Hae hoitajaksi Seppeleen hevosille! (Päättynyt!)

[Lina]

Heips!
Elikkäs, olen jo useamman vuoden haikaillut hoitajaksi. Erityisen ihastunut olen hevosiin Elmo ja Laila. Ehkä kaikista mieluiten ottaisin Lailan. Laila sopisi luonteensa mukaan, ja kaunis hevonen on. Sen siaan Elmoon taas iski ihastus, koska se muistuttaa kovasti viimekesääni vuokraamaani hevosta, niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. Laila tosin viedättää hevosista tällä hetkellä eniten, ja siihen nyt iskin silmäni. Kumpikin inspaa todella hyvin. Almakin voisi tosin olla se oikea. Isohkossa pohjoisruotsalaisessa on sitä jotain, joten se näin kolmosvahtoehdoksi. Tosin, tarpeen vaatiessa voin myös ryhtyä hoitajaksi jollekkin muulle. Pidän nimittäin hevosista, niiden luonteesta/väristä tai rodusta riippumatta.

Kuka Lina?
Elikkäs, minä Lina, olen nyt 16 vuotias tyttö. Kokemusta on hevosien kanssa peräti 6 vuotta, hoitaen 5 ja ratsastaen 6. IRL molemmissa viisi vuotta. Olen melko taitava ratsastaja, erittäin innostunut vauhdista ja esteistä. Tosin, osaan ottaa rauhallisemminkin ratsujen kanssa. Osaan hoitaa vaikeampiakin hevosia. En mene lukkoon juuri missään tilanteessa, ja pystyn useinmiten toimimaan. Olen melko aktiivinen tallilla ravaaja. Omistan siniset silmät ja pitkät vaaleat suorat hiukset. Liikun tallilla melko ohuissa vaatteissa. Lähinnä ratsastushousuissa ja saappissa. Päälläni on muuten kesällä t-paita, syksyllä pitkähihainen ja talvalle jonkunmoinen ohuehko takki. Syksylläkin takki saattaa olla, mutta yleensä sen pito on tuon äidin ansiota.
Ihmisten keskuudessa, saatan olla siis aluksi arka ja hiljainen. Kuitenkin, tutustumisen myötä minusta saa kaverin, josta ei vauhtia puutu. Joskus pälpätän hieman liikaakin...

Miksi juuri minä?
Ensinnäkin, osaan käsitellä kaiken kokoisia ja luonteisia hevosia. Vaikeammistakin on kokemusta, niin IRL Ja URL:kin. Olen kokenut, ja hevosten kanssa aina huolellinen. Rakastan hevosten kanssa touhuamista, mutta osaan antaa myös hevosille niiden kaipaaman rauhan. Enkä myöskään mene lukkoon, jos jotain akuheaa tapahtuu, vaan pystyn toimimaan kylmäpäisesti hätä-tilanteissakin. Ja niistäkin on kokemusta niin URL kuin valitettavasti IRL: kin. Tiedän, etteivät hoitophommat ole aina ruusuilla tanssimista ja auringon laskuun laukkaamista. Osaan kantaa sen tuoman vastuun.

Virheetön? Ehhei!
Huonoja puoliani ovat kirjoituksessa tulleet kirjoitusvirheet. Niitä koitan korjailla, mutta kirjoitan nopeaa vauhtia, ja osa jää huomaamatta.
URL taas huonoja puoliani ovat esimerkiksi arkuuteni. Minun on vaikea tutustua ihmisiin. Seppeleessä olen kuitenkin hieman rohkaistunut, enkä enää vastaa vain kysymyksiin vaan esitän niitä itse, ja uskallan kertoa jos hevosella on jokin.

Miksi juuri Seppeleeseen?
Tämä on minun mielestäni loistava virtuaalitalli. Ja etenkin nyt se olisi tärkeää, kun porukkaa tiivistetään, ja hengaajille järjestetään vähemmän toimintaa. Ja kolmanneksi, olen pitkään tänne haikaillut, ja tahtonut hoitaa täällä. Harva talli on näin hyvää laatua, ja siksi juuri tänne tahtoisinkin päästä hoitajaksi. Lisäksi, Seppele on aktiivinen paikka. Itse olen aktiivinen hoitajana, joten mikä olisikaan parempaa, kuin yhtä aktiivinen talli? Olen käynyt Seppeleessä lähes joka päivä, vaikka olenkin ollut vain hengaaja. Jos en kirjoittelemassa, niin vähintään kurkkaamassa mitä on tapahtunut, ja kyttäämässä näitä hoitajahakuja.

Näytöt
Vanha tallini jossa hoidin, on lopettanut joten joudun tähän hätään kirjoittamaan pikaisesti itse jonkun tarinan. Piirtonäytöt taas uupuvat, tulostimen toimimattomuuden vuoksi, enkä voi piirrettyjä kuvia nyt julkaista. No, koitan piirtää jotain koneella.


- karkuri+söpöläinen= Clod? -

Olin saanut hoitsun. VIIMEIN! Ja minkä hevosen? Islanninhevosen! Nimeltään, tamma oli kuulemma Clod. Noh, olihan sillä jolku pitkä islantilainen nimikin, mutta kuka sellaisia muistaisi? Tempaisin tallin oven auki.
- Sattuisko joku tietämään... Missä on Clodin niminen hevonen?
- Joo. Se on pikkutallissa. Mut kuka sä oot?
- Öh... Lina.
Nopeasti hipsin ulos, kohti pikkutallia. Että olin tyhmä! Clodillahan oli selkä kipeä. Se oli eristetty kai pikkutalliin toipumaan.

Raotin ovea. Olipas pimeää... Napsautin valot päälle. Käytävän perällä, karsinassa seisoi rautias tamma. Tummat silmät tuijjottivat minua ihmeissään.
- Oii.. Kukas sinä söpöliini olet?
- Se on Clod.
Kuulin äänen takaani. Käännyin sitä kohden. Se oli tallinomistaja Iina.
- Ja sinä olet Lina?
- Juuh...
- Muista laittaa sille kylmägeeliä selkään.
- Joo...

Tallinomistajan lähdettyä, astelin hevosen karsinan luo. Ojensin kaltereitten välistä käteni, ja tunsin pehmeän turvan nuuhkaisevan sitä.
- Oletpa kaunis Clod....
Raotin karsinan ovea, ja annoin tamman tulla nuuhkimaan. Taputin tuota kaulalle.
- Oletpa likainen...

Otin Clodin käytävälle, ja aloin etsiä kuumeisesti tuon harjoja. Läysin ne onneksi melko pian. Valikoin harjan, ja ryhdyin harjaamaan tammaa pitkin vedoin. Se ummisiti silmiään, ja lepuutti takakaviotaan. Olipas kilttiä laatua!
- Hieno tyttö...
Kehuin hevosta, ja aloin laittaa kylmägeeliä. Hevonen värähti, tuntiessaan sen selällään, ja kääntyi katsomaan kummastuneena.

Hoidettuani tamman, irroitin sen ja talutin ulos. Iina oli luvannut, että saisin tehdä pienen kävylylenkin pihassa. Clod oli innoissaan.
- Prr neitiseni... Rauhassa!
Nykäisin riimunarusta, ja lähdin johdattamaan hevosta tallin ympäri. Aivan pieni lenkki vain pihan ympäri...

Olimma juuri saapuneet kentän kohdalle. Samassa tunsin, kuinka riimunaru nykäistiin voimalla pois kädestäni.
- Clod!
Ryntäsin ravaavan islanninhevos tamman perään. Moni kummastunut pää katsoi meitä.

Pakomatka ei ollut piktä. Sain hevosen pian kiinni. Huohotin hieman, ja tuijjotin hevosta toruvasti. Sitten lähdin taluttamaan sitä kohti tallia. Otteeni riimunarusta oli tällä kertaa tiukempi. Toivottavasti pieni ravipätkä ei tehnyt sille mitään... Pitäisi kertoa asiasta Iinalle. Kunhan ensin saataisiin tämä neiti karsinaan loimi päälle...

- Syksyä kavioissa -

Satuloin Clodin tuntia varten. Se tiesi mitä oli edessä. Tamma pullisteli, ja yritti kaikin tavoin vältellä satulaa.
- Nyt pysyt aloillasi!
Sain viimein satulan lykättyä selkään. Tuimat tummat silmät tuijjottivat minua paheksuvasti.
- Älä viitsi Clod... Olet sinä ennenkin tunneilla käynyt.

Talutin hevosen kentälle. Se pyristeli vastaan ja viskoi päätään, mutta ohjasin sen silti päättäväisesti kentälle. Portista se ei meinannut millään tulla sisään, mutta lopulta sain sen kentälle.
Säädin Clodin ratsastajalle jalustimet, ja punttasin selkään. Sitten menin aidan toiselle puolelle tuntia katselemaan.

Tammalla olikin 2 tuntia edessä. Menin toisen tunnin ajaksi siivoamaan tamman karsinaa. Se kaipasikin puhdistusta. Otin tallikon, ja aloin kippaamaan lantaa kottikärryihin oikein urakalla.

Vilkaisin kelloon. Olisi aika vapauttaa hevonen työstään. Lähdin astelemaan kohti kentän laitaa. Siltä loppuisi tunnit nyt. Tosin illalla olisi vielä joku tunti... No, oma ratsastustuntini olisi vasta perjantaina. Vielä kaksi päivää ilman ratsastusta. Ellen sitten saisi ratsastaa Clodilla... Pitäisi kysyä lupa Iinalta. Olin sitä tyyppiä nimittäin, joka ei tehnyt juuri mitään ilman lupaa.

Otin ohjat tytöltä, joka oli ratsastanut Clodilla tunnilla.
- Lina. Viitsitkö tehdä sillä pienen maastolenkin?
Käännyin ääntä kohden. Se oli tallityöntekiä Mari.
- Pidätkö sä tuntejakin?
- Joo. Iina häipy johonkin.

Miksen muka maastoon lähtisi? Hain kypäräni, ja säädin tamman jalustimet sopivaksi. Talutin sen sitten maastopolun alkuun, ja nousin selkään. Tamma pureskeli kuolaimiaan laiskasti, ja lähti vastahakoisesti liikkeelle. Olipas Clod nyt taas laiskalla tuulella...

Vain vähän matkaa hiekkatietä, ja issikkatammasemme alkoi hoppuilla. Oliko se saanut jonkun energia piikin?
- Prr... Käyntiä nyt hetki.
Huokasin, ja pidättelin tammaa, joka olisi halunnut syöksyä laukkaan.

Annoin islanninhevostamman astella pitkin tietä pitkin ohjin. Lehdet leijjailivat ympärillämme. Kevyt tuulenpuhallus kävi kasvoillani. Syksy oli selvästikkin saapunut. Mutalammikot tienreunassa olivat Clodin mielestä houkuttelevia, ja tuo tarpoi niiden yli innokkaasti.

