|
Post by Luna on Oct 7, 2014 18:32:15 GMT 2
Syysmaastossa
Ratsatajat pyysivät hevoset reippaaseen raviin, osa nosti laukan jo käynnistä osalla ei meninannut nousta raipankaan avustuksella. Tuolla meni todella nopeasti, nuo eivät olleet kun valmistelemassa rauhallista laukan nostoa. Tuossa tyttö painoi pohkeet ponin kylkiin ja tytön ratsu siirtyi kenahtelevaan laukkaan. Ratsukko ei ollut kaikkein nopein mutta hauskaa näytti tytön nauravasta ilmeestä päätellen olevan. Todella hauskaa, kaikilla oli hauskaa tällä ihanan syksyisellä maastoretkellä täynnä iloisia ilmeitä ja nauravia kasvoja
Luna ja Humu 6HM
|
|
|
Post by Luna on Oct 13, 2014 17:13:22 GMT 2
Tein tämmösen kannen päikkyyn lisäilisiktkö? Luna ja Humu 7 HM
|
|
|
Post by Luna on Oct 14, 2014 15:35:17 GMT 2
Lokamaastossa 11.10.2014 Lokamaastossa ponin kanssa, laukkakuva addiktio... Luna ja Humuponi 8HM
|
|
|
Post by Luna on Oct 28, 2014 18:26:42 GMT 2
Ketunmetsästys -viikonloppu 18.-19.10.2014
Humut, Ica ja Luna seikkailemassaKatselin Ica ja Solttua tai no vain Solttua, se oli upea ja näytti (yllätys, yllätys) kovasti Humulta vaikka oli pikkasen tummempi ja siltä puuttui otsata tähti ja no Humu oli ihanampi mutta se oli vain minun mileipide. Jännittyneenä saimme tietoomme vihjeet ja jäimme hetken tutkimaan kartaa vaikka osa ratsukoista kiiti jo matkaan. "On takoja märkä tääl, hyistä vettä joka sääl" luin ääneen. Ica mietti minäkin mietin. Hetken päästä Ica osoitti sormellaan kartassa olevaa pallukkaa. Katsoin tyttöä ja karttaa. Asia valkeni kun luin sinisen pallukan kohdalla olevan teksitin "sepän lampi", Ica olet nero. Humut kulkivat nätisit ja minä ja Ica rupattelimme niitä näitä, muutaman rastin olime jo löytäneet mutta vielä oli yli puolet jäljellä. "Pauhaa ja puhisee, autot yläpuolella suhisee, mä en keksiiiii" valitin Icalle. "Ei tule minullekaan mieleen, tiedätkö sinä Solttu" Ica kysyi leikkisästi, pieni ori heilautti päätän kun tietämättömyyden merkiksi ja naurahdimme Ican kanssa. Ica otti kartan esille ja etsimme katasta. Kumpikaan ei tuntunut keksivän niin rupesimme turhantumaan kunnes... "Liekkikosken silta" huudahdimme yhteen ääneen ja nauroimme taas. Siiryimme Humujemme selkään ja lähdimme menemään. "Laukataanko kohti ravitallia?" Ica uteli. "Eikö sinne pitäisi ravata, mutta joo" vastasin. "hehe" sanoi Ica ja pyysi Soltun laukkaan. Solttu laukkasi minun ja Humun edellä vaikka mummo-tamma päättikin jossain vaiheessa että sehän on retken ohjaaja. Humu laukkasi minkäjaloistaan pääsi mutta ei pärjännyt nuorelle ja nopealle Soltulle. Hidastimme hevosia ja Sollttu hidasti nätisi mutta Humun oli ihan pakko pinnistää vielä Soltun ohi, höpsö mummeli. Taputin Humun hikistä kaulaa ja päästin hieman ohjaa. Humu pörähti. Solttu hirnahti ja sai vastauksia artsilan hevosilta, ravitalli näkyikin jo. Lähdettiin kaivokselta Sebeen jonne Humun voisi jättää ja Ica suuntaisi pihatolle, sitten pitäisi jaksaa raahautua metsästymajalle mutta tulisihan siitä kivaa. Hevosmiestaitokisat tässä en saa enään kuvaa normaalisti liitettyä joten linkkinä Luna ja Humu 9HM
|
|
|
Post by Luna on Nov 15, 2014 20:23:59 GMT 2
Lumihiutaleet leijailivat alas taivaalta, lämpötilaa oli noin miinus yksi aste ja pipo sekä lapaset tuli todella käyttöön. Vaaleanpunaiset hai-saappaat päästivät hieman kylmyyttä sisään, onneksi villasukat lämmittivät. Talsin aitalle ja ojensin kättäni keskimmäisen karsinan asukille, Humu pärskähti päälleni, höntti. Pellan karsinasta nousi bruneten tytön pää. ”Moi” Pihla moikkasi. ”Moi, jäätkö iltaan asti?” kysyin. ”Miksipä ei” Pihla vastasi hymyillen, vastasin hymyyn ja menin talliin. Moikkasin muutamaa talllilaista kaikkia en tuntenut mutta Helgelle jäin juttelemaan.
