Hae hoitajaksi Seppeleen hevosille! (Päättynyt!)

[Alina]

Ma kirjoittelen taalta jenkeista, joten aakkoset ei toimi. Eikohan tasta kuitenkin jotenkuten selkoa saa, yrittakaa ainakin.

Enemman kuin mielellani jatkan Seppeleen menossa mukana Zanuksen kanssa, oon rakastunut tahan touhuun ja tuohon poniin, ja vaikka oonkin niin mielettoman antiaktiivinen niin zemppaan parhaani mukaan, kuten aina. Potkaiskaa mua sitten ihan ronskisti paahan, kun alkaa nayttaa silta ettei tasta mun touhustani tule enaa mitaan. :) Taa loma tekee mulle todennakoisesti pelkastaan hyvaa, eikohan taa taas tasta.

Ehka tata munkin hoitamistani voisi piristaa vaihtelu, Janusta en todellakaan ole kuitenkaan vaihtamassa, alkaa edes miettiko. Ehka jotkut satunnaiset vuokraviikonloput/-viikot vois olla tosi jees, ja se olis sitten niin etta oman hoidokin vuokraaminen olis ehdottomasti kiellettya, joko vuokraisi tai olisi vuokraamatta, omaan hoitsuun ei kuitenkaan taman vuokrauksen aikana koskettaisi. Taa olis sellane superextramahtava juttu jota ma toivoisin kovinkovin paljon. Sais kokeilla tallin muidenkin hevosten kanssa olemista, ehka tan vuokrauksen jalkeen myos inspais se oma hoidokki enemman. Suuri kysymysmerkki sitten tahan, mieti ja miettikaa, olis tosi hienoa ja upeeta. :)

[hemuli]

Heips! Näin ettei Almalla ole hoitajaa, joten hoitaisin mieluummin sitä. Heti kun saan kameran voin ottaa piirtonäyttöä.
Olen siitä lähtien, kun Polluxiin tuli juttu sivustanne halunnut liittyä kirjavaan toimintaanne

Tallinne näyttää mukavan rennolta ja viihtyisältä ja hoitajaporukkakin yms. muut näyttävät mukavilta. Piirto näytteitä tulee heti, kun saan toimivan kameran. Voin sanoa, etten ole kauhean hyvä piirtämään, mutta rakastan piirtämistä.

Irl elämässä!

Irl elämässä, olen noin 13 vuotias vastuuntuntoinen tyttö. Hoidan kahta shetlanninponia ja rakastan koulujuttuja. Olen aloitteleva kilpailija ja olen ratsastanut päälle 4 vuotta.

Entäpä virtuaalisesti

Virtuaalisesti, ikäni heittää jo 17 vuoden luokkaan. Ylläpidän itsekin yhtä tallia, eli kiirettä pitää. En anna sen häiritä vaan yritän olla mahdollisemman akti. Omalla sivullani on kaikessa pyrkimys parantamiseen ja täydellisyyteen. Keksimme paljon uusia juttuja joten juonen keksiminen ei ole vaikeaa. Virtuaalinen esittelyni olisi tälläinen:

Hemuli

Virtuaali-ikä 17.v
Hemuli on migreeniin taipuvainen nuori tyttö. Hemuli rakastaa hyppäämistä. Hän ei voi vastustaa pieniä karvaisia poneja ja pitää pienistä lapsista.

Miksi Alma?:
Haluan Alman, koska pidän IRL elämässä Pohjois-ruotsalaisista ja Almalla ei ole hoitajaa, joten minusta oli fiksumpaa unohtaa Pella, sillähän jo hoitajia on.

Tuollaisen väsäsin tässä muuta näyttöä:

- Aah! Talli-ilma.. mietiskelin, kun olin juuri saapunut tallin ovelle.
Hevoset olivat ulkona, joten kävin tallissa noutamassa riimun. Avasin tallin oven ja - Äääks! - Liukastuin tallin oven edessä olevaan jäätyneeseen lätäkköön..

Nousin nopeasti jaloilleni ja taivuttelin jalkojani, mitään ei ollut sattunut. Menin Alman tarhaan ja huudahdin:
- Aaalmaaa! huutelin tammalle.
Alma tuli reippaasti luokseni. Otin tarhan aidan päältä riimun-narun ja riimu olikin jo minulla. Avasin portin ja laitoin Alman riimun sen päälle, Alma yritti ja yritti, mutta ei onnistunut pakenemaan. Lopulta talutin Alman talliin.
- Mikäs kesti? Anne ja muita tallityttöjä kysyi.
- Hmmph.. Almalla oli muita menoja. tuhahdin.
- Aivan sen tapaista! Anne hekotti.
Laitoin tamman kiinni käytävälle ja lähdin hakemaan Alman harjoja. Harjailin Almaa kaikessa rauhassa, kunnes Jaakko tuli kysymään minulta minne olen menossa.
-Menen varmaan ihan pienelle kävelymaastolle..

Pian "urakka" oli valmis ja hain Alman suitset. Minua ihmetytti miksi kaikki hoitajat pyörivät ympärilläni. Laitoin kuitenkin vain suitset päälle ja remmit kiinni, kunnes huomasin Sastun laittelevan Reimaria kuntoon. Talutin Alman Sastun luo ja kysyin:
- Minne olet menossa?
- Maastoon. Entä sinä?
- Maastoon, voisitko esitellä minulle minkälaisia maastoja täällä on? Olen täällä vasta toista kertaa.

Sastu lupasi näyttää minulle maastoja heti, kun on valmis. Pian hänkin oli valmis ja talutimme ponimme ulos jossa Sastu ponnisti selkään, samoin minä. Sastu näytti tietä ja minä seurasin.

Meille tuli oikein kiva päivä. Juttelin loppupäivän oleskelutilassa muiden hoitajien kanssa

( Toi oli sitten mun väsäämä näyttö )

[henni]

HUMULLE TAI ELMOLLE HOITAJAKSI

IRL-minä

Heih kaikki olen 12 -v tyttö, virtuaalimaailmassa olen pyörinyt noin 2 v ja aina Seppeleen hevosia katsonut kaihoillen varsinkin Humua Ja nyt uutta tulokasta Elmoa. Humu on aina vaikuttanut unelmien hoito-hevoselta ja Elmo vaikuttaa myös todella mahtavalta.

URL-minä

URL maailmassa minut tunnetaan Henninä. Olen 13-v tyttö jolla on pitkät mustat hiukset ja pirtsakka luonne. joka hoitaa hevosta Virtuaalitalli Hillamäessä. Olen jo vuoden katsellut tallin hevosia ja tullut siihen tulokseen ETTÄ Humu ja myös Elmo olisi täydellinen minulle sen luonteen ja koon perusteella mutta enhän minä voi mitään vielä tietää tarkalleen Myös ilmapiirin takia seppele vaikuttaa täydelliseltä tallilta hoitaa koska täällä ketään ei syrjitä eikä kiusata. Ja tietysti myös upeat ihmiset vaikuttavat päätökseen.

NÄYTTÖ (näyttö on hillamäen hoitotarina =) )

Kenttärääkkiä

Poljin mutaista tietä tallille jossa rakas hoitohevoseni minua odotti. Kun astuin tallille näin Mintun joka teki kauniita taivutuksia Corinnalla, astelin talliin sisälle. Silas hörähti minut nähdessään, olin liikuttunut että se viitsi liikuttaa evääkään takiani. Katsahdan hevosta se on kauniin kiiltävä. Harjasin sen äkkiä läpi ja kiirehdin hakemaan kankia ja koulusatulaa. Kun sain varusteet päälle ja talutin hevosen kentällä, jossa Minttu kävelee Corinnan kanssa loppukäyntejä "Moi!" Minttu sanoo ja kävelee maastopolulle ohitseni. Kävelin kentän keskelle ja nousin selkään otin ensin nivelet käteeni ja aloin kävellä tasaista rytmikästä käyntiä, sillä välin Silas kalistelee kankia suussaan kuin sillä olisi lusikka suussa. Kun aloin ravata ja otin kanget tuntumalle Silas keskittyy tehtäviin, harjoittelimme Avo ja Sulkutaivutuksia ja Pohkeenväistöä. Kun olimme puurtaneet tarpeeksi otin suitset pois ja satulan myös. Nousin selkään ja ratsastin ilman suitsia ja satulaa hetken kunnes lopetin ja talutin hevosen sisälle. Laitoin sille päitsest ja talutin sen tarhaan. Silas lähti laiskaa käyntiä ja alkoi mussuttamaan heiniä. Kävelin takaisin tallille matkalla nappasin Silaksen satulan ja suitset mukaan. Tallissa törmäsin Minttuun joka oli viemässä Corinnaa takalaitumille. Vein Silaksen satulan ja suitset niiden telineelle ja palasin karsinalle. Samalla kun hain kottikärryjä ja talikkoa näin hirven tallin pihassa ja Silas katselee aidan yli kiinnostuneesti. Onneksi se lähti takaisin metsään ja jatkoin rauhassa tekemisiäni kun olin hakenut Silaksen puhtaaseen karsinaan lähdin etsimään pyörääni "MITÄ VI**UA KUKA VARASTI MUN..." "Moi?" Kysyi Melinan nii viattomin silmin kuin osasi "lainasin sun pyörää ku kävin kotona". Nappasin pyöräni ja lähdin nolona kohti kotia.

