|
Post by Josefiina on Mar 10, 2011 16:03:19 GMT 2
Seppele tulee kokemaan kevään aikana jälleen uudistusta - kenties kokonaisvaltaisempaa, kenties pienimuotoisempaa - se on vielä auki ja riippuu suuresti myös teistä. Nyt kaikki hoitajista satunnaisiin kävijöihin mukaan vaikuttamaan Seppeleen toimintaan!
1. Mikä Seppeleen toiminnassa on tällä hetkellä hyvää - mitä haluaisit säilytettävän sellaisenaan?
2. Mikä Seppeleen toiminnassa ei toimi, mitä voisi muuttaa/poistaa?
3. Mitä uutta ehkä haluaisit?
4. Pitäisikö toiminnan keskittyä edelleen talliporukan sisälle, vai olla avointa kaikille?
5. Muita ajatuksia ja kommentteja
Kannattaa vastata - saat oman äänesi kuuluviin ja annat meille osviittaa siitä, mihin suuntaan Seppelettä kehitämme! :)
|
|
|
Post by Josefiina on Mar 9, 2011 20:31:52 GMT 2
Kiitos upeasta panoksestasi Flooran suhteen ja iloista keväänalkua! :)
|
|
|
Post by Josefiina on Mar 8, 2011 18:52:58 GMT 2
Yksityiselle paikalle pääsevät Tinka H. ja Pirelli. Kiitos muillekin hakijoille!
|
|
|
Post by Josefiina on Feb 24, 2011 18:06:57 GMT 2
Mua ärsyttää ku en pääse sisään VRL:ään. ): Oon lähettäny viestiä pari viikkoa sitten että mikä on, mutta vastausta ei ole tullut, eikä ilmeisesti tule. Jotenki tuntuu et teen jotain väärin, mut tossa ei ees lue että mihin tulee tunnus ja mihin salasana joten on vähän vaikeeta tällaisen taliaivon tietää. Mullakin on ihan sama mutta löysin sen salasana-tunnus lokerot mutta se ei suostu siirtymään avaimesta millekkään sisäänkirjaussivulle. Yläkulmasta oikealtahan tuo kirjautumisboksi löytyy. Ekaan aukkoon tunnus, toiseen salasana ja sitten pitää painaa enteriä, avainta ei siis hyödytä klikata. Pääsin lomalle, kotiin ja koneelle, juhuu! :D Yksityishaun suljen lähipäivinä.
|
|
|
Post by Josefiina on Feb 17, 2011 14:58:30 GMT 2
Oma kone tosiaan mäsänä, joudutte kestämään vielä about viikon ilman mua ;)
|
|
|
Post by Josefiina on Feb 12, 2011 11:16:15 GMT 2
Rikoin oman koneeni, jee, enkä osaa arvioida, kauanko kestää saada se kuntoon... pakollista hiljaiseloa siis.
|
|
|
Post by Josefiina on Feb 6, 2011 11:41:16 GMT 2
03.-05.03.2011 Virmaveden hevostila järjestää toiminnantäyteisen teematapahtuman suomenhevosille. Mukana mm. VSH-kisat, kouluvalmennus ja irtohypytys nuorille suokeille! Tervetuloa! www.virmavesi.com/virmavesi/t/shpaivat.htm
|
|
|
Post by Josefiina on Feb 3, 2011 19:17:18 GMT 2
Natalia nyt siiss sai paikan vaii miten? :3 Tämähän on avoin haku, kuten ensimmäisessä viestissä lukee :)
|
|
|
Post by Josefiina on Feb 3, 2011 17:34:22 GMT 2
Jep, koska tallipaikan saaneista ei kuulunut, otetaanpa uusiksi. Toki edellisessä haussa karsinan napannut saa hakea uudestaankin :) Kannattaa ottaa tilaisuudesta ilo irti, nämä eivät turhan usein toistu! Toiminta-sivulta löytää tarkemmin, mitä Seppele yksityisille tarjoaa. Lisäksi annamme hakijoille seuraavat kriteerit: - hevosen tulee olla piirretty ja sillä täytyy olla valmiit sivut ja kuvat (Anne ei siis piirrä kuvattomalle hevosellesi kuvia!)
