|
Post by Loviisa on Oct 11, 2008 16:49:08 GMT 2
|
|
|
Post by Loviisa on Oct 12, 2008 8:33:59 GMT 2
"Yksi.. kaksi.. kolme!" hihkaisin kun olin viimein saanut viimeisen kakkakikkareen pois Pikun karsinasta. Olin tullut jo aamulla heti tallille, kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Olin jo lakaissut tallin lattian ja imuroinut oleskeluhuoneen. Nyt pitäisi vielä puhdistaa Pikku ja Pikun satula ja suitset. "Tänään onkin siivouspäivä!" sanoin itsekseni. Menin hakemaan suitsia ja satulaa satulahuoneesta, kun yhtäkkiä joku oli takanani ja huusi: "He-hei!" Siellä oli Pipsa! "Hei, Pipsa! Minä jo säikähdin", minä sanoin. Pipsa nauroi. "Voinko auttaa sinua jossakin?" Minä sanoin, että voit, jos auttaisit minua varusteiden puhdistamisessa. "Kuolaimet ovatkin jo aika likaiset." "Joo, voin", Pipsa sanoi, "koska itse olenkin jo putsannut Pampulan varusteet. Mutta minä otan vielä Bertin varusteet. Voimme yhdessä puhdistaa ne." Minä sanoin: "Joo. Se onkin mukavaa." Otin Pikun satulan ja suitset. Sitten menimme hakemaan vettä letkusta. Satulasaippuaa löytyikin satulahuoneesta. Rupesimme työn touhuun. Me juttelimme vaikka mitä ja nauroimme sen perään. Nyt olimmekin jo puhdistaneet Bertin ja Pikun välineet. Olimme ihan hikisiä. Pyyhin hikeä otsaltani. "Mennään juomaan limsaa oleskeluhuoneeseen", Pipsa ehdotti. "Joo, mennään vain", minä sanoin. "Siellä on varmaan keksejäkin, koska Josefiina toi niitä eilen." "Nam!" sanoi Pipsa. "Ne ovat niin hyviä, jos hän toi ne Jaffa-keksit", minä sanoin. Pipsa sanoi: "Niin onkin!" Menimme oleskeluhuoneeseen. Joimme äkkiä kupilliset limsaa ja otimme yhdet keksit mukaan ja lähdimme hakemaan tarhasta Pikkua ja Pampulaa. Päätimme harjauksen jälkeen lähteä niillä maastoon. Sidoin Pikun käytävälle ja hain harjapakin. Pipsa laittoi Pampulan käytävälle kanssa. Aloin harjata Pikkua, ja se oli ihanan rauhallinen, vaikka se halusikin välillä ottaa porkkanaa minun taskusta, mutta en antanut sitä sille vielä. "Minusta on kiva mennä Pampulalla sitten syysjuhlissa", sanoin. Pipsa sanoi, että Pampula on rauhallinen, vaikka välillä haluaisikin vähän loikkia sinne tänne. Minä sanoin: "Uskon kyllä Pampulaan, se on aivan ihana pieni shetlanninponi, koska rakastan shetlanninponeja. Mutta Pikku on kyllä vielä ihanempi." Pipsa vain nauroi. Sitten haimme satulahuoneesta molempien ponien kiiltävät satulat ja suitset. "Kyllä me ollaan hyviä hoitajia", sanoin. "Käymme melkein joka päivä tallilla", Pipsa nauroi. "Meistä tulisi hyviä siivoojia", minä sanoin. Pipsa katsoi minua vähän aikaa ja sanoi: "Minä en kyllä siivoojaksi rupeaisi! Se on niin typerää hommaa sitten siivota!" "Paitsi tallilla", minä huudahdin. Satuloimme yhdessä hoitsumme ja kävin hakemassa kypärän ja hain myös Pipsalle kypärän. Sitten talutimme ponit ulos. Pipsa punttasi minut selkään ja meni aivan löllösti itse Pampulan selkään. "Vähän noloa, että sinä menet isommalla hevosella, vaikka olet pienempi", Pipsa sanoi. "Ei sinun tarvitse hävetä, se on aivan normaalia", minä vitsailin. Sitten lähdimme maastoon. Ilma oli raikkaan puhdas ja metsä oli märkä. Puiden lehdet olivat vihreitä, keltaisia ja punaisia. Oli hiljaista. Yöllä oli satanut ja salamoinut niin paljon, että oli kaatunut puu polun varrelle. Jouduimme hyppäämään sen yli, mutta se oli onneksi niin pieni, ettei siinä tarvinnut sillä tavalla hypätä. Tartuin Pikun harjaan kun se meni puun yli ravissa. "Jee", huusin. Pipsakin huusi jee, koska Pampulalla oli niin hötkyvä ravi, ja kun se hyppäsi, Pipsa melkein lensi hienosti selässä. Sitten jatkoimme matkaa. Pipsa kysyi, ottaisimmeko me vähän laukkaa. Minä sanoin: "Minä voisin mennä ravia ja sinä voisit mennä vähän laukkaa. En oikein vielä uskalla laukata." Käännyimme takaisin ja otimme taas pienen ravipätkän. Hevoset läähättivät aivan puhki. "Oletteko te vähän huonokuntoisia?" minä kysyin poneilta. Pipsa sanoi: "Taidatte te vähän olla, myöntäkää vain!" Yhtäkkiä olo tuntui epävarmalta ja aloin liusumaan... liusumaan... ja liusumaan... ja hups! jysähdin maahan. Äkkiä otin Pikun suitsista kiinni ja nousin ylös. "VOI PERUNANKUORI!" kiljaisin. "Nyt meni housut aivan kuraisiksi! Joku luulee, että olen päästänyt housuun!" Pipsa nauroi kippurassa. "Mitä sinä siinä naurat? Auta mieluummin minut takaisin selkään!" "Huh huh", Pipsa huokaisi ja vieläkin hihitti vähän. "No niin, voisitko nyt auttaa?" kysyin. Pipsa sanoi: "Joo joo, tulen vain pois Pampulan selästä." Pipsa hypähti pois ja sanoi: "Yks.. kaks.. kol ja POMPPU!" Sitten olin taas tukevasti Pikun selässä. "Noniin, nyt voimme taas aloittaa." Jatkoimme matkaa ja kohta olimme taas tallilla. Siellä ei ollut vieläkään ketään, vain Annen pieni autonkottero. Ja sitten vein Pikun talliin ja otin siltä varusteet pois Pipsan auttamana. Sitten veimme Pampulan ja Pikun tarhaan. Ne olivat ihan mielissään. Sitten katsoin kelloa, ja sanoin: "Oho, se on noin paljon, pitää lähteä kotiin!" Pipsa sanoi: "Joo, niin minunkin. Mennäänkö yhtä matkaa?" Minä sanoin: "Joo." Niinpä menimme yhtä matkaa siihen saakka, että tiemme erosivat. Minä lähdin vasemmalle ja Pipsa oikealle. Kotimatkalla mietin, että seuraavalla kerralla en varmasti tippuisi Pikun selästä!