Metsässä rasahti. Clod säpsähti, ja seisahtui tähyilemään metsään. Käänsin itsekkin katseeni syvälle metsään.
- Iina?
Huokasin helpotuksesta. Se oli onneksi vain tallin-omistaja.
- Mitä teet metsässä?
- Etsin kadonnutta jännesuojaa. Se putosi maastolenkiltä Soknilta.
- Okei.
- Onkos Clod mennyt hyvin?
- On se.

Iina lähtikin pian tyytyväisenä suojan kanssa. Jatkoimme Clodin kanssa kohti tallia.
Jouduin toteamaan tölttipätkän jälkeen, että minun oli kylmä. Olisi pitänyt pukea ehkä hiukan paremmin päälle. Vedin vetoketjua kiinni yhä tiukemmin, pitäen toisessa kädessä Clodin ohjia. Se oli melko rauhallinen tapaus, onneksi. Siinä se vain lönkytteli silmät puoliummessa. Noh, olihan jo ilta ja raskaat tunnit takana.

- Laukka! Oikaistaan tallille....
Kannustin tamman laukkaan. Tiesin, että Clod kyllä rakasti laukkaamista, mutta sillä oli paha tapa tehdä pukkeja. Tamma kuitenkin vaikutti iloiselta, eikäsen takapää juuri lenkillä ollut noussut. Se laukkasi joustavin askelin kohti niityn laitaa. Mutta, eipä mennyt hetkeäkään kun takapää nousi uhkaavati yllättän. Olisin tarrautunut tamman ohjiin, mutta voisin repiä hevosen suun.

Huohotin maassa. Mihinkään ei onneksi juurikaan sattunut, mutta ilmat olivat lentäneet pihalle. Ja kaiken lisäksi.... Mutalammikko ei oikein tuntunut mukavalta allani. Nousin vaivalloisesti seisomaan, ja Clod tuuppasi minua ystävällisesti turvallaan. Mutta mitä siitä seurasi? Uusi kaatuminen.

- Clod!
Nousin kiukkuisesti maasta. Olihan tamma tarkoittanut vain hyvää, mutta olin aivan mudassa. Nappasin hevosta suitsista, ennenkuin se mmärtäisi että voisi hipsiä tiehensä. Olipas kohtalokas ilopukki....

Talutin hevosen tallille käynnissä. Monet uteliaat päät kääntyivät minua kohden. Purin vain tiukasti huultani, ja kävelin talliin, kun en olisi huomannutkaan muita. Vein Clodin sen karsinaan, ja riisuin kuraisen takkini. Laitoin sen kuivumaan tamman karsinan-oven päälle, ja lähdin hakemaan tamman harjasankkoa.

Huokasin. Harjat olivat taas tiessään. Minnehhän nekin olivat kadonneet? Havaitsin samassa tutun näköisen sangon Valencinan vieressä. Olikohan tuo tuntematon tyttö ottanut väärät harjat?
- Öö... Onko noi Valencinan harjat?
- En tiiä. Otin vaan jotkut.
- Ok. Ne on ehkä Clodin...
- Ai sori. No, sitten ota ne ihmeessä,

Onneksi tyttö oli mukavaa laatua. Nappasi harjasangon ja lähdin Clodin luo. Avasin karsinanoven, ja samassa tunsin hampaat kädessäni.
- Clod! Puritko sä?! Senkin paholainen!

Hoidin Clodin kuitenkin huolellisesti, ja vein sen loimi päällä tarhailemaan. Ryhdyin sitten puhdistamaan takkiani ja muita vaatteitani. Mutta jouduin toteamaan, että niitä ei saisi puhtaaksi, kuin kotona. Päästiinpä ainakin eroon takista, jonka äiti oli pakottanut laittamaan. Lähdin astelemaan tallista kohti tarhoja.

Seisoin aidan pielessä, ja tuijjotin tammaa joka rapsutteli Dinaa, toista issikkatammaa. Kaivoin taskustani pienen porkkananpalan, ja kutsuin Clodia. Yhden siasta, aidalle tuli kuitenkin kaksi päätä.
- Ehhei. Tää ei oo sulle Dina.
Mikä olisikaan nyt ihanampaa, kuin nauttia syksyn tuulista, ja katsella tarhailevia hevosia?
Clod antoi kyllä kysymykseen vastauksen. Syötyään porkkanan, se alkoi piehtaroimaan. Ja moni hevosenhoitaja tiesi hyvin mitä se tarkoitti...

Liukastelua ja kylmyyttä

Lunta tuiskutti. Issikat eivät siitä näytänneet piittaavan. Clod seisoi tyynenä tarhassaan, selkä tuulta vasten. Dina tuon kyljssä. Tällläiset hetket saivvat minut toivomaan, että olisin itsekkin ollut hevonen. Pureskelin huultani kylmissäni ja raotin tarhan porttia.
- Haluatteko sisälle?

Kylmyys puri luihin ja ytimiin. Talutin hoitsujani kohti tallia. Clod olisi näemmä tahtonut jäädä tarhaan. Se hidasteli koko matkan talliin. Dina taas kiirehti, kuin tarhalla olisi ollut tulipalo.
- Dina! Prr... Rauhoituppas nyt. Älä viitsi vetää!
Tuhahdin, ja yritin saada Dinaa kävelemään normaalisti. Clodia taas piti raahata perässä. Hevosenhoitaminen ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista.

Hevoset viimein sisällä. Vein hoitsuni omiin karsinoihin. En tänään lähtisi ratsatsastamaan. Osittain siksi, että jäätyisin varmasti matkalla, ja osittain pimeyden takia. Enkä omistanut heijjastinta. Se olisi vaarallista. Pitäisi ostaa hoitsuille heijjastin pinttelit ainakin...

Aloin sitten harjaamaan Clodia. Se oli käynyt päivällä tunneilla, ja ratsastaja ei ollut näemmä harjannut sitä. Olikohan tuo pessyt kuolaimiakaan? Minua puistatti suunnattomasti sellaiset henkilöt.
- Lina!
- Häh?
Käännähdin, ja nöin takanani Auroran.
- Ai moi Aurora! Mites Bruci jakselee?
- Hyvin. Lähtisitkö mun seuraks kentälle?
- Hmm...
- Tuu nyt vaan.
- No okei. Tuun Dinalla.

Mieleeni ei ollut aijjemmin juolahtanutkaan kentällä ratsastus. Siellähän olisi valot... Harmi ettei tässä tallissa ollut maneesia. Clod oli paartanut jo tunneilla tarpeeksi, joten Dina saisi vuorostaan liikkua.

Satuloin Dinan, ja lähdin taluttamaan sitä kohti kenttää. Hyinen ilma otti meidät vastaan. Tuuli tempaisi hevosen jouhet rajuihin leikkeihinsä. Pitkät vaaleat hiukseni tungin takin alle. Bruci ja Aurora jo odottelivat kentällä.
- Vaan puolituntii sitten... Tänne jäätyy.
- Pukisit enemmän.
Näytin Auroralle kieltä, ja talutin Dinan kentälle. Voikko hevonen näytti harmistuneelta, ja tuijjotteli tallin suuntaan.
- Vaan puolituntia Dina...

Nousin satulaan, ja villkaisin Brucia. Se ei näyttänyt tuiskusta välittävän. Eikä kyllä Aurorakaan... Dina taas yritti oikoa kulmia. Pimeys vallitsi ympärillä. Onneksi kentällä oli valot...
- Otetaanko kohta ravia?
- Joo.

Nostin Dinalla ravin. Issikoilla oli mielestäni melko vaikeaa, saada töltti muuttumaan raviksi. Clodilla se oli helpompaa, mutta Dina meinasi vain töltätä.
- Ravia! Ra-vi-a!
Sain Dinan menemään pikku pätkän ravia. Se riitti minulle. Kehuin hevosta ja hidastin käyntiin.

Nostin sitten laukan pääty-ympyrällä. Dina nosti keinuvan, ehkä hieman jäykän laukan. Annoin hevosen laukata pari kierrosta, ja tyytyväisenä sen suoritukseen hidastin käyntiin.
- Hienoa Dina!
- Bruci liukastelee koko ajan! Onpas tämä kenttä liukas...
- Noh, Dinapa ei ole liukastellut.
- Älä nuolaise ennenkuin tipahtaa..

Viisaista sanoja Auroralta. Loppujäähdyttelyjen aikana, Dina liukasteli peräti kolme kertaa.
- Lopetetaanko?
- Joo... Mä jää-dyn!
Pysäytin Dinan kentän keskelle, ja tulin pois satulasta. Nostin jalustimet ja lähdin taluttamaan hevosta talliin.

Hoidin Dinan huolellisesti. Se nautti päässessään takaisin tallin lämpöön. Hoidin vielä hoitsujeni karsinat kuntoon. Pitäisi taas lähteä tallilta... Ja illaksikin olisi puuhaa. Nimittäin se koulu... Huokasin raskaasti. Pelkkä ajatuskin sai käden kramppaamaan. Edessä olisi äikän kirjoitelma.

( Tuollaiset lyhyehköt tarinat tähän hätään... Saattepa jonkunlaista suuntaa kirjoitustyylistäni...
Laitan piirrustusnäytteen piakoin, jos ehdin! Nimittäin en voi laittaa käsin piirrettyä kuvaa, koska tulostin on rikki. Ja koneella taas, en ole nyt piirrellyt vähään aikaan. Jouluna saan tosin piirtopöydän, joten alan piirrellä sitten enemmän. Katsotaan, jos saisin kuitenkin koneella pienen näytömpoikasen väsättyä. )

[Jenla]

Hakisin mielelläni mikäli hoitajia ei ilmaannu niin Pellaa tai Senttiä. Mikäli näille hoitaja ilmaantuu niin minulle kelpaa myös Laila tai viimeisenä vaihtoehtona Reino. Siinä vain on se, että Reinoll saattaisi tulla harvemmin kuvia sillä sillä on haastava väri. : )


Olen 12 vuotias tyttö, joka on pyörinyt jo luultavasti kahdeksan vuotiaasta asti virtuaalimaailmassa, mutta oman tallin olen tehnyt vasta yhdeksän vuotiaana. Minulla on ollut pari tallia, nykyään pidän Sinervaa. Minulla on siis runsaasti niin omista virtuaalihevosista kuin hoitohevosistakin, vaikken olekaan hoitanut kuin ehkä kolmella tallilla. Myös piirretyistä löytyy kokemusta, sillä niitä olen hoitanut.

IRL olen ratsastanut kolme vuotta, melkein joka viikko. Olen myös ihan kätevä hevosten kanssa, sillä sisarellani on hevonen ja välillä sitäkin liikutan ja sellailla. Käyn siis joka viikko 1-3 kertaa tallilla ja muutakin kokemusta löytyy. Myös piirtämistä harrastan, joten kuvia syntyisi siskon piirtopöydän myötä hyvin.

