|
Post by Maikku on Nov 29, 2008 15:42:54 GMT 2
Tulin äitini kyydissä tallille, sillä en ollut käynyt tallilla aikoihin! Kaikki koulukiireet, kokeet ja harrastukset olivat tyystin vieneet koko aikani, enkä totisesti ehtinyt käymään tallilla. Mutta nyt, eräänä viikonloppuna otin niskastani kiinni ja saavuin tallille.
Avatessani tallin oven sisällä kävi aikamoinen kohina. Hoitajia käveli ympäriinsä kiireisen näköisiä, välistä pilkahteli välillä tuttuja naamoja, mutta paljon outojakin oli liittynyt joukkoomme. Hipsin tallin vintille ja jätin reppuni sohvalle. Huoneessa ei ollut ketään, joten vaihdoin suoraan maisemaa menemällä Pikun luokse. Matkalla otin kainalooni Pikun harjapakin ja pari porkkanaa. Tänään Pikku saisi vähän hemmottelua osakseen, kun ruuna ei menisi tänään tunnille, vaan pääsisi pienelle maastolenkille.
Kurkistin Pikun karsinaan. Poni seisoi karsinassa korvat höröllään ja hörähti heti minut nähdessään samalla ojentaessani sille porkkanaan. Menin ponin karsinaan ja halasin sitä. Kuinka minulla olikin ollut ruunaa kova ikävä! Otin ensin pölyharjan ja harjasin sillä hyvin, pitkin vedoin koko ponin kiiltäväksi. Seuraavaksi suorin hännän ja harjan sileiksi ja puhtaiksi, sekä tarkistin ettei häntään jäänyt yhtään puruja. Sitten harjasin pään ja puhdistin kaviot huolellisesti. Yhdessä kaviossa oli kivi, jonka otin varovasti irti. Siitä Pikku ei oikein pitänyt, mutta seisoi kuitenkin kiltisti paikallaan pienen irvistyksen tuntumassa. Harjasin vielä koko ponin päästä häntään ja jakoihin pehmeällä harjalla. Sitten taputin ponin kaulaa ja otin siltä riimun pois päästä. Kuiskasin ponin korvaan, että kohta lähdettäisiin kävelylle.
Menin satulahuoneeseen. Näin siellä Wearin putsaavan hiki hatussa Taigan varusteita. Moikkasimme ja vaihdoimme pari sanaa koulusta, poneista ja pojista. Sitten otin Pikun varusteet nauloista ja vein ne ponin karsinalle. Avasin karsinan oven ja asetin satulan Pikun selkään. Kiinnitin satulavyön varovaisesti turhaa kiskomista välttäen ja pujotin suitset ponin päähän ensin lämmitellen vähän kuolaimia. Sitten laitoin kaikki hihnat sopivalle kireydelle ja laitoin ohjan jalustimen taakse, ettei ruuna pääsisi vahingossakaan sotkemaan ohjia jalkoihinsa. Sitten menin pukemaan itselleni varusteita.
Hyppelehdin taas tallin yläkertaan astumatta joka toiselle portaalle, jotta olisin mahdollisimman nopeasti yläkerrassa. Otin kaapistani ratsastuskypäräni ja nahkaiset nauhasaappaani. Sitten vedin vielä palaturvaliivin päälleni ja otin kaapistani raipan ja ratsastushanskani. Puin kaikki varusteet päälleni ja hyppelehdin taas takaisin talliin ja Pikun karsinalle. Talutin ponin tallipihalle.
Nousin selkään ja pidensin jalustimia reilusti. Kiristin satulavyön ja pyysin ponia liikkeelle. Voi kuinka ihanaa oli taas istua Pikun selässä ja nauttia ratsastuksesta. Lähdimme kävelemään tallin takaa vievää metsäpolkua. Huomasin Pikun olevan innoissaan, välillä tunsin kuinka sen keho jännittyi jonkin linnun oksalta hyppäämisestä. - Voi ruuna, etkö ole ollut pitkään aikaan maastossa? kysyisin ponilta ja silitin sen kaulaa pitkin vedoin ja tein muutaman rapsutuksenkin. Pikku heilautti päätään ja otti yhden jäätyneen ruohotupsun ojanpientareelta. Taputin ponia uudestaan ja lyhensin vapaat ohjani niin lyhyiksi, että sain hyvän tuntuman ponin suuhun. Sitten käänsin Pikun hieman suuremmalle polulle ja pyysin ravia. Se ravasi innoissaan eteenpäin ja yritti koko ajan mennä lujempaa. Otin muutaman pidätteen, niin Pikku kuunteli minua taas. Käännyimme hiekkatielle, joka johti takaisin Seppeleeseen. Taputin ponia ja pyysin sen käyntiin. Kävelimme koko loppumatkan tallille välillä Pikun ihmetellen oravia ja lintuja, kun ne hyppelivät syksyn paljastamilla oksilla.
Kun pääsimme tallille, tulin alas selästä, kiristin satulavyön ja nostin jalustimet ylös. Pikku ei ollut yhtään hikinen, joten lenkkimme oli ollut sille tarpeeksi rento. Talutin ponin talliin ja otin siltä varusteet pois. Harjasin sen perusteellisesti ja vein varusteet paikoilleen. Sitten juttelin vähän aikaa tallikavereideni kanssa ja lähdin kotiin. Toivottavasti pääsisin tulemaan taas pian.
45HM
|
|
|
Post by Fiona on Nov 30, 2008 19:26:03 GMT 2
Lumi oli jo maassa ja oli marraskuun vika päivä. Huomenna olisi joulukuun eka päivä. Hymyilin ja puristin Pikulle tuomani joulukalenterin vasten rintaani. Jokaisesta luukusta putkahtaa hevosen kuva ja hevos nami. Niin oli myyjä sanonut. Astuin talliin jossa oli vain pari valoa päällä. Talli oli selvästi tyhjä. Jonkinlainen tunti oli varmaan menossa. Kävelin Pikun karsinalle. Ovi oli auki ja riimua tai riimunnarua ei näkynyt mailla halmeilla. Ei edes pakkia. Poika oli siis ulkona. Kävelin portaat ylös kaapeille päin. -Onko täällä mitään maalarin teippii tai sellasta? Kysyin oleskelutilan ovelta Lilyziltä ja LiinaK:lta. -No tuolla kaapissa ainakin näin viimeks, LiinaK sanoi ja osoitti vaaleaa korkeaa kaappia. Astelin huoneen poikki ja avasin kaapin oven. Hyllyllä oli maalarin teippiä, paperi teippiä ja jesaria. Nappasin maalarin teipin ja kävelin pois olohuoneesta. Olin kadottanut taas teipin pään, kun teippasin Pikun joulukalenteria sen karsinan oveen. Olin saanut vasta yläpäät ja toisen alapään kulman kiinni. Katsoin viereisten karsinoiden ovia ja kaikissa oli jonkun näköinen kortti tai kuvakalenteri. Löysin vihdoin teipin pään ja teippasin viimeisen alakulman kiinni. Katsoin upee joulukalenteria, jonka kuvassa keikkui valkoinen poni(''pikku'') ja iso ori. Kävin viemässä teipin takaisin kaappiin ja huomasin tyttöjen olevan poissa. Vain Jaakko hörppi kahvia pöydän ääressä. -Pikkuu!! Huusin ja poni ravasi liukastellen minun luo. Sen tarha oli jäässä ja se kompuroi pysyäkseen pystyssä. Säälin sitä ja otin sen riimusta kiinni. Laitoin riimunnarun kiinni siihen ja avasin portin kunnolla. Lähdimme molemmat varovasti taaplaamaan kohti tallia. Horjahtelin kokoajan, mutta niin näytti Pikkukin. Pikku oli kiinni tallin käytävällä ja harjasin sen vaaleaa karvaa. Pikku nukkui silmät ummessa ja nautti kun harja meni sen karvalla sinne tänne(ei nyt sentään sinne tänne ) Taputin ruunan kaulaa ja se havahtui todelliseen. Se oli varmaan haaveillut isosta kasasta porkkanoita, omeinoita ja leipiä. Otin riimunnarut irti ja talutin ponin karsinaan. Hain sille rehuhuoneesta safkaa ja Pikku alkoi heti höyhentää heiniä. Otin reppuni ja astelin ulos. Ulkona oli valoista, mutta taivaalla oli harmaita pilviä paljon. Lähdin taaplaamaan kohti kotia ja mietin onnellisena kunnooon talven antimia. Hiihtoratsatusta?? Hmmm...ehkäpä