Kiipesimme ylös taukotupaan jossa istui Inkeri ja Tuulia sekä Rosa. ”Moi Inksu, Rosa ja Tuulia” Helge sanoi. ”Moro” vastasi Inkeri. Tervehdin itsekin kaikkia ja ne vastasivat.
”Me muutetaan Tuulian kanssa Siperiaan!” Inkeri elämöi minun lähtiessä taukohuoneesta, kiipesin portaat alas. Menin katsomaan listoja, millä tunnilla Humu menisi? Mutta en nähnyt listoja muistin että on sunnuntai, ohoh eli ei ole tunteja joten voisin vaikka tehdä jotain Humu-mummelin kanssa.
Hain ponin suitset ja harjat. Otin myös oman kypärän ja heijastinliivin sekä raipan. Lähdin aitalle jossa Humu seisoskeli, tamma rapsutteli Taigaa matalan seinän yli. Pella puolestaan ei ollut kotona, varmaan jossain Pihlan kanssa. Otin kamat suojaan rankentuneelta lumisateelta ja aloitin Humu pyörykän harjailun. Tamman punainen riimu jäi oveen roikkumaan sillä annoin Humun olla vapaana, sen verran kyllä oli luottamusta tai oikeastaan ponimummo oli tosi luotettava ja ihana.
Laitoin suitsien remmit kiinni ja napsautin kypärän remmin kiinni. Laitoin heijastinliivin päälle ja otin raipan käteen. Talutin Humun karsinasta ulos ja totesin että me mentäisiinkin maneesiin sillä lumi oli muuttunut ällöttäväksi rännäksi. Juoksin ja Humu hölkkäsi perässä.
Vaikka yritettiin olla nopeita niin maneesiin päästyä olimme jo aivan märkiä. ”Kaikesta päätellen siellä sataa ja jätit maastolenkin väliin” Pihla sanoi hymyillen ravaavan Pellan selästä. Katsoin tyttöä epäuskovasti, kuinka se arvasi, räntä sateen kyllä näki mutta mistä se tiesi että ajoin lähteä maastoon. ”Mistä tiesit, siis että ajoin lähtee Humun kaa maastoon?” Kysyin. ”Heijastinliivi” Pihla vastasi naurahdellen. Hymähdin itsekseni, kuinka en tajunnut sitä.
Hypähdin Humun selkään ja kipusin istumaan jotenkuten loogiseen asentoon, painoin pohkeet Humun kylkiin. Poni lähti rauhalliseen käyntiin, istuin rauhassa selässä ja nautin lämpimästä eläimestä allani. Ratsastin hieman uran sisäpuolella sillä Pihla & Pella ravailivat uralla. Sade ropisi kattoa vasten ja Pellan sekä Humun kaviot osuivat maahan mutta muuten oli aika hiljaista. ”Mä siirrän nyt käyntiin” Pihla sanoi, vastasin tytölle ja siirsin Humun ihan isolle uralle. Nojasin taakse ja laskin pään Humun pepulle, Humu ei pahemmin välittänyt vaan käveli rauhallisesti.
