|
Post by Yuff on Oct 17, 2008 16:29:14 GMT 2
17.10.2008 Ilta-aurinkoonTällä kertaa tulin piirtäneeksi kuvan, koska rakastan piirtämistä ^^ Jos vain alkajaisiksi tällainen rauhallinen kameraan tuijottamiskuva =D Yuff & Blondi
|
|
|
Post by Ros on Oct 18, 2008 16:22:56 GMT 2
Aivan upea piirros! :>
|
|
|
Post by Yuff on Oct 26, 2008 13:29:10 GMT 2
26. lokakuuta 2008 Jälleen piirros. Olin koko viikon poissa ja ei ollut parempaakaan tekemistä kun piirtää, ja tässä tulos: Blondi näyttää hieman pieneltä ja skanneri tykkäsi tehdä harjasta ja hännästä tumman :< tyhmä skanneri! Lepsua menoa, jees. Nyt en pääsekkään huomisesta alkaen kahteen viikkoon hoitamaan ): laitan ilmoituksen poissaoloihinkin. Yuff & Blondi
|
|
|
Post by Ros on Oct 26, 2008 15:35:52 GMT 2
Taas tosi kiva kuva :> Ja hyvä kun ilmoitit!
|
|
|
Post by Yuff on Nov 5, 2008 14:36:10 GMT 2
5. marraskuuta 2008 Kiemuroita
Nojasin karsinan oveen ja katsoin, kuinka hoitohevoseni kääntyi hitaasti kohti minua ja nosti turpansa kuivikkeiden rajasta. Hymyilin Blondille ja ojensin käteni tätä kohden. Tunsin hevosen lämpimän hengityksen ihollani, se oli jotenkin rentouttavaa tämän kaiken kiireen keskellä. Nuorella aikuisella kuten minä olen, on jatkuvia kiireitä suuntaan jos toiseen. Lisäksi on vielä autokoulu sekä työnhaku ja poikaystävä. Mutta joskus on oltava röyhkeä ja asettaa hevoset reilusti etusijalle. Ne ovat kuitenkin minulle yksi rakkaimmista asioista.
Päivä oli kaunis ja leuto. Pieni kipakka tuuli sai ilman tuntumaan kylmemmältä mitä se todellisuudessa oli. Sää sentään muutaman asteen plussan puolella. Tartuin Blondin päitsiin ja otin sen karsinastaan seisomaan tallikäytävälle, jossa aloin sitä tarmokkaasti harjaamaan. Harjattuani Blondin kauttaaltaan kävelin reippain askelin satulahuoneeseen josta otin mukaani satulat ja suitset. Katsoin vielä silmämääräisesti että kaikki olivat kunnossa, ja lähdin valjastamaan Blondia.
Saatuani hevosen valmiiksi talutin sen ulos ja talutin viereiselle ratsastuskentälle. Suljin portin perässäni ja vein Blondin kaartoon kentän keskelle. Tarkastin vielä satulavyön ja jalustimet, ennen kun kokosin ohjia ja nousin selkään. Tyttö seisoi kokoajan kiltisti paikallaan, johon olin hyvin tyytyväinen. Edelliset rastastamani hevoset ovat olleen lähinnä vain käytöstavattomia lämminverisiä ravihevosia, lukuunottamatta ratsastustuntien hevoset. Annoin pohkeita ratsulleni ja näin lähdimme kiertämään kenttää vasempaan kierrokseen pitkin ohjin.
Muutaman kierroksen jälkeen kokosin ohjat ja vaihdoimme suuntaa vastakaarron kautta. Annoin lisää pohkeita, ja jatkoimme ravissa kaksi kierrosta, ennen kun kokosin ravin pieneen lyhyin askelin etenevään raviin. Blondin korvat kääntyilivät kuin hyrrä, mutta ravi säilyi vaikka se oli niin pientä jo, että olisi käynnissäkin päässyt ohitse. Pääsimme pitkälle sivulle, jolla jälleen annoin lisää pohkeita ja myötäsin enemmän ohjaa. Tuntui kuin hevonen olisi edennyt pelkän ajatukseni voimalla. Lisätty ravi toimi hyvin, ja se oli erittäin rytmikästä. Hymyilin ylpeänä hevosesta. Jatkoin ravin lyhentämistä ja ja lisäämistä muutaman kierroksen vielä, ennen kun vaihdoin suuntaa lävistäjällä, jatkaen myös uuteen kierrokseen samaa rataa.