|
|
|
Post by Fiona on Dec 17, 2008 21:45:33 GMT 2
Heilautin punaisen lettini selkäni taakse ja lykkäsin reppuni lokerooni. Kohta kävelinkin jo portaita alas kohti Pikun karsinaa. Tallilla oli vähän aika sitten remppa ja nyt sekin oli saatu päätökseen. On rakennettu lisä siipi, jossa on 2 vapaata karsinaa. Pikku asustelee silti ''vanhalla'' puolella. Käväisin pikkasen kurkkimassa uuden puolen asukkeja ja tallin uutta ex-ravuria. Se oli ihana ja kaunis tamma. Mutta Pikku oli kuitenkin ylitse kaikkien muiden! <3 Astelin kohti ponin karsinaa ja nappasin samalla matkalla mukaani ruunan pakin. Joulukalenteri Pikun karsinan ovessa oli jo puoliksi auki. Siis tänäänhän oli 17 päivä! Olimme siis todella lähellä joulua. Jännittävää. Mitäköhän saisin lahjaksi äidiltä ja isältä. Olen todella toivonut omalle ponilleni uutta satulaa, mutta ei siittä ole viellä mitään kuulunut. Cassulle haluaisin myös uudet meksikolaiset suitset. Pikku kurkkasi haaveistani minut havahduttaen karsinan oven yli ja haisteli minua. Nauroin sen kutittavalle ihanan silkiselle turvalle, kun se haisteli minun naamaani. Taputteelin käytävällä kiinni olevan Pikun kaulaa ja harjasin sen selkää kovalla harjalla. Se nautti taputuksista ja harjauksista silmät kiinni. Siirryin toiselle puolelle jatkamaan harjausta ja mietin mitä tekisin kohta. Mieleeni ryöppysi paljon asioita. Mennään maastoon, maneesiin ratsastaan tai vaikka kentälle vai meen hiihto ratsastusta? Kuulin jonkun äänen ja havahduin mietteistäni. -Moi, Anne sanoi ja katseli minua, kun ravistelin päätäni. -Ai moi Anne, sanoin ja laskin käteni Pikun selän päälle. -Mitäs sulla? -Mites miulla. Laskua vaan tulee, kun sain ton toisen puolen valmiikis, Anne sanoi ja huokaisi. Hänellä oli jotain papereita kädessään ja hän roikotti niitä alhaalla. -Mitäs noi on, Kysyin ja nyökkäsin papereiden suuntaan. -Uuden puolen suunnitelmat ja piirrustukset, Anne vastasi ja lähti hiippailemaan kohti toimistoaan kättänsä minulle heilauttaen. Olin päätynyt maastoi vaiho ehtoon, kun Pikku joutui kuitenkin menemään maneesissa aina tunneilla. Käärin viellä viimeisen pintelin Pikulle takajalkaan ja sitten irrotin riimunnarut ponin kuolaimista kummaltakin puolelta. Otin kypärän maasta ja laitoin sen päähäni. Kiinnitin remmin ja otin kiinni Pikun ohjista. Lähdimme jolkuttelemaan kohti tallin ovea. Ulkona oli raikata ja valkoinen lumi oli peittänyt maan. Lunta tuli nyttenkin vähäsen hiljaa taivaalta lennellen. Tallin ovien edessä kiristin Pikun satylavyön viellä ja laskin jalustimet. Ponnistin kohta jo selkään ja istahdin satulaan. Kävelimme rauhassa metsätietä pitkin. Pikku oli allani reipas ja vähän energinen. Se ei näköjään ole ollut juurikaan tunneilla. Annoin sille pohejta ja ruuna hypähti ihanaan keinuvaan raviin. Se ravasi tasaisesti hiekka tietä pitkin, kohti...jotain En ihmetellyt kyllä yhtään, miksi Pikku oli aloittelioiden suosiossa. Se oli niin ihana ja muutenkin hyvin tottelevainen ja hyvin koulutetty. Niin ja kiltteyttä ei kannata unohtaa!! Kohta olimme tulleet ihanalle aukiolle, jossa oli soliseva ihana pikkuinen puro! Käänsin Pikun aukiolle. Se oli ihan lumen peitossa ja lumessa oli jäniksen jälkiä. Kun tulimme purolle petyin ja muistin. Nythän oli talvi. Puro oli ihan umpi jäässä. Pikku hieroi turpaansa jäähän ja käänsin sen takaisin tiellä. Nostin aukiolla laukan ja laukkasimme tuuli korvissa ulvoen lumessa lumi pöllyten kohti aurattua tietä. Pikku pärskähti ja heitteli päätään innoissaan. Ravasimme takaisin päin kohti ihanaa seppelettä <3 Pääsimme ihan piakkoin pihaan ja tulin alas selästä. Löysäsin vyön ja nostin jalustimet. Talutin Pikun talliin käytävälle ja laitoin sen kiinni. Sitten aloin riisumaan ruunalta varusteita ja harjaamaan sitä. Sain kaikki valmiikksi ja nyt Pikku kiilti. Vein kaikki tavarat pois ja talutin viellä Piccolon karsinaansa, mutustelemaan heinää. Annoin sinne pusun turvalle ja hain reppuni. Kohta olinkin jo äitini autossa ja matkalla kotiin. (Joo tiiän että tää ei kauheesti näytä Pikulta, mutta on silti kuitenkin.) 10HM
|
|
|
Post by Fiona on Dec 21, 2008 19:00:53 GMT 2
Jouluilta 21.12.08
|
|
|
Post by Loviisa on Jan 21, 2009 20:07:30 GMT 2
Pitkästä aikaa palaan tallille! Onneksi Jossu on kertonut paljon tallin uusista hevosista ja ihmisistä. Äiti tuli hakemaan minua koulusta ja siksi pääsin nopeasti tallille. Kello on neljä, kun kävelen kohti Seppeleen isoa tallia. Puissa on paljon lunta ja piha on täynnä kavionjälkiä. Kuulen ympärilläni hevosten ääniä, sillä kaikki hevoset ovat ulkona nautiskelemassa päivästä. Menen talliin sisälle. Talli onkin ihan eri näköinen. Tallissa on paljon ihmisiä, uusia ja vanhoja tuttuja. "Heipä hei kaikki!" huudan. "Ai Loviisa, hauska nähdä!" huutavat Carkki, Nana, Jenna, Anne ja monet muut tutut. "Missäs sinä olet ollut?" kysyy Jaakko. "Olen ollut vähän sairas ja äiti ei ole nyt päästänyt pitkään aikaan tallille", vastaan. Menen Pikun karsinan luo. "Ohhoh miten sotkuinen!" "Ei muuta kuin käy hommiin", hihkaisee Jaakko. Haen kottikärryt ja talikon ja alan lappamaan sontaa kottareihin. Välillä joku tulee juttelemaan minulle. Kun karsina on siivottu, menen katsomaan Pikkua tarhaan. Pikun kanssa laitumella ovat Jambo (eli Loviisan kielellä Jumbo), Humu ja Palmikko. Rapsuttelen kaikkia hevosia. "Hei Pikku! En ole nähnytkään sinua pitkään aikaan", sanon ja taputtelen sitä kaulalle. "Sinä olet kyllä ollut ruoka-aikaan kotona... Tai ehkä se on vain tuo sinun talvikarvasi. Lähdettäisiinkö maastoretkelle, jonkun kaverin kanssa?" Pikku hörähtää