Pian huomasinkin säpsähtäneeni hereille, kun Anne oli saapunut karsinan ovelle ihmettelemään. Hymyilin ja katsoin unisena mitä tapahtui. Blondi nukkui tyytyväisenä ja minä olin nojannut häneen. Molemmat olimme nukahtaneet. Hiljaa kävelin karsinasta pihalle vaappuvin askelin. Anne naureskeli vieressäni. " Teistä ois pitäny saada kuva, tuo oli niin käsittämätöntä. Empä oo aijemmin tuollaista nähnytkään. " Hymyilin ja nyökkäsin. Ajattelin että nyt olisi hyvä lähteä kotiin. Mutta ensin kyllä keittäisin itselleni kahvia yläkerrassa. Ja mikäli Blondi sillä välin heräisi, hyvästelisin mammankin tältä päivältä.
Yuff & Blondi
|
|
|
Post by Yuff on Dec 14, 2008 21:17:14 GMT 2
14. joulukuuta 2008Yuff & Blondi
|
|
|
Post by Ros on Dec 16, 2008 14:14:12 GMT 2
Ja kahvikuppi kädessä : D
|
|
|
Post by Yuff on Dec 19, 2008 19:46:49 GMT 2
19. joulukuuta 2008 Salaista juonitteluaSarjakuva siis. En laita näitä suoraan kuvana, vaan linkkinä, sillä näitä on kaksi sivua. SIVU 1SIVU 2Yuff & Blondi
|
|
|
Post by Yuff on Dec 20, 2008 22:52:33 GMT 2
20. joulukuuta 2008 Ori Blondiksi
Nojailin jälleen karsinan oveen kahvikupin kanssa. Blondi kiehnäili omiaan ja pyöri boksissa kuin hyrrä. Se oli siirretty jälleen eri karsinaan, mutta en uskonut sen siitä stressaavan. Käytöksessä oli kuitenkin jotain perin kummallista, joka ei ollut ollenkaan Blondin tapaista. Se saapuikin pian uhkaillen ovelle jolla pällistelin mokomaa. Inahdellen ja häntäänsä vispaten se kääntyi jälleen. Kohotin kulmiani ja hetken päästä kurotin kahvikuppini toisen turvan eteen. " Ota kahvia, se helpottaa. " Sanoin mutisten, mutta Blondi vain kiekui minulle. Hermostuneena se kuopi lattiaa, josta vähän komensin sitä. Mamma nosti päänsä kuin sähköiskun saaneena. Olihan rouva ainakin löytänyt jostain uutta virtaa. Blondin älämölö sai myös viereisen Seran mörähtelemään. Mutisin jälleen omiani: " Näinköhän sinun ratsastamisestakaan mitään tulee... " Tomerana kuitenkin astuin harjapakin kanssa karsinaan. Pujotin riimun mamman päähän ja sidoin varmuuden vuoksi riimunnarusta karsinaan kiinni. Poimin harjapakista muutaman harjan jolla vetäisin koko eläimen läpi. Harjatessani takajalkojen lieppeiltä ja lautasten takaa mamma pysähtyi kuin seinään. Se katseli eteenpäin, ilmekään ei värähtänyt. Pudistin päätäni ja sanoin jotain vähemmän viisasta. Samassa huomasin, kuinka valkea häntä alkoi nousemaan koholleen. Oletin jo jotain muuta, mutta hetken mamma vihkaili häntäänsä ympäriinsä ja samassa ymmärsin. Kuristin kulmiani ja katsoin mammaa. " Ootsä kiimassa?! " Älähdin yllättyneenä. Hautasin pääni kämmeniini ja hymyilin epätoivoisesti. Voi äiti, en tiennyt ollenkaan millainen Blondi nyt olisi.
Astuin ulos karsinasta, ja sivusilmällä huomasin, kuinka mamman levoton meno jälleen jatkui. Huokaisin.
Noudettuani satulan sainkin taistella Blondin kanssa tovin ennen kun sain vyön kiinni. Sivuaskelia vähän väliä ja jos ei niitä niin yritti hän näykkäistä minua olkapäästä. Lopulta kuitenkin vyö oli kiinni ja Blondi entistä kärttisämpi. Avasin suitset paketista ja laitoin ohjat kaulalle. Heti ensi töikseen Blondi nosti päänsä niin ylös että minun oli vaikea edes koskea toisen turpaa, mutta heti kun pää vähänkin laski sain vedettyä sen itselleni. Hampaat irvessä sain laittaa toiselle suitset päähän. Mamma oli päättänyt että hampaat pysyvät yhdessä niin näinhän ne myös pysyivät.