- hevosen täytyy sopia ratsastuskouluelämään (tämän yksityisen majoitamme Antun vanhaan karsinaan, katso sijainti)
- ei shettistä, norjanvuonohevosta, arabia tai suurta työhevosrotua, orinkin ottamista harkitsemme tarkoin
- omistajalta odotamme aktiivisuutta ja luotettavuutta
- omistajalla ei tule olla jo valmiina yksityistä hevosta Seppeleessä, hoitajat toki voivat osallistua hakuun
ANNE! Jos mieleen tulee, lisäile listalle muuta. Listaa siis saatetaan päivittää.Haku tapahtuu tähän topiciin ilmoittamalla: - hevosen valmiiden sivujen osoite - perustiedot siitä (rotu, ikä, luonnetta jne) - miksi juuri teidät tulisi valita ynnä muuta vaihtoehtoista Haku on auki kunnes ylläpito kokee tarpeelliseksi sen sulkea. Jatkuva kysely ei siis edesauta asiaa. Valitsemme myös tulevan asukin kutakuinkin täysin mielivaltaisesti ;) Kaikki hakijat ovat kuitenkin samalla viivalla. Onnea hakuun!
|
|
|
Post by Josefiina on Feb 3, 2011 13:44:12 GMT 2
Alexin viimeisin piirros Almalle on suloinen, ja Bambi on aloittanut upeasti Lailan kanssa.
|
|
|
Post by Josefiina on Jan 29, 2011 11:46:10 GMT 2
02.02.2011 - Ensimmäinen tunti
Vihdoin oli aika startata hoitajista koostuvan ratsastusryhmän vakiotunnit. Seisoin jo maneesissa katselemassa, miten neljä punaposkista ratsastajaa talutti ylväät, uljaat tuntihevosensa maneesiin: pieni, hapan Elmo kulki kyllästyneen näköisenä punatukkaisen Fiian rinnalla, Sikke ja Pipsa näyttivät molemmat yhtä reippailta, Emmu leperteli tuoreelle hoitohevoselleen Reinolle ja Perkki taputteli suurta Palmikkoaan. ”No niin, sitten vyöt tarpeeksi kireälle, jalustimet oikean mittaisiksi ja kyytiin!”
Tunnin runko: - ”Ja sitten molempien lihakset lämpimiksi!” - alkuverryttelyt 10 minuuttia: aluksi jalustimet kaulalle ja erilaisia venytyksiä ratsastajalle (vastakkaisesta varpaasta kiinni, kylkien venytys, hevosen korvien tavoittelu), sitten kevyttä ravia; voltteja ja asetusta, pyritään irtonaiseen ja energiseen menoon - ”Seuraavaksi sitten vähän tuskaisempaa menoa...” - istunnan jynssäämistä, 20 minuuttia: edelleen kevyttä ravia; voltteja, kahdeksikkoja, kiinnitän huomiota jokaisen istuntaan; tarkoitus käyttää mahdollisimman näkymättömiä ja kauniita apuja ja saada hevonen liikkumaan pehmeästi. Lopuksi harjoitusravia ja kevyttä ravia ilman jalustimia - ”Vähän elvytystä takalistoillenne...” - laukkaharjoituksia 20 minuuttia: nostot käynnistä kahdella pääty-ympyrällä (kaksi ratsukkoa molempiin päätyihin) - ”Ja vielä loppulämmittelyt!” - loppuverryttelyt 20 minuuttia: leppoisaa hölköttelyä pitkin ohjin, halutessa lisää harjoitusravia ilman jalustimia
Kommentit:
Emmu – Reiska: Reino oli alkutunnista hieman jähmeä, eikä yhteistyönne päässyt aivan lentoon. Ruuna lähinnä hölkkäili löysästi ja muodottomasti, ja sait nähdä paljon vaivaa, ennen kuin ruuna alkoi liikkua energisemmin. Reino tarvitsee määrätietoista eteenpäinajamista, jotta se saa itseensä puhtia. Pohkeilla ei kuitenkaan kannata jäädä jyskyttämään, se ei tuota pysyvää tulosta, vaan herättelevät puolipidätteet ja raipalla näpäytys pistää ruunan liikkeelle. Reino ei ehkä ole ihan lennokkaimpia ratsuja, mutta kunnon lämmittelyjen jälkeen siitäkin saa irti yllättävän paljon. Tänään onnistuitte ehdottomasti laukkatyöskentelyssä, siinä pilkullinen ruuna oli jo piristynyt, ja jopa innostui.