Raviaskeleet pomputtivat, hypin hieman Humun kyydissä mutta kun oikein keskityin pystyin kyllä istumaan tamman ravissa, Humu ravasi rennosti. Ei kulkenut muodossa ja ohjakin oli aika löysällä silti tämä oli sopivaa, en ollut niitä tavoitteellisia ratsastajia, tykkäsin eniten rennosta menosta rakkaan poniystävän kanssa. Pihla ja Pella köpöttelivät uran sisäpuolella meidän ravatessa uralla. ”Mahtuuko tänne?” kysyi paikalle saapunut Salma. ”Joo, me ollaan ainakin juuri lähdössä” Pihla sanoi. ”Mullekin käy” vastasin, joten Salma taluutti upean kimon poninsa maneesiin. Valkean tamman karvapeite oli lievästi kastunut ja sen harja oli kuin märkiä nuudeleita roikkuessa sen silmillä mutta kuivuttua se olisi kauniimpi, ei nuudelimainen tai märkä vaan harmaan kaunis.
Ravasimme uraa pitkin, Humu rennon tasaisesti kaula pitkänä ja Bonnie täydellisesti ratsatajan avuilla, kaula kaarella ja takajalat rungon alla mutta Humu oli ihanin vaikka Bonskun puolustukseksi piti sanoa että poni oli ihan sairaan upean näköinen. Ratsatin ympyröitä ja yritin edes asettaa Humua mutta lievä asetus näytti säälittävältä täydellisesti taipuvan Bonnien rinnalla.
Teimme Salman kanssa molemmat omia laukannostojamme, minä tein pääty-ympyrät laukassa ja Salma ratsasti Bonnieta laukassa ja teki siinä laukkaillesaan pääty-ympyräitä. Siirsin oman ratsuni käyntiin ja annoin vapaampaa ohjaa, Salma ja Bonsku jatkoivat laukkailua ja tuijotin kaksikkoa haltioissani, poni ja ratsatja tekivät täydellistä yhteistyötä.
Bona ja Salma ravailivat vielä kun minä laskeuduin Humun karvaisesta selästä. Omat housut olivat täysin karvassa pörröpalleron selän jäljiltä. Taputin Humua vielä maastakäsin ja lähdin taluuttamaan ponia aittaan. Räntää ei tullut enää ja maassa oli ohut lumikerros johon jätimme Humun kanssa kahdet jäljet, yhdessä.
Porukka alkoi lähteä kotiin koska alkoi olla ilta, minäkin pakkasin kamani ja lähdin Pihlan ja Nadjan kanssa. Kun kukaan ei ollut näkemässä hiivimme sisälle aittaan ihanien hoitoponiemme luo. Juttelimme hiljaa kuulustellen joko Kasper tulee. ”Se tulee” Nadja sihahti. Sillä sekunnille lopetimme ponien rapsutukset ja vetäydyimme varjoihin, karsinan peränurkkaan.
Kasper jakoi poneille iltaheinät ja poistui hyräillen. Emme vielä liikkuneet vain kuuntelimme ettei se palaisi, ei palannut. Silloin saatoimme alkaa taas jutella. ”Miettikää mä luulin että Kassu olis nähnyt mun toisen jalan joka ei ollut ihan varjossa” Pihla sanoi. ”Hyvä ettei nähnyt” vastasimme Nadjan kanssa kuin yhdestä suusta ja naurahdimme. Jäimme vielä hetken rapsuttelemaan ponineitoja.
Humu makasi kaikessa rauhassa minun rapsuttaessa sen otsaa, Nadja selitti jostain ihanasta maastolenkistä Edin kanssa ja me kuuntelimme. Siinä tovin oltuamme päätimme lähteä että ehtisimme vielä sopivasti kotiin. Kurkistimme pihalle ja astuimme lämpimästä aitasta ulos pakkaseen. Minä olisin ainakin tahtonut jäädä sinne Humun vierelle lämpimään koko yöksi.
