|
Post by Sophie on Sept 8, 2008 14:15:22 GMT 2
8.9.2008 Mä tein sen!
- Kääntyy, kääntyy.. Noin, täydellinen voltti! Ros kehui minua Blondin selästä. - Kiitti. Seuraavaks pitäis tulla se pohkeenväistö, mumisin. Ros näytti peukkuja. Käänsin Blondin melkein lyhyen sivun keskeltä keskelle. Sitten vain väistätys. Asetus, väistätys, asetus, väistätys.. - Hienoa!!! Ros kiljui. - Seuraavaksi ravia, hop hop!
Annoin pohkeet raviin. Keven-, ei, alas. Siis jouduin istumaan alas, ja se oli vaikeaa. Pistin syyksi aina kevyen rakenteeni, vaikkakin istuntani oli väärä. Mutta Blondin keinuvassa, pehmeässä ravissa oli helppo istua alas. Aivan liiankin helppoa. Karkasin ajatuksistani, kun Ros karjui meitä voltille. Voltti, kas näin. - Ros, hei! huudahdin naiselle, pysäyttäen Blondin hetkeksi. Ros tuli luokseni. - No? - Mä tein sen! kiljuin. Ros näytti empivältä. - En tota volttia, nauroin hetken päästä. - Mitä sitten, kerro mullekin, Ros uteli. - Mä tulin tokaksi ja kolmanneksi, mä en voi uskoa tätä! huusin. - MISSÄ, KENELLÄ? Ros innostui ja pomppi tasajalkaa. - PKK-cupissa, Mortilla! Tulin tokaksi ja kolmanneksi, huokaisin, enkä enää kiljunut. Wow, se oli ihanaa. Jätin Rosin hetkeksi suu auki ihmettelemään, annoin pohkeet takaisin raviin, ja sitten jatkoin taas ohjelmaa.. Lävistäjä..
Niin, eräs tärkeä pointti, minkä olen jättänyt kertomatta - harjoittelin Seppeleen kentällä juuri hetkenpäästä alkaviin koulukisoihin! Olin siis jo "lämmittelemässä" harjoitusvuorollani ennen kisaa! Pohkeet, laukka. Ja pääty-ympyrä, koko kentän kokoinen kahdeksikko, pysähdys laukasta ja peruutuksesta laukkaan. Näin sen piti mennä, aivan varmasti!
- .. Ja seuraavaksi Sophie ja Blonde Q! kovaäänisistä rääyttiin. Vedin syvään henkeä, ja ohjasin ison työhevosen kentälle. Pysähdys, ja tervehdys tuomareille. Annoin pohkeet, mutta yritin tehdä sen huomaamattomasti. Harmi, että tulisi vielä laukanvaihdos (onpa vaativaa HE C? XD).. Ja sitä kun en kunnolla osannut, huoh.
Voltti kulmille ja pohkeenvästö. Blondi teki täydelliset voltit ja väistätti hienosti. Kohta tulisi ravi, heti täyskaarron jälkeen. Ja näin, ravi. Pohkeet eivät riittäneet, niinpä jouduin käyttämään hiukan raippaa. Lähes kaiken olin lainannut Rosilta - tämän liian pienet kilpailuvarusteet, raipan, saappaat, hevosen.. Mutta kypärän ja taidon olin ihan itse ottanut mukaan!
Loppu pätkä meni hienosti. En tiennyt ollenkaan, olinko parempi, vai huonompi, kuin edellinen, mutta Rosin (ja paikalle tulleen Jaakon) mielestä olin täydellinen - ei virhettäkään, ainakaan heidän silmiin! Taputin Blondia kaulalle. - Ros, viittiitkö..? kysyin hevosenomistajalta tarjoten ohjia. - Joo, totta kai! Ros vastasi. Menin hakemaan vettä buffetista.
Se onnistui, mutta miten? Siihen vastausta jäin odottelemaan.
// Sophie & täydellinen Blonde Q
PS. Sori, tein tällasen lyhyen.. ^^
|
|
|
Post by Mariel on Sept 11, 2008 14:52:56 GMT 2
11.9. - Viimeisen ruohotupsun tähden -
Löhösin oleskelutilan sohvalla, pällistellen omaa matikankirjaani.
