|
|
Post by Yuff on Mar 2, 2009 12:50:58 GMT 2
# Oma tietokoneeni kaatui hiihtolomalla, joten joudun pakosti vähentämään koneella käyntiä, sillä jouduin viemään koneen korjattavaksi. En siis pääse enää koneelle kun koulussa, jos sielläkään. # 2. maaliskuuta 2009 Tein tällaisen koulun paintilla kun oli tyyyylsä tunti. Koitan silti hoidella parhaani mukaan vaikka koneeni onkin kaatunut enkä voi skannata piirrustuksia tai muutakaan...
|
|
|
|
Post by Ros on Mar 3, 2009 18:00:45 GMT 2
Tosi nätti kuva :>
|
|
|
|
Post by Yuff on Mar 10, 2009 23:44:25 GMT 2
10. maaliskuuta 2009 Roseleyn ilme: "Äiti<3"
|
|
|
|
Post by Ros on Mar 11, 2009 9:20:33 GMT 2
Voi kun ihana! Äidin ja varsan välinen side näkyy selvästi tässä kuvassa <3
|
|
|
|
Post by Yuff on Mar 20, 2009 15:30:25 GMT 2
20. maaliskuuta 2009
Blondi mulkoili minua pahaenteisesti kun näytin sille suitsia, jotka olivat ehtinyt jo kerätä äitiysloman ajan kamalasti likaa ja pöllyä. Pyyhin niitä kostealla huovalla ennen kun kiltisti pyysin Blondia avaamaan suutaan niille.
" Et sitten äksyile minulle. "
Sanoin näyttäen hetken uhmakkaalle, ennen kun taputin toisen kaulaa. Rosen laitoin omiin maitovarsariimuihinsa, jotka alkoivat jo jäämään pienehköiksi. Tyttöhän oli kasvanut silmissä.
Heitin harjat takaisin pakkiinsa ja pyyhin vielä ruskean hupparini hihaan tuon valkeaa selkää, ties miksi? Talutin kaksikon ulos karsinasta ja samantien koko tallista, suunnaten meidät kohti maneesia. Huokaisin tyytyväisyydestä samalla kun Blondi huokaisi pitkäveteisyydestä. Talutin mamman keskihalkaisijalle kaartoon ennen kun nousin satulattomaan selkään. Rose kummasteli minua mitä siellä tein, ennen kun kokosin ohjaa pyytäen Blondia eteenpäin.
Ajattelin tänään ratsastella ihan vaan niin että voisin edes jotenkin päin sanoa Blondia liikutetuksi. Rosekin ymmärsi asian jujun ja käveli kiltisti vierellämme, ihmetellen toki jokaista pientäkin liikettä jonka Blondin selässä tein.
Olihan se hieman vaikeaa kun oli varsa vierellä ja joutui yhtäaikaa molempia liikuttaa. Käveltyämme muutaman kierroksen ratsastin keskihalkaisijan kautta suunnan vaihdon, jatkaen kävelyä niin, että Roseley tepasteli suloisilla pienillä kavioillaan uraa, ja minä Blondin kanssa ratsastin uran sisäkehää. Emme me paljon liikuntaa tarvineet, ainakaan Roseley. Muutaman kierroksen jälkeen vaihdoin jälleen suuntaa, ja nostelin hieman ravia pitkillä sivuilla. Rose ei ensimmäisillä kerroilla tahtonut ymmärtää mitä tapahtui, mutta juoksi perästä silti. Ratsastin kaartoon ja laskeuduin alas. Taputtelin pidemmän aikaa Blondia sekä Roseleytä.
" Hienoja tyttöjä olette. "
Sanoin mammalle rapsuttaen tätä poskelta.
Saavuimme jälleen talliin, jossa riisuin suitset Blondilta, jatkaen matkaa kahden norikerin kanssa kohti tarhaa. Päästin tytöt irti, ja jäin katsomaan kuinka Roseley veti innokkaasti suloista, hieman kompuroivaa laukkaa. Hymy kohosi kasvoilleni.
