Hae hoitajaksi Seppeleen hevosille! (Päättynyt!)

[Cecilia]

Hoitajaksi Humulle, Myntille, Pellalle, tai Lailalle ? (8

Heippahei Jossu :) Olen Linda, 12 vee tyttö täältä ruudun toiselta puolelta. URL olen sitten 14v. Olen täällä nyt kuukauden verran pyörinyt hengailijana, joten olihan sitä pakko tarttua tuumasta toimeen.

Minusta IRL ja näyttöä ::)
IRL ruudun takana kyykkii tämmöinen normaali, 12-vuotias tytöntyllerö. Omaan erittäin positiivisen asenteen :) Vaaleanruskeat hiukset ja hyvän huumorintajun omaan myös. Virtuaaliheboista kokemusta löytyy jopa se viitisen vuotta, ja IRL ratsastuksesta seitsemisen. Olen henkeen ja vereen HEVOSRATSASTAJA (; joten sen takia täällä havittelemani hoitsut ovat kaikki isoja heppoja. Olen kyllä myös poneihin kiintynyt, että ei sen puoleen (; <3 Hoitotahti olisi semmosta 2-3 kertaa kahdessa viikossa, joskus enemmän ja joskus vähemmän.

Miuta kiinnostais näissä muissa hieman haastavampi persoona, sekä sitten Pellassa tuo ihana ponimaisuus (; <3

Seppeleeseen olisi kiva päästä hoitajaksi, koska mielestäni täällä on hyvä ilmapiiri ja hienot hevoset. Olisi aivan supermahtavaa päästä porukkaan mukaan, ja tulisin varmasti toimeen kaikkien kanssa. (: Osallistuisin todennäköisesti myös jonkunverran Seppeleen toimintaan, mikäli nyt sitten edes pääsen hoitajaksi.

Näyttöä :

Pistelen tähän nyt vielä pari tarinanäyttöä, ja piirrustusnäyttöä, jos löydän (: :

20.10 Ensikerta(rakastuminen)

Erikoinen päivä. Se tunne minulla oli aamulla herätessäni. Tänään olisi "Mallaspuro - päivä". Uuden hoidokkini Villen kanssa. Ponista olin kuullut sen verran, että se oli hieman arempi, Aimielta jonkin aika sitten Mallaspuroon tullut connemararuuna. Olin onneksi ennenkin hoitanut vaikeampi tapauksia, joskin tämä vaikutti olevan poni siitä helpoimmasta päästä ajatellen entisiä hoidokkejani. Niitä oli ollut monenmoisia. Mutta nyt pitäisi keskittyä tulevaan ja siihen tärkeimpään - Villeen. Finding Neverland - maistelin nimeä suussani. Kuulosti hienolta.

Vihdoin isäni suostui lähtemään ajamaan minua tallille. Onneksi saisin skootterin ensi keväänä niin sitten saisin kulkea kaikki matkani tallille itse. Mutta talvi olisi vielä tyydyttävä vanhempien kyyteihin.

Meiltä ei onneksi ajanut kuin kymmenen minuuttia Mallaspuroon, mutta lunta tuprusi, joten isäni joutui ajamaan hiljempaa mitä normaalisti. Saavuimme Mallaspuroon tasan viittä vajaa yksitoista. Vaikka oli aamu, niin silti tallin pihassa näkyi muutama auto. En tunnistanut niistä yhtäkään, paitsi sitten Lynnin skootterin(oliks sul skoba vai auto?) tunsin. Yhtäkkiä havahduin siihen että ohitseni kipitteli shetlanninponi. Se pysähtyi erään puun alle syömään. Nopeasti sen perässä tuli vaaleatukkainen tyttö puuskuttaen. Lynn ! hoksasin ja kiirehdin tämän luokse.
- Mikäs pieni otus tämmönen on ? kysyin yäneltä nauraen samalla kun rapsutin ponia korvan takaa.
- Lovetta Fin, tutummille Lellu ja tämmönen tosi röyhkee elukka shettikseksi, Lynn sanoi, ja lähti taluttamaan ponia kohti tallia.

Seurasin heitä talliin sisälle. Ja paikka vei sanat suustani...
- Täähän on... IHANA ! huudahdin ja Lynn nyökkäsi. Tosi kodikkaan ja lämminhenkisen oloinen paikka. Jokapuolella näkyi jos jonkilaista hevosta. Kulkiessamme käytävää eteenpäin huomioni kahteen shettikseen karsinassa. Toinen niistä oli Lellu, näkemäni karannut shettis. Toinen oli sen kaveri. Lynn esitteli minulle kaikki hevoset, ja sen jälkeen lähdimmekin metsätallille.

Saavuttuamme sinne Lynn esitteli minulle pikaisesti muut hevoset. Sitten olikin Villeen tutustumisen vuoro. Päädyimme karsinan eteen, jossa luki Finding Neverland. Sieltä kurkisti yksi aran ja epäileväisen näköinen silmäpari.
- Villee, tuus tänne poikaaa, Lynn maanitteli. Ja saikin maanitella pitkään, sillä hyvin hitaasti ja arasti se asteli lähemmäs meitä.
- Tän kanssa ei sais tehä mitään äkkinäisiä liikkeitä, niitä se varsinkin säikkyy. Ja sitä pitää tutustuttaa pikkuhiljaa kaikenlaisiin uusiin asioihin. Just hetki sitten se oppi että kaviokoukku ei ole paha asia, nimittäin sitäkin se pelkäs, Lynn sanoi, ja antoi minulle harjan käteen. Rauhassa ja varovasti astuin Villen karsinaan. Ruunan epäileväisen katseen alla lähestyin sitä. Varovasti laskin harjan ja käteni sen silkinpehmeälle karvalle. Tunsin, kuinka se värähti ja astui sivuun.
- Rauhassa jätkä, enmä tee sulle mitään pahaa, sanoin ja silitin sitä kaulalta. Aloitin harjaamaan pitkin, rauhallisin vedoin. Lopulta poni alkoi kun alkoikin rentoutua. Se puhalsi syvään ulos, ja nuuhkaisi karsinan oven raosta ulkoilmaa. Heti huomattuaan että ulkona tuli vettä kuin aisaa se sittenkin päätti vetäistä turpansa sisälle takaisin. Harjattuani ponin hain karsinan ulkopuolelta kaviokoukun, ja lähestyin sen kanssa Villeä. Näki kuinka se rupesi puhisemaan sille ja painui toiseen nurkkaan.
- Hei poika, mä puhdistan sun kaviot vaan. Pienen hetken jälkeen se nosti jalkansa ihan nätisti. Taputin sitä kiitokseksi kaulalle, ja lukitsin karsinan oven. Samassa Lynn saapui jakamaan päiväheiniä.
- No, miten sä pärjäsit sen arkajalan kanssa ? hän kysyi.
- Ihan hyvin, anto se mun puhdistaa kaviotkin kun toimin vaan tarpeeks rauhallisesti, sanoin, ja hymyilin ensimmäistä kertaa tänään. Tiesin että tämä ei jäisi tähän. Ville oli kiinnostava poni, ja aika näyttäisi miten tämä tottuisi johonkin asioihin.

Celia ja Ville eka hooämmä ~

Laitumeltaratsastusta


Kymppilinja lauloi mp3:sessani, kun pyöräilin kohti Shelyesiä. Tämä olisi sitten pitkästä aikaa ihan kunnon hoitopäivä Miran kanssa.

Jeejee. Oon rakastanu kerran, sain tunnevamman. Sitä luulee ittensä tuntevansa.
En tajunnu vaan lakkaavani tuntemasta ja kuulemasta avunhuutooni.
Heikko sydän ja kaks vasenta jalkaa, huono iho enkä osaa ranskaa.
Ja välillä mun maailma on sulta kiinni. Pidätkö musta silti?
Enää en oo kauniille lauluille kuuro, Veronica Maggio laulo surun pois.
Multa osittain, mut miksihän jäi onneton raunio sisältä päin?
Onnistumisia seuraa epäonni, se on ku aikapommis.
Tik-tik-tik-tikittävä aika ku epäonni lyö, kumma et on tullu tänne asti selvittyä.
Muru hei, takki auki. Täältä tulee hauki, joka susta tykkää.
Heikkoudet on myös mulla, jotenka ala tulla. Tahdon juuri tuollaisen...

Neljästoist joulukuut kasikolme, silmät ruskeet ja pienet sormet.
Siit asti juostu on sinne ja tonne, itku ja nauru se täytti talomme.