Omassa istunnassasi huomiota vaatii käsien kulma. Kätesi ovat helposti ”pianonsoittoasennossa”, jossa kyynärpääsi lukkiutuu ja tuntuma suuhun ei ole riittävän pehmeä. Siksi saat nostaa kädet reilusti ylemmäs, ja muista pitää nyrkit pystyssä!
Perkki – Palmikko: Palmikko oli tänään yllättävän virkeä, vaikka useimmiten ratsastaja saa herätellä sitä jatkuvasti. Yhteistyönne näytti ihan hyvältä, vaikka viilattavaa onkin. Kuitenkin jo se seikka, että sait Palmin liikkumaan eteenpäin suhteellisen halukkaasti, on hyvä saavutus, sillä suomenhevonen osaa olla hyvin tahmea ratsastettava. Pidä huolta siitä, että kaikki avut menevät läpi, siis että tamma väistää molempiin suuntiin. Seuraavilla tunneilla jauhammekin enemmän sitä, miten saat tamman pehmeämmäksi avuillesi.
Istuntasi ongelmana on jalustimilla seisominen; muistathan, että istut satulassa, et satulalla. Tämä tarkoittaa, että keskity enemmän lantioosi ja siihen, miten voit vaikuttaa ratsastukseen pelkällä istunnallasi. Keskittyesässi tehtävään jännität myös hartioitasi.
Pipsa – Sikke: Koska olette toisillenne jo tuttu ja turvallinen työpari, en ollut teille ehkä yhtä armollinen kuin muille ratsukoille. Sikellä riitti kyllä vauhtia, mutta keskittymisessä oli puutetta. Muistathan käyttää kädellä jarruttelemisen lisäksi myös istuntaasi – yksinkertaisesti siten, että kieltäydyt menemästä mukaan liikkeeseen; jännitä ristiselkääsi ja nojaa aavistus taaksepäin niin, että painopisteesi muuttuu. Sikke ei ehkä reagoi ensimmäisellä kerralla, mutta kun toistat liikettä muutamaan otteeseen ja otat tarvittaessa käden avuksi, sen luulisi riittävän.
Istunnassasi hyvää on se, että Sikke on sinulle tuttu hevonen ja siksi uskallat olla selässä rentoja ja myödätä liikkeissä kunnolla. Välillä kuitenkin könötät hartiat kyyryssä, siksi ryhtiin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Hartiat taakse, selkä suoraksi ja niska selän jatkeeksi, nyt jäät välillä tuijottelemaan hevosen korvienväliä. Pelkästään katseella on ratsastukseen suuri merkitys.
Fiia – Elmo: Elmeri oli alkutunnista haluton ja jäykkä, vaikka vauhdinpuutteesta ette kärsineet. Ymmärsit kuitenkin pelailla kuolaimella – nyrkki auki, nyrkki kiinni – ja hiljalleen poni alkoi pehmetä. Suorititte tehtävät mallikkaasti, mutta tietenkin hiottavaa on paljon: nyt näytti siltä, että ratsastaja ja ratsu tekivät kumpikin omaa suoritustaan, sujuvaan yhteistyöhön on siis vielä matkaa. Elmo on tietyllä tapaa haastava poni, sillä vaatii vaivannäköä saada siitä irti kaikki potentiaali.
Istuntaasi häiritsee ajoittainen vinous. Olet tavallaan kroppasi kanssa ”liikaa mukana” liikkeissä, eli sananmukaisesti siirrät kehoasi väistettävään suuntaan päin. Toisaaltahan virhe on merkki ratsastukseen heittäytymisestä, eheh... kiinnitä kuitenkin asiaan huomiota, Elmo liikkuu kauniisti jopa pelkällä katseella.
Maksaminen:
Koska tunti on tehty rennolla otteella, myös maksujen suhteen olen armollisempi. Halutessaan saa maksaa tavalliseen tapaan tarinalla tai piirroksella, mutta nämä tunnit voi myös kuitata: annan jonkin yksinkertaisen tehtävänannon, jonka suorittamalla tunti on maksettu.