|
|
|
Post by Luna on Nov 30, 2014 11:45:06 GMT 2
Helppo estetunti 3.10.14laatu kusee mutta paperilla oli paljon kivempi. Luna ja Humbeliina 11HM
|
|
|
Post by Luna on Dec 25, 2014 19:22:40 GMT 2
That's why I love you - 25.12.2014
Aitta oli hiljainen vain ponien hiljainen heinän rouskutsus kuului, nautin tuosta äänestä, nautin hiljaisuudesta. Ei melua tai meteliä niin kuin kotona. Vanhemmat tapasivat harvoin mutta siitä aiheutui aina huutoa ja meteliä, siksi olin lähtenyt sieltä tallille jossa oli hiljaista. Tämä oli sellaista sopivaa hiljaisuutta, ei pakonomaista kireä hiljaisuutta minun miellytämiseksi. Huokaisin hiljaa, kyllä ne tietäisivät mistä etsiä minua. Kaivelin taskusta pienen nyytin, avasin sen. Laitoin siniruudullisen liinan taskuun ja jätin piparit syliini. Otin yhden joulukuusen muotoisen piparin, mursin sen kahteen osaan. Ojensin toista puolikasta ruskealle karvakasalle. Humu otti innoissaan palan vastaan ja mussutti sitä innoisaan ja hamuili käsiäni lisä herkkujen toivossa. Rapsutin sitä otsasta, keskeltä valkeaa sydäntähteä. "Onpa prinsessalla ihana sydäntähti, joo on" lässytin hiljaa, hyvin hiljaa ja naurahdin virlä hiljempaa sanalle sydäntähti tai paraskin puhuja minä olin nimenä Luna Stella Vuori... Kuu Tähti Vuori ja Sydäntähti-poni, ollaan me kyllä hyvä kaksikko, parempi kun minun vanhempani. La La La la la la la la la la la...
I like your smile I like your vibe I like your style But that's not why I love you
And I, I like the way You're such a star But that's not why I love you
Tässä oli ihana istua pimeän ympäröidessä kaiken. Olin ollut niin epäaktiivinen hoitaja, en käynyt yhtäkkiä lähes ollenkaan tallilla, miksi, en tiedä. En jaksanut ja koulu painoi päälle. Mutta nyt olin tässä Humun vieressä. Rapsutin ponia otsasta sen pitäessään päätä alhaalla. Hiljaisuuden rikkoi Taigan kimeä hirnahdus, joku toinen poni taisi olla matkalla talliin tai pois sieltä, en tiedä kumpi mutta ei sillä väliä sain kuitenkin istua tässä Humun kanssa syömässä papareita, tai minä söin ja annoin välillä Humulle pikkuisia paloja mutta se taisi kelvata ponille. Hey, do you feel, do you feel me? Do you feel what I feel too? Do you need, do you need me? Do you need me?
You're so beautiful But that's not why I love you I'm not sure you know That the reason I love you
Is you being you, just you Yeah, the reason I love you Is all that we've been through And that's why I love you
"Luna?!" "Niin" tuhahdan. "Lähdetään kotiin" äiti vastasi. "Ei vielä, jooko" Vinguin hiljaa. "Luna, minä lähden nyt" äiti vastasi ja hyppäsi kauemaksi nähdessään Humun nostavan päätään, naurahdan koska tiedän että äiti pelkää minun pikku Humbeliinaa. "Lähe vaan mä voin aina mennä isälle" sanon salaillessa hymyäni, tiesin että tämä toimii. Toimi tälläkin kerralla ja äiti lupasi odottaa kunnes tulen. Halasin Humua lujasiti. Seisoin siinä ponin vieressä ja rutistin sitä, don´t ask why ;D "Voi pikkuinen kun olet niin ihana" huokaisin ponille, rakkaalle Humu ponille. I like the way you misbehave When we get wasted But that's not why I love you
And how you keep your cool When I am complicated But that's not why I love you