// Lyhyt tarina anteeksi, mutta oli pakko jatkaa tämän loppuun kirjoittamista : D //
|
|
|
|
Post by Keikki on Apr 18, 2009 8:16:02 GMT 2
18.04.2009 Kohtaaminen.//...Hämmästynyt Blondi vilkaisi minuun kun livahdin huomaamattomasti karsinaan. Pikkuinen Rose piiloutui emänsä taakse ja vilkuili minua sieltä uteliaasti. Siirsin katseeni untuvaisesta varsasta sen upeaan emään, joka astui minua kohti kiinnostuneena. Ojensin kättäni Blondin turpaa kohti ja kun se oli tarpeeksi lähellä sipaisin sen sierainta. Blondi nuuhkaisi sormiani ja jatkoi sitten syömistään..//  - Keikki Laitoin nyt tälleen värillisenä ja selkeämpänä, hyvä jos miellyttää (;
|
|
|
|
Post by Ros on Apr 18, 2009 10:55:53 GMT 2
Hieno kuva, jossa selvästi tunnelmaa : )
|
|
|
|
Post by Keikki on Apr 18, 2009 20:55:24 GMT 2
18.04.2009Kipitin Blondin karsinalle hiljaisesti ja luikahdin sisään. En ollut pitänyt hoitajaksi pääsemisestäni suurta mellakkaa. Tottakai se sai minut mahdottoman ja äärettömän hyväntuuliseksi, mutta ei siinä minusta ollut mitään mainostettavaa. Halusin vain sisäistää asian ja sulautua mahdollisimman huomaamattomasti porukkaan. Osa hoitajista piti asiasta mielestäni liikaa meteliä joten olin päättänyt olla näyttäytymättä heille vähään aikaan. Näin ollen livahdin hiipien hakemaan Blondin harjat ja rupesin hommiin. Kaunis valkoinen tamma oli kauhean kurainen ja oli selkeästi karvanlähtöaika. Sivelin Blondin turpaa, lumouduin sen hellästä katseesta. Ujosti tiikerinkirjava tamma silmäili minua ja yht'äkkiä työnsi turpansa oikein lähelle naamaani. ''Mitä nyt?'' kuiskasin sille hiljaa. Tamma hörähti vastaukseksi, aivan kuin nauraen, kuin se olisi selvittänyt arvoituksen. Hymähdin ja ajatukseni heittelehtivät. Hiljalleen minua rupesi naurattamaan. ''Totta'', mumisin Blondille, ''meillä on molemmilla pisamia.'' ''Niin, totta tosiaan. Ollaan kuin kaksi marjaa'', totesin. Aloin hieroa Blondin valkoista kaulaa kädessäni olevalla kumisualla lempein mutta tomerin ottein. Tamma venytti kaulansa pitkäksi ja huokaisi autuaasti. Se selkeästi nautti siitä että hieroin sen irtokarvoja irti sen kauniista helmenvalkeasta karvapeitteestä. Hiljalleen jatkoin harjaamista pyörivin liikkein. Halasin tamman kaulaa varovaisesti, nuuhkin sen lämmintä hevosmaista tuoksua joka sai minut rentoutumaan, aivotoiminnan loppumaan. Heräsin transsistani ja kiipesin Blondin kaulan alta sen toiselle kyljelle. Harjaaminen jatkui ja sai käsivarteni vihlomaan. Vaihdoin harjaa, toisen kerran. Vihdoin päätin luovuttaa, tiikerinkirjavasta hevosesta lähti loputtomasti karvaa. Näin ollen putsasin kaviot ja selvittelin harjasta ja häntäjouhista suurimmat takut. Lopulta ei ollutkaan muuta tekosyytä jonka varjolla olisin voinut jäädä karsinaan kuhnimaan, joten silitin viimeisen kerran tamman silkinpehmeää kaulaa, sivelin sen täydellisesti kaartuvia korvia ja painoin poskeni sen haaleasti vaaleanpunaista turpaa vasten. ''Kuin vauvan peppu'', ilmoitin sille tosissani. ''Sun turpas on sileä ja pehmeä kuin vastasyntyneen lapsen takamus.'' Hiljaa hihitin ilmaukselleni ja ojensin Blondille naurusta hytkyen farkkujen takataskusta löytyneen kuivan leivänkannikan, joka katosi sen suihin kovin äkkiä. Palautin harjat paikoilleen ja lähdin tanssahdellen kävelemään kotiin.  -Keikki
|
|
|
|
Post by Keikki on Apr 20, 2009 16:06:03 GMT 2
20.04.2009
Kipitin tallille innoissani, hoitajuuden tuoma ilo virtasi edelleen minussa. Olin käynyt Blondia hoitamassa varsin kummallisiin aikoihin, enkä ollut vielä päässyt tapaamaan sen hoitajaa, Yuffia. Niinpä olin tänään päättänyt mennä tallille iltapäivällä, normaaleiden ihmisten aikoihin eikä aikaisin aamulla tai myöhään illalla kuten olin tehnyt. Sateinen tuuli puhalsi pitkäksi kasvaneen otsatukan silmilleni ja sorkin sitä korvani taakse ärsyyntyneesti. Tänään oli muutenkin ollut varsinainen ''bad hairday'' enkä olisi millään jaksanut peikkomaisen pehkoni tottelemattomuutta. Huokaisin helpotuksesta nähdessäni Seppeleen. Oloni oli varsin nihkeä ja innostuksissani juoksin ripeästi viimeiset metrit. Aukaisin oven ja tuttu lämpö löi vasten naamaani. Virnistelin typerästi kävellessäni kohti Blondin karsinaa. Kurtistin kulmiani ollessani karsinan lähettyvillä, useimmiten Blondi olisi jo ollut kurkistelemassa minua. Hätääntyneesti rynnin karsinalle, vain löytääkseni tyhjän karsinan! Mietiskelin hetken ja sain ajatuksen. Tamma oli varmaan tarhassa. Narskuttelin tyytymättömästi hampaitani, kolea kevätilma ei millään tavalla houkutellut minua takaisin ulos. Vedin tuulitakin hupun päähäni ja astelin kohti tarhoja. Siellä tamma jo minua odotti korvat hörössä, en ollutkaan edes osannut aavistaa että sen kiinniottaminen olisi näin helppoa. Naksautin riimunnarun hörähtelevän hevosen viininpunaiseen riimuun ja sain vaivoin pidäteltyä tammaa, niin kiire sillä oli. Lähes juoksin karsinansa luo suunnistavan hevosen perässä ja vihdoin sain sen pysähtymään. Kärsimättömänä odottava Blondi nykäisi narusta ja minä, varautumaton uusi hoitaja, kaaduin maahan ja päästin narusta irti ottaessani maasta käsillä vastaan. Innostunut tamma hypähti innoissaan kohti avonaista tallin ovea.