|
|
|
Post by Fiona on Oct 15, 2008 20:03:55 GMT 2
Astuin talliin ja vedin syvään henkeä. -Miten ihana tallin tuoksu, mutisin ja hiippailin kohti Pikun karsinaa. Pella katseli minua tummilla silmillään viereistestä karsinasta, kun avasin Pikun karsinan oven.
-Moikka poika, sanoin ja vedin karsinan ovea pikkasen kiinni. Pikku käveli luokseni ha haisteli käsiäni. -öö...Moi, kuului takaani ujo ääni. Käännähdyin ja katsoin oven suussa seisovaa Loviisaa. -Moi, sanoin ja taputin Pikku kaulalle. ''Oletko kuullut että aloitan pikun hoidon sinun ja maikun kanssa? Olen Fiona, Riston ja Istelin entinen hoitaja.'' sanoin ja tarjosin kättäni ujolle tytölle. Loviissa kätteli minua hellästi ja nyökkäsi. -Juu jotain tuollaista Anne puhui, Loviisa sanoi hellästi ja hiljaisesti. -Autan sinua siis aina kun tarvitset apua ja Maikkua unohtamatta! Hänkin auttaa varmasti, sanoin ja hymyilin. Käännähdin taas katsomaan Pikkua joka mutusteli heiniään rentoutuneena.
-Haluukko harjata Pikun kanssani?? kysäisin Loviisalta, kun kävelimme yhdessä satulahuoneesta. -No voinhan minä. ''Okra mennään sit heti niin hepoille voi antaa ''iltapalaa''. Kävelimme Pikun luo ja avasin pakin karsinan edestä. Ojensin Loviisalle kovan harjan ja osoitin hänelle merkiksi karsinaa. Tyttö livahti karsinaan ja kohta kuulin kuinka hän puhui ponille hiljaa:
''Toivottavasti saan jatkaa sinun hoitamista vaikka sinulle tulikin uusi hoitaja. rakastan sinua ponina enemmän kuin mitään muuta elävää hevos olentoa.''
-Kato tätä!! Sanoin Loviisalle ja osoitin Pikun taka päätä.- Kivan kuranen. Hölmistynyt Pikku katsoi minua suurilla suklaa silmillänsä ja rapsutin sen turpaa. -Hassu, sanoin ja jatkoin muta klönttien harjaamista ponin takapuolesta. Kohta olimme saaneet ponin harjattua ja ruuna oikein kiilsi. Puhdistin viellä äkkiä Pikun kaviot, kun kuulimme ilta tallilaisten ''potkivan'' ulos matti myöhäläisiä.- Mennään jo, ennen kun ne alkaa meille sanoon, Loviisa kuiskasi ja oli vähän pelokas. -Ei ne meitä syö, sanoin ja naurahdin. Loviisa rentoutui ja pieni naurun purskahdus kuului nyt hänenkin suustaan.
-Hei tekö täällä viä kuhnitte? Jaakko kysyi meiltä ja nyökkäsimme. Livahdimme ovesta ulos ja suoraan pyörillemme. -Moi , sanoin ja polkaisin pyöräni liikkeelle. Loviisa nyökkäsi ja lähti samalla toiseen suuntaa pyörän lamppu valonaan.
|
|
|
Post by Fiona on Oct 16, 2008 9:35:49 GMT 2
-Moi poika, sanoin ja avasin tarhan portin. Laitoin riimunnarun kiinni Pikun riimuun ja talutin sen ulos tarhasta. -Moi Fiona, kuulin jonkun sanovan. Huomasin että Irene heilutteli minulle tallin nurkalta. Heilautin kättäni tytölle ja kävelimme ponin kanssa kohti tallia.
-Moi, sanoin irenelle ja seurasin häntä talliin. Kävelimme Pikun karsinalle ja Irene nojasi karsinan oveen kun aloitin harjaamaan Pikkua.''Olet siis saanut uuden hepon hoidettavaksi?'' -Joo, harmi kuitenkin kun risto lähti.-Mutta nyt hoidan Pikkua ja luulen ettei minun tartte ainakaan pitkään aikaan pelätä että menetän hoitsuni.
Kohta kun olin Pikun harjannut ja Irenen kanssa kylliksi jutellut talutin ruunan pesukarsinaan ja laitoin sen kiinni seinässä olevaan metalli renkaaseen. Otin letkun seinässä olevasta telineestä ja laitoin hanan päälle. Kyykistyin ja samalla kastelin ruskeat ratsastus kenkäni. Heilautin punaisen lettini selkäni taakse ja aloin pestä Pikun mutaisen harmaita jalkoja.