ja pukkii minua päällään. Haen tallista riimunnarun ja otan Pikun. Jumbo-Jambo yrittää päästä mukaan, mutta sanon sille: "Sinun hoitajasi tulee kyllä myöhemmin!" Vien Pikun käytävään. Haen harjapakin ja alan harjata. Pikku on riemuissaan. Se nyökyttelee päällään ja lerputtelee alahuultaan. "Minä rakastan Pikun harjaamista", sanon itsekseni. Harjaan Pikun pehmeällä harjalla, sitten puhdistan jalat ja kaviot. Pikun kaviot ovat aika likaiset - mutta nyt ne eivät enää ole! Otan yhden kiven pois, ettei Pikkuun sattuisi. Sitten harjaan Pikun hännän ja se vasta onkin takkuinen! Eikä Pikku välitä mitään, vaikka kuinka kiskon. En jaksa selvittää koko häntää. Seuraavaksi otan sienen ja puhdistan sillä sieraimet ja silmien ympärykset. Ja harjaan vielä pään. Pikku on kiiltävän puhdas! Sitten haen satulan ja suitset. Satula on aika painava, mutta hiki otsalla kiskon sen Pikun luokse. Huomaan, että Anne on siivoamassa yhtä karsinaa. Niinpä huudan hänelle: "Voisitko tulla auttamaan Pikun kuntoon laittamisessa?" Anne sanoo, että hän mieluusti auttaa minua. Minä olen innoissani, koska kohta pääsen ratsastamaan. Anne auttaa minua laittamaan satulan ja kiristämään satulavyön. Minä saan itse laittaa kuolaimet Pikun suuhun! Se on mukavaa. Haen kypärän ja otan Pikun ohjat käteen. Sitten kävelen ulos. Anne tulee kanssani ja auttaa minut selkään. Anne sanoo, että hän voisi vähän opettaa minua kentällä. Sanon: "Kiitos, se olisi mukavaa! Vaikka ensin meinasin mennä maastoon." Ratsastan kentälle Annen opastuksella ja aloitan tunnin. Ensiksi menen käynnissä monta kertaa radan ympäri. Anne sanoo aina, että hep! ja hop! ja hup! ja hip! kun Pikku meinaa löntystellä. Anne huutaa: "Kantapäät alas, ryhti suoraksi ja anna pikkuisen pohjetta!" Yritän toimia aina Annen ohjeitten mukaan. Pujottelemme ja teemme voltteja. Pikkua saa ohjattua hyvin, koska se on niin rauhallinen. Sitten pääsen ravaamaan. Se on ratsastustunnin kohokohta! Annan pohjetta ja sitten Pikku alkaa ravaamaan ja minä nautin kyydistä vaikka se on tosi pompottavaa. Ratsastustunti menee liian nopeasti. Minusta olen ollut vain viisi minuuttia selässä! Sitten Anne sanoo: "Tunti on päättynyt!" Ja olen ollut muka selässä jo neljäkymmentäviisi minuuttia! Anne sanoo: "Ensi kerralla jos pidän tunnin, voidaan ehkä kokeilla laukkaa." Sitten tulen Pikun selästä ja vien sen talliin. Riisun satulan ja suitset Annen avustuksella. Pesen kuolaimet ja otan riimunnarun ja vien Pikun aitaukseen. Anne kävelee vieressä. Sitten Anne sanoo, että hän lähtee jatkamaan karsinoiden siivousta. Katson kelloa ja olen ollut jo 2 tuntia tallilla! Käyn hoitajien huoneessa ja otan keksin. Katson ihailevasti limsa-automaattia, mutta en ota limsaa! Ajattelen, että lähden kotiin. Sanon moikat kaikille ja käyn vielä halaamassa Pikkua. Sitten alankin potkuttelemaan kotia kohti potkurillani!
|
|
|
Post by Maikku on Feb 6, 2009 21:45:31 GMT 2
Harjaushetki
Hitaasti mutta varmasti palasin tallille pitkän tauon jälkeen täynnä uutta energiaa ja puhtia, oli niin ihanaa olla taas tallilla, tavata vanhat tutut ja uudet naamat sekä tietysti pikkuinen Pikku-poni! Avasin tallin oven ja hipsin tallin vintille vielä ainakaan näkemättä ainoatakaan tuttua. heitin tavarani kaappiini ja kiirehdin talliin etsimään Pikun karsinaa.
Ponista ei kuitenkaan näkynyt karsinassa jälkeäkään. Katselin ympärilleni, mutta päätin lopulta kääntyä ilmoitustaulun puoleen katsomaan, olisiko PikkuinenPikkuPoni tunnilla. Kuitenkin listasta päätellen ponilla oli vapaapäivä. Mietin hetken ja tajusin, että se voisi olla tarhassa. Katsoin ilmoitustaulun tarhajärjestystä ja huomasin Pikun nimen korostuvan silmääni Taigan kanssa samasta tarhasta. ”Jipii, mä nään Pikun!” hihkaisin hiljaa mielessäni ja lähdin lompsimaan ulos ja sieltä suoraan Pikun tarhalle,
Jo kaukaa näin valkoisen pisteen mutaisessa tarhassa. Tai, oikeastaan piste ei ollut valkoinen vaan suoraan sanottuna ****ruskea. Naurahdin ja vihelsin. Poni nosti päänsä mutaisesta maasta ja katsoi minuun päin hieman yllättyneenä. Sitten se kohotti ylähuulensa nenänsä päälle ja päästi kimakan hirnaisun joka varmasti kaikui sisälle talliin asti. Astelin lähemmän ruunaa ja annoin sille taskustani omenalohkon samalla, kun laitoin narua kiinni sen riimuun. ”Nonniin, ruuna. Nyt pääset puunattavaksi!” hihitin sille ja laitoin tarhan oven perässämme kiinni. Talutin ponin tallinovesta sisään reippain askelin se välillä hamuavan takinliepeestäni lisää herkkupaloja.
Kävellessämme käytävää pitkin karsinoista kurkista outoja ja tuttuja naamoja, mutta yhden niistä tunnistin heti. Se oli Wear! Hän puunasi juuri Taigan juoma-astioita täysin puhtaiksi, kun talutin Pikun kyyristyneen ja melkeinpä huomaamattoman Wearin ohi. Tökkäsin tyttöä selkään kun päästin Pikun karsinaansa. Taputin ponia ja menin jututtamaan Wearia.
Puhuimme tytön kanssa niitä näitä ja juttelimme koulusta, tietysti myös vähän niistä kolmijalkaisista uroksista(hah). Sitten kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja jätin tytön rauhaan, mutta menin kiusaamaan Pikkua harjapussi kädessäni. Aloitin harjaamisen ihan normaalisti pölärillä, jatkoin jouhien selvityksellä ja puhdistin kaviot ja harjasin ponin pään. Sitten harjasin koko komeiden vielä pehmeällä harjalla ja selvitin vuohiskarvat. Sitten taputin ponia ja halasin sitä pari kertaa, sillä aikaa oli vierähtänyt jo parisen tuntia. Oli aika lähteä kotiin, kun kerran olin tänne tänään tullut, tulisin kyllä varmasti pian uudestaankin!
|
|
|
Post by Maikku on Feb 7, 2009 19:11:56 GMT 2
Kaikenlaista puuhailua
Hypättyäni iloisesti autosta, kaaduttuani rähmälleni tallin oven eteen ja pudisteltuani suurimmat lumet vaatteistani pois pääsin kömpimään sisään talliin. Tallissa soi radio ja karsinoita siivottiin iloisella touhulla ja punaisilla poskilla. Katsahdin ensimmäiseksi ilmoitustauluun, olisiko Pikku tänään tunnilla. Ja olihan se, se menisi tänään länkkäritunnille kello 14. Hymähdin, että onneksi olin tullut tähän aikaan. Sitten menin talliin kysymään tarvittaisiinko apuani.