Hey, do you feel, do you feel me? Do you feel what I feel too? Do you need, do you need me? Do you need me?Iroitin otteen Humusta. Taputin sitä kaulalle, vaati kärsivällisyyttä seistä minun rutistettavana niin kauan, mutta Humulla oli sitä kärsivällisyyttä. Seurustelin myös lyhyen hetken Taigan kanssa, neiti oli noussut pystyyn ja vaati rapsutuksia. Oli Taiga auloinen eläin mutta sanotaanko että Humu oli enemmän minun tyyppiä, niin se vain on. Taiga siirsi kuitenkin päänsä pian pois sillä se oli kiinostuneempi Pihlasta joka käveli aittaa kohti. Vilkutin pinkkipipoiselle hahmolle joka vilkutti takaisin. Pihla tuli aitalle ja rapsutteli Pellaa. Myöhemmin Pihla lähti taluuttelemaan Pellaa mastoon ja pyyysi minua mukaan mutta kieltäydyin koska äiti odotti minua autossa. Silti lähtemisen siaan istuin alas. Humu katseli minua hyvän toivin ja laskeutui sitten itsekin makuulle. "Voi kun haluaisin jäädä tähän mutta minun pitää lähteä" kuiskasin Humulle. Ojensin vielä viimeisen piparin sille ennen lähtöä. You're so beautiful But that's not why I love you And I'm not sure you know That the reason I love you
Is you being you, just you Yeah, the reason I love you Is all that we've been through And that's why I love you
Even though we didn't make it through I am always here for you, you
You're so beautiful But that's not why I love you I'm not sure you know That the reason I love you
Is you being you, just you Yeah, the reason I love you Is all that we've been through And that's why I love you
That's why I love you That's why I love you That's why I love youLuna ja Humu12HM
HM1
|
|
|
Post by Luna on Jan 22, 2015 17:46:01 GMT 2
Ensimmäiset seikkailut - kseäelämysviikko
voih, toi laatu ja minun kuvaukselliset taidot.. Jee, pääsen taas ratsatamaan Humulla. Se on niin ihana, tykkäsin siit jo sillon ku hain sille mut en päässy mut ehk mä saan viel hoitsun mut en välttämättä Humuu koska sitä hoitaa joku Minttu vaikka onneks se on hyvä hoitaja Humulle, kosk ois karseeta jos Humpelo sais huonon hoitajan >.<. Keskiviikkona se oli ihana hellevaelluksella, kirjotan lisää ku palaan.
Oli ihan PARASTA Humu oli ihan PARAS. Oltiin vihreessä joukkueessa. Ei voitettu vaan oltiin hitaimpii mut poni on ihana kuitenki, voiku mä joskus saisin sen hoitsuks koska se on niin täykky. ♥:llä Luna (ja ehkä joskus viel Humu)Joku Lunan päiväkirja merkintä kesäelämysviikon ajalta Pouni ja hoitaja 13HM
|
|
|
Post by Luna on Jan 27, 2015 16:26:10 GMT 2
Western tunti - 21.10.2014
Luna ja Humu 14HM TM
|
|
|
Post by Luna on Mar 2, 2015 14:52:13 GMT 2
Lahjoja valokuvamalliksi - 2.3.15
Luna ja Humu 15HM
|
|
|
Post by Luna on Mar 26, 2015 21:30:36 GMT 2
Parhaita ystäviä - 26.3.2015
Meillä kaikilla on parhaat ystävät tai ainakin on ollut ja jos ei ole kyllä se vielä löytyy, luota minuun. Minullakin on paras ystävä, kaksikin... tai ainakin oli kunnes traileri tuli ja vei toisen ystäväni pois ja toi tilalle uuden ystävän nuoren, viehättävän ehkä jopa hieman ylimielisen Ruusun joka olikin tällä hetkellä jokaisen pikkutytön lempiponi emmekä me vanhat olleet enään niitä "suosikki poneja" joka ei kylläkään haitannut meitä mutta ystävän menetys haittasi.