VIRTUAALIKOKEMUS

Olen hoitanut 6 eri tallilla hoitsuja on ollut shettiksistä shireen 1-v 32-v eli todella monipuolisesti kirjoitan enemmän pitkiä tarinoita ja joulun älkeen piirtäisin myös kuvia koska saan piirtopöydän


PIIRTONÄYTTÖ (paintila tehty)

s1142.photobucket.com/albums/n603/Furu-muun/?action=view¤t=Tivk.jpg


KIITOS nyt se on teidän käsissänne tuleeko minusta Humun tai Elmon uusi hoitaja.

Ja Jos nyt sattuisi käymään niin että Mahtava Humu tai maailman söpöin hevonen Elmo menee jollekkin paremmalle olen todella innoissani myös muista hevosista mutta toivon hartaasti että Elmosta tulisi rakas hoito-polleni ja myös Humu olisi mahtava

Innolla odottaen ;D HENNI

[Deleted]

Pella... <3

Irl-minä... hmm, no, oikeasti olen 12-vuotias tyttö, joka rakastaa hevosia koko sydämestään. Harrastan hevosia oikeassa maailmassa, olen harrastanut jo kolme vuotta. Tykkään kirjoitella hoitotarinoita ja piirrellä kuvia. Minulla on ollut aiemmin pari muuta hoitohevosta, ja olen suht kokenut myös virtuaalimaailmassa.

Virtuaalimaailmassa olen usein 15-vuotias, ja minut tunnetaan yleisesti minttuna. Omistan tällä hetkellä kaksi tallia, ja minulla on muutama yksityinen. Aikaa hoitoponille riittäisi kyllä Pellaa olen katsellut monta kertaa, kun olen Seppeleessä vieraillut, mutta tammalla on aina ollut oma hoitaja...

Hoitonäyttö
- Vihdoinkin! huudahdin pamauttaessani historiankirjan kiinni. Olin kurkkuani myöten täynnä vuosilukuja, egyptiläisiä faaraoita ja muuta sekasotkua, ja nyt kaipasin ulos ratsastamaan - ikiomalla ponillani! Heitin kirjani reppuun, nappasin naulakosta tallitakin ja kiskoin ratsastussaappaat jalkaani.

Astuin talliin, jossa Sara jo harjasikin Silasta. Ruuna oli levoton, ja yritti purra häntä, mutta Sara kielsi hevosta ankarasti ja se luopui ajatuksestaan. Hymyilin itsekseni, Sara oli todella hyvä Silaksen kanssa.
- Moi Minttu, Sara huikkasi minut nähdessään.
- Hei, hihkaisin hänelle ja jatkoin heti.
- Lähdetkö maastoon? Sara näytti harkitsevan, mutta pudisti sitten päätään.
- En tänään, ehkä joskus toiste? Äiti tulee pian ja ehdin vain kentälle ratsastamaan. Hymyilin iloisesti ja menin hakemaan Corinnan, oman Corinnani varusteita.

- Huhuu, pikkutyttö... lepersin ruunikolleni. Corinna puhalsi ilmaa sieraimistaan ja huokaisi levollisesti. Keinottelin satulan ja suitset loimitelineeseen odottelemaan sillä aikaa, kun otin kumisuan toiseen käteen ja pölyharjan toiseen käteen. Harjasin tammani pikapikaa, ja hain sitten varusteet. Satula meni selkään hyvin, sillä tamma oli liian keskittynyt etsimään heinänkorsia huomatakseen minua. Suitsien kanssa ei onnistunutkaan niin hyvin;
- Corinnaaaaa.... ole nyt kilttii... avaa se suusi, rukoilin. Tamma kieltäytyi kuitenkin itsepäisesti avaamasta suutaan, ja näin esti suitsien laiton.
- Ja sähän avaat sen suusi, murahdin. Siinä samassa Corinnan keskittyminen herpaantui hetkeksi, ja viidessä sekunnissa sain suitset sen korvien takaa. Tamma tyytyi luimimaan kiukkuisena.

Talutin innokkaan tamman ulos.
- Hitto, täällä on jo ihan pimeää, marisin. Ei maksanut vaivaa lähteä harhailemaan pimeään metsään, joten jäin hienolle, valaistulle kentällemme harjoittelemaan koulua.

Nousin tamman selkään, ja kiristin satulavyötä hiukan. Säädin vielä jalustinhihnat, kunnes ohjasin tammani uralle kävelemään. Corinna tuntui todella reippaalta, ja annoinkin sen kävellä melko kauan ennenkuin nostimme ravin ja aloimme menemään pohkeenväistöä ravissa. Tamma oli herkkä ja totteli todella hyvin. Seuraavaksi menimme kahdeksikkoja, voltteja ja muita taivutustehtäviä. Lopulta, noin tunnin kuluttua ja monenmonituisen käynti, ravi ja laukkatehtävien jälkeen, siirsin Corinnan käyntiin, ja menimme loppukäynnit. Loppukäyntien jälkeen nousin ratsailta, nostin jalustimet ylös, löysäsin satulavyötä sekä muutamaa remmiä suitsissa.

Talutin Corinnan talliin, ja riisuin siltä varusteet. Tamma huokaisi syvään saatuaan riimun päälleen, ja harjasin sen ripeästi. Onneksi tänään on perjantai, tuumin mielessäni. Lopulta kuitenkin oli aika lähteä tallista. Hyvästelin tammani vastahakoisesti, ja lähdin tallilta.

piirrustusnäyttö lh6.ggpht.com/_srjVXOi0zYQ/TKtD5Ds6JhI/AAAAAAAABVk/Lk_l8Co8FOo/s640/kesken2.jpg

toivottavasti pääsen hoitamaan tätä ihanaa pikkutammaa

[hemuli]

Eli tässä vielä talvista tunnelmaa Toivottavasti pidätte.

Attachments:

[Deleted]

Minä, Tiksu
Olen 15-vuotias hevoshullu joka rakastaa hevosia ja poneja sydämestään asti. Minulla on ruskeat hiukset ja olen iloinen tyttö. VRL talleja olen harrastanut 6-7 vuotta ja ensimmäisenä puolena vuotena olin aivan pihalla, että mitä täällä oli tarkoitus tehdä, mutta sain apua Kristalta (Kiitos hänelle!) joka toimi tallin omistajana. [Olisin luultavasti sillä tallilla vieläkin ellei se olisi lopettanut.] Nyt olen ollut viidessä eri tallissa hoitamassa hevosia ja perustanut itse kaksi, jotka lopettivat hoitaja pulan vuoksi. Pidän piirtämisestä, mutta enemmän kirjoittamisesta.

Hoitajaksi Lailalle
Haluaisin Lailalle hoitajaksi ja Seppeleen tallilla olen pari kertaa käynyt ennenkin kun polluxista tuli tästä tallista juttu. Nyt kun ajattelin, että minulla olisi mahdollisuus tulla tänne hakemaan hoitohevosta tartuin tilaisuuteen!

Näyttö
Astuin bussin portaat alas ja lähdin kävelemään kohti punaista tallia, jonka erotti kaukaa hyvin näin lumisena päivänä. Kun saavuin tallin pihaan kuului maneesista opettajan huutoja. Tänään minulle pitäisi estetunnin Tina, joka kisasi itsekkin paljon esteissä. Menin hakemaan Flashin varusteita ja kun tulin sen karsinan kohdalle hevonen oli sisällä. Oliko se ollut koko aamun sisällä?
-Otin Flashin sulle sisään äskön, Tina sanoi takaani.
-Kiitti. Ihmettelinkin vähän, että onko se ollut koko päivän sisällä, sanoi. Tina lähti toimistoon ja Riina, joka tuli kanssani Tinan tunnille, tuli talliin taluttaen omaa hevostaan Ricoa.
-Moi! Riina sanoi ja laittoi hevosensa viereiseen karsinaan.
-Moi. Tuli vähän kiire kun bussi oli myöhäs, naurahdin ja hain Flashin satulan.
-Joo, mutta toinen tunti on myöhässä, että ei kiirettä! Riina sanoi ja katosi hakemaan hevosensa varusteita.