Olen siis vaaleahiuksinen, sinisilmäinen savolainen tyttö, jonka hiukset ylettyvät puoliselkään. Yleensä minut näkee tallilla nuhjuisissa farkuissa, skeittareissa ja hupparilla, jos olen ratsastamaan tullut niin ratsastushousuilla, saappailla ja ruskealla takilla. : )

Tahtoisin Seppeleeseen hoitajaksi siksi, koska se on suosittu ja hyvin mielenkiintoinen talli. On ihanaa lukea kaikki sarjakuvia ja katsella kuvia. Olisi ihanaa olla osa Seppelettä! Hevoset ovat kauniita ja tämä on juuri täydellinen ratsastuskoulu. Itse en niinkään pidä ratsastuskouluista joissa ei ole tuntitoimintaa, vaan niitä pidetään siksi kouluina koska sieltä saa hoitohevosen.

Taaskin Pellaa ensisijaisesti haluaisin hoitaa, koska ihastun sen väriin ja en ole koskaan russia hoitanut. Sen luonne vaikutti ihanalta ja se olisi juuri sopiva minulle. Seuraavana valintanani Sentti on siksi, koska olisi innoittavaa hoitaa miellyttävää oria, sillä omat hurjapääni ovat... No, aikamoisia hurjapäitä! En myöskään ole puokkiakaan koskaan hoitanut, mutta se olisi varmasti ihanaa! Muissa, eli Lailassa ja Reinossa miellyttivät samat asiat, esli suurimmaksi osaksi luonne ja ulkonäkö. Luonteiltaanhan kaikki ovat miellyttäviä mutta reippaita.

Tässä tälläinen näyttö;

s629.photobucket.com/albums/uu20/hakanneula/?action=view¤t=kahveeta.png&newest=1
Kuva tosin parin viikon takainen.
Parempaakin laatua minulta saa. Lähipäivinä voin vielä näyttää uuden näytön, jos haluat.
Ja tekstinäyttö;

Saavuin tallille. Minua jännitti, sillä tämä oli ensimäinen päivä sekä Annan kanssa, että uudessa ''Nuuhkussa'' joka siis vaihtoi nimeään. Tallipiha oli melkein samanlainen kuin ennen, tarhojen paikat olivat vain hiukan vaihtuneet. Hevoset kirmailivat tarhoissa. Suurimmakseen hevoset olivat arabeja ja issikoita. Kuitenkin kauimpana näin Annan. Ruunikko ratsuponi. Jätin tallin ihastelemisen vähemmälle, ja lähdin hakemaan narun. Jätin kassini Annan karsinan eteen ja nappasin riimunnarun loimitangosta karsinan edestä. Tallikaan ei ollut kovinkaan paljoa muuttunut, mutat sitä oli maalattu uudestaan ja muutenkin näytti paljon siistimmältä ja... ratsastuskoulumaisemmalta. Ja puhtaalta. Rakastuin talliin. Ilmoitustallilla oli samat lippuset ja lappuset kuin ennen, mutta kaikissa sana ''Nuuhku'' oli muuttunut ''Latun talli'' nimeksi. Jännää.

Kiiruhdin perimmäiselle tarhalle jossa likainen, mutainen poni katseli minua silmät vilkkaina. Huokaisin, mutta enhän muutenkaan tehnyt paljon mitään tänään, mutta aijoin kuitenkin ratsastaa sillä. Ihan sileällä. Menin tarhaan, suljin portin ja menin tamman luo. Se työnsi turpansa kämmeneni päälle ja nuolaisi. Silitin sen turpaa. Se ei pelännyt tai jännittänyt minua. Ihan kuin se olisi tuntenut minut jo viisi vuotta. Pelottavaa. Taputin tammaa lavalle ja napsautin narun kiinni sen päitsiin. Anna lähti kiltisti perääni. Se ei edes kääntyessäni laittamaan porttia kiinni alkanut syömään tarhan vieressä olevia heiniä. Se vain katseli minua. Vein sen karsinaansa, ja tiesin tamman olevan kiltti joten päästin sen irti. Se meni kupilleen jossa sitä odotti pieni välipala, pellettejä. Niitä kuitenkin oli vähän, ja 15 sekunnin päästä kuppi oli tyhjä. Olin hakenut sen harjat ja aloitin ihan rapsuttelemassa rapaa pois muovisella piikkisualla. Tamma ei ollut herkkä mistään, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti nauttinut piikkisuasta. Seuraavaksi pyyhin hikiviilalla vedet pois, ja vasta sitten harjasin tamman puhtaaksi. Harjasin kaikkialta. Vatsasta, jalat, jouhet, ja muistin jopa harjata harjan alta. Annasta tuli ihan siedettävän näköinen. Puhdistin vielä kaviot. Kävin hakemassa sen varusteet ja pintelit. En aikoinut vielä hypätä, mutta halusin kokeilla puomeja ja en halunnut tamman vahingoittavan jalkojaan. Satuloin ja suitsin Annan. Se seisoi hyvin kiltisti paikoillaan, mutta haisteli koko ajan minua. Olihan se ihmeellistä tavata uusi ihminen, vaikka en tuntunut uudelta. Kääräisin vielä pintelit sen jalkoihin ja hävisin kentälle.

''Ah, ihana kenttä'' ajattelin saapuessani sinne. Kuravelliä. Melkein koko kenttä. C pääty oli melkein uima-allas.
''Aha, tänään sitten sellanen hauska kentän puolikas käytössämme''sanoin Annalle. Talutin sen kaartoon, kiristin vyön, ja säädin jalkkarit. Sillä oli viiemksi mennyt joku pikku tyyppi. Ei ihme, Anna vaikutti rauhalliselta. Tarkistin vielä että pintelit ja häntäremmi olivat hyvin. Hyppäsin sen selkään ja lähdin pitkit ohjin vasempaan kierrokseen.

Jouduin tosiaan oikaisemaan aika paljonkin, mutta ei se niin paljoa haitannut, kun ajattelin ihanaa kuralammikkoa toisessa päädyssä. Kokosin ohjat ja aloin tekemään voltteja. Tamma oli hyvin reipas, mutta tottelevainen ja pehmeä. Sillä ei todellakaan tarvinnut kovaa kättä. Hetken pyöriskelyn jälkeen annoin pohkeita ja sanoin ''Ravia!'' Tamma lähti heti paikalla raviin. Kevyeeseen, höyhenen kevyeeseen ja pitkään raviin. Luulin aluksi että tamma lisäsi, sillä sen askeleet olivat niin pitkät ja pehmeät. Ravailin uralla ja tein kaikenmaailman ympyröitä. Hidastin käyntii ja Anna siirtyi hyvin. Kävelin hetken, ja kokeilin pohkeenväistöäkin. Anna meni oikeasti todella nätisti. Sen jälkeen vaihdoin suuntaa, ravailin ja sitten tein taas pohkeenväistöä. Anna meni yhtä nätisti kuin vasempaankin kierrokseen. Laukkailin sitten hetken ja hidastin ravin kautta käyntiin. Kävellessämme Roosa viipotti ohi.
''Hei!''huudahdin. Tyttö pysähtyi ja katsoi minua.
''Anteeksi, mutta et ehtisi laittamaan minulle kolme puomia ravivälein?'' kysyin.
Odotin jotain tiuskaisua tai ylimielistä katsetta ''Ai toi käskyttää mua?'' mutta vastaukseksi sainkin iloisen ''kyllä'' ja leveän hymyn. Tyttö laittoin puomit ja kiitin. Sen jälkeen Roosa katosi jonnekin. Jatkoin puomeilla, ja Anna meni hienosti. Menin sitomaan sen kiinni narulla tolppaan, ja vein nopeasti puomit pois. Otin Annan ja raahasin sen talliin. Tamma oli hikinen, joten otettuani siltä varusteet pois laitoin hetkeksi huovan selkään. Odottelin hetken ja vein varusteet pois. Taputin tammaa ja annoin sen nuolla kättäni. Otin siltä huovan pois. Harjailin sitä hiukan ja kello näytti vasta kahta, joten vein Annan ulos. Tarhasse se hyökkäsi heti heinien kimppuun. Katselin hetken sitä, sitten hain tavarani ja lähdin kotiin päin.

Teksti kirjoittamani Latun tallin Annalle, jonka hoitajana olen välillä. Mutta aikani riittäisi VARMASTI sillä Latun tallin omistaja itse herra Latu on siskoni eikä heti ärjy minua pellolle. : D Ja muutenkin, koska voi hoitaa molemmilla talleilla myös piirtämällä.

[Miina]

Jatkan ehdottomasti floorulin kanssa (:

[Karoliina]

Oijoij! Tälläinen mahis kun kerran on, niin kai siihen on sitten myös pakko tarttua. ( = Olen jo pitkään haikaillut ihan kunnolla takaisin virtuaalipiireihin, muulla tavalla kuin omia hevosiani kilpailuttamalla ja hoitamalla. Aivojen perällä on ollut pieni haikeus takaisin kunnolla hoitamaan omaa hoitohevosta, sitä jolle voisi antaa lämpöä ja rakkautta. Koska asiani ovat nyt täysin selvät, kouluun on tullut aikaa keskittyä jo useamman kuukauden ja elämä on ruvennut luistamaan omalla mallillaan, tuntui kuitenkin siltä, että jotain puuttui. Olenhan jo pyörinyt virtuaalipiireissä ja tietenkin siinä sivussa Seppeleessä jo useamman vuoden, oli vaikea päästää kokonaan irti virtuaalihoitamisesta. (=

Vaikka lopetinkin Seppeleessä jo kertaalleen hoitamisen, jotenkin tuntui kaipuu palata takaisin. Ensiksi tietenkin vain pienesti hengaillen ja uusia viestejä lukien, lopulta ihan kunnolla seuraamaan taas tallin toimintaa ja sen uusia päivityksiä. Vasta tämän kuun puolella tuntui aidosti siltä, että nyt on pakko saada hoitohevonen, jonka kanssa voisi viettää talven purevat pakkaset, kylmät viimat, hikiset koulutunnit ja ihan vain rakkauden täytteiset rapsutteluhetket. En tietenkään ajatellut saman tien, että hevosen täytyisi olla jokin Seppeleestä, mutta nyt vasta tämän superhoitajahaun myötä taisi löytyä Se Oikea, jota olen jo etsiskellyt hetkisen. (: Ja siinä sivussa toki toivon, ettei jo kertaalleen lopettamiseni vaikuta tähän hakuun (=