-Voi.., aloitin huudahdukseni.
Samassa vierelläni seisoi pitkähkö hontelo nuori nainen, joka hymyili minulle aurinkoisesti mutta samalla hieman huolestuneesti. Hän ojensi minulle kätensä ja auttoi pystyyn.
-Eihän sattunut? hän varmisti.
-Eiei, mutta Blondi, siis se pääsi irti ja..., änkytin.
-Joo, huomasin kyllä, keskeytti nainen. -Se tekee tämän aika usein varomattomille jos on huono sää. Se on jo varmasti karsinassaan.
-Siis täh, huokaisin sekaisesti ennen kuin asia alkoi selvetä päässäni. -Oletko sä siis Yuff?
-Olen joo, Yuff tokaisi ja hymyili iloisesti. -Blondin hoitaja.
-Mä olen Keikki, sanoin ja hymyilin takaisin.
-Blondin toinen hoitaja, jatkoin koetellen tavoittaa samaa arvokkuutta jonka olin kuullut Yuffin äänessä.
Nainen nauroi äänensävylleni, vaikkakin vaikuttean hieman pahoittaneen mielensä matkimisestani.
-En mä pahalla tarkoittanut, totesin nöyrästi. -Kuulostit vaan niin hienolta kun sanoit sen juuri silleen.
Yuff hymyili, silloin päätin alkaa pitää hänestä. Iloinen ja kiltti -kuva jonka sain Yuffista silloin kun tapasimme. Lähdimme yhdessä kävelemään kohti Blondin karsinaa, siellähän tamma seisoikin sateesta kuraisena, mutta selkeästi tyytyväisenä. Nauroimme Yuffin kanssa yhteen ääneen tamman tempausta ja Blondi katsahti meihin lievästi loukkaantuneena. Yuff astahti sen luo ja halasi sitä kuin lepytelläkseen sitä. Tamma huokaisi onnelisesti, enkä voinut muuta kuin ihailla heidän selkeää molemminpuolista luottamusta.
-Mitäs sitten? kysyi Yuff. -Haluaisitko sä harjata jos mä lähden sitten pienelle lenkille sen kanssa?
-Totta kai, totesin aurinkoisesti. -Totta kai.
-Se oli kyllä vitsi, Yuff ilmoitti hämmästyneesti. -Eihän se olis reilua että sä harjaisit tän mutapaakun yksinäs ja sitten mä lähtisin ratsastamaan. Ei tosissn käy. Tehdään molemmat yhdessä!
-Joo-o, mutta en mä viitti sillä vielä ilman opastusta ratsastaa, kun en sitä kauheasti tunne, mietiskelin.
-No höh, tietty mä opastan sua, lupasi Yuff. -Eikä sun tartte sen enempää sillä, kuin että saat hieman kosketusta siihen, vähän tuntumaa.
Vastaukseksi hymyilin, se taisi riittää. Yhdessä rupesimme hoitohevostamme kuuraamaan, jutustellen samalla.
Huokaisin syvään, vihdoin tamma alkoi näyttää siedettävältä. Yuff kipaisi hakemaan varusteita, kun minä viimeistelin työmme harjaamalla pään. Samassa Yuff palasi varusteet mukanaan ja näppärästi puki ne Blondille. Sitten talutimme tamman maneesiin.
Ihaillen tuijotin Blondin ja Yuffin työskentelyä, kun vilkaisin kelloon huomasin ajan kuluneen nopeasti. Yuff hidasti käyntiin ja ilmoitti vuoroni tulleen. Ponkaisin ylös penkiltä ja kipaisin Blondin vierelle. Yuff hyppäsi selästä ja kiskottuani kypärän päähän ponnistelin itseni satulaan. Satulaan päästyäni huohotin. En ollutkaan pitkään aikaan näin suuren hevosen selässä ollut, Seppeleessä olin mennyt enimmäkseen poneilla. Yuff katsahti minuun naurua pidätellen, pärskien silloin tällöin. Itse hän oli päässyt satulaan vaivatta, minun vain katsellessa vierestä. Nainen lyhensi hieman jalustinhihnoja ja asetti jalustimet jalkaani. Painoin pohkeet Blondin kylkiin ja herkkä hevonen lähti käyntiin Yuffin astellessa vieressämme.
Liusuin alas satulasta jalat hellinä. Olin mennyt vain Yuffin opastuksessa käyntiä ja hieman ravia, olin huomannut istunnassani olevan paljon parantamisen varaa. Yuff hihitti punaiselle naamalleni ja lupasi hoitaa Blondin kuntoon, mikäli halusin kotiin leputtamaan pakaroitani.
-Joo, henkäisin. -Kiitos tuhannesti.
-Ei se mitään, totesi Yuff.
-Oot sitten palveluksen velkaa, hän mainitsi ilkikurisesti.
-Sopii, ilmoitin. -Mikäli pääsen tän jälkeen enää sängystä ylös!
Niinpä sitten Yuff jäi hoivaamaan Blondia ja minä kotimatkalleni.