Heilauttelin kättäni Loviisalle, joka oli tullut tallille väistikkaa. -Moi, sanoin ja vänsin hanan pois päältä.- Voisikko olla ystävällinen ja hakisit mulle tuolta satulahuoneesta puhtaan pyyhkeen? Loviisa nyökkäsi ja kiiruhti heti hakemaan. laitoin letkun takaisin telineeseen ja kohta Loviisa toikin pyyhettä Pikun jalkojen kuivausta varten.
Olimme laittaneet Pikun kiinni käytävälle ja aloitin puhdistamaan ruunan karsinaa. Loviisa sai harjailla Pikkua sillä aikaa kun hoidan karsinaan siivoukse ja ruuat. Vein nyt lannata pois lantalaan ja toin samalla matkalla puhtaat oljet karsinan lattialle.-Kohta onpi valmista, sanoin ja hain viellä Pikun ruuat ja heinät.
Kohta poni mussutti heiniään rauhallisesti karsinassaan. -Mun pitää mennä. Maikku varmaan tulee illalla viellä ratsastaan, sanoin Loviisalle ja menin ulos. Pienet vesipisarat kastelivat naamani, kun lähdin polkemaan kohti kotiani.
|
|
|
Post by Fiona on Oct 18, 2008 10:36:48 GMT 2
Vettä oli tullut melkein koko päivän. Maa oli mutainen ja tummia pilviä oli taivaaalla. Astuin talliin ja kävelin Pikun luokse. Ruuna katseli tuloani kaltereiden välistä tummilla silmillään ja kuopaisi pari kertaa maata.-Moi kulta, sanoin ja laskin kaikki tavarani maahan.- Ootappa niin käyn viemässä nää tonne kaapeille.
Laitoin kaappini lukkoon ja avaimen taskuuni. Kävelin portaat alas alakertaan ja näin kuinka hoitajia tulvi talliin. -Moi, sanoin Pipsalle joka kiiti ohitseni ylärerran portaille. Kävelin Pikun luo ja avasin pakin kannen. Pakki oli jäänyt varmaan Loviisalta eilen illalla pikun karsinalle. Avasin karsinan oven ja astuin sisään. Pikku käåveli luokseni ja huokaisi syvään.
Vaihdoin toiselle puolelle harjaamaan ja kuulin jonkun tulleen karsinalle. Katsahdin ruunan selän yli tuliaa. Oven takana seisoi vaalea letti päinen tyttö joka ratsutti Pikun turpaa. Tyttö katsahti minua ja aloitti puhumaan:-Moi oot varmaan Pikun hoitaja? Mulla on tänään tunti ja meen näköjään Pikulla, ja sää varmaan tuut mua taluttaan? Katsahdin häntä kummaliseste ja tulin pois Pikun takaa.
Tyttö hymyili ja katsoi minua kauniilla sinisillä silmillään.''Joo totta kai'', sanoin ja huokaisin. Olin nimittäin ajatellut rauhallista lenkkiä maastossa. Vain minä ja Pikku. - Mee sää harjaan Pikku loppuun niin meen hakeen satulan ja suitset. Tyttö nyökkäsi ja riensi pikun karsinaan. Lähdin kävelemään satulahuoneelle ja mietin että voinhan vaikka sitten tunin jälkeen mennä maastoon.
Kohta olimme valmiita ja olin hakenut riimunnarun valmiiksi ja kiinnittänyt sen ponin kuolain renkaaseen. Anne huuteli olemmeko valmiita ja käski kaikkia menemään maneesille. Talutin Pikun ulos karsinasta ja koko tallista. Pikku tyttö seurasi meitä eli siis minua ja ponia. Olimme letkan toisia ja menimme Humun ja Magnetin perässä.
Kohta kaikki oli ratsailla ja valmiina aloittamaan. Anne käski kaikki menemään enin käyntiä ja opettelemaan hyvän tasapainon. Huomasin hyvikseni että tunti oli alkeis ja kaikki olivat oikeestaan vasta toista kertaa hevosen selässä.
Kohta tunti olikin jo loppu ja kaikki ratsastaja hyppivät alas heppojen tai ponien selästä. Anne kuulutti kaikkien ponien nimet jotka jatkoivat ja ne ketkä meni talliin. ''ei pikkua jatkoon,ei pikkua jatkoon'', hoin mielessäni. -ja Pikku talliin, Anne huusi maneesin laidalta.-Jess, sanoin Pikulle ja tlutin sen ulos.
Nappasin samalla kupäräni penkiltä kun menimme kohti ulkoovea. Ulkona oli viileä ilma, mutta sade oli lakannut. Aurinko pilkahteli vähän väliä pilvien takaa. Nousin Pikun selkään ja ohjasin sen kohti metsä polkua. Viileä tuuli hyväili kasvojani ja annoin Pikulle pohjetta raviin.
Kohta saavuimme pienelle aukiolle ja siirsin Pikun käyntiin. Ohjasin sen aukion toisessa päässä solisevalle purolle ja nousin pois selästä. Annoin Pikun hetken aikaa juoda viileän puron vettä. Ruuna joi pari kulausta ja sitten se alkoikin nyhtää ruohoa massuunsa. Annoin kimon hetken juhlia kesän viimeisillä tuoreilla ruohoilla ja sitten talutin sen pois hyvän ruohonupun ääreltä.
Kohta olin taas ratsailla ja ratsastin kohti seppelettä samalla vanhalla polulla. Annoin Pikulle laukka pohkeen ja ruuna nosti mukavan pehmeän laukan. Vesi pisaroita alkoi taas sataa ja annoin Pikulle lisää pohjetta. Se lujensi inasen laukkaansa ja kiiti kohti seppelettä.