Vähän ajan päästä sain puoliveriseni valmiiksi ja Riina valmistui juuri kun Tina tuli hakemaan meitä maneesiin.
-Sitten mennään sellaisia metrin esteitä. Älä siinä Tiksu pyörittele silmiäsi tämä on totta! Riina hevosesi nukkuu, vauhtia! Tina hoputti. Hän oli meitä kaksi vuotta vanhempi ja huumorintajuinen. Talutimme hevoset maneesiin ja Tina rupesi kokoamaan esteitä. Sillä välin nousimme hevostemme selkään ja kiristimme satulavöitä. Tina laittoi ensin 80cm esteitä ja mietin puhuiko Tina sittenkin totta tallissa. Menisimmekö oikeasti metriä? Flash hyppäsi juuri ja juuri 90 senttisiä, joten turha luulo. Tina oli aina kehunut hevostani ja sanonut, että joku päivä kisaan vielä Horse Show:ssa. Olin vain nauranut, koska irtohypytyksessä Flash pudotti metrin esteet.

-No niin! Lämmitelkää kunnolla varsinkin Tiksu siellä Flashin selässä. Heh... Vai menikö se toisin päin? Rentoutukaa. Älkää panikoiko jos hevonen lähtee nopeammin eteen päin silloin vain puolipidätteitä ja rauhallisempi tahti. Pälä pälä pälä... Tina opetti. Olin lämmitellyt Flashiä ennen vähän aikaa, mutta nykyään paljon pidempään. Kävelimme hetken ja vaihdoimme suuntaa.
-Riina, sinä aloitat. Muistatko viime viikolla kuinka hyvin sait ohjattua sen esteelle? Nosta laukka ja katso estettä. Puolipidäte, puolipidäte ja hyppy! Noin! Ricokin taisi innostua. -Tiksu! Laukan nosto ja katso estettä. Pohkeita, Flash nukkuu! 1, 2, hyppy! Hyvä!
Menimme vielä pari kertaa samaa estettä. Sitten aloimme hyppäämään kahta muutakin estettä.
-... Tiksu katso tehtävää! Puolipidäte ja hyppy! Hidasta ennen estettä, muuten se ryntää estettä kohti. Korotan esteitä ja pitäkää hengähdys tauko, Tina selosti. Olin hiessä, vaikka olin ottanut takin pois ja hyppäsin hupparilla, joka oli ohut. Riina taas joi juomapullostaan ja tarjosi minullekin.

Tunnin lopussa olimme hypänneet toden totta, metriä! Tina oli sanonut, että esteet olivat 85 senttisiä, koska tiesi minun jännittävän korkeita esteitä tai metriä.
-Eikö ollutkin hauskaa? Tina nauroi ja käveli kanssamme tallia kohti. -Tiksu olisitpa nähnyt ilmeesi kun sanoin, että hyppäsimme metriä.
-No ihan hyvä, että kerroit vasta tunnin jälkeen, koska metri kuulosti niin pelottavalta, vaikka 80 senttisissä ja merissä ei kauheasti eroa olekkaan paitsi se 20 senttiä, sanoin. Olin tyytyväinen suoritukseen ja nyt aloin tähtäämään korkeammalle. vaikka sitten sinne Horse Show:hun.
Tallissa otin Flashiltä varusteet ja harjasin sen piikkisualla. Laitoin fleece-loimen ja jätin sen sisään, koska ilta alkoi hämärtää. Pesin kuolaimet ja vein suitset satulahuoneeseen. Satulavyön harjasin karvoista ja sen jälkeen vein satulan ja harjatkin paikoilleen. Laitoin Flashille hieman heinää ja kysyin tarvitsiko joku vielä apua. Kun kukaan ei tarvinnut lähdin hipsuttamaan kohti bussi pysäkkiä.
Loppu.

Toivon, että saisin Lailan hoitsukseni. Kyllä minulle joku muukin käy, mutta Laila vei sydämeni!
Tiksu

[Jonna]

Hei!
Eli nyt en ole pitkään aikaan ajan puutteen vuoksi käyny Seppeleessä, mutta kun tulin tänne, niin heti ekana huomasin että tänne on tullut uusia kaviollisia, ja että hoitajahautkin on päällä. Pitkään kyllä mietin riittäiskö aika, mutta päätin että kyllä se riittää, olen jo niin pitkään kaivannut virtuaaliheppailua!

Haen nyt sitten hoitajaksi Elmolle. Se jotenkin kolahti nopeasti, se osaa paljon, mutta ei ole mikään helpoimmasta päästä ja on vielä täydellisen kokoinen. Siinä on tekemistä, että luottamuksen saa kuntoon ja että homma lähtee toimimaan. Haluan kokea sen mahtavan tunteen kun saan vvitettua luottamuksen itselleni ja ponin kukoistamaan. Haluan kehittyä hevosten parissa niin ratsastuksen kuin ihan hoitamisenkin suhteen, ja koen Elmon hyväksi opettajaksi.

Haen myös Lailalle, suurisydämiselle tammalle hoitajaksi. Lailan osaaminen ja suloinen arkuus kolauttavat myös, ja lujaa! Laila muistuttaa omaa poniani, herkkä ja arka. Saisin myös sen kanssa kehitystä ja opetusta, eri tavalla kuin Elmolla saisin. Tamman koko ei haittaa sillä luottamuksen kautta yhteistyökin sujuu ongelmitta. Olisi myös palkitsevaa saada se pelottavistakin haasteista eteenpäin ja kehittyä yhdessä.


Seppeleeseen haluan, koska huomaa että täällä on todella tarkaan mietitty kaikki, on paljon tapahtumia ja valmennuksia jolloin inspistä ei tarvitse etsiä, ja saan haluamaani kehitystä aikaan opettajan valvovan silmän alla.

Olen IRL ja URL 13vuotias tyttö ja luonteeltani olen iloinen, positiivinen ja halukas tekemään aloitetun homman panostuksella loppuun. Tutustun helposti uusiin ihmisiin ja varmistelen asioita moneen kertaan, jotta tekisin asian oikein. Olen virtuaalihevosten parissa ollut 7vuotiaasta asti ja omia tallejakin on muutama ollut, mutta toiminta on aina kaatunut idean puutteen takia. "Oikeassa elämässä" olen ratsastanut monta vuotta ja omistan ponin minkä takia en ihan joka päivä voi hoitaa. Rakastan piirtämistä ja nautin kun saan purkaa energiaa paperille/tietsikalle, mutta kirjoitan myös mielelläni pitkiä tarinoita. Olen pyörinyt Seppeleessäkin yli vuoden, joten porukka ym. on tuttua (:

Näyttöä :

i54.tinypic.com/33v0nx1.jpg

Onnea muille!

[fredrika]

Nov 14, 2010 14:12:24 GMT 2 Josefiina said:

Kaikki Seppeleen hevoset vapaana - hae hoitajaksi suosikillesi!

Hurmaavat hevospersoonat, ihana talliporukka, hulvattomat tapahtumat, ratsastustunteja, leirejä, kursseja... Seppeleellä on paljon tarjottavaa hoitajilleen, joista yksi sinä voisit olla!

Seppele käy läpi uudistuksia (lue esimerkiksi tämä topic). Nyt sinulla on mahdollisuus liittyä iloiseen talliporukkaamme!

Kyseessä on siis jättihoitajahaku, joka on ikään kuin yhdistetty hoitajahaku ja hoitajapäivitys. Periaatteessa kaikki hevoset ovat vapaana, mutta etuoikeus hevoseen on sen vanhalla hoitajalla (/vanhoilla hoitajilla) - tietyin ehdoin.