Vartin jälkeen annoin Blondin kävellä pari kierrosta kumpaankin suuntaan pitkin ohjin ja taputin tätä useasti, ennen kun jälleen kokosin ne, ja ratsastin keskihalkaisijalle. Pysähdyin kuitenkin puolessa välissä, ja otin uuden suunnan oikeasta laidasta, johon pyysin Blondilta pohkeenväistöä. Tuntui olevan liian helppoa tytölle, mutta hän meni todella mahtavasti. Uralle päästyäni ratsastin pienehkön voltin, jonka jälkeen nostin ravin. Lyhyen uran jälkeen ratsastin uuden, lähes samankokoisen voltin mitä edellinenkin oli ja jatkoin lisättyä ravia seuraavan lyhyen- ja pitkän sivun. Tämän jälkeen tein kaiken uudelleen pohkeenväistöstä lähtien, mutta toiseen suuntaan. Vielä näiden jälkeen vaihdoin suunnan ja annoin kävellä pitkin ohjin.
Pysähdyin muutaman kierroksen jälkeen lyhyen sivun alkuun, josta muutaman sekunnin jälkeen kokosin ohjat ja jatkoimme reippaassa käynnissä. Ratsastin Blondin pääty-ympyrälle, josta nostin puolen ympyrän jälkeen laukan. Jatkoimme pitkää sivua laukassa, ja seuraavan lyhyen sivun jälkeen ratsastin lävistäjän, ja siirsin Blondin raviin, jota jatkoin aina seuraavalle pääty-ympyrälle asti, jossa nostin uudelleen laukan ja ratsastin saman radan toiseen suuntaan. Lävistäjällä Blondi tahtoi vain vähän irroitella, ja heitti yhden pukin, mutta en antanut sen liiemmin häiritä. Toivoin vain että se olisi ainoa. Samassa huomasin kentän laitaan nojaavan Annen, jolle soin hymyn. Kuinkahan kauan hän oli tuossa seissyt? Ratsastin tämän radan vielä kertaalleen, ennen kun siirsin Blondin raviin, jota jatkoimme kierroksen ennen kun menimme käynnissä pitkin ohjin ainakin viisi kierrosta. Lopuksi ratsastin kaartoon ja laskeuduin satulasta. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin satulavyötä muutamalla reijällä.
Anne avasi minulle portin ja kysyi: " Mitäs pidit Blondista? Taisi olla eka kerta kun ratsastit kentällä? " " Juu niin oli. Blondi oli todella mahtava, taidan ratsastaa useamminkin kentällä! " Hehkutin innoissani. Olin todella tyytyväinen edelliseen tuntiin.
Talutin Blondin talliin ja purkasin, sekä harjasin sen läpikotaisin. Tarkastin vielä jalat, ettei niissä ollut turvotuksia tai vastaavia, ja laitoin Blondin karsinaan.
Yuff & Blondi
// yyh, kiire >__< siksi jäi ehkä vähän ''kesken'' //
|
|
|
Post by Yuff on Nov 8, 2008 17:29:11 GMT 2
8. marraskuuta 2008Kuva, johon meni aikaa : D mutta olen siihen niin tyytyväinen että kohta ratkean liitoksistani<3 Omakehu haisee xD Aika yksinkertainen kuva, mutta ei se mitään tykkään siitä silti : D Aloitin HB-kynällä, ja viimeistelin 6B:llä, sitten sotkin lyijyn nenäliinalla sumeaksi ja kumitin reunan yli menneet, sekä vähän valoefektejä pyyhkärillä ^^ Yuff & Blondi
|
|
|
Post by Yuff on Nov 12, 2008 14:41:08 GMT 2
12. marraskuuta 2008 Kahvia ja kaviouria
Hymyilin ja katsoin tarhassa juoksentelevaa tiikerinkirjavaa tammaa. Toisen pitkä harja hulmusi kuin kevyt paperin riekale myrskyssä. Hevonen pysähtyi kuin seinään minun alkaessa huhuilla tätä. Hitaasti suuren eläimen pää kääntyi minua kohden. Aivan kun hevonen olisi sanonut: 'taasko tulit pilaamaan irroitteluni'. Hymy huulillani oli jumittunut kädessä olevan take-away kahvimukin takia. En voinut muuta. Tuntuu että tätä menoa olen koukussa kahviin.
Asetin kahvimukini portin aidan päälle ja kävelin liejuisen kosteaan tarhaan riimunnaru toisessa kädessäni. Blondi vavahtui ja riensi hilpeään laukkaan kääntäen peränsä minua kohden. " NEITI! " Huusin, mutta turhaan. Hevonen oli jo juossut toiseen laitaan tarhaa. Siellä se jälleen kääntyi minua kohden ja odottamaan, että voisi uudelleen huijata minua. Tämän sijaan käännyin kannoillani ja suljin portin. Olimme nyt kahden tarhassa. Katseemme ei eronnut hetkeksikään, ennen kun minun piti jälleen hörpätä kahviani, ennen kun se kylmenee. Tämän jälkeen astuin askeleen kohti hevosta, mutta tämä lähti jälleen liikkeelle. Mieleeni tuli vanhan hevos-opettajani sanat, jotka saivat minut hymyilemään omituisesti.