En saanut torjuntaa, ehei, sain heti käteeni talikon ja pyynnön, että puhdistaisin Pikun karsinan Annen apuna. Myönnyin pyyntöön ja aloin puhdistaa karsinaa siten, että kiersin karsinan ympäri ja otin ensimmäiseksi kaikki suurimmat kakkakikkareet karsinasta ulos. Sitten otin jokaisen purukasan ja heitin ne keskelle, siten saisin karsinan puhdistettua perin pohjin. Kun olin kiertänyt koko karsinan läpi eikä likaista enään näkynyt, vein kottikärryllisen likaisia kuivikkeita lantalaan ja toin kottikärryllisen puhtaita kuivikkeita takaisin. Sitten levittelin vähän puruja ja vein kaikki tarvikkeet paikoilleen. Pikun karsina oli putipuhdas.
Sitten lähdin hakemaan ponia sisälle. Menin ulos tallista ja tömpsöttelin sinne, mistä olin Pikun juuri edellispäivänäkin hakenut. Kaivoin taskustani jo valmiiksi porkkanan. Sitten vihelsin heti, kun näin Pikun tarhan. hoitoponini ja herran ystävä Taiga rapsuttelivat tarhassa toisiaan tyytyväisen näköisinä. Pikku kuitenkin huomasi minut ja päästi pienen, mutta kimakan hörähdyksen, vai hirnahdukseksiko sitä olisi pitänyt sanoa. Naurahdin ja menin lähemmäs tarhaa ja otin ponin kiinni. Puolet porkkanasta annoin Taigalle, jottei se tulisi kateelliseksi. Sitten autoin Pikkua pujahtamaan ulos tarhasta ja sen jälkeen talutin sen sisään talliin.
Karsinassa otin ponilta riimun pois päästä ja silitin sen korvia ja kuiskin sille salaisia juttuja. Välillä se nyökytti päätään ymmärtämisen merkiksi. Sitten otin karsinan ulkopuolelta Pikun karjapussin, jonka sisällöllä aloin harjata koko ponia puhtaaksi. Ensin pyörittelin koko komeuden kumisualla, koska ponista lähti niin paljon karvaa, ja se näytti siitä niin kovasti pitävän. Sitten harjasin irtokarvat pois sen karvapeitteen päältä pölyharjalla välillä puhdistaen harjaa piikkisukaan. Selvitin vielä ponin harjan ja hännän, puhdistin kaviot ja harjasin sen pään. Sitten harjasin vielä koko komeuden kokonaan pehmeällä harjalla jalkoja ja jouhia ja harjaa myöten. Annoin ponille kiitoksen ja lähdin karsinasta. Juuri kun lähdin karsinasta, Pikun ratsastaja toi varusteita hymysuin sen karsinalle.
- Hei! Haluukko sä vähän auttaa? tyttö kysyi minulta iloisesti. - Juu, totta kai. Voin laittaa suitset, sanoin ja hymyilin leveästi saadessani suitset tytön olkavarrelta.
Pujotin kuolaimet ponin suuhun ja se ottikin ne ilomielin. Laitoin kaikki hihnat kiinni ja kun tyttö oli saanut Pikun satulan paikoilleen, ojensin suitset sille. Sitten taputin ponia kun se lähti tunnille maneesiin. Katsoin kelloa. Se oli jo niin paljon, että oli aika lähteä kotiin.
|
|
|
Post by Maikku on Feb 8, 2009 11:01:27 GMT 2
Juoksutusharjoitusta ) Tulin taas aamulla iloisella mielellä tallille. Olin eilen jo kotona suunnitellut, että tänään juoksuttaisin Pikkua, kun sen taidon olin vähän aikaa sitten oppinut. Avasin tallin oven ja katselin ympärille, sisällä ei näkynyt ketään, mutta kaikki karsinat näyttivät siltä, että ne olivat jo siivottu. Hymyilin iloisesti siitä, ettei minun tarvitsisi siivota tänään Pikun karsinaa, kun tein sen eilen. Päätin kuitenkin pestä sen kupit, koska siihen minulla olisi nyt aikaa. Hain ämpärin ja pesusienen, sekä ämpäriin lämmintä vettä. Sitten aloin kuurata ensin juomakuppia puhtaaksi käsivoimin. Puhdistin sen hyvin sisältä ja ulkoa, sekä otin vanhat vedet siitä pois. Sitten kuurasin myös Pikun ruoka-astian, koska se oli melko likainen. Siitä lähti paljon haisevaa irtolikaa, mutta pesun jälkeen se oli kuin uusi. Kun olin saanut kupit pestyä, vein tavarat pois ja lähdin hakemaan Pikkua tarhasta. Vihelsin poniruunalle jo kaukaa. Se nosti päänsä pois aidan tolpan takaa ja hörähti iloisesti, tiesihän se että minulla oli sille aina jotain hyvää. Pikku näytti olevan yksin tarhassa, ehkäpä Wear oli ratsastamassa Taigalla. Menin aidan viereen ja näytin kädessäni olevaa leivänpalaa. Poni tuli heti luokseni ja laittoi pääni kainalooni samalla, kun yritin kiinnittää riimunnarua sen riimuun. Kun lopulta naru niksahti paikoilleen, talutin Pikun talliin. Päästin ponin vapaaksi karsinaansa ja aloin heti harjailla sitä. Ensin harjasin pölyharjalla koko ponin päästä kavioihin ja selvitin jouhet. Sitten puhdistin kaviot, selvitin vuohiskarvat ja harjasin kaviot kiiltäviksi. Päätä harjatessa Pikku yritti koko ajan työntää turpaansa kainalooni, mutta tuokin työ onnistui hyvin. Lopuksi harjasin koko ponin pehmeällä harjalla. Sitten puhdistin vielä sieraimet siihen tarkoitetulla sienellä. Taputin ponia ja lähdin sen jälkeen hakemaan satulahuoneesta pinteleitä ja patjoja, juoksutusvyötä, suitsia, liinaa, itselleni kypärää ja juoksutusraippaa. Ne saatuani kaadoin koko tavarakasan karsinan viereen, paitsi kypärän painoin jo päähäni, ettei se vierisi kenenkään jalkoihin. Ensin käärin Pikun jokaiseen jalkaan sinisen pintelin patjojen päälle. Sitten laitoin ponille suitset päähän ja juoksutusvyön selkään. Kiinnitin liinan suitsiin niskan takaa ja otin pitkän juoksutusraipan kainalooni, ettei se olisi tiellä. Sitten pyysin Pikkua kävelemään perässäni maneesiin. Maneesissa ei ollut ketään, onneksi. Ensin kävelimme ihan taluttaen muutaman kierroksen maneesin ympäri välillä pysähdellen. Sitten pyysin ponia ympyrälle kävelemään. En käyttänyt Pikulla apuohjia, koska se ei ollut tottunut kulkemaan paljoakaan muodossa. Pyysin ponia vähän pidentämään askeltaan. Sitten pyysin sen napakasti raviin ja se siirtyi pehmeään ja lennokkaaseen raviin. Pikku yritti hieman pienentää ympyrää, mutta laitoin sitä kauemmas osoittamalla ponia raipalla lapaan ja katsomalla silmään, niin minulle oli opetettu. Sitten kun olin juoksuttanut Pikkua hetken vasempaan kierrokseen ravia, pyysin sen käyntiin ja siitä pysähtymään. Oli aika vaihtaa suuntaa. Aloitin sillä, että vaihdoin liinan toiselle puolelle. Sitten pyysin Pikkua taas ympyrälle, tällä kertaa oikeaan kierrokseen. Aloitimme kävelemällä muutaman kierroksen. Sitten kun olimme kävelleet, pyysin ponia ravailemaan. Välillä käskin sitä pidentämään, välillä lyhentämään askelia. Ravin jälkeen otimme vähän laukkaa. Pikku nosti laukan heti käskystäni eikä vastustanut yhtään raviin ja käyntiinkään siirtymistä. Kiitin ja kehuin Pikkua usein äänellä, jotta se ymmärtäisi tekevänsä oikein. Sitten vaihdoimme vielä suuntaa ja laukkasimme toiseenkin suuntaan. Lopussa ravuutin Pikulla vielä molemmat suunnat ja annoin sitten kävellä maneesia ympäri talutuksessa. Pikku oli käyttäytynyt todella mallikkaasti, joten taputin sitä ja talutin talliin. Tallissa otin ponilta kaikki varusteet pois ja puin sille heti vaaleansinisen villaloimen päälle, sillä se oli hionnut. Sitten harjasin sen jalat ja pään huolellisesti, sekä vein kaikki tavarat paikoilleen. Pikku saisi jäädä sisään, ettei sillä tulisi ulkona kylmä ja lihakset eivät menisi jumiin. Kello olikin jo paljon, kun olin saanut ponin hoidettua, tavarat paikoilleen ja itsekin olin levännyt hetken. Sitten kävin halaamassa Pikkua kiitokseksi kivasta päivästä ja lähdin kotia kohti.