" Vaikea lasku?" Pöydän ääressä istuva Anne kysäisi.
" Joo..." Sanoin hiljaa, nakaten kirjan lattialle.
" Miten muuten Cassulla on lähtenyt menemään?" Nainen jatkoi kyselyään ja haistoin siinä vähän uteliaisuutta.
" Ihan hyvin, luulisin. Pitää paljon kavereistaa ja hyppää melkein ratana jo 110cm!" Sanoin innostuneesti, hypäten samalla ylös sohvan rotiskolta.
" No se on kiva kuulla" Anne vastasi ja laittoin kahvikuppinsa tiski-altaaseen, lähtien sitten alakertaan.
Itse keräsin kirjani reppuun, jonka sitten potkaisin lähimpään nurkkaan.
" Hittoon koko koulu" Murahdin ja lampsein alakertaan, jossa odotti melkoinen määrä tekemättömiä hommia.
Pitkän ja vaativan miettimisen jälkeen, päätin ryhtyä karsinan putsaus hommiin ja eipä aikaakaan kun olin jo koluamassa Blondin karsinan nurkkia.
" Tämä saa nyt kelvata" Lausahdin ja katsoin karsinaa, jossa ei näkynyt enään yhtään lantakasaa tai märkää turve läikkää.
Toin karsinaan vielä yhden kuorman turvetta sekä pesin vesi ja ruokakupin, sitten palautin käyttämäni tavarat paikoilleen.
" Hei Mariel!" Kuulin jonkun sanovan. Salamana pyörähdin ympäri ja näin Rosin. Nainen hymyili ja katsahti Blondin karsinaa.
" Sä olet putsannut sen!" Hän huudahti iloisena.
" Jaa, onko se nyt niin ihmeellistä?" Kysäsin ja ajattelin mitä ihanaa oli karsinan putsaamisessa.
" No on se kun sitä ei oltu putsattu kahteen päivään" Ros sanoin innokkaana.
Nyökkäsin myöntymisen merkiksi ja häivyin sitten satulahuoneen puolelle. Siellä odottaisi likaiset varusteet.
Ensiksi keräsin kaikki puhdistusta kaipaavat tavarat, niitä oli paljon. Muun muassa satula, suitset, harjat sekä satulahuovat, jotka kaikki tunkin pesukoneeseen.
Seuraavaksi hain vettä sisältävän sangon sekä sienen ja tietysti saippuan. Sitten vain rupesin kiillottamaan nahkaisia varusteita.
Homma ei meinannut loppua ikinä, kun Ros keksi tuoda Blondin kisakamat samaan pinnoon, joten putsattavia suitsia oli kolmet ja satuloita ainakin kaksi, etten sanoisi kolme! Kaikkiin vaihdoin jalustimien puolet, satulavyöt sekä satulahuovat. Lopuksi kaikki varusteet saivat ohuen rasva kerroksen.
" Huh helkkari näitä oli paljon" Tuhahdin ja siivoilin loput jälkeni. Varusteet kun olivat nyt hoidettu. Vielä oli harjat jäljellä, mutta niissä ei menisi kuin ehkä pari minuuttia.
Rivakasti tartui harjapakkiin, josta rupesin sitten likaisia harjoja putsaamaan.
Tietysti kaikki muukin piti sitten siivota. Eli suojat vielä pesaisin sekä muutenkin järjestelin Blondin kaappia.
" Tällä hommalla tappaa itsensä..." Sanoin uupuneena, lysähtäen lähimmälle tuolille.
Kaikki oli nyt tehty paitsi Blondin harjaus ja ratsastus, mutta saa nähdä jaksaako semmoisia hommia enään tehdä.
Pienen lepotauon jälkeen otin harjapakin ja riimunnarun. Sen jälkeen katosin tallista, kohti takatarhaa.
Pullukat neidit imuroivat viimeisiä nurmen hattaroita, eikä niitä ketään kiinnostanut minä tai mukanani oleva leipä.