Noni kyllä tämä minä feat. Mariska jäi soimaan päähän aika helposti. Samassa kuitenkin suljin soittimen, koska saavuin pihaan, jossa oli jo täysi tohina päällä. Linnut sirkuttivat, ja muutama ihminen harjaili poneja puomilla. Voi että kun Svean varsa oli kaunis! Siitä oli kasvamassa hyvää vauhtia hieno poninalku. Pablon kanssa puuhaili joku minulle tuikituntematon tyyppi.
- Moi kukas sä olet ? Menin ihan suoraan kysymään.
- Mä olen Martha, Pabiksen uus hoitaja, tyttö sanoi ja hymyili minulle samalla kun puhdisti kavioita. Siinä sitten rapsuttelin hetken isokokoista ruunaa kunnes päätin lähteä etsimään omaa hoitoponiani.

Tallissa hetken aikaa hengattuani totesin että Miraa ei ollut missään. Jassu vahvisti epäilykseni, että Mira oli laitumella, josta hevoset lähdettäisiin hakemaan vartin kuluttua. Löysin laidunlistan, jossa luki näin:

Risteys: Mira, Vani, Svea, Tinka, Vissy, Saga, Kitty, Brella, Lizzy(haetaan 23.6 aamupäivällä ainakin tuntihepat )

Jees. Siinä sitten voisin hetken aikaa autella toisia kunnes lähdettäisiin hakureissulle. Kohta Maiss tuli pyytämään minua kuvailemaan hieman Pepeä, jotta Shelyesin sivuille saataisiin hieman uusia kuvia. Pepe onnistui hieman virnuilemaan minulle, joten kuvaamisessa kesti. Vihdoin vartin päästä Jassu tuli tallista ulos hoitajalauma perässään, ja lähdimme kävelemään laitumelle.

Vihdoin kahdenkymmenen minuutin matkan jälkeen pääsimme laitumen portista sisään ja sitten alkoi kova jahtaus. Mira se vain aina mussutti hetken aikaa ruohoa kunnes näki minun lähestyvän niin hän pinkaisi pakoon aika nopeasti. Loppujen lopuksi tuloksena oli että Saga Kitty Brella Wissy ja Vani jäivät - tinka mira svea - nämä lähtivät.

Tallin pihalla laskeuduin selästä jalat mustelmilla, sillä jostain syystä olin pomppinut aivan HIR-VE-ÄS-TI siellä ravatessa tienvierustaa.

Talutin Miran karsinaansa, jossa se sai päiväheinänsä ja hyökkäsi heti niiden kimppuun. Sitten häivyin itse "evästauolle", ansaitulle sellaiselle.

Katri& Mira ~ 8hm

14.3 Juoksutusta

Nopein askelin, puuskuttaen, juoksin Shelyesin pihaan. Tänään olisi ensimmäinen hoitokerta – Saagan kanssa. Tetsaiga AB, maistelin nimeä suussani. Saga oli suloinen, voikko eestinhevostamma. Jassu oli vähän kertoillut että tammaa pitäisi alkaa kouluttaa, joten nyt olisi jo juoksutuksen varusteet selässä vuoro. Aukaistuani tallin oven pääsin taas tuttuakin tutumpaan tallitunnelmaan. Maissi harjasi Sveaa käytävällä, ja Catu kuului puhelevan Vanille karsinassa. Cicca pesi Lizzyä, ja Suppu valjasti Morttia. Minä menin laittamaan kassini omaan kaappiini, ja vähän katsomaan ympärilleni..

Oleskeluhuoneessa olivat Jasu, Viivi, Fiona, Jenna, ja Jassu. Moikkasin tyttöjä, ja liityin heidän seuraansa. Hölöttelimme Jennan kanssa varsoista kaikenlaista, kunnes hengästynyt Cicca paukautti oven auki rytinällä. ”MIRA, SAGA, HETA, BRELLA, MILLI, RICA, JA KITTY OVAT KARANNEET”. Kaikki saivat yhtäkkiä vipinää kinttuihin, ja porukka hajaantui riimunnarut kädessä tallin ympäristöön. Ensimmäinen karkulainen, paksu Rica-poni löytyi Miskan tarhan luota. Siellä se lemmekkäästi hirnahteli oriille, joka laukkaili päästä päähän. Seuraava löytynyt oli Kitty. Tamma oli mennyt tyhjään tarhaan auki olleesta portista, ja mutusteli siellä jonkun hepon heiniä. Jasu lähti viemään Ricaa, ja Viivi Kittyä, koska Aimie ei sattunut olemaan tallilla. Kun oli kulunut tunti, olivat kaikki muut takaisin tallissa, paitsi Saga. ”Missä se tamma voi olla” Jassu mietti tosiaan ääneen maneesissa. Hetken kuluttua sovimme lähtevämme metsään neljän parin voimalla. Minä lähdin Miralla, Cicca Lizzyllä, Jassu Brellalla, Viivi Millillä, Catu Pablolla, Maissi Svealla, Fiona Lorella, ja Kopsu Fritsillä. Me lähdimme kovalla vauhdilla Catun kanssa metsään, kunnes hidastimme laukkiksen alussa. ”Sagaa” Katu huhuili. Ei minkäänmoista vastausta. ”SAGA TYTTÖÖ” minä vuorostani huusin. Jostain kuului heikkoa hirnuntaa. Suuntasimme täysillä metsäpolkua pitkin äänen suuntaan. Ja sieltähän se Saga löytyi. Tamma tärisi peloissaan. Sillä oli luultavasti pieni pintanaarmu lautasilla. Nappasin riimunnarun Miran suitsista, ja laitoin sen Sagan riimuun kiinni. Sitten aloitimme kotimatkan med Katu ja Pablo.

Kun Shelyn tallipiha vihdoin häämötti edessämme, huokaisin syvästä helpotuksesta. Pihalla meitä odotti iloinen joukko ihmisiä. Jassun tarkastettua Sagan haavan hän sanoi että ei olisi vakavaa eikä sotkisi suunnitelmia. Talutin tamman talliin, jolloin Jassu puhdisti haavan. Sitten hain satulahuoneesta suojat, ja kiinnitin juoksutusliinan tamman suitsiin, jossa ei tällä kertaa ollut ohjia. Talutin ponin maneesiin, ja sitten päästin irti. Käskin sen laukkaamaan ympäri maneesia, en antanut pysähtyä. Vihdoin pitkän ajan päästä – Saga alkoi louskia leukojaan. Hymyilin ja laskin käden alas kääntyen samalla selin. Kohta tunsin, kun poni puhalsi lämpimän henkäyksen niskaani. Kävelin ristiinrastiin, ja tamma seurasi kuin varjo. Yhteyden luonti oli onnistunut. Tyytyväisenä taputin sitä ja kiinnitin juoksutusliinan. Kävelimme keskiympyrälle, jossa käskin tamman piiskan avulla raviin. Varsa ravasi hienosti eteenpäin. Kyllä muuten omaa hiton hienot liikkeet, ajattelin. Kohta käskin ponin laukkaan. Tottelevaisesti se siirtyi. Laukattuaan ja ravattuaan hetken se siirtyi käyntiin, ja vaihdoimme suuntaa. Reippaasti eestinhevonen asteli hienoa käyntiään eteenpäin, kunnes napautin piiskalla varsan takana ja se siirtyi huomaamattomasti raviin. Sagasta oikein huokui elämänilo. Kujeillen se heitteli päätään. Lopulta pyysin tamman laukkaan, ja se siirtyi hiuksenhienosti. Laukkuutin sitä ympyrällä pyytäen välillä hidastamaan ja välillä nopeuttamaan tempoa. Pitkän ajan kuluttua itsekin tajusin olevani ihan hiki päässä, ja hymyilin Jassulle ja Jasulle jotka olivat tulleet katsomaan. ”Millos laitetaan varusteita selkään” Jasu kysyi. ”No periaatteessa sitä vois nyt hetken aikaa juoksuttaa satula selässä niin oppisi pitämään sitäkin” Jassu sanoi ja lähti kohti tallia. Kutsuin hiljaa Sagan luokseni ja rapsutin varsaa. Se oli tehnyt epäilemättä hyvää työtä, ja palkinnoksi se sai pari heppanamia.