-Keikki
|
|
|
|
Post by Keikki on Apr 21, 2009 14:09:40 GMT 2
21.04.2009 Pikkuinen käyntilenkki. Olinhan nyt siis rohkaistunut ja kävin ihan pikkuisen käyntilenkin ilman satulaa Tiian ja Sinin kanssa. (: Päivä oli ihanan keväinen!
(Mittasuhteet ihan pielessä..)- Keikki
|
|
|
|
Post by Keikki on Apr 23, 2009 8:01:10 GMT 2
23.04.2009 Rauhallista menoa.
Laahustin väsyneenä tallille. Kurkku oli kipeä ja päähän särki. Olin herännyt aamukolmelta kun vanhempani olivat lähteneet sairaalaan, äidin oli aika päästä synnyttämään. Viimeisimmän tiedon mukaan synnytys ei siltikään ollut vielä käynnistynyt. Sairaana olemisen johdosta olin saanut jäädä pois koulusta, ja rynnännyt tallille. Ilmassa oli hieman pakkasta ja hankasin lapasillani kylmiä poskiani. Kun astuin talliin, näin vain Annen joka hoiti Seraa Blondin vieressä olevassa karsinassa. Ujosti hymyillen tervehdin kaunista naista. Anne nosti katseensa minuun ja moikkasi aurinkoisesti hymyillen. Jätin reppuni Blondin karsinan oven pieleen ja astuin takaisin ulos, kohti tarhoja. Hankasin silmääni ja istahdin seinän viereen. Nojauduin tallirakennuksen seinään katse naulittuna tarhoihin. Keväinen aurinko pilkisteli pilvien välistä naamalleni, saaden hymyn nousemaan huulilleni. Ummistin silmiäni ja kallistin päätäni kohti aurinkoa. Tälläinen rauhallinen hetki tuntui täydelliseltä. Tuntui siltä, että kaikki murheet katosi ja että voisin istua siinä koko loppu elämäni. Seurankipeä Blondi kuitenkin hermostui vähitellen, diiva halusi jo karsinaansa puunattavaksi. Nousin kankeita jäseniäni venytellen. Rauhassa kävelin tarhalle ja sain Blondin vaivatta kiinni. Upea tamma näytti tavallistakin ylväämmältä tuona pakkasaamuna. Kevätauringon säteet saivat sen lumenvalkean karvapeitteen kiiltämään ja ihanan hulmuavan harjan sokaisemaan silmät. Käänsin katseeni pois Blondista, juuri tälläisinä hetkinä se sai minut tuntemaan itseni ihan pieneksi ja raihnaiseksi. Talutin pakkasessa tanssahtelevan tamman sen karsinaan ja toin sille sylillisen heiniä. Hevoset ruokkittaisiin vasta myöhemmin mutten halunnut jättää tammaa vaille mitään tekemistä. Ahnaasti Blondi hyökkäsi heiniensä kimppuun. Kävelin portaita ylös oleskelutilaan ja asettauduin mukavasti sohvalle. Huomaamattani vaivuin kevyeeseen uneen.
Nuokkuessani näin kummallisiä unia. Näissä unissa oli vain yksi yhteinen asia, näytin kaikissa väsyneeltä. Silmien alla tummat varjot. Eivät ne ollut pahaenteisiä, ainut mitä niistä herätessäni muistin oli väsynyt ulkomuotoni ja niiden mukavuus. Heräsin nytkähtäen ja näin Annen viereisellä sohvalla siemailemassa kahvia. Hymyilin unisesti ja nainen viitoi kohti pöydäälä olevaa kahvia ja pullia. Nousin js kaadoin itselleni mukillisen kahvia. Täydellistä, ajattelin. Kahvi olikin juuri se mitä tarvitsin. Vatsani nurisi ja murisi, en ollut syönyt aamupalaa. Ahnaasti haukkasin palan suuresta, pehmeästä pullasta. Istahdin jalat ristissä takaisin sohvalle. Hiljaisuuden vallitessa siemailimme kahviamme. Vaihdoin asentoani ja söin pullani loppuun. Anne joi viimeisen tilkan kahvia mukistaan ja nousi lähteäkseen. Hän vei mukinsa pois ja astui kengät kopisten pois oleskelutilasta. Minäkin join loput kahvistani. Tunsin itseni virkistyneeksi ja matkalla ulos nappasin Blondin harjat mukaani. Vessassa huuhdoin naamani kylmällä vedellä, silmien alustat olivat vähemmän tummat päiväunieni johdosta. Pyyhin muutaman heinänkorren vanhoista, löysistä farkuistani. Reipastuneena koikkelehdin Blondin karsinalle.
Tamma näytti ilahtuvan seurastani. Se hörähteli vaimeasti ja pyyhkäisi silmäkulmaansa raidalliseen neuleeseeni. Väänsin naamallani heiluvan hiuksen korvani taakse ja silittelin tammaa. Se nautti täysin siemauksin huomiostani. Alahuuli lerppui rennosti tamman venyttäessä kaulaansa. En ollut ennen huomannut kenenkään muun hevosen pitävän niin paljon siitä, kun niitä kumisualla hierottiin ja harjattin. Blondi rentoutti vielä takajalkansa ja huokaisi tyytyväisenä. Jatkoin harjaamistani vahvoin, pyörivin liikkein. Puikkelehdin tamman kaulan alta toiselle puolelle ja aloin harjata toista kylkeä. Muutamat tytöt kävelivät talliin ja hetkeksi tamma valpastui hypnoosistaan. Vähitellen puheensorina vaimeni ja saatoin jatkaa harjaamista hiljaisuuden vallitessa.