|
|
|
Post by Maikku on Feb 8, 2009 11:18:11 GMT 2
piirtelin eilen kuvan Pikusta ja Taigasta tarhassa
|
|
|
Post by Maikku on Feb 9, 2009 17:21:01 GMT 2
Itsepäinen aloittelija: - Minä en ratsasta valkoisella ponilla!
Tulin taas kerran iloisella ja varmalla mielellä tallille. Kun olin avannut tallin oven ja hipsinyt käytävälle, katsahdin heti ilmoitustauluun, menisikö Pikku tunnille. Se pääsisi tänään alkeistunnille hipsuttelemaan ja uskoisin, että se tarvitsisi taluttajan. Tallilla oli tapana kirjoittaa hevosen nimen perään taluttajan nimi, joten rustasin paperiin nimeni ja menin talliin katsomaan, olisiko Pikkua jo sisällä.
Kurkistin ponin karsinaan ja näin kuinka se seisoi siellä unisen näköisenä. Sanoin sen nimeä kun menin karsinaan harjat käsissäni. Poni nuuski minua kiinnostuneena ja sitten aloin harjata sitä. Ensin harjasin koko ponin pölyharjalla päästä varpaisiin. Sitten harjasin ponin pään ja puhdistin kaviot. Selvitin vielä sen hännän ja harjan ja lähdin sitten hakemaan sen varusteita, sillä tunti alkaisi viidentoista minuutin kuluttua. Olin juuri tullut sopivaan aikaan tallille.
Ensin laitoin ponille suitset päähän ja se ottikin ne ilomielin vastaan. Suoristin ruunan etutukan ja kiinnitin kaikki hihnat sopivan kireälle. Sitten laitoin satulan ponin selkään ja kiristin vyötä parilla reiällä. Otin riimunnarun ja lähdin taluttamaan Pikkua maneesiin, sillä alkeistunneilla oli tapana, että ratsastajat odottavat hevosia maneesissa.
Maneesissa odotti jo muutama heppa taluttajiensa kanssa, mutta ratsastajia ja tunnin pitäjää ei näkynyt vielä missään. Käänsin Pikun muiden heppojen kanssa kaartoon. Maneesissa olevat hevoset olivat: Pella ja taluttajanaan aina iloinen Fiia, Taiga ja niin ahkera Wear, Pikku ja minä, Humu ja hoitajansa Shinqua, sekä Palmikko ja tuttu hoitajansa Carkki. Odotimme heppojen kanssa hetken rivissä ja säädimme jalustimia sekä satulavöitä, kun Anne talutti viisipäisen lapsilauman maneesiin ja näytti jokaiselle hevosen, jolla ratsastaisi. Pikulla ratsastaisi tänään pieni tyttö, Vilma. Hän kertoi minulle heti aluksi, ettei aikoisi ratsastaa valkoisella ponilla.
- Totta kai sinä ratsastat! rohkaisin tyttöä ja melkein punttasin hänet hevosen selkään. Vilma pani kuitenkin kovasti vastaan ja tokaisi: - Empäs. Minä tahdon ratsastaa Tiialla, koska se on niin suuri. - Mutta Pikku onkin juuri niin kiltti kuin poni voin olla, rohkaisin uudestaan ja väläytin hänelle silmää. - Minä en ratsasta Pikulla. Viimeksikin kun menin sillä, se pukitti minut alas, kun yritin näyttää että nyt täytyy mennä laukkaa kentän ympäri! tyttö selitti jo itkuisena. - Mutta ettehän te edes vielä laukkaa? kysyin ja näytin varmasti melko hämmentyneeltä. - Minä en ratsasta, tyttö sanoi ja käveli Annea päin, kun hän tuli kysymään mikä oli hätänä. Kerroin Annelle tilanteen ja hän vain sanoi, että anna tytön mennä toimistoon ja vie poni kävelylle. - Selvä. Menen vaikka taluttelemaan sitä, sanoin haikeasti ja talutin ponin ulos.
Lähdimme kävelemään metsään. Emme kuitenkaan ehtineet kävellä pitkäänkään kun koko ajan jatkuva lumisade yltyi niin kovaksi, etten edes nähnyt eteeni. Lopulta luovutin ja käännyimme takaisin kävellen aina talliin asti.
Tallissa riisuin Pikulta nopeasti varusteet ja laitoin sille loimen, koska ruuna oli kastunut lumisateessa. Sitten vein kaikki varusteet pois ja annoin Pikulle vielä pusun ja porkkanan. Sitten lähdin kävelemään kotiin lumisateessa.
|
|
|
Post by Maikku on Feb 12, 2009 19:13:07 GMT 2
kuva pikusta kun se jää yksin ulos =)
|
|
|
Post by Fiona on Mar 1, 2009 22:54:15 GMT 2
~1.3.09 - Tarhassa leikkimistä~
|
|
|
Post by Fiona on Mar 9, 2009 21:42:11 GMT 2
=) Kuva ja tarina. Piirtää paintilla vaan on niin kiva.. xD Oli aika kirpeä pakkas ilta. Harjasin Pikkua tallikäytävällä ja taputin sen kaulaa. Jatkoin harjaamistani ja siirryin toiselle puolelle. En ehtisi muuta kuin tekemään pienen hoitoreissun. Vedin ruunan karsinan oven kiinni ja tökkäsin pakin kannen jalallani kiinni. Se loksahti kiinni ja lähdin portaita ylös kohti kaappeja ja oleskeluhuonetta. Savuin lokerikoille ja avasin omani. Vedin mustan laukkuni ulos kaapista ja kaivoin taskusta kännykkäni. Ängin sen ratsastushousujeni taskuun ja heitin repun takaisin kaappiin. Kolikko kilahti limuautomaattiin ja painoin coca cola nappia. Kone hurisi hetken ja kohta kouraan putosi vaahtoava pullo kylmää limua. Vaikka oli talvi, toimi kylmä juoma yhtä hyvn todella viilentävänä juomana. Noukin pullon ja löntystelin oleskelutilaan. Siellä istuskeli LiinaK, Anne, Pipsa ja Sanni. -Moooi! Sanoin ja istahdin Liinan viereen. -Moi, vastasivat kaikki Anne mukaan lukien. -Hei Fiona. Kun Maikku ja Loviisa eivät enään Pikkua niin aktiivisesti hoida, on Pikku suurimmaksi osaksi sinun vastuulla, Anne sanoi ja jatkoi jonkun sana ristikon täyttämistä. -Okei. Käyhän se niinkin, sanoin ja väänsi kasvoilleni hymyn. -Mites huomenna, kysyin Liinalta kun tämä harjasi mynttiä käytävällä. Midän oli suunniteltu mennä maastoon ylihuomenna, mutta tyttö oli joutunut perumaan sen. Tietenkin Liina olisi taluttanut varsaa ja minä ratsastanut Pikulla. -Noo.. Pitää katsoa, Liina sanoi ja hymyili minulle. Nyökkäsin ja avasin Pikun karsinan oven. Ruuna löntysteli luokseni. Se varmaan osotti jo ruokaansa. -Okei, Okei höö nassu, sanoin viellä ja viiletin jo hakemaan kimon ruunan ruokia. Kiinnitin lomen viimeisen soljen ja taputin ruunaa lavalle. -Heippa sitten hassu, sanoin ja katsoin ottiko poni sitä kuuleviin korviinsa. Ei tietenkään.. Astuin ulos karsinasta ja astelin ylös. Otin repun kaapistani ja huikkasin kaikille heipat. Lähdin alakertaan ja otin puhelimen taskustani. -Heippa äiti! Voisikkos tulla hakemaan..? Seppeleessä.... Joo.. Pikkua.. En... Okei... Nähään kohta moi. Sanoin puhelimeen ja menin ulos odottamaan kohta saapuvaa äitiä. Fiona ja Pikku 13hm??