" Blondi tänne näin" Huudahdin mutta tiikerinkirjava tamma vain pärskähti kauempana, kuin sanoakseen " Ei nyt jouda".
Päätäni pudistellen marssein rouvan luo. Siihen se vastasi vain myötätuntoisella katsaukselle ja tietysti leivän ryöstämisellä.
" Höpsö..." Lausahdin ja napsuatin riimunnarun luokon kiinni.
Blondi asteli perässäni ulos tarhasta, mutta vähän matkan päähän pysäytin sen ja sitaisin kiinni lähimpään puuhun.
" Tallissa alkaa kohta pyörimään tuntilaiset, niin ei viitsitä sinne enään tukkia" Sanoin ja laskin mukanani olleen jarjapakin maahan.
Siinä minä sitten raikkaan syksyisessä säässä harjailin Blondia, joka naposteli koko ajan ruohoa, muka niin etten huomaisi.
" Olet sä kyllä melkoinen ahmatti" Sanoin ja taputin Blondin pullukka mahaa, joka hyllyi taputukseni voimasta.
Blondi irvisti minulle ja hätäili, huomatessaan tarha kavereiden laukkaavan toiseen päähän aitausta. Se hirnahti hätäisesti ja kiskaisi niin että riimunnaru kiristyi koko ajan tiukemalle ja tiukemmalle. Itse katsahdin riimunnaruun, joka sattui olemaan extra vanha ja hyvin kulunut.
Pian pahin ja se minun pelkäämä juttu tapahtui. Kuului vain pieni räksähdys ja Blondi oli vapaa. Vanhan riimunnarun pätkä roikkui Blondin ryntäillä sen kirmatessa kavereidensa perään. Se kiidätti itsesä laukkaa ja seurasi valkosta aitarivistöä, kai luulien sen loppuvan piakkoin.
" BLONDI EI!" Huusin sen perään, mutta tamma ei vain kuunnellut.
Kirosin hiljaa, mutta kiinni se oli pakko ottaa. Hätäisesti kaivoin taskutani kännykän ja hälytin Rosin paikalle. Itse jatkoin juoksua kohti Blondin pako suuntaa.
Ryntäsin läpi pienten metsä rämeikköjen kierrellen takatarhan reunoja. Ja uskomatonta (tai ei se nyt niin), mutta Blondi seisoi aitauksen vieressä mussuttamassa ruohoa.
" Ai sä karkasit viimeisen ruohotupsun tähden" Sanoin ja rupesin nauramaan tamman tempaukselle.
~Mariel
|
|
|
Post by Mariel on Sept 12, 2008 13:50:54 GMT 2
Tämän kuvan rustasin tohon maksuksi Josefiinan pitämälle tasapaino tunnille... muok// Ja tuo on siis käsin piirretty (tussityö) tausta on paintilla väritetty
|
|
|
Post by Sophie on Sept 13, 2008 16:11:09 GMT 2
Nyt on aika siirtyä takas Blondiin 8p 13.9.2008 Ilman satulaa - koulua - Kyllä se taipuu, taipuu! Mariel huusi. Tuntui ihan siltä, kuin olisin harjoittelemassa kisoihin - joo, kisoihin, ilman satulaa! - No niin, Blondi! Vaikka mä olenkin sun selässäs vailla jalustimia ja kannuksia, sä saat silti mennä eteenpäin! marisin laiskasti ravaavalle norikerille, joka pärskähti allani. Mariel tirskahti, mutta antoi sitten ohjeita. Jeps, Mariel oli niin kiltti, että antoi minun ratsastaa taas Blondilla - mutta vastineeksi sain yksityisopetusta eräänlaiselta "koulukiduttajalta". - Mariel, jousta vähän, mä menen ilman satulaa! parkaisin aina välillä tytölle, joka vain virnisti. Käänsin hoitohevoseni rata-pituussuuntaan-leikkaa'seen (meniköhän oikein? ) ja nostin laukan. - Nyt sitten voisit vaikka kokeilla ristilaukkaa! Mariel karjui peräämme. - Mä en ole mikään Kyra Kyrklund! kiljuin takaisin, mutta Mariel