-Ooksä nähny Rosia, kysyi miehen äänen. Katsahdin ylös Blondin kyljestä ja tunnistin Jaakon.
Mietin hetken, kumpikaan tytöistä ei mielestäni ollut ollut Ros. Heidän lisäkseen olinkin nähnyt vain Annen.
-Ei, en oo tainnu, vastasin pahoittelevaan sävyyn.
Mies kurtisti harmistuneesti kulmiaan ja kiitti avustani. Sitten hän lähtin ärtyneesti pois, varmaan töihin.
Vaihdoin kumisuan pölyharjaan ja jatkoin harjaamista. Tamma mutusteli rauhassa heiniään. Harjattuani molemmat kyljet ja kaulan, levähdin hetken. Istahdin puhtaisiin puruihin katselemaan Blondin syömistä. Oli kuin meditaatiota, tuijotella vain tammaa ja kuunnella sen rouskutusta. Hiljaa huokaisten nousin, ja pyyhin purut pois takamuksestani. Oli aika selvittää tamman harja ja häntä.
Nuolaisin kuivia huuliani ja hengitin syvään. En sillä hetkellä tiennyt mitään sen ärsyttävämpää kuin se, etten saanut suurta takkua Blondin hännästä selvitettyä. Murahdin ärtyneesti ja jatkoin yrittämistä. Tamma huiskaisi hännällään ja otteeni kirposi. Nappasin sen hännän uudestan käteeni mutten enää löytänyt takkua. Kummastuneena vedin sormeni sen jouhien läpi vaivatta.
Astuin askeleen taaksepäin ihailemaan työni tulosta. Tamma kiilteli puhtauttaan. Se katsahti minuun ja höristi korviaan. Ratsukko astui juuri ulos tallista ja Blondi hirnahti hevosen perään. Huokaisin väsyneesti. Ehkä sitten menisin pienen kierroksen maneesissa, jonka jälkeen voisinkin hyvin putsata varusteet. Niimpä astuin satula huoneeseen ja nappasin mukaani satulan ja suitset. Matkalla kävin vessassa vaihtamassa ylleni harmaat ratsastushousut ja mustat, kalliit nahkasaappaat joihin olin saanut pitkään säästää rahojani. Ripeästi, varmoin ottein laitoin Blondin kuntoon. Vedin vielä vanhan kypärän päähäni ja nappasin mukaani raipan. Kokemuksesta tiesin ettei Blondi ollut hevonen kaikkein reippaimmasta päästä.
Kun astuin maneesiin näin siellä ulos menneen ratsukon. En tunnistanut ratsastajaa, enkä ollut hevosestakaan varma. Hymyilin silti heille ja ratsastaja moikkasi. Suljin maneesin oven ja talutin Blondin keskelle kenttää, jotten olisi tiellä. Kiristin satulavyötä, olin tarkasti katsonut mihin reikiin Yuff oli sen kiristänyt. Kun satulavyö oli tarpeeksi tiukassa, otin jalustimet alas. Ne olivat viime ratsastukseni jäljiltä minulle juuri sopivat. Ponnistin satulaan, ja kappas, olin ilmeisesti vetristynyt. Satulaan nouseminen ei enää tuottanut samankaltaisia vaikeuksia kuin ennen. Suoristin ohjista kierteet ja kannustin Blondin liikkeelle. Myötäilin varalollani tamman pitkää, keinuvaa askellusta. Pohkeellani painaen pidensin sen askeelta. Vähitellen huomasin rentoutuvani. Toinen ratsukko väisteli minua reippaammassa tahdissa. Vihdoin ajattelin kokeilla hieman ravia, lämmiteltyäni Blondia volteilla, ympyröillä ja vaatimattomassa pohkeenväistössä. Koska tamma ei kevyeeseen pohkeeseeni vastannut, annoin pohjetta vähän napakammin ja hienosti Blondi lähti ravaamaan. Otin ohjat paremmin tuntumalle, rentoutin jalat ja aloin keventää. Keskityin siihen etten näyttäisi sammakolta, pidin kevennyksen matalana. Kevensin vain niin korkealle kun tamman askel minut nosti. Hiljaa hymyille suunnittelin itselleni tehtäviä. Mumisin kaiken hiljaisesti Blondille ja sen korvat kääntyilivät vilkkaasti minua kohti. Istahdin alas harjoitusraviin ja napauttelin kantapäilläni tammaan hieman lisää vauhtia. Ensimmäisellä kierroksella tein jokaiseen kulmaan voltin, toisella kierroksella kolmikaarista kiemura-uraa. Viimeiseksi suunnitelemsitani tehtävistä ratsastin kahdeksikko uralla hiljentäen aina lyhyyellä sivulla käyntiin, varmistaaksen että Blondi varmasti kuunteli minua. Istahdin välillä hetkeksi alas harjoitusraviin. Nojasin ylävartaloani hieman taemmas, painoin kantapäät aivan alas. Kuin huomaamattani annoin tammalla kevyimmät mahdolliset laukka-avut, joihin Blondi heti vastasi. Laukkasimme aivan pienen pätkän. Henkäisin syvään hidastettuani tamman takaisin raviin. Taputtelin valkoista hevosta.