Kohta näin kyltin jossa luki: ''ratsutalli Seppele''. Siirsin ruunan käyntiin ja kävelimme seppeleen pihaan. Laskeuduin alas kimon ponin selästä ja nostin jalustimet ylös ja löysäsin satulavyötä. Talutin Piccolon talliin ja suoraan omaan karsinaan. Riisuin siltä varusteet ja harjasin ruunan nopeasti. Hain sadeloimen ja virittelin sen ponin selkään. Talutin sitten Pikun tarhaan ja avasin portin. Kun päästin sen se laukkasi Pellan, Taigan, Mankin ja Hillan luo tarhan keskustaan.
Kun olin ottanut talikolla viimeiset kakka kikkareet käväisin viemässä kaiken likaisen lantalaan. Sitten hain puhtaat kuivikkeet karsinaan ja viellä Pikun päivä heinät. Jätin sille myös liepää ja pikkaisen porkkanaa ruokinta astiaansa. Kävelin kohta portaita ylös ja otin kaappini aivaimen taskustani. Avasin oven ja nappasin reppuni selkääni.
|
|
|
Post by Loviisa on Oct 25, 2008 8:17:30 GMT 2
Oli lauantai-aamu. Olin syömässä mandariinia tietokoneen äärellä. Jossu sanoi: "Nyt pitäisi lähteä tallille. Tänään on siivouspäivä." Sammutin tietokoneen ja söin mandariinin loppuun. Lähdin ottamaan vielä muroja, ja laitoin vaatteet päälle. Jossu sanoi, että nyt on hyvä kumpparit, koska tuolla on todella vetistä. Huusin : "hei hei!" muulle perheelle ja siinä sitä sitten oltiin, pyörän selässä matkalla Seppeleeseen. Oli enää sata metriä Seppeleeseen, kun yhtäkkiä kuului: KLONKS! ja pyörästä lähti ketjut. Yritin vaikka miten saada niitä paikoilleen, mutta ei onnistunut. Jouduin taluttamaan pyörän tallille. Kun menin tallille, sanoin Jaakolle: "Voisitko laittaa pyörääni ketjut?" Jaakko sanoi: "Joo, voin voin" ja alkoi nikkaroimaan pyörääni. Sitten menin talliin, vein eväslaatikkoni oleskeluhuoneeseen ja menin Pikun karsinan luo. Katsoin sinne, Pikkua ei ollut. "Se on varmaan ulkona", sanoin itsekseni. Hain talikon ja kottikärryt ja aloin siivota Pikun karsinaa. Se oli hirmu likainen, oikein isoja lantaläjiä! Tulin ihan hikiseksi kun ahersin. Viimein olin saanut puhdistettua Pikun karsinan. Vielä pitäisi laittaa puhtaat kuivikkeet. Sitten menin käymään Pikun luona ja otin sen sisälle harjattavaksi. Pikku oli rauhallinen kun talutin sitä, vaikka meinasi liukastua mutaan, niin kuin minäkin. Mutta sain otettua Pikun harjasta kiinni, ennen kuin kaaduin. "Olet ihana Pikku kun autoit minua", sanoin. Ja siinä samassa Pikkukin horjahti, mutta pidin siitä kiinni, ettei se kaatuisi. Sitten Jaakko tuli sanomaan, että saako hän vähän enemmänkin korjata minun pyörääni, koska siinä oli muka enemmänkin vikaa. Minä sanoin, että korjaappa jos haluat. Niinpä Jaakko lähti korjailemaan pyörääni lisää. Sitten kiinnitin Pikun karsinaan ja hain harjapakin. Sitten aloin harjata Pikkua. Yhtäkkiä joku hypähti minun selkääni - säikähdin! Kukahan se mahtoi olla? "Hei!" Jenna huusi. "Ai, minä jo säikähdin, että kuka olento siellä oli. Minä taisin olla ensimmäinen tallilla." Jenna sanoi, että hän on ollut tallilla jo kolme tuntia. "Aijaa", minä sanoin. "Mutta missä sinä olet ollut?" "No, olin tuolla oleskeluhuoneessa ja siivosin karsinoita jaaa... no, tein vaikka mitä. Ja kävin ratsastamassa maastossa", Jenna kertoi. "Oliko kivaa maastossa?" "Oli tietysti, mutta vähän märkää vain." "Jaa, katsotaan jos minäkin menisin Pikulla maastoon." Pikku oli kurasta ruskea, koska se oli piehtaroinut tarhassa. Kun harjasin sen kumisualla, se oli kiiltävän valkoinen. Pikku oli aivan ihastunut, kun harjasin sitä. Se tuuppi minua hellästi turvallaan.Ajattelin, että menisin vasta illalla ratsastamaan, jos vaikka joku tulisi minun kanssani. Mutta Jenna sanoi, että hän menee johonkin kaupassa käymään ja sitten hän menisi johonkin kokoukseen. Eli hänestä ei olisi seuraa illalla. Siksi hän olikin tullut näin aikaisin. Harjattuani Pikun syötin sille pari sokeripalasta. Pikku oli aivan innoissaan. Rapsutin sen lempikohdasta, harjantyvestä, ja se hörähti ilosta. "Mehän olemme hyviä kavereita", sanoin Pikulle. Sitten vein Pikun tarhaan ja sanoin sille: "Illalla tulen uudestaan ja lähden sinun kanssasi kentälle ratsastamaan!" Pikku vain hirnui ja piehtaroi taas ihan kuraiseksi itsensä. "Voi, voi, Pikku! En minä kyllä jaksa sinua enää uudestaan harjata - harjaan sitten, kun tulen illalla!" Menin talliin ja Anne oli laittamassa hevosille ruokaa. Kysyin, voisinko olla apuna. Hän sanoi: "Hae porkkanoita ja laita jokaiseen karsinaan kaksi porkkanaa. Ja shettiksille laita neljä, koska kummallekin pitää olla kaksi." Sitten vein porkkanat, ja sanoin Annelle ja kysyin, voinko tulla tänään iltatöihin ja ratsastamaan Pikulla. "Totta kai, mutta Karoliina tekee varsinaisen iltatallin! Nähdään sitten!" Anne sanoi. Lähdin iloisin mielin kotia kohti.