sai monen minuutin kuluttua minut hurjaan jalkojeni rasitukseen, ristilaukkaan. Eihän se Blondi sitä kunnolla tehnyt, mutta ainakin itse olin tyytyväinen... (Mariel vain puisteli päätään, mutta itse olin tyytyväinen saatuani Blondin edes kääntymään 8DD.) Liu'uin Blondin selästä vähin äänin, vaikka Mariel kehui meitä suhteellisen onnistuneesta harjoituksesta. - Hei kuules Mariel, aloitin suu virneessä. - No? - Sitten, kun mä osallistun Blondilla taas kisoihin, sä voitkin valmentaa mua! hihkaisin leikilläni, mutta laitoin sitten jalustimet ylös ja löysensin satulavyötä. Harjasin Blondin jalkoja, kun tamma itse mussutti heiniään. - Mä voin kyllä auttaa, Mariel vihjaili, mutta en jaksanut kommentoida, ennen kuin oli kavioiden putsausvuoro. - No niin, Mariel, sun vuoros, huokaisin, ja tyttö tuli hymy huulilla putsaamaan hoitohevosensa (tai hoitohevosemME) kavioita. Olin ihan nakit, joten vetäydyin oleskeluhuoneen sohvalle Nanan ihmetellessä väsynyttä persoonaani. - Voin selittää: mä en enää ikinä ratsasta Blondilla ilman satulaa, jos ohjaajana on Mariel! sanoin hymyillen, mutta senkin vain leikilläni. (( saatan hoitaa vielä tänään paremman tarinan ^^)) // Sophie ~ Blonde Q
|
|
|
Post by Mariel on Sept 14, 2008 19:45:09 GMT 2
Kisa-asiaa
Eli ilmoitin Blondin kanssani kisamaan PKK-cupin neljänsiä osakilpailuja esteratsastuksessa.
Luokka on 2. 50cm ja uskon Blondin pärjäävän tässä luokassa ihan hyvin. Kisapäivä on 29.09.2008 ja kisat ovat siis täällä Seppeleen maneesilla.
Kisaterveisin, Mariel.
|
|
|
Post by Ros on Sept 14, 2008 21:33:21 GMT 2
Kiva juttu :>
|
|
|
Post by Sophie on Sept 28, 2008 15:14:13 GMT 2
28.9.2008 Tauon paikka
Astelin tammalaitumelta, jonne olin juuri Hensun vienyt, takaisin talliin. Vedin hihaa siteen päälle, joka oli laiskasti kiinni kädessäni. Mitenköhän Blondi reagoisi, kun taas pitäisin tauon, ja tamma niin on kiintynyt..? Eh, turha edes ajatella.
Katsoin kentälle. Siellä Blondi ja ros treenasivatkin. Käännyin kannoillani kohti kenttää. "Moiks", tervehdin aidan vierellä. "Moi...", Ros mutisi ja käänsi jo kauan aikaa minulle tuttua ja rakasta hevosta voltille. "Mulla ois sellasta asiaa, että sä varmaan vähän taas inhoat mua", aloitin suu mutrulla. Mutta kun Ros katsoi minua takaisin, virnistin.
"Ai aiot pitää taukoa? No ei se mitään. Onhan vielä Mariel", Ros huokaisi ja siirsi Blondin käyntiin. "Mitä sun kädelles on tapahtunut?" Ros vielä kysäisi nähtyään siteeni. "Äh, se vain on.. joku jänne/nivel on kai mennyt paikoiltaan tai jotain.. en mä tiedä, sattuu vaan niin perhanasti", kerroin. Sain vielä myöhemmin tietää, että lomani/taukoni alkaisi siitä hetkestä, eikä minun tarvitsisi ottaa karsinaa etc..
Huokaisin hiljaa. minusta ehkä oli odotettu Pipsa-aktiivista hoitajaa, mutta olin pettänyt luulot. Hensu ja Blondi olivat kyllä minuun kiintyneitä, mutta riittikö se? Kai Annen ja Rosinkin pitäisi minua hyvänä ihmisenä pitää. Ei, sekin riittäisi, että Blondi ja Hensu hörisisivät minulle, kun tulisin taasa tallille. Alamäet ja ylämäet, ne koen hoitsujeni kanssa.