-Kiitos, että pidät musta niin hyvää huolta, kuiskasin Blondille. Vastaukseksi tamma rauhoitti ravin tahtia. Kevensin jälleen rauhallisesti. Hyräilin hiljalleen päässäni soivaa laulua. Lopulta hidastin tamman käyntiin asti. Kiittelin Blondia vuolaasti. Ne kiitokset se oli kyllä ansainnut.
Hinkkasin kiivaasti satulaa. Olin vienyt Blondin takaisin sen karsinaan, riisunut silä varusteet ja harjannut siitä pahimmat liat. Koska tamma ei ollut hikinen, toisin kuin minä, olin vienyt sen takaisin tarhaansa lajitovereiden seuraan. Innoissaan tamma oli jolkotellut tarhassaan. Olin jo putsannut suitsen, ja satulan lähes kokonaan. Kun olin kuurannut viimeisenkin jalustinhihnan, asetin satulankin takaisin telineeseen. Sen tehtyäni laitoin harjat siististi paikoilleen ja asetuin oleskeluhuoneeseen symään eväitäni muiden seuraan.
-Keikki 5HM
|
|
|
|
Post by Keikki on Apr 23, 2009 15:33:45 GMT 2
23.04.2009 Ollaan ystäviä, jookos? Ollaan ystäviä, jookos? Kuin ananas ja kookos. Kuin rypäle ja rusina.. Syödään porkkanoita tusina! - Keikki
|
|
|
|
Post by Keikki on Apr 24, 2009 6:12:00 GMT 2
24.04.2009
Huhuilin Blondia tarhan aidalta. Hetken harkittuaan je jolkotteli luokseni ja aloitti ruumiintarkastuksen herkkujen varalta. Hihitin tammalle ja napsautin riimunnarun kiinni sen riimuun. Maiskautin muutaman kerran, mutta sillä ei näyttänyt olevan efektiä, tamma ei halunnut liikkua etanavauhtia lujempaa. Niinpä hidastin askeleitani ja kävelimme yhdessä hitaasti madellen kohti tallia. Kun vihdoin saavuimme talliin, laitoin Blondin omaan karsinaansa ja ryhdyin harjaamaan tammaa pitkin, rauhallisin vedoin. Blondi itse hyökkäsi vastajaettujen heiniensä kimppuun. Tyytyväisenä tamma mutusteli ruokaansa ja itse vaihdoin vähitellen kylkeä. Tallissa oli rauhallinen tunnelma, en ollut vielä huomannut muita.
Kun olin harjannut tiikerinkirjavan hoitohevoseni, ryhdyin puhdistamaan karsinaa. Siinä ei ollut paljoa putsattavaa, joten en viitsinyt viedä tyytyväistä tammaa takaisin tarhaan. Talikolla nostin ne muutamat kakkakikkareet kottikärryihin, vein lantalaan ja toin tilalle hieman uusia puruja, jotka levitin tasaisesti karsinan pohjalle. Vanhalla tiskiharjalla puhdistin vesiautomaatin ja ruokakupin. Lopuksi ojensin tammalle porkkanan palasen.
- Rousk rousk, kuului vaan ja porkkana oli poissa.
Suikkasin tamman turvalle pusun, ja ryhdyin satuloimaan hevosta. Olin löytänyt Blondin kaapista puhtaan satulahuovan, jonka likaisen tilalle vaihdoin. Kummastuneen näköisenä tamma seurasi tekemisiäni, se ei kai ollut tottunut niin aikaisiin lenkkeihin. Kun tammalla oli varusteet päällä, vedin oman kypätän päähäni. Käärin oranssin neuleeni hihioja ja olin valmis! Talutin ihanan tamman tallin pihalle, ja kiristettyäni satulavyötä nousin satulaan. Samassa Josefiina pöllähti paikalle ja tervehti minua iloisesti. Virnistin tytölle, sillä oli sellainen luonne, etten voinut olla pitämättä siitä. Tyttö osoitteli minulle jonkun maastolenkin josta piti, ja parhaani mukaan yritin sen muistaa. Kun olimme kävelleet hetken saavuimme tienhaaraan. Linnut liversivät oksilla ja annoin Blondin päättää tien. Kannustin Blondia kevyesti raviin ja ravailimme rauhallisesti tuona keväisenä aamuna. Muutama auringonsäde lankesi päällemme ja nautin retkestä täysin siemaksin. Saavuime hieman suuremmalle polulle, ehkä se oli tie. Jolkottelimme sitä pitkin, ja käännyimme oikealle vastaantulevalle polulle. Pohkeellani käskin tamman takaisin raviin.