Aamu oli ollut lämmin kevätaamu sellainen josta me kaikki nautimme. Taiga oli tapansa mukaan ensimmäisenä valveilla ja Pella nuokkui vielä pitkään, aina aamuruokiin asti jolloin se virkistyi hetkessä, tyypillistä Pellaa. Söimme aamukaurojamme, Taiga, porukan nuorin hotkaisi kaurat hetkessä mutta meistä vanhin, Pella, oli vain hetken perässä. Taiga hirnahti voitonriemuisena "olin taas nopein" hörisimme ja pörisimme iloisina, tietämättä päivän tulevista tapahtumista. Söimme heiniämmekin, tässä lajissa minä olin nopein, vaikka heinän syönti ei ollut kilpailuljai mutta olin kuitenkin paras ja jaksoin muistuttaa siitä Taigalle ja Pellalle jotka tuhahtivat että säästävät mielummin heinänsä. Sama se nyt saatoin torkkua sen lyhyen hetken ennen kuin punäpää-orja(Kassu) veisi meidät ulkoilemaan. Kasper saapui tavalliseen aikaansa, Pellan mukaan hieman myöhässä, hakemaan meitä tarhaan nuorempien kavereiden seuraksi. Kassu otti tavalliseen tapaanisa ensin meistä rauhallisimmat eli minut ja Pellan ja vei meidät kuraista polkua pitkin vielä kuraisempaan tarhaan. Nuoremmat ponit juoksentelivat jo siellä ja osa tammoista juoruili tallin komeista oreista, olinhan minäkin joskus ollut nuori ja juoruillut oreista Pellan ja Taigan kanssa nyt olimme jo vanhempia(ja viisaampia!). Pienet Siiri ja Walma vilistivät kiitolaukkaa ohitsemme äkäisen Gitan seuratsessa heitä. Gitta inahti korkeasti, tiesin tuon inahduksen tarkoittavan että Siiri ja Walma olivat kiusotelleet Gittaa josta kyllä tiesivät tamman kiukustuvan. Kassu ei ollut vieläkään tuonut Taigaa seuraksemme. Ravasimme siis portin tuntumaan josta näki aittaboksit, siellä Taiga seisoi omassa karsinassa. Nähdessään meidät Taiga hirnahti nähneensä jotain erikoista tallin pihassa. Hirnahdin kysyäkseni mitä se oli kunnes minut keskeytti tunematon hevonen joka hirnui kovaa ja korkeasti tallin pihasta. "Minä olen saapunut" se ilmoitti, äänestä päätellen tamma, luultavasti ponikokoinen vielä. Minä ja Pella katsoimme surkeana toisiamme, tiesimme mitä uuden ponin tulo täyteen talliin meinasi, Taigakin tiesi. Viimeisen kerran Taiga hirnahti hyvästiksi tarilerin takaluukun sulkeutuessa aittaboksen vieressä, sitten auto ajoi pois ja vei trailerin sekä Taigan pois. Emme tieneet Pellan kanssa kuinka kauaksi, tiesimme vain että meillä oli uusi naapuri ja uuden ponin mukana tuleva ihaijlialauma. Meitä molempia harmitti Taigan lähtö kovasti mutta odotimme kyllä uuteen poniin tutustumista innolla. Myöhemmin tuo uusi neiti oli minun viereisessä karsinassa. Katsoin uutta tulokasta, kaunis mustanrrunikko ponineiti. Rodultaan risteytys jos ei... toinen suomenpienhevonen. "Olen piensuokki, huippuyksilö" neiti totesi kuin vastauksena mietteisiin. Vastsin kertomalla että olen itsekkin saman rotuinen ja nimeltäni Humu. "Humu" uusi tamma maisteli nimeäni ja totesi sen tylsäksi nimeksi. Sitten neiti esittäytyi Ruusuksi "kuusivuotiaakis, lupaavaksi, nuoreksi tammaksi". Näin Ruusu oli saapunut joukkoomme. Hörähdin, näin Kassun tulevan sisään meno aika huomenna on toinen kokonainen päivä ilman toista parasta ystävääni, Taigaa. (Luna ja) Humu 16HM
|
|
|
Post by Anne on Mar 28, 2015 11:00:13 GMT 2
MaalismaastossaLuna ja Humu maastoesteillä! Spessu Lunalle!(pahoittelen, että tuli otsahiukset Lunalle =D)
|
|
|
Post by Luna on May 18, 2015 15:52:08 GMT 2