Olen siis Karoliina, yleensä pelkästään haukuttuna Karo, joka on siis teille jo entuudestaan tuttu. Toisille enemmän, toisille ehkä hiukan vähemmän. IRL-iältänihän olen siis vasta pikkuinen (okei, en kyllä enään niin pieni kuin aloittaessani ;D), mutta monesti olen kuullut, että vaikutan tuplasti vanhemmalta kuin mitä olen. Ikäänihän en siis tykrkyttele ihan joka hetki, aina pikkuisen siinä sivussa tulee jotakin lohkaistua, jos joku uskaltaa kysäistä (= Olen siis pyörinyt jo aikaisemmin parisen vuotta Seppeleessä hoitajana, aluksi Marin ja sitten muutaman muun. Viimeisempänähän oli tietenkin Aksu, jolle olisin nytkin hakenut, ellei ruuna olisi mennyt jo (= URL ikäähän minulta löytyy se 16 vuotta, ihan vain sen takia, että tämä on jäänyt vanhoista tavoista, kun aikoinani aloittelin virtuaalipuuhia, niin pari vuotta tullut siihen sitten lisää. Ja tottakai, pitäähän sitä varmaan luonnetta tyrkytellä, vaikka varmaan tiedättekin jo aika paljon minusta ; D
Karoliinahan siis on aikamoinen pakkaus, joka ei anna tietyissä tilanteissa lainkaan periksi. Jos tyttösen kanssa riitautuu, joutuu aikamoiseen sanatulvaan, kun tämä rupeaa puhumaan asioista. Karoliinahan on myös persoonallinen ja todella kiltti ihminen, viihtyy erillaisten ihmisten ja erityisesti eläinten kanssa mainiosti. Sosiaalisuudeltaan tyttö on aika erikoinen, sillä viihtyy ja ymmärtää enemmän nelijalkaisia nisäkkäitä enemmän kuin ihmistovereitaan. Ja kuten varmaan moni tietää, Karoliinahan omistautuu täysin maastoiluun, eli puskaratsastaja henkeen ja vereen (: Ulkonäöltähän Karoliina on siis normaalin näköinen nuori, keskipitkät, syvän mustat (edelleenkin) hiukset ja vihreät silmät. Pituudeltaan jäänyt about 157 senttimetriseksi, joten todellinen ponien, erityisesti hiukan isompien, kanssa työskentelvä immeinen. Pukeutumiskoodiltaanhan Karoliina on normityylinen, päällä yleensä lila huppari, beiget ratsastushousut, joissa tummahtavan ruskeat kokopaikat, mustat raatsastussaappaat ja talvella päällään musta toppaliivi hupparin päällä. Kesällä pukeutuu sitten peru t-paitoihin, farkkuihin tai ratsastushousuihin. Kesällä yleensä hiukset korkealla ponnarilla, sivulle kasvanut otsis rennosti vedetty pinnillä korkealle päälaelle. (=

Niin, ja ehkä sitten siihen tärkeimpään, nimittäin hevoseen, jolle haen hoitajaksi. Kiikuin pitkään Lailan, Elmon ja hiukan siinä sivussa myös Almankin välillä, kunnes päädyin Elmoon. En tiedä, mikä siinä mustassa, jörössä newforestissa oikein iski, mutta jotenkin se vain kolahti, ja todella kovaa. Tuijotin vartin verran ruunan kuvaa suu ammollaan, mutta ei se vaikuttanut ihastumiseeni. Vaan sen luonne, joka sykähdytti. Miten joku voi olla samaan aikaan niin hapan, mutta lopulta oikea halirutinalle? Olen ollut virtuaalitouhujeni myötä tekemisissä eriluontoisten hevosten kanssa, mutta Elmo oli kuvauksen perusteella hevonen, jota en ole vielä kohdannut. Ja tietenkin vielä se, ettei Elmo aina ole niin helppo, niin ratsastaessa kuin hoitaessakin. Erittäin söpön ruunasta tekee se, että sen pystyharja on vain niin valloittava, jotenkin pystyharjaiset ponit ovat vain vieneet väistämättä sydämeni (= Salaisuutena on vieläkin se, miksi juuri Elmo oli se hevonen, joka iski alintajuntaani, selviääköhän se sitten aikanaan?...

Ja vielä nopeasti, miksi juuri minä Seppeleen hoitajaksi. Vaikka tuossa aikaisemmin olenkin jo viitannut useammassa lauseessa, pienissä pätkissä tai siivuissa, uuteen innostukseeni virtuaalitouhuja kohtaan, olihan se toki pakko etsiä joku söpöläinen, jota todella jaksaisin hoitaa pidemmän aikaan. Ei mitään viikkoja tai kuukausia, vaan ehkäpä, jos uskaltaisi varovaisesti toivoa, niin ehkä jopa vuoden verran. Jos ei tietenkin enemmänkin (;

Piirrustusnäyttöä ja kirjoitustyyliänihän näkee aika paljolti (useamman sivun verran) Aksun hoitokirjasta, mutta voin toki liittää tähän erään parhaimmista tarinoista, joita omasta mielestäni olen kirjoittanut. :---)

17.08.09. Marin muistolle

Lampsin surullisesti hiekkatietä kohti tuttua tallia, josta on tullut minulle toinen koti. Olisin toki tahtonut mielummin maata koko päivän sängyssä, märehtien kaikkea järkevää ja ahminut levyn suklaata, mutta vanhempani käskivät minun ryhdistäytyä. He suorastaan pakottivat minut kohtaamaan suruni Seppeleessä. Huolestunein ilmein he olivatkin jääneet kotiovelle, kun minä olin painunut ärähdellen ulos. Olin kuitenkin liikuttunut siitä, että vanhempani muistivat, mikä päivä tänään oli. Nielaisin ikävän tuntuisen palan alas kurkustani, ja vilkaisin taivaalle. Mustat pilvimassat lipuivat huolettomasti taivaalla, enteillen rankkasadetta. Linnut olivat hiljentyneet, ja tuulikin kuljetti puiden lehtiä tien reunassa. Kännykkäni toitotti siihen ladattujaa biisejä jo toista tuntia, pääaiheena suurimmaksi osaksi kaipuu ja surullisuus.

"Karo, ajattele muuta..kuten vaikka, voileipiä", mumisin itsekseni, ajatuksieni lipuessa pikkuhiljaa arkaan aiheeseen. Koko päivän olin vältellyt sen ajattelemista tai puhumista, mutta nyt oli aika ottaa se käsiteltäväksi. Seisoin nimittäin viiden metrin päässä Seppeleen tallipihasta.

Kun kukaan tai mikään ei ollut pihalla, ja lukuisten vilkuilujen jälkeen, luikin tallin kulmalle. Siitä lähti kiemurteleva polku tärkeälle paikalle. Puristin käteni nyrkkiin, suljin nyyhkymusiikin kännykästäni, ja pidättelin hengitystäni. Nyt seisoin siinä, tuulen heilutellessa mustia hiuksiani ympärilläni, kehoni värähdellessä kylmästä. Astuin askeleen ateenpäin, ja lopulta kävelin muhkuraista polkua eteenpäin. Olisin voinut minä hetkenä kiljua tuskani ulos ja paeta paikalta, mutta tahdoin hoitaa tämän alta pois. Vanhempieni mukaan olin alkanut käyttäytyä oudosti siitä asti, kun se oli tapahtunut. Äidin mielestä heidän pikkutyttö oli tullut masentuneeksi ja katkeraksi nuoren naisenaluksi, mutta todellisuus oli mikä oli. He tukivat sen minkä pystyivät, ja antoivat minunkin olla välillä yksin.

"Tässä sitä ollaan", kuiskasin tuuleen, seistessäni niityn reunalla, katseeni kiertäessä ympäristössä. Näin kauempana sen, mitä tosiaankaan en tahtonut nähdä.

Astelin varmoin askelin eteenpäin, ja pikkuhiljaa lähenin määränpäätäni. Kestäisin tämän kuin mies. Siis nainen. En tahtonut luovuttaa nyt, kun olin jo täällä. Voi kunpa äiti ja isä olisivat antaneet minun jäädä omaan sänkyyni, ja murehtia maailman suruja. Voi kunpa voisin vain paeta maan alle, ja vaipua uneen. Voi kunpa en olisi ollut niin tyhmä. Pääsin kuin pääsinkin sinne, minne tarkoitukseni olikin mennä. Olin ohittanut muutaman muunkin koskettavan asian, kuten Kamun ja Celen haudan. Sipenkin hauta oli jäänyt taakse. Seisoin nyt tuoreimmalla merkillä. Nimittäin Marin haudalla. Ensimmäistä kertaa tänään ajattelin koko asiaa. En voinut. Murruin täysin, rysähdin polvilleni ja painoin kasvoni kämmeniini. Aloin itkemään niin vuolaasti, kuin vain pystyin. Taivaskin repesi, ja itkimme yhdessä.

Kun vihdoin kykenin puhumaan, olin täysin märkä ja punaiset silmät omaava henkilö. Tuijotin märkien hiusteni takaa muistomerkkiä, joka oli tehty rakkaalle hoidokilleni, sen kuoltua. Puisen ristin vieressä oli useampi, nuukahtanut kukkanen, joka sai minut hiukan hymyilemään. Hymyni hälveni kuitenkin nopeasti, jäädessäni ajattelemaan surullisia asioita.

"Mari, muistatko, kuinka hauskaa aikoinaan meillä oli? Ratsastimme usein maastossa, kohtasimme vaarat silmästä silmään ja rakastimme toisiamme aidosti? Muistatko, kuinka upeita varsoja sait, ja sen, kuinka aina hörisit minulle, saavuttuani Seppeleen pihaan? Entä sen, kuinka onnellisia olimme vielä viimeisenä päivänä, ennen kuin kohtalo puuttui peliin ja sinun oli aika jättää tämä julma maailma? Olisin niin tahtonut lähteä mukaasi, mutten voinut. En millään. Rakastan sinua vielä, ja näen unta sinusta ja niistä ajoista, kuinka me vielä olimme tiimi ja saimme olla yhdessä. Rakastan sinua ikuisesti, Merryhoof" Puhetulva vyöryi suustani, kuin koulusta lapsia koulupäivän jälkeen. Olisin itkenyt, mutta olin valuttanut kyyneleeni jo aikoja sitten kokonaan.

Hetken murehdittuani, kohottauduin ylös. Tuijotin silmät sumeina puista ristiä, johon oli kaiverettu puukolla "Merryhoof 15.06.1996 - 17.08.2008." Hitaasti laskeuduin nyppäisemään päivänkakkaran haudan kulmalta, kaivaen taskustani mustan jouhitupon. Tämä oli ainoa asia, mikä oli minulla muistona Marista. Nyt sidoin sitä kädet täristen surusta ja kylmästä päivänkakkareen varteen, laskien sen sitten muiden kukkien joukkoon. Suljin silmäni pieneksi hetkeksi, ja näin hirnuvan, puhtaankimon hevosen edessäni. Hevonen painoi päänsä syliini, ja puhalsi lämmintä ilmaa kasvoilleni. Se oli Mari.

Päästyäni oleskeluhuoneeseen asti, huomasin lukuisat silmäparit joka suunnassa. Kaikki tuijottivat minua kuin mörköä konsanaan. Jostakin kuului supatusta. Syvään huokaisten aukaisin kaappini oven, kaivaen sieltä vaihtovaatteeni. Puin ne nopeasti ylleni, heittäen märät vaatteet yhtenä myttynä ratsastussaappaiden viereen. Suin hetken hiuksiani, ennen kuin kuljin muiden joukkoon. Supina oli vain yltynyt, ja kuulinkin jonkun sanovan "onpa masentuneen oloinen tyyppi". Luultavasti tämä supisija oli jonkin asteen tuntilainen. Pipsa istui lähellä mölyttäjää ja tämän kaveria, kuullen kaiken. Pampulan hoitaja ja Siken omistaja mulkaisi tyttöjä ilkeästi, ja selitti hiljaa, miksi olin tälläinen. Rysähdin oleskeluhuoneen sohvalle, Lynnin ja Nanan väliin. Tytöt vilkaisivat minua huolestuneena, mutta viestin katseellani olevani kunnossa. Hymyilin pienesti, ja oleskelutilaan laskeutui hiljaisuus.