|
|
|
Post by Loviisa on Oct 27, 2008 17:02:44 GMT 2
En päässyt silloin koneelle, joten laitan tämän tarinan nyt, jos käy... Jää muuten häiritsemään... 25.10. ilta Lähdin polkemaan Seppeleeseen. Kun olin puolivälissä, näin yhtäkkiä että joku kärryillä tuli minua vastaan. Ensiksi en tuntenut, kuka ohjaaja ja hevonen oli, mutta kun he tulivat lähemmäksi ja lähemmäksi, huomasin että hehän olivat meidän naapurimme. Moikkasin Paulia, jolla on omia ravureita, jotka ovat vähän villikkoja. Pääsin heidän ohi, vaikka minua jännitti vähän. Kun tulin Seppeleeseen, menin heti Pikun luokse tarhaan rapsuttelemaan sitä. Sitten sanoin sille: "Nyt lähdemme kentälle!" Hain riimunnarun satulahuoneesta ja lähdin hakemaan Pikkua. Kalle oli Pikun kanssa aitauksessa. Kalle olikin aivan rauhallinen, että sain Pikun haettua. Talutin sen sisälle karsinaan. Sitten hain harjat ja aloin harjata Pikkua. Se oli taas hirveän likainen, koska se oli piehtaroinut ulkona. "Senkin sottapytty", toruin Pikkua. Karoliina tuli minua vastaan, kun vein harjapakkia satulahuoneeseen. Kysyin, voisiko hän auttaa minua satuloimisessa. Hän sanoi, että mielellään. Niinpä samalla otimme satulan ja suitset ja sitten laitoimme Pikun kuntoon. Pikku oli ihana, kun laitoimme sille suitsia ja satulaa. Minä rapsutin Pikkua säästä. Karoliina sanoi: "Olen kanssa menossa ratsastamaan Aksulla. Mennäänkö yhdessä?" Minä nyökkäsin. Aksu olikin jo laitettu valmiiksi. Saimme heti lähdettyä. Haimme vain kypärät. Minulla oli porkkananpaloja taskussa, ja annoin niitä Karoliinallekin, että hän saisi antaa Aksulle. Sitten ajattelimme ensiksi mennä vain tielle kävelemään. Otimme liikenneliivit ja lähdimme. Nousimme selkään ja lähdimme heti suoraa päätä tielle. "Lämmitellään tässä", Karoliina sanoi. Sain mennä edellä, koska olin nuorempi ja Aksu villimpi kuin Pikku. Pikku oli ihana, kun ratsastin sillä: ei tehnyt mitään kepposia. Kävelimme aika nopeasti, koska Pikulla ei oltu pitkään aikaan ratsastettu ja sillä oli energiaa. Puhuimme Karoliinan kanssa kaikesta taivaan ja maan välillä. Esimerkiksi koulusta, läksyistä ja hevosista... ja vaikka mistä! Kun olimme kävelleet tiellä puolisen tuntia (vartti toiseen suuntaan ja vartti toiseen), menimme kentälle. Siellä ravasimme ja menimme puomeja. Pikku meni kuin unelma. Minä ja Pikku menimme omia reittejä, ja Aksu ja Karo menivät esteitä. Katsoin, kuinka he liitelivät esteiden yli. "Toivottavasti minustakin tulisi joskus noin hyvä ratsastaja", sanoin Pikulle. Pikku hirnahti ihan kuin olisi nyökännyt. Me menimme vain vähän ravipuomeja, mutta Aksu ja Karoliina menivät laukkaa. Pikku halusi kanssa mennä Aksun perään, mutta yritin pidättää sitä ja se pysyi käsissäni. Onneksi! *huokaus* Sitten menimme vielä vähän kentällä ravia perätysten, Aksu edellä niin että Pikku pääsi vähän kaahottelemaan. Meinasin välillä tippua, mutta pidin Pikun harjasta kiinni, enkä tippunut. Ihme kyllä. Karo ei ollut lähimaillakaan tippumista, koska hän oli niin pitkään jo ratsastanut. Sitten nousimme hevostemme selästä ja veimme ne talliin, otimme varusteet pois ja veimme satulahuoneeseen. Annoin Pikulle porkkanan, ja Aksullekin yhden. Veimme hevosemme tarhaan ja jäin vielä Pikkua rapsuttelemaan ja antamaan sille lisää porkkanoita ja sokeripalasen. Tiputin makupalat maahan, ettei Pikku oppisi kerjäämään ja näykkimään. Kalle tuli heti syömään kanssa niitä, mutta ei se minua haitannut. "Sinä olet ihan lellitty", nauroin ponille. Sitten menimme Karon kanssa oleskeluhuoneeseen ja joimme kuumaa kaakaota. Se lämmitti mukavasti. Minä luin Aku Ankka-lehteä ja Karo luki jotain ratsastusta. Sen jälkeen kävin vielä vähän aikaa Pikun luona ja lähdin kotiin. "Nähdään pian!" huusin Seppeleen tallille.