// Sof & Blonde Q
|
|
|
Post by Ros on Sept 28, 2008 22:35:42 GMT 2
Parane pian :>
|
|
|
Post by Sophie on Oct 3, 2008 16:00:32 GMT 2
3.10.2008 Am I back?
Linja-auton ikkunat olivat huurussa. Sadepisarat valuivat ikkunoita pitkin - näyttivät samoilta kuin kyyneleet poskillani. Tiesin, ettei elämä kaadu ja edes Blondi säilyi, mutta tuntui siltä, että joku olisi repinyt sydämeni irti ruumiistani paljain käsin.
Painoin 'stop'-nappulaa ja syöksyin bussista ulos. Kuljettaja mulkaisi minua, mutta minua ei kiinnostanut. Nyt tahdoin nähdä Blondin. "Onko Blondi sisällä?" kysyin nopeasti vastaan tulevalta Adalta. "Jeps. Ros ei hyväksyny, et se ois jääny ulos, niin sain hakea sen makkaran sisälle ku olin just lähellä sen tarhaa", Ada murisi. "Okei, kiitti", sanoin hiljaa. "Pärjäile!" Sain huudon perääni, ja tiesin täsmälleen, mitä tarkoitettiin.
"Blondi, kulti...", tervehdin. Blondi hörähti tuttavallisesti, kun lähestyin sitä. Avasin nopeasti tämän karsinan ja halasin sitä kaulalle. Blondi hamuili hiuksiani, ja sai nappattua suuhunsa yhden tukun. "Hei kuules! Tykkäisitkö, jos mä söisin sun harjaas?" naurahdin tamman huumorintajulle tämän sylkäistessä hiukseni pois.
Hivuttauduin karsinasta ulos ja menin suoraan yläkertaan ja oleskeluhuoneeseen. "Sophie was here!" kuulutin kovaan ääneen melun yli ja nostin käteni ilmaan. Moni hymyili, ja vilkaisi käsiäni. "Kunnossa?" Nana kysyi virnistellen. "Jeps, käsi ainakin ja muutenkin", kerroin hiukan valehdellen ja siirryin 'fanijoukon' keskelle.
Juttelimme niitä näitä, kunnes Ros tuli paikalle puhisten. "Voi että toi Topi sitten jaksaa!" tämä huudahti, mutta jatkoi: "Sof! Kiva, et oot takasin. Hoidin kyl Blondin just, että sulla on vähän.. turha reissu?". "No, aivan sama", sanoin. "Mutta haluuks ratsastaa?" Ros kysyi, yrittäen piristää minua. "Äh, käsi on viel hiukan herkkä", vastasin. Tai no valehtelin.
Menin vielä katsomaan Blondia. Mietin sanojani oleskeluhuoneessa, "Sophie was here". Olisinko voinut sanoa "I'm back"? En kai. Tai sitten tulisin takaisin todella huonolla tavalla. Ros kulki ohi. "Hei Ros! Mä.. mä meen nyt! Moi!" ilmoitin tälle ja katosin.