Tämän tunnin kuittaus on kuvailla tuntia kolmella adjektiivilla sekä kirjoittaa lyhyt (ehkä noin 50 sanan) kuvaus itsestään ratsastajana ja hoitohevosestaan ratsastettavana, sekä siitä, mitä mieluusti haluaisi tunnilla tehdä. (Muokkaan ne sitten tuohon aloitusviestiin.)
Saa myös antaa palautetta siitä, miltä tällainen tunti tuntui. Pidän varmasti myös perinteisempiä tarinatunteja, mutta vaihtelu virkistää :)
|
|
|
Post by Josefiina on Jan 22, 2011 0:05:35 GMT 2
21.01.2011
Tumma hevonen tanssi allani. Se liikkui koostaan ja lihaksikkaasta rakenteestaan huolimatta höyhenenkevyesti, sulavasti kuin sirosäärinen balleriina, elegantisti kuin eliittitason urheilija. Maneesissa värjöttelevät, treeniä seuraamaan tulleet hoitajatytöt henkäisivät ihastuneesti, kun ori ohitti pienen katsomon lennokkain askelin, liidellen. Se näyttikin varmasti upealta, hengitys höyryten, jäntevä kaula kosteana. Ongelma oli vain siinä, ettemme me näyttäneet upealta. Minä ratsastin hyvin, Bris oli satumaisen hieno, mutta yhtälö ei toiminut; siitä puuttui yhteinen kipinä, jaettu palo.
Turhautumustani peitellen pidätin orini käyntiin ja väläytin hiukan kireän hymyn tallitytöille, jotka antoivat työskentelyllemme ansaitsemattomat aplodit. Bris pärskähti, heitteli päätään, sillä olisi riittänyt energiaa vielä toiseen samanmittaiseen jumppaan. Kun vain saisin hevosessa kytevän liekin kanavoitua samalle taajuudelle omani kanssa! En tiedä mitä olin odottanut – virheetöntä yhteistyötä ilman hikipisaran hiventä, suoranaista sielunkumppanuutta? Ennakko-odotukseni olivat olleet naiivit ja kohtuuttomat, mutta niistä huolimatta tähänastinen edistyksemme oli valtava pettymys. Tai no, edistystä ei käytännössä ollut. Tunsin itseni Brisin selässä naurettavaksi: muutamalla talutustunnilla käyneeksi aloittelijaksi, jolle oli ostettu kovatasoinen kilparatsu ensimmäiseksi omaksi poniksi. Kaikki ratsastajana keräämäni itsevarmuus ja -luottamus tuntui valuvan pois jokaisen ratsastuskerran jälkeen; tunsin olevani aina vain kömpelömpi ja osaamattomampi. Ja vihasin sitä. Minähän omistin ratsastuskoulun ja lauman eritasoisia ja -tyyppisiä hevosia; minun piti olla asiantunteva ammattilainen hevosbisneksessä. Ja sitten en saanut omaa hevostani toimimaan. Loppuverryttelyiden ajan olimme Brisin kanssa molemmat omissa mietteissämme. Ajatukseni olivat raskaita, kun mekaanisesti hoidin Brisin iltakuntoon. Sormeni toimivat itsestään, jokainen liike – solkien avaamiset ja sulkemiset, loimen oikominen, taputus kaulalle – oli tallentunut syvälle lihasmuistiin, kädet tekivät työtä vaikka pää oli jossain aivan muualla. Ahdisti. Enkö oikeasti ollut tarpeeksi taitava Brisille? Oliko himoittu hankinta ollut sittenkin väärä? Ori ei osoittanut minua kohtaan mitään mielenkiintoa, kun jäin katselemaan sitä karsinanovelle. Nuuhkaisi ehkä hajamielisesti ja siirtyi sitten nuokkumaan kauemmas. Ylhäisenä, etäisenä.