|
|
|
Post by Loviisa on Oct 27, 2008 17:23:01 GMT 2
"Ihanaa mennä tallille!" huudahdin kun tulin koulusta. Yhdet tuttavapojat tulivat meille kylään. He menivät veljeni kanssa pelaamaan jalkkista, ja minä lähdin Jossun kanssa tallille. "Mitäs meinaat tehdä tänään?" Jossu kysyi matkalla. "Mennä Pikun kanssa maastoon taluttaen ja helliä sitä", vastasin. "Nyt on viidestoista kerta tallilla, olen aika pitkään jo ollut tällä tallilla! Minusta Pikku on ihanan ihana. Olen iloinen, että se on hoitsuni." Tulimme tallille. Menin viemään eväslaatikkoni ja limpparipullon olkkariin ja lähdin katsomaan Pikkua tarhaan. Se oli siellä Aksun kanssa. Jossu tuli mukaan. Sanoin Jossulle, että Pikusta ja Aksusta on tulleet hyvät kaverit. Jossu myönteli. "Jos sinä haluat mennä Pikun kanssa maastoon, minä voin siivota sen karsinan", Jossu lupasi. "Joo-o, siivoa vain, ei se minua haittaa. Minä otan Pikun. Sille ei tarvitse laittaa satulaa, vaan voin lähteä tästä suoraan." Hain riimunnarun satulahuoneesta ja hain myös Pikun. Menisimme tästä suoraan maastoon ja harjaisin sen sitten kun tulisimme. Kaikki vähän katsoivat minua, kun lähdin kuraisen ponin kanssa metsään. Huusin vain perään: "Älkää välittäkö, me ollaan vähän outoja muutenkin!" Lähdimme Pikun kanssa metsäpolulle. Metsä oli märkä, koska viime yönä oli satanut. Puissa ei ollut enää lehtiä, koska syksy oli tullut. Tuoksui syksyltä, raikkaalta. Pikku oli rauhallinen ja käveli vieressäni rennosti. Sitä eivät syksyn merkit kiinnostuneet, se vaan lompsi menemään tyytyväisenä kun sai liikuntaa - ja sokeripalan, sekä paljon haleja... "Pikku, olet lemppariponini!" hihkaisin ja tarrasin Pikun kaulaan. Annoin ponille märän pusun. Jatkoimme matkaa. Metsäpolku oli vaikeakulkuista aluetta ja rasitti minua. Oli paljon kiviä, kantoja ja kaikkea mahdollista metsän roskaa. Oli myös aika mäkistä. Mutta Pikun kanssa oli ihanaa kävellä! Kertoilin Pikulle kaikenlaista koulusta, kavereista ja muista harrastuksista, ja: "Minä rakastan sinua!" Pikku tuuppasi minua turvalla naamaan. Tarkoittikohan se: "niin minäkin sinua?" Luultavasti! Sitten käänyimme takaisin Seppeleeseen. Juoksimme vähän matkaa, mutta olin ihan läkähtynyt ja Pikku vain halusi lisää. En antanut sen kuitenkaan mennä. Kohta olimmekin jo Seppeleen tallilla. (pitkä reissu...) Vein Pikun sisälle ja aloin harjaamaan sitä. Pikun turkissa oli kaikkia käpyjä ja oksia. "Te näytätte ihan metsän kuusilta!" ohimenevä Sophie sanoi. "Miten niin?" minä kysyin. "No poni on ihan likainen ja sinulla on naamassa ja hiuksissa risuja", Sophie vastasi nauraen. Harjasin Pikkua ja Pikku nautti siitä. Oli kova homma saada se puhtaaksi. Puhdistin kaviot huolellisesti, ja katsoin ettei niissä ollut kiviä. Pikun kaviot olivat raskaat. Kun poni oli puhdas, vein sen tarhaan, takaisin Aksun luo. Rapsuttelin sitä vielä hetken, ennen kuin annoin sen kirmailla kaverinsa kanssa. Iloisena lähdin polkemaan kotiin. 15 HM... sori tuli aika lyhyt Mutta yritin saada tähän fiilistä
|
|
|
Post by Fiona on Oct 31, 2008 16:54:22 GMT 2
-Moikka Pikku, sanoin ja avasin tarhan portin. Oli aikas tuulinen päivä ja oli vain neljä astetta lämmintä. Talutin ponin ulos karsinasta ja lähdimme kohti tallia. Tiet olivat mutaiset ja minun kenkäni meinasivat kokoajan jäädä kiinni mutaan. Laitoin Pikun karsinan oven kiinni ja kävelin satulahuoneeseen. Otin ponin pakin ja kävelin takaisin karsinalle. Aloitin harjaamaan Pikkua. Sen karva oli aikas likainen joten houduin käyttämään pikkaisen ronskimpia otteita karvan kanssa. Kohta siiryin toiselle puolelle harjaamaan. Kohta olin harjannut ponin kunnolla ja hain sille viellä muonaa. Taputtelin sitä hetken ja sitten lähdin ulos. Otin pyöräni ja lähdin kotia kohti. Anteeks kun en saa oikeen isompaa nyt. On pikkasen kiireitä, mutta yritän hoidella!!
|
|
|
Post by Anne on Nov 7, 2008 14:47:39 GMT 2
ÄÄhh.. tein tätä niin eri vaiheissa, että vaikka mitä unohtui. Mutta toivottavasti kelpaa.
|
|
|
Post by Fiona on Nov 7, 2008 22:08:21 GMT 2
Vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Avasin äitini sinisen Corolla verson oven ja sanoin heipat äitille. -Älä sit kastele itsees ihan kunnolla! Äiti huusi oven raosta kun paiskasin oven kiinni. Pyöräytin silmiäni ja juoksin talliin suojiin. Näin vaan vilauksen sateessa seisovasta Pellasta, joka norkui portilla odottaen sisäänpääsyä.
-Moi, sanoin Pipsalle, joka tunki reppunsa kaappiinsa. -Moikka, tyttö sanoi ja lämäytti kaapin oven kiinni ja lukitsi sen. Astuin omalle kaapilleni, joka oli aikas nurkassa. Otin ensin repustani porkkana,leipä pussin ja tungin sen taskuuni. Sitten laitoin reppuseni kaappiin naulakkoon roikkumaan.