|
|
|
Post by Ellady on Mar 15, 2009 20:33:32 GMT 2
Ensimmäinen hoitotarina 15.3 "Täältä tullaan Pikku!"
(Heti kun luin että saan Pikun hoitsuksi nii tuli kusit housuu ja ryntäsin tänne kirjottaa)
Kylmänä pakkaspäivänä oli sattunut jo kaikenlaisesta. Tallille päästyäni tuli heti tuttu ihana tunne joka lämmitti ihanaa tallia kylmänä pakkaspäivänä. Heti ovesta tullessani ilmassa leijui ystävällinen tunnelma..
Ensimmäisenä kuitenkin menin etsimään Pikun laitumelta jossa arvelin sen olevan. Pitkä ja leveä polku johti minut ponilaitumelle jossa laidunsi sovussa Pella, Taiga, Pampula ja Pikku. Hain ripsakasti sinisen pörrönarun ja päätin lähestyä suoloista suloisempaa siniloimista Pikkua joka katseli korvat höröllään loimea purevaa Pampulaa. Vasta oven avatessa he huomasivat minut ja Pampula lopetti tietenkin heti loimen järsimisen.. - Pikkuu tule tänne! Huusin ja ponit tuijottivat minua oudoksuen kunnes vasta tajusin mennä ponin luokse.. Heti kun pääsin Pikun luokse niin Pella ja Taiga tulivat muualta heinänkorjet suussa pyytämään rapsutusta.. Hymähdin ja rapsutin molempia korvan takaa ja sitten vasta keskityin itse Pikkuun joka pukki minua päällänsä rapsutusta halutessaan.. Pampula lähti ravaamaan heinien luokse.. Taiga ja Pellakin lähti sekä Pikkukin aikoi lähteä mutta pysähtyi ja rupesi tuijottamaan minua.. Tampsin sitten naru kädessään söpön herran luokse ja taputin tätä kaulalle.. - Hyvä poika! Sanoin iloisesti ja hymyilin.. Sitten kuitenkin napsautin narun riimuun kiinni ja reippaasti lähdin taluttamaan herraa tarhasta mutta tämä olikin eri mieltä ja ei halunnut mennä askeltakaan eteenpäin.. - Voi sua kun et tunnilla viitsinyt olla liikkumatta mutta nyt et halua mennä minnekkään, Sanoin ja maiskutin vähän jolloin tämä lähti itsestään kävelemään ovea kohti.. Olin juuri avaamassa ovea kun Fiona tuli minua ja Pikkua vastaan.. - Moikka! Kuulin että sinä oot nykyään Pikun apuhoitaja ja oot hakemassa sitä laitumelta, Tämä sanoi ja minä vastasin: - Juu ,niinhän minä olen heti kun Anne soitti minulle niin tulin tänne heti ,Haluatko muutes auttaa minua tämän kanssa? - Toki! Mukavaa että olet hoitamassa sitä tänään itse heti kun kuulin tästä niin tulin tänne, Tämä sanoi ja lähdimme taluttamaan Pikkua talliin.. Matkalla juteltiin kaikenlaista mukavaa hevosista ja hoitamisesta.. Hymyilin lopuksi tietenkin ja pian sitä oltiinkin karsinan ovella..
- Pikulta ollaan karsina putsattukin että nyt sitä ei tarvitse putsata, Fiona sanoi ja vastasin: - Huomasin varmaan joku on luullut ettei kukaan putsaa sitä mutta ihan sama.. - Haluatko ottaa Pikulta loimen niin voidaan harjata se? Fiona kysyi minulta ja nyökkäsin.. Aloin ottamaan rintaremmejä mutta Fiona suositteli että ottaisin ristivyöt ennemmin. Otin ensiksi ristivyöt ja sitten avasin rintaremmit.. Otimme loimen pois ja viikattiin se sitten hienosti loimipidikkeeseen.. Fiona otti harjapakin josta tämä antoi minulle harjan ja itse otti kaviokoukun.. - Käykö että putsaan kaviot? Hän kysyi sitten ja vastasin iloisesti: - Kyllähän se minulle soppii! Harjailin pitkin ja raskain vedoin jo aika kiiltävää Pikun turkkia.. "Tykkään susta tosi paljon Pikku!" Kuiskasin tämän korvaan jota Pikku käänteli.. Vaihdoimme puolta ja rupesin harjaamaan tätäkin puolta pitkin ja painavin vedoin.. - Haluatteko antaa Pikulle ruoat? Anne kysyi ja minä nyökkäsin.. - Antakaa sille pari sylillistä heinää, Tämä jatkoi ja minä menin hakemaan Fionan kanssa heiniä.. Viimein satiin raahattua heinät Pikulle.. - Kello on jo paljon ja minun pitäisi mennä kotiin, Sanoin surullisesti.. - Niin kyllä minunkin koska huomenna on kokeet jos kerkeät niin ota pikulta riimu, Tämä sanoi samallalailla. - Juu voinhan minä, mutta hei Nähdään! Sanoin mutta tämä oli jo ulkona tallista..
Menin karsinalle halaamaan ihanaa Pikkua ja otin hitaasti riimun pois.. "Nähdään huomenna kultamusupuppeli" Sanoin Pikulle ja halasin sitä vielä kerran.. Ulkona pakkanen oli kiristynyt paljon joten palelin hetken aikaa pysäkillä.. Viimeinen linkki saapui melkein heti pysäkille jonne minä astuin..