((Eiks ollukki hieno tarina? >D))
~Sof ja Blonde Q~
|
|
|
Post by Yuff on Oct 11, 2008 16:02:40 GMT 2
# Huuh, noniin tästä se lähtee : D #
11. lokakuuta 08
Minua jännitti. En ehkä itse ollut huomannut sitä, mutta kutina vatsani pohjassa ei jättänyt aukkoja kysymyksille. Sää oli ruma, tyypillinen suomalainen sää. Harmaata ja pientä tihkusadetta. Olin ollut aijemmin yhteydessä Rosiin, kuullessani hänen etsivän hoitajaa hevoselleen, ja siispä olin luvan saanut tulla katsomaan Blonde Q'ta. Tietenkin olin ollut heti innoissani, sillä olen etsinyt jo pitkän aikaa mukavaa hoitohevosta. Edellisestä hoitsusta olikin aikaa jo viisi vuotta. Se oli ollut ensimmäiseni. Vanha tanskalainen puoliveriruuna. Kun hän kuoli, sain itse tietää siitä vasta seuraavan kerran mennessäni tallille. Kukaan ei vaivautunut soittamaan. Se oli viimeinen kerta kun kävin samaisella tallilla. Arvaamattoman koleasta säästä johtuen epäilin hevosen - Blonde Q'n - olevan sisällä, joten kävelin reippaasti ja määrätietoisesti tyhjien tarhojen ohi talliin. Kohotin kulmiani, täällä oli paljon erilaisempaa kun olin kuvitellut. Sidoin pitkät punaiset hiukseni poninhännälle, ja jatkoin kävelyä tallikäytävän keskelle. Katseellani aloin kiertämään karsinoista kurkistavia turpia, mutta kaikki olivat eri värisiä mitä minulle oltiin kerrottu Bondin olevan. Pian kuitenkin eräästä karsinasta pisti päänsä ulos eräs utelias, valkea turpa, jonka poskea koristivat tummanharmaat laikut. Hymy kohosi huulilleni, ja kävelin tämän kauniin tamman luo. Pudistin päätäni ja sanoin hevoselle: - "Sinä olet varmasti kaunein näkemäni hevonen aikoihin!" Kosketin tämän silkkisen pehmeää kaulaa katsellessani hevosta läpikotaisin. Tamma haisteli minua, olin sille tietysti vieras. Kyllä mahtoi Ros olla ylpeä tällaisesta kuvan kauniista hevosesta. Hevonen tutkaili minua aivan selvästi, ja alkoi sitten huulillaan hamuilemaan takkini vetoketjua. - "Hei, höpsö, mitäs oikein yrität?" Naurahdin pienesti ja katsoin Blondiin. Siinä minä olin. Seisoin kaksin hevosen kanssa. Hymy huulillani ei ottanut lähteäkseen, olin niin innoissani. Toivottavasti Ros antaisi minun hoitaa Blondia. Tämänhän sanottiin olevan rauhallinen ja tyyni. Juuri sellainen mitä hoitohevoselta tahtoisinkin. Hymyilin hieman lisää ja peruutin sitten kaksi askelta. - "Anteeksi, Blondi, mutta mun on nyt mentävä. Toivottavasti nähdään toistekin." Sanojeni jälkeen käänsin selkäni hevoselle, ja tämä pökkäisi vielä turvallaan minua selkään. Hymyilin ja katsoin tammaa. - "Ei minua tarvitse hoputtaa, osaan ulos itsekin." Hevonen pudisti päätään. Vilkutin sille vielä viimeisen kerran. Mahtavaa! Onko tämä tottakaan. Hyvä mieleni kuitenkin laantui ovelle päästessäni. Sade oli yltynyt jo todella rankaksi. Kuka käskikään lähteä kävellen? Lenkki päivässä piristää, paitsi tämä. Vedin ruskean takkini hupun päähäni, katsoen vielä Blondiin, jolle vilkutin pienesti, ennen kun lähdin ankeaan kaatosateeseen.
# Nopea käynti. Toivottavasti pidit : ) En oikein viitsinyt kirjoitella muuta erikoista kun en oikein tunne tallin tapoja tai hevosta. #
|
|
|
Post by Ros on Oct 11, 2008 16:53:19 GMT 2
Olet oikein tervetullut mamman uudeksi hoitajaksi :> Onnistuit vakuuttamaan minut täysin.