Hoitajat: voitte siis kuitata hoitajanpaikkanne kommentoimalla tähän keskusteluun tyyliin "haluan säilyttää pestini" (mainitse, ketä hoidat, jotta uudet kävijät tietävät, onko heidän suosikkinsa mennyt!). HUOM. tämä on kuitenkin teille mahdollisuus hoitsunvaihtoon, eli hakea hoitajaksi jollekin muulle hevoselle! Jos olet uljaan puoliverisen kaitsija, mutta olet aina haaveillut pörröisestä ponista, nyt on aikalailla ainutkertainen mahdollisuus. Muistathan kuitenkin uuden 1 hoitaja/hevonen-säännön: et siis voi hakea kakkoshoitsua. Itse rohkaisen kokeilemaan hoitsunvaihtoa, jos on esimerkiksi pitemmän aikaa haaveillut jostain muusta hevosesta :) Emme tietenkään automaattisesti anna esimerkiksi uusien hevosten hoitajanpaikkoja vanhoille kävijöille - nekin pitää ns. ansaita.
Toivomme myös itsetutkiskelua. Jos sinusta on esimerkiksi pidemmän aikaa tuntunut siltä, ettei hoitaminen maistu, tee reilu teko ja luovuta hoitajanpaikkasi innostuneemmalle. Jos taas kuittaat paikkasi hoitajana, ilmoitat selkeästi, että innostusta ja inspiraatiota löytyy. Emme edelleenkään vaadi mahdottomia, mutta kuukausitolkulla listoilla roikkuminen ilman aktiivisuuden merkkiäkään turhauttaa.
Emme myöskään odottele ikuisuuksia hoitajien vastausta; jossain vaiheessa hevonen menee automaattisesti vapaiden hepojen listalle.

Kuten sanottua, periaatteessa kaikki tuntihevoset ovat vapaana. Kannattaa kuitenkin tarkistaa tästä topicista, onko hevosen hoitaja jo "lunastanut paikkansa". Seuraavat hevoset ovat kokonaan ilman hoitajia - niille voit siis hakea "suoraan":

• Alma
  
• Blondi
  
• Elmo
  
• Laila
  
• Reino
  
• Humu
  
• Pella
  

Muiden tuntihevosten tilanne
(? = hoitaja ei vastannut, ! = hoitaja varmistanut paikkansa):

• Blade ?
  
• Eppu !
  
• Floora !
  
• Pampula !
  
• Siiri !
  
• Aksu !
  
• Sentti !
  
• Liinu !
  
• Janus ?
  
• Tiia !
  
• Palmikko ?
  

Painotan vielä: hoitaja, harkitse päätöstäsi vakavasti.

Sekä Annen yksityisten tilanne:

• Topi !
  
• Myntti ?
  
• Riina !
  

Ennen hoitajaksi hakemista:

• Tutustu huolella Seppeleen varsinaiseen sivustoon
  
• Seikkaile Tallipostissa - lue ainakin tämä kullanarvoinen topic!
  
• Lue hoitajaksi hakijan ABC
  
• Valitse sopiva hevonen, tee hakemus ja postaa se tähän topiciin
  
• Jää toivomaan parasta! :)
  

Hoitajaksi hakijan ABC tiivistää hyvin sen, mitä hoitajistamme haemme: reipasta, raikasta asennetta ja aitoa innostusta. Kerro siis hakemuksessasi:
- hiukan hahmostasi
- perustelut sille, miksi haluat Seppeleeseen hoitajaksi
- miksi haluat juuri sen tietyn hoitohevosen
(- mahdollisia kirjoitus/piirtonäyttöjä - nämä eivät ole ehdottoman oleellisia)

Hoitajahaku on toistaiseksi auki; emme ole päättäneet, jaammeko hoitajanpaikkoja yksi kerrallaan vai julkaisemmeko "tulokset" yhteen aikaan, kuten yleensä.

Areena on teidän!

Hellox! Olen Fredrika 16 vuotta. Rakastan hevosia ja olen harrastanut niitä jo noin 10 vuotta (siis oikeesti) ja virtuaalisesti 9 vuotta, siitä asti kun löysin tuon ohmeellisen vempeleen; tietokoneen. :)

Kerro hahmostasi : Hahmoni nimi on Fredrika ja hänen ikänsä on 16 vuotta. Hahmo tykkää karkista, nukkumisesta, liikunnasta, hevosista ja lukemisesta sekä itse kirjoittamisesta. Lempi hevosrotu on Gotlannin russ, rodun julisteita on ainakin 1000! Hevosista ei niin paljoa välitäkään, ovat niin suuria. Ponit ovat hahmoni mielestä söpöjä ja tarpeeksi siroja ja komeita. On ollut omia hevosia ennen, ei ole enään. Vanhemmat eronneet. Fredrika on myös crazy tyttö, eli hieman hullu ja hassu sekä positiivinen 16 vuotias jonka intohimo on esteet.

Haluaisin siksi hoitaa Seppeleessä että sivu on realistinen ja mielestäni hyvin aktiivinen ja hyvin hoidettu paikka. Hieno tallihenki ja hyvät hevoset. Kartat, sarjakuvat, naapuri tallit ja kertomukset tuovat sitä tiettyä tunnelmaa.

Sitten itse asiaan ; Haluaisin hoitaa siksi Pellaa että se on GOTLANNIN RUSS! No ei, Pella on hieno ja kaunis poni. Tykkää hyppiä esteitä kuten minäkin. Oikea sielun kumppani! Kaunokainen, taikaolento. Mielestäni Pella olisi järkevä valinta ensimmäiseksi hoitohevoseksi tänne, täällä kun en ole ennen hoitanut. Olen katsellut Pellaa jo kaksi vuotta ja nyt kun kerrankin voin tarttua tilaisuuteen niin haluaisin sen. Se ei onneksi kuumu, ei säiky ja siksi siitä ei voi olla tykkäämättä. Tykkään este ja koulu poneista ja niitä molempia on Pella. Haluaisin Pellan tulen palavasti, on se kuitenkin kiltti, kaunis, taitava, söpö ja GOTLANNIN RUSSPONI!

- Fredrika -

[Deleted]

Askeleet kohti Seppelettä
Olen ihaillut Seppeleen upeaa tallihenkeä ja hurmaavia hevospersoonia jo pitkään (ja vieraillut täällä ihmettelemässä säännöllisesti joskin pystytellyt näkymättömänä), ja meinasin jo viime vuonna hakea Seppeleeseen hoitajaksi. En kuitenkaan hakenut, ja ehkä hyvä niin: nyt talliin on saapunut sen verran mahtava täydennys hevosporukkaan, että! Tallihenki ja ykkösenä tietenkin upea hoidokkivaihtoehto ovat juuri ne syyt, miksi haluaisin alkaa hoitaa Lailaa. Seppele tuntuu olevan oma maailmansa: lämminhenkinen ja mukava paikka pullollaan ideoita uusiin tarinoihin ja piirroksiin, ja se houkuttelee lähettämään hoitajahakemuksen juuri tänne.

Entä kuka tuo on?
Seppele-hahmoni on Matto, joka saattaa vaikuttaa aluksi hieman sulkeutuneelta ja puuhaileekin mieluiten omia hommiaan. Paremmin tutustuessa yleensä farkkuihin ja isoon villapaitaan kääriytynyt Matto on rauhallinen ja vastuuntuntoinen, mutta myös hauskaa seuraa (varsinkin illalla, kun suurin osa tuntilaisista on lähtenyt koteihinsa ja kun hoitajat kokoontuvat toimistoon juttelemaan niitä näitä). 16-vuotiaan Maton tunnistaa jo kaukaa punaisesta polkkatukasta ja hevosen selässä periksiantamattomasta ratsastustyylistä. Matto rakastaa maastoilua, kentällä hän on ehkä enemmän koulupuolen vääntäjä kuin estehirmu ja pitää herkistä ja kevyistä hevosista - mistä pääsemmenkin Lailaan…

Miksi juuri Laila on SE tähtisilmä?
Aivan yksinkertaisesti ilmaistuna Laila klikkasi heti - se vaikuttaa juuri sellaiselta hevoselta, jota viihtyisin hoitamassa pitkään: karsinassa rapsuttelemassa tai maastossa kävelemässä, kesäisin ehkä uittamassa ja talviriehassa naamiaisratsastukseen pukeutuneina... Sen luonne ja ulkonäkö saavat välittömästi päässä vilahtelemaan ideoita niin tarinoihin kuin piirroksiinkin, ja se tekisi hoitamisesta niin mieluisaa eikä tylsää pakkopullaa.