1hm
|
|
|
Post by Ellady on Mar 17, 2009 20:23:51 GMT 2
Hoitotarina 17.3 "Mutaa ja kuraa sekä kadonneet ponit"
Kävelin juuri puunatulla kovalla tallin käytävällä kengät kopisten jokaisella askeleella.. Anne oli luvannut auttaa minua Pikun varusteiden kanssa.. Heti tallille päästyäni menin katsomaan seinällä olevaa listaa kuka menee kelläkin.. Vähän aikaa tuijottaessani ryppyistä listaa Anne yllätti minut takaani ja sanoi: - Pikku menee Maastolle vaikka sitä ei tuossa olekkaan.. Se on joku erikseen varattu mutta luulen että sinä voisit laittaa Pikun kuntoon jos osaat? Nyökyttelin päätäni ja kävelin katsomaan karsinassa lojuvaa aivan ruskeata ponia jonka olisi näköjään pitänyt vähän säästellä karvaansa.. Karsina oli muutenkin ihan karvojen peitossa koska oli ponien karvanlähtö aika.. Avaessani narisevaa ovea takaani alkoi kuulua hevosten jalkojen kolinaa.. Jaakko talutteli kuraista Anttua jonka perässä Sastu tuli.. - Voiei! osan hepoista pitäisi olla jo sisällä ja näkisimpä minkälaisia ne sitten ovat! Anne pahoitteli äkäisesti.. Huomasin heti että kesä teki tulojaan koska yöllä oli satanut kaatamalla vettä ja muuttanut jokaisen laitumen isoiksi kuralätäköiksi.. - Ketkä tulevat sille yksityistunnille? Hermoromahduksen partaalla oleva Sastu vinkaisi suustaan.. - Olikohan see ootas käyn katsomassa, Anne sanoi ja käveli taululle ja tytöt odottavat vastausta jännittyneinä.. Viimein anne saa sanat ulos suustaan ja huutaa: - Pampula,Bert,Pikku,Eppu ja Sentti! Pampula tarvitsee taluttajan koska ratsastaja on aika nuori ja kokematon.. Kävisikö että Pipsa taluttaisi sitä? Pipsa kääntää päätään ja huikkaa jotain muminaa vastaukseksi ja kohautin harteitani.. Pikku oli ruvennut piehtaroimaan karsinassaan joten päätin että kutsuisin sitä mutta eihän se tepsinyt.. Lopulta pyysin Bertiä puunaavalta Johannalta apua joka nyökkäili ja hetken ajan päästä tuli ovella.. - Hop hop Pikku nouseppas ylös! Johanna huhuili komentavasti jolloin Pikku kierähti ympäri.. Pian Pikku oli jo jaloillaan ja kiitin Johannaa iloisella hymyllä.. Kaivoin taskustani pienen porkkanan jonka poni rouskutteli ja lymyili riimua pistävää hoitajaa ilkikurisesti.. Näin sen silmistä että se suunnitteli jotain toisten pään menoksi joka oli tältä aika harvinaista mutta ei mahdotonta.. Katsoin Katia joka laittoi jo Seralle varusteita luultavasti siksi että Anne menisi sillä yksityistunnin.. Pihalla paistoi aurinko mutta silti oli vetistä.. Taluttelin Pikun harjauspuomille missä Wire puunaili Eppua toisessa päässä.. Itse en puhunut tälle mitään mutta välillä hän vilkuili minuun päin oudoksuen.. Vihdoin sain toiselta puolelta kaulan putsattua missä kesti ainakin viisi minuuttia.. Eppu ei ollut varmasti yhtään likainen ellei Wire ollut aloittanut jo kahdelta päivällä jolloin oli päässyt koulusta.. Pikku ja Eppu silmäilivät toisiaan ilkikurisesti ja välillä Pikku tuijotti minua kun yritin sienellä poistaa paakkuja tämän pienistä jaloista.. Anne tuli jo vähän hoputtamaan mutta pysähtyi siihen kun katsoi laitumiin päin.. HEVOSET OLIVAT YLTÄPÄÄLTÄ MUDASSA! Anne kirosi itsekseen ja meni sitten talliin.. Hetken päästä lauma tallilaisia kävi hakemassa ruskeat hepat sisälle.. - Nyt kyllä tässä on jotain mätää! Kaikki hevoset ovat yltäpäältä mudassa.. Ihme ettei ihmisetkin! Anne huusi ja katseli nurkan takana lymyileviä Kristianta ja Tappia.. Itse luulin että heillä oli jotain tekemistä asian kanssa mutta ei sitä tiedä.. Hänen katseensa pysäytti se kun Pampula ryntäsi Annen takaa ja pukkasi tämän kuralätäkköön.. Pampulan takana juoksivat kurainen Loviisa ja Pipsa.. - Pampula karkasi käsistä kun talutettiin sitä kentälle! Pipsa sanoi.. - Nii! se veti meidät kuralätäkköön.. Loviisa sanoi itkua pidätellen.. Anne lämpäytti käden naamaansa ja nappasi pienen Pampulan ohjasta kiinni.. - Minun täytyy keretä vaihtaa uudet vaatteet.. En voi näillä ratsastaa, Maahan syöksynyt Anne sanoi - Nyt loppu sinun temppuilusi tähän paikkaan, Anne sanoi ja Pampula vilkuili Pikkua ja Eppua kunnes se raahattiin kentälle..
Viimein sain tuunattua ponin kurasta ja aikaa oli vielä viisitoista minuuttia jäljellä.. Luulin että ratsastaja olisi tullut auttamaan minua mutta eihän se sitten tullut.. Pyysin että Wire katsoisi Pikun perään sillä aikaa kun haen varusteet ja kaviorasvan.. Keltaisessa hienossa kupissa piilossa toimistossa se kaviorasva olikin.. Huikkasin kiitoksen Wirelle ja kiireellä rupesin kiillottamaan tämän tummia kavioita jotka pistivät silmään heti niitä katsoessa.. Suitset olivat vaikeat pistää joten pyysin taas Wireltä apua joka letitti Epun häntää.. Löysin tämän kanssa viimein hammasloman josta painettuani Pikku avasi pienen suloisen suunsa.. Ota nämä suuhusi Pikku Pikku! Hymyilin Wirelle ja pistin suitset.. Painava musta satula oli vaikea pistää koska Pikku venyytteli kaulaansa huimasti.. Nostin satulan aina liian taakse mutta kyllä se siitä kun sain vielä pinnistettyä reiän satula vyöhön kunnes Anne huusi: - Tulkaapas kentälle nyt koska ratsastajat odottelevat! Kävelin laiskasti Pikun kanssa kentälle jossa kypäräpäinen, vaaleanpunatakkinen punakiharapäinen tyttö jolla oli mustat ratsastushousut vedetty korviin asti.. Käveli luokseni ja sanoi menevänsä tällä ja esittäytyi Nillaksi.. Nillasta huomasi että tämä oli mukava tyttö koska ei valittanut yhtään.. Enemmänkin pyysi rehellisesti apua ja kertoi mielipiteensä.. - Minä olen ratsastanut kerran Pikulla! Olin ihan pieni, Pikku on mun lemppari, Tämä selitti.. - Hoidatko sää muutes Pikkua? Oon kysyny Annelta hoitsua mutta ei se ole vastannut oikein mitään, Nilla selitti ja vastasin: - Olen Piccolon apuhoitaja ja täällä pistetään ilmoitus jos haluaa hoitajan.. Sitten vain pistät hakemuksen ja Anne päättää kenet valitsee.. - Kuka se Piccolo on? Muutes vielä en tarvitse taluttajaa koska olen ratsastanut jo kauan, Nilla selitti kärsimättömästi ponin vilkuillessa ilkikurisesti muita ilkikurisesti tuijottavia poneja.. - Piccolo on Pikun oikea nimi Pikku on vain kutsuma nimi ja luulen ettei sinua talutella ,tämähän on yksityistunti joten luulen että perheesi ratsastaa, Vastasin ja säädin tytön jalustimia.. - Juu niin tää on mutta luulin aikasemmin että Pikun oikee nimi on Pikku! Tyttö huusi jo vähän.. Anne huusi viimein: - Noniin nyt tulkaa minun ja Seran johdolla tässä järjestyksessä perässäni Sentti, Eppu, Bert, Pikku ja Pampula sekä perässä vahtii Abby Jolilla.. Katsoin hetken aikaa kun he katosivat metsäpolulle ja sen jälkeen menin hakemaan kottarit jolla rallailin iltatallissa.. Elli katseli minua mutta käännähti juttelemaan.. - Näin että yksityistunnin ponit laukkasivat minua ja Jamboa vastaan Sera ja Joli mukanaan ilman