Otin riimunnarun toiseen pään vielä vapaaseen käteeni ja pyöräytin sitä ilmassa. Blondi ampaisi jälleen liikkeelle. Ei minulla ollut aikomustakaan lyödä tyttöä. Mutta jos hevonen ei tule suosiolla luokseni, laitan sen tulemaan. Niinhän se entisessä villissä lännessäkin meni. Jahtaamalla hevosta niin kauan että se itse ottaa aloitteen rauhan sopimiseen, sitten on oikea aika lopettaa juoksuttaminen.
Hetken juoksemisen jälkeen Blondin askeleet herpaantuivat ja tämä vaihtoi suuntaa, ennen kun pysähtyi. Käänsin selkäni hevoselle, ja jatkoin sivusilmällä tarkkailua, tulisiko hän luokseni. Blondi veti päänsä alas ja otti askeleen kohti minua. Hymyilin. Tehtävä suoritettu.
Talutin Blondin talliin ja jätin sen käytävälle seisomaan siksi aikaa kun hain tämän pakista muutaman harjan, jolla vedin hevosen kauttaaltaan läpi, ja selvitin hännän sekä harjan takuista. Kävelin uudelleen varustehuoneeseen ja laitoin harjat paikalleen, tartuin sitten suitsipakettiin jonka vein Blondin viereen. Join loppuni kahvista ja laitoin tyhjän pahvikupin roskiin. Laitoin suitset hevosen päähän ja talutin maneesiin.
Hiekka oli pehmeää ja kuivaa, siksi se tarttui märkien turvakenkieni pohjaan. Hymähdin ja kävelytin Blondin jakkaran viereen josta ponnistin satulattomaan selkään. Korjasin vielä hetken istuntaani ennen kun annoin pohkeita kehottamaan eteenpäin. Annoin Blondin kävellä pitkin ohjin kauemmin kun yleinsä alkukävelyjä, mutta pyysin kuitenkin etenemään reippaampaa tahtia.
Hetken lämmittelyn jälkeen käänsin Blondin vasempaan kierrokseen ja ratsastin harjoitusravissa nelikaarisen kiemurauran, jonka jälkeen pitkällä sivulla lisättyä ravia ja tämän jälkeen jälleen harjoitusravia. " Katsotaan osaatko sinä vähän lisääkin kun viimeksi. " Sanoin. Tein täyskäännöksen oikeaan kierrokseen ja jatkoin ravista käyntiin.
Pitkän sivun toisessa päädyssä ratsastin takaosakäännöksen ja jatkoin toiseen päätyyn ja tein saman. Jatkoimme reipasta käyntiä ja annoin kierroksen kävellä pitkin ohjin. Tämän jälkeen nostin laukan pitkän sivun alussa ja laukkasin toiselle lyhyelle sivulle pääty-ympyrän laukassa. Vaihdoimme suuntaa ravissa lävistäjän kautta. Ajattelin kokeilla, kuinka osaava Blondi olisikaan.
Nostin siis uudelleen laukan pitkän sivun alussa, ja laukkasimme keskihalkaisijalle lyhyeltä sivulta, jossa siirryin käyntiin, kävelimme hetken ennen kun annoin vastakkaiset laukkapohkeet kun äsken. Reippaasti Blondi nosti oikean laukan ja taputin sitä ylpeänä, mutta ei laukka enää kauan säilynyt, kun Blondi tiputti sen. Nostin sen uudelleen ja vaihdoin sitten uudelleen käyntiin, ettei Blondille jäänyt sellainen tunne että olisi saanut tahtonsa Muuten voi jäädä huonoksi tavaksi. Ratsastin vielä kolmikaarisen kiemurauran ennen kun annoin kävellä vapain ohjin muutaman kierroksen. Ratsastin lopuksi kaartoon, taputin hevosta ja laskeuduin selästä hymyillen. " Hyvä tyttö, menit hienosti. Nyt en sua enää kiusaa, pääset takaisin pihalle. " Sanoin hevoselle joka katsoi minua vähän hölmistyneen näköisenä.
Tallissa jälleen hoidin Blondin kuntoon ja veryttelin tytön jalat, jonka jälkeen vein ulos takaisin tarhaansa. Pesin suitset valjas-saippualla ja lämpimällä vedellä, sekä putsasin kuolaimet huolellisesti vain vedellä. Kokosin kuivattuani suitset ja laitoin takaisin naulaan. Kiiltelevänä ja puhtaina.