"Hei, ei teidän minun takia tarvitse hiljentyä", hymähdin, vilkaisten ympärilleni. Jokainen tapitti minua vuorollaan, kunnes jännitys laukesi. Kaappasin hevoslehden käteeni, jääden kuuntelemaan puolella korvalla iloista puhetta. Kukaan ei onneksi kysellyt sen enempää, ja hyvä niin.

Riimunnaru kädessäni heiluen, ja vesisateessa kulkien lähennyin kohti takatarhaa ja sen poneja. Aksu oli mutainen, niinkuin aina, pyörittyään tarhan mutaisemmassa lätäkössä. Takkuaharjaista Siiriäkään ei erottanut kunnolla, saati ruskeaksi muuttunutta Pikku-ponia. Hymähtäen stoppauduin tarhan portille, antaen tihkusateen kastella minut taas uudestaan. Seurasin shettiksien rajua menoa tarhassa, joka muistutti enemmän mutalampea, kuin ponien syömäpaikkaa. Huokaisten raskaasti, kutsuin vihdoin nimeltä welshiä, joka hinkutti turpaansa Pikun kaulaa vasten. Aksu kohotti korvansa pystyyn, ja jätti Pikun seisomaan oman onnensa nojaan. Rautiaankimo poni - joka tosin oli nyt suuremmaksi osaksi ruskea - kirmasi kunnon kyydillä luokseni, niin että muta ryöppysi ympäriinsä. Inhottava litinä kaikui korviini, kun pujottauduin aidan lomasta tarhaan. Rapsuttelin suloisuuden perikuvaa tovin, ennen kuin naksautin sinisen riimunnarun sen repaleiseen riimuun.

"Kultani, en voisi päästää sinusta ikinä irti" Inahdin surulliseen sävyyn, rutistaen hoidokkiani oikein urakalla. Aksu piti siitä, kun se sai olla huomioni keskipiste. Shettikset lähestyivät uhkaavasti mutaisina lähemmäs minua, joten koin parhaaksi luikahtaa nopeasti pois paikalta.

Suihkuttelin Aksusta pahimmat mudat pois, josta poni tosin ei tykännyt. Rautiaankimo yritti livistää koko ajan käsittelystäni, ja uhkaili luimien minua.
En kuitenkaan antanut sen lähteä, kun jo näin pitkällä urakkani oli. Viimeistenkin mutien valuessa viemäristä alas, suljin vesihanan ja talutin läpensä märän ponin käytävälle. Kaivoin harjapakista hikiviilan, jolla vetelin vedet pois. Aksu kuitenkin keksi, että parempi keinohan ne on pudistella pilaamasta kaunista karvaa, ja poni ryhtyi ravistelemaan itseensä. Vesipisarat lätsähtivät naamalleni, saaden minut tänään ensimmäistä kertaa nauramaan.

Heitettyäni loimen Aksun selkään, ja saatuani ponin karsinaan kuivattelemaan, päätin tehdä jotakin kovin erikoista. Kapusin nimittäin nyt kovaa vauhtia heinävintille, jossa tiesin olevan todella tärkeän aarteen. Heinävintin ovi narahati ikävästi, raottaessani ovea. Luikahdin sisälle, vetäen keuhkoni täyteen heinien raikasta tuoksua. Hapuilin kätteni ulottuville valokatkaisijan, ja napsautin valot päälle. Himmeä valo syttyi rätsähtäen, ja kömmin vintin perälle. Pölyisen ikkunan alle oli kasattu kuolleiden hevosten varusteet, joista ei oltu hennottu luopua. Niillä oli tunnearvoa, ja tärkeätä sellaista. Ajattelematta aukaisin ruskean, puisen arkun, joka oli pinon päälimmäisenä. Erotin himmeässä valossa loimen, johon oli kirjoitettu kullalla 'Merryhoof'. Arvasin heti osuneeni oikeaan.

"Voih, kunpa olisit nyt täällä", huokaisin, ääni väristen itselleni. Sivelin loimea hellästi etusormellani, vuodattaen muutaman kyyneleen. Sumein silmin laskin loimen syliini, tarttuen valokuviin, jotka oli asteltu arkun kulmaan.

Mari loisti puunattuna tallipihassa, vierellään tietysti minä. Tuo kuva oli taidettu ottaa viime kesänä, kun olin ollut uittamassa Maria. Kuvan ottajaa en muistanut tarkkaan, mutta olin kiitollinen sille, joka meidät tuohon ikuisti. Toisessa kuvassa oli Mari, vierellään tämän kuopus, Reeve. Tuohon komeaan oripoikaan en viime vuonna kerennyt tutustua, kun olin reissailemassa. Kuva muistutti, kuinka hieno tamma Mari oli. Hevosena ja emänä. En voinut katsella kuvia sen enempää, vaan laksin ne hellästi loimen kanssa arkkuun. Vilaukselta näin myös Marin harjat ja tamman jouhitupon.

"Elät sydämmessäni, ainiaan" Lausahdin, ennen kuin painoin arkun kannen kiinni. Nurkassa roikkui myös telineillä kuolleiden hevosten satulat ja suojat, tietysti suojattuina. Tuijotin ikkunasta ulos, katsoen suoraan sateen lomasta valoisuuteen. En voinut sille mitään, se vain tuli.

I'm waking up to see that everything is ok
The first time in my life and now it's so great
Slowing down I look around and I am so amazed
I think about the little things that make life great
I wouldn't change a thing about it
This is the best feeling

Ja syvät kiitokset vielä, jos edes harkitsette minua takaisin Seppeleen hoitajakastiin Elmon myötä (=

- Karoliina áka Karo

EDIT/ Ohhoh, tulipa tästä valtaisa romaani ;o Tarkoitukseni ei kyllä ihan ollut se ; D Noo, taitaa tulla ainakin asiat tässä hakemuksessa aika selväksi x))

[Jusu]

Jatkan enemmän kuin mielelläni Senden kera taivaltamista. Se jaksaa yhä säväyttää ja inspiraatiota riittää + muutamia isompia juttuja onkin jo hyvän matkaa työn alla. Mä olen aika kiintynyt Senttiin, noin niin kuin siinä määrin kun virtuaaliseen hoidokkiin voi olla :]

(+ Riinan kanssa homma miun puolesta ok, jatkan mieluusti.)

[Deleted]

Olen jo pidemmän aikaa innokkaasti katsellut vapaita hoitohevosia Seppeleestä ja nyt näytti tarjoutuvan vallanmainio tilaisuus! Seppele vaikuttaa hyvin lämminhenkiseltä ja nostalgiselta virtuaalitallilta, jossa olisi kunnia päästä hoitamaan hevosta. Olen myöskin aktiivinen kirjoittaja- ja piirtäjäharrastaja joten näiden harrastusten pohjalta lähtisin mielelläni hommaan mukaan.

Minua kiinnostaisi alkaa hoitaa Lailaa, Reinoa tai Bladea(sikälimikäli hoitaja ei halua jatkaa hoitamista) Miksi nämä hevoset? Lailaan ihastuin heti ensisilmäyksellä, siinä oli juuri sitä eleganssia ja särmikkyyttä jota hoitohevoselta etsin. Reino taas oli ihanan hellyyttävännäköinen, tuli mieleen eräs IRL-hoitohevoseni jolla ratsastelin sen vanhuudenpäivillä. Blade vaikutti myös aivan upealta paketilta, vaikka se ei ehkä ole ihan numeroykkösenä listallani.

Sitten varmaan haluatte kuulla jotain minustakin, eli olen kuusitoistakesäinen virtuaaliharrastaja ja IRL-kokemusta hevosista on noin kymmenisen vuotta. Harrastan varsin aktiivisesti piirtämistä ja maalaamista sekä valokuvaamista ja kirjoittamista. Virtuaalihevoset ovat olleet minulle aina keino paeta arjesta varsinkin nyt kun osaa mennä kaikki IRLissä ihan metikköön, virtuaaliheppojen kanssa touhuaminen osaa vain rentouttaa ja saa kuvitella millaista elämä oikeasti olisi näiden kanssa.

Jos pitäisi kuvailla itseäni URL-hahmona esiinnyn vähän väliä erilaisena tyyppinä, mutta mikäli Seppeleeseen pääsisin jotain hevosta hoitamaan esiintyisin luultavasti samanikäisenä kuin nyt mutta poikana(jos tällainen sim-game-transsukupuolisuus on vain mahdollista^^) Luonteeltani URL-hahmoni on sitten sellainen mikä tulee tuosta Jeremy-nimestä monelle mieleen, eli se ilkikurinen yksityiskoulua käyvä brittiläinen poika. No, ainakin ilkikurinen ja omahyväinen ehkä sen yksityiskoulun voi unohtaa. Ehdoton kouluratsastaja - ehkäpä sitä välillä voi näyttää taitoja estepuolellakin. Aina pilkettä silmäkulmassa ja varsin teräväkielinen, kukaan ei säästy pieneltä kettuilulta. Omistaa lyhyet(se perusmalli) ruskeat hiukset ja harmaat silmät, pituudeltaan varsin lyhyt - juuri ja juuri 170cm.


Tykkäisin hoitaa hevosia sekä tarinoilla että piirtämällä/maalaamalla kuvia. Aikaa on kyllä riittämiin että ihan vaikka päivittäinkin kykenen tekstiä suoltamaan.

Piirustusnäytöksi voisin laittaa deviantart-tilin:
kristiina-maria.deviantart.com
Myös sarjistyyli onnistuu:
postimage.org/image/2cjmprz8k/

Kirjoitusnäyttöä en nyt laita kun kaikki näytöt olisivat ht.netin tarinatuokion puolelta enkä halua kaikkien tuttujen näkevän tarinoitani :>

- jeremy

[Fiia]

Kuten on ollut näkyvissä, mulla on ollut välillä vähän kaamosfiilis Pellan suhteen (vaikka se onkin mahtava) ja olen vähän miettinyt, että hoitohevosenvaihto voisi olla tässä vaiheessa aika hyvä juttu. Toisaalta mä kuitenkin tiedän, että inspiraatio palaa Pellankin suhteen jossain vaiheessa, kuten aina ennenkin, enkä mä todellakaan haluaisi lopettaa täällä hoitamista kokonaan. Joten mulla on kysymys: jos mä haen jollekulle hevoselle hoitajaksi, tarkoittaako se automaattisesti sitä, että mä luovun Pellan hoitajanpaikasta?

Joka tapauksessa, mietin vielä muutaman yön yli mitä teen jatkon suhteen.

[Josefiina]

Fiia: hmm... periaatteessa, mutta voithan "hakea" sekä Pellalle että jollekin toiselle hepalle. Tai jotain. En pysy kärryillä omissa systeemeissäni, muokkaan tätä viestiä kohta asiallisemmaksi...
Thumbs up hoitsunvaihdokselle täältä, kannatan ehdottomasti hakemista jos siltä tuntuu :)

Kiitos tähänastisille hakijoille, we want more!