-Heippa Pikku, sanoin ja vedin ruunan karsinan oven auki. -Mitäs sulle kuuluu? Astuin karsinaan ja taputin kimoa kaulalle. Se haisteli kättäni ja hirnahti vastaukseksi jollekkin hevoselle. Avasin taskuni vetoketjun ja otin pussin käteeni. Pikku ampaisi suoraan luokseni ja melkein otti koko pussin yhdellä suu palalla kädestäni. Vedin sen pois. -Hassu, sanoin ja nauroin ponille.
Avasin satulahuoneen oven ja näin Johannan istumassa punaisella jakkaralla. Hän näpytteli jotain puhelimeensa ja näytti vihaiselta. -Moi, sanoin ja otin Pikun pakin hyllyltä. -Moikka, Johanna vastasi, mutta keskittyi silti täysillä kannykkäänsä. Astelin ulos ja kävelin kimon ruunan luo. Vedin karsianan oven auki ja alotin harjaamaan Pikkua.
Tuuli ulvoi ulkona. Sen kuuli, kun veltinen katto vinkui. Kaikki hevoset ja ponit olivat ihan ihmeissään. Silloin muistin Pellan. Oliko se vielöä ulkona. Tulin äkkiä ulos karsinasta ja laitoin oven kiinni. Ukona tuli vettä kuin saavista kaatamalla ja silloin huomasin tarhassa liikettä ja hirnumista. -Pella! Huudahdin ja singahdin ulos. Vesi oli todella kylmää ja juoksin minkä kerkesin. Silloin huomasin jotain kamalaa.
-Pella, huusin uudestaan ponille. Juksin nyt entistä lujempaa. Kohta olin portilla joka oli sepposen selällään. Poni oli onneksi tarhassa, mutta ilman riimua ja sadeloimea. Hapuilin maasta riimunnarua. Ei. Sitä ei ollut. Juksin kylmettyneen ponin luo ja taputin sitä äkkiä. Kuin merkiksi että olen tässä. Nappasin tamman harjasta kiinni. Se oli märkä. Kannustin ponia raviin ja se hakoilematta totteli.
-Viellä pikkaisen matkaa! Sanoin ponille ja saavutimme tallin ovet. Astuimme molemmat sisään ja talutin Pellan heti karsinaan. Näin Annen tulevan minua kohti. -Moikka Fiona! Anne sanoi iloisesti. Kohta hän käänsi katseensa läpimärästä minusta läpimärkään Pellaan. Hänen hymynsä hyytyi. -Juup. Pella oli jätetty ulos, ja lähdin sitä hakemaan. Anne nyökkäsi ja kääntyi. Hän juoksi satulahuoneelle ja toi kohta sylissään pinon loimia.
Avasin kaappini ja laitoin kuivaa päälleni. Anne ja jotkut tytöt olivat jääneet hoitelemaan Pella parkaa. Sain vaihdettua housut ja takin. Muuta ei tarvinnut. Lukitsin kaappini ja menin levittämään märät vaatteet oleskelu tilan pyykkinarulle. Kävelin sitten takaisin Pikun luo. Avasin karsinan oven ja halin ponia. -Moikka nyt, sanon ja kävelen ulos karsinasta. Laitan matkallani kupiin kaksi porkkanaa ja kaksi leivän palaa. Kohta vedän oven kiinni ja kävelen ylös. Avaan kaappini ja otan vaateeni. Käyn myös hakemaan oleskeluhuoneesta märät vaatteeni ja sullon ne pussiin. Kävelen pihalle, jossa vettä tulee viellä kaatamalla. Äitini auton valot näkyvät jo tieltä ja heilutan äidille.
|
|
|
Post by Fiona on Nov 8, 2008 16:20:12 GMT 2
Kimo poni laahusteli tarhan portille. Se huokaisi ja nosti päänsä portin päälle. Avasin lukon ja aloitin hiljaa avaamaan porttia. Pikku nosti päänsä sivuun ja sain avattua portin kunnolla. Laiotin riimunnarun kiinni riimun renkaaseen ja lähdimme molemmat tallustelemaan kohti tallia.
Vedin karsinan oven kiinni ja laitoin taluttimen kiinni kalteriin. Kävelin portaille, jotka veisivät ylös. Kävelin kaapeille, jotka sijaitsivat yläkerran oleskelu tilassa. Vedin avaimen taskustani ja avasin kaapin oven. Lykkäsin reppuni sisään ja kävelin olohuoneeseen. Pipsa, Oona, Mariel, Ilu, Nana ja Carkki istuivat sohvalla ja jutustelivat niitä näitä. -Moooii kaikki, sanoin ja hymyilin tyttö laumalle.
Pelasimme kaikki hetken aliasta. Carkki oli voittaut pelin ylivoimaisesti. Kohta kaikki olivatkin jo touhuissaan tallissa. Hyppäsin viimeisen portaan alas ja kävelin Pikun luo. Ruunalle oli juuri jaettu päiväruuat. Nyt se mutusteli heinää. Kipaisin hakemassa satulahuoneesta Pikun pakin ja kipitin takasin.
Kohta olin harjannut ja hoitanut Pikun hyvin. Ulkona oli hirveä ilma, joten ulos ei ollut mahdollista mennä. Mietin jotain tekemistä. Samassa muistin että Pikku saattoi mennä tänään tunnille. Astelin ilmoitustaulun luokse ja selasin heppojen nimiä. -Pikku, Pikku, Pikku, hoin mielessäni ja liutin sormeani alaspäinlistassa. -Siinä, sanoin ja katsoin kellon aikaa. Klo: 16.30. Kello oli nyt 16.15. Kiiruhdin satulahuoneen kautta Pikun luo.