Ajattelin vielä mennä katsomaan, josko yläkerrasta saisi kahvia.
Yuff & Blondi
|
|
|
Post by Yuff on Nov 17, 2008 10:26:38 GMT 2
17. marraskuuta 2008 Opiskelua
Hieroin silmiäni ja haukottelin makeasti. Oli jäänyt jälleen yöunet vähiin kun oli pitänyt niin aikaisin nousta vällyjen välistä lukemaan kokeisiin. Olin pirteänä tyttönä sitten kotona aloittanut, kun äiti veti jälleen jostain herneet nenäänsä. En jaksanut tätä katsella ja lähdin pakoon. Koulun alkuun oli vielä vähän vajaa kaksi tuntia. Ehtisin hyvin.
Seisoin Blondin karsinan edessä ja hymyilin tytölle, tämä rouskutteli iloisesti viimeisiä kauran rippeitään ämpäristä. Heitin koulureppuni oven vierelle ja laitoin päitset päähän rouvalle. Vielä ennen kun otin tämän pihalle, kaivoin repustani koulukirjan.
Lähdimme pienelle kävelylenkille. En ollutkaan koskaan lukenut samaan aikaan kun käppäilin hevosen kanssa. No. Kerta se olisi ensimmäinenkin. Kävelimme maastossa, jäätynyt maa kopisi allamme. Minä Blondin vierellä, ruotsinkirja toisessa kädessäni. Osasin jo omasta mielestäni aivan tarpeeksi ruotsia. ''Tack so mycket'' ja ''jag heter Yuff'' mutta opettajat silti vaativat enemmän. Vaikutin ehkä tavalliselta nirsoilevalta oppilaalta, mutta oli minulla parempaakin tekemistä kun opiskella ruotsia. Hevonen pärskähti ja sai minut säpsähtämään ajatuksistani, ja minä taas aiheutin ketjureaktion jota hevonen säpsähti. Hetken tuijotimme toisiamme, ennen kun naurahdin. " Voi hitto meitä, olemme ihan pöhköjä! " Nauroin.
Takaisin tallilla jätin Blondin tarhaansa ja painelin yläkertaan sohvalle lukemaan lisää ruotsia. Vielä melkein puolitoista tuntia aikaa. Keitin itselleni kahvia jota jäin hörppimään. Ennen kun huomasinkaan, saapui yläkertaan myös Ilu, joka oli heti ällöilemässä miten pystyin juomaan kahvini mustana. Naurahdin. Se olikin salaisuus.
Yuff & Blondi
|
|
|
Post by Yuff on Nov 22, 2008 17:08:53 GMT 2
22. marraskuuta 2008. Korvia myöten lumessa
Harjasin jo varmaan toista varttia hevosen valkeaa harjaa. Se oli niin kauniin silkkistä, joka lipui sormieni välistä kuin vesi. Olin pyörtyä onnesta. En eläessäni ollut nähnyt näin silkkistä harjaa hevosella. Ja minä, vain ja ainoastaan minä olin saanut sen aikaan. Hymyilin iloisena ja join hörpyn kahvistani, asettaen sen tämän jälkeen karsinan oven päälle. Blondihan ei ollut missään kiinni. Leppoisana se seisoi turpa rennosti matalalla, nauttien harjansa nypeltämisestä. Minäkin pidin siitä. Olinhan ennen maatalouskoulua käynyt vuoden parturikoulua, mutta se ei ollutkaan minun juttuni. Hymyillen otin kiinni Blondin harjasta korvien takaa ja lähdin tekemään ranskanlettiä tähän lumenvalkeaan harjaan. Se oli niin kaunista. Astuin ulos karsinasta ja tarrasin ohimennen pahvisen kahvimukini mukaan, lähtiessäni noutamaan varusteita satulahuoneesta. Hymyillen ja ripein askelin - kiitos kahvin - jalkani veivät minut nopsaan suoraan Blondin satulan eteen. Laitoin mukin lattialle poimiessani suitset, satulan ja suojat. Poimin uudelleen kahvimukin vaikka se olikin vaikeaa. Eihän sitä voinut satulahuoneen armoille jättää. Pian jälleen olin karsinan oven edessä, jossa Blondi oli kiltisti seisonut täysin samassa asennossa kun lähtiessänikin. Olinkohan lamaannuttanut sen? Naurahdin hiljaa ja sanoin: " Blondi hei, ehkä sinun olisi parempi herätä, en nimittäin usko että olet unissakävelijä. " Hevonen nosti päänsä hiljaa minua kohden. Ikäänkuin sanoen että hän tarvitsisi kauneusunet. Jätin suitset ja suojat vielä karsinan ulkopuolelle ja lukitsin oven perässäni, kun tulin satuloimaan Blondia. Heitin ripeästi ruskean satulan selkään ja kävin toiselta puolen korjaamassa viininpunaisen satulahuovan, ennen kun laitoin vyön kiinni. Join kahvini loppuun ja laitoin tyhjän pahvimukin olkalaukkuni vierelle. Kiitin sitten Seppelettä siitä, kuinka he olivat kustantaneet kahvinkeittimeen. Olisin muuten pulassa. Ei minulla ole ongelmaa kahvin kanssa, hyvin se alas menee. Hymy. Kurotuin laittamaan suojat tämän takasiin, tarkistaen vielä viidettä kertaa että ne menisivät oikeinpäin. Samalla tunsin kepeän kosketuksen alaselässäni. Käännyin katsomaan. Blondi tuijotti minua jälleen kuin halpaa makkaraa. Pyöräytin silmiäni. Minulla ja Blondilla taisi olla jonkunlainen viha-rakkaus -suhde. Siirryin jälleen suojien pariin ja huomasin laittaneeni ne sittenkin väärinpäin. Hevonen vierelläni huokaisi. " Hiljaa, Blondi! " Sanoin naurahtaen.