Vihdoinkin pitkän taistelun jälkeen hevonen oli suitsitettu, satuloitu, ja menosta päätellen olin myös pintelöinyt toisen. Vedin kypärän päähäni ja hain myös raippani. Katsoin Blondia karsinassaan ja huokaisin. Olisinpa ottanut turvaliivini mukaan. Kiedoin kaulaliinan itselleni ja irroitin hevosen riimusta. Lähdin taluttamaan toista kohti maneesia, mutta jo sekin tuotti hankaluuksia jokaisen karsinan kohdalla jossa sattui olemaan ruuna tai ori paikalla. Häntä kohti kattoa! Pudistin päätäni.
Maneesi oli tyhjä. Kävelytin Blondin keskelle suurta hallintapaista rakennusta ja pujotin jälleen ohjat kaulalle. Hevonen liikkui puolelta toiselle hermostuneena ja hyvin kiihkona. En olisi ikimaailmassa uskonut että Blondista kuoriutuisi tällainen rauhaton orimainen hevonen. Kiristelin satulavyötä, ja olin jälleen saada hampaista. Läppäisin toista kuonoon, jotta tuo tajuaisi lopettaa. Koitin pidättää toista maasta käsin, että olisi ollut edes sen verta rauhallista, jotta olisin voinut ponkaista itseni satulaan. Nostin toisen jalkani jalustimeen, ja jouduin pomppimaan hetken Blondin rinnalla, ennen kun tuli sopiva tilaisuus ja pääsin selkään.
Heti ensimmäisenä, ennen kun olin saanut edes toista jalkaakaan jalustimeen, lähti mamma eteenpäin, mutta pidätin. Koitin pitää kokoajan pidätteitä rentona, ettei se hermostuttaisi vain lisää Blondia. Sain lopulta toisenkin jalkani jalustimeen, mutta pidätin silti, sillä Blondi vänkäsi kokoajan vastaan. Jos antaisin sille nyt periksi, se olisi tavallaan voitto Blondille. Hetken jälkeen Blondi seisahti nätisti paikalleen, joten annoin sille luvan lähteä kävellen eteenpäin. Askel oli kuitenkin mahdottoman vallaton ja pitkä. Pää vispasi puolelta toiselle, samoin kun häntäkin.
Olimme kävelleet jo pidemmän hetken, ennen kun Blondi oli vähän rauhottunut. Ratsastin tempovaihteluja, useita erikokoisia voltteja eri suuntiin ja muutamia kiemurauria, että saisin Blondin notkeammaksi. Toinen käveli kuin rautakanki pakastimessa. Pitkällä uralla annoin pohkeita raviin, mutta sainkin kiivastempoista laukkaa. Korvat höröttivät eteenpäin kun Blondi viiletti maneesin päästä toiseen varmaan ennätysajassaan. " BLONDI! " Huusin selästä ja pidätin, hän ei pitänyt ideastani, vaan alkoi hankaamaan vastaan. Pidemmän vääntelyn jälkeen löytyi ravikin Jatkoin samaa ravissa. Jokaisen suunnanvaihdoksen jälkeen koitti jälleen nostaa laukkaa, mutta pidätin.
Kävelimme jälleen, jos sitä kävelemiseksi voi kutsua. Blondilla oli selvästi hönkä päällä, joten ajattelin että ei se pahaa tekisi jos vähän antaisi mennä.
Pitkällä sivulla annoin laukkapohkeet. Blondi ampaisi laukkaan ja ennen kun ehdin kissaa sanoa, olimme jo lyhyellä sivulla. Vedin syvään henkeä ja pidätin ennen kulmaa. Jälleen pitkällä sivulla lisäsin hieman pohkeita, ja vastaukseksi sain pari kunnon pukkia ja loikkaa. Sydämeni jyskytti tuhatta ja sataa, tuntui kuinka väri pakeni kasvoiltani. Säikähdin, miten tästä eläimestä voikaan lähteä noin korkeita pukkeja. En kuitenkaan pidättänyt laukkaa pois, vaan annoin toisen juosta, kerran kun niin tahtoi.