Kun olin satuloinut ponin yksi tuntilainen tuli luokseni. -Moijj, meen Pikulla. Onko se valmis? -Joo, vastasin ja annoin ruunan ohjat tytölle. Taputin kimoa kaulalle ja katsoin kuinka se meni ulos. Sitten menin ylös ja avasin kaappini. Otin reppuni ja kävelin ulos. Kaivoin kännykkäni esiin ja näppäilin äitini numeron. -Moi Äiti. Tuukko hakeen? Muuten tarttisin kaupungista....., aloitin.
|
|
|
Post by Fiona on Nov 9, 2008 21:40:47 GMT 2
-Heippa, huusin äitille ja työnsin auton oven kiinni. Punaisen tukkani letti heilahti takanani ja viktuin äitilleni, joka käänsi auton ja ajoi pois päin. Astuin talliin ja kävelin portaat yös yläkertaan. Avasin kaappini ja otin repustani matematiikan kirjat ja penaalin. Työnsin muuten reppuni kaappiin ja laitoin oven lukkoon. Kävelin oleskeluhuoneeseen ja istahdin mukavalle vanhalle sohjalle, jossa oli kulunut päällinen.
Anne höppi kahvia puupöydän ääressä ja luki päivän Aamulehteä. -Katos. Tänään on joku ajanu taas puuta päin ja kuollu. Käännähdin kattoon Annee ja laskin matikan kirjan pöydälle. -Niinhän ne melkein joka päivä kirjottaa. Anne hymähti ja hörppösi lisää kahvia suihinsa. Nousin sohvalta ja kävelin jääkaapin luo, johon olin laittanut kylmää vettä kannussa kylmenemään. Otin annun ja kaadoin sitä muovi mukiin.
-Moikka Pikku, sanoin ja vedin karsinan oven auki. Siltin kimon ruunan turpaa ja taputin sitä kaulalle. Kipaisin satulahuoneessa hakemassa Pikun pakin ja kiiruhdin takasin. -Mitäs jos maneesissa ei olis ketään, niin mentäis pikkasen köpöttelemään? Kysäisin ponilta ja aloitin harjaamaan sitä. Anne kipitti käytävällä. Hän pysähtyi Pikun karsinan eteen ja nojasi karsinan oveen.
Nostin satulan ruunan selkään ja toin satulavyön vastaan mahan alta ja laitoin sen kiinni. -Viellä suitset, sanoin Pikulle, joka mulkaisi minua. Lämmitin kuolainta hetken käsissäni ja sitten aloitin homman. Laitoin sormeni Pikun suupieleen ja se ei voinut, kun avata suunsa. Sujautin kuolaimen nopeasti ruunalle ja jatkoin suitsien remminen kanssa.
-Ai. Aijot mennä ratsastaan? Mariel kysyi, kun kävelin ulos. -Joo. -Mut eiks siellä sada ja oo jo otsi pimeetä? tyttö sanoi. -Joo on, mutta määpäs meen maneesiin, sanoin ja naurahdin. Mariel nyökkäsi, hymyili ja jatkoi matkaansa. Minäkin jatkoin matkaani pimeään syksy iltaan. Ulkona oli jo todella pimeä, mutta seppeleen pihavalot valaisivat mukavasti. Kävelimme rauhassa maneesia kohti ja vedimme oven auki.
Anne seisoi keskellä maneesia ja selosti tuntilaisille jotakin. Tunnilla näytti olevan ainakin hepat: Anttu, Humu, Tiia, Kalle, Pella, Aksu ja Pampula. Toinen puoli oli kuitenkin vapaa ja taöutin Pikun sinne. Laskin jalustimet alas ja kiristin satulavyön. Loikkasin selkään ja aloittelimme alkukäynneillä.
Kohta kun olimme lämmitelleet Pikun kanssa. Menin madaltamaan esteitä ristikoksi. Kohta menin päätyyn ja nostin laukan. Käänsin ensin Pikun ympyrälle ja sitten vasta esteelle. Hyppy sujui hyvin ja otin heti uudestaan. Sekin meni loistavasti. Taputin ruunaa kaulalle ja kehuin sitä. Sitten tulin alas selästä ja menin korentamaan esteitä hiukan.
-Hyvä poika, sanoin ja taputin Pikkua kaulalle. Se oli suorittanut pystyt leikiten. Siirsin ponin käyntiin ja aloitin menemään loppu raveja. Aika oli kulunut kuin vilahdus ja nyt oli korkea aika lopetella. Pikku ravasi oikein kaniisti ja rauhassa. Nautin viimeisin siemauksin ratsatus hetkestä ennen kun pitää lopettaa.
Nostin jalustimet ylös ja löysäsin vyötä. Otin ohjat pois kaulalta ja aloitin taluttamaan Pikkua kohti maneesin ovia. Olin ratsastanut melkein tunnin ja nyt lämmin kaakao maistui. Kohta olimmekin takaisin tallilla ja riisuin ruunalta varusteet. Harjasin sen huolella ja katsoin, kuinka karoliina jakoi kaikille hevosille ilta mössöt ja heinät. Sitten suuntasin ylös ja kaapilleni.
Istuin viellä yläkerran oleskelutilassa ja join kuumaa kaakaota, kun Anne tuli hakemaan viellä viimeisiä papereitaan. -Läheppäs jo, Anne sanoi ja laittoin taskunsa kiinni. -Joo, äiti taiskin tulla äsken, sanoin ja vein mukini tiskipöydälle. Otin reppuni maasta ja suuntasin Annen kanssa alas ja ulos. Ja niin. Äitini olikin jo autollaan minua hakemassa. Avasin auton oven ja sanoin Annelle heipat. Sitten istuin penkille ja laitoin oven kiinni. Auto kurvasi heti kohti kotia.
|
|
|
Post by Fiona on Nov 16, 2008 13:39:09 GMT 2
Joo kone raiskas tän. Toivottavasti silti käu
|
|
|
Post by Fiona on Nov 23, 2008 14:58:56 GMT 2
Sori taas kuva
|
|