[Deleted]

Hoitaja Humulle , Lailalle tai Elmolle ? (yksi noista)

Olen 11 vuotta. Olen harrastanut ratsastusta 6 vuotiaasta asti.Itselläni on kaksi virtuaali tallia ( www.turvantippa.webs.com ja piirros talli .. www.koivunkatve.webs.com ) olen tyttö

Punaiset hiukseni hipaisevat ehkä juuri ja juuri olkapäitäni.Kooltani olen n 148cm pitkä ja painoltani n. 35kg. Vaikka olenkin pienikokoinen , niin pärjään melkeimpä kaikkien hevosten kanssa.Huumorintajua , Sitkeyttä , rauhallisuuta , ymmärrystä , rohkeutta ja kärsivällisyyttä minulta löytyy.Olen kokeillu hulluimpiakin juttuja.Etusijalla minulla ovat : Hauskanpito , hulluus ja hevoset ;D. Työskentelen huolella ja työnijäljessä ei normaalisti ole moittimista.

Ulkonäöstä: olen siis punatukkainen n 148cm pitkä ja n35kg painoinen. Minulla on Harmahtavat silmät ja pisamia.

Hevosten lähellä en riehu missään nimessä.En suutu kovin helposti , mutta jos suutun , niin suutun sitten kunnolla.leikin otan leikkinä , tottakai!

kaikki lajit , kärryistä kouluun ovat lemppareitani.

Ihailen Seppeleen sivuja ja olen toivonut , että pääsisin hoitamaan sinne. Pidän Seppelettä esikuvanani.
Hoitonäyttöä : www.freebok.net/books/Loisteenhoitis/view.html?page=2

Haluaisin nämä tämän takia:

Elmon:
Elmossa olisi haastetta ja se on söpö <3. Pidän juroista poneista ja etenkin nyffeistä.

Humun:
Humu on söpö ja vireä. Haastetta taas..

Lailan:

Haastetta ja ylväyttä tmss..

(en voi kirjoittaa eempää.. ko nuo huutaa x.x )

[elisabeth]

Hei, täällä yksi näistä monista innokkaista (: Itse olen ensivuoden alussa 14 täyttävä tyttö, täysin hurahtanut hevosiin, IRL puolella tosin hevosharrastelu on ikävästi jäänyt todella pieneksi.

Hahmoni olisi aika itsenäinen, omia puuhiaan tekevä, ja aika hiljainen tyyppi, paitsi että, kun joku toinen tulee puhumaan, kuoriutuu Elisabethista (lempinimellään Ellu) varsin puhelias ja mukava nuori neiti. Pituutta on Ellulla 165 cm, ja tytöllä on suorat, rintalastan loppuun asti pitkät, ruskeat hiukset. Silmät ovat varsin siniset. Elisabethilla on vaiheittain pieniä ihastuksia, mutta jos ei tärppää, ihastus hälvenee pikkuhiljaa. Vaatetus on talvisin talviratsastushousut, lökärit tai farkut, ja talvitakki jonka alla on yleisimmin villapaita tai pitkähihainen. Kesällä ilmasta riippuen shortsit, pitkät housut, ratsastushousut ja paitana joko toppi tai t-paita. Ikää Ellulla on 14 vuotta. Hoitopuuhista nuorella neidillä on varsin paljon kokemusta, ja Ellulla on hyvät hevosmiestaidot, mutta ratsastus on vasta niin tuore juttu, että Ellu hallitsee vasta vain kaikki askellajit, ei sen erikoisempia. Tämän takia Elisabeth osallistuisi myös tuntitoimintaan kehittämään taitojaan, mikäli pääsee mukaan "jengiin".

Seppeleeseen haluaisin hoitajaksi sen aktiivisuuden takia, ja monesti, kun olen sivusta seurannut, on Seppeleessä ollut kauhean mukava tunnelma. Läheistä ja tälleen (: Itse olen hyvinkin aktiivinen, mikäli muutkin on, eli muiden aktiivisuus vaikuttaa minun aktiivisuuteen jne. Seppele on myös kauhean kivan näköinen paikka, ja piirroksetkin on tosi mukavia. Ehkä minun piirrustustaitonikin kehittyy, jos nyt pääsen hoitajaksi. Yksinkertaisesti syyni tähän hakuun osallistumiseen on se, että Seppele on kauhean kivan oloinen ja houkutteleva paikka, kirjoittaminen ja piirtäminen kun on yksi harrastuksistani.

Ja nyt siihen pääasiaan. Hoitohevoseksi haluaisin Humun, koska IRL minua ehdottomasti viehättää suomenhevoset ja kaikenlaiset kylmäveriset. Humu on myös aina sivua selaillessani ollut suosikkini kaikista tuntiponeista. Eipä minulla oikein muuta syytä ole, Humu on vaan kaikista paras (:

skannailin juuri näyttöjä;
ilman mallia
i931.photobucket.com/albums/ad151/kadotettuna/naytto.jpg

mallista
i931.photobucket.com/albums/ad151/kadotettuna/naytto001.jpg
i931.photobucket.com/albums/ad151/kadotettuna/naytto002.jpg
i931.photobucket.com/albums/ad151/kadotettuna/naytto003.jpg

+ koneella piirrettyjä
i931.photobucket.com/albums/ad151/kadotettuna/shettis-1.jpg
i931.photobucket.com/albums/ad151/kadotettuna/suokki-1.jpg
i931.photobucket.com/albums/ad151/kadotettuna/kukkuu-2.jpg
i931.photobucket.com/albums/ad151/kadotettuna/kuva-2.jpg
(ylhäällä olevat mallista piirrettyjä)

i931.photobucket.com/albums/ad151/kadotettuna/nayttoa.jpg
i931.photobucket.com/albums/ad151/kadotettuna/hepotata.jpg
i931.photobucket.com/albums/ad151/kadotettuna/heina.jpg

Kirjoitin tänään (20.11.2010) näyttöä teksteistäni;
kadotettu.net/naytto.html

/edit/ Ja tosiaan jos Humu menee jollekin muulle, kelpaa minulle mikä tahansa hevonen tai poni hoidettavaksi (:

/edit/ nyt tarkemmin katseltuani, Humun lisäksi ykkösvaihtoehdoissani on ehdottomasti Elmo, Reino ja Pella! : D

Toivottavasti innokkuuteni ja aktiivisuuteni näkyy viestini päivittelyssä, olisi tosiaankin ihanaa saada jotakin sisältöä koneella olemiselleni, ht.netin virtuaalipuolen päivittely kun on varsin tylsää puuhaa.



kämäisellä piirtiksellä yritin jotain ulkonäöntapaista vääntää. Pää liian iso ja näin, mutta jotta helpottaa ulkonäön hahmottamisessa

[Deleted]

Unelmissa Lailan hoitajuus

Kaikin puolin ihastuttava Laila on vastaa käsitystäni unelmahevosesta. Tammalla on tosiaankin kaikki se, mitä hyvältä hevoselta voi vaatia. Olen aina pitänyt kimoista ja herkistä hevosista. Tämäkin johtunee ensirakkaudestani; suuresta kimosta puoliverisestä joka kantoi selässään vakaasti seitsemän kesäistä tyttöä.

Haluan virtuaalisen alter egoni vastaavan melko paljolti reaalista itseäni. Olen huumorintajuinen ja mielikuvituksellinen – mutta joskus minua on varsin hankala ymmärtää. Se on syy, miksi minä pidän hevosista. Aloitin ratsastamisen 6-vuotiaana, josta onkin jo 13 vuotta aikaa (joka tekee minusta 19-vuotiaan), sen jälkeen olen ratsastanut ympäripyöreästi erikoistumatta mihinkään ratsastuksen alalajiin sen enempää. Rakastuin ravihevosiin lukiessani hevosenhoitajaksi, mutta liki vuoden työsopimuksen ammattilaisvalmentajalla jälkeen päätin luopua kokonaan hevosista ja lukea insinööriksi. Onnistuin tässä melkein, luen insinööriksi – mutta hevosista en enää luovu.

Minusta tuntuu, että minä ja Laila olisimme hyvä kaksikko. Olen tottunut työskentelemään arkojen hevosten kanssa, sillä jostain kummasta syystä minulle sysättiin aina kaikki "happamat ja lapselliset" hevoset. Olen ollut myös vakaasti sitä mieltä, että hevoset jotka saattavatkin nähdä hobitteja tallin nurkilla tuovat vain lisää eloa arkeen. Pidän niin kirjoittamisesta kuin piirtämisestäkin, ja vanhana virtuaaliharrastajana voisin vielä väittää, että minulla on vielä annettavaa tälle harrastukselle. Seppele on vielä ympäristöltään minulle sopiva, pidän siitäkin ajatuksesta että täällä on aktiivinen ja iloinen porukka!

[ ... voin vaikka vielä postailla tänne muutaman näytön, kunhan sellaisia saan löydettyä (: ]

[Aimie]

Päätin nyt kääntää kelkkani ihan kokonaan, mietin tätä pitkään ja ajattelin jo unohtaa koko jutun, mutta hankalampi homma, kun idea alkoi pyöriä koko ajan päässä. Kun muutoksia tapahtuu, ja hoitsunvaihdosta tarjotaan, tuumin että tartun tilaisuuteen. Hakisinkin nyt hoitajaksi Lailalle. En nyt ole ihan selvillä, meinaako post reply-napin painaminen sitä, että luovun Taigan hoitajuudesta, sen saa loppupeleissä wear päättää. Itselleni tulosten saapuessa jokainen lopputulos sopii, olen valmis kaikkeen kun olen leikkiin ryhtynyt.

Minut varmaan tunnetaan melko hyvin täällä, vuosihan Seppeleessa on tullut pyörittyä. Virtuaalihevosista on kokemusta jo monta vuotta, olisikohan kasassa jo jopa seitsemän vuotta. IRL ratsastusta olen harrastanut reilut viisi vuotta, joten hevostuntemusta on kerääntynyt vuosien varrella mukavasti niin oikeasti kuin virtuaalisestikin.
Hahmoni on kopio minusta oikeasti, kummankin luonteenpiirteisiin kuuluu avuliaisuus, ujous, huumorintaju ja puheliaisuus. Tutustumiseen menee hetki, sen jälkeen juttua alkaa usein tulla helposti ja olenkin melkoinen papupata - sen takia listasta löytyy kaksi niinkin ei-yhteensopivaa ominaisuutta kuin ujo ja puhelias. :D
Olen tosiaan lukiossa, joten kouluhommiin menee välillä enemmän aikaa, varsinkin koeviikoilla. Yritän tänä vuonna panostaa enemmän kouluun, mutta yritän silti hoidella niin ahkerasti kuin pystyn. Uskon että ylläpito kuitenkin ymmärtää. :)

Olen pienestä pitäen tykännyt kirjoittaa tarinoita, ja jo silloin pienenä alkoivat hevosetkin kiinnostaa. Pitkään kilpailukeskeisessä virtuaalimaailmassa pyörineenä (ja yhä pyörivänä) on kiva päästä kirjoittelemaan rauhallisista tallipuuhista ja mitä hoitsun kanssa on sattunut. Rakastan kirjoittamista, ja hoitamalla pääsen kirjoittamaan jotain rentoa enkä vain tylsiä äikän esseitä. Piirtämisestä innostuin taas pitkästä aikaa juurikin Seppeleen maailman ansiosta. Edelleen innostaisi piirrellä ja kehittää niin kirjoitus- kuin piirustustaitoa.