Kohta Jassu tuli satulan kanssa maneesiin. Päätimme sitoa jalustimet kiinni mahan ympäri, ja vielä satula kyllä oli kiinni ihan vyöllä. Jassun laitettua ne kiinni astelin Sagan kanssa keskiympyrälle, ja kehotin tamman käyntiin. Vähän se koko ajan kummeksui satulaa, ja yritti jopa päästä siitä muutamalla pukilla eroon, mutta loppujen lopuksi satulaan totuttautuminen meni ihan hyvin. Juoksutuksen aikana katsomoon ilmestyi myös nuorehko nainen Jassun kanssa puhelemaan. Kun vihdoin kohta lopetimme, selvisi että nainen oli Abetail, Sagan kasvattaja. Hän kehui että Sagasta oli tullut hieno tamma, ja sille oli kasvanut hyvät lihakset. Minä talutin hymyillen väsyneenä varsan talliin, ja riisuin varusteet. Karvan ollessa kihartunut hikisestä kohdasta harjasin Sagaa pitkään ja muuten hartaastikin. Nautinnollisesti tamma venytti kaulaansa pitkälle, ja haukotteli plus irvisti ohi kulkevalla Hetalle. Palkkioksi poni sai leipää, ja paljon rapsutuksia. Koska tamma oli hikinen, niin laitoin sille vielä fleeceloimenkin päälle. Suljettuani karsinan oven menin pesemään kuolaimet ja laitoin satulan paikalleen. Sen jälkeen oli evästauon vuoro.

Katri & Saga 1 hooämm<3

Tuossahan tuo hakemus olikin, onnea vaan muille ja peukut pystyyn itsellekkin ! (:

[alex]

Heippa vaan!

Olen jo jonkin aikaa pyörinyt täällä Seppeleessä ja odotanut jonkun hevosen vapautumista. Onneksi tällainen tuli, sillä kohta pääni olisi varmaan räjähtänyt liiasta inspiraation määrästä (: Hakisin Alman, Elmerin, Lashayn tai Raymondin hoitajaksi. Ne olivat kaikki niin suloisia, etten osaa kunnolla valita niiden välillä. Laitoin ne nyt kuitenkin jonkin laiseen järjestykseen, mutta painotan: Kaikki käy!

Miksi kaikki käyvät?
- No siksi, että rakastan kaikenlaisia hevosia ja olen varma että tulisin hyvin toimeen melkein minkä tahansa hevosen kanssa. (ei ehkä kuitenkaan shettistä hoitsuksi, sillä edellinen hoitsuni oli shettis ja olisi kiva kokeilla jotain vähän toisenlaista:D)

Miksi juuri minut pitäisi valita?
- Minut pitäisi valita siksi, että minulla riittää inspiksiä ja intoa. Kirjoitan melko pitkiä hoitotarinoita, joissa harvemmin esiintyy kauheasti kirjoitusvirheitä. Rakastan myös piirtämistä ja olen siinä (mielestäni) hyvä. Minulta löytyy myös kokemusta hevosen hoitajana sekä virtuaalimaailmassa, että IRL elämässä.

URL Alex
Alexandra, tutummin Alex, on -95-syntynyt tyttö, jonka tunnistat lyhyistä pähkinänruskeista hiuksista, jotka ovat aina villisti pörrössä tai poikamaisesti nostettuna ”irokeesiksi”, sekä revityistä farkuista, rennon itsevarmasta kävelytyylistä ja korvarenkaasta vasemmassa korvassa. Älä anna kuitenkaan ulkonäön hämätä, sillä todellisuudessa Alex on iloisen pirteä positiivinen eläinrakas tyttö, joka ajattelee aina hevosten parasta, on ystävällinen ja avulias ja hoitaa aina sovitut tehtävät tunnollisesti säästä huolimatta. Alexin lempipuuhiin kuuluvat kaikenlainen hevosten kanssa puuhailu, varusteiden puhdistus ja pitkät talutteluretket maastossa.

IRL elämässä
Olen hoitanut kaksi vuotta erästä ihanaa budjonnyi -rotuista hevosta ja ratsastanut olen säännöllisesti kolme vuotta. Hyppään 80cm:ä korkeita esteitä ja viimeksi opittuja asioita ratsastustunnilta ovat sulkutaivutus ja etuosakäännös. Olen ollut kaksi kertaa tallilla TET-viikolla tallityöntekijänä. Olen syntynyt vuonna 1995 ja olen 175 cm.

hoitotarinoita löydät osoitteesta: www.tassutusta.net/golden-horse/Venlan_kirja.htm
käsin piirretty kuva, väritetty tietokoneella: www.sumopaint.com/files/images/fgebcbzocqcdglfl.png
tietokoneen hiirellä piirretty kuva: www.sumopaint.com/files/images/ecxhiaziaemdexch.png

Odottelen vastausta <3 (:

[elisa]

Heippa!

Täällä kirjoittelee 15-vuotias, jo pitkään virtuaalimaailmassa hevostelua harrastanut tyttö. Hakisin Humulle hoitahjaksi, mutta ensin kerron hieman itsestäni:

Perustiedot:

Nimi: Elisa
Ikä: 15v
Ulkonäkö: Olen keskimittainen, noin 165cm ja aika hoikka. Minulla on vaaleat pitkät hiukset, joita pidän yleensä palmikolla ja siniharmaat silmät.
Luonne: Olen pirteä ja iloinen, aina valmis oppimaan uutta. Saatan vaikuttaa itsevarmalta, mutta kyllä minusta ripaus ujouttakin löytyy. Suutun helposti, jos minua tai kavereitani haukutaan ilman syytä. en kuitenkaan haasta riitaa, vaan yritän sopia asiani puhumalla.

(O-ou, en ole koskaan ollut hyvä kertomaan perusteluja :S Katsotaan miten käy)

Miksi juuri minut Seppeleeseen hoitajaksi?

Olen jo jonkin aikaa seuraillut Seppeleen iloista ja aktiivista menoa ja päättänyt, että jonain päivänä munutkin tunnetaan tuolla hoitajana. Olen aktiivinen ja taitava kirjoittaja, eikä mielikuvitustakaan puutu. IRL-heppailukokemusta on viisi vuotta, URL-kokemusta n. 7 vuotta. Minua ei saa kiinni ponnettomista tai lyhyistä tarinoista. Kun tulin tänään Seppeleeseen kurkkaamaan, aivan sydän hyppäsi kurkkuun, kun näin tuon Jättihoitajahaku-ilmoituksen; Olisikohan Humu vielä vapaa? Ja siellähän se oli, vapaiden listalla. Kyllä siinä riemunkiljahdus pääsi.

Miksi Humu?

Humu on juuri sellainen minun unelmapolleni. Kun ensimmäistä kertaa selailin Seppeleen hevosia ja päädyin Humun sivulle, tuntui, kuin palapelin puuttuva pala olisi loksahtanut paikoilleen. Humu on pieni, terhakka ja suloinen suomenpienhevostamma, juuri minun tyyppiäni. Olen jo muutaman vuoden kateellisena seurannut Humun hoitajan menoa ja aina kun sille on haettu hoitajaa, olen tullut pari päivää myöhässä. Nyt, kun minulla on kerrankin mahdollisuus, olen heti yrittämässä. Katselin noita muiden kirjoituksia, ja vähän alkoi hirvittää, mutta mitäpä minä yrityksellä häviän?

Näyttö + Hevostelukokemus:

Olen IRL-tallien tekijänä aika aloittelija, oma talli on ollut pystyssä vasta pari kuukautta. Hoitokokemus alkoi pienellä, jo lopettaneella talli Miraclella, jolla hoidin shettistammaa Murua parisen vuotta. Tallin lopettaessa ostin Murun ja vein sen yksityiseksi toiseen talliin. IRL-maailmassa Muru alkoi olla jo vanha ja jätin sen eläkkeelle. Hoidin samaan aikaan Yksityistalli Cacaon arabioria, Stormya. Tämäkin talli lopetti ja Muru päätyi hevosten ja ponien taivaaseen. Selailin satunnaisesti monia talleja, ja niihin aikoihin löysin Seppeleen. Ajattelin silloin, että hakisin hoitajaksi, mutta tulin siihen tulokseen, etteivät tarinani yltäneet vielä ihan Seppeleen tasolle. Toimin ystäväni tallilla yleishoitajana, ja tällä hetkellä minulla on tallitytön pesti glatorianfarm.webs.com/ <-- tuolla.