ratsastajia, Jenna kertoi hätäisenä ja Elli hieman hätääntyi ja kuulutti: - Nyt tallilaiset jos on aikaa niin jättäkääs hommat kesken ja tulkaa paimetamaan heppoja maastosta.. Missä Jenna olitte silloin? - Laukkasuoralla ja lähdin siitä suoraan tänne! Tämä jatkoi ja nielasi... Jätin hommat kesken ja lähdin paimentamaan heppoja parinkymmenen muun hoitajan/ratsastajan kanssa.. Ekana löysimme Annen jonka Sera oli pukittanut alas pikkukalliolla takaisin kuralätäkköön.. - Ne laukkasivat pellon läpi en kyllä tiedä mistä vimmastuivat niin paljon.. Abbylla oli vaikea hillitä Joli joka ryntäili vähän väliä, Anne selitti kypärä vinossa ja osoitti suuntaa.. Autoimme likaisen opettajan maasta ja hajaannuimme osiin.. Itse menin Liekkijärven suuntaan Nanan kanssa joka ratsasti Sikellä.. Mieleeni kiiluivat ajatukset hevosista jotka ovat uponneet jäihin joten siksi nopensimme vähän vauhtia.. Nanalle soitettiin: - Ai löytyikö?.. Kiva .. Katotaan täältä ensiksi.. Tullaan sittenn.. Nähään kohta.. - Pipsa ja Bert löydettiin maastoesteiltä kun Bert oli tiputtanut jossain välissä ratsastajansa ja Pampula kiidättänyt narua niin että Pipsalta nyrjähti käsi, Nana kertoi ja pysäytti puheensa heti koska Pikku oli jättipellolla syömässä kauraa ja mutainen ratsastaja yritti itkuisena repiä ponia irti pellolta.. - Nilla hei! Me saadaan sut kiinni, Huusin tälle ja juoksin heitä kohti.. Pikku huomasi minut ja lähti kiitämään kohti Zardaa.. - Minä laukkaan heidän perään! Juokse perässä ja katso tarkasta jos näet muita! Nana huusi jonka kuulin vinkunana.. Kuulin rapinaa ja pysähdyin.. "Mikäköhän siellä on?" Ajattelin mutta en kerennyt kauaa koska puskasta tuli kurainen Nilla joka naureskeli.. " Mikäköhän sillä on? " Mietin hetken aikaa mutta tajusin vain että oli hauskaa tippua hänestä.. Pian takaani tuli Nana joka talutti likaista Pikkua ja melkein sanoi jotain mutta kun näki likaisen Nillan niin perui jo sanansa.. - Sattuuko? Vóitko kertoa mitä tapahtui? Olitko ihan yksin? Näitkö mihin muut menivät? Kysyin tältä ja tämä kertoi: - Ei olen ihan okei! Ravattiin vähän jollain isolla kivellä jossa oli risteys.. Sitten ponit vimmastuivat ja hajaantuivat moneen eri suuntaan näin kuitenkin vain että se oranssi heppa joka oli edessäni meni niitten edellä olijoiden perään ja lähtivät asuinalueelle päin jollekkin pienelle kalliolle koska anne huusi näin kun Sera nosti takajalkojaan hurjasti ilmaan.. - Ne varmaan lähtivät päätielle! Soitan heti paikalla sinne.. Nana sanoi vakavissaan.. - Moikka Elli! Me löydettiin Pikku ja sen ratsastaja mutta ratsastaja luuli että sentti,eppu ja sera menevät päätielle! aijoo.. Hyvä! Palataan sinne.. Okei.. Moikka! Kuulin soiton aikana Nanan puhetta ja sitten tämä kertoi meille: - Sera,Eppu ja Sentti olivat popsimassa maanviljelijän antimia ja Bert oli jotenkin ihmeellisesti saanut lennätettyä ratsastajan väärinpäin Jolin selkään josta Abby oli lentänyt suoraan Kesannon pellolle.. Joli ja tämä tyttö olivat laukanneet jopa Liekkikalliolle asti josta Carkki oli sen kaapannut.. Pampula oli mennyt Jolin kanssa vanhoille raunioille asti.. Epun ja sentin ratsastajat lensivät ennen peltoa lätäkköön myös..
Huokaisin helpotuksesta kun me kaikki pääsimme tallille jossa purettiin ratsastajan kanssa itse varusteet ja menimme kaakaolle päärakennukseen.. - Olipa aikamoinen jahti! Shina huudahti.. - Juu kaikki olivat ihan kuraisia hihi.. Sini sanoi naurahtaen.. - Onneksi kaiki selvisivät ehjin nahoin paitsi Pipsa, Elli sanoi aikuismaisesti.. - Kyllä tää tästä aika mysteeristä kuitenkin tommonen, Pipsa kikatti.. Sain juotua kaakaoni loppuun ja sanoin heipat tytöille ja muille tallilaisille koska minun piti mennä hoitamaan Pikkua että saisin sen vielä illaksi laitumelle..
Anne oli nyt putipuhtaat vaatteet päällä auttamassa muita ratsastajia koska senioritunti oli alkamassa ja usealla oli juuri varusteissa enemmän ongelmia.. Tervehdin Annea ja kipaisin hakemaan Pikun harjakopan.. Tiesin heti minne sen oli jättänyt joten ei siinä ollut mitään ongelmia.. Pian ratsastajat alkoivat jo lähteä maneesiin päin mutta muistin että anne lupasi auttaa Pikun varusteissa.. - Entä ne varusteet joissa lupasit auttaa? Kysyin Annelta joka mietti hetken ja sanoi: - No Elli voisi auttaa sinua kun en nyt ihan kerkeä.. Harjapakista harjailin harjalla ja sukaa käytin paljon koska ylimääräistä karvaa oli aika paljon koska oli karvan lähtö aika.. Huomasin heti koska karsinat olivat täynnä karvoja ja harjat olivat ihan karvoissa.. Pikku tökki minua päällään mutta pysyin vahvana koska en halunnut kuralätäkköön.. Moni muukin hoitaja putsasi likaisia hoitsujaan lukuunottamatta niitä jotka olivat senioritunneilla.. Kaviot olivat ihan likaiset ja jouduin pesemään käteni niitä pestessä.. Epun ihana kampaus jonka wire oli väsännyt oli ihan vinksallaan.. Pölyt pudisivat irti kun vahvasti harjasin ponin suurita takaosaa pölyharjalla.. Pistin riimun Pikulle ja hain vielä toppaloimen.. Narisevan oven avatessani tämä narisi ärsyttävästi ja poni meinasi tulla minun päälleni mutta tökkäsin sen takaisin karsinaan.. Telineestä ripakasti nappasin herran ihanan toppaloimen jonka kituallisesti raahasin tämän selkään jonka jälkeen suoristelin sitä.. Ristiremmit menivät vähän tiukalle ja löysäilin niitä sitten.. Onneksi sain vielä Pikun tarhaan mutta meinasi likainen Pampula karata.. Onneksi vältyin tältä kun pieni pukitteleva tamma tuli luokseni mutta minulla oli hieman kiire.. Hain uudestaan kottarit, talikon ja lapion jotka kuskasin karsinalle ja rupesin ottamaan kakkakikkareita poijes.. Karsina ei ollut niin sikolätti kun ex-vuokraponini joka jynssäili kaikki aina seinille.. Kusikohdat lähtivät kätevästi lapiolla.. Työntäessäni kottareita lantalaan niin törmäsin Pipsaan joka viimeisiään vei pois.. - Humps! Ei ihan kaatunut! Pipsa mutisi ja lähdimme omille teillemme.. Nappasin turpeet vielä jotka levitin tasaisesti reunoille enemmän jakauksella karsinaan.. Hiki leijui jo otsallani kunnes vein kottarit takaisin paikalleen.. Etsiskellin Elliä joka oli harjailemassa Bladea tämän karsinassa.. Elli suostui auttamaan varusteissa joita en ennen ollut putsannut..
- Ja sitten rasvataan satula ja jätetään se kuivumaan.. Tämä höpötti ja tein työtä käskettyäni.. - Viimein suitsetkin saivat mukavan rasvauksen ja lupasin koota ne kun olen ruokkinut pollet iltatallissa.. Sininen ihana Satulahuopa= ruskea sini täplällinen resukasa jota hankailin hetken aikaa kunnes siitäkin tuli sininen jossa oli ihan pieniä sinisiä täpliä.. - Hyvä just noin ja sitte harjaa vielä se satulavyö! Elli kehuskeli ja itse katselin häntä harjatessani vyötä..
Lisää tulee iltatallissa huomenna <3
2hm
|
|