Blondi on nyt ainakin tämän kuun ajan tuntikäytössä, mut sillä saa ratsastella aina kun ei varauksia listoilla näy, eli siis kun tamma ei jolkota tunneilla niin areena on silloin sinun ;>
|
|
|
Post by Sophie on Oct 11, 2008 17:00:57 GMT 2
Sori, kun kommentoin. OI, nyt mä tähon takaisin käymään mamman karsussa 8< Mutta siis hyviä jatkoja, ja Ros - sano Blondille, että mulle tulee sitä ikävä (Oikeesti D:)
|
|
|
Post by Yuff on Oct 11, 2008 20:01:10 GMT 2
Kiitoksia, tämä on tosi mahtavaa<3 !! Tulen varmaan piirtämään enempi sarjakuvaa Blondin hoitamisesta, sillä kun olen viikot oppilasasuntolassa niin eipä siellä ole muuta tekemistä kun vain piirtää : D
|
|
|
Post by Yuff on Oct 12, 2008 12:45:55 GMT 2
12. lokakuuta. 2008
Taas minua jännitti. Tämä olisi ensimmäinen virallinen päiväni Blondin hoitajana. Vielä olin aivan liian pihalla kaikesta, ja jatkuva ajattelu ja varovainen toiminta sai pääni sekaisin. Tallin oven vierelle päästyäni jätin polkupyöräni paikkaan, jossa en sen uskonut häiritsevän ketään. Talliin en kuitenkaan ottanut suuntaani, vaan lähdin samantein määrätietoisesti kävelemään kohti tarhaa, jossa minulle oltiin sanottu Blondin olevan.
Hymysuin pääsin portin luo ja aloin huhuilemaan tammaa luokseni, mutta tämä vain katsoi minua ja jatkoi puuhiaan. Huokaisin ja jatkoin huhuilua. Hevonen ei kuitenkaan noteerannut minua millään tavalla, joten päätin lopulta sitten kävellä tämän luo. Nätisti Blondi antoi minun ottaa hänet kiinni, ja kävelimme rauhallisesti talliin. Sidoin hänet kiinni käytävälle siksi aikaa kun harjasin pois kaikki kurat jaloista, sekä irtonaiset karvat. Olin ajatellut päivälle rauhallista kävelylenkkiä, kun sääkin oli niin nätti, enkä ollut vielä perillä ratsastustuntien varauksista. Ajattelin, ettei pirteä lenkki pahaa tekisi. Hevonen tarkkaili minua jatkuvasti. Olimmehan nähneet ensimmäisen kerran vasta eilen. Emme siis kumpikaan osanneet olettaa toisiltamme mitään. Tiesin, että tämä hevonen tulisi vielä testaamaan minua. Harjaus oli sujunut niin nätisti, ja Blondi antoi kauniisti nostaa kavioita, jotka olivatkin melko likaiset. Olihan maa ollut vielä eilisen rankkasateen jäljiltä niin märkää, että tarha oli osittain melko kurainen. Kura oli pinttynyt kavioihin tiukasti, ja niiden putsaus vei kauemmin aikaa kun yleinsä. Pian kuitenkin tämä testaaminen alkoi, tai ainakin epäilin niin, sillä en tiedä kuuluiko Blondin tapoihin alkaa nojailemaan juuri sille jalalle, jota pidin sylissäni putsataakseni. - "Blondi..." Sanoin vakavasti, ja kun nojaaminen ei loppunut, tökkäsin tämän kylkeä kaviokoukun tylpällä kumipäällä. Tämä sai hevosen hypähtämään. Hymyilin ja jatkoin kavion putsaamista. Tunsin hevosen katseen selässäni. Laitoin vielä Mamman omat suojat takajalkoihin, tarkistaen vielä että ne olivat hyvin.
Pian Blondi oli puhdas. Päätin seuraavaksi hakea hänen suitsensa. Satulahuone oli valoisa ja viihtyisän oloinen. Ryhdyin etsimään katseellani Blondin varusteita, sillä uskoin niiden olevan jollain tapaa nimikoidut. Ei mennyt kauaakaan kun löysin ruskeat nahkasuitset, joissa ei ollut turparemmiä. Hymyillen lähdin takaisin Blondin luo, joka yllätyksekseni oli kaatanut harjapakkinsa. - "Voi älytön siun kanssasi." Sanoin lähes itsekseni mutisten, keräsin harjat takaisin pakkiin ja laitoin sen kauemmas tamman ulottuvilta. Sitten pääsin jälleen sen pariin, mitä olin tekemässäkin. Avasin Blondin riimujen turparemmin ja pujotin kuolaimet hänen suuhun, jotka hevonen otti nätisti vastaan. Kiinnitin tarvittavat hihnat, vedin kypärän päähäni ja päästin hevosen irti riimuista ja talutin pihalle tallista.