Näyttöä löytyy monesta paikasta, laitan tähän uusimmat --> freebok.net/books/glatorian3/view.html <-- kaikki elisa-nimellä kirjoitetut ovat tekstejäni, deemu.nettisivu.org/vieraskirja/ <-- oma yksärini, www.freebok.net/books/Decemberhoito/view.html <-- kaikki elisa-nimellä ovat minun tekstejäni

(toivottavsti linkit näkyvät)

Niin, sitten vain peukut pystyyn ja odottelemaan. Toivottavasti suotte minulle mahdollisuuden liittyä Seppeleen talliporukkaan.

[Fiia]

Sain nyt päätökseni tehtyä ja olen tullut siihen tulokseen, että minun on aika kokeilla hoitohepanvaihdosta. Mahtiponi Pellalla on varmasti vielä paljon annettavaa jollekin ponitytölle ja minä haluaisin päästä touhuamaan vähän erilaisen kaverin kanssa, joten haluaisin hakea Elmon hoitajanpaikkaa.

Koen turhaksi ruveta selittelemään itsestäni sen enempää näin monen Seppele-vuoden jälkeen, mutta pähkinänkuoressa Fiia on 16-vuotias temperamenttinen ja omapäinen ponityttö. Seppelehistoriaan kuuluu yli kahden ja puolen vuoden hoitotaipale Pellan kanssa, tunninpitoa ja niille osallistumista, leirejä ja kursseja tapahtumista puhumattakaan. Monenlaiseen olen itseni pistänyt, esimerkkinä XTT-ryhmä, ja useimmat häppeningit toivottavasti hoitanut kunnolla osaltani loppuun – tähän pyrin jatkossakin. Seppeleen uusi suunnitelma yhteishengen lämmittämisestä sisäänpäin kuulostaa hyvältä, ja haluaisin olla osaltani yhteenkuuluvuuden tunnetta rakentamassa. Kirjoittamistahtiani olen valmis mukauttamaan uusiin sääntöihin ja voin sen hoitotarinan kuukauteen luvata. Seppeleen ulkopuolinen virtuaalihevostelu on nyt pistetty jäihin, joten pystyn suuntaamaan netissä roikkumisajat tasan tarkalleen siihen, mitä haluan ehtiä – ja Elmolle minä haluisin ehtiä kirjoittaa. Ruudun takaa löytyvältä tytöltä elukat ovat lähellä sydäntä, ja IRL-kokemuksen toivon näkyvän tarinoissa elämänmakuisena realistisuutena. Toinen tärkeä juttu on kirjoittaminen, ja virtuaaliheppailu onkin aina ollut yksi tärkeimmästä ja helpoimmista kanavista tuottaa ja julkaista tekstiä.

Miksi hoitohevosenvaihto? Pellan kanssa olen kokenut kaiken. Ideat ovat jo jonkin aikaa olleet lopussa erityisesti ratsastuskertojen kirjoittamiseen – kun poni ja tyttö tuntevat toisensa paremmin kuin itsensä, mistä enää kirjoittaa? Haluaisin nimenomaan aloittaa alusta. Haluan opetella tuntemaan toisen hevosen hitaasti ja ajan kanssa läpikotaisin ja kirjoittaa tarinoita tavallisesta tallielämästä ala- ja ylämäkineen. Kuulostaako omituiselta, että haluan kirjoittaa ongelmista? Mutta nimenomaan niin minä haluan tehdä. Haluaisin tämän ponin kanssa edetä lapsenaskel kerrallaan ja aina välistä muutaman taakse, saavuttaa luottamuksen pikkuhiljaa, puhuen useammista kuukausista.

Miksi juuri Elmo? Tulin siihen tulokseen, että haluan mahdollisimman erilaisia elämyksiä kuin mitä olen Pellan kanssa saanut, ja russtammaa omalla tavallaan luonteikkaampi Elmo mahdollistaisi sen. Kiehtovan moniulotteinen luonne houkuttelee pitkäjänteiseen hoitamiseen ja avaa ihan erilaisia ovia kuin mitä Pellalle kirjoittaessa. Elmossa on tarpeeksi haastetta – sen kanssa ei varmasti tulisi pitkiin aikoihin tylsää, ja persoonallinen luonne ruokkii mielikuvitusta. Ja no – se on poni. Vähän sitruuna ja jääräpäinen, mutta sen alla halittava mussukka on juuri sitä mitä tunnen nyt kaipaavani.

[Emmu]

Olen katsellut jo pitkään hoitajapaikkoja, mutta eteen ei ole sattunut aikaisemmin kuin vain täydessä tungoksessa olevia.
Nyt tuli vihdoin uusi mahdollisuus hakea hoitajaksi, ja tällä kertaa ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää kaikkeni päästäkseni Reinon hoitajaksi. Reino olisi minulle juuri sopiva, koska etsin juuri tuollaista herttaista ruunaa, jossa on kuitenkin vähän haastetta. Hauskoja hetkiä tulisi varmasti, samoin kaikennäköisiä kiemuroitakin.

Minä, eli Emmu olen tälläinen ihan normi tyyppi (:
URL, olen kaksikymmentäyksi vuotta täyttävä nuori nainen. Olen ollut virtuaaliklinikalla omistajana ja hoitamassa hevosia kolmisen vuotta töissä, joten jos jotain sattuisi, olisin minä aina paikalla. Nippelitiedoksi vain sen verran, että omistan ajokortin, ratsastelun suhteen lempimerkkini on Horze ja pukeudun yleensä johonkin rentoon. Toki löytyy farkkujakin vaikka minkämoisia. Olen myös käynyt vaikka minkälaisia koulutuskursseja, liittyen hevosiin tietenkin, mm. Hoitajakurssi, hierontakurssi ja tietenkin sitten eläinlääkärin peruskoulutuksen ja vähän päälle.
Omistan tumman ruskeat hiukset, jotka ylettyvät olkapäihin asti.
Minulla on myös etuhiukset. Omaan suuret silmät, lisusteena pitkät ripset. Silmieni väri on ruskea.
IRL taas olen puolestani sellainen ilopilleri. Hepostelua on tullut harratseltua jo nelisen vuotta.

Olen toisinaan vähän hullu, toisinaan vähän laiska. Kaikki riippuu päivästä. Arkeen iloa tuo talli, sen ihana tuoksu ja iloiset hörähdykset. Tutustun ihmisiin helposti, mutta suuttumaan minua ei saa, paitsi ilkeät sanat ja kohtelu. Yritän olla kaikille ystävällinen ja auttavainen, vaikkei se kyllä muutaman kohdalla aina onnistukkaan. Hihii, saatanpa olla tyhmäkin toisinaan (:

Pidän paljon piirtämisestä. Koneella olen aika kehno piirtelemään, enkä ole sillä kyllä ikinä piirtänytkään, mutta käsin on helpompaa. En todellakaan ole mikään taitava, mutta piirrän mielelläni ratsastustunneista ja kaikesta, mikä liittyy Seppeleeseen.

Tässä nyt koneella piirretty esimerkki
tinypic.com/r/2z5nmdi/7

Ja sitten käsin todellakin hutaistu työ...
tinypic.com/r/2v2cx1i/7

Tässä vähän huolellisemmin tehty työ, tälläinen humoristinen
tinypic.com/r/rk7taa/7

Laatu on tuossa melko sukka, joten laitan nyt vielä sellaisenkin, mikä on väärinpäin, mutta laatu paaljon parempi.
tinypic.com/r/2hd8pqx/7

Ehei, en todellakaan ole täydellinen talleilija.
Saatan tehdä huolimattomuus virheitä, ja innostuessani hirmuisesti, saattaa muutama kirjoitusvirhekkin tulla.

Esimerkkiä hoitotarinoista ?

" Laahustin bussipysäkille raskain askelin. Oli ollut
taas todella rankka koulupäivä. Olisi ihanaa päästä tallille touhuamaan. Istahdin pysäkin katokseen odottamaan bussia. Autot vilistivät ohitse hurjaa kyytiä. Näin bussin tulevan kaukaa.

Nousin bussin kyytiin, kun se oli saapunut pysäkille.
Istahdin penkille, kun kuului tuttu tösähdys bussista. Bussi oli lähtenyt liikkeelle. Katselin maisemia. Mahassani kipristeli kummasti, kait minua vähän jännitti, kellä menisin tunnilla. Toivoin kovasti Reinoa, siinä olisi juuri sopivasti haastetta.
Saisin ruunan kyllä kulkemaan, jos oikein kovasti yrittäisin ja tekisin parhaani. Kunnon lämmittelyn jälkeen ainakin saisin sen liikkumaan. Mietiskellessäni ja kuvitellessani tuntiamme, olin saapunut tallin pihalle. Kävelin ulos bussista, ja lähdin melkein juoksujalkaa kohti satulahuonetta. Olin törmätä Pipsaan.