Hieman kirjoitusnäyttöä (vanhahkoa)

1

Aamu oli valjennut kirkkaana ja ehkä vielä kylmempänä kuin edellinen päiväni Melukylän tallilla. Heti herättyäni olin vilkaissut huoneeni ulkopuolella olevaa vanhanaikaista lämpömittaria tarkistaakseni tallipäivän vallitsevat sääolosuhteet. Vakuututtuani ulkona odottavasta jäätävästä ilmasta olin varustautunut asianmukaisesti pukeutuen kerroksittain ja lisäämällä varustukseeni ylimääräiset villasukat ja sormikkaat hanskojen alle. Mielialani oli korkealla tanssahdellessani säännötöntä koreografiaa kohti bussipysäkkiä ja vihellellen itsekseni haaveillen lumisesta laukasta halki peltojen ja samoamisesta metsissä kera Nestorin.

Pienen kilpajuoksun bussin kanssa, kadonneen kolikon ja hankeen pudonneen hanskan jälkeen olin viimeinkin tallipihalla, eikä iloinen mielentilani ollut laskenut tippaakaan matkalla vastaan hypänneistä vastoinkäymisistä huolimatta. Päinvastoin - seistessäni tallipihalla vedin sisään raikasta pakkasilmaa joka tuntui muodostavan keuhkoihini hyytäviä jääpuikkoja ja seisovan paikoillaan kuin peilityynen järven jäätävä vesi. Talvinen luonto esitteli parasta puoltaan piirtäessään kuuraisia kuvioita jäästä ja kerätessään pihan täyteen kinoksia. Vuoratut tallikengät pihan lumessa narskahdellen kävelin tallinovesta sisään kopistellen jalkani ovensuuhun ohi mennessäni luoden vielä katseen ulos.

Tallin lämpö lehahti vastaan heti ovesta sisään astuessani. Sisällä tuoksui niin erilaiselta kuin ulkona pakkasen paukkeessa - kolean talvi-ilman vastapainona tallissa oli lämmintä ja kotoisaa, ja olkien ja hevosten tuoksu sekoittui keskenään tutuksi merkiksi talliin tallustelun jälkeen. Huikkasin Papulle riimua laittavalle Tellukselle tervehdyksen ja huomasin, että Papun lisäksi tallissa ulospääsyä odotteli enää osaavaksi kehuttu kimo Minni-tamma, joten päätin olla avuksi ja nappasin Minnin narun päähän.

Kiikutettuani laiskasti löntystelleen Minnin ulos nappasin kottikärryt varastokarsinasta ja rupesin muitta mutkitta hommin. Tellus oli jo täydessä työn touhussa enkä halunnut jäädä Pekkaa pahemmaksi, joten tartuin uutterasti talikon varteen. Lannan lappamisen lomassa turisimme Telluksen kanssa niitä näitä ja katselimme, kun aurinkokin vihdoin heräsi uniltaan ja kurkisti ujosti katonrajassa sijaitsevasta ikkunasta sisään. Siirtyessäni putsaamaan viimeiseksi jäänyttä Nestorin karsinaa en osannut päättää, pitäisikö nauraa vai masentua. Ruuna oli onnistunut sotkemaan majapaikkansa aivan törkeään kuntoon yön aikana ja epäilin, että sillä oli ollut häpeilemättömän hauskaa.

Koppien ollessa vihdoinkin tiptopkunnossa en jäänyt taaskaan turhia aikailemaan, vaan nappasin mukaani tällä kertaa Nestorin boksin ovessa roikkuvan, haalistuneen sinisen riimunnarun ja lähdin iloisesti hyräillen kohti tarhoja. Nestori oli selvästi eri mieltä kanssani talliin menosta ja jouduinkin houkuttelemaan ruunaa tovin taskustani löytyneellä karkkipussilla. Kaikki muut hevoset tuntuivat olevan erittäin halukkaita saamaan pienen herkkupalan ja kun koko poppoo parveili ympärilläni käytin tilaisuutta hyväkseni ja napsautin narun kiinni Nestorin riimuun. Ruuna tajusi joutuneensa kiikkiin ja löntysteli talliin kiltisti perässäni, joskin luoden tallin ovella kaihoisan katseen laitumelle ennen kuin sukelsimme hämärään.

Nestori oli piehtaroinut tarhassa oikein urakalla ja seistyään muutaman minuutin paikoillaan sen selkään alkoi muodostua uhkaavia vesipuroja sulasta lumesta. Nappasin karsinan reunalta puhtaan olkitupon ja hinkkasin sillä ruunan selän kuivaksi. Tästä Nestorikin tuntui pitävän, sillä se lörpötti korviaan ja alahuultaan selkä notkolla ja toi erehdyttävästi mieleen väsyneen muulin. Tirskahdin ajatukselle ja olin jo uppoutunut syvälle haavemaailmaani, kun Tellus ilmestyi kuin tyhjästä karsinan ovelle ja ilmoitti, että poikkeuksellisesti nyt aamupäivällä pidettäisiin puolen tunnin mittainen talutustunti. Ilmoittauduin heti vapaaehtoiseksi taluttajan virkaan, vaikka tunsinkin pienen piston sydänalassani; olisin kovasti halunnut viettää päivän kahdestaan Nestorin kanssa.

Siinä vaiheessa, kun olin hakenut Nestorin varusteet karsinan eteen valmiiksi ja rupatellut vähän aikaa paikalle saapuneiden ja myös taluttajiksi värväytyneiden Josefiinan ja Tessan kanssa olin jo vakuuttunut siitä, että yksi päivä ilman yhteistä maastolenkkiä ei tuntuisi missään. Olisihan minulla ja Nestorilla monet yhteiset maastolenkit ja hoitopäivät edessä. Rapsutellessani ruunaa hämmästelin, miten nopeasti se oli vallannut itselleen tilaa sydämessäni, jossa ailahti taas lämpimästi rautiaan suomenhevosen pukatessa minua turvallaan.

Nestorin pieni ratsastaja, arviolta kuusivuotias pikkutyttö toppahaalarilla ja suurilla silmillä varustettuna saapui parikymmentä minuuttia ennen tunnin alkua. Siihen mennessä olin ehtinyt jo harjata karsinastaan uteliaasti kurkistelevan ruunan valmiiksi, ja keskityinkin lähinnä vaaleahiuksisen tytön opastamiseen hevosmaailman saloihin. Ujosti tyttö oli kertonut nimekseen Miisa ja ojentanut sitten kätensä koskettaakseen Nestorin turpaa. Silmät säihkyen saparopää kuunteli jutteluani varustaessani samalla Nestoria. Ruunan satula oli raskas, ruskea viritys, ja mittaillessani Miisan pituutta katseellani laitoin jalustimet valmiiksi kierteelle, sillä epäilemättä ne olisivat aivan liian pitkät pienikokoiselle tytölle.

Ystävällinen naapuri oli ilmeisesti käynyt auraamassa lumet pois pellolta, jonne talutimme hevoset. Miisan äiti pujotti vielä tytön päähän kypärähuppua ja pipoa ja sovitti niiden päälle samettista kypärää.
“Onpas tuo sinun hoidokkisi isokokoinen,” kalpeaksi valahtanut ja tytärtään tiukasti rutistava naisihminen päivitteli.
“Nestori on lammastakin lauhkeampi, sitä ei tarvitse pelätä yhtään,” vakuutin hymyssä suin ja punttasin talvivaatteisiin käärityn tytön Nestorin satulaan. Autoin Miisaa pujottamaan jalat jalustimiin ja Neuvoin tätä pitämään kiinni aivan ohjien päästä ja samalla satulan etukaaresta, jotta hän istuisi mahdollisimman tukevasti. Tarkistettuani, että ohjat eivät nyi Nestoria suusta maiskautin ruunan liikkeelle ja lähdimme kävelemään ympäri peltoa minun taluttaessani sitä kuolainrenkaaseen kiinnittämästäni riimunnarusta.

Seuraavan puolituntisen tarvoin reilusti nilkkojen yli menevässä lumilakeudessa ja minulla oli kova työ pysyä reilusti nopeamman hoitohevoseni perässä. Toppatakki tuntui hiostavalta ja jo ensimmäisen viisiminuuttisen jälkeen olisin halunnut ottaa koko takin pois ja heittää sen suoraan naapurin leikkuupuimuriin (joka epäilemättä vietti silläkin hetkellä talvihorrosta jossain koleassa varastossa). Paidat ja villapaidat kääriytyivät tiukasti ympärilleni ja liimautuivat ihoon kiinni. Tunnin loputtua, uuvuttavien käyntipätkien ja juoksua vaatineiden ravipätkien jälkeen olin aivan puhki ja jouduin toteamaan, että joko taluttaminen oli raskaampaa kuin muistin tai sitten olin todellisessa rapakunnossa.