Suitsitettuani Blondin, ja laitettuani ylle paksun toppatakin, kevyen pipon kypärän alle, ratsastuslapaset ja kaulaliinan, olimme valmiita lähtemään. Talutin Blondin ulos kevyeen lumisateeseen ja kiristin satulavyön, jonka jälkeen myös laitoin jalustimet itselleni sopiviksi. Blondi näytti jälleen siltä kun häntä ei kiinnostaisi yhtään lähteä kanssani maastoon. En kuitenkaan aikonut antaa toiselle periksi, tietenkään. Nousin selkään ja kiristin vielä sieltä käsin vyön, ennen kun annoin pohkeita eteenpäin. Kävelimme leppoisaa käyntiä pitkin ohjin. Kirpeä pieni pakkanen puri poskia ja nenää, joita koitin parhaani mukaan suojata kaulaliinaan. Hengitys höyrysi nätisti, ja lumi vierellä kimalteli kauniisti. Taivaalta tipahteli hiljaa uusia hiutaleita, jotka näyttivät hetki hetkeltä käyvän suuremmiksi ja suuremmiksi. Kaulaliina oli lämpimästä hengityksestäni ja lumesta jo hieman nihkeän kostea. Alkoi olla jo hieman pimeääkin, ei tästä lenkistä pitkä tulisi. Hymyilin ja annoin pohkeita, jatkoimme ravissa eteenpäin keventäminen tuntui lämmittävän jalkoja. Se oli mukavaa. Blondikin kulki eteenpäin korvat hörössä. Se näytti innokkaalta. Hymyni oli kerrankin laantunut. Pakkanen oli saanut sen hyytymään. Ei se kuitenkaan sitä tarkottaisi ettenkö pitäisi tästä. Rakastan tätä. Askeleemme vei meidät metsätielle. Lumi valaisi sitä myötä, kun pimeä tuli ja sen mukana myös kuutamo. Vaikka vielä se oli vasta metsän rajalla. Oli jotenkin satumaisen kaunista ravata tällä metsätiellä, kun lumi oli painanut lehdettömiä koivunoksia alas, ne näyttivät raskailta. Hymyilin.