Laukkaamisen ja pukkisarjojen jälkeen saatoin antaa Blondin kävellä pitkin ohjin, ilman että se olisi riistäytynyt käsistä. Askel oli vieläkin reipasta, mutta tällä kertaa se edes kuunteli minua. Ravailin vielä muutamaa kiemurauraa ennen kun suunnittelin lopettavani. Kävelin jo loppukäyntejäni, kun maneesin ovi jälleen avautui ja sisään asteli Ros ja Topi. Huokaisin. Voi elämä. Orihan tästä vielä puuttuisikin. Ros tervehti minua ja hevostaan innokkaasti. Blondin korvat kohosivat oitis ylöspäin ja ripein liikkein mamma kääntyi ympäri nostellen häntäänsä. " Ei taas... " Murahdin, juuri kun olin saanut sen kävelemään rauhallisesti. Ros kummasteli minua. " Moi vaan, olinkin just lähössä. " Ilmoitin ja nopeasti annoin Blondille pohkeita, ja kun ei kuunnellut, annoin myös hieman raippaa. Tahmeasti tämä herutteleva hevonen lähti liikkeelle, kiemurrellen samalla kuin hyrrä. Topi oli pistänyt sen plasmat sekaisin uudemman kerran. " Mikäs sitä vaivaa? " Ros katsoi hevostaan kummastellen. " Kiimahan tätä. Oon koko tunnin kinastellut tämän kanssa, ja saanut pelkkiä pukkeja kiitokseksi. " Kirosin ja laskeuduin selästä kun olin saanut edes jotenkin päin Blondin kaartoon. Nopeasti otin ohjat pois kaulalta ja talutin kauas orista, samalla kun Ros kiersi Topin kanssa minua kauempaa. " Lähden tästä kinastelemaan Blondin kanssa talliin, ennen kun se haistelee liikaa Topin testosteroneita. " Naurahdin Rosille.
Olin saanut Blondin hoidettua, ja mielessäni kiittelin itseäni kun olin laittanut pintelit jalkaan. Niiden pukkisarjojen jälkeen muuten saatatisi ollakin jalat kipeänä. Päätin vielä hieroa jalkoihin turvotusta laskevaa ja ehkäisevää linimenttiä kaiken varalta. Blondi jäi karsinaan, laitoin sille vielä hikiloimen ylle, ja painuin keittämään itselleni kahvia (yllätys).
Yuff & Blondi
Olisiko tällaiseen pitänyt pyytää lupa?
|
|
|
Post by Ros on Dec 21, 2008 16:27:09 GMT 2
Nauroin melkeen vedet silmissä tolle sarjakuvalle! : D
Blondilla tosiaan on jälleen kiima ja toden totta se saa tamman sekoamaan aivan täysin! Talli raikaa sen kutsuhuudoista ja se saa varmasti oritkin sekoilemaan tavallista enemmän äänekkäillä lemmen kutsuillaan.. Katsotaan nyt mitä tästä tulee... ;>
|
|
|
Post by Yuff on Dec 21, 2008 22:50:02 GMT 2
21. joulukuuta 2008 Höyryjen päästelyä maastossaKävin mamman kanssa maastossa päästelemässä höyryjä. Blondi tykkäsi kovasti, vaikka kiimasta johtuva riehuminen jatkui jälleen heti ensimmäisen hevosen nähdessään. Yuff & Blondi
|
|
|
Post by Yuff on Dec 24, 2008 20:27:01 GMT 2
24. joulukuuta 2008 Jouluaamu
Poljin kirpeähkössä pakkasessa tallille uskollisen tunturini satulassa. Selässäni oli reppu, ja päässäni tosi pitkä tonttulakki. Olin joutunut kietomaan sen kaulani ympärille, ettei se sotkeutuisi pyörän rattaisiin. Pakkanen oli jäädyttänyt vanhan loskan tieltä, jonka seurauksena pyörä heittelehti auton renkaiden jättämissä ajourissa. Koitin parhaani mukaan pysyä pystyssä pyörineni. Pääsin vihdoin seppeleen pihaan ja jätin suunnilleen lennosta pyöräni Oven eteen, jossa en uskonut sen haittaavan ketään. Sisällä tallissa oli lämmintä, ja vain muutama hassu hevonen karsinassaan, sekä hoitajia, joista ensimmäisenä tunnistin Karoliinan ja Sastun hoitelemassa omia hoitsujaan. Moikkasin heille ohimennen ja painelin suoraa tietä Blondin karsinaan pällistelemään. Hymyillen avasin karsinan oven. " Huomenta ruusunen. " Sanoin pirteänä. Hevonen käänsi päänsä ja kääntyi ympäri karsinassaan, se loikki hetken kuin kevätvarsa, ja rauhottui sitten nuuhkimaan minua. " Hyvää joulua sinulle, kauraturpa. " Kuiskasin hevosen korvaan, kun tämä oli kumartanut haistelemaan isoäitini kutomia vihreitä lapasiani. Hymyilin onnekkaana, Blondi oli niin kaunis. Otin Blondin riimusta kiinni ja laitoin kiinni kalteriin, jotta voisin käsitellä tyttöä helpommin. Normaalisti häntä ei tarvinnut laittaa edes kiinni, mutta kiimassa tämä olikin poikkeus.