Tunnin jälkeen harjasin Nestorin ja huolehdin varusteet siististi kuolaimet pestyinä takaisin omille paikoilleen ja vitsailin vielä hetken muiden hoitajien kanssa ennen kuin menin hyvästelemään Nestorin. Ruuna väisti hämmästyneenä saadessaan suukon pehmeälle turvalleen. Lähtiessäni katsoin vielä taakseni, ja huomasin, että Nestorikin oli jäänyt tarkkailemaan lähtöäni.

2

“No kai se nyt jotain todistaa!”
“No eikä todista. Sitä paitsi se on äärimmäisen ärsyttävä.”
“Joo joo, te näitte kyl miten Sonja hyppäs.”
Wrie, Tikkunekku ja Kerkko olivat uppoutuneet kiivaaseen kuiskutteluun Vilpun karsinan edustalla.
“Mitäs täällä tapahtuu?” kysyin uteliaana. Jotain erikoista oli selvästi meneillään, sillä kaikki käänsivät katseensa minuun ja vilkaisivat sitten kohti sosiaalitilaa, josta kuului kova naurunremakka.
“Henri on tuonu jonku sen frendin tänne, ja se hyppäs just vartti sitten Sonjalla.”
“Ja ihan tajuttoman hyvin.”
“Ja ihan tajuttoman ärsyttävä tyyppi muuten, me ei kestetty enää tuolla sosiaalitilassa ni oli pakko paeta tänne.”
“Nyt turvat tukkoon, ne tulee!” Sosiaalitilan ovesta saapastelivat toisiaan selkään läimien Henri, Pekka ja Henrin ruskeahiuksinen kaveri, joka oli varustautunut nahkasaappailla ja hyvin tyytyväisellä hymyllä.
“Auttaisko joku vanhaa Henri-setää hädässä?” Henri katsoi meihin vetoavasti. Pekka ilmoitti menevänsä Sinnan luokse ja Henrin kaveri taas virnisteli edelleen hölmön näköisenä Maijun siskonpojan vieressä, joten poika porasi katseensa entistä tiiviimmin meihin Vilpun karsinan edessä nököttäjiin.
“Mitä nyt taas?”
“Sun hädät nyt tiedetään!” Henrin pyyntö aiheutti marinaa, sillä oli yleisessä tiedossa, että poika ei osoittanut kovin suurta kiitollisuutta avusta. Tai vaihtoehtoisesti kyseessä oli joku naurettavan helppo homma, josta poika selviäisi itsekin.
“Me ollaan lähdössä Eksun kanssa ratsastamaan”, Henri aloitti. Taas? Vaihdoimme ihmettyneitä silmäyksiä. Juurihan Henrin kaveri oli parisenkymmentä minuuttia sitten hypännyt.
“…ja tehän voisitte laittaa meille Vannin ja Konstan kuntoon?” Henri pusersi kasvoilleen yritteliään hymyn.
“Joo, niin varmaan. Sulla on omatkin kädet ja meillä on kiire”, lähdimme kaikki eri suuntiin hoitohevostemme karsinoita kohti.
“Minne te kaikki meette? Likat? Hei, auttakaa nyt”, Henri yritti vielä huutaa perään, mutta kukaan ei ollut kuulevinaankaan.

Raahasin Linnean karsinan eteen varusteet ja harjat valmiiksi pientä ratsastusreissua varten. Likaiset jalustinhihnat ja poskiremmit alkoivat olla melko luotaantyöntävän näköisiä, joten päätin puhdistaa ne ratsastuksen jälkeen oikein urakalla. Irvistin jo valmiiksi ajatellessani hommaa, sillä se tuskin hoituisi käden käänteessä. Linnean harjaus sen sijaan hoitui, sillä vaikka tamma pyörikin kuin väkkärä ja tanssahteli kolmella jalalla tuttuun tapaansa, se oli puhdas eikä edes kovin pölyinen - tarhat eivät muistuttaneet enää hiekkamyrskyn kourissa olevaa erämaata, sillä viimeöinen sade oli kastellut ne. Pelkkä pölyharjalla ja pehmeällä harjalla vetely siis riitti. Raaputin kavioista pois tarhan savet (eikä ollut ihan helppoa - Linnea keksi, että on hauska riuhtaista kavio pois juuri kun se on nostettu) ja pyyhin pään pehmeällä harjalla. Tarkempi puunaus hoituisi ratsastuksen jälkeen.

Varustaminen sujui hyvin, vaikka Linnea ei edelleenkään suhtautunut siihen erityisen innokkaasti. Satulavyön kiristys aiheutti edelleen pään huitomista ja hampaiden naksahtelua, ja polkaisi Linnea kerran potkunkin mahan alle. Suitset sujahtivat pienen hammasloman kutkuttelun ja suostuttelun jälkeen päähän, ja säädin remmit nopeasti samoihin, selkeästi kuluneisiin reikiin kuin viimeksikin. Lättäsin vielä kypärän päähäni ja totesin Linnealle, että eiköhän lähdetä maastoon.

Tallipihalla laskin jalustimet alas ja kiristin satulavyötä (seurauksena levotonta steppailua). Kiipesin nurinpäin käännetyn pullokorin päälle ja ponnistin Linnean selkään. Lyhensin jalustimia eilisestä pituudesta hieman, mutta hommaa vaikeutti hieman Linnean jatkuva pyöriminen ja eteenpäin suuntautuva steppailu - yritä siinä sitten pidättää, pitää tasapaino ja säätää jalustimia yhtä aikaa…

Vihdoin valmiina otimme suunnan kohti maastoa, ja Linnean askel piteni kuin itsestään. Sää oli hieman pilvinen ja ilma tuntui kostealta - saattaisimme saada sadekuuron niskaamme. Linnea pureskeli kuolainta ja yritti nostaa ravin, mutta pidättelin tammaa, sillä kävelisimme ensin jonkin aikaa - tarkoitus oli tehdä rauhallinen reissu. Myönnettäköön, että katsoin kaihoten maneesia ja kenttää ennen kuin tallipiha katosi metsikön taakse - olisi ehkä ollut järkevää jäädä vielä koulua kiemurtelemaan, olinhan vasta toista kertaa Linnean selässä, ja tammassa tuntui riittävän virtaa vaikka muille jakaa. Ilmassakin oli sähköinen tuntu, ja siitä Linnea tuntui keräävän vielä lisää voltteja askeliinsa. Käveltyämme hetken päätiellä sukelsimme hieman syvemmälle metsään, kapeammalle polulle. Pohja vaikutti hyvältä eikä tiellä näkynyt kiviä tai juurakkoja, joten nostimme ravin. Linnea suorastaan ponkaisi liikkeelle ja ravasi hetken luotijunamaista vauhtia, mutta puolipidätteiden mennessä läpi tamma rauhoittui ja malttoi venyttää askeltaan.

Metsässä oli mukava ravata, linnut lauleskelivat vielä siellä täällä puissa ja hieman kauempana orava rapisteli kovaa vauhtia puunrunkoa pitkin. Maa oli pehmeää sateen jälkeen, mutta ilmassa ei tuoksunut enää viimeöisen sateen raikkaus vaan tulevan sateen pehmeä kosteus. Kevensin Linnean ravin tahdissa ylös, alas, ylös, alas ja tamman kaviot tömähtelivät metsäpolkua vasten tasaiseen tahtiin. Rauhallinen ravailu sai poninkin rentoutumaan hieman, mutta se viskoi edelleen innokkaana päätään eikä olisi varmasti pistänyt pahakseen pientä laukkapätkää. Kymmenisen minuuttia ravattuamme koittikin tilaisuus sellaiseen. Polku leveni peltoaukeaksi, joka näytti juuri sopivalta pieneen spurttiin. Arvelin, että pellolla voisi hyvinkin ratsastaa, sillä maassa näkyi muutama suttuinen kavionjälki ja muistelin Maijun puhuneen aiemmin jostain läheisestä laukkapellosta. Annoin siis Linnealle hieman ohjaa ja painoin pohkeet kiinni, muuta ei tarvittu. Tamma lähti liikkeelle kuin ammus, ja askeltaan venyttäen se kuroi jo etäisyyttä pellonreunasta. Jouduin pidättelemään tammaa, ja usean reilun pidätteen jälkeen se hidasti hieman vastahakoisesti, mutta oli koko ajan valmis lähtemään kovempaa. Laukkaa tahdittivat kavioiden kumahtelut maahan, ja umpeen kasvaneella pellolla näkyi sekaisin matalaa, villiä heinikkoa ja viljelykasvien yritteliäitä varsia, joiden viereen kasvaneet rönsyilevät villikukat olivat kuitenkin viemässä niiltä kaiken tilan. Puolivälissä peltoa annoin hieman ohjaa, ja Linnean vauhti yltyi hurjaksi. Yritin pidätellä tammaa uudestaan lähestyessämme pellonreunaa, mutta tamma puri uutterasti kiinni kuolaimeen ja hidasti vasta aivan metsänrajassa. Puuskutimme molemmat laukan jäljiltä, ja pysähdyimme hetkeksi. Vähän matkan päästä lähti liikkeelle polku, jota lähdimme hetken kuluttua seuraamaan ensin ravissa ja sitten rauhallisessa käynnissä.