Pieni tuulenvire löi vasten riemukkaita kasvojani. Pidätin hieman innokkaasti laukkaavaa hevostani, jonka kavioiden töminä täytti kuuloni. Oli täydellinen ilma laukata. Hiukseni lepattivat kypärän alta kun Blondi, innokkaasti, korvat hörössä laukkasi. Selästä käsin, nyt kun laukkasimme, se ei tuntunut rehevältä ja raskaalta, vaan höyhenen kevyeltä ja maailman turvallisimmalta. Välillä se heitti niin pienen iloisen pukin, ettei sitä oikein edes voinut pukitteluksi kutsua. Hidastin tamman muutaman raviaskeleen kautta käyntiin ja halasin sen vahvaa kaulaa. Tälläisinä hetkinä minusta tuntui, että ihan pienissä määrin sekin ehkä hieman piti minusta. Se jollain tavalla huolehti etten pudonnut selästä, kantoi minua kuin jotain särkyvää. Hymyilin hieman, pidin tästä hevosesta tosissaan!
Reippaassa käynnissä astelimme takaisin tallin pihaan. Suunnistimme kentälle, halusin jäähdytellä tamman kunnolla. Yuff oli esittänyt toiveen, että harjoittelisimme enemmän koulua. Nainpä minä siis parhaani mukaan yritin saada Blondia menemään pohkeenväistöä. Se ei mennyt kauhean hyvin, joten lopetimme heti kun se meni jokseenkin siedettävästi. En halunnut että päällimmäiseksi sen mieleen jäisi minun epäonnistunut yritys. Pidemmillä ohjilla ravailimme muutaman kierroksen, sitten siirryimme käyntiin. Taputin tamman kaulaa ja kuiskailin sille kiitoksia. Lopulta käänsin tmman keskelle kenttää ja pomppasin selästä.
Harjasin Blondin satulavyön kohdalla olevaa hikiplänttiä. Koska se ei ollut kovin hikinen, harkitsin vieväni sen tarhaan heti. Päädyin lopuksi kuitenkin siihen, että jätin tamman karsinaan hieman kuivumaan, voisin viedä sen pihalle pian. Kävin vessassa vaihtamassa jalkaani ratsastushousujen tilalle vanhat farkut ja jalkoihin kuluneet tennarit. Vedin villisti sojottavat hiukseni niskaan sykerölle. Viimein kävelin oleskelutilaan, jossa syödessäni aamupalaa, rupattelin muutamille tytöistä, jotka olivat myös saapuneet aikaisin.
-Keikki 7HM
*sori, ei tullut oikeen mitään juonta ym.
|
|
|
|
Post by Yuff on Apr 25, 2009 17:50:45 GMT 2
25. huhtikuuta 2009
Kaksi tyttöä ja tammaAstuin sisään talliin ja noukin hiuksiini tuulen kuljettaman ruskean, rapistuneen koivunlehden. Näytin ehkä jokseen rähnäiseltä, ja tunsin selässäni monet huvittuneet katseet kun tallustelin eteenpäin tallikäytävää. Enkä näyttänyt räjähtäneelle ihan suotta. Naamani helotti punaisena, hiukseni olivat lennähdelleet tuulen riepottamana suuntaan jos toiseen ja vasemman kenkäni pohjasta törrötti huomaamaton koivunoksa. " Oletko metsänpeikkoa käynyt moikkaamassa? " Huikkasi Lynn, jonka äänestä kuului riemuisa huvittuneisuus. Vastaukseksi tarjosin hänelle vain pöllähtäneen katseen, joka lisäsi riemua tyttöihin. Pudistin päätäni hymyillen. Astuin Blondin karsinaan josta ensimmäisenä vastaan tungetteli Rose, mutta painoin hänen päänsä takaisin karsinaan johon tulin itse perässä. Tuo pieni päivänpaiste oli pahimmassa kasvuvaiheessa, ja sai hänet näyttämään aivan naurettavalle. Takamus oli kasvanut säkää korkeammalle. Koko hevonen näytti rumalle, mutta onneksi takakorkeus laskeutuu ajan kanssa. Vilkaisin Blondiin. " Taitaa tuo leveä peppu kulkea suvussasi. " Naurahdin ja taputtelin mammaa lautasille. Alkoi jo käydä pieneksi tämä karsina kahdelle noricumille, mutta onneksi Rose vieroitetaan piakkoin. Harjailin Blondia kaikessa rauhassa, kunnes huomasin Keikin astuneen karsinaan. " Ai ehditkin tänne ennen minua. " Hän sanoi hymyillen. " Joo, näyttää siltä... haluatko siä harjata Blondin niin mie voin siirtyä Rosen kimppuun. " " Okei, toki. " Vastasi Keikki. Lähdin karsinasta hakemaan Rosen harjoja, ja takaani kuulin Keikin huudahtavan: " Kiva tukka! " Pudistin päätäni hymyillen. Nousin satulaan pitkästä aikaa. Blondi näytti vahtivan jokaista liikettäni mikä oli toisaalta huvittavaa. Keikki istui ratsastuskentän aidalla innokkaan näköisenä. Katsoin häntä hetken, ennen kun nousin selkään. " Saa nähdä muistaako Blondi enää mitään koulujuttuja. " Mutisin ja kannustin tammaa eteen. Kävelimme ensin muutaman kierroksen pitkin ohjin, ennen kun aloin tehdä raviin siirtymisiä jokaisella pitkällä sivulla, lyhyillä taas käyntiä, sekä