Sää oli muuttunut entistä kauniimmaksi, ja se sai minut hymyilemään lisää. Kokosin Blondin ohjat ja ponnistin itseni satulattomaan selkään. Blondi tutkaili minua, ennen kun annoin pohkeita kehottamaan häntä liikkumaan. Suuntasin meidät kohti maastoa, ajattelin tutustua tällä kertaa millaisia maastoja Seppeleessä on tarjota. Ei mitään kummempia, kävelyä vain.
Blondi piti vapautuneesta olosta, ja ratsastin sitä lähes kokoajan vain pitkin ohjin. Se kulki rennosti, korvat eteenpäin suunnattuina, hieman ympäristöään tarkkaillen. Vartin kävelyn jälkeen pääsin pitkälle suoralle, jossa päätin kerätä ohjat ja pyytää neidiltä hieman ravia. Askellaji oli mukava istua, vaikka yleinsä ravi tuottaa minulle vaikeuksia ilman satulaa. Blondi kulki innokkaasti ja eteenpäin pyrkivästi, mikä oli minun mielestäni todella mukava ominaisuus hevoselta. Pian kuitenkin viereisestä pusikosta rasahti pieni varpunen lentoon, jota Blondi säikkyi ja sai hänet pyrähtämään parille laukka-askeleelle. - "Wouu, rauhassa nyt neiti, se oli vain lintu." Puhuttelin rauhallisesti. Mieleni olisi tehnyt antaa hänen laukata lisää, askel oli niin pehmeää ja lennokasta, mutta pidätin kuitenkin takaisin raviin ja hieman sen jälkeen taas käyntiin. Kävelimme lisää, ennen kun päädyimme toiselle pitkälle suoralle, jossa kokeilin sitten sitä jo äsken ihanaksi toteamaani laukkaa. En paljoa, mutta kuitenkin. Blondi koitti kokoajan painaa eteenpäin kovempaa mitä pyysin, ja pidätinkin ennen seuraavaa mutkaa, jonka menimme ravissa, minkä jälkeen laukkasimme vielä hieman lisää. Hymyilin onnesta. Tämä hevonen oli mahtava! Ennen kun menimme takaisin talliin, kävelimme vielä suunnilleen viisitoista minuuttia, pitkin ohjin. Tämä oli vain kokeiluratsastusta, siihen puoli tuntia oli vallan loistava aika.
Tallin pihaan päästyämme laskeuduin selästä ja taputin tyttöä kaulalle. Ei hän ollut edes hikoillut, joten talutin hänet talliin, otin harjapakista harjan jolla vedin hänet kokonaan läpi, ja irroitin suojat takasista. Kävelytin Blondin tarhaan ja päästin irti hymyillen. Hetken katseltuani menin takaisin talliin, pakkasin suojat paikalleen, pesin kuolaimet huolellisesti ja ripustin suitset kauniissa paketissa takaisin naulaan. Tartuin sitten lattiaharjaan ja lapioon, lakaisin tallikäytävän, vieden roskat lantalaan.
Olipa mahtava päivä. Niin kaunis sääkin. Seuraavan kerran otan tällaisesta päivästä kyllä kaiken ilon irti. Blondikin oli niin mahtava. Tartuin pyörääni sarvista ja kävelytin vielä tarhan viereen. Hetken katselin Blondia, ennen kun lähdin polkemaan kotiin. Hymyilin, kuten aina. Seuraavalla kerralla pitää kyllä ottaa selvää varauslistasta, niin uskaltaisin ratsastaa paremmin ja kauemmin.
Yuff & Blondi
|
|
|
Post by Ros on Oct 12, 2008 15:57:36 GMT 2
Teillähän näyttää sujuvan tuo yhteispeli ihan hyvin :> Toivotaan vaan että tamma alkaa tässä ajan mittaa vähän saamaan tuota kesän jälkeistä heinämahaa entisestään pois ja vähän vertyisi ja virkoaisi
|
|