Onneksi oli Toivo, jonka luokse nytkin pujahdin mieli maassa. Suomenhevosruuna otti minut vastaan lämmöllä, tunki miltei syliin, nautti huomiosta. Rakas tähtipääni. Painoin poskeni Toivon kiharaa, karheaa harjaa vasten. Mitä olisinkaan tehnyt ilman sitä. Toivo ei ehkä ollut yhtä yllätyksellinen kuin Bris, eivätkä sen supisuomalaiset kintut tavoittaneet samanlaisia liikeratoja, mutta se oli ehdottomasti yksi elämäni hevosista.
Vedin kasvoilleni iloisen asiakaspalveluilmeen, kun moikkailin perjantai-iltaansa tallilla viettäviä tyttöjä, jotka vaikuttivat hyväntuulisilta ja rennoilta. Käytävillä kimpoileva, hiljainen puheensorina ja hihitys rauhoitti ja piristi. Seppeleen hoitajaporukka oli tiivis ja tunnelmallinen, ja juuri aloittaneetkin hoitajat oli otettu vastaan lämmöllä. Tallilaisten positiivinen energia toi valoa myös henkilökunnan päiviin, vaikka en ehkä tarpeeksi usein sitä tytöille kertonutkaan. Katsellessani Lailaa kasvot loistaen ohitseni taluttavaa Bambia ja suloiselle Siirille lepertelevää lutuista Maissia tunsin oloni ehkä hiukan paremmaksi. Taisin silti näyttää vähän apealta, sillä wear lyöttäytyi seuraani ja tokaisi ensi töikseen: ”Huono päivä?” Hymyilin väsyneesti. ”Ei, vaan huono ratsastaja.” ”No ohoh, mikäs myöhäisteiniangsti neiti tallinomistajaa tänään vaivaa?” wear virnisti kiusoittelevasti. ”Se just. Ostin hevosen, jonka vuoksi elän seuraavat viis vuotta näkkärillä ja kaurapuurolla, enkä osaakaan ratsastaa sitä”, minä murahdin. Wear näytti kummastuneelta, joten avauduin aiheesta hiukan yllättäen siinä, keskellä tallikäytävää, tammikuisena perjantai-iltana. Kerroin, miten Brisiltä odotettiin paljon, miten olimme Ellin kanssa innoissamme hevosesta, miten se oli kertakaikkisen mahtava eläin, liikkeet riittäisivät niin pitkälle kuin meillä olisi niitä mielenkiintoa viedä, miten siitä olisi juuri sille tasolle kuin meillä riittäisi tahdonvoimaa. Ja miten se oli kuitenkin niin hankala, nöyrä ja erinomaisesti koulutettu kyllä, mutta hankala, hevonen, jollaista en muistanut kohdanneeni aiemmin. En saanut otetta hevosesta, ratsastaminen tuntui kahden irrallisen olennon suhteellisen samanaikaiselta liikehdinnältä, ei merkkiäkään siitä sulavuudesta johon tiesin Brisin kykenevän. Bris oli hyvä, minäkin ehkä kelvollinen, mutta jokin ei natsannut, ei sitten millään, ja olin aivan neuvoton. Tiesin, että Bris voisi viedä minut ratsastajana aivan eri sfääreihin kuin esimerkiksi Toivo, mutta en saanut rakettia liikkeelle. Bris oli sähikäinen, joka livisti sormieni välistä. Wear kuunteli keskittyneenä, nyökkäili välillä, mutisi jotain, ja lopetettuani naurahti kevyesti. Miltei loukkaannuin, olin juuri purkanut painolastia sydämeltäni ja sain vastaukseksi huvittuneisuutta! ”Kiitos myötätunnosta”, tokaisin puoliksi tosissani. ”Eiku en mä sitä”, wear kiirehti vakuuttamaan. ”Musta toi on vaan tosi huvittavaa puhetta sulta.” ”Hm?” ”Josefiina, kuka täällä aina paasaa tuntiratsastajille, jotka valittaa Flooran kaistapäisyydestä tai Januksen kenkkuilusta tai Liinun hölmöilystä, että ei voi olettaa et kaikki on heti kuin Polluxin heppakirjasta, luottamukseen tarvitaan kliseisesti aikaa ja hikeä ja kyyneleitä ja mun henkilökohtainen