Hetken käveltyämme alkoi sade, kevyt tihku, joka muistutti melkein sumua tihkuttaessaan kevyesti maahan. Ympäriltä kuului vain hiljaista sateen vihmontaa, joka pikku hiljaa kasteli meidät kokonaan, ensin Linnean lautaset ja kaulan sekä minun collegeni ja ratsastushousuni. Tallipihaan päästessämme olimme jo aivan litimärkiä, ja kauempaa kuului kumeaa jyrähtelyä. Ehdimme juuri sopivasti talliin sisälle ennen kuin ukkonen rupesi kerääntymään tallipihan ylle.

Perillä tallissa riisuin märän collegepuseroni. Lyhythihaisessa paidassa tuli vähän kylmä, mutta riisuin ensin Linnealta varusteet ennen kuin kipaisin kaapilleni hakemaan kuivan hupparin repustani. Otin mukaan puhtaan pyyhkeen satulahuoneesta ja hain vielä rehuhuoneesta tukon heinää. Kuivasin Linneaa pyyhkeellä ja heinätukolla jonkin aikaa, kunnes se oli hieman kuivemman näköinen. Tehoharjaus ei nyt onnistuisi ponin ollessa aivan märkä, mutta varusteiden kimppuun sen sijaan kävin. Raahasin satulan telineeseensä ja suitset koukkuunsa, nappasin kaapista satulasaippuan ja rupesin hinkkaamaan. Pyyhin ensin huolellisesti satulan siivet ja vastinhihnat, sitten irrotin jalustinhihnat ja jalustimet. Käväisin täyttämässä ämpärin kuumalla vedellä ja viskasin jalustimet likoamaan samalla kun hinkkasin jalustinhihnat pehmeiksi. Ukkosen jyrähtely kuului jo lähempää, ja hetkeksi satulahuoneen valaisi salama. Talliin alkoi lappaa lisää porukkaa, useimmat lyhensivät suosiolla ratsastustaan kun ukkonen kerääntyi suoraan päälle. Tallikäytävä oli täynnä hyörinää, kun kaikki hakivat pyyhkeitä hevosten kuivattamiseen, veivät varusteita satulahuoneeseen ja hakivat kaapeistaan milloin mitäkin.

Kun satula oli valmis, kiinnitin jalustinhihnat ja jalustimet sekä satulavyön takaisin paikoilleen. Märkä satulahuopa ei ottanut kuivuakseen, joten vein sen kuivaushuoneeseen, joka oli jo ruvennut täyttymään satulahuovista, suojista, pinteleistä ja ratsastustakeista. Heitin vielä collegeni loimitelineeseen kuivumaan, ennen kuin kävin kaatamassa jalustinten puhdistuksessa käyttämäni veden pois ja otin tilalle ämpäriin vettä sienen putsaamista varten. Availin soljet, irrotin ohjat ja kuolaimet ja kulutin rutkasti satulasaippuaa kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin pikku koloihin ja reikiin. Kun suitset rupesivat näyttämään valmiilta, pesin vielä kuolaimet hyvin ennen kuin kokosin suitset takaisin siistiin nippuun.

Maiju valjasti tallissa olijat ruokintapuuhiin, joten heittelimme hevosille heinät, väkirehut ja lisäravinteet hevosten paukutellessa malttamattomina karsinanoviaan ja hirnuessaan hätääntyneinä heti kun näytti vähänkin siltä, että naapuri sai ruokaa mutta oman turvan edessä sitä ei näkynyt. Kun tallin täytti tyytyväinen rouskutus, vetäydyimme sosiaalitilaan katsomaan leffoja ja mutustelemaan Maijun tuomia leivoksia ukkosen paukkuessa ympärillä. Ei ollenkaan huono tallipäivä!

-------------------------------------------------

Piirrosnäyttöä yritän laittaa tähän lähipäivinä, piirrän sekä käsin että koneella. :-)

[murkiizo]

Heips, täällä olisi 16-vuotias nuori neiti, joka on haluaisi Blondin rakkaaksi hoitsuksi. Tummahiuksinen, joskus hajamielinen tytsykkä, joka rakastaa hevosia yli kaiken.

Asuu omakotitalossa kissansa, Ventin kanssa parikymmentä kilometriä Seppelestä. Käy koulua, unelmana on oma hevonen.

Seppeleeseen tutustuin joskus vuonna 2009 kun löysin vain jonkun tallin Googlettamalla. Rakastuin tallin tunnelmaan ja piirroksiin heti, joten aloin seurata kaikkia tallin tapahtumia. Ajan myötä halusin jo ottaa hoitsun. Tässä olisi nyt tilaisuus saada kuulua tallin porukkaan.

Blondin haluaisin ottaa,ehkäpä siksi, että se on rauhallinen ja söpökin vielä. Pääasiassa minulle on ihan sama kenet saisin hoitsuksi, pääasiassa tavoitteena on saada kuulua tallin porukkaan.



Tässä pitäisi jo varmaan ilmoittaa, että minua ei saata kuulua pariin päivään, sillä rikoin juuri koneeni laturin. Pitäisi varmaan siirtyä taas iskän koneelle : s

[Deleted]

Hei, olen Veeka. Oikea virtuaalinimeni on kuitenkin Veera. Olen 14v tyttö. Olen ratsastanut 6vuotta, aloittanut ihan sieltä pohjalta, eli pikkuponitallilta. Hevosten kanssa olen kummiskin puuhaillut jo 10vuotta, eli ihan pikkuisena aloitellut. Olen hoitanut muuallakin ja laitan tähän muutaman näytön, vaikka ne eivät ole välttämätömiä. Olen kirjoitellut muitakin tekstejä ja niissä ihan hyvin pituutta.
IRL-elämässä olen ratsastanut n. 5v ja hieman kauemmmin ollut virtuaalihepomaailmassa. Minulla ei ole ihan virallista hoitsua, mutta kavereiden heposia käyn hoitelemassa aina välillä. On shettistä, rist.ponia ja suomenhevosta.

Hoitajaksi tänne? No täällä on minusta todella hyvä ilmapiiri, kun olen sivuja urkkinut vuosien ajan. Haluaisin hoitaa aktiivisella, tarina- ja kuvapainotteisella tallilla. Tuntitoimintakin on kiva ja minusta sitäkin on aika aktiivisesti.

Niin ja kenet haluaisin hoitoponiks? Nyt eniten kiinnostaisi Elmo! Poni on juuri sellainen, kuin itse olen ratsastuskoululla, jossa käyn, tottunut. Liian rauhalliset eivät ole kovin mieluisia, joten kolmesta vaihtoehdosta valitsin Elmon. Poni on erittäin kivan värinen ja se on helppo värittää. Tälläisiä vauhdikkaita ja Elmon tapaisia poneja pääsee monesti käsittelemään, joten ideat tarinoihin olisi siinä. Ja pakko kai tunnustaa, että toi pystyharja vetää minua myös suuresti puoleensa <3

29.10.2010 - Hoitotarina
Olin aivan innoissani! Näkisin rakkaan Siirini kahden vuoden tauon jälkeen. Mietin kuumeisesti mitä tekisimme, sillä tehtävää oli paljon. Kävelin reippaasti tallitietä pitkin ja kiertelin kuralammikoita. Päivä olisi muuten ihana, jollei olisi niin ankea ilma. Lumi koristaisi maailmaa nyt. Minulle käy vain kaksi asiaa. Joko paljon lunta, joka ei tee ihania korkokenkiä hevosille tai sopivan kuiva, vihreä kesäilma, jolloin linnut laulavat ja aurinko paistaa. Mutta nyt ilma oli mitä oli ja joutuisimme kestämään sitä. Talli alkoi jo näkyä ja kiristin hieman vauhtia.