Yht'äkkiä takaamme kuului rasahdus. Tunsin viiltävän kivun niskassani, ja samassa Blondi ampaisi inahtaen eteenpäin, jatkaen laukkaa villisti. Lensin selästä kuin leppäkeihäs lumiseen ojaan. Onneksi se oli täysin lumen peitossa, eikä niinkään sattunut. Vedin pienen hetken henkeä, ennen kun nousin ylös, mutta silloin jälleen sattui. Vasemman jalan nilkkaani. Tuo vanha perhanan nilkka, joka on aina rassannut minua. " BLONDI! " Huusin, saaden vastaukseksi pelkän kaijun. Kapusin ojasta ylös nilkastani huolimatta ja katsoin tielle. Suuri koivun oksa oli tipahtanut alas ja osunut Blondiin. Jokin oksa oli minuakin raapaissut, siitä se viiltävä kipu oli tullut. Otin hieman lunta ja painoin sen niskaani vasten. Pudistin päätäni. " BLONDIIII! " Jälleen ei muuta kun kaiku. Tuuli yltyi hieman, ja lennätti kaikki lumihiutaleet vasten kasvojani. Kaivoin hetken taskujani ja otin esiin kännykkäni. " Voi helv... " Mutisin ja tunsin, kuinka vaivuin epätoivon partaille. Virta oli loppunut puhelimestani, tai sitten se oli mennyt rikki tippuessani ojaan. En tiedä. Mutta käynnistyä se ei suostunut. Lähdin kävelemään suuntaan, johon Blondi oli laukannut. Olimme kilometrien päässä tallilta. Tämä oli toinen kerta kun olin maastossa Seppeleessä. En tuntenut reittejä. Blondi saattoi olla missä vain. Seisoin yksin keskellä tietä. Pääni oli täysin sekaisin, en tiennyt mihin suuntaan lähteä. En muistanut mistä tulimme. Huokaisin syvään, ja lähdin luottavaisesti suuntaan, johon Blondi oli juossut. Seurasin kavionjälkiä. Ehkä Blondi oli laukannut jo talliin. Niinhän ne hevoset yleinsä tekevät. Toivottavasti ohjat olisivat pysyneet kaulalla. Tuuli jatkoi yltymistään, ja lumentulo sitäkin pahempana. Näin sentään vielä kavionjäljet. " BLONDI! Senkin... " Huokaisin pitkästyneenä. Nyt maistuisi kahvi. Katsoin taakseni, mutten nähnyt mitään. Ehkä olisi pitänyt lähteä kävelemään alunperinkin toiseen suuntaan. Olen niin tyhmä! En tullut ajatelleeksi että Blondi saattaisi olla jo tallissa ja minä koitan epätoivoisesti kävellä hänen reittiään, kun kavionjäljistäkään oli enää aavistus näkyvissä.
Aika mateli minun tarpoessa lumisella tiellä eteenpäin. Koitin välillä pälyillä ympärilleni. Missä olin?
Ikuisuus...
Pimeä oli tullut jo aikaa sitten, mutta täysikuu koitti valaista epätoivoisesti maisemaa. Lämmin epätoivon kyynel vierähti kylmälle poskelleni. Huokaisin syvään. " Blondi! " En jaksanut enää huutaa kovempaa. Kavionjäljet olivat kadonneet jo lumentulon myötä, enkä tiennyt mihin suuntaan kävellä. Tuntui kun olisin kiertänyt jo jossain vaiheessa ympyrää. Samalla hetkellä takaani välähti valo, joka kirkastui kokoajan. Käännyin katsomaan, mikä siellä oli. Auto. Silmäin rävähtivät auki. AUTO! Tutui kuin olisin uudelleen syntynyt. Auto pysähtyi eteeni ja ovet aukesivat. Kuskin paikalta nousi Anne, ja viereiseltä paikalta Abby. Huokaisin onnesta ja hymyilin. " Voi luojan kiitos, olet kunnossa. Pelästyimme tallilla jo pahankerran kun Blondi tuli vauhkona takaisin! " Anne sanoi ja huokaisi perään. Abbyltä pyysin nenäliinan johon pyyhin kasvoni, ja hän laittoi viltin harteilleni. En tiennyt mitä sanoa, muuta kuin vaimeasti kiitos. Kylmyys ja Blondin huutaminen oli tehnyt hallaa äänelleni. Istuin lämpöiseen autoon, ja suljin silmäni huokaisten. " Mitä kävi? Me nähtiin iso koivunoksa tiellä. " Abby kysyi minulta. " Oltiin siinä mettäpätkällä ravaamassa kun yhdestä puusta tippui just se iso oksa, ja se osui Blondia takamukseen. Se säikähti sitä ihan vietävästi ja pillastui, miä lensin ojaan. " Sopersin kohmeisena.
Tallille päästyämme nousin autosta, kävellen talliin. Blondi oli karsinassa, rauhallisen oloisena. Sitä oltiin kuulemma juoksutettu vielä maneesissa, ja kävelytetty, kunnes se oli rauhoittunut. Nojauduin karsinan oveen ja huokaisin. Päätin soittaa isälleni että hän tulisi hakemaan.
Yuff & Blondi
|
|
|
Post by Yuff on Nov 24, 2008 12:48:23 GMT 2
24. marraskuuta 2008. Tarhassa on aina yhtä hauskaaJälleen uusi piirrustus. Tällä kertaa Blondi ei tahtonutkaan antaa minulle kiinni, piti sitä puolisen tuntia juoksuttaa. Yuff & BlondiPS. Kuukausi Jouluaattoon<3<3
|
|
Cindy
Perustallilainen
..