voltti. Vaihdoin suuntaa täyskaarrolla, jatkaen samaa rataa. Muutaman kierroksen jälkeen en pidättänyt ravia enää käyntiin, vaan jatkoin ravia niin että lyhyillä sivuilla ravi oli koottua, ja pitkillä lisättyä. Blondi kuunteli hienosti, ja alkoi pikkuhiljaa notkistua. Ratsastin vielä enemmän voltteja, ja koitin laukannostoakin. Pidätin Blondin käyntiin ja annoin kävellä pitkin ohjin. " Hyvä tyttö. " Sanoin hymyillen. Vaihdoin suuntaa jälleen ja pysähdyin lyhyen sivun keskelle, suuntasin Blondin kohtisuoraan toista lyhyttä sivua. Seisoimme hetken Keikkiä vastapäätä, ennen kun kannustin eteenpäin, nostin ravin ja pysähdyin kentän keskelle, edelleen Keikkiä vastapäätä. Blondi pysähtyi hienosti kun pyysin. Mielentilani oli huvittunut. Kumarsin Keikkiä, ja hän nyökkäsi takaisin. Jatkoin harjotusravia, ja käännyin vasempaan kierrokseen. Keikki pudisteli päätään. Ratsastin voltin ravissa, jonka jälkeen lisäsin ja jatkoin kevyttä ravia. Pitkälle sivulle päästyäni ravasimme toisen voltin. Uralle päästyäni pidätin käyntiin, ja käännyin keskihalkaisijalle. Pysähdyin keskelle. Blondi kummasteli mitä tein, kun aloin pyytämään pohkeenväistöä. Se tuli hitaasti, mutta löytyi kuitenkin. Väistöaskel väistöaskeleelta pääsimme takaisin uralle. Kehotin jälleen Blondin raviin, ja pysäytin. Väliin löytyi muutama käyntiaskel, mutta muuten pysähdys oli hyvä.  Yuff & Blondi// Tällaisen tulin piirtäneeksi. En tiedä onko kuvassa mitään ideaa, mutta mielestäni meininki on hauska : D Sori Keikki, piirsin sut sen mukaan miltä omissa kuvissasi näytät, toivottavasti ei mennyt ihan metsään xD //
|
|
|
|
Post by Keikki on Apr 25, 2009 19:38:42 GMT 2
25.04.2009
Hymähdin huvittuneena Yuffille. Olimme yhteistoimin hoidelleet Blondin ja Rosen, jonka jälkeen oli tarkkaillut Yuffin, minun näkökulmastani vaativaa, kouluratsastusta. Kun Yuff innokkaana hyppäsi satulasta, lupauduin jäähdyttelemään tamman maastossa. Pöllähtäneen näköinen Yuff miellytti minua, se oli hieman ujolla tavallaan hauska. Käyttäytyi minuakin kohtaan reilusti. Tungin kypärän suihkun jäljistä kikkaran pehkoni päälle ja suoristin punaisen hupparini hupun. Notkeasti selästä noussut Yuff meni pitämään satulan toiselta puolelta vastaan kun nousin selkään. Vaivattomasti hypähdin satulaan ja hieman asensin jalustimia sopivammiksi. Yuff katseli touhujani hymyillen, se tiesi itse tasan tarkkaan missä rei'issä jalustimet oli sille sopivat. Kun vihdoin olin valmis, kannustin keveällä pohkeella Blondin käyntiin. Astelimme maneesista ulos Yuffin kävellessä vierellä. Ohjasotteeni oli pehmeä ja ohjat hieman tavallista löysemmällä. Yuff heilautti kättään minun ohjatessani Blondia kohti maastopolkua.
Puhisten laskeuduin satulasta. Olin läkähtyä hupparissani, päivä oli lämmin. Keväisessä ilmassa olimme kävelleet lyhyen reitin, linnut olivat lauleskelleet puissa ja Blondi oli kulkenut korvat lerpallaan rennosti. Yuff ilmaantui pihalle ja katseli minua silmät nauraen. Tyttö kertoi hoitaneensa Rosen edustuskuntoon, ja karsinassa huomasinkin kömpelön näköisen varsan näyttävän huomattavasti paremmalta. Lempeästi sipaisin se turpaa ja nuori hevonen kavahti teammas. Selitin Blondin korvaan mumisten jotain sen varsasta ja kuunneltuuan hetken kärsivällisesti tamma kääntyi kauemmas minusta. Esittäen loukkaantunut riisuin sen varusteet ja vein ne paikoilleen. Karsinan edessä nappasin repustani porkkanan jonka piilootin taskuuni. Kuten oli arvellut, karsinassa minua oli vastassa kaksi uteliasta hevosta. Napsautin porkkanan puoliksi ja ojensin puolikkaat tammoille.
Loppusilauksena kovalle harjaus-uurastukselleni suihkautin Blondiin vielä hieman karvan kiillokketta ja astuin taemmas ihailemaan aikaansaannostani. Molemmat hevoset näyttivät upeille, lukuunottamatta Rosen kömpelöä olemusta. Olihan se silti omalla tavallaan erittäin suloinen, juuri tuon takia. Hiljaa kuiskasin hevosille hyvät illanjatkot ja hyvästeltyäni Yuffin lähdin kotiin.
-Keikki
// Sori, lyhyt. Kuva on ihana, rrakastan sitä! Ja näytän muuten just hyvältä (; Omia piirroksiani varten, Yuff, onko sun hiukset vaaleen ruskeet vai punaiset? //
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!