suosikki, tietenkään se hevonen ei kulje kun sä et sitä kuljeta!” ”Mut tää on eri juttu”, yritin purnata, vaikka tytön sanoissa oli vinha perä. ”Höpö höpö. Musta sä suhtaudut Brisiin kuin johonkin koneeseen. Siis ei millään pahalla... mut vertaa vaikka tapaa, jolla sä työskentelit Hillan kanssa... etkä urputtanut ääneen, vaikka jonkinasteista edistystä näkyi ehkä vuoden päästä. Briskin on hevonen, se on ollut täällä vajaan kuukauden, et sä voi olettaa että se on heti joku ruusukehai.” ”Mut - ” ”Ja sitä paitsi”, wear jatkoi painokkaasti, ”milloin sä olet viimeksi ratsastanut tolla tavalla vierasta hevosta? Läpiratsastit uudet tuntsarit pari kertaa, siinä se, vai? Sä oot ehtinyt laiskistua, kun meet kaikki päivät Toivolla joka toimii puolikkaasta ajatuksesta. Tietenkään Bris ei oo valmis vielä, haloo nainen.” Wear näytti itsekin yllättyvän puhetulvastaan – ei hän enää niin ujo ollut kuin aikaisemmin, mutta harvoin mahdutti yhtä paljon sanoja pariin minuuttiin. Ja pakko myöntää: sanat kolahtivat. Mietin Hillaa, joka oli tullut minulle täytenä raakileena. Näin jälkeenpäin ajatellen ihmettelin omaa motivaatiotani; päivä toisensa jälkeen arkemme oli mustelmia, kiroilua ja sekoilua, ei tietoakaan minkäänlaisesta yhteisymmärryksestä. Mutta en ollut kertaakaan edes harkinnut luovuttavani, tai jos harkitsinkin, niin ehkä noin nanosekunnin verran. Hilla oli ollut minun hevoseni ja olin ollut valmis tekemään kaikkeni sen eteen. Mihin olin sen ajatuksen kadottanut? ”Wear, kiitos. Saat kakskymppiä hyvitystä tän kuun tallivuokrasta.” Hymyilin leveästi tytölle, joka purskahti nauruun. ”No problem, tuu avautumaan useamminkin, jos mä hyödyn siitä näin paljon!”
Ja niin seisoin jälleen Brisin karsinan ovella. Ori loi minuun pikaisen silmäyksen ja pärskähti; siinä kaikki huomio, jonka se oli valmis minulle antamaan. Mutta wearin sanat olivat ravistelleet minua. Ehkä pidin puoliveristä jonkinlaisena koneena, vaikka silläkin oli oma persoonansa ja tyylinsä. Ehkä tosiaan olin viime aikoina alittanut rimaa jatkuvasti, Toivon kanssa yhteistyömme oli jo mainiota. Ehkä todella tarvitsin haastetta, ja Bris toden totta oli sellainen. Ylpeyttäni oli kolhittu pahan kerran, mutta ehkä keräilisin sen hajanaiset rippeet ja lähtisin rinta rottingilla taistoon; vielä minä pääsisin oriista selville.
|
|
|
Post by Josefiina on Jan 17, 2011 17:45:00 GMT 2
Kiitos, Lynn, ajastasi Seppeleessä, ja kiva että sua näkee vielä ravitallin puolella. Toivottavasti elämä näyttää valoisammalta mahdollisimman pian. Ollaan yhteyksissä!
|
|
|
Post by Josefiina on Jan 16, 2011 10:09:21 GMT 2
Lailan hoitajaksi pääsee Bambi, kiitos kaikille hakijoille!
|
|
|
Post by Josefiina on Jan 4, 2011 11:43:05 GMT 2
Moikkelis! Olis yks kysymys ; olen innokas piirtelemään heposia, mutta harjoitusta vielä vaadin (;D), joten harjoittelisin mielelläni niitten piirtämistä. Ja kun tallintynkääkin aijon aloittaa, tuli sitten mieleeni tämmöinen juttu ; millä ohjelmalla Anne piirtää hepat? Ku jokku on koneella piirrettyjä, ajattelin kysyy. P.S. Upee talli =) Heippa, vastauksen kysymyksessi pitäisi löytyä täältä: seppele.proboards.com/index.cgi?action=display&board=general&thread=1740&page=2#37675Onnea harjoitteluun :)
|
|