Otin reppuni selästä ja heitin karsinan ulkopuolelle, kurotin sitten poimimaan harjapakista harjan, jolla kävin lävitse koko hevosen. Blondin muhkea talviturkki kiilsi kauniina tallin loisteputkien ja ikkunasta tulvivan aamusäteen valaisemana. Puhdistin vielä kaviotkin, ja aloin sitten siistimään harjaa. Kampasin tämän kokonaan läpi, ja annoin pitkien valkeiden jouhien lipua hitaasti sormieni lävitse. Se kutitti kiusallisesti iholla. Hymyilin. Blondikin tuntui rauhoittuneen nauttimaan harjaamisesta ja puunauksesta. Siirryin aivan pään vierelle siistimään otsaharjaakin. Hymy huulillani siirsin kamman syrjään, alkaen nyhtämään tätä muhkeaa harjaa. Käsittelyni jälkeen hevonen oli kuin uusi. En ollut niin paljoa harjaa nyhtänyt, että sen pituus olisi kärsinyt. Mamma näytti paljon siistimmälle. Päästin hevosen irti riimusta, vieden sen karsinan ulkopuolelle. Tartuin reppuuni josta kaivoin paketin ja muovipussin.
" Noniin Blondi, kerrohan minulle, oletko ollut kiltti tyttö? " Kysyin hymyillen ja laitoin kassin ja paketin vielä piiloon selkäni taa. Blondi nykäisi päätään ja tökkäisi minua olkapäähän. Tuntui kuin hevonen olisi pikkulapsi, joka olisi aivan innoissaan jouluaatosta. Asetin muovikassin vielä maahan ja näytin Blondille kauniisti paketoimaani lahjaa. Tyttö alkoi nuuhkimaan sitä. " Nooo, miten on? Avataanko " Hymyillen 'kiusoittelin' tammaa, joka alkoi ylähuulellaan pupeltamaan paketin paperikerrosta. Avasin käröä, ja nostin paketista pahvilaatikon. " Wau! Sait pahvia! " Silitin toisen poskea, ja avasin laatikon josta nostin Blondille ostamani lahjat. " Tässä sinulle uusi viininpunainen riimu. Sopii hyvin satulahuopaasi. " Hymyilin ja pujotin uudet riimut tamman päähän. Laitoin lenkit oikeille kohdilleen, että se olisi sopivan kokoinen. Riimu oli viininpunainen, jossa oli hopeiset metalliosat, ja poskihihnoihin oli hopeisella kirjailtu Blonde Q. Riimu oli mamman päässä, astuin kauemmas jotta näkisin kunnolla miltä hevonen näytti lahjansa kanssa. Blondi kääntyi poispäin. " Hieno olet, mutta ei ne vielä siihen loppuneet. " Taputin toista lavalle, mutta tyttö vain jatkui kääntymistä. " Blondi... " Mumisin, ja sain lopulta toisen pysähtymään. Nostin vielä yhden kappaleen lahjoja pahvilaatikosta. " Tässä vielä kesää varten viinin punainen kärpäslakki! " Hihkaisin, ja laitoin lakin Blondin harjapakkiin. Täytyisi vielä ilmottaa Rosillekin mitä olin antanut lahjaksi. Heitin pahvin käytävälle, ottaen esiin muovipussin, sieltä nostin suuren havuvihdan, jonka kiinnitin paalinarulla tiukasti kalteriin. " Tässä sinulle myös jouluista herkkua, sinä kun tuskin kinkkua syöt. " Sanoin ja taputin tyttöä kaulalle. Blondi alkoi heti mussuttamaan kuusenoksia.
Yuff & Blondi
HYVÄÄ JOULUA KOKO SEPPELEELLE!
|
|