Astuin ovesta sisään. Ketään ei näkynyt. Paikat olivat aika samanlailla kuin ennen, mutta jotain muutoksia huomasin. Lähdin pihalle ja yritin muistaa missä Siirin tarha oli. Sieltähän tyttö löytyikin pikkuponin kanssa. Musta pieni pallero laukkasi kilpaa Siirin kanssa villisti pukitellen. Kutsuin hieman arasti Siiriä ja se pysähtyi nopeasti ja käänsi päätään suuntaani. Tamma tepasteli rauhassa luokseni ja Vinsa katseli tätä kummissaan, nythän oli leikin aika, eikä kukaan ihminen saanut sitä häiritä. Siiri kumminkin teki selväksi, että halusi tulla luokseni ja näytti kellertäviä hampaitaan ponille.

Siiri oli tunnistanut minut hajuni perusteella ja oli oikein iloinen tapaamisestani. Se halusi heti namia ja mitäs minulta löytyikään. Mutta tamma ei vielä tietäisi sitä, että pärjäisin sille nyt paremmin, eikä sen temput enää tehoaisi, mutta se nähtäisiin myöhemmin. Rapsuttelin tammaa siinä hetken, kun huomasin, että Aino käveli tallia kohti. Taputin vielä tammaa ja lähdin Ainon luokse. Siiri hirnui sydäntä särkevästi, mutta myöhemmin jatkaisin hoitohetkiä.

Aino jo huomasi minut, kun Siiri vähän ilmoitteli. "Terve Aino! Olen se Veera, jos vain muistat? Nykyään käytän lempinimeä Veeka." Sanoin naiselle. "Kyllä minä sinut muistan. Taisit käydä moikkaamassa jo Siiriä?" Hän kysyi minulta. "Kyllä ja hyvin näytti tunnistavan minut." Vastasin reippaasti. "Sen kyllä huomasin. Tammalle kahden vuoden ero on ollut liian pitkä eikä se haluaisi luopua sinusta näemmä edes hetkeksi, kun noin suuren mellakan siitä nosti, kun tulit tänne." Aino sanoi naurahtaen. Minä katsoin tammaa ja naurahdin itsekin. "Voisin varmaan tästä mennä putsaamaan tamman karsinan. Moneltako sen tarha vuoro loppuu, että milloin haen sen?" Kysyin Ainolta. "Sen kun muistaisin itsekin. Joskus kahden aikaan." Aino sanoi, nyökkäsin hänelle ja lähdin tallille putsaamaan Siirin karsinaa.

Hain kottarit ja talikon, jonka jälkeen menin Siirin karsinalle. Siivosin karsinan mahdollisimman hyvin ja levittelin uudet pahnat pohjalle. Vein tavarat pois ja siivosin sen jälkeen ruokakupin ja testasin juoma-automaattia. Menin sitten varustehuoneeseen. Etsin sieltä Siirin varusteet ja tarkastin niiden kunnon. Harjasin hienon valkoisen satulahuovan puhtaaksi karvoista ja laitoin paikalleen. Harjasin jalustinkumeista kuran. Aukaisin Siirin kaikki pintelit ja harjasin nekin liasta puhtaiksi. Kuolaimissa oli hieman likaa ja puunasin ne ihan kunnolla. Aikaa oli vielä jonkin verran ja järjestelin kunnolla tamman harjapakin. Putsasin myös harjat.

Kello oli pykälässä ja otin Siirin riimunarun. Lähdin kävelemään tarhalle päin. Siiri oli makaamassa maassa ja nousi heti ylös, kun kutsuin sitä. "Hieno tyttö" kehuin sitä ja kiinnitin riimunarun sen kangasriimuun. Avasin portin ja talutin Siirin pois. Vinsallekin tuli hakija, jotenka kumpikaan polleista ei jäänyt yksin tarhaan. Talutin tamman karsinaan. Sidoin tytön kiinni ja muistin jättää harjapakin tarpeeksi kauas. Otin tammalta toppaloimen pois. Käännyin ottamaan harjoja, kun kuulin epäilyttäviä ääniä. Käännyin ja näin Siirin, joka yritti avata solmua. "Voi Siiri, Siiri, Siiri. Tuhma tyttö!" Toruin tammaa ja tein hieman varasolmuja riimunaruun. Sain tamman harjattua ja siinä meni noin puolituntia, kun olisi pitänyt rapsuttaa noin 10min. yhdestä kohdasta. Vein harjat paikoilleen.

Laitoin tytölle nahkariimun ja riimunarun. Lähdin taluttelemaan sitä pihalle. Paljoa minulla ei ollut aikaa, mutta kävimme silti lähi metsässä. Tamma nautti kirpeästä säästä ja oli energiaa täynnä. Tulimme pian takaisin. Tyttö oli hieman kurainen, kun leikki lammikoissa ja niin minäkin, sillä vettä hieman roiskui. Vein Siirin karsinaan ja harjasin kuraisimmat kohdat. Kuivasin tytön jalat ja käärin niihin fleecepintelit. Rapsuttelin tammaa vielä hetken ja tarjosin sille namia. Siiri söi sen ja sitten minun oli aika lähteä.

[Deleted]

Haluaisin Alman hoitajaksi.Pidän Almasta ja luin kaikki nuo topicit jotka piti lukea ennen hoitajaksi hakemista!

Toivottavasti pääsen hoitamaan Almaa.

Pikaista yhteyden ottoa odotellen inka295

[Deleted]

Hoitajaksi Reinolle?

Terve! Olen (url) 15-vuotias tyttö, joka on siis kiinnostunut Reinon hoitamisesta. IRL - elämässä olen harrastanut hevosia jo neljä vuotta, sekä muutaman kerran selässäkin käynyt. Virtuaalimaailmassa olen pyörinyt kolmisen vuotta, mutta hoitanut olen vuoden verran aktiivisesti toisella tallilla.

Olen noin 166cm pitkä ja aika hoikka. Hiukseni on mustat ja useasti hiukset ovat aivan sekaisin. Luonteeltani olen räväkkä ja huumorintajuinen, sekä joskus saatan hieman innostua liikakin. Tulen hauskojen ihmisten kanssa toimeen loistavasti! Pidän erityisesti hevosten hoitamisesta ja useasti minut löytääkin juttelevan niille niitä näitä. Eli olen aika mukava kunhan vain tutustuu paremmin. (:

Pidän kouluratsastuksesta ja maastoilusta. Esteistä en sen kummemmin pidä, mutta nekin on myös mukavaa vaihtelua. Kisaamisesta on myös kokemusta mm. esteiltä ja koulukilpailuista, sekä ihan hyvällä menestyksellä.

Hoitonäyttöjä täältä: www.freebok.net/books/Rallin/view.html
Hoitamaan olen aina halunnut tänne Seppeleeseen, joten käytin nyt tilaisuutta hyväkseni. Olisi kiva päästä hoitamaan tänne! (:

[Josefiina]

Hoitajahaun tulokset

Potentiaalisia hakijoita riitti eikä päätöksiä ei todellakaan ollut helppo tehdä. Tällä kertaa päädyin kuitenkin valitsemaan hoitajakaartiimme seuraavanlaisen lisäyksen:

Alma - Alex
Humu - Elisabeth
Elmo - Fiia
Reiska - Emmu
Pella - Caro
Laila - Jeremy
Blondi - Murkiizo

Laittakaa kuvaukset itsestänne tänne. Teen uusille kopukoille hoitopäiväkirjat pikimmiten.

Tervetuloa Seppeleen hoitajistoon ja suuret kiitokset kaikille hakijoille! :)

[Deleted]

Hei, olen Jonathan. 19-vuotias miehen alku, joka olisi kiinnostunut alkamaan Lashayn hoitajaksi. Itse olen uusi täälä päin ja arka hevonen, johon saisi tutustua rauhassa vaikuttaisi kivalta kaverilta. Myös tallin taso ja mukavan oloinen ilmapiiri houkutteli tänne viestiä laittamaan. Kuvausta itsestäni voisin antaa, kun saan tietoa siitä, että onnistuukohan tuo Lashayn kanssa hoitajauran aloittaminen:) Tamma saisi minusta pitkäaikaisen hoitajan ja hyvän kaverin.