Lailaan ihastuin kliseemäisesti heti ensisilmäyksellä, ja tamman luonnekin vaikutti mielenkiintoiselta. Olen kovan luokan poniratsastaja niin IRL kuin URL, joten olisi kiva kokeilla pitkästä aikaa ratsastaa ja hoitaa 140-senttisiä poneja isompaa otusta. Laila on sellainen hevonen, johon ei luoda hetkessä lämmintä ystävyyssuhdetta, ja haluaisin kirjoitella myös siitä, miten ystävyys Lailan kanssa kehittyy. Tämän tamman kanssa voitaisiin myös kokeilla paljon sellaista, mitä en ole ponien kanssa ole voinut. Minulle harrastuksissa pitää olla joku tavoite, johon yritän pyrkiä, ja tässä meillä olisi Lailan kanssa monia etappeja, joita koitettaisiin sitten yhdessä tavoittaa.

Hoitonäyttöä voi katsella Taigan päikystä. (Ja Jossu, ei tarvii vastata siihen hätäpäissä kirjoitettuun peeämmään :D)

[Pihla]

HUMULLE HOITAJAKSI?
Olen siis 15 v tyttö.Minulla on ruskeat olkapäihin pitkät hiukset. Vaatetuksena minulla on yleensä housut ja paita, jonkinlaiset vaan. Tallilla vaatetukseni: ruskeat ratsastushousut, lila paita ja ratsastussaappaat, mustat. Luonteeltani olen: rauhallinen, joskus viili.Olen harrastanut ratsastusta 6 vuotta, virtuaalisesti vasta vähä yli puoli vuotta. Minulle on 2 paikassa hoitoponi. Hoidan kumpaakin ahkerasti. Tulin seppeleeseen pollux-lehden kautta, ja olen tyytyväinen.

Haluaisin seppeleeseen hoitajaksi, koska: Täälä on kiva olla. Kaverit ovat kivoja. Ylläpitäjät ovat usein täällä. En saanut viimeksi Humua tai Pikkua, ja nyt hain Humulle uudestaan. Muutenki tää on PARAS talli.

Haluaisin Humun koska se on: ihana, söpö ja olen hakenut sille ennenkin mutten saanut, muutenkin pidän hevosista ja niiden hoidosta. En ole kirjoittanut kovin pitkiä tarinoita mutta se onnistuu kyllä. Almaakin haluaisin mutta Humu on kivemman näköinen ja luonteeltaankin kivempi.
Ny vain toivon että tuo riittäisi ja saisin hoitaa Humua. Tämähän on jo toinen yritys.

[mellu]

Humulle puunaja ehdokas!

Hei, olen Melissa, url 15 vuotias tyttö ja olen virtuaalihommissa pyörinyt vähän päälle 2 vuotta. Omistan tummanruskeat hiukset, ja olen suht hoikka ja noin 159 senttinen.
Haluaisin alkaa hoitamaan Pellaa, mutta jos tamman vanha hoitaja päättääkin jatkaa ponin kanssa, niin hakisin Humulle. (:

Nyt ei ole hoitohevosta ja tallini on vähän hiljaiselolla, eikä juuri nyt ole oikein mitään v-maailmassa mihin panostaa, (Mutta seppelettä olen ihaillut ja humu on ihana<3) mutta Humun kansssa olisin aktiivinen ja hoitaisin usein. <: (Väh. 1 kertaa kahdessa viikossa) Tamma on syötävän suloinen ja luonteeltaan mukava, säkää ja ikääkin on sopivasti. (Sillä olen selvästi "poni-ihmisiä" vaikka Humu nyt hevonen onkin, se on sopivan pikkuruinen :--D)

Olen ihaillut seppelettä monesti, ja hengaillut täälä epäsäännöllisesti jo hetken, vaikka en olekkaan foorumille niin paljon kirjoitellut mutta tutkaillut mitä täälä tapahtuu.

Eli siis Pella ja Humu kiinnostaisi jos jompaa kumpaa puunaamaan pääsisi! (=

Näyttöä voi katsella täältä ja täältä

Muokkailin viestiä hieman

[Deleted]

Hoitajahakemusta mielellään Lailalle + muutkin käy!

Minä tainosiis ulgrin olen iloinen, tosin innostun asioista toodella helposti. Tätä mietin kuitenkin päiväkausia (päivän) mikä tuntui liian pitkältä ajalta, mutta nyt olen 100% varma päätöksestäni! Haluaisin siis alkaa hoitamaan Lailaa <33 Aivan ihana persoonallinen tamma (: Takaisin asiaan, olen siis lyhyehkö tytöntyllerö (sekä hoikka, brunette) vallattomat luonnonkiharat laittavat minut aika-ajoin harkitsemaan kaljuksi ajelemista.. Persupiirteiltäni kuitenkin iloinen ja vauhdikas, mutta temperamenttinen ja päättäväinen (luupää kuten joillain on tapana sanoa) Tallilla tapaan liikkua ylisuuressa hupparissa ja pillifarkuissa, sekä ratsastuspäivinäni ruudullisissa ratsastushousuissa sekä ratsastustakissa (vuodenajasta riippuu aikalailla..) En ole niinkään pinnallinen ihminen eli hiukset saattavat olla vähän niin ja näin (; Silmäni ovat hieman erikoiset (irl ja url) eli toinen on vihreä ja toinen vihreä ruskealla kolmasosalla. Sekä lievästi pisamanaamainen. Tututun helposti uusiin ihmisiin ja minusta on niin hauskaa viettää aikaa mm. tallilaisten kanssa tarinoissa jne. Eli tulen taatusti tutustumaan kaikkiin tallilla hyöriviin tai pörrääviin ihmisiin ja karvakkaisiin!

Haluan Seppeleeseen hoitajaksi, koska rakastan yli kaiken piirrettyjä hevosia ja tykkään itsekkin piirrellä. Tarinoiden kirjoittaminen on minulle vaan luonnollista enkä pysty olemaan ilman konettani tai vaihtoehtoisesti paperia ja kynää.. Olen lisäksi aina tykännyt suuresti Seppeleen ilmapiiristä sekä kaikesta grafiikasta + piirroksista sivuillanne! Ihastuttava paikka kiitosta teille siitä, vaikken välttämättä porukkaan pääsisikään. Miksi juuri Laila? hmm.. tähän on helppo vastata! Olen itsekkin hieman erilainen luonne ja juuri Lailan kaltaiset hevoset ovat vain niin parhaita! Säkää on neidillä ehkä hieman liikaa, mutta kaikkeen tottuu ja virheistään oppii? Eikös näin. Minulla on tapana tykästyä hevosiin joita muut inhoavat, tosin tämä tamma taitaa olla suursuosiossa (?) :D Tämä hevonen saa minut motivoitumaan jotenkin jännittävällä tavalla, enkä malta odottaa että pääsisin kirjoittamaan tarinaa jollekkin ihastuttavista polleistanne! Laila on kuitenkin ehdottomasti mieluisin ja tallilla jolla IRL ratsastelen löytyy samalainen sätkynukke.

näyttöjä en nyt kerkeä laitella, mutta jos valinta tulee siitä olemaan kiinni niin TAATUSTI tulen ne laittamaan (--: P.S haluaisin hoitajaksi jokatapauksessa ja mikäli Laila nyt jostakin syystä menee jollekkin toiselle, olen avoimin mielin ottamassa vastaan myös jonkin toisen hevosen/ponin... + vielä tein tarjouksen "sponsoriponistanne" ht.netin topaan, nimimerkillä Lara, eli jos sattuisin sen saamaan sitten en aloita hoitamista (8 (etten vie joltain muulta mahdollisuutta)

Iloista syksynjatkoa seppeleen väelle! Toivottavasti ilmoitukseni nappasi ja pääsen mukaan poppooseenne, mutta mikäli en sopiva kantidaatti ollut niin kiitos ihanasta tilaisuudesta ja iloisesta odotuksesta jonka olette minulle suoneet! (; Ja kuten jo mainitsinkin hevosen EI ole ihan välttämättä oltava juuri Laila ... terveisin ulrig/Lara

Vielä yksi TODELLA vanha + lyhyt kirjoitusnäyttö... sekä hieman uudempi
<sup>Ulkona tipsutteli räntää, kun kävelin loskaisen tallipihan läpi kohti tallirakennusta. Vaikka sää olikin mitä kurjin, olin päättänyt viettää mahdollisimman paljon aikaa uuden hoitoponini kanssa ja muutenkin tutustua enemmän talliporukkaan. Hyräilen mielessäni jotain biisiä, joka oli matkalla soinut auton radiosta. Kävelin Larin tarhalle. Se katsoi minua kummastuneena ja luimaisi vähän luullessaan, että veisin sen heinät. 'Hei poika. En mä aio pöllii sun heiniä, syö vaan ihan rauhassa' naurahdan ponille ja katselen kuinka se upottaa turpansa jälleen heinäkasaan. Kävelen mietteissäni tallirakennukseen.
Tervehdin iloisesti tallissa häärivää porukkaa ja suuntaan saman tien kohti Larin karsinaa. Hohhoijjaa, tänään aamu sitten alkaakin näköjään karsinan siivouksella, ajattelin ja työsin kottikärryt karsinan eteen. Aloinkin samantien lappaa lantaa kärryihin.
Kärryt täyttyivätkin pikavauhdilla, ja lähden kärräämään kärryjä kohti lantalaa. Toin karsinaan vähän uusia puruja ja suuntasin sitten kohti varustehuonetta. Aloin puunata Larin varusteita puhtaaksi. Vai, että sillä lailla! Milloinkohan nämä on viimeksi putsattu! mietin puhdistaessani satulaa, johon oli pinttynyt jos jonkinlaista likaa.

Tunnin kuluttua heittäydyn väsyneenä satulahuoneen lattialle. Kello oli vasta pian puoli kaksitoista, mutta olin mielestäni tehnyt töitä jo ihan tarpeeksi! Nyt kaikki Larin varusteet oli puunattu ja puhdistettu niin hyvin kun vain ikinä saattoi ja ne oli järjestelty siististi omille paikoilleen. Huokaisen ja pyyhin hikeä otsaltani. Menin ulos haukkaamaan vähän raitista ilmaa ja ajattelin samalla käydä vähän moikkaamassa rakasta hoitoponiani.
Lari seisoi tarhan nurkassa ja katseli tarkkaavaisena tallipihan tapahtumia. Kävelin reippaasti sen luokse ja taputin sitä kaulalle. 'Kohta pääset täältä räntäsateesta sisälle ja mä harjaan sua oikeen olan takaa' kuiskasin ponille joka käveli jo portille odottamaan sisäänpääsyä.