- No hei Emmu ! Pipsa huudahti minulle iloisesti.
- Terve vain, sanoin hymyillen leveästi Pipsalle.
Pipsa lähti lompsimaan kohti tallia, kun minä taas heitin reppuni satulahuoneen nurkkaan. Minäkin astelin ulos reipasta tahtia. Nyt alkoi todenteolla jännittää, kenethän minä tunnille saisin ? Kaikki hoitajat olivat harjailemassa hoitohevosiaan ja korviini kantautui iloinen puheensorina. Tepastelin Raymondin karsinan eteen. Poika seisoskeli siellä hiljaisena ja kiltisti. Minä hymyilin itsekseni. Avasin karsinan ja menin tervehtimään tätä. Reino hörähti minulle ja tutkiskeli taskujani.
- Ei mulla sulle nyt vielä oo mitään, sanoin Reinolle höpötellen.

Anne saapui talliin hymyillen.
Arvasin, että hevoset jaettaisiin. Mahanpohjassani kipristeli. Kaikista karsinoista kurkisti päitä, hevosten ja ihmisten. Talliin laskeutui hiljaisuus, ikäänkuin kaikki tietäisivät mitä tapahtui.
- Elikkäs... Anne luetteli moonen monta nimeä ja kauraturpaa. Raymondia, sitä pientä söpöä karviaista ei ainakaan vielä ollut jaettu kellekkään.
- Jaa, lopuksi pohjalle sitten Emmu ja Reino.

Minun teki mieli kiljua onnesta ! Olin onneni kukkuloilla, ja töitä joudun ainakin tekemään. Ihanaa, voi tätä onnen päivää !
- Menemme kentälle, tuonne ihanan pirteään talvipakkaseen ! Anne huudahti hymyillen. Pian alkoi hirmuinen tohina. Kaikki rupesivat harjailemaan kiireesti hevosiaan. Minäkin aloin sukia Reinoa. Poika tuntui kummasti nauttivan pehmeiden harjasten kosketuksesta paksuun talvikarvaan. Ruuna oli niin suloinen, oikea karvapallo. Olin mietteissäni harjaillut Reinon jo miltei kokonaan. Ah, kohta se alkaisi.

Olimme kaikki jo varustaneet hevosemme. Anne oli käväissyt satulahuoneessa juomassa kupposen kuumaa.
- Lähdetäänpä kaikki sitten kentälle ! Anne huusi ja alkoi kuulua kavion kopsetta ja hörähdyksiä. Hoitajat kypärät päässä astelivat pollejen kanssa kohti kenttää. Minä tulin reinon kanssa viimeisenä. Nousimme kentällä selkään ja lähdimme uraa pitkin pitkillä ohjilla verytellen ja herätellen hevosiamme. Kiinnitin lähinnä huomiotani huonoon istuntaani. Selkä suorana kuin tikku, istuen ehkä hieman yli satulan syvimmästä kohdasta myötäilin Reinoa. Anne neuvoi hyvin kaikkia.
- Emmu, istu syvemmälle satulaan, Anne neuvoi.
Istahdin vähän taaksepäin.
- Kootaanpa sitten hevoset ja ravia pikku pätkiä.
Pian kaikki ravailivat reipasta tahtia eteenpäin. Reino heitteli päätään, joten olin tehnyt sen taas. Minä kovakätinen kivi. Annoin Reinolle paljon pehmeämmän käden. Ruuna kulki kuin unelma.
- Kaikki sitten tekevät omalta kohdaltaan voltin, ja jatkavat voltin jälkeen laukassa muutaman askelman. Kaikki tekivät työtäkäskettyä. Tein Reinolle suuret tiet ja poika nostikin mukavasti laukan. Nautin Reinon ihanasta kepeästä laukasta.
- Emmu, pehmeät kädet ja myötää enemmän ! Anne huusi kentän toiselta laidalta. Tein parhaani, kait se jotenkuten onnistui. Kaikki hiljensivät raviin. Reino kulki allani kuin unelma. Pään viskominenkin oli loppunut, kun olin käsillä myötäillyt riittävästi. Taputtelin ruunaa ravissa.
- Hieno, kehuin sitä. Olimme ravailleet jo reippaan matkaa. Kaikki hiljensivät käyntiin, esin istuttuaan harjoitusravissa muutaman askeleen. Kävelimme pitkin ohjin, mutta en saanut Reinoa rentoutumaan. Tämä oli ollut niin innoissaan tunnista, että käveli jäykkänä kuin heinänkorsi.
- Emmu, koitappas istua rennommin, mutta pidä ryhti, Anne neuvoi hyvin. Sehän toimi, himputti sentään miten hyvä Anne olikaan. Rakastin myös Reinoa niin paljon. Olin odotellut koko viikon, tuloksia siitä, pääsisinkö hoitajaksi vai en. Tietoa ei ollut, milloin tulokset tulisivat, mutta jännitti ainakin.

Talutimme hevoset lämpöiseen talliin. Reino oli mennyt todella reippaasti ja ihanasti. Vein Raymondin karsinaan ja aloin ottaa siltä varusteita pois.
- Hienosti meni poika, taputtelin tätä lavalle, toisessa kädessäni suojat, satula ja suitset. Suljin karsinan oven ja lähdin viemään varusteita satulahuoneeseen. Tallitytöt olivat pirteitä ja juttelivat siitä, miten oli tunti mennyt.
- Emmu, mites Reinolla meni ? Kysyi joku minulle tuikituntematon hoitaja.
- Se oli aivan jumalainen, vastasin hymyssäsuin.

Piikkisualla sudin nopeasti Reinon. Sen jälkeen laitoin tälle toppaloimen ja riimun.
- Saatte lähetä viemään hevoset ulos ! Josefiina huusi.
Alkoi kuulua kavioiden kolisua. Minä lähdin Reinon kanssa reippain askelin kohti tarhausta. Reino tuli rauhallisesti, muttei se mikään matelihtija ollut. Tarha häämötti jo. Kaikki rupattelivat iloisesti, taluttaessaan samalla.

Kun pääsimme tarhoille, laskivat kaikki hevosensa irti ja portit suljettiin. Reino kirmasi iloisesti muiden luokse.
Minä vain hymyilin tuolle.

Oli ollut ihana päivä. Nyt jännitti tosiaan enään vain ne hoitajatulokset. Harmitti ihan vietävästi, kun täytyi lähetä bussilla kotia kohti. "

Yleensä kirjoitan siis paljon pidempiä, mutta tuo nyt oli vain todella pikkuruinen esimerkki. Lisäksi, pyrin siihen, että tarinoissa tapahtuisikin jotain, muttei tässä tarinassa nyt oikein mitään kauheasti tapahtunut. Minulla on kamalasti kaikenlaisia ideoita hoitotarinoihin. Jos nyt satun pääsemään hoitajaksi, olisi luvassa pikkujoulua ja kaikenlaista muuta tosi hauskaa ! (:
Lisäksi olisi vielä tulossa aika paljon humoristisia kuvia ja ihan normaalejakin.

Haluaisin vielä kertoa, että pyrin olemaan todella aktiivinen, joten 1-4 kertaa viikossa hoitelen, ellen enemmänkin.
Olen todella innostunut Seppeleestä, ja haluan enemmän kuin mitään muuta päästä tänne hoitajaksi.

Kiitän teitä tosi paljon, kun kaikki saavat yrittää hoitajaksi pääsyä tänne Seppeleeseen. Jos ei tällä kertaa onnista, jatkan tarmokkaasti yrittämistä (:

- Emmu

[Josefiina]

Kysymys Aimielle ja Fiialle: oletteko siis lopettaneet kokonaan entisten hoitoponienne hoitamisen?

[emi]

Hoitaisimpas mielellänii...

LAILAA!

Emi palailee takaisin Seppeleen arkeen ja haluaa innostuttaa itseään lisää hakemalla hoitajaksi tänne ihanaan Seppeleeseen. Katselin noita hevosia ja en voinut olla ihastumatta Lailaan, joka on niin nuori ja ihana!
Tamma on juuri aivan Emin tyyppinen ja aikaa riittääkin mukavasti sitten Flienissä asuvan ihanan hoidokkini Indin. Lailaa tulisin hoitamaan varmaan 1-7 kertaan viikossa aivan kuten Indiäkin.
IRL olen 13-vuotias pieni kokoinen likka. Tykkään hevosista ja ratsastan estealkeis tunneilla. Olen melkein saanut hevosen, mutta en sitten saanutkaan.
URL 16-vuotias Emi on pitkä ja huumorintajuinen nuori nainen. Useat sanovat poikienlikaksi, jotkut hulluksi kun toiset sanovat mukavaksi ja villiksi. Kaikki noista on kyllä osittain totta.