Posts: 196
|
Post by Cindy on Nov 24, 2008 12:51:30 GMT 2
Anteeksi että sotken topaa, mutta aivan ihana kuva! Olet hyvä piirtämään. 8)
|
|
|
Post by Yuff on Nov 25, 2008 13:45:03 GMT 2
## Lueskelin tässä Annen topaa näistä hoitopäiväkirjoista ja siksi siis laitoin kaikki kuvat img-koodeilla näkyviin, enkä linkkinä ^^ ##
## Ciindy, lähetä seuraavalla kerralla kehut pm-nä, jookos : )) ##
25. marraskuuta. 2008 Maastolenkille
Poljin liukkaan lumisella soratiellä itsepintaisesti eteenpäin. Toinen käteni ohjaustangossa ja toinen höyryävän kuumassa take-away kahvimukissa. Puiden alitse pyöräillessäni yllä riippuvista oksista muutamasta tipahti lumipalloja ruskealle John Deere -lippikselleni.
Jätettyäni pyöräni tallin seinää vasten, ja kävelin suoraa tietä kahvini kanssa kohti tarhaa. Blondi tuijotti minua jotenkin kummasti, josta minulle tuli aivan olo kuin halvalla makkaralla. Eikö tyttö pitänyt uudesta takistani? Mikähän siinä oli vikana. Musta ratsastustakki, jonka olin eilen ostanut. Hymähdin ja katsoin Blondiin. " Senkin nirppanokka, enkö saisi uutta takkiakaan ostaa? " Naurahdin hevoselle ja tämä inahti päätään nostaen. Kehtaakin nauraa minulle. Hymähdys. Haukottelin syvään.
Poimin riimut naulasta ja sujahdin tarhan puolelle. Katseeni nousi hevoseen, joka oli jo valmistunut lähtemään pakoon. Otin askeleen häntä kohden. Inahdus ja muutama raviaskel, jonka jälkeen tämä teki tiukan käännöksen. Laitoin käteni taskuun ja aloin rapistelemaan vanhaa kioskikuittia (jossa yllättäin luki kahvi). Blondi laski päätään ja hörähti. " Tuu katsomaan mitä hyvää miulla on täällä. " Kehotin hymyillen ja hörppäsin lopun kahvini. " Et voi olla tulematta, nii, kiusaus on liia iso. " Blondi askelti kohti, ja tuli haistelemaan taskuani. Kun ei siellä mikään tuoksunutkaan, hevonen nosti päätänsä pärskähtäen, heitin riimut tämän päähän, onneksi, sillä Blondi olisi muuten jo lähtenyt menemään. Estin hänen aikeensa, ja talutin talliin omaan karsinaan, johon laitoin yksinkertaisella vetosolmulla kiinni.
Nojauduin karsinan oveen, kuten minä aina teen. Hymy huulillani kasvoi ja suuntasin kohti varustehuonetta. Tunsin Blondin hölmistyneen katseen selässäni. Nappasin seinältä ohimennen Blondin suitset ja satulan, sekä suojat jotka takasiin kuuluivat. Blondi tuijotti minua jo oveltaan valmiiksi, kun kanniskelin tavaroita lähemmäs. Hevonen ei ollut edes kovin likainen, joten harjasin pinnallisesti sekä tarkistin kaviot. Tämän jälkeen tottuneeseen tapaan satuloin, laitoin suojat ja suitset, sekä talutin tallista pihalle. Itselleni olin laittanut ambulanssinoranssin huomioliivin, ettemme ihan katoaisi lumisateeseen.
Pihalle päästyäni kiristin vielä satulavyötä, laskin jalustimet sekä nostin itseni tytön selkään. Hevonen liikahti noustessani, joten en ensimmäisellä kerralla tahtonut oikein päästä. Pidätin lisää ja olin selässä. Olin odottanut tätä kertaa tippumiseni jälkeen. Halusin tietää, olisiko Blondille jäänyt jotain ikäviä muistoja/traumoja. Tämän varalta olin ottanut myös raipan mukaan, normaalistihan en myöskään raipalla ratsasta. " Noniin tyttö. Mennään sitten. " Hevonen lähti pohkeistani liikkeelle. Pieni jännitys vatsassani kuljin kokoajan, mutta oletin, että se oli normaalia kun olin vasta tippunut edellisellä kerralla siinä kamalassa hätäkässä. Kuljettuamme pidemmän aikaa käynnissä, nostin ravin, jota jatkoimme eteenpäin. Lunta oli Blondin kintereihin asti. Ei tätä tietä oltu varmaan kun kerran aurattu sunnuntaisen lumimyräkän jälkeen. Metsä alkoi tihenemään molemmin puolin, ja pian olimme samalla tiellä, suoralla, jolla koivunoksa tipahti. " No nii. Katsotaas miten tämä nyt menee. " Sanoin hevoselle. Blondi alkoi empiä askeleitaan, ja pysähtyi lopulta. Hän koitti peruuttaa, mutta itsepintaisesti ohjasin vain eteenpäin. " Mennää nyt, et sä tätä ikuisesti voi pelätä. " Annoin Blondille ohjaa, ja tämä alkoi kulkemaan eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti. Koivunoksa oli valtavempi kun olin kuvitellut. Se killui lumisena tien vieressä. Huokaisin syvään ja ohjasin Blondin ohitse siitä. Tien päässä hevonen käveli jälleen normaalisti, joten nostin jälleen ravin.