Kello lähestyi jo kolmea ja Lari oli juuri talutettu sisään. Sidoin sen kiinni ja hain hyllystä sen harjapakin. Lari otti jälleen kerran harjauksen hampaat irvessä vastaan, mutta harjasin sitä päättäväisin, mutta voimakkain vedoin enkä antanut ponin kiukkuisuuden tarttua minuun. Tuntui kun pieni läsipää olisi tahallaan testannut minua, tai yrittänyt ärsyttää ja se melkein onnistuikin. Olin jo lähellä menettää hermoni ponin kiukkuiluun, mutta sitten se vihdoin taisi tajuta, etten ollut nyt temppuilutuulella. Se nosteli kaviot jotenkuten ok, kun putsasin niitä, välistä koitti vähän kuoputella maata etukavioillaan ja suostui tällä kertaa jalkojen harjaukseenkin, pientä mulkoilua lukuunottamatta. Huokaisin syvään ja astuin askeleen taaksepäin, ihastellakseni työni tulosta. Ruuna näytti riittävän puhtaalta ja jätin sen sitten oman rauhaan karsinaansa.
Kannoin harjat takaisin hyllyyn ja siivosin kaikki jälkeni. Livahdan varustehuoneeseen ja istahdin hetkeksi hengähtämään. Kello lähestyi vasta neljää ja seuraava bussi lähtisi viideltä. Pitäisi keksiä vielä tunniksi jotain hommaa.

Työnsin ulko-oven auki ja kävelin tallipihassa. Suurinosa poneista oli huonon sään takia jo tallissa, mutta vielä muutamat odottelivat tarhojen porteilla sisäänpääsyä. Pysähdyn hetkeksi katselemaan poneja. Ne katsoivat minua odottavasti, varmaan toivoivat, että veisin ne räntäsateelta suojaan talliin.
Hetken kuluttua olin itsekin jo aivan märkä. Pyörin vielä hetken pihalla ja kiirehdin sitten takaisin talliin keräämään tavarani. Hain laukkuni ja kävin vielä toivottelemassa Larille hyvät yöt ja samalla moikkasin muitakin poneja. Jäin vielä hetkeksi juttelemaan Hayn kanssa ja kun kello alkoi jo lähestyä viittä, lähdin tallustelemaan kohti bussipysäkkiä.
Bussi oli jälleen pahasti myöhässä, ei toki mikään ihmekkään kun oli tietkin vähän surkeassa jamassa, mutta huokaisin helpotuksesta kun bussi vihdoin kaarsi pysäkille. Astuin läpimärkänä sisään bussiin ja istuuduin bussin etuosaan. Haaveilin jo tulevasta kesästä ja en millään malttanut odottaa huomista, kun taas näkisin ihanan Larin! Kyllähän Lari välistä osasi olla vähän kärttyisä, mutta silti se oli niin suloinen. Minulla oli jo nyt ikävä sitä.</sup>

kakkonen (se uudempi)
<sup>Hengitykseni höyrysi kun pyöräilin tallille täyttä höyryä. Kello oli jo hieman yli kolmen enkä halunnut olla viimeisenä tallille saapuva joten lisäsin vauhtiani vielä hieman. Tie oli paikoittain peilijäässä, mutten onnekseni kaatunut. Ensimmäine kertani uudella tallilla jännitti, onneksi henkilökunta vaikuttu mukavalta! Olin selaillut jo tallin nettisivujakin muutamaan otteeseen selvittääkseni tallin tapoja ja tutkinut vähän millaisia hevosia siellä on. Talli häämötti jo puuston takana, en edes vaivautunut vastaamaan puhelimeeni joka pirisi vaativasti repussani.

Perille päästessäni jätin pyöräni muutaman muun viereen ja lähdin kävelemään ovelle. Sutaisin hiukseni pikaisesti siistille ponnarille ja oikaisin paitaani ennen sisään astumista. Tallissa oli ihanan lämmin. Oven eteen oli pudonnut muutama heinänkorsi, henkäisin ihanaa tallin tuoksua ja kävelin karsinalle jossa tiesin Muumin asuvan. Vastaani vilahti kissa jonka tunnistin Tinjaksi. Yritin silittää kissaa, muttei se vilkaissutkaan minuun vaan paineli vauhdilla ohi. Muumi kökötti silmiään leputtaen karsinansa ovella ja kohotti päätään kun astuin sisälle. Huomasin karsinan nurkkaan kasatut heinät joita Muumi näykkäili välillä suuhunsa. Olin uhohtunut rapsuttelemaan ruunaa luultavasti hieman pidemmäksikin aikaa, sillä pieni tyttö napitti minua karsinan ovelta ja kysäisi ujosti. 'Onks tää Muumi?' hymyillen nyökkäsin ja tyttö kysyi voisinko auttaa häntä laittamaan ponin tunnille. Suostuin tietenkin ilomielin ja tyttö (joka esittäytyi Saraksi) kipitti hakemaan harjapakkia. Suimme yhdessä ruunaa, joka osoittautuikin yllättävän likaiseksi. Sara oli innostunut höpöttämään vähän sitä sun tätä enkä laittanut pahakseni vaan höpötin takaisin. Arvioin tytön olevan noin seitsemän vuotias, mutta silti hän oli jo lähes minun pituiseni! Hieman ajatuksissani nostin satulan suloisen pikkupollen selkään kun Sara asensi sen otsikseen jonkinsorttista lettiä. Kiinnitin mahavyön ja häntäremmin sitten Sara jo vakuutteli pärjäävänsä loppuun itse, kunhan menisin alkukaartoon auttamaan. Lupasin mennä ja aloin avustaa jotain pientä poikaa (jonka nimeä en tiennyt) pahasti äksyilevän Dumlen kanssa.

Yhdessä Saran kanssa taluttelimme Muumin maneesiin, jossa tyttö tottuneesti heitti ohjat kaulalle ja laski jalustimet alas. Minulle hän jätti vyön kiristämisen, mikä osoittautui todella helpoksi. Rapsuttelin Muumia sen aikaa että Sara pääsi selkään ja kiitti avusta. Kipitin pois ponien jaloista suoraan pieneen katsomoon. Seurailin pieniä ratsastajia, joille oli päätetty järjestää esteitä. Sain suunnattomasti hupia pienistä karvaisista poneista, joiden selässä keikkui toinen toistaan pienempiä ratsastajia. Ja lähes jokainen hyppy päättyi jonkinlaiseen kohellukseen. Onnistuipa yksi jopa ratsastamaan pitkän pätkän satulan takanakin! Jossain vaiheessa minulle alkoi riittää ja muistin, että karsina oli vielä siivoamatta ja lähdinkin heti puuhastelemaan sen parissa.

'Vivieee!?' joku huuteli tallin ovelta kun olin viemässä kottareita ja talikkoa pois.'Vivecaaaaaa?!' huuto jatkui edelleen 'Täällänäin!' huusin takaisin. Kävelin katsomaan kuka siellä minua jo kaipaili. 'Tule nopeasti maneesiin!' Cathrina huusi (olin tunnistanut hänet juuri sekunti sitten). Vein tavarat nopeasti paikoilleen ja hölkkäsin katsomaan mihin minua kaipailtiin. Muumi seisoi keskellä kenttää ja kiireisen oloinen Femm piti kiinni sen ohjista. Saraa ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Kohotin kummastuneena kulmiani kävellessäni kohti Muumia. Femm selitti nopeasti ettei Sara halunnut jatkaa pudottuaan suoraan pientä ristikkoa päin sarjaesteellä Muumin pukeista. Huokaisten nainen vielä murahti ponin olleen mahdoton pikkupakkasten takia. Taluttelinkin sitten ponia reilun vartin muiden koheltaessa omiensa kanssa (osa tosin ratsasti yllättävän hyvin).

Harjailin pientä Muumimörköäni ylhäisessä yksinäisyydessäni muiden pikkuratsastajien kiertäessä sen TODELLA kaukaa. Surkuttelin poniparan tyranniksi leimaamista ja Saran putoamista. Mutten jaksanut kauaa mököttää kun Muumi töni minua herkkujen toivossa ja kaateli harjaämpäriään. Ja touhuili muutenkin kaikkea totaalisen turhaa. Nauroin ukkelin toilailuille ja käväisin kurkkaamassa menikö poni vielä illan viimeiselle tunnille. Vastaus kuitenkin seisoikin edessäni. Hieman Saraa vanhempi tyttö, arviolta kahdentoista (aaa, ikiä on ihana arvailla!) nurisi ettei halua mennä Muumilla kun se on pieni ja liian vähän tai liikaa kaikkea. Kun Femm ei antanut periksi hän luikki tympääntyneenä supisemaan kaverilleen. (Luultavasti pitivät minua hulluna tms.) joka tapauksessa palasin kuuraamaan Muumia, koska en uskonut ratsastajan tulevan ihan pian. Ovelle ilmaantui kuitenkin hento tyttö, joka ilmoitti menevänsä Muumilla koska Carla ei halunnut tai jotain sen suuntaista (en kuullit kunnolla). Luovutin ponin Hannalle (tytön nimi, jonka selvitin ensitilassa) joka lupasi selviävänsä täysin ilman apua.

Seuraavan tunnin jaksoinkin sitten katsoa loppuun kokonaan. Hanna ratsasti uskomattoman hienosti ja Muumi kulki todella kauniisti, menipä se jopa välillä kauniisti peräänantoonkin! Se keräsikin kateellisia katseita ja loputtomasti kehuja Cathilta. Kuvasin tuntia ja erityisesti Muumia maneesin katsomosta. Onneksi muistin ottaa järkkärin mukaan! Sain kuin sainkin mahtavia kuvia ja kun tunti viimein loppui seurasin Hannaa ja (melkein valkoista) Moominia karsinoille. Höpötin tällekkin tytölle kaikenlaista ja kysyin haluaisiko hän että lähettelisin kuvia vaikkapa sähköpostilla. Hymyillen hän nyökkäsi ja hautautui ponin harjaan. Juttelin (yksinpuheluna) kaikenlaisesta turhasta ja sain jopa kuulla Hannan olevan 13 vuotias! Yllättävän pienikokoinen ikäisekseen tosin vain vähän minua lyhyempi. Se olikin ainut asia jonka tyttö kertoi sähköpostinsa lisäksi, mutta höpisin jokatapauksessa.

Olin lopen uupunut kun olin viimein puhdistanut Muumin harjat ja varusteet, auttanut iltaruokinnassa sekä siistinyt tallikäytävää, jutellut (ja ehkä vähän riehunutkin) muiden hoitajien kanssa ja paljon paljon muuta. Kello 21.00 minut sitten hätisteltiin ulos tallista (sain kuitenkin käydä rapsuttelemassa Muumia) ja hieman yhdeksän jälkeen hyppäsin pyöräni selkään ja lähdin ajamaan. Kaukana aidan juurella sipsutteli Tinja, joku ajoi autolla ohitseni ja kulin Dominon haukkuvan vielä tallipihalla.</sup>