Kuka oli kenen hoitaja, siis häh? Talli oli pullollaan uusia asukkeja ja vanhoja oli lähtenyt enkä ollut poissa kun muutaman viikkoa ja olen nyt ihan pihalla kaikesta. Siispä päätin olla viisas ja raahata itseni talliin katsomaan hoitolistoja. Vanhat hoitajat olivat vaihdelleet hoitoponeja uusiin tuntiratsuihin. Poneja oli siirtynyt eläkkeelle, Walmaa hoisi kai joku Lilja ja Edi oli hauissa… joka tarkoitti… Nadja oli lopettanut hoitajana! Hirveää, muita ei ollut lopettanut. Sitten oli vielä Patron jolla ei ollut hoitajaa eikä se ollut hauissa. Humu torkkui rauhassa karsinan perällä, pikku mummelini. Astuin sisälle aittaboksiin ja kävelin karsinan perälle ponin luo. Humu raotti silmiänsä ja henkäisi käsiini. ”Moi rakas, miten menee. Pellakin on nyt lähtenyt” kuiskin ponille joka torkkui hiljalleen uusien naapureiden ollessa eloisampia. Humbe oli kuulemma tutustunut Ruusuun ihan hyvin ja kaksikolla oli jo kaverilliset välit. Pella ja Taiga olivat siirtyneet eläkkeelle mutta miten olisi Humun laita. Eikai poni olisi lähdössä, joku päivä kyllä mutta eihän vielä, ei ennen kesän loppua. Koska halusin viettää kesän Humun kanssa vaikka myönnän miettineeni nuorempaa ponia jonka kanssa voisi edistyä kunnolla. Humun kanssa se oli maastolenkkejä ilman satulaa, vaikka sitä rakastin ja olin Humun hoitajuutta pyytäessäni tiennyt että kyseessä ei ollut nuori ja huippu osaava poni. Lähdimme kävelylle, rennolle kävelylle ilman satulaa. Annoin Humun venyttää kaulaansa ja kulkea löysänä ja pitkänä. ”Kyllä mä sun kanssa jatkan” kuiskasin ponille, se oli lupaus, nyt mentäisiin ainakin kesä Humbeliinan hoitajana ellei jotain tulisi tielle. Toivottavasti ponin selkäkin pysyisi hyvässä kunnossa eikä menisi kipeämmäksi sillä se oli aika hyvä nyt. Metsä vilisi silmissä ponin kiihdyttäessä laukan tahtia, annoin Humun mennä omaa tahtia laukassa, ja se tahti oli kovaa, löytyipä mummosta ruutia. Laukka oli hyvin tasaista ja Humu liikkui tutun Humumaisesti allani. Hetken mielijohteesta päästin ohjat päästyämme pitkälle suoralle, pidin ensin kiinni harjasta mutta hitaasti päästin ensin yhden käden ja sitten toisen. Ojensin kädet sivuille, suljin silmät ja nautin vauhdista, luotin poniin täysin. Yhtäkkiä Humu pysähtyi kuin seinään ja minä lensin maahan säikyttäen samalla tiellä seisoneen peuran joka juoksi menemään. Kävelimme matkan takaisin tallille jossa laitoin Humun hoitopuomille. Harjasin ponin läpi ja päästin sen loppujen lopuksi tarhaan oleilemaan. Katsoin Humua joka kävi piehtaroimaan nurmikolle joka oli vihdoin saanut vihreää väriä. Tällä tavalla voisimme jatkaa… Luna ja Humu 17HM
|
|
|
Post by Luna on May 26, 2015 15:40:32 GMT 2
21.12.2014 Hoitajakokous
Luna kirjoittamassa tarvittavia tietoja Luna ja Humbs 18HM
|
|
|
Post by Luna on Jun 29, 2015 10:07:20 GMT 2
Humu söi ruohoa punaisen narun toisessa päässä. Istuin itse puun varjossa selaamassa puhelintani. Humu huiskautti häntäänsä karkottaakseen kärpäset mutta pienet mustat hyönteiset palasivat pian takaisin. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja sää oli lämmin. Iltapäivän auringon kuumat säteet karkottivat Humun pois auringosta. Suokki mummo tuli luokseni puun varjoon ja kävi viereeni syömään ruohoa. Puun ympärillä, siellä minne varjo yletti oli enemmän syötyä ruohoa sillä vaikka kuinka moni oli syötellyt hoitsujansa tässä tallipihassa jo tämän kevään ja kesän ajan.
Nousin seisomaan, pyyhin ruohot pois takamuksestani ja talisin kohti aittaa. Aitassa ei ollut sillä hetkellä muita poneja, ne olivat hoitajiensa kanssa jossain tai ulkona tarhassa. Päästin Humun pois riimusta ja ripustin riimun naruineen oveen. Humu meni suoraan juomaan ja joi siinä hetken aikaa suurin kulauksin. Humu nosti päänsä juoma automaatista ja hirnahti kevyesti. Katsoin ulos ja näin Edin ja Ediä taluttavan Ilonan saapuvan talliin. ”Saapuuko sun kaveri”. Vai oliko Edi Humun kaveri, oli se kuka ei tykkäisi Humusta? Edi hoitajineen saapui sisälle aittaan. Ilona moikkasi minua, otti karsinan vieressä olevan harjapakin ja lähti Edin kanssa hoitopuomille. Oli outoa että aitassa oli Humun lisäksi muita kuin Pella ja Taiga joihin oli ehtinyt niin tottua, siitä sain idean, voisimme lähteä pihatolle käymään.
Nostin painavan ruskean westernsatulan Humun selkään, minun oli pitänyt alkaa käyttää sitä hoitajakokouksesta alkaen aina välillä mutta miten oli käynyt. Käytin sitä ensimmäistä kertaa sen yhden westerntunnin jälkeen. Suitsin vielä Humun ja laitoin ratsastushanskat käsiini. Sitten talutin Humun ulos aitasta auringon paisteeseen. Kirkas valo häikäisi minua ja minun oli vaikea nähdä eteeni. Hetken kuluttua silmäni kyllä tottuivat valoon. Pysäytin Humun paikalleen ja laitoin mustat ohjat Humun kaulalle. Keräsin nuo samaiset ohjat vasempaan käteeni. Laitoin jalkani jalustimeen ja otin satulasta kiinni ja ponnistin Humun selkään. Kiristin satulavyötä vielä kerran. Sitten minä ja Humppelo lähdimme matkaan.
Kuljimme rauhallisen vilpoisassa metsässä kohti pihattoa. Humun kaviot kopisivat hiekkatiellä. Annoin ohjien roikkua pitkinä ja Humun pitää päätä lähellä maata. Ei voinut kilteinkään poni vastustaa mehukkaan ruohon kiusausta joten Humbe nappasi suuren haukkauksen ruohoa suuhunsa ja pysähtyi tien pieleen aterioimaan. ”Ruoka-aika on myöhemmin ja olet jo tarpeeksi pulska” ilmoitin ja keräsin ohjat käsiini. Kannustin Humun reippaaseen käyntiin, olimmehan kuitenkin vaellelleet rennoin ohjin jo hyvän aikaa.
Ravasimme viimein pihatolle. Hidastin Humun ja laskeuduin sen satulasta. Humu haisteli ilmaa ja katseli ympärilleen. Taigan hirnahdus kuului ja Humu vastasi siihen hirnumalla takaisin kaverilleen. Talutin Humun aidan luo. Taiga ja Humu nuuskivat toisiansa. Paikalle saapui myös Pella ja kiinnostunut Blade. Tammat tekivät tuttavuutta toistensa kanssa. ”Luna?” tuttu ääni sanoi selkäni takana. Käännyin ja näin Tuulian seisomassa siinä valkean Rosa poninsa vierellä. ”Moi, tultiin retkelle Humun kanssa” tervehdin. ”Aa, käyvin juuri maastossa Rosan kanssa” Tuulia sanoi. ”Harmi kuin en tiennyt olitais voitu tulla mukaan Humben kaa” vastasin. Juttelimme Tuulian kanssa tämän riisuessa varusteet poniltaan. Westernsatulassa oli outoa istua, se oli isompi ja jalustimet olivat minua varten hieman pitkät. Istuin mahdollisimman tiiviisti Humun selässä ja keskityin istumaan paikallaan ponin ravatessa eteenpäin. Keskittyminen tuotti tulosta, tunsin kuinka Humu rentoutui niskastaan ja oli enemmän minun hallinnassani. Oli ihanaa kun Humu yritti niin kovin vaikka ei omistanut mitään luksus-lisävarusteita ja ikääkin oli.
Laskeuduin lopuksi alas Humun selästä ja taputin sitä vielä uudestaan kaulalle. ”Olitpa niin nätisti” lässytin halatessa Humua. Talutin Humun aitan luo ja hain riimun, narun sekä Humun punaisen harjapakin. Tavarat yhdessä, Humben ohjat toisessa kädessä lähdin kohti hoitopuomia jossa Clara harjaili Nettaa. Netta oli kaunis ja upea pikku poni. Siro Netta käänsi katseensa Humuun mutta totesi poni mummon pian vaarattomaksi ja tylsäksi. Harjailin Humun siinä hoitopuomilla loppuun ennen tarhaan päästöä.
Luna ja Humu 19HM
|
|