Lumisade oli tihentynyt huomattavasti siitä mitä se oli ollut. Se narskui Blondin askelien alla kävellessämme eteenpäin. Asteet olivat varmasti jo plussan puolella. Onneksi sentään kaikki satoi vielä lumena eikä vetenä. Jälleen eteemme tuli pitkä suora, joten ajattelin että laukka piristäisi tätä loskaista säätä. Ennen kun olin edes ehtinyt antaa kunnolla laukkapohkeita, lähti Blondi jo menemään. Hymyilin. " Luuletko olevasi ajatusten lukija, mitä? " En kuitenkaan jaksanut enää korjata tätä hevosen itse nostamaa laukkaa, vaikka olisi kai pitänyt. Ehkä seuraavalla kerralla. Laukkasimme pitemmän aikaa, ennen kun olimme jälleen samalla suoralla, jolla oli tämä kuuluisa koivunoksa tipahtanut. En kuitenkaan pidättänyt Blondia, laukkasimme ohitse. Olikohan tyttö edes huomannut? Noh. Ei nuolaista ennen kun tipahtaa, Blondi kääntyi sivuttaiseen laukkaan hieman puun jälkeen ja ennen kun huomasinkaan olimme jo vaihtaneet suuntaa. Blondi seisoi keskellä tietä ja tuijotti johonkin kaukaiseen. " Blondi, senkin...! " Huokaisin. Päätin että menisimme tätä tietä niin kauan kunnes se menisi suosiolla. " Et voi tehä näin joka kerralla. " Kävelimme jälleen puun ohitse. Tällä kertaa ei mitään reaktiota. Vaihdoimme suuntaa vähän ajan päästä ja ravasimme ohitse. Itse olin asennoitunut siihen, että täällä ei ollut mitään pelättävää, kaikki olisi kunnossa. Ravi meni huomattavasti paremmin. Hymyilin ja kehuin Blondia. Päätin vielä ravata takaisinkin päin. Hieman pöllöilyä puun kohdalla, mutta ohitse meni silti ilman kenkkuilua ja hölmöilyä. Tien päässä nostin laukan, ja tulimme takaisin päin. Se meni hyvin. Kehuin Blondia ylpeänä. Pidätin. Kävelimme jälleen puun luokse. Annoin hevosen tutustua siihen. Hetken Blondi haisteli sitä, ennen kun se ei enää kiinnostanut. Hymyilin ja kehuin. " Näetkö, ei se ole mikään mörkö. " Hymy. Lähdimme kävelemään tallia kohden. Olimmehan olleet jo melkein 50 minuuttia maastossa.
Tallille päästyämme kehuin ja taputin vielä häntä, ennen kun laskeuduin satulasta. Otin ohjat kaulalta ja kävelimme talliin. Riisuin hevosen, harjasin perusteellisesti ja jätin hetkeksi vielä tallin käytävälle seisomaan. Vein varusteet pois ja toin hikiloimen mukanani. Loimitin tytön ja katsoin jalat, ettei ollut turvotuksia tai mitään. Hymyilin ja taputin. Tein Blondin jokaiselle jalalle kevyet venytykset, jotka olen oppinut vanhalta tallimestarilta. Venytin jokaisen jalan ensin eteenpäin, ja vastaavasti myös taaksepäin, sekä taputtelin jalan lihaksia. Blondi kummasteli tekemisiäni, taputin tyttöä ja laitoin karsinaan.
Kaiken jälkeen painuin vielä yläkertaan keittämään kahvia.
Yuff & Blondi
|
|
|
Post by Ros on Nov 25, 2008 16:52:36 GMT 2
hauska ja hieno kuva :>
|
|
|
Post by Yuff on Nov 26, 2008 13:44:21 GMT 2
26. marraskuuta 2008Tarhailua lumisateessa.Pikainen piirros koulun koneella. Paintilla tehty. Yuff & Blondi
|
|
|
Post by Ros on Nov 26, 2008 15:58:23 GMT 2
Voikun mamma näyttää nätiltä :> Ja tosiaan Blondin sivuille tein talvisen uudistuksen ulkoasuun :>
|
|