Jebou, siirrytään vaikka niihin näyttöihin, eli useisiin hehtaaritarinoihin....


" Et jumankauta tuu mukaan tallille, mie en jaksa vahtii sinuu!! "
" Tuunnn! Ei minnuu tarvii vahtii!! "
" Prääähh!! Et tuu, ja piste!! "
Taas riita meneillään siskollani Sandralla ja minulla. Olin juuri lähdossä ja olin muutenkin jo myöhässä lenkiltämme Jempun ja Hermannin kanssa.
" No okei, tuu sit. Äiti sano et sillä on jotain asiaa sulle, se on yläkerrassa! " Huudahdin lopuksi ja laitoin moponi moottorin kehräämään. Että pikku tyttöjä oli helppo huijata!

Kaasuttelin nopeasti pois pihasta ja naurahdin iloisesti. Laitoin kypäräni visiirin kiinni, kun tuuli piiskasi naamaani. Ulkona oli -2 astetta, ja tuntui kylmältä, vaikka todellisuudessa olikin melko lämmin päivä. Näin viimeisien muuttolintujenkin katoavan näköpiiristä. Hymyilin ja vihelsin jotain. Äänen rikkoi kuitenkin traktorin ääni. Hiljensin vauhtiani ja vilkaisin taaksepäin. Isänihän se. Joku muukin oli kyydissä, pieni ja punapaitainen - Sandra! EI! Huusin mielessäni ja pysähdyin, kun isäni rupesi viittomaan.

" Et sitten odottanut Sandraa?! "
" No en, en mie jaksa vahtii sitä! Ja sitä paitsi myö mennään Jempun kaa varmaan Hirvijärvelle ratsastaen. "
" Otat Sandran mukaan. "
" Ei onnistu, ei se pysy esteillä kyydissä, eikä laukassakaan! "
" Pysyy pysyy, tai sit lasket sen maahan siks aikaa. "
" EI onnistu! " Huudahdin kovaan ääneen.
" No sit saat viikon kotiarestia. Ja eikä teidän oo pakko mennä sinne lenkille. "
" Phyhh, ei me voija mennä sinne lenkille muulloin, koska alkaa taas koulu ja ei oo aikaa olla montaa tuntii. Joku muu päivä. "
" Okei, joku muu päivä sitten. " Isäni myöntyi ja Sandrakin nyökytteli sitten.

Viuhh, vihdoin tallilla. Jemppu verrytteli jo Hermannin kanssa kentällä. Tytön ilme näytti kireältä.
" Moi! " Huikkasin tuolle.
" No moi, päätit sit vihdoin tulla? "
" Joo hei sori, kesti ku Sandra meinas tunkee mukaan. " Selitin nopeasti.
" Laitan Indin valmiiks ja tuun! " Sanoin tuolle nopeasti ja painelin talliin. Onneksi Indi oli tallissa.

Nappasin muutaman harjan ja kaviokoukun mukaani. Tervehdin hoitsuani halimalla ja pienellä porkkanan tyngällä. Tamma hörähti ja polki jalkaa odottaen. Naurahdin ja rupesin sukimaan reippaasti.

Pian pääsin jo satuloimaan. Hyräilin jotain sooloja ja sain siinä välissä suitsetkin tamman niskaan.

Talutin rakkaan hoitsuni ulkoilmaan ulkoilemaan. Indi hörähti Hermannille, mutta pysähtyi käskettyäni. Otin penkin ja ponnistin selkään. Tamma liikahti sivulle, mutta asettui kun pääsin kunnolla selkään.

Käyntäilimme jutellen niitä näitä pitkin hiekka tietä.
" Ravataanko hetki? "
" Joo! "
Painoin pohkeita hoitsuni kylkiin, se lähti reippaaseen raviin ja meni Hermannin ohi reilusti. Taputtelin sitä kaulalle pitkän ravi pätkän jälkeen, kun olimme siirtyneet käyntiin.
" Indihän on tänään reipas! " Jemppu sanoi kun tuli hetken jälkeen takaisin vierelleni.
" No melkein ainahan tää on, jos vaan saa sen liikkumaan. " Sanoin nopeasti ja mietin taas hetken ikä eroa. Olin tallin vanhimpia kävijöitä, muut olivat vuosia nuorempia. Ei se kylläkään haitannut, muualla kuin isoissa kaveri piireissä.

Käyntäilimme aika pitkään, kun huomasimme että olimme pian maastoesteradalla.
" Nyt laukataan esteille asti! " Kiljaisin ja kannustin Indin kevyeen laukkaan. Tamma heitti päätään ja nosti nopeasti keinuvan ja helposti istuttavan laukkansa. Päätin kuitenkin että nousen pieneen kevyeen istuntaan.

Indi ponnisti nopeasti ja helposti noin 60cm korkean esteen yli. Painauduin hopsuni kaulaan ja tarrasin hieman harjakseen. Olin tottunut että Indi pomppii välillä kuin kenguru. Naurahdin ja taputtelin sen kaulaa samalla, kun nautin reippaasta laukasta. Kuulin kovan kiljaisun takaani. Hiljensin hoitsuni vauhdin pysähdykseen saakka ja käännyin katsomaan. Hermannin hoitaja makasi esteen päällä mahallaan ja naurahteli hieman. Hermanni taas seisoi patsaana tytön vierellä.

Ravuutin Indin heidän luokseen. Jemppu nousi esteen päältä ja otti Hermannin kiinni.
" Mitä se teki? "
" Kieltäyty tuon esteen, olin jo noussu kevyeen istuntaan ja sillee, sit toi ukkeli vaan kieltää kunnolla, siitä vaan kaulan yli vedin. " Jemppu nauroi.
" Sulla on muuten hirmusen hyvä istunta " Hän jatkoi vielä.
" Ahaa, no kiitos, mutta en nyt tiijä. " Naurahdin ja käänsin Indin esteiden suuntaan. Nostin hiljalleen laukan, hetken ravien jälkeen.

Suuntasin uusille esteille, Jemppu ja Hermanni perässä. Tällä kertaa toinenkin ratsukko selvitti esteen helposti. Indi sai lisää virtaa ja jouduin pidättelemään sitä paljon. Tamma pukitteli hetken, mutta rauhoittui sitten kun hiljensimme käyntiin. Minua kiinnosti seuraavat isot esteet mitkä näkyivät edessä päin.

Nostin taas laukkaa, esteen vieressä näkyi että este oli metrin korkuinen. Indi ponnisti kaarevaan ja isoon hyppyyn. Pysyin hyvin mukana esteen ja hiljensin sitten raviin, kun olimme selvittäneet esteen. Jemppu oli tullut esteen vierestä, sillä eihän Hermannilla niin isoja hypitty. Se oli viimeinen este ja loppu matka tallille mentäisiin vain ravia tai käyntiä.

" Eihän sua muuten sattunu ku vedit sen esteen päälle? "
" Ei yhtään, ku valun vaan siihen sillee hellästi. "
" Nii, joo. Hermanni hyppäs sen yhen esteen tosi nätisti ku menit mun eelle. "
" Huomasin, mut Indi meni kyllä ihan siiiiiiika ihanasti sen vikan esteen! "
Juttelimme käyntäillessämme jo melkein tallin pihalla.
" Oho, mehän ollaan jo tallilla! " Jemppu sanoi hieman yllättyneenä matkan nopeudesta. Vaikka olihan matkaamme uponnut lähes pari tuntia!

Nousin hetkeä myöhemmin rakkaan hoitsuni selästä. Nostin jalustimet ylös ja otin ohjat pois kaulalta. Talutin tuon veturini talliin omaan karsinaansa.

Riisuin lämpimältä Indiltä varusteet pois ja tyydyin vaan loimittamaan sen, kun pitäisi joka tapauksessa laittaa ulos tarhaan.

Talutin hoitsuni ulos ja käännyin heti vasempaan tarhalle päin. Avasin portin ja raahasin tuon väsyneen kimon perässäni tuonne. Poistuin pieneltä laitumelta. Heipaksi Indi hörähti suloisesti.

E<3I taas hehtaari tarina : DD

Kuvat...


Indi seisoo heinäisellä pellolla. Selkä-persus osa on sitten silleen jännästi " vinossa ".


Indi ja Emi hyppää, joo tää on näitä miun piirtopöytä-harjoitteluja.

Olen todella kiitollinen ja innostunut jos vain pääsen hoitamaan tuota ihanaista Laila tammaa. Myös Reino heponen teki mukavan vaikutuksen.

[sanna]

Moi! Haen Humulle hoitajaksi. Myös Palmikko tai Pella käy (Jos Pellan hoitaja ei jatka). Niin ja oon Vuoriniemes ja Flienissä Jemppu.

Näyttöä:

- Moi. Eikös sulla pitäny olla lomaa? Anni kysyi kun tulin talliin.
- Piti tulla tänne muutenkin. Ja oli tylsää. vastasin. Otin Hermannin riimun- ja -narun. Lähdin hakemaan sitä laitumelta. Kipaisin sen kiinni ja talutin talliin. Juttelin sille ja häivyin hakemaan harjoja. Harjasin sitä.
Sitten hain satulan ja suitset. Varustin Hermannin ja lähdimme maneesiin. Lumi narsui Hermannin kavioissa ja minun jaloissa.
Meeri ja Emi olivat siellä hyppäämässä. Otin alkukäyntejä.
- Moi. Mekin alotettiin just. Emi tervehti. Nyökkäsin yrittäen saada Hermannin raviin. Sitten kuin sain sen menimme esteelle.

Sitten käskin Hermannin laukkaan. Se lähti yhtäkkiä töksöttämään.
Tipuin. Hermanni lähti kävelemään maneesiin. Emi ja Meeri ratsasti luokseni. He laskeutuivat alas.
- Jemppuu.. Meeri kuiskasi.
- Sano jotain, Emi täydensi. He näyttivät todella huolestuneilta.
Yht'äkkiä aukaisin silmäni ja huusin: "pöö!" Emi ja Meri riensivät halaamaan minua. Aloin kikattamaan. He yltyivät myös.
- Kai meidän pitää jatkaa ratsastusta. sain söperrettyä.
- Niin. Emi ja Meeri sanoivat kuorossa. Nousimme ratsujemme selkiin ja jatkoimme käynnillä. Ravailimmekin vielä.
- Mennään maastoon. Sie on kivasti lunta, ehdotin.
- Joo! Emi innostui. Meeri avasi maneesin oven ja lähdimme.

- Laukataan! Meeri ehdotti. Annoimme hoitsuillemme laukka pohkeita. Lähdimme kiitämään lumisessa maastossa.

Tallilla purkasimme hoitsumme. Harjasin Hermannia. Sitten veimme ne tarhoihin. Otin Vilin. Talutin sen talliin. Rapsuttelin sitä pitkän aikaa. Hain sen harjat ja harjasin sitä. Putsasin kaviot. Sitten hain suitset. Panin ne Vilille ja lähdimme kentälle. Nousin keskellä kenttää Vilin pyöreään selkään. Siellä oli myös Meeba ja Kalle, sekä Elli ja Anni. Pipsa kuvasi Elliä ja Annia. Kun olin ottanut alkukäynnit pyysin Pipsaa panemaan kentälle pari estettä. Hän meni panemaan 60cm ja 50cm pystyjä. Otin kevyttä ravia. Sitten otin laukkaa.

Suuntasimme esteille. Ne sujui ongelmitta. Sitten otin vähän pohkeenväistöä. Sitten menimme porukalla maastoon. Eli Minä ja Vili johdimme, Meeba ja Kalle sekä viimeisinä Anni ja Elli. Teimme pienen lenkin ja käännyimme. Tallilla ''purkasin'' Vilin. Harjailin ja rapsuttelin sitten vein laitumelle.

Kökkö loppu käsketään pois koneelta.... D=

Paan vie kohta kuvan =)

[sanna]

Tuo on Vuoriniemeen Marrulle tehty...

Attachments:

[Deleted]

Hoitajaksi Reinolle?

No tässä minusta vähän tietoa virtuaalisesti:
Katariina on ruskea tukkainen, vihreä silmäinen 15 vuotias tyttö. Katariina on todella puhelias ja sosiaalinen. Katariina rakastaa olla talleilla, ja hän voisi olla siellä vaikka joka päivä! Katariina rakastaa hankkia uusia ystäviä ja hän yrittää olla ystävällinen, vaikkei se ihan aina onnistu... Mutta ei hän ikinä yritä loukata ketään tahallaan! Katariina on ratsastanut nelivuotiaasta asti.
Olen katsellut jo seppeleen tallia vähän aikaan, ja tämä paikka vaikuttaa todella kivalta! Mutta valitettavasti hevosilla on aina hoitajat... Mutta olisin todella iloinen jos pääsisin tänne hoitajaksi, kun innostusta riittää, ja tarinoita riittää
No haluaisin hoitaa Reinoa koska hän vaikuttaa juuri sopivalta hevoselta minelle hoitaa, Reino on vähän säikkympi mutta olen juuri tottunut semmoisiin, ja eihän se olisi hauskaa jos hevonen koko ajan lönköttäisi vain kiltisti?(virtuaalisesti siis:P ) Ja eihän sitä tiedä vaikka reino rauhoittuisikin? Rakastankin mennä myös kärryillä, ja sehän on vain plussaa jos hevonenkin tykkää siitä
Reinoon rakastuin niin ulkonäön että luonteen perusteella, ja hän vaikuttaa aivan ihanan täydelliseltä hoitohevoselta minulle!

[Dreamer]

Haluan tosiaan vielä pitää Bladen itelläni (: hoitaminen maistuu mainiosti, joskin nyt on ollut hieman ajanpuutetta yhdistettynä koneongelmiin ja kiinteän laajakaistan vaihto mokkulaan.

[sanna]

Lisää näyttöä.. Äskönen oli aika lyhyt...

Pue nopeempaa! Hoputin seitsemän vuotiasta pikkusiskoani Jepua.
- Joojoojoo! Jepu tuhahti.
Lähettyämme huomasin unohtaneeni kypärän.
Kun pääsimme Flieniin näytin Hermannin Jepulle.

Otin Hermannin puomille ja aloimme harjata Hermannia.
- Mä haen suitset.
- Okei. Saanko mä ratsastaa?
- No, joo.

Kun olin hakenut suitset näytin kuinka ne pannaan.
- Lähetään sitte.
- Joo. sain innostuneen vastauksen.
- Mä ratsastan ensi.
Aloin mennä käyntiä. Tein voltteja ja pysähdyksiä Hermannilla.
Siirryin raviin ja siitä laukkaan.
Menin vielä voltteja kunnes nousin orin selästä.
- Nyt on sun vuoro.
Punttasin Jepun selkään.
- Valmiina?
- Jep!
Lähdin taluttamaan Hermannia.


Elli saapui Kallen kanssa ja Pipsa Annia taluttaen.
- Moi täs on Jepu.
- Moi!
- Täs on Elli ja Pipsa.
- Moi.
- Haluk sä ravata? kysyin Jepulta.
- Joo!
Käskin Hermannin raviin. Jepu pomppi orin selässä. Pysäytin Hermannin käyntiin. Talutin Hermannia viistoista minuuttia kunnes pysäytin sen.
- Haluatko sä mennä yksin.
- Joo.
Jepu sai mennä yksin viis minuuttia kun huomasin että meidän pitää olla tunnin päästä kotona.
- Nouse pois.

Harjasimme Hermannin ja päästimme takaisin laitumelle. Jepu halusi vielä rapsutella Hermannia.

Ja kuva vielä... Aikas ruma mutta..

Attachments:

[Aimie]

Josefiina: olen, asia on hoidettu wearin kanssa.

[Fiia]

Josefiina, mulle jäi nyt vielä epäselväksi, tarkoittiko hoitajahakemuksen laittaminen sitä, että entinen hoitajapesti loppuu siihen. Kirjoittelisin mielelläni kuitenkin jonkun teh end -pätkän, jos näin on, mikäli se on ok. (:

[Doris]

Heihei, nyt minäkin koitan onneani! Toiveenani olisi siis alkaa hoitaa Elmoa.

Kuka?

Olen siis Doris, entinen Jonsku. Olen seikkaullut Seppeleessä jo aika kauan, olen tehnyt iltatalleja, osallistunut tunneille, ja pitänytkin yhden semmoisen, eli olen jo aika tuttu Seppeleessä.
IRL olen iältäni 12, URL saman verran. IRL hevoskokemusta minulla on melkein yhdeksän vuotta, ja netissäkin minulla on ehtinyt olla muutama virtuaalitalli, joten kokemusta on!
Ulkonäöstäni vielä hiukan: Olen noin 160 cm pitkä, ja omistan melko pitkät, ruskeat hiukset.
Olen ehdottoman luotettava, ja tunnollinen. Sen lisäksi olen huomaavainen, ja asiallinen. Yksi huonoista puolista minulla on se, että olen aika ujo ja hiljainen ensi näkemältä, mutta tutustuttua minusta saa ihan eri käsityksen!


Miksi juuri Elmo?

Elmo pisti silmääni heti, kun Josefiina ilmoitti neljä uutta hevosta saapuneeksi. Sen persoonallisuus ja haasteellinen olemus herättivät minussa kiinnostusta.
Osaan olla ratsastaessa topakka ja päättäväinen, joka taitaa olla tarvittaessa juuri Elmolla ratsastaessa. Ratsastaisin Elmolla mahdollisimman monipuolisesti, ja kävisin hoitamassa sitä vähintään kolme kertaa viikossa.
Haluaisin mielelläni tutustua tähän poniin, ja aloittaa hoitajaurani Seppeleessä sen kanssa. Pidän hevosista, joissa on haastetta, ja tässä olisi minulle sopiva haaste, jonka haluan ottaa vastaan.


Miksi sopisin hoitajaksi?

Sopisin varmasti Seppeleen porukkaan aktiivisena Elmon hoitajana. Minulla on aikaa ja intoa tutustua Elmoon, ja luoda hyvä ratsukko Seppeleen tiimeihin. Osallistuisin myös tunneille, aina kun on mahdollista.
Toivon siis todella, että saisin aloittaa Elmon hoitajana.


Tarinanäyttöä, mukana virtuaalitallini suomenhevonen Hujaus:

Vauhtia laiskuriin
- Pian ollaan perillä, huokaisin silittäen Hujausta kaulalle.

Ruuna ei kiinnittänyt puheeseeni mitään huomiota, vaan jatkoi eteenpäin korvat veltosti vinossa. Näytti varmaan siltä, että matka oli tosiaan rasittanut nuorta suokkiani. Se oli aika mahdotonta, sillä matkaa oli vain puolitoista kilometriä.
Katselin ympärillleni, mutten nähnyt muuta kuin lumisia puita Lapin luonossa. Tuntui haikelta, että joutuisin lähtemään pois täältä jo tänään. Olin tullut tänne vain valmennukseen, ja minun oli määrä olla täällä vain viikko. Pari kuukautta sitten olin haaveillut kunnon lomasta, mutta se oli jäänyt lyhyeksi hevosieni takia. Sitten eräs ystäväni oli ehdottanut, että menisin valmennukseen hänen tätinsä Marinan tallille. Siinä samassa olin jo ehtinyt kerätä kamppeeni, varata sijaisen tallille ja raahata vastahakoisen suomenhevosen mukaani Lapin matkaan.
Viikko Lapissa teki hyvää. Majoituin paikallisessa hotellissa, ja aivan viereen rakennetussa tallissa Hujaus nautti kauroja joka aamu. Nyt oli jo viimeinen päivä.
Havahduin, kun Hujaus pysähtyi äkisti. Edessäpäin näkyi jo Marinan talli. Kannustin Hujauksen raviin, jotta pääsisimme pian meneeesiin, pois purevasta pakkasesta.

Maneesin ovi avautui, ja sisään asteli keski-ikäinen nainen, eli Marina.
- Huomenta Doris, hän sanoi.
Nyökkäsin vastaukseksi, ja siirsin Hujauksen liikkeelle. Ruuna oli tänään varsin laiskalla tuulella, sillä minun oli lähes koko ajan annettava sille pohkeita.
- Laita se raviin, ja ala tehdä kahdeksikkoa, Marina sanoi.
Naksautin kieltäni, ja suomenhevonen siirtyi laiskasti raviin.
- Anna sille enemmän pohkeita, Marina neuvoi.
Tein työtä käskettyä, ja muutamien korvien luimistelujen jälkeen ruuna ravasi reippaasti. Hiki ja kuola valuivat siinä työskennellessä, (hevoselta valui se kuola) ja lopulta Marina antoi luvan pieneen hengähdystaukoon.
Kävelytauolla vilkaisin peilistä istuntaani. Se näytti ihan suht koht hyvältä. Samassa Marina sanoi minulle:
- Oletko valmis? Hyvä, sillä nyt laukataan. Nosta laukka päädyssä, ja tee jokaisella sivulla voltti.
Annoin laukkapohkeet Hujaukselle, ja se suorastaan hyppäsi eteenpäin. Laiskurista oli muuttunutkin varsiainen höyryjuna! Ruuna viiletti eteenpäin, mutta pidättäminen ja myötääminen auttoivat Hujauksen takaisin normaaliin, hallittuun laukkaan.
Ruuna alkoi taipua hiljalleen, ja voltitkin alkoivat sujua. Marina antoi luvan lopettaa, ja kysyi sitten:
- Oletko sie koskaan hypännyt sen kanssa?
- Joo, noin viidenkymmenen sentin korkuista rataa olen kerran hypännyt tällä, vastasin.
- Hypätään tähän lopuksi vielä hiukan, noin videnkymmenen sentin esteitä, Marina sanoi.
Marinalla oli hyvät käsivoimat kokoonsa verrattuna, sillä hän kantoi kaksi estetolppaa kerrallaan. Ei mennytkään kauaa, kunnes toisella pitkällä sivulla oli yksi ristikko, ja toisella kaksoissarja.
- Hyppää ensin tämä yksittäinen pysty laukassa, Marina sanoi.
Nyökkäsin, ja nostin laukan. Suomenhevosen korvat olivat viimeinkin hörössä, ja se hyppäsi korkealta yli. Marina käske meidän tulla vielä kerran. Ohjasin ruunan uudelleen esteelle, ja tällä kertaa ylitimme sen hallitummin.
- Oikein hyvä, Marina sanoi. - Tule nyt tuo kaksoissarja, hän jatkoi.
Nostin laukan, ja ohjasin Hujauksen sarjalle. Tällä kertaa en tullut yhtä tarkasti esteelle, sillä Hujaus kieltäytyi. Marina pyysi minua tulemaan ensi kerralla tarkemmin esteelle, ja lähetti meidät uudelleen matkaan. Seuraavalla yrityksellä ruuna ylitti esteet leikiten. Hyppäsimme sarjaa vielä muutaman kerran, ennen kuin Marina heitti minulle haasteen:
- Haluatko koittaa hypätä vielä kaikki esteet sarjana? Silloin tulee aika jyrkkä kulma, jolloin sinun oltava tarkkana.
- Koitetaan, vastasin hymyillen, ja siirsin Hujauksen ravin kautta laukkaan.
Ruuna laukkasi tahdikkaasti ja keskittyneesti kohti yksittäisä pystyä. Kun se loikkasi korkealta yli, siirsin katseeni heti sarjalle. Käänsin ruunaa kohti sarjaa, jonka yli melkein lensimme.
- Hienosti tehty, Marina kehui. - Voit nyt tehdä sille loppulämmittelyt, niin minä korjaan esteet, hän jatkoi.
Siirsin ruunan ravin kautta käyntiin, ja annoin pitkät ohjat.
Vartin kuluttua olimme kaikki valmiit. Marinan sulkiessa maneesin ovea kysyin häneltä: -Miltä ratsastus tänään näytti?
- Oikein hyvältä, Doris. Toivon, että tulette silti vielä joskus valmennukseeni Hujauksen kanssa, Marina vastasi.
Aamu oli jo valjennut kirkkaana edessämme, ja lumiset puut ympäröivät tallille johtavan tien. Kaikki oli kuin satukirjasta.
- Tänne tullaan toistekkin, vai mitä Hujaus? Kuiskasin.

Kuvanäyttöä:
kuvablogi.com/nayta/2615227/
kuvablogi.com/nayta/2735394/
kuvablogi.com/nayta/2612997/

Kaikki kuvat ovat jo aika vanhoja, mutta siitä näkee suurinpiirtein osaamiseni. En pysty lataamaan uusia kuvia tietokoneelle vähään aikaan, mutta viestejä voin toki kirjoitella.

Good luck kaikille hoitehepan saamiseen! Toivottavasti